Ravinteiden kierrätys valokeilassa Farmari 2022 -messuilla

Farmari-messut päästiin järjestämään pitkästä aikaa tänä kesänä. Maaseutuelinkeinoista kiinnostunut yleisö saapui helteiseen Mikkeliin 30.6.–2.7. Edellinen Farmari järjestettiin vuonna 2017 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen omalla kotikentällä Seinäjoella. Silloin olimme mukana maa- ja metsätalousministeriön yhteisellä Biotalous-osastolla ja tälläkin kertaa pääsimme mukaan ministeriön yhteisosastolle. Lähdimme Farmariin esittelemään Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmaa MMM:n organisoimalle Ravinteet ja energia kiertoon -osastolle. 

Hellettä piisasi messuvieraille ja ulko-osastoilla oli paljon nähtävää.

Mikä Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma?

Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman tarkoituksena on tukea kehittämis- ja tutkimustoimintaa sekä tuotannollisten investointien aloittamista, joiden tavoitteena on biomassoista peräisin olevien ravinteiden kierrätyksen edistäminen. Ohjelman tavoitteena on edistää ravinteiden kierrätykseen liittyvien uusien teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Valtakunnallinen kokeiluohjelma on osa Sanna Marinin hallitusohjelmaa ja rahoituksen myöntää maa- ja metsätalousministeriö. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa ohjelman toimeenpanosta. 

Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen vieraili osastolla ja tutustui kokeiluohjelman hankkeiden tuomiin näytteisiin.

Ravinteet ja energia kiertoon -osastolla oli mukana kokeiluohjelman lisäksi ProAgrian Maatalouden ravinteet ja energia käyttöön (MARIKA) -hanke, Tassunjälki-hanke ja Luken Plasman-hanke. Osastolla esiteltiin ravinteiden kierrätyksestä kiinnostuneille yrityksille ja toimijoille erilaisia rahoitusmahdollisuuksia ravinteiden kierrätyksen testaukseen ja innovaatioihin. Esillä oli myös kokeiluohjelmasta rahoitusta saaneiden hankkeiden multa-, kasvualusta- ja lannoitenäytteitä. Pöydän ääressä pystyi tutustua muun muassa luujauhosta, metsätalouden sivuvirroista, hevosenlannasta, kanankakasta ja biohiilestä tehtyihin tuotteisiin. 

Lannoite- ja multanäytteitä oli esillä monesta rahoitetusta hankkeesta.

Edellisessä Farmarissa oli myös mukana Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman ensimmäinen kausi 2016-2018. Silloin järjestettiin Ravinteet kiertoon -kävelyjä messualueella. Kiertokävelyn varrella esiteltiin Farmarissa mukana olevia ravinteiden kierrätystä jollain tavalla toteuttavia yrityksiä. Toteutimme tällä kertaa vastaavan kävelyn omatoimikartan avulla, jonne kokosimme useita kokeiluohjelmasta rahoitusta saaneita yrityksiä ja muita ravinnekiertokohteita. Kartan kanssa aiheesta kiinnostunut yleisö pystyi tekemään oman kiertokävelynsä ravinteiden kierrätyksen näkökulmasta messualueella. 

Seuraavaksi Seinäjoen vuoro

Seuraavaksi Farmari-messut palaavat jälleen Seinäjoelle vuonna 2024. Vuonna 2017 olin juuri aloittanut viestintäharjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella ja ensimmäiset työtehtäväni liittyivät silloin Farmari-messuihin. Nyt viisi vuotta ja muutamaa eri työpaikkaa myöhemmin palasin ELY-keskukseen töihin ja löysin edestäni jälleen Farmari-messut. Ympyrä tuntuu sulkeutuneen ja tälläkin kertaa Farmarit olivat hieno kokemus. Seuraavia Farmareja odotellessa voit tutustua MARIKA-hankkeen tekemään messukoosteeseen tai lukaista allekirjoittaneen edellisen Farmari-blogin vuodelta 2017. 

Oletko kiinnostunut ravinteiden kierrätyksestä? Tutustu Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmaan! Ohessa kokeiluohjelmasta rahoitetun IHAA-hankkeen esittelyvideo, joka oli esillä myös Farmari-messuilla.  

