Hallitusohjelma peräänkuuluttaa hallinnon keventämistä ja erityisesti lupamenettelyn sujuvoittamista. Ympäristöhallinnossa nämä norminpurkutalkoot tarkoittavat lupavelvollisten toimintojen karsimista, lupakynnysten nostamista ja kevyempään ilmoitus-ja rekisteröintimenettelyyn siirtymistä. Monet toimialat ovat kyllästyneet odottamaan venyviä ja kalliita lupaprosesseja. Ongelmat ovat saattaneet jatkua valvonnassa, kun aika on jo ajanut alkuperäisten hakemuksessa esitettyjen suunnitelmien ohi. Myös lupamaksujen hintoja on moitittu.
Eläinsuojat valittiin kevennetyn lupamenettelyn mallikohteeksi. Ympäristönsuojelulain uudistuksen ja sen ympärillä pyörineen saatekeskustelun perusteella toimialaa esitettiin siirrettäväksi ilmoitusmenettelyyn ja kuntien valvontavastuulle. Perusteena oli, että eläinsuojia on määrällisesti paljon ja niiden lupamääräykset ovat kaikki hyvin samankaltaisia. Toimialaa ei myöskään pidetty ympäristövaikutusten osalta mitenkään erityisen merkittävänä. Ilmoitusmenettelyn soveltamisessa kuitenkin päätettiin, että suuret ympäristövaikutusten arvioinnin piiriin kuuluvat toiminnot sekä BAT-kokoluokan isot sika- ja siipikarjatilat sekä turkistarhat pysyisivät ainakin toistaiseksi vielä lupamenettelyssä. Näiden toimintojen lupa- ja valvontaviranomaisena olisi jatkossakin valtio eli tuleva LUOVA.
Eläinsuojien normia yritettiin laatia edellisen kerran noin 10 vuotta sitten, mutta tuloksetta. Tuolloin todettiin, että tapauskohtainen lupaharkinta toimii ja on kaikkien kannalta parhain ratkaisu. Lupa tuo toiminnanharjoittelijalle pysyvän suojan ja vaikutusalueen naapurit tulevat kuulluiksi. Kaikkia kohdeltaisiin tasapuolisesti ja toiminnan sijoittuminen haluttiin pitää luvassa ratkaistavana asiana. Tuolloin ei osattu nähdä, että lupamääräyksiä, toiminnan sijoituspaikasta puhumattakaan, olisi voitu normittaa. Ehkä aika ei ollut otollinen, taikka lupa-asiat eivät olleet vielä ruuhkautuneet. Normikokeilun jälkeen hallinnon keventämistoimenpiteet ovat olleet eläinsuojien lupakynnysten ja toimivaltarajojen nostamisia. Nyt on yleisesti todettu, että ne eivät enää riitä.
Mitä eläinsuojien ilmoitusmenettely sitten tarkoittaa? Jatkossa uusia ja laajennuksia suunnittelevien olisi täytettävä ilmoitus, joka pääosin vastaisi vanhaa ympäristölupahakemusta. Ilmoitus jätettäisiin kuntaan mahdollisimman täydellisillä tiedoilla ja liitteillä. Ilmoitusta saisi täydentää vain kerran. Kunnalla olisi lakisääteinen 120 vrk aikavelvoite käsitellä ilmoitus ja antaa siitä päätös. Ilmoituksesta kuultaisiin naapureita, joskin suppeammin kuin lupamenettelyssä. Myös lausuntoja pyydettäisiin harkitusti. Kunta voisi antaa ilmoituksen johdosta tarvittavia lisämääräyksiä. Päätös olisi luonteeltaan kuitenkin lyhyt ja siitä voitaisiin myös valittaa.
Ilmoitusmenettelyssä korostuu se, mitä toiminnanharjoittaja itse ilmoittaa ja mihin ympäristötoimiin hän lomakkeellaan sitoutuu. Tällä on erityistä merkitystä siksi, että uudessa ilmoitusmenettelyn tueksi laadittavassa normiasetuksessa säädettäisiin eläinsuojien vähimmäisetäisyydet lähimpiin naapureihin. Etäisyyksiin vaikuttaisivat eläinmäärän ja -lajin lisäksi toiminnassa käyttöön otettavat ympäristötoimet. Vähimmäisetäisyys katsottaisiin taulukosta eläinsuojaa koskevien tietojen perusteella. Paikallisia oloja normi ei pystyisi huomioimaan.
Maalla saa haista, mutta mikä on kohtuutonta? Sopivien etäisyyksien normittaminen ei ole helppoa ja työ on tältä osin vielä kesken. Kun metrit siirtyvät lainsäädäntöön, on niitä noudatettava. Erityisenä haasteena tulevat olemaan laajennukset. Voi olla, että kaikessa kankeudessaan normi estää laajentamisen, jos naapurit ovat lähellä. Toisaalta, etäisyydet eivät välttämättä ole kaikissa tilanteissa aina riittäviä.
Toteutuessaan uusi ilmoitusmenettely keventää hallinnon lupataakkaa ja lyhentää siten päätösten käsittelyaikaa. Jopa maksut voivat tulla alaspäin. Ympäristölupamenettelyn tapauskohtaisen harkinnan joustavuutta jää todennäköisesti kuitenkin moni kaipaamaan.
Ryhmäpäällikkö Anne Polso
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 