Yhteistyö maaseudun kehittämisen voimavara

Uusi EU:n maaseuturahoituskausi, tuttavallisemmin CAP, on alkanut kuluvan vuoden alussa ja kehittämishankkeiden rahoituksen haku on näillä näkymin avautumassa ennen kesälomia. Kehittämishankkeiden toimenpiteet jakautuvat menneen EU-ohjelmakauden mukaisesti yhteistyöhön, koulutukseen ja tiedonvälitykseen sekä yleishyödyllisiin investointeihin. Tarkastelen blogissani ELY-keskuksesta rahoitettavia yhteistyöhankkeita, kevään ja kesän kuluessa kollegani Tapio Sivula bloggaa yleishyödyllisistä investoinneista ja Esa Isosaari koulutus- ja tiedonvälistyshankkeista. 

Kirjoitukseni perustuu kansalliseen CAP-suunnitelmaan ja lakiin maaseudun kehittämisen tukemisesta. Lakia täsmentävät asetukset saadaan mahdollisesti hyväksyttyä maaliskuun aikana, jonka jälkeen hakuehdot vielä täsmentyvät.  

CAP-suunnitelman yhteistyötoimenpiteet mahdollistavat hyvin Kohti kestävää tulevaisuutta -Etelä-Pohjanmaan maaseudun kehittämissuunnitelmaan 2023-2027 kirjattujen painopisteiden toteuttamisen.  

Yhteistyöhankkeissa on vanhaa ja uutta 

Yhteistyöhankkeissa on paljon vanhaa tuttua, mutta myös uutta. CAP-suunnitelman vahva painotus ilmasto- ja ympäristöasioihin näkyy myös yhteistyöhankkeiden tavoitteissa. Isossa roolissa ovat läpileikkaavat digitalisaatio- ja innovaatiot-teemat sekä osaamisen lisääminen. 

Uutta on, että myös viljelijät voivat toteuttaa yritysryhmähankkeita, kun päättyneellä kaudella se oli mahdollista vain maaseudulla sijaitseville yrityksille. Kylien kehittämistä toteutetaan Älykkäät kylät-yhteistyötoimenpiteen avulla. Maatalouden kehitystä tuetaan EU:n laatujärjestelmiin liittymistä aktivoimalla ja tuottajaryhmien perustamista tukemalla. Maaseudun innovaatioryhmiä (EIP) voidaan perustaa nyt myös alueille.  

Yhteistyöhankkeen tuen osuus voi vaihdella 60, 80 tai 100 % hyväksyttävistä kustannuksista, riippuen hankkeen sisällöstä. Yritys- ja viljelijäryhmien tuki on aina kiinteät 75 %. Tuensaajana on pääsääntöisesti yksityis- tai julkisoikeudellinen yhteisö, tämä koskee myös yritys- ja viljelijäryhmähankkeita.  

Millaisia yhteistyöhankkeita tuetaan? 

Yhteistyön muotoina ovat kahden tai useamman toimijan yhdessä toteuttama kehittämishanke, yritysryhmähanke ja viljelijäryhmähanke. 

Kehittämishanke

Kehittämishankkeet toteutetaan kahden tai useamman osapuolen yhteishankkeena. Tavoitellaan käytännön uudistuksia ja ratkaisuja, uusia tuotteita, menetelmiä ja teknologista uudistumista yhdessä tuottajien, metsänomistajien ja yrittäjien ja yhteisöjen kanssa. Lähtökohtana yhteistyöhankkeille on, että yhdessä kehittämällä saadaan aikaan parempia tuloksia ja vaikuttavuutta.  

Yritysryhmähanke

Yritysryhmässä vähintään kolme ja enintään kymmenen yritystä kehittää toimintaansa yhteisesti ja yrityskohtaisesti. Oleellista on, että tavoitteena on toimia jatkossakin yhteistyössä tavalla, joka hyödyttää kaikkia osallistujia. Tavoitteena tulee olla esimerkiksi tuotannollisen yhteistyön, markkinointi- ja myyntiyhteistyön kehittäminen tai tuoteperheen suunnittelu. Tuki kohdennetaan osallistujayrityksille vähämerkityksisenä tukena (de minimis-tuki).  

Viljelijäryhmähanke

Viljelijöille on suunnattu uutena tukimuotona viljelijäryhmähanke, koska yhteistyön merkitys on tärkeä keino parantaa viljelijöiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia oman alansa kehittämiseen sekä ympäristö- ja ilmastotoimia. Viljelijät voivat hyötyä yhteistyöstä kustannussäästöinä, innovaatioiden käyttöönotolla ja oppimisena. Tavoitteena tulee olla esimerkiksi työnteon ja tuotannollisen yhteistyön kehittäminen.  Ryhmässä tulee olla vähintään kolme viljelijää ja enintään kymmenen.  

Valmisteluraha  

Valmisteluraha on kaivattu uusi tukimuoto, jota voi saada yritys- ja viljelijäryhmähankkeiden, tuottajaorganisaatioiden, EIP-hankkeiden ja Älykkäät kylät-hankkeiden valmisteluun. Valmistelurahan myöntämisen ehtona on aito pyrkimys yhteiseen hankkeeseen olemassa olevan idean pohjalta. Hankeidea täytyy olla valmiina, rahoitusta ei voi siis käyttää ideoiden haravointiin. Kehittämisen ideaa voi muotoilla, hakea kumppaneita, konkretisoida tavoitteita, rakentaa verkostoja ja viestiä. Valmistelurahan avulla syntyy aiesopimus kumppanuudesta ja idean toteuttamisesta yhteistyö-, yritys- tai viljelijäryhmähankkeena. Jos aiesopimusta ei saada syntymään, niin tuloksena laaditaan raportti syistä, miksi hanke ei onnistu. Valmisteluraha on 5000 euron suuruinen kertakorvaus.   

Katsaus yhteistyöhankkeiden toimenpiteisiin ja tavoitteisiin 

Yhteistyöhankkeissa on kaikkiaan seitsemän alatoimenpidettä sekä Euroopan innovaatiokumppanuuden (EIP) hankkeet. Yhteistyöhankkeet kohdistuvat maa- tai metsätalouden, ilmasto- ja ympäristö sekä yritysten, elinkeinojen ja maaseudun palvelujen kehittämiseen.  

Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden hankkeet (European innovation partnership, EIP) 

EIP innovaatioryhmän hankkeilla on tavoitteena ratkaista alkutuotannossa tunnistettuja ongelmia yhdistämällä tutkimusta ja käytännön tietoa.  Ratkaisun pohjalta syntynyt innovaatio tai tulos julkaistaan yleisesti hyödynnettäväksi. Jotta tieto leviäisi käytäntöön mahdollisimman tehokkaasti EIP-ryhmät toimivat yhteistyössä muun muassa AgriHubi-verkoston kanssa. AgriHubin verkkoalustan kautta pääsee heti mukaan maatalouden innovaatiotoimintaan. EIP-hanke voidaan toteuttaa alueella, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.   

Maatilojen kilpailukyvyn kehittäminen ja tilojen nykyaikaistaminen 

Tavoitteena on edistää maatilojen markkinasuuntautuneisuutta ja kilpailukykyä tutkimuksen, teknologian ja digitalisaation avulla. Parannetaan maatalouden tuottavuutta ja kustannustehokkuutta rakentamalla innovaatioista uusia käytännössä hyödynnettäviä toimintatapoja, tuotteita ja palveluja.  

Hankkeilla vahvistetaan ja täydennetään alueellisten EIP-hankkeiden eli innovaatioryhmien toimia. EIP-hankkeet ovat viljelijälähtöisiä ja tämän toimenpiteen mukaiset hankkeet voivat lähteä liikkeelle esimerkiksi neuvojien tai oppilaitosten aloitteesta.  

Laatujärjestelmät ja tuottajaorganisaatiot

Vuodesta 2023 alkaen on mahdollista edistää maatalousyrittäjien ja muiden ruoka-alan toimijoiden liittymistä erilaisiin laatujärjestelmiin, esimerkiksi luomuun, nimisuojajärjestelmään tai Sikavaan. Uutta on myös edistää uusien tuottajaorganisaatioiden syntymistä alueellisesti tai valtakunnallisesti. Laatujärjestelmien edistämiseen voi saada tukea korkeintaan 70 %. Tuottajaorganisaatioiden rakentamiseen ja perustamiseen on omat erilliset tukitasot. 

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen 

Tavoitteena on lisätä ilmastonmuutokseen liittyvää asiantuntemusta, riskien, sopeutumistarpeiden ja keinojen tunnistamista, kansainvälistä ja yli sektorirajojen tapahtuvaa yhteistyötä. Edistetään resurssi- ja materiaalitehokkuutta, esimerkiksi energian käytön tehostamista, ruokahävikin vähentämistä, energiaa säästävää liikkumista ja kestävää kulutusta.  

Luonnonvarojen kestävä hoito ja monimuotoisuuden edistäminen 

Tavoitteena on lisätä asiantuntemusta ja yli sektorirajat ylittävää yhteistyötä luonnonvarojen kestävään käyttöön sekä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Etsitään ratkaisuja hiilen sidonnan tehostamiseen, ravinteiden tehokkaaseen käyttöön ja kierrättämiseen sekä riskienhallintaan ennakoimalla toimintaympäristön muutoksia mm. sään ääri-ilmiöitä. Luodaan asukkaille, yhdistyksille ja yrittäjille ideoita ja virikkeitä uusista yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksista.  

Ilmasto- ja ympäristöyhteistyöhankkeet linkittyvät yleishyödyllisiin investointeihin.  

Nuorten viljelijöiden ja yritystoiminnan edistäminen 

Tavoitteena on nuorten viljelijöiden ja muiden uusien viljelijöiden houkutteleminen alalle, kestävän yritystoiminnan kehittämisen tukeminen sekä edistää sukupolven- ja omistajanvaihdoksia. Innovaatioita jalostamalla luodaan uusia käytäntöjä, tuotteita ja palveluja. Yhteistyöhankkeilla voidaan myös suunnitella, selvittää tai kehittää uusia ratkaisuja, joilla parannetaan nuorten viljelijöiden ja muiden yrittäjien toimintamahdollisuuksia ja yhteistyötä. 

Sosioekonomisen rakenteen kehittäminen 

Tavoitteena on turvata ja kehittää maaseudun palveluja sekä uudistaa ja monipuolistaa maaseutualueiden taloutta. Toimenpiteenä voi olla esimerkiksi digitalisaation hyödyntämisen lisääminen, matkailun ja luontopohjaisten hyvinvointipalvelujen kehittäminen, työllisyyden ja kasvun aikaan saaminen biotalouden avulla.  

Älykkäät kylät 

Älykkäät kylät –hankkeilla kylä, kunta tai nämä yhdessä voivat etsiä apua haasteisiinsa ja ratkaisuja uudistumiseen rohkeilla kokeiluilla ja kumppanuuksilla, verkostoitumalla yli rajojen kotimaassa ja kansainvälisesti.  Tavoitteena on edistää taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä innovaatioita. Tukea voi saada kyläyhdistys tai muu kylän toimija, yhdistys, osuuskunta tai kunta. Kylän kanssa kumppanina voivat toimia esimerkiksi oppilaitos, tutkimuslaitos tai kehittämisorganisaatio.  

Pysy ajan tasalla: 

Tiedotamme CAP -rahoituskauden etenemisestä Etelä-Pohjanmaalla kerran kuukaudessa ilmestyvässä Uutisjyvät -uutiskirjeessä. Käy tilaamassa se omaan sähköpostiisi tämän tilauslinkin kautta.(keha.viestityts.fi) 

Maaseutuverkosto.fi kokoaa maaseudun kehittäjät yhteen valtakunnallisesti. Tutustu ja liity mukaan tästä.(maaseutuverkosto.fi) 

AgriHubissa puhutaan asiaa! Uusi kohtaamispaikka maatalous- ja puutarhayrittäjien tarpeisiin. Tutustu ja liity mukaan tästä. (maaseutuverkosto.fi) 

Maaseutu.fi sivusto on uudistunut, käy tutustumassa (maaseutu.fi). 

Linkkejä lähteisiin: 

Suomen CAP-suunnitelma maa- ja metsätalousministeriön sivulla: 
https://mmm.fi/cap27/cap-suunnitelma 

Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023-2027 (1325/2022) https://www.edilex.fi/saadoskokoelma/20221325.pdf 

Kohti kestävää kasvua -Etelä-Pohjanmaan maaseudun kehittämisen alueellinen suunnitelma 2023-2023, julkaisun pysyvä osoite on: 
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-930-4  (https://www.doria.fi/handle/10024/181610)

Tuija Nikkari
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kokeiluohjelmasta vauhtia sivuvirtojen hyödyntämiseen

Pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistä on edistetty Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmasta nyt puolentoista vuoden ajan. Tänä aikana noin kaksikymmentä hanketta on saanut tästä ohjelmasta myönteisen rahoituspäätöksen. Lähes saman verran on tehty myös kielteisiä rahoituspäätöksiä. Hankkeiden läpimenomahdollisuudet ovat tämän hetken tilastojen valossa vähän vajaassa puolessa. Tukea saaneet yritykset sijaitsevat eri puolella Suomea (kuva 1).

Monipuolisia mahdollisuuksia

Usein minua pyydetään mainitsemaan esimerkkejä siitä, millaiset yritykset ja hankkeet ohjelmasta voivat saada rahoitusta. Tämä on ymmärrettävää siinä mielessä, että ravinteiden kierrätys on edelleen vieras termi monille. Yksinkertaisesta asiasta on lopulta kyse: tarkoituksena on edistää toimintaa, jonka kautta erilaisten eloperäisten biomassojen ja sivuvirtojen sisältämät arvokkaat ravinteet saadaan tehokkaasti hyödyksi esimerkiksi kierrätettyinä lannoitevalmisteina.

Tässä rahoitusvaihtoehdossa ei ole käytössä mitään toimialarajausta; kaikenlaiset suomalaiset pk-yritykset voivat rahoitusta hakea ja saada, jos kehittäminen vain liittyy biomassojen ravinteiden kierrätyksen edistämiseen. Hankerahoitusta on myönnetty kappalemääräisesti eniten pienille yrityksille, jopa ihan mikrokokoluokan yrityksille.

Rahoituspäätöksiä on tehty niin aloittaville kuin jo vuosikymmeniä toimineille yrityksille. Myönteisiä hankepäätöksiä on postitettu metalliyrityksestä maatilayrittäjään ja konsulttiyrityksestä tutkimuslaitokseen.  Rahoituksen saaminen on siis mahdollista muillekin kuin yrityksille, tietyin edellytyksin.

Pariinkymmeneen hankehakemukseen sisältyy jo monenlaista tekemistä ja hankkeiden kehittämisteemat vaihtelevat hankkeittain laajasti. Lannan kierrätykseen ja sen prosessointiin keskittyviä hankkeita on määrällisesti eniten, mutta myös muun muassa ruokomateriaalin hyödyntämiseen, levänkasvatuksen edistämiseen tai rehutuotteiden kehittämiseen tähtääviä hankkeita on käynnissä.  Pääsääntöisesti rahoitetuissa hankkeissa keskitytään hyvin käytännönläheiseen koetoimintaan, mikä on kokeiluohjelman tarkoituskin.

Esittelyvideoista tietoa ja inspiraatiota

Muutamasta rahoitetusta hankkeesta on tehty myös esittelyvideot. Videot katsomalla saat tarkempaa käsitystä, että mitä hankkeissa voidaan tehdä ravinteiden kierrätyksen edistämiseksi.

Ole rohkeasti yhteydessä, jos aihe kiinnostaa ja kaipaat lisätietoja rahoitusmahdollisuuksista! Erityisesti logistiikkaan ja palvelukehitykseen liittyviä hankkeita ja toimijoita kaivataan ohjelmaan lisää.

BioKymppi Oy:n hankevideo

Pasrea Oy:n hankevideo

 

 

 

Päivi Mäntymäki
Kehittämisasiantuntija
Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

 

Vielä on luomusarka vihreämpää!

Luonnonmukainen tuotanto voi tarjota viljelijöille uudenlaisia mahdollisuuksia, sillä se on taloudellisesti hieman tavanomaista tuotantoa kannattavampaa. Luomutuotantoon siirtymiseen on olemassa ainakin kolme merkittävää syytä. Tärkein on luomun idea. Toisena on markkinoilta saatava parempi hinta verrattuna tavanomaisiin maataloustuotteisiin, lisäksi luomuviljelijä on vähemmän riippuvainen ulkopuolelta hankittavista tuotantopanoksista ja niiden hintavaihteluista. Kolmas syy on maatalouden tukipolitiikka. Hallitusohjelmassa todetaan: ”Luomu- ja lähiruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun otetaan Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi.”

Luomun idea itsessään tuo edellytykset kannattavaan tuotantoon. Luomutuotanto perustuu eheään harmoniseen kokonaisuuteen, jossa ravinteet kiertävät kestävästi ja kustannustehokkaasti. Luomutuotannossa pelto ja tuotantoeläimet elävät symbioosissa. Myös sivutuotteet pystytään tällaisessa kiertotaloudessa hyödyntämään tehokkaasti. Esimerkiksi emolehmien avulla saadaan hyödynnettyä luomun viljelykiertoon kuuluva nurmi ja toisaalta lantaa pelloille. Luomutilojen viljelykiertoon sisältyy monipuolisesti erilaisia viljelykasveja. Nurmea ja erityisesti palkokasveja sisältävä viljelykierto lisää myös maan eloperäistä ainesta, joka tehostaa maan omien ravinnevarojen hyödyntämistä. Tavoitteena on saada hyviä satoja myös jatkossa.

Luomutuotannon on havaittu vähentävän päästöjä paikallisesti. Tuoteyksikköä kohti laskettuna edut tavanomaiseen tuotantoon voivat pienentyä, sillä luomutuotanto tarvitsee enemmän pinta-alaa saman satomäärän tuottamiseen. Tähän sisältyvät pienet logistiset kustannukset, pieni hävikki ja vähän ostopanoksia. Viljelykustannusten jatkuvasti kasvaessa ostopanosten pieni tarve parantaa luomutuotannon suhteellista kannattavuutta. Eri tuotantosuuntien ja maatilojen kannattavuudessa on kuitenkin suuria eroja. Pienimmät kannattavuuserot ovat tällä hetkellä luonnonmukaisen ja tavanomaisen puutarhatuotannon välillä. Luomutuotantoon siirtyminen ei ole ratkaisu maatilan pahoille taloudellisille ongelmille.

Viljelijät ovat havahtuneet siihen, että jos tuotteille ei ole aitoa markkinakysyntää, sitä ei kannata tuottaa. Kun yhä useampi viljelijä siirtyy luomutuotantoon, merkitsee se myös tavanomaisen tuotannon tarjonnan pienenemistä ja positiivista vaikutusta luomuruoan hintatasoon. Luomuun siirtymisen perusta tulisikin olla vahvasti paremman tuottajahinnan hakemisessa eikä tuissa.

Tuottajien on voitava luottaa siihen, että luomun kysyntä säilyy – muuten he eivät voi investoida kannattavasti. Osa kuluttajista on sitoutunut luomuun elintarvikehankinnoissaan. Kuluttajat valitsevat luomun tuotteiden puhtauden, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin sekä läpinäkyvän tuotantoketjun vuoksi. Uudet viljelykasvit ja tuotteet sekä uudet markkinointitavat tuovat lisäarvoa tuotteille. Toisaalta vienti on ennenkin pelastanut tuottajat, jos kysyntä kotimaassa on väliaikaisesti notkahtanut. Maailmanlaajuisesti luomun kasvu on vääjäämätöntä.

Tuotantotapojen erot, erilaiset lähtökohdat, ympäristöhyödyt tai etenkään niiden tulevaisuusskenaariot eivät ole kuitenkaan helposti pelkistettävissä yksinkertaiseksi numerovertailuksi. Luomutuotanto pyrkii vähentämään tuotannon riippuvuutta uusiutumattomista luonnonvaroista. Niiden saatavuudella ja hintatasolla on olennainen merkitys tuleviin viljelykäytäntöihin ja ympäristövaikutuksiin. Lisätutkimusten antaman tiedon avulla luonnonmukaista tuotantoa voidaan kehittää edelleen kestävämmäksi ja ympäristöystävällisemmäksi.

Hallitusohjelmassa mainitaan myös maatalouden byrokratian vähentäminen, tukien suuntaaminen aktiivituotantoon ja ympäristötuen ehtojen muuttaminen vastikkeellisemmiksi. Luomukorvaukset ovat tehokkaimpia ohjelmaperusteisten tukien ympäristövaikutteisia keinoja, joten viljelijät odottavat tätä korvausta kehitettävän maatalouspolitiikan strategisen tavoitteen saavuttamiseksi. Hallitus on sitoutunut nostamaan luomuviljellyn maatalousmaan pinta-alan määrää 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Pääsemme lähemmäs tavoitetta, kun hallitus antaa lupauksen siitä, että viljelijöille maksettava luomukorvaus pysyy nykyisellä tasolla. Koska luomutuotantoon siirtyvien määrä kasvaa nyt nopeasti, on myös luomukorvaukseen suunnattujen määrärahojen riittävyydestä huolehdittava budjetissa. Hallituksen tulee huolehtia siitä, että uusille ja nykyisille luomutuottajille varmistetaan voimassa olevan tukitason mukainen luomukorvaus

.
EU:n luomutunnus

Suomessakin on nyt pulaa monista luomuraaka-aineista. Onneksi luomutuotanto näyttää kuitenkin lisääntyvän: Tänä vuonna luomukurssit ovat kiinnostaneet viljelijöitä aiempaa enemmän, joten odotettavissa on reilusti uutta luomupeltoa ja lisää kotieläintiloja.

