Maakuntaa etsimässä

Suomen hallinto käsittää valtion toimielimiä ja sen hallintojärjestelmää, kuntien    itsