HELMI-tiimi kävi yhteistyökumppanin kanssa maastokäynnillä

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön HELMI-tiimi teki maastokäynnin Vanhaan Vaasaan. Päivä alkoi tutustumisella Hovioikeuden metsään, jonka Vaasan kaupunki on suojellut Suomi 100 -tekona. Hovioikeuden metsässä on suunniteltu ja toteutettu HELMI-elinympäristöohjelman puitteissa perinnebiotooppien kunnostustoimia alueelta löytyville vanhoille laidunlaikuille, jotka ovat jäänteitä alueella aikoinaan ennen Vaasan paloa sijainneesta asutuksesta. Aamupäivä kului kohteessa joutuisasti paikallisoppaana toimineen luonnonsuojeluyksikön lintuvesikoordinaattori Olli Aution kerratessa alueen historiaa, sekä harvinaista kasvilajistoa. Metsässä pidetyn kahvitauon yhteydessä päästiin yllättäen kuuntelemaan pyyn viheltelyä, joka oli myös paikallisoppaallemme ensimmäinen pyyhavainto kyseisessä paikassa. Pohdittavaksi jäi, onko suojelulla ollut vaikutusta pyiden ilmestymiseen kohteelle, vai selittyneekö se ajallisella vaihtelulla ja lajille suotuisalla kesällä. Vielä ennen lounasta kävimme tutustumassa Linnanvalleilla harvinaisen keltakynsimön (Draba nemorosa) esiintymään, joka Suomessa on muinaistulokas ja suosii kyseisenlaisia hyvin vanhoja kulttuuriympäristöjä. Lajista on eniten havaintoja etelärannikon viikinkien vanhan idäntien varrelta Uudeltamaalta Kymenlaaksoon (Laji.fi).

Pitkospuut vievät Risön lintutornille.

Iltapäiväksi seuraamme liittyi Metsähallituksen Luontopalveluiden luonnonsuojelutiimiläisiä, joiden kanssa tutustuimme Metsähallituksen isännöimään Risön metsä- ja merenrantakokonaisuuteen. Alue on ennen valtiolle siirtymistään toiminut paikallisen maa- ja metsätalousoppilaitoksen (nyk. Yrkesakademin) opetuskohteena, ja voikin todeta alueen olleen metsätalousmielessä erittäin huolella hoidettu. Alueen kunnostussuunnittelusta ja luonnonsuojelullisista hoitotoimista ryhmää valistivat Jouni Elonen ja Carina Järvinen Metsähallituksesta. Risö oli ensimmäisiä alueita Vaasan seudulla, jolla metsä- ja suoluonnon ennallistamistoimenpiteitä tehtiin. Toimenpiteitä aikoinaan suunnitelleen Elosen johdolla oli antoisaa tutustua kohteisiin, kun opas kuvaili lähtötilannetta sekä suunnitteluprosessia. Pääsimme tutustumaan moniin mielenkiintoisiin alueella tehtyihin hoitotoimiin, ja yhdessä voitiin todeta valittujen ennallistamistoimenpiteiden olleen oikeita. Risössä on tukittu ojia korpikuvioilla, jolla puustoisen suon vesitaloutta pyritään palauttamaan luonnontilaisemmaksi niillä esiintyvän tyyppi- ja uhanalaislajiston elinolojen parantamiseksi. Alueella on myös hakattu/poistettu ja kaulattu liian rehevälle kasvualustalle istutettuja mäntyjä ja suosittu lehtipuita ja kuusia kyseisten kohteiden luonnontilan edistämiseksi.

Merensalmi on maankohoamisen ja rehevöitymisen myötä kasvanut umpeen ja ruovikoitunut.

Metsästä matkamme jatkui vielä Risön lintutornille. Polku lintutornille kulkee pitkoksilla keskellä korkeaa ruovikkoa. Alueella ennen sijainnut merensalmi on maankohoamisen ja rehevöitymisen myötä kasvanut umpeen ja ruovikoitunut. Avoimet merenrantaniityt ovat monille lajeille, erityisesti linnustolle, hyvin tärkeitä, ja niiden kokonaispinta-ala on laskenut jyrkästi perinteisten maankäyttömuotojen hävittyä rannikolta. Ennen yleinen rantalaidunnus piti ranta-alueet matalakasvuisina ja avoimina, ja niistä elinympäristöistä riippuvaiset lajit ovat harvinaistuneet elintilan hävitessä. Sen takia aluetta hoidetaan lintuvesiteeman kohteena perinteistä maankäyttöä myötäilevin menetelmin, vaikkei kyseisellä alueella varsinaista laidunhistoriaa olekaan. Ensimmäisenä hoitotoimena se niitetään, ja jatkohoitajiksi alueelle pyritään saamaan nautakarja laiduntamaan ruovikon edelleen taannuttamiseksi, jolloin matalampikasvuinen varsinainen niittykasvillisuus saa mahdollisuuden kehittyä.         

Kahvitauolla ELY-keskuksen väkeä yhdessä Metsähallituksen Luontopalveluiden luonnonsuojelutiimiläisten kanssa.

Lintutornin nuotiopaikalla joimme vielä iltapäiväkahvit ja keskustelimme tulevaan HELMI-yhteistoimintaryhmän perustamiskokoukseen valmistautumisesta. Lisäksi keskustelua käytiin organisaatioiden välisestä yhteistyöstä sekä tulevan vuoden Helmi-töiden resursseista ja painotuksista. Kaiken kaikkiaan maastopäivä oli erittäin antoisa, ja vertaisoppiminen sekä ongelmien läpikäynti kollegoiden kanssa hedelmällistä. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvea ja tulevien kohteiden hoitosuunnittelua.

Lue lisää HELMI-elinympäristöohjelmasta (www.ym.fi)

Jussi-Tapio Roininen
Luonnonsuojelun asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kättemme jäljet perinnebiotoopeissa

Perinnebiotooppi on laaja termi monimuotoiselle joukolle luontotyyppejä. Perinteisen karjatalouden ja niiton muovaamat niityt, haat ja metsälaitumet ovat ainutlaatuinen osa maaseutumme ja niiden lajirikkaus hakee vertaistaan. Siinä missä lukematon määrä lajistoa tarvitsee koskematonta luontoa, perinnebiotooppien lajiston selviytymisen kannalta ihmisen toiminta on erottamaton osa kokonaisuutta. Valtaosa perinnebiotoopeistamme on ajautunut ahdinkoon hoidon päätyttyä ja lajisto on uhanalaistunut hälyttävällä vauhdilla. Tähän valtaisaan haasteeseen pureutuu valtakunnallinen Helmi-elinympäristöohjelma.

Helmi-ohjelma on mahdollistanut perinnebiotooppien inventoinnin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella jo vuodesta 2018 lähtien. Inventoinneista saatuihin tietoihin pohjaten on siirrytty perinnebiotooppien kunnostussuunnitteluun ja -toimenpiteisiin. Kolmen maakunnan alueella, rannikolta sisämaahan, on tänä vuonna ollut työn alla huikeat yli 30 kunnostuskohdetta!

Ruotsalon haka ennen kunnostusta.

Kunnostussuunnittelu ja toteutus on yhteistyötä

Kunnostussuunnittelun aloittamiseen on erilaisia lähtökohtia. ELY-keskuksen perinnebiotooppiasiantuntija voi tehdä aloitteen maanomistajien suuntaan tai kiinnostus voi lähteä maanomistajalta itseltään. Kun yhteisymmärrys tavoitteista saavutetaan, muodostuu hyvä pohja suunnittelulle. Asiantuntija laatii suunnitelman käytännön toimien toteuttamiseksi ja hankkii materiaalit sekä urakoitsijat. Jokainen kohde on omanlaisensa ja suunnitteluprosessissa ilmi tulevat haasteet vaativat usein tapauskohtaista pohdintaa. Kaiken keskiössä on toimiva ja avoin vuoropuhelu kaikkien tahojen kesken, jolloin luonnonsuojelullinen näkemys, käytännön ratkaisut ja maanomistajien toiveet kohtaavat mahdollisimman hyvin.