Emma Marttila
Viestintäasiantuntija
Maaseutuyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Päivä tutustuen Lapväärtin-Isojoen kalastoseurantaan

Muutama viikko sitten sain olla tutustumassa kalastoseurantaan Lapväärtissä. Päivän ohjelmaan kuului Villamon kalalaskurin asennus, käynti Peruksen koskella ja tutustuminen rysäpyyntiin. Aamupäivän vietin Isojoen Villamossa, kalalaskurin asennusta seuraten. Laskurin idea on, että se laskee kaikki kalat, jotka uivat siitä läpi. Laite lasketaan joen pohjaan ja siinä on kalterit ympärillä, jotka toimivat sillä tavalla, että isot kalat eivät mahdu uimaan kaltereiden läpi. Ne siis joutuvat uimaan laskimen läpi, milloin ne kuvataan. Laskimen sensorit toimivat infrapunavalon avulla ja ottavat kuvan kaikista kaloista, jotka uivat laskimesta läpi.

Kalalaskurin avulla seurataan erityisesti meritaimenten liikkeitä. Isojoki toimii meritaimenten kutualueena ja se on yksi Suomen merkittävimpiä meritaimenten lisääntymisjokia. Meritaimen lisääntyy makeissa vesissä, esimerkiksi puroissa ja joissa. Mutta se on vaelluskala, joten sieltä se vaeltaa mereen, jossa se kasvaa ja viettää suurimman osan elämästään. Kun taimen on syntynyt, se kasvaa yleensä noin kahden vuoden ajan makeissa vesissä. Sen jälkeen se vaeltaa mereen ja oltuaan siellä yhdestä kolmeen vuoteen, se palaa kutemaan kotijokeensa.

Iltapäivällä olin käymässä Peruksen koskella, joka on viimeinen paikka, jossa meritaimenten liikkeitä voi vielä seurata, ennen kuin ne uivat mereen, jossa niitä on vaikeampi seurata. Viimeiseksi kävin tutustumassa rysäpyyntiin. Ensin sain nähdä pyydystettyjä vaelluspoikasia ja sitten sain seurata, kun rysästä nostettiin ylös aikuisia meritaimenia. Tällä kertaa rysässä oli 3,6 kilon kokoinen meritaimen.

Jotta kaloja voidaan tutkia, ne nukutetaan ensin. Sitten niiltä mitataan pituus ja paino. Rasvaevän tarkistus on myös tärkeää, sillä istutetuilta kaloilta leikataan pois rasvaevä, joten pelkästään luonnonkaloilla on rasvaevä tallella. Rasvaevättömät taimenet ovat rauhoitettuja kaikilla merialueilla.

Kaloilta otetaan myös suomunäyte, sillä siitä näkee kalan iän. Taimenet myös merkataan mikrosirulla, mikäli ne eivät ole jo merkattuja. Mikrosiru eli radiolähetin, asennetaan kalan vatsaonteloon. Sitten kalat päästetään takaisin jokeen ja mikrosirujen avulla voidaan sitten seurata kalojen vaellusta ja levittäytymistä.

Lapväärtin-Isojoen vesistöalueelle on tekeillä vesivisio

Kalastoseuranta Lapväärtin-Isojoella on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteistyötä, joka on osana Freshabit LIFE IP Pohjanmaan joet -osahanketta. Hankkeessa toteutetaan useita erilaisia toimenpiteitä, jotka pyrkivät parantamaan Isojoen vesistöalueen tilaa. Tällä hetkellä Lapväärtin-Isojoen vesistöalueelle on tekeillä vesivisio, joka on tulevaisuuteen ulottuva näkemys siitä, millaisena haluamme vesistön silloin näyttäytyvän. Tällä hetkellä vesivisiosta voi lukea lisää ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun kautta, mutta omat kotisivut vesivisiolle ovat suunnitteilla.

Verkkosivuilla lisää tietoa vesivisiosta >> (www.ympäristö.fi)

 

 

Ida-Maria Huuhka
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Rakennetuilla turvataan kotimaisen ruoan saatavuutta

Tänä syksynä, 4. syyskuuta, vietettiin ensimmäisen kerran suomalaisen ruoan päivää. Aihe onkin syytä nostaa parrasvaloihin, sillä yli 80 prosenttia suomalaisista asuu kaupungistuneilla alueilla ja ostaa ruokansa suoraan kaupasta. Kosketus ruoan tuottamiseen on vähentynyt eikä monikaan osaa käyttää enää raaka-aineita ruoan valmistuksessa sellaisenaan, vaan he ostavat elintarviketeollisuuden eriasteisesti jalostamia raaka-aineita, puolivalmisteita ja eineksiä.

Kuitenkin tutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa. Suomi syö-tutkimukseen vastanneista 78% pitää tärkeänä syödä kotimaisia elintarvikkeita. Ihmiset haluavat tietää, kuka on tuottanut heidän ruokansa ja minne tuotanto on jäljitettävissä. Jotta kuluttajat saavat kaipaamaansa kotimaista ruokaa, on pidettävä huoli, että ruoan tuottajien, maanviljelijöiden, toimintaedellytykset pysyvät kunnossa.

Tukien merkitys investointien rahoituksessa on keskeistä

ELY-keskusten myöntämillä rakennetuilla edistetään maataloustuotannon tehokkuutta ja laatua tukemalla toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn kehittämistä. Tukien merkitys investointien rahoituksessa on ollut keskeistä ja oletettavaa on, että ilman rakennetukia maataloustuotannon taso ei olisi nykytasolla. Tilatasolla investoinnit parantavat tilojen elinvoimaa sekä eläinten, ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Alueellisesti vaikutukset näkyvät työpaikkojen lisääntymisenä ja kansantaloudellisesti koko elintarvikeketjun tuottavuuden kasvuna ja huoltovarmuuden turvaamisena. LUKEN vuonna 2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan maatilojen investoinnit aiheuttivat alkutuotantoon 1,2 mrd euron ja elintarviketeollisuuteen 2,6 mrd euron arvonlisäyksen. Maatalouden investoinnit tuottavat siis lisäarvoa koko elintarvikeketjulle.

Viime vuosi oli ennätysvuosi Etelä-Pohjanmaalla

Viime vuonna Etelä-Pohjanmaalla tehtiin maatalouden investointi- ja aloitustukitukipäätöksiä ennätysmäärä. Rahoitusta myönnettiin n. 70 milj. euroa yhteensä 405 hankkeeseen. Euromääräisesti suurimman osan investointituista haukkasivat lypsykarjatalouden investoinnit ja kappalemääräisesti eniten myönnettiin rahoitusta salaojituksiin. Tänä vuonna hakemuksia on tullut lähes samaan tahtiin, mutta päätökset on tehty vasta kahden ensimmäisen hakukierroksen osalta, joten myönnetyt tukimäärät eivät ole vielä tiedossa. Tällä ohjelmakaudella rakennetukiin varatut rahat alkavat olla lopussa, joten todennäköisesti kaikkia hankkeita ei saada tänä eikä ensi vuonna enää rahoitettua.

Kulutustottumusten muutos on näkynyt myös rakennetukikäsittelijöiden pöydällä.  Tänä vuonna on Etelä-Pohjanmaalla tullut vireille 15 hanketta, jotka koskevat lihasiipikarjatuotannon laajentamista. Edellisvuosina hakemuksia on ollut keskimäärin 5 kappaletta vuodessa. Lihan kokonaiskulutus henkeä kohti on viime vuosien aikana pysynyt suunnilleen samana, 81 kg/hlö, mutta siipikarjan lihan osuus siitä kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä suomalaiset syövät 25,6, kiloa siipikarjan lihaa henkeä kohti vuodessa. On selvää, että myös tuotannon on kasvettava, jotta saadaan riittävästi kotimaista lihaa.

 

Olisi toivottavaa, että myös tulevalla CAP-ohjelmakaudella pystyttäisiin turvaamaan ja mieluiten lisäämään suomalaista maataloustuotantoa. CAP-ohjelman sisältöä ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta tiedossa on, että kuluja leikataan nimenomaan kehittämistoimista. Jatkossa onkin tärkeää, että rakennetukivarat saadaan kohdennettua hankkeisiin, joiden vaikutukset ovat suurimmat niin taloudelle kuin ympäristön, eläinten ja tuottajien hyvinvoinnille.

Anja Norja
Asiantuntija, maatalouden rahoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Miina Äkkijyrkkä ja Pelson vankilatila

Mitä yhteistä on Miina Äkkijyrkällä ja Pelson vankilan maatilalla?

Maa- ja metsätalousministeriö lähestyi ELY-keskusta ennen joulua ja tarjosi työhistoriani tähän mennessä erikoisinta tehtävää: avustaa ministeriötä Pelson vankilan maatilalla olevien arvokkaiden alkuperäiskarjojen, pohjoissuomen karjan eli lapinlehmien ja suomenlammas- sekä kainuunharmaskatraiden uudelleensijoittamisen järjestelyissä. Pelson vankilan maatila lopettaa toimintansa ja tilalla olevat karjat ovat toimineet osana kansallista geenivaraohjelmaa ns. elävänä geenipankkipopulaationa eli ovat eläingeenivarojen ja kyseessä olevien rotujen säilytyskarjoja. Harkinta-aika tehtävän vastaanottamiseen oli lyhyt, heti vuodenvaihteen jälkeen tulisi ilmoittaa otammeko tarjotun tehtävän vastaan.

Tehtävä oli mielenkiintoinen, mutta omat tietoni alkuperäiskarjoista ja geenivaraohjelmasta olivat kovin vähäiset. Ajattelin, että ennen kuin vastaamme tarjoukseen, on etsittävä tietoa aiheesta ja selvitettävä tarkemmin minkälaisesta tehtävästä oikeastaan on kyse. Googlettamalla löytyi nopeasti Ylen uutisotsikoita, siitä, että suomalaista alkuperäiskarjaa uhkaa sukupuutto ja aikoinaan tehty Sukevan avovankilan maatilan lakkautus oli johtamassa suomalaisen nautakarjarodun, itäsuomenkarjan eli kyytön sukupuuttoon. Mieleeni tuli Miina Äkkijyrkkä ja muistelin, että olivatkos ne Miinan lehmät kyyttöjä vai lapinlehmiä?

Miina Äkkijyrkkä tunnetaan kuvanveistäjänä. Hänen taiteensa muistetaan värikkäistä nauta/lehmä aiheisia maalauksista sekä peltilehmäveistoksista. Taitelijatyönsä malleina Äkkijyrkällä on ollut sekä kyyttöjä että lapinlehmiä. Tietoa etsiessäni osui silmiini vanha Maaseudun tulevaisuuden juttu taiteilijan nautojen puuttuvista korvamerkeistä.  Helsingin hovioikeus oli tehnyt päätöksen, ettei taiteilija ollut saanut rangaistusta, vaikka oikeus totesi hänen syyllistyneen eläintunnistusjärjestelmälain rikkomiseen. Taiteilija oli vedonnut oikeudessa mm. perustuslain takaamaan taiteelliseen vapauteen: lehmät ovat hänen taiteellisen inspiraation kohde, eikä hän halunnut rikkoa eläinten korvia tunnistusmerkeillä.

Lapinlehmä

Pelson maatilalla on lapinlehmiä. Eri lähteistä kerätyn tiedon mukaan lapinlehmä on nupo eli sarveton, väriltään yleensä valkoinen tai mustatäpläinen, korvat ja turpa ovat usein mustat tai ruskeat.  Vaalean värin on uskottu suojaavan eläintä hyttysten, mäkäräisten ja paarmojen pistoilta. On arveltu, että nupous on kehittynyt ehkä puolustuskeinona kylmyyttä vastaan, sillä sarvet haihduttavat lämpöä. Kun Lapin väestö evakuoitiin Ruotsiin syksyllä 1944 lähtivät myös lehmät evakkomatkalle.  Asukkaiden palatessa takaisin, kodit ja navetat oli poltettu. Ruotsista tuotiin takaisin monesti vain lehmät. Sonnit teurastettiin tai jätettiin Ruotsiin.  Lehmiä alettiin astuttaa ruskeilla länsisuomenkarjan sonneilla. Valkoisten lehmien jälkeläisistä tuli väriltään kyyttöjä. Lapinlehmä on kevytrakenteinen, pieni ja liikkuu ketterästi maastossa. Lehmä on luonteeltaan utelias ja avoin ja sitä on kuvattu myös kekseliääksi ja älykkääksi. Lapinlehmien omistajat mainitsevat lehmän olevan myös herkkätunteinen ja oman arvonsa tunteva eikä siedä huonoa kohtelua. Professori Juha Kantanen LUKE:sta on kertonut, että lapinlehmät tekevät mitä itse haluavat. Kovissa olosuhteissa soilla ja metsissä eläminen on voinut vaikuttaa niiden luonteeseen. Hyvin kohdeltuna lapinlehmä on erittäin ihmisrakas ja helposti lähestyttävä, minkä vuoksi niiden käyttö on yleistynyt lemmikkieläinpihoilla ja eläinavusteisissa hoivapalveluissa. Rotu luokitellaan edelleen uhanalaiseksi eikä sitä ole missään muualla kuin Suomessa. Pelson vankila on suurin lapinlehmän säilyttäjätila.

Kuvassa näkyy hyvin, miten taustalla oleva Holstein -lehmärotu on huomattavasti kookkaampi verrattuna lapinlehmään.

Aivan, siis Miina Äkkijyrkkä on suomalaisten perinteisten nautakarjojen puolustaja, ja Pelson vankilatila puolestaan on tehnyt arvokasta säilytys- ja kasvattajatyötä lapinlehmien kanssa.

Geenivaraohjelma

MMM julkaisu ”Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallinen geenivaraohjelma (2018)” kertoo, että ohjelma kattaa viljelykasvien, kotieläinten, metsäpuiden ja kalojen geenivarat. Ohjelma ohjaa geenivarojen säilytystä ja kestävää käyttöä koskevaa toimintaa. Luonnonvarakeskus (LUKE) koordinoi geenivaraohjelman toimeenpanoa ja geenivarojen säilytys on hajautettu useille julkisille ja yksityisille toimijatahoille. Geenivarat ovat geneettistä ainesta, joka on, tai saattaa olla maa- ja elintarviketalouden kannalta arvokasta. Maa- ja metsätalouden geenivarat ovat osa luonnon biologista monimuotoisuutta ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta perintöä. Eläingeenivaroihin valituilla kotieläinlajeilla ja roduilla on myös tieteellistä merkitystä.

Alkuperäisrotujen säilytystä tuetaan maatalouden ympäristötukiin kuuluvalla alkuperäisrotusopimuksilla. Tällä tukimuodolla on ollut positiivinen vaikutus alkuperäisrotujen eläinmääriin. Etelä-Pohjanmaalla näitä sopimuksia kyytöistä ja lapinlehmistä on voimassa kymmenellä tilalla ja sopimusten piiriin kuuluu yhteensä noin 80 eläintä.

Otetaan tehtävä vastaan…

Ministeriössä käydyn neuvottelun jälkeen lupauduimme avustamaan ministeriötä Pelson vankilatilan geenipankkikarjojen uudelleen sijoittamisessa.  Laadimme asiakirjaluonnoksen, jonka pohjalta MMM avasi huhtikuussa julkisen ennakkoilmoittautumisen. Ilmoittautumisella kartoitettiin kiinnostuneita kasvattajia turvaamaan ja säilyttämään vankilatilan lapinlehmän, suomenlampaan ja kainuunharmaslampaan geenipankkikarjoja. Uusi koti tai kodit oli ministeriön linjauksen mukaisesti löydyttävä Kainuun, Lapin tai Pohjois-Pohjanmaan maakuntien alueelta. Uuden kodin etsiminen on väistämätöntä, sillä Rikosseuraamuslaitoksen mukaan maatilatoiminta ei enää jatkossa ole osa laitoksen toimintaa.

Pelson vankila tulee luovuttamaan geenipankkikarjat vastikkeetta uudelle kasvattajalle ja MMM sitoutuu korvaamaan eläinten siirtämisestä aiheutuvat ylimääräiset kulut sisältäen myös mahdollisesti tarvittavien eläinsuojien (navetta, lampola) rakentamisesta tai laajentamisesta aiheutuvat investointikustannukset. Mikäli ylläpitokustannukset ylittävät eläimistä saatavat tuotot, ministeriön tarkoituksena on esittää valtion talousarvioon määrärahaa tuotot ylittävien kohtuullisten kustannusten korvaamiseksi. Lapinlehmien maitotuotos on vain noin 5000 kg eikä elinikäistuotoksella päästä lähellekään satatonnareita. Toisaalta lapinlehmä tulee toimeen heikommalla ravinnolla, on vähäruokainen ja pystyy hyödyntämään mm. metsälaitumia. Suomenlampaan lihantuotanto-ominaisuudet eivät puolestaan yllä esim. Texel-lampaan tasolle ja villan markkinatilanne ei ole kummoinen.

Uudet kasvattajat puolestaan sitoutuvat säilyttämään kyseiset karjat ja tekemään yhteistyösopimuksen LUKE:n kanssa vähintään 10 vuoden ajaksi. Kyseessä on ns. In Vivo säilytyssopimus eli elävää eläinpopulaatiota koskeva sopimus. In Vivo – säilytys mahdollistaa eläinten taloudellisen hyödyntämisen.  Eläinten jalostuksessa ja säilytyksessä tulee ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta ja sekä lehmien että lampaiden on kuuluttava tuotosseurantaan. Eläimistä kerätään geneettistä materiaalia (alkioita, munasoluja ja siemennestettä) pakastettavaksi eläingeenivarojen pitkäaikaissäilytystä varten. Uusien kasvattajien on oltava kiinnostuneita jalostuksesta ja alkuperäisrotujen säilyttämisestä.

Vankilavierailu

Vierailimme Pelson vankilassa juhannuksen jälkeen. Halusimme nähdä karjat, minkä siirtämisoperaatioon osallistumme. Vankilan toiminnan yleisesittelyn ja toiminnan kehittämissuunnitelmien lisäksi pitkään tilanhoitajana toiminut Reijo Virkkunen kertoi Pelson vankilan syntyhistoriasta ja maatilan toiminnasta. Ensimmäinen lapinlehmä on aikoinaan tullut Pelsolle Jalasjärveltä. Pelso on ”puolisuljettu” vankila, missä vangeilla on työvelvoite osallistua puujalostus- metalli/korjaamo- sekä maatilatöihin.  Karjanhoitotehtävät ovat vapausasteensa vuoksi kaikkein halutuimpia. Eläimet toimivat ”terapeutteina” eikä niille ole väliä sillä, mikä on hoitajan tausta. Lapinlehmät olivat kertakaikkisen söpöjä ja osoittautuivat uteliaiksi ja kesyiksi. Pelson suomenlammaskatras on täysin puhdas ja katraasta löytyy kaikki värimuunnokset: valkoinen, ruskea ja musta. Lammaskatras oli laitumella selvästi varauksellisempi kuin lehmälauma, mutta löytyi sieltäkin muutama utelias, rapsutuksesta pitävä yksilö. Kainuunharmaslammasta ei saatu asettumaan kuvattavaksi. Mielenkiintoinen ja elämyksellinen vierailu Pelsolle!

Paljon halukkaita kasvattajia

Ennakkoilmoittautuminen herätti paljon kiinnostusta ja tuotti yhteensä 31 hakemusta ympäri Suomea. Ilmoittautuneista 12 oli kohdealueelta.

Nautakarjan, yhteensä 120 päätä, osalta jatkoneuvottelut lapinlehmien uudelleen sijoittamisesta tullaan käymään kolmen tahon kanssa. Suomenlampaiden ja kainuunharmaslampaiden, yhteensä 681 uuhta ja karitsaa, osalta jatkotoimenpiteet ovat vielä kesken. On mahdollista, että geenipankkilammaskatraan sijoittamisesta avataan uusi ilmoittautumismenettely lomakauden jälkeen elokuussa, siten että kohdealue laajenee kattamaan koko Suomen.

Mielenkiintoista seurata geenipankkikarjojen matkaa uuteen kotiin!

Ritva Rintapukka
Yksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma – kokemuksia uuden rahoitusohjelman toimeenpanosta

”Todella suuret kiitokset tiedosta ja avustanne. Ilman erinomaista ohjaustanne ja kommenttejanne, tilanne olisi voinut olla toinen”. Näihin asiakkaalta saamiini sanoihin voi kiteyttää koko Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman toimeenpanon.

Kaksi ja puoli vuotta sain olla mukana toteuttamassa uutta rahoitusohjelmaa sen käynnistymisestä lähtien, toteutukseen ja päättymiseen saakka. Tänä aikana myönteisen rahoituspäätöksen saaneita hanketoteuttajia on noin 45. Ilman hyvää yhteistyötä eri osapuolten kesken, ei varmasti olisi saatu näin laajasti edistettyä kiertotaloutta ja ravinteiden kierrätystä.

Kokeiluohjelma on nimensä mukaisesti kokeilu, jossa uuden rahoitusohjelman lisäksi toteutui täysin uudenalainen yhteistyömalli kahden eri organisaation kesken. Tehtäviä oli jaettu siten, että ELY-keskus hallinnoi hankerahojen myöntämistä ja käyttöä ja Luken tehtävänä oli ohjata yrityksiä tarjolla olevan rahoituksen piiriin sekä edistää vaikuttavien hankesisältöjen rakentumista.

Käytännössä yhteistyö tarkoitti Luken ja ELY:n välistä tiivistä keskusteluyhteyttä, kun yhdessä pohdimme, että miten ja mihin suuntaan jonkun tietyn hankehakijan kehittämisideaa tulisi viedä, jotta saisimme rahoituskelpoisen ja asioita edistävän hankeen aikaiseksi. Koska kyse on valtakunnallisesta ohjelmasta, tarvittiin myös laajaa ohjelman markkinointia erilaisille kohderyhmille. Tässä onnistuimme mielestäni hyvin, koska markkinointia tehtiin monipuolisesti molempien organisaatioiden toimesta. Yksin en varmasti olisi tavoittanut näin isoa kuulijakuntaa ohjelmalle ja lukelaisen sanoin ”ravinteiden kierrätyksen ilosanomalle”.

Minä ja lukelaiset kollegat Mikko Rahtola ja Anna Toppari Okra-maatalousnäyttelyssä 2018.

Ohjausta ja kommentointia; sitä on tarvittu! Tämä rahoitusohjelma on suunnattu erityisesti pk-yrityksille. Usein hankehakijoina ovat olleet jopa ihan mikroyritykset. Näillä toimijoilla ei välttämättä ole ollut aiempaa hanketoteuttamiskokemusta tai siihen liittyvää osaamista. Siksi hankeideoita on monesti jouduttu ”jumppaamaan” useampaan kertaan, että idea on saatu paperille ja paperit ojennukseen. Yhteistyö yritysten kanssa on kuitenkin ollut mielestäni antoisaa. On aina mielenkiintoista oppia tuntemaan uusia yrityksiä ja niiden taustalla olevia ihmisiä. Minulle henkilökohtaisesti yksi tämän ohjelman kiinnostavimmista asioista onkin ollut ohjelman valtakunnallisuus ja se, että olen päässyt tutustumaan Etelä-Pohjanmaan ulkopuolisiin toimijoihin. Ohjausta on tarvittu laajasti myös sen takia, että ohjelman sisällöt ja rakenne eivät ole niitä yksinkertaisimpia. Yhdessä yritysten kanssa on kuitenkin selvitty ja uusia hankepäätöksiä olen saanut lähettää eri puolille Suomea.

Tukea kehittämiskustannuksiin

Ohjelman tarkoituksena on mahdollistaa yritysten kiertotalousliiketoiminnan kehittäminen ja siinä kehityksessä eteenpäin meno. Kehittäminenhän ei ikinä ole ilmaista ja yrityksille on syntynyt tämän vuoksi kustannuksia. Näihin kehittämiskustannuksiin tukea on ohjelmasta myönnetty, ja jotta maksut yrityksille voidaan suorittaa, tulee kustannusten kohtuullisuus ja tarkoituksenmukaisuus tarkistaa ennen maksun toimeenpanoa. Emmehän halua käyttää meidän veronmaksajien rahoja hutiloiden! Tätä asiaa ELY:ssä on hoitanut Raija Siltanen, ohjelman maksaja.

Kun kyseessä on lyhyt kansallinen kokeiluohjelma, ohjelman taustalla ei ole mitään Hyrrä- tai Eura-järjestelmää, jolla maksuhakemusten tekeminen ja käsittely olisi jotenkin ohjattua ja helppoa. Kokeiluohjelman maksuhakemusten käsittely on vaatinut ELY:n maksajalta mm. joustavuutta, tarkkuutta ja uusien toimintatapojen oppimista. Yhdessä Raijan kanssa olemme monet kerrat pohtineet, että mitenkäs vaikkapa kilpailutus- tai hankinta-asiat tulisi käsitellä niin, että kaikilla olisi hyvä mieli. Hanketoteuttaja saisi rahansa ja olisi tyytyväinen, mutta myös me ELY:n työntekijät voisimme olla tyytyväisiä ratkaisuihimme. Asiat on pyritty ratkomaan yksi kerrallaan ja kaikkia tyydyttävällä tavalla, sääntöjä tietysti aina noudattaen. Yksikään maksu ei olisi lähtenyt maksuun ilman Raijan työpanosta. Kiitos siitä!

Kaiken kaikkiaan kokemukseni ohjelman toteuttamisesta ovat positiiviset ja kiitos tästä kokemuksesta lähtee kaikille mukana olleille. Toivottavasti myönteistä palautetta yritysrintamalta saanut työ jatkuu jossakin muodossa myös tämän ohjelman jälkeen.

 

Päivi Mäntymäki
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus