Käytän tähän alkuun yhden sanahirviön: Kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia 2035 (ym.fi). Sen tavoitteena on viimein pysäyttää luontokato ja saada luonnon monimuotoisuuskehitys elpymisuralle. Punaisten kirjojen sivuja selaamalla tulee selväksi, että Suomi ei voi kehuskella olevansa monimuotoisuuden suojelun edelläkävijä. Monimuotoisuutta on nakerrettu vuosien saatossa, mutta vasta nyt siihen ollaan aidosti heräämässä (Talouden ja yhteiskunnan vaikuttajat: Ei taloutta ilman luontoa – Sitra (sitra.fi). Koska aiemmat korjausliikkeet ovat olleet riittämättömiä, vaatii luontokadon pysäyttäminen ja ilmastokriisin torjuminen sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaista, koko yhteiskunnan läpäisevää KESTÄVYYSMURROSTA. Sana kuvaa osuvasti tulevaa valtavaa muutosta. Kestävää kehitystä ei enää voida saavuttaa pienillä muutoksilla, yhteiskunnan toimintaa vähittäin säätämällä tai koulutuksella ja neuvonnalla, joilla asia on pyritty hoitamaan tähän saakka.
Murroksen edellytys on tosiasioiden tunnustaminen. Heikkenevä monimuotoisuuskehitys yhä kielletään tai sen vaikutuksia vähätellään myös hallinnonaloilla, jotka ovat avainasemassa monimuotoisuuden turvaamisessa. Aina 1990-luvulta on tunnistettu tarve huomioida monimuotoisuuden suojelu uudistettaessa luonnonvarojen sekä alueiden käyttöä ohjaavaa lainsäädäntöä ja strategioita. Kuitenkin esimerkiksi metsälainsäädäntöä on luonnon monimuotoisuuden turvaamisen osalta heikennetty 2010-luvulla. Metsälaista pudotettiin luonnon kannalta arvokkaimmat elinympäristöt, kun vuonna 2014 lain turvaamiksi kohteiksi rajattiin vain pienialaiset ja taloudellisesti vähämerkitykselliset elinympäristöt. Kolmannes, eli kymmenet tuhannet hehtaarit, arvokkaista luontokohteista poistui lain turvan piiristä. Päätös on luonnontieteellisesti järjetön – laajat yhtenäiset elinympäristöt ovat luonnon kannalta arvokkaimpia. Toteutuuko metsälain 1 §:ssä mainittu lupaus biologisen monimuotoisuuden säilymisestä?
Lähtökohtaisestikin ekologiselta kestävyydeltään heikkoa PEFC -metsäsertifiointistandardia on 2000-luvulla edelleen heikennetty siten, että standardin turvaamien arvokkaiden luontokohteiden pinta-ala romahti 95 %. Samalla talousmetsien luonnonhoidon laadun on todettu suosituksista ja neuvonnasta huolimatta heikentyneen 2010-luvulla. Päinvastaisesta vakuuttelusta huolimatta metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on siis epäonnistuttu. Tuntuu uskomattomalta, että valtavasta metsäpinta-alasta huolimatta emme ole pystyneet hyödyntämään metsiämme siten, että myös lajien elinmahdollisuudet olisi turvattu. Tuore metsästrategiakin (mmm.fi) on tutkijoiden mukaan riittämätön metsien hiilinielujen vahvistamiselle, luontokadon pysäyttämiselle ja vesistöjen suojelulle asetettujen kansainvälisten, EU:n ja kansallisten tavoitteiden saavuttamiselle. Samaan aikaan julkisesti ihmettelemme, miksi EU pyrkii puuttumaan Suomen metsäpolitiikkaan.
Kuva: Toni Etholén
Myös meillä ympäristöhallinnossa on ratkaisujen aika. Pian väistyvä hallitus on nostanut luonnon monimuotoisuuden turvaamisen aivan uudelle tasolle rahoituksen, keinovalikoimien ja toteutuksen suhteen. Kuitenkin törmäämme toistuvasti lainsäädännön ja sen tulkintojen puutteisiin kestävyysmurroksen edistäjinä. Lainsäädäntö siis pahimmillaan estää luonnon, ilmaston kuin myös taloudellisten seikkojen kannalta järkevät ja kustannustehokkaat toimenpiteet murrokseen valmistautuvassa yhteiskunnassa. Pakko käyttää toistakin sanahirviötä: Ympäristöministeriön hallinnonalan konsernistrategia (ym.fi) peräänkuuluttaa harmaaseen suoritukseen tottuneita virkahenkilöitä aivan uudella tavalla katsomaan tulevaisuuteen, toimimaan edelläkävijöinä sekä tuomaan rohkeasti esille ongelmia ja epäkohtia. Tämä on kestävyysmurroksen edellytyksenä niin ympäristöhallinnossa, kuin koko yhteiskunnassa. Nyt jos koskaan vaaditaan hallinnolta kantaaottavuutta, uskallusta katkaista virheellisiltä väitteiltä siivet ja rohkeutta nostaa ympäristöasiat talouden rinnalle kaiken perustana.
Lähteitä:
Punttila, P. 2020. Metsäsertifioinnin historia metsäluonnon monimuotoisuuden turvaajana Suomessa – turvan taso lakitasoon verrattuna. Julkaisussa: Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:36. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162392
Siitonen, J. ym. 2020. Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒2018 luonnonhoidon laadun arvioinnin sekä valtakunnan metsien inventoinnin tulosten perusteella. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 69/2020. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/546354
Hyvärinen, E. ym. (toim.). 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501
Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. 388s. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161233
Vietämme tällä viikolla maailman luontopäivää!
Toni Etholén
Ylitarkastaja
Luonnonsuojeluyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 