Yleisimmät Helmi-tuella rahoitettavat kunnostustoimenpiteet perinnebiotoopeilla ovat raivaaminen ja aitaaminen. Raivaukset saattavat vaatia tekijältään totutusta poikkeavia menetelmiä ja uuden tiedon omaksumista. Tässä apuna on asiantuntijan työnohjaus. Aitalinjakin kulkee usein varsin poikkeavissa maastonmuodoissa. Kun alkupanostus on saatu kunnialla taputeltua, jatkon kannalta avainasemassa on hoitoon pitkäjänteisesti sitoutunut laidunnustaho. Kunnostetuille perinnebiotoopeille koittaa aivan erityinen juhlapäivä, kun laiduneläimet palaavat alueelle, usein vuosikymmenien tauon jälkeen.

Ruotsalon haka kunnostuksen jälkeen.

Kunnostuksesta jatkuvaan hoitoon

Perinnebiotoopin jatkohoidon rahoitukseen on mahdollista hakea ympäristösopimusta, jota hallinnoi ELY-keskuksen maaseutuyksikkö. Perinnebiotooppiasiantuntija pyrkii varmistamaan, että hoitotaholla on jatkoa varten tarpeelliset tiedot, jolloin siirtymä jatkuvaan hoitoon on sujuva. Jatkossa neuvonnallista apua voidaan tarvita esimerkiksi laidunpaineen säätämiseen tai uhanalaisten lajien erityisvaatimuksiin. Seuranta ja yhteydenpito asiantuntijoihin kunnostuksen jälkeen auttavat entuudestaan kartuttamaan tietotaitoa prosessista kokonaisuudessaan. Siksi toivomme, että ELY-keskuksen asiantuntijaan voi aina helposti ja matalalla kynnyksellä ottaa yhteyttä.

Kaikkien osapuolten kannalta on tärkeää ymmärtää, että pitkään hoidotta olleilla perinnebiotoopeilla hoitotasapainon löytyminen vie aikaa ja sisältää myös kaikki inhimillisen elämän tuomat haasteet. Pitäisi olla riittävät raamit ajatella ensimmäistä kesää ja viittä vuotta pidemmälle, aina vuosikymmenien päähän. Oikotietä ei ole, sillä vain kärsivällinen ja pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta, kun on kyse luonnon monimuotoisuuden elpymisestä. Huolellinen kunnostustyö luo hyvän pohjan jatkolle.

Helmi-ohjelma jatkuu vuoteen 2030 saakka. Lisätietoja ohjelman toteutuksesta Etelä-Pohjanmaalla voi lukea täältä.

Mira Lukkarila
Luonnonsuojeluasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Iso satsaus luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen

Olen työskennellyt 2000-luvun alusta lähtien luonnonsuojelun viranomaistehtävissä. Tänä aikana olemme hyödyntäneet EU-rahastoja erilaisiin luonnonsuojelun kehittämishankkeisiin, mm. luonnonsuojelualueiden palveluvarustuksen kehittämiseen, siinä määrin kuin se on ollut mahdollista. Viime vuosien ajan olemme kuitenkin sinnitelleet vähenevien resurssien kanssa. Viime vuonna julkistettu Helmi-elinympäristöohjelma on tässä kokemusmaastossa jotain ennenkuulumatonta.

Helmi-ohjelma alkaa

Helmi-ohjelma on merkittävä panostus Suomen luonnon hyväksi. Eduskunta on myöntänyt luonnonsuojeluun 100 miljoonaa euroa lisämäärärahaa vuodelle 2020, josta Helmi-ohjelman osuus on 42 miljoonaa euroa.  Ohjelman toteutusta aiotaan jatkaa vuoteen 2030 saakka. Vuonna 2020 valmistellaan myös Helmi-ohjelman pitkän aikavälin tavoitteita. Ympäristöministeriö on asettanut ohjelman vuoteen 2030 saakka ulottuvien tavoitteiden ja sisällön valmisteluun laajapohjaisen ohjausryhmän ja työryhmän. Ryhmien tavoitteena on saada työnsä valmiiksi maaliskuun 2021 loppuun mennessä. Ympäristöministeriö valmistelee ryhmien työn pohjalta valtioneuvoston hyväksyttäväksi vietävän päätöksen Helmi-ohjelmasta kevään 2021 aikana.

Käytännössä Ympäristöministeriön käynnistämän Helmi-ohjelman toimenpiteet kohdistuvat Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Helmi-ohjelman myötä suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa. Niin metsien kuin soidenkin suojelu perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen ja suojeltavista alueista saa korvauksen. Valtio kustantaa kunnostus- ja hoitotoimet. Ohjelman toimet auttavat satoja uhanalaisia lajeja ja suurta osaa Suomen uhanalaisista luontotyypeistä.

Alueella tapahtuu

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella satsataan vuonna 2020 erityisesti soidensuojelun täydennysehdotuksen kohteiden ja METSO-kelpoisten metsien suojeluun. Toteutus perustuu vapaaehtoisuuteen ja työtä on tarkoitus edistää yhteistyössä metsäalan ja muiden toimijoiden kanssa. Muun muassa viestintään on tarkoitus panostaa aiempaa enemmän.

Elinympäristöjen tilaa on tarkoitus parantaa erityisesti lintuvesien ja perinnebiotooppien osalta. Tässä yhteydessä tehdään perinnebiotooppien päivitysinventoinnit valmiiksi ja päivitetään lintuvesien osalta linnustotietoja. Kuluvana vuonna on kuitenkin tavoitteena saada myös konkreettisten kunnostushankkeiden suunnittelu ja toteutus käyntiin. Eräitä kiireellisimpiä kunnostusta kaipaavia elinympäristöjä ovat etelänsuosirrin aiemmin asuttamat rantaniityt. Tämän lisäksi myös uhanalaisten ja kiireellistä suojelua ja hoitoa vaativien lajien elinympäristöjen kunnostusta, hoitoa ja suojelua edistetään. Esimerkkeinä tällaisista lajeista ovat suolayritti ja tummaverkkoperhonen. Kaikissa näissä toimissa yhteistyö maanomistajien kanssa on äärimmäisen tärkeää.

Rekrytoinnit käynnissä

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Helmi-ohjelman toimeenpanoa tehostamaan saadaan palkata seitsemän henkilöä. Rekrytoinnit ovat paraillaan käynnissä ja suurin osa valituista aloittaa työt maaliskuun alkuun mennessä.
Lue lisää Helmi-ohjelman verkkosivuilta.

Leena Rinkineva-Kantola
Luonnonsuojeluyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

ELY-keskukset 10 vuotta – miltä kulunut vuosikymmen on näyttänyt ympäristövastuualueen johtajan silmin?

Aulis Rantala on toiminut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen johtajana keväästä 2010 ja hän on näin ollen seurannut toimintaa tiiviisti. Nyt vuosikymmenen vaihtumisen myötä eli vuoden 2020 alusta, Auliksen runsaat 40 vuotta jatkunut työura valtiolla päättyy suunnitellulla ja odotetulla tavalla eläköitymisen myötä.

Aulis Rantalalla on pitkä kokemus ympäristöpuolelta hänen tultuaan vuonna 1979 Vaasan vesipiiriin töihin. Sittemmin organisaatiouudistusten myötä työnantaja muuttui Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiriksi, Keski-Pohjanmaan ympäristökeskukseksi ja Länsi-Suomen ympäristökeskukseksi ja lopulta ympäristökeskukset sisällytettiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiksi. Aulis oli mukana lähes koko tämän ajan diplomi-insinöörin ja vanhemman insinöörin nimikkeillä, kunnes hän 1990-luvun loppupuolella siirtyi vetämään ympäristönsuojeluyksikköä ympäristönsuojelupäällikkönä. Ennen ELY-keskusten syntyä Aulis oli viisivuotisen kauden hallinto-oikeustuomarina Vaasan hallinto-oikeudessa, josta hän sitten tuli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen johtajaksi 1.4.2010.

ELY-keskusten 10-vuotisen taipaleen kunniaksi pyysimme Aulista kertomaan hieman omia näkemyksiään ELY-keskusten perustamisesta, toiminnasta, kehityksestä ja tulevaisuudesta sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan.

ELY-keskukset täyttävät 10 vuotta ensi vuonna, minkälaiseksi virastoksi ELY-keskus on mielestäsi kehittynyt?

Perustamisvaiheessa vallitsi henkilöstön keskuudessa pelon ilmapiiri, koska ihmiset pelkäsivät, että joutuvat muuttamaan toimipaikkasijoittelun mukaisesti. Alueille perustettiin kuitenkin useita toimipaikkoja, ja henkilöstö sijoittui niihin luontaisesti asumispaikkakuntansa mukaan.

ELY-keskukset muodostettiin laittamalla tietyt hallinnonalat samaan virastoon. Näillä hallinnonaloilla oli monia ei-yhteisiä asioita ja vain vähän yhteisiä asioita. Näistä aloista syntyneet vastuualueet ovat pysyneet melko lailla erillään, mutta siitä huolimatta ELY-keskuksesta on kuluneen vuosikymmenen aikana kasvanut monipuolinen ja ammattitaitoinen asiantuntijavirasto. Maakuntauudistuksen valmistelu toi toimintaan lisätehtäviä perustehtävien ohella, mutta uudistuksen kaaduttua ELY-keskuksen toiminta jatkuu näillä näkymin organisatorisesti muuttumattomana ainakin tämän hallituskauden ajan.

Maakuntaprosessi vaikutti organisaation ainakin siten, että yhteistyö maakuntaliittojen kanssa vahvistui. Myös yhteistyö ELY-keskusten ja aluehallintoviraston välillä vahvistui, samoin yhteistyö ELY-keskusten välillä.

Henkilöstö on kokenut vuosikymmenen aikana monia muutoksia, joten maakuntauudistuksessa odotettaviin muutoksiin henkilöstö suhtautui melko rauhallisesti. Tässä muutoksessa tehtävät olisivat kuitenkin pääsääntöisesti pysyneet, vaikkakin organisaatio olisi muuttunut. Uudistusprosessi toki lisäsi monella työmäärää erilaisten suunnittelu- ja työkokousten vuoksi.

Miten ELY-keskuksen Y-vastuualueen toiminta on muuttunut vuosien varrella? Hyvää ja huonoa?

Kymmenen vuoden aikana varsinaisessa substanssitoiminnassa ei ole paljon muuttunut, vaan se on jatkunut vakaana. Eli yhteisessä tekemisessä ei ole kovinkaan paljon muuttunut. Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue hoitaa edelleen valtion viranomaisen perustehtäviä. ELY-keskuksen edistämistehtäviä on kuitenkin supistettu vuosien saatossa. Nyt tähän on osin tulossa muutosta, kun luonnonsuojeluun ja vesienhoitoon on myönnetty lisärahoitusta lähivuosille.

Työskentelytavat ovat muuttuneet paljonkin. Enää työ ei ole toimipaikkasidottua ja etätyömahdollisuudet ovat hyvät. Lisäksi on otettu käyttöön uutta toimistotekniikkaa ja uusia monitoimitiloja on saatu käyttöömme, mikä on myös muuttanut ihmisten tapoja työskennellä. Myös matkustaminen on vähentynyt uuden tekniikan myötä.

Minkälaista on ollut johtaa EPO ELYn Y-vastuualuetta, henkilökohtaiset haasteet ja onnistumiset?

Työtehtävät ovat olleet mielenkiintoiset, ja ovat monipuolisesti kattaneet alueemme kolme maakuntaa. Olen oppinut tuntemaan maakunnat ja sidosryhmät hyvin. Vesistötehtävät ovat olleet tutuimpia, mutta johtajana olen saanut perehtyä moneen uuteen asiaan talon asiantuntijoiden avulla. Asiantuntijavirasto tarvitsee eri alojen osaajia ja juuri yhteistyö eri sektorien asiantuntijoiden kanssa on ollut työssä parasta. Johtajan tehtävä on myös tarjonnut erinomaisen näköalapaikan alueen elinkeinoelämän toimintaan.