Kirjoittaja:
Pekka Länsivierto
asiantuntija, ympäristövastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Luomua läheltä ja kaukaa

Kulunut vuosi toi muutoksia tehtäviin ja nyt on 50 v. ”vihreä” tarkastaja seurannut luomuasioita aikaisempaa lähemmin. Monia uusia näkökulmia ja etenkin pieniä yksityiskohtia tuli vastaan. Luomutuotannon asiantuntijan titteli kuitenkin – pakko myöntää – jäi vielä kaukaiseksi haaveeksi.

Jos kuitenkin menneen vuoden luomuasiat pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, olisi valinta kirkkaana mielessä. Luomutuotannossa kaikkein parhaiten yhdistyvät tuottajan ja kuluttajan intressit sanan jäljitettävyys kohdalla. Tässä kohtaa kaikki ovat voittajia.

Yhä useampi kuluttaja haluaa tunnistaa käyttämänsä ravinnon alkuperän. Missä, milloin ja miten ruokapöytään hankittu elintarvike on tuotettu? Asia olisi ollut edeltäville sukupolville suorastaan outo – olihan heille ruuan tuottaja tuttu tai ainakin joku kauppiaan tuntema henkilö.

Luomutuotannolla on loistava mahdollisuus olla ajan hermolla. Jokainen Suomessa tuotettu luomuerä on jäljitettävissä. Kaikesta korjatusta sadosta on kirjanpito, tieto siitä missä siilossa vilja on varastoitu – kenelle, milloin ja miten paljon siitä on markkinoitu. Luomutiloilla vuosittain tehtävät tuotantotarkastukset ovat oiva vakuus kuluttajalle – ulkopuolinen todistus tuotteen aitoudesta, joka seuraa tuotetta läpi jalostuksen ja kaupan aina kuluttajan pöytään saakka.

Tuottajille ja muille toimijoille asiaan liittyvät kirjanpidot ovat lisätyö, joka kannattaa tässä muuttuvassa maailmassa tehdä positiivisin mielin. Suorin vertauskuva voisi olla tilanne, jossa polkupyöräkaupan jälkeen täytetään takuutodistusta – jokainen kirjaus tuotantoeristä on merkintä ”takuukorttiin” kuluttajalle koituvasta lisäarvosta. Luomutarkastajien kirjaukset tilakohtaisessa pöytäkirjassa ovat dokumenttina, kun ELY-keskus antaa tuottajalle asiakirjaselvityksen eli luvan markkinoida tuotteitaan luomutuotteina. Luonnonmukaisessa tuotannossa tämä asiakirjaselvitys on siis monien muiden seikkojen lisäksi vakuus siitä, että tuotteen jäljitettävyys on kunnossa.

Viimeaikoina myös tavanomaisen tuotannon puolella on haettu lisäarvoa jäljitettävyydestä. Saattaa olla, että tämä nimenomainen – vaikkakin vain yksi luomutuotannon erityisominaisuus olisi käyttökelpoinen kaikelle suomalaiselle elintarviketuotannolle. Lyhyt jäljitettävä ketju pellolta pöytään voittaa maailmojen ääristä laivatun ylijäämäerän monin eri tavoin.

Otsikon viimeiseen sanaan sisältyvää ideaa voisi hahmottaa käytetyn auton myynti-ilmoituksen avulla. Jos ilmoituksessa tarjotaan ajoneuvoa, jolla on ollut useita omistajia – tai vastaavasti viereisessä ilmoituksessa lyhyt tieto ”ensimmäinen omistaja myy”.

Mielestäni kaiken kotimaisen tuotannon voi rinnastaa tuohon jälkimmäiseen – ensimmäinen omistaja myy. Kotimaisessa Luomutuotannossa on lisäksi mukana asiantuntevan luomutarkastajan ja EVIRA:n myöntämä sertifikaatti – varmistettu tuotantotapa ja varmistettu jäljitettävyys.

 

Ari Perämäki
Tarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus