Moni tienkäyttäjä mieltää, että tärkein työtehtävä talvella on teiden auraaminen puhtaaksi lumesta. Sitä se toki onkin sellaisina talvina, jolloin lunta tulee kuin joskus muinoin 80-luvulla, ja talveksi riittää vakaita, pitkiä pakkasjaksoja. Talvet ovat muuttuneet menneistä paljon. Tästä on seurannut painopisteen muutoksia maanteiden talvihoidon töihin sekä vaatimukset urakoitsijan valppaana oloon ovat lisääntyneet.
Sääolosuhteet ovat viime vuosina muuttuneet selvästi. Lunta sataa talven aikana yhä vähemmän ja pieniä määriä kerrallaan. Sen sijaan lämpötila liikkuu yhä enemmän 0 °C molemmin puolin: jäätymispisteen alitus ilmoittaa lukumäärän lämpötilan laskemiselle plusasteista pakkasen puolelle talven aikana. Käytännössä tämä karkealla tasolla kertoo siitä, että liukkaudentorjunta tulee yhä suuremmaksi ja tärkeämmäksi osaksi talvihoitoa. Suolausta tarvitaan ympäri talvikauden enemmän ja alemmalla tiestöllä kuluu enemmän hiekkaa. Viime talvikautena hiekkaan kuluikin Etelä-Pohjanmaan ELY:n alueella ennätystahtiin.
Keskilämpötilan, talvikausina kertyneen lumisateen määrän sekä jäätymispisteen alitusten lukumäärien kehitys Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella.
Sen lisäksi, että lumisateen kokonaiskertymä oli viime talvikaudella pieni, myös yksittäisien lumisateiden lumikertymät olivat pieniä. Kerralla sataneen lumen määrä oli monesti niin pieni, ettei sitä lähdetty auraamaan. Kun tällaisia pieniä lumisateita tuli useita peräkkäin, eikä lumi sulanut välillä pois, liikenne tallasi lumen ja teille muodostui jäisiä polanteita. Tilanteen jatkuessa pitkään jopa tiehöyläkin oli vaikeuksissa tasoitustöissä. Siellä, missä pieniä lumisateita aurattiin ja / tai muodostuneita polanteita oltiin ajoissa tasaamassa, isompia ongelmia ei ollut.
Kelirikko oli ennen vain kevään riesa, kun talven lumet ja roudat sulivat pois. Kosteammat ja leudommat syksyt sekä alkutalvet ja tien rungon jäätymisen siirtyminen myöhemmäksi ovat tehneet kelirikon tavalliseksi myös syksyllä ja jopa talvellakin. Tällä hetkellä esimerkiksi Varsinais-Suomessa on tavallista, että sorateillä on kelirikkoa koko talven ajan. Jos sääolosuhteet jatkavat muuttumista samaan suuntaan kuin viime vuosina, tulee kelirikko olemaan arkipäivää talvisin myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. 
Tämän marraskuun aikana ongelmat ovat olleet monimuotoisia juuri sorateillä. Metsäiset mäet ovat saattaneet olla jäisiä, kun taas pelto-osuudet ovat olleet kelirikon runtelemia. Kun yhtälöön vielä lisätään lämpötilan sahaaminen plus- ja miinusasteiden välillä, on tuloksena soratiestö, jota on lähes mahdoton pitää täydellisessä kunnossa. Pienenä lisänä tähän korkeamman tason yhtälöön on myös kelirikko- ja sorastusmurskeiden tonnimäärien väheneminen uusissa hoitourakoissa. Hienoista hankkeista huolimatta päivittäinen kunnossapito yhä kurjistuu Suomessa. Haasteellisiin keleihin ja koloihin tulee myös tienkäyttäjien varautua oikealla ajonopeudella.
Vaihtelevat sääolosuhteet tarkoittavat tiuhaan tahtiin muuttuvia keliolosuhteita koko tiestöllä. Niiden hallitseminen edellyttää jatkuvaa tiestön tilan seurantaa hoitourakoitsijalta. Lisäksi tarvittavien toimenpiteiden ennakointi on erityisesti viime talven kokemusten perusteella kultaakin kalliimpi taito urakoitsijalle. Siellä, missä ennakointi oli epäonnistunut, ongelmia oli pahimmillaan lähes koko talven. Orastavassa alussa oleva digitalisoituminen tuottanee apuja paikallisten sääilmiöiden havaitsemiseksi. Nykyinen tiesääkameraverkko on liian harva kertomaan totuutta paikallisista pienimuotoisista sääolosuhteista nykytilanteessa, kun vakaat talvikelit ovat toistaiseksi muisto vain. Hoitourakoitsijat tulevatkin tarvitsemaan uusia apuvälineitä tiestön kokonaistilan hahmottamiseen autolla tehtävien tiestötarkastusten tueksi.
Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 