Onnistumisiin kuuluu myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kokemus ja osaaminen kolmella eri paikkakunnalla toimimisesta, tätä kokemusta olisi mahdollista jakaa myös muille. Maantieteelliset rajat eivät tehtävissä juurikaan vaikuta, pikemminkin monipaikkaisuus helpottaa päivittäistä toimintaa.

Mieleenpainuvat tapaamiset 10 vuoden ajalta?

Montakin tulee mieleen, mutta ylipäänsä yhteydet erilaisiin ihmisiin alueemme maakunnissa ovat rikastuttaneet työtä. Jos yhden yksittäisen esimerkin mainitsisin: kansliapäällikkö Hannele Pokka ja Etelä-Pohjanmaan keskeiset päättäjät oli kutsuttu Seinäjoelle tutustumaan kansallispuistoaloitteeseen. Kesken maastossa tapahtuneen esittelyn paikalliset ”häjyt” kurvasivat metsuripuvuissa ruosteisella Corollalla ihmisten keskelle ja huusivat ensimmäiseksi: ”Maharattako tietää, notta kenen mailla oikein ollahan?” Järjestäjille tuli häiriköijistä jo pieni paniikki, mutta Hannele käveli suoraan miesten luo ja rupesi juttelemaan heidän kanssaan. Tilanne oli 5-10 minuutissa ohi. Myöhemmin Hannele kertoi konfliktista myös Helsingissä. Vaikutti siltä, että hän suorastaan nautti tapauksesta.

Jäikö mielestäsi jotain tekemättä, jotain sellaista, jota olisit vielä halunnut saada aikaan ennen eläköitymistä?

Minusta substanssiasiat ovat hyvässä mallissa. Toki maailmahan ei ikinä tule valmiiksi, joten varmasti aina löytyy kehitettävää. Olo on kuitenkin luottavainen siitä, kuinka ELY:n osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö jatkaa asioiden kanssa mutkattomasti eteenpäin. Tuntuu hyvältä, että uusiakin painotuksia on tulossa, kuten ilmastoasiat ja luonnonsuojelun edistämisen HELMI-ohjelma.

Talouskysymyksissä on haasteita, aiemmin pienemmissä virastoissa oli helpompi saada kattava kokonaiskuva taloudellisesta tilanteesta ja sen kehittymisestä. Kuitenkin taloudella on ratkaiseva merkitys jo ihan henkilöstöresurssien kannalta.

Terveisiä Y-vastuualueen henkilöstölle?

ELY-keskus on vahva alueellinen toimija, jolla on vahva toimivalta, vaikka olemme ministeriöiden suorassa ohjauksessa. ELY-keskukset saavat itse päättää rahojen käytöstä ja hankkeiden hallinnasta. Tehtävät ja tekeminen jatkuvat ja toivon henkilöstölle onnea ja menestystä tulevaisuudessa. ELY on asiantuntijavirasto ja kun asiantuntija osaa työnsä, menestyy hyvin.

Haluan myös lämpimästi kiittää elyläisiä vuosien ja joidenkin kohdalla vuosikymmenten hyvästä, mukavasta ja mutkattomasta yhteistyöstä.

Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen entistä johtajaa haastattelivat Satu-Mikaela Burman ja Åsa Teir-Bäckström

Digitalisaation hyödyntäminen luonnonsuojelun toteuttamisessa (ei paperia, ei kynää)

Normaalisti maailmaa, tai ainakin Suomea, syleilevien aiheiden sijasta, tässä blogikirjoituksessa on tarkoitus kurkistaa miten digitalisoituminen käytännössä näkyy yksittäisissäkin tehtävissä.

Otetaanpa esimerkiksi metsänomistajan tarjoama suojelukohde Metso-ohjelmaan. Vaikkapa tapaus, jossa metsänomistaja on lähettänyt tarjouksen sähköpostilla.

Asia kirjataan sähköiseen asianhallintajärjestelmään liitteineen. Järjestelmästä asiaa hoitava virkamies poimii tarvittavat tiedot, kuten karttaliitteet, kiinteistötiedot, jne.

Ensimmäiseksi metsänomistajan tilaa koskevat tiedot siirretään suojelualuetietojärjestelmään, joka koostuu mm. kartta-, tietokanta- ja laskentaohjelmista. Tilalle tehdään karttatulkinta, jossa alustavasti eri analyysien pohjalta, rajataan suojeluun soveltuva osa. Tämän jälkeen tilalle suoritetaan ennakkokuviointi maastotarkistusta varten. Karttaohjelmasta ennakkokuvioitu tila siirretään mittausohjelman pilvipalvelimelle, josta se samalla ladataan älypuhelimen sovellukselle.

Maastoon lähdettäessä puhelimella on yleensä ladattuna useampia tiloja samalta suunnalta maastokäyntien tehostamiseksi. Matkalla puhelin luonnollisesti toimii myös navigaattorina.

Maastossa puhelimen GPS-paikannuksen avulla tila löytyy nopeasti ja varmasti. Arvioitavalla kuviolla konenäköön, eli puhelimen kameran käyttöön, perustuvan ohjelman avulla kerätään tarvittavat tiedot, kuten kuvion pohjapinta-alat, runkoluvut, pituudet, puulajit, puutavaralajit, läpimitat, jne. Ja kaikki tämä tapahtuu älypuhelimen kameran avulla. Puhelin vain vaakasuoraan ja bling-bling. Jokaisesta puulajista tarvitaan myös koepuut. Siispä ohjelman tuntema mittakeppi puun kylkeen, kamera pystyasentoon ja bling-bling. Mikäli on tarvetta tarkistaa jonkin kuvion rajausta tai vaikkapa rajapyykkiä, kamera kohti maata ja bling-bling. Pisteen koordinaatit ovat tallessa.

Samaan aikaan, kun puhelimen kameralla räpsitään koealoja, lähettää puhelin jo otetut kuvat ohjelman käyttämään pilvipalvelimeen (huhut kertovat sen sijaitsevan jossain Irlannissa). Palvelimessa kuvat murskataan pikseleiksi ja biteiksi, joista konenäkö- ja laskentaohjelma tuottaa automaattisesti raportit. Valmiit tulokset palaavat reaaliajassa kuviolla raksuttavaan älypuhelimeen. Samalla ohjelma laskee myös tulosten keskivirhettä ja ohjaa siten puhelimen käyttäjää varmistamaan riittävän otosmäärän.

Kun viimeinenkin kuvio on kuvattu, palataan toimistolle ja siirretään tiedot laskentaohjelmaan, tulostetaan kartat ja laskelmat. Täytetään sähköinen Metso-lomake ja lähetetään metsänomistajalle tarjous, sähköpostina mikäli mahdollista. Mikäli sopimukseen päästään, homma jatkuu eteenpäin niin sähköisenä kuin vain mahdollista, läpi valmistelujen kohti valmista rekistereihin vietyä suojelukohdetta.

Ja siitähän on seuraavan hyvä jatkaa. Erilaisiin hankkeisiin, raportteihin, projekteihin jne. löytyvät kohteen tiedot tietenkin sähköisinä…

Jotenkin tässä kiihtyvällä vauhdilla teknistyvässä ja sähköistyvässä ympäristössä välillä kaipaa aikoja, jolloin metsäammattilaisen tunnisti metsässä vihreästä sarkapuvusta, karttalaukusta ja varsirelaskoopista. Siihen verrattuna teknokalvopukuisen, puhelimen kanssa metsässä hääräävän metsäinsinöörin katu-, vai pitäisikö sanoa metsäuskottavuus, on kyllä koetuksella. Tosin mitenkään lämmöllä ei kyllä kaipaile palelevin sormin sateessa liukenevien paperikarttojen kanssa puuhastelemista (niin ja se kompassikin vielä).

Ja se tuotoskin nykyaikaisilla menetelmillä – kolminkertainen vähintään…

Vesa-Pekka Simula
Metsätalousinsinööri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus