Terveisiä vieraslajiviidakosta

Vieraskasvilajien torjunta alkaa olla tältä kesältä ohi. Lupiinien tummaksi tuuleentuneet palot halkeavat. Puutarhahanskojen hipaistessa jättipalsamia sen siemenkodat ratkeavat ampuen siemenet metrien päähän. On aika potkaista saappaat kaapin nurkkaan ja tarkastella mennyttä kesää. Ojan varressa kasvavasta jättipalsamista saatiin ehkä torjuntavoitto, mutta tienvarrella menetettiin alaa lupiinille.

Haitalliset vieraskasvilajit ovat lajeja, jotka leviävät tehokkaasti ja valtaavat alaa alkuperäiseltä kasvillisuudelta aiheuttaen samalla haittoja taloudelle ja terveydelle. Vasemmalla kuvassa jättiputki (Heracleum persicum -ryhmä) ja oikealla etelänruttojuuri (Petasites hybridus).

Vieraskasvilajit valtaavat alaa luonnonvaraisilta kasveilta

Kuluneen kesän harjoittelun aikana kahlaaminen vieraslajiviidakossa on tullut tutuksi. Milloin olkapäitä hipovat jättipalsamien sahalaitaiset lehdet, milloin taas etenemisen pysäyttää jättiputken valtava lehtilapa. Yhdessä kurtturuusun ja komealupiinin kanssa jättiputket ja jättipalsami kuuluvat joko kansallisessa tai EU:n vieraslajiluettelossa haitallisiksi vieraskasvilajeiksi määriteltyjen kasvien joukkoon. Näin ollen kasvien kasvattaminen ja levittäminen ympäristöön on kielletty vuonna 2016 voimaan tulleen vieraslajeja koskevan lain myötä (laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta). Yhteistä näille kaikille neljälle vieraskasvilajille on niiden kyky levitä tehokkaasti ja vallata alaa luonnonvaraisilta kasveilta, jolloin ne aiheuttavat huomattavan uhan Suomen luonnon monimuotoisuudelle.

Vieraskasvilajien muulle luonnolle ja elinkeinoille aiheuttamaan uhkaan on havahduttu laajalti. Niin kunnat, yksityiset maanomistajat kuin maata omistamattomat luonnossa liikkujatkin ovat ryhtyneet torjumaan vieraslajeja niittäen, kitkien, juurakoita kaivaen ja kasvustoja näivettäen. Lähtökohtaisesti vastuu ja velvollisuus vieraskasvilajien torjumisesta on maanomistajalla.

Vieraskasvilajien hävittämiseen liittyy monenlaisia haasteita

Vieraskasvilajien hävittäminen omalta pihamaalta ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Torjunnassa syntyneen kasvijätteen käsittelyssä tulee olla varovainen, sillä monet vieraskasvilajit leviävät tehokkaasti juurten ja siementen avulla. Juuria ja siemeniä sisältävä kasvijäte onkin poltettava, mikä ei aina kuitenkaan onnistu omassa pihassa. Tällöin kasvijäte on kuljetettava jäteasemille, jotka ottavat peräkärryllisen vieraskasvijätettä vastaan pientä maksua vastaan. Kuitenkin vieraskasvijätteen vieminen maksua vastaan pitkänkin ajomatkan päästä jäteasemille mielletään toisinaan hankalaksi.

Vieraskasvijätteen keräyspisteet saavuttivat suosiota muun muassa Mustasaaressa ja Lapualla.

Kysyimme Facebookissa Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta -ryhmässä, mikä innostaisi ja kannustaisi maanomistajia torjumaan vieraskasvilajeja omilla tonteillaan. Kommenteissa korostettiin kasvijätteen hävittämisen helpottamista sekä tarvetta selkeille ohjeille kasvijätteen lajittelusta jätteenkäsittelylaitoksella. Kunnilta toivottiin myös erillistä keräyspistettä kesäksi vieraskasvilajijätteelle. Kuluneen kesän aikana vieraskasvijätteen keräyspisteet Mustasaaressa ja Lapualla ovatkin osoittautuneet suosituiksi, ja paikalliset ovat tuoneet lavoille vieraskasvijätettä säkeittäin.

Keskustelussa kävi myös ilmi vieraskasvilajien nopean leviämisen tuomat haasteet niiden torjunnalle. Vaikka kasvit saisi kitkettyä omalta pihamaalta, saattavat vieraskasvit levitä paikalle naapurin tai kunnan maalta. Eikä ELY-keskus ole vieraskasvilajien torjunnassa muita edellä. Päinvastoin tien varret niitetään usein vasta sitten, kun lupiini on jo siementänyt. Onnistuneen torjuntatyön edellytys onkin yhteistyö. Sen lisäksi, että yksityiset maanomistajat kitkevät ja niittävät vieraslajikasvustoja omissa puutarhoissaan ja pihoissaan, on kuntien ja ELY-keskuksen hoidettava vieraslajit pois omilta alueiltaan.

Komealupiinit (Lupinus polyphyllus) ovat monin paikoin vallanneet tienpientareet. Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä ryhtyä torjuntatoimenpiteisiin.

Yhteistyö ja sinnikkyys ovat avainasemassa vieraskasvilajien torjunnassa

Moni kunta on jo tarttunut haasteeseen. Kesän aikana kuntien kesätyöntekijät ovat kitkeneet vieraslajeja muiden viheralueen töiden ohella, ja uusia keinoja vieraslajien torjunnassa on otettu käyttöön. Jättipalsamia torjutaan esimerkiksi Vaasassa toista kesää kuumahöyrykoneella, kun taas vuohet osallistuvat torjuntatalkoisiin laiduntamalla vieraslajeja muun muassa Kurikassa.

Ajanpuute sekä rajalliset resurssit muodostavat haasteen myös kuntien vieraslajien torjuntaan. Puisto- ja viheralueet vievät suuren osan viheralueyksikön työajasta, jolloin aikaa ei riitä vieraslajien torjuntaan joutomailla. Nämä alueet ovat usein torjunnan kannalta haasteellisia siksikin, ettei niittäminen onnistu, vaan torjunta on tehtävä kitkemällä. Tällaisissa paikoissa vieraslajien kitkentätalkoot ovat osoittautuneet suureksi avuksi. Kesäharjoittelun aikana olemme itsekin tasapainoilleet useamman kerran Seinäjoen Sahalammen kivikkoisissa saarekkeissa jättipalsameja kitkien. Myös Vaasan kaupungin viheralueyksikkö kokee saaneensa talkoista apua jättipalsamin torjunnassa.

Jättipalsamin (Impatiens glandulifera) kitkeminen on helppoa sen hennon juuriston vuoksi. Talkoovoimin kitkentä sujuu mukavasti.

Kuluneena kesänä käynnistynyt valtakunnallinen soolotalkookampanja on tuonut lisää työvoimaa kaupunkien lupiini- ja jättipalsamiesiintymien torjumiseen. Samalla se mahdollistaa ensi kerran paikallisten osallistumisen jättipalsamin torjuntaan omaa pihaa laajemmalla alueella. Kasvien juurineen kitkeminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, mutta soolotalkoiden myötä jättipalsamia voi kitkeä useilla alueilla. Etelä-Pohjanmaalla soolotalkoita järjestettiin muun muassa Seinäjoella ja kaupunki aikoo jatkaa soolotalkoita myös tulevina kesinä.

Vaikka vieraslajit eivät päästä torjujaa helpolla, ja aiheuttavat sinnikkyydessään monia haasteita niin kasvijätteen hävittämiselle kuin myös torjunnan ajoittamiselle, olemme kuluneen kesän harjoittelumme aikana huomanneet ratkaisujen moninaisuuden. Vieraslajien keräyspisteet, naapuruston kesken toteutetut torjuntatalkoot, jättipalsamia laiduntavat vuohet ja lampaat sekä valtakunnallinen soolotalkookampanja ovat osoittaneet, miten monin eri tavoin vieraslajiongelmaa voi lähestyä. Miten tahansa vieraslajeja torjuukaan, onnistuneen torjunnan salaisuus on sinnikkyydessä, seurannassa ja yhteistyössä!

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vieraslajiharjoittelijat Lari Haapaniemi, Anna Lähde, Salla Pitkänen ja Marianne Uusi-Illikainen

Mitä tapahtuu vieraslajitalkoissa?

Välillä vieraslajien torjuntatalkoita järjestäessään törmää kysymykseen ”Mitä näissä talkoissa siis käytännössä tehdään?”

Sana ”torjunta” talkoiden yhteydessä hämää joskus ajattelemaan, että talkoissa käytettäisiin torjunta-aineita. Yleensä talkoissa torjutaan haitallisia vieraslajeja kuitenkin ihan muilla menetelmillä.

Tapa, jolla vieraslajeja torjutaan, riippuu torjuttavasta lajista, kasvuston koosta ja kasvuvaiheesta. Useimmiten talkoovoimin torjutaan jättipalsamia, sillä sen myrkyttömyys ja olemattomat juuret tekevät siitä helpon torjuttavan. Lisäksi tulokset ovat usein heti nähtävissä ja jo muutaman vuoden säännöllisellä torjuntatyöllä saadaan kasvustoja hävitettyä!

Jättipalsamin torjuntatalkoot Kauhavalla.

Talkoolainen lähes häviää korkeaan jättipalsamikasvustoon Lapualla.

Jättipalsamitalkoissa liikutaan maastossa kitkien jättipalsamia maasta juurineen ja laitetaan kitketyt kasvit mukana kulkevaan jätesäkkiin. Jätesäkin tullessa liian painavaksi (mikä tapahtuu yllättävän nopeasti!) raahataan säkit niiden jättöpisteelle ja käydään taas uudestaan jättipalsamin kimppuun. Jos alueella on suuri jättipalsamikasvusto, voidaan sitä niittää viikatteella samaan aikaan kun toisaalla kitketään.

Lapuan jättipalsamitalkoiden saalis.

Toinen talkoiden kohteeksi päässyt laji on usein komealupiini. Komealupiinitalkoissa voidaan kitkeä maasta juurineen nuoret kasvit, kaivaa maasta juurineen jo isommatkin yksilöt, niittää kaikki kasvit ennen siementämistä tai leikata kukassa olevat kukkavarret sekä jo siemeniä tehneet kukkavarret pois ja näin estää siementen leviämistä. Jos kasvusto on pieni, kaikkein tehokkainta on kitkeä kasvit jo nuorena. Jos taas kasvusto on suuri, paras torjuntakeino on niittää kasvusto säännöllisesti matalaksi ennen kuin se ehtii tehdä siemeniä. Lupiinin siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä maassa jopa kymmeniä vuosia, joten tärkein ase lupiinia vastaan on sinnikkyys!

Alavuden komealupiinin torjuntatalkoissa poistettiin lupiinin kukkavarret laajalta alueelta siementen leviämisen estämiseksi. Kukkavarret täyttivät lähes sata jätesäkillistä!

Tänä kesänä Lapuanjoen alueella on talkoiltu niin jättipalsamia kuin komealupiiniakin vastaan. Vieraslajeihin liittyvää tiedotusta ja torjuntaa ELY-keskuksen puolelta tehdään nyt Lapuanjoen varrella ensimmäistä kertaa, mutta tietoisuus vieraslajeista ja into ryhtyä torjuntatöihin on ollut alusta asti vahva! Hyvä talkoohenki on näkynyt aktiivisissa osallistujissa ja positiivisissa kommenteissa. Nokkoset, sääsket, sade tai paiste eivät mikään ole saaneet talkooväkeä lannistumaan. Talkoisiin osallistuneiden kanssa puhuttaessa esiin on usein noussut toive talkoiden jatkuvuudesta, talkoot siis nähdään hyödyllisinä.

Vieraslajin poistamisen jälkeen alkuperäinen kaunis kukkaloisto pääsee oikeuksiinsa.

Lisää tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta löytyy osoitteesta www.vieraslajit.fi

Toivottavasti nähdään talkoissa!

 

Eveliina Lampinen
Harjoittelija
Lapuanjoen alueen vieraslajitiedotus ja -torjunta
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Haitalliset vieraslajit ovat tosiaan haitallisia – myös lupiini ja kurtturuusu

Viime vuonna Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa työskenteli yksi vieraslajitiedottaja. Tänä vuonna vieraslajitiedotus sai jatkoa kahden harjoittelijan voimin. Tänä kesänä vieraslajit ovat olleet hyvin ajankohtainen aihe ja esillä useaan otteeseen eri medioissa. 

Kesäkuussa tapahtuneet vieraslajiasetuksen muutokset ovat aiheuttaneet kansalaisissa hämmennystä ja ihmetystä. Vaikka vieraslajiasia on ollut ajankohtainen jo pitkään, nyt se on ollut mediassa esillä enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin uusien listalle lisättyjen lajien myötä. Asetus kieltää mm. kurtturuusun kasvattamisen kolmen vuoden siirtymäajalla (1.6.2022). Hätäisimmät ovat tämän myötä alkaneet hävittää kaikkia ruusuja pihoiltaan siinä pelossa, että kyseinen laji on kurtturuusu. Toisaalta toiset eivät halua hävittää lajia laisinkaan omilta pihoiltaan. Kurtturuusun aiheuttama ongelma on monin paikoin ehkä hankala ymmärtää – se kun aiheuttaa eniten ongelmia rannikolla. Siellä ongelma on kuitenkin niin laaja, että hävittämisen vaatiminen myös sisämaassa on perusteltua. Siinä missä me pidämme kurtturuusun kiulukoita ihanina, niin pitävät myös linnut, ja niiden vatsassa siemenet leviävät kauas siitä pihapiiristä, jossa pensas varsinaisesti on.

Kurtturuusun tunnistaa tarhakurtturuususta, kun tuntomerkit ovat tiedossa. Tarhakurtturuusu ei ole haitallisten vieraslajien listalla, koska usein siihen ei kehity siemeniä.

Toinen laji, joka nyt kesän aikana on puhututtanut niin mediassa kuin markkinoilla vieraillessammekin, on komealupiini. Lupiini rehevöittää maaperää, jossa se kasvaa ja syrjäyttää alkuperäistä, jo valmiiksi usein uhanalaista, niitty- ja ketokasvillisuutta elinalueillaan. Lisäksi se myrkyllisenä kasvina vähentää päiväperhosten määrää. Vaikka kasvi on kaunis (ainakin suurimman osan mielestä), sen haittavaikutukset ovat siis suuret – ja kauneus hyvin lyhytaikaista ennen kuin siemenkodat kehittyvät törröttämään tien penkoille. Alueilla, joita lupiini ei vielä ole vallannut olisi erittäin tärkeää, että vähintään uusien siementen syntyminen estetään niittämällä kasvustot. Lupiinin siemenet voivat säilyä maaperässä jopa vuosikymmenen, joten jokainen torjuttu siemenkota on tärkeä! Joillain alueilla lupiinin on havaittu leviävän tienpenkoilta metsiin ja pelloille, joten torjuntatoimet ovat tärkeitä, vaikka tehtävää tuntuu välillä olevan loputtomiin.

Lupiini syrjäyttää paljon alkuperäistä lajistoa. Kun alueella on kukkivia kasveja monipuolisesti, ne kukkivat usein eri aikoihin ja ihailtavaa riittää koko kesälle.

Tunnettujen ja mediassa esillä olevien lajien lisäksi Suomesta löytyy paljon haitallisia vieraslajeja, joista monet eivät varmasti vielä ole tietoisia. Näistä esimerkkinä keltamajavankaali, jonka haitallisen vieraslajin statuksesta vieraslajien torjuntaan keskittyvä VieKas LIFe -hanke pyrkii aktiivisesti tiedottamaan. Lisäksi kasveista Suomessa haitallisiksi vieraslajeiksi on listalle lisätty kesäkuun alun uudistuksessa muun muassa japanintatar, sahalintatar, tarhatatar, hamppuvillakko, kanadanvesirutto, lännenpalsami ja alaskanlupiini.

Vaikuttaako jokin lajeista tutulta? Lajien levinneisyydestä kerätään tietoja www.vieraslajit.fi-vieraslajiportaaliin, ja VieKas LIFE -hankkeen sivujen kautta https://viekas.laji.fi/ havaintoja on helpompi ilmoittaa mobiilaitteella.

Vieraslajitiedotukselle on selkeästi ollut Etelä-Pohjanmaalla tarvetta ja kysyntää. Välillä markkinoilla on porukkaa ollut jonoksi asti, ja kysymyksiin olemme pyrkineet vastaamaan parhaamme mukaan. Talkoissa osallistujien kanssa on tullut keskusteltua aiheesta syvällisemminkin, kun aikaa on enemmän. Kokonaisuudessaan kesä on ollut todella opettavainen, ja kohtaamiset näissä tapahtumissa ovat olleet iso työhön mielekkyyttä tuova osa! Jos kysymyksiä aiheeseen liittyen on, vastaamme jatkossakin kaikkiin niihin kykymme mukaan.

Talkoissa tavataan!

Ilona Laine ja Joni Kivimäki
Kesäharjoittelijat
Kyrönjoen alueen vieraslajitiedotus ja -torjunta

Talkoopaikoilla vieraillaan aina etukäteen ja siellä tarkistetaan sekä vieraslajitilanne, että kuinka helppoa maastossa on liikkua.

Kaikilta vierailluilta kohteilta vieraslajeja ei (onneksi) ole paljoa löytynyt, ja keskitymmekin sellaisiin kohteisiin, joissa kasvustoa on jo aikaisemmin torjuttu, tai paikka on muuten tärkeä tai näkyvällä paikalla.

Kesän vieraslajikuulumiset

Vieraslajeihin ja eroosioriskeihin liittyvä työ on jatkunut tänä kesänä kolmen harjoittelijan voimin. Vieraslajeja ja eroosiota kartoittaa kahden hengen miehistö Kyrönjoen varrella Seinäjoella ja Isossakyrössä. Kartoitustyö jatkui koko kesän ja tuloksia on odotettavissa lähiaikoina, jolloin ollaan taas hiukan lähempänä ymmärrystä siitä, kuinka laajoja vieraslajiongelmat todellisuudessa ovat Kyrönjoella. Tämän kesän työ on jatkoa viime vuoden kartoitukselle, jolloin jättiputkea ja jättipalsamia kartoitettiin Kurikassa, Ilmajoella ja Seinäjoella. Viime kesän kartoituksessa kävi ilmi, että jättipalsamiongelmat ovat paikoitellen valtavia ja samaa linjaa jatkavat myös tämän kesän tähänastiset havainnot. Tämän kesän kartoitusalueella jokivarresta on myös bongattu jättiputkea, mitä ei viime vuonna näkynyt. Uutena asiana on ollut vieraslajitiedottaminen, jota allekirjoittanut (Meri) voi ylpeänä kertoa hoitaneensa viime kuukausien aikana. Tämän kaltaista tiedotustyötä tehtiin nyt ensimmäistä kertaa tämän asian puitteissa ja kesä onkin ollut hakemista ja asioiden kokeilua. Paljon on opittu ja jos nyt saisin palata alkuun, tekisin monia asioita toisin. Toiveissa on, että saman kaltaista työtä voitaisiin tehdä myös ensi kesänä ja silloin kehittää sitä entisestään. Kesä on kulunut nopeasti ja tässä blogissa haluan nyt nostaa esiin niitä asioita, joihin olen itse törmännyt toistuvasti viime kuukausina.

Vieraslajitiedottamisen puitteissa on osallistuttu kesätapahtumiin, sometettu ja järjestetty yleisölle avoimia jättipalsamin torjuntatalkoita.

Mikä on vieraslaji?

Tiedottajana olen uskaltautunut ulos ihanan ilmastoidusta toimistosta ja jalkautunut erilaisiin kesätapahtumiin, jossa ihmisillä on ollut mahdollisuus kysyä ja keskustella vieraslajeista. Vieraslajit ovat nyt kovinkin trendikkäitä ja monien huulilla, ehkäpä siksi, että niille on annettu huomattava määrä palstatilaa monissa medioissa. Kuitenkin tuntuu, että on syytä palata perusteisiin, sillä välillä vieraslaji termiä kuuluu käytettävän väärin. Elikkä, vieraslaji on laji, joka on levinnyt uusille alueille ihmisen avustamana. Termiä ei pidä sekoittaa tulokaslajiin. Tulokaslajit ovat lajeja, jotka ovat saapuneet Suomeen omin avuin. Kaikki vieraslajit eivät ole haitallisia, eivätkä kaikki haitalliset lajit ole vieraslajeja.

Oman kokemukseni perusteella vieraskasvilajit ovat suurimmalle osalle ihmisistä ainakin jossain määrin tuttuja. Tämä on hyvä asia. Ongelmien laajuutta on kuitenkin vaikea tuoda ilmi kyllin tehokkaasti. Minulle itsellenikin on vasta tämän harjoittelun myötä valjennut, kuinka suuresta ongelmasta todella on kyse. Viime vuoden kartoituksen tuloksia katsoessa näkee, kuinka jokivarteen on merkattu kilometrien pituisia jatkuvia jättipalsamikasvustoja. Yksi vieraslaji on siis vallannut pitkiä pätkiä jokipengertä ja häätänyt kotimaiset kasvit muualle kasvamaan. Se oman takapihan jättipalsamikasvusto saattaa näyttää pieneltä ja harmittomalta, eikä tunnu siltä, että siitä voisi todella olla uhkaa luonnon monimuotoisuudelle, mutta jostain ne kilometrien mittaisetkin kasvustot ovat alkaneet.

Erityishuomiona haluaisin kirjoittaa lupiinista, joka on jo niin tuttu näky teiden pientareilla, ettei sitä meinaa vieraslajiksi muistaakaan. ”Mutta kun se on niin kaunis”, on usein kuultu kommentti lupiinista, eikä tuota käy kiistäminen. Mutta kyllä myös suomalaiset ketokukat ovat kauniita katsella, jos niitä enää missään pääsee näkemään. Ulkonäöstä viis, sillä kaikkihan tietävät, että sisäinen kauneus on se, joka todella merkitsee. Kaikessa kauneudessaan lupiini ei kuulu Suomen luontoon ja sillä on tapana hävittää kotimaiset lajit tieltään, sekä samalla rehevöittää kasvupaikkaansa sitomalla juurinystyröillään ilmasta typpeä maahan. Kasvien lisäksi lupiinilla on negatiivinen vaikutus päiväperhosiin, sillä se ei kelpaa niiden ravinnoksi.

Pohjois- Amerikasta kotoisin olevaa lupiinia saa ihme kyllä vieläkin ostaa puutarhakaupoista, vaikka se vieraslajina aiheuttaa ongelmia erityisesti teiden varsilla.

Kesä ei ole sujunut täysin ongelmitta. Kartoittajia ovat koetelleet kuumat helteet. Kun istuu kanootissa keskellä jokea ei pääse auringon paahteelta piiloon ja aurinkorasvaa on paras muistaa lisätä tai voi käydä köpelösti. Kuivuuden takia madaltunut veden pinta on paljastanut enemmän eroosion merkkejä kuin tavallisesti pääsee näkemään. Eroosio kuuluu luontaisena osana jokiekosysteemin toimintaan, mutta ihminen voi vaikuttaa siihen. Esimerkiksi maankäytön muutokset tai rantakasvillisuuden muuttuminen, vaikkapa jättipalsamin leviäminen alueelle, voivat altistaa rannat eroosiolle ja lisätä kiintoaineksen päätymistä veteen. Vieraslajihavaintoja on tehty runsaasti, erityisesti jättipalsamista, mutta myös jättiputkea ja muita vieraskasveja on osunut kartoittajien kiikariin. Varsinaisten kartoitus kohteiden lisäksi joesta on bongattu (ja talteen kerätty) sinne kuulumatonta roskaa.

Kyrönjoen vieraslaji- ja eroosiokartoitus jatkuu jo toista kesää ja tänä kesänä kartoittajat ovat tehneet runsaasti havaintoja molemmista.

Tiedotustyössä helle ei ole muuten vaivannut, mutta se tuntuu karkottaneen potentiaalisen talkoovälin sisätiloihin. Olen järjestänyt useita jättipalsamin kitkemistalkoita, mutta yleisölle avoimissa talkoissa osallistujamäärät ovat jääneet muutamaan innokkaaseen kitkijään. Ei siis mikään menestys. Kuitenkin juuri tämä yksittäisten ihmisten aktivoiminen on avainasemassa taistelussa vieraskasveja vastaan. Iloisia onnistumisiakin on nähty. Ilmajoen talkoissa oli paikalla varsin vähän väkeä, mutta viime viikolla kävin talkoopaikalla uudestaan ja yllätyin, sillä jättipalsamia oli puronvarresta hävinnyt pitkältä matkalta. Kävi ilmi, että talkoot olivat innostaneet puron läheisyydessä asuvia jatkamaan torjuntatyötä. Tämä jos mikä lämmitti mieltä ja kertoi, että sillä työllä mitä ELY-keskus tekee, on merkitystä ja taistelu vieraslajeja vastaan kannattaa.

Hyvää alkavaa syksyä kaikille!

Toivoo Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vieraslajiharjoittelijat
Meri, Marko ja Vaula

 

Liikenneturvallisuus edellä – Kukkaloisto pilalle?

Ajan maantietä. Edessä näkyy varoitusvilkut: niittokone. Alkaisi olla jo kiirekin ja tuollainen hidaste tiellä. Kauankohan tässä taas täytyy kytätä ennen kuin pääsee ohi, huomaan ajattelevani. Kuulostaako tutulta?

Samaan aikaan saatan päivitellä hoitamattomia pientareita, mutta niitä ei kuitenkaan saisi niittää silloin, kun juuri MINÄ olen liikkeellä. Ristiriitaista, eikö totta? Ristiriitaisia on myös toiveet, mitä tulee ELY-keskukseen tienvarsien niitosta. Toiset ihmettelevät, miksi pientareet niitetään niin harvoin ja kapealta, kun taas toiset ”itkevät” kukkien perään.

Tärkeimmät syyt tienvarsien niitoille ovat liikenneturvallisuus ja vesakon kasvun rajoittaminen liian lähelle ajoratoja. Luonnon monimuotoisuuden varjeleminen on myös yksi niiton tavoite. Tienvarsille on kotiutunut myös tavanomaisten kotoperäisten lajien lisäksi epätoivottuja vieraslajeja. Näkyvin ja laajimmalle levinnyt laji on lupiini, joka on vallannut alueita tavanomaisilta kasveilta, minkä takia lupiineja ei niitoissa niiden kauniista ulkomuodosta huolimatta säästellä. Muista vieraslajeista vaaralliset jättiputket poistetaan havaittaessa erillisin torjuntatoimin.

Tienvarsiniittojen tiheys ja leveys määritellään tien tyyppiin perustuvassa hoitoluokassa. Suurin osa maanteistä niitetään kerran kesässä. Niillä teillä, jotka niitetään kahteen kertaan, ensimmäinen niitto on kapeampi ja toinen leveämpi. Kapeammalla niitolla halutaan antaa kukkien kukkia vähän kauempana, mutta ihan tielle tulevat kasvustot poistetaan liikenneturvallisuussyistä. Niittoleveys vaihtelee 2 metristä aina jopa 6 metriin. Lisäksi taajamissa tai muilla erityisalueilla voi olla tiheämpi niittoväli.

Niittokoneita alkaa näkyä maanteillä kesäkuun puolen välin paikkeilla. Kevään ja alkukesän säät vaikuttavat jonkin verran niiton aloittamisen ajoitukseen. Hyvissä olosuhteissa tienvarret tarvitsevat parturointia hieman aikaisemmin kuin huonompina vuosina. Niitot jatkuvat koko kesän aina koulujen alkuun asti.

Toisinaan tiellä voi nähdä järeämpääkin kalustoa ja käsitelty alue on laajempi kuin vain muutama metri. Tällöin kyseessä on vesakonraivaus, jota suoritetaan noin kolmen vuoden kierrolla eli vesakonraivaus tulee tielle noin kerran kolmessa vuodessa. Poikkeuksiakin, tähän noin kolmen vuoden kiertoon, toki on. Joitakin teitä raivataan useammin ja toisia vähän harvemmin. Tavoitteena kuitenkin on, että vesakko ei valtaa tiealuetta. Vesakonraivausta tehdään liikenneturvallisuuden ja tien kuivatuksen toimivuuden vuoksi.

Ohitus sujuu ja matka jatkuu normaalisti, eikä niittokone kovin monta kertaa kesässä ole tiellä ja tekeehän se meidän tieympäristöstämme turvallisemman. Maltti on valttia, myös liikenteessä.

 

Tanja Västi
Tieinsinööri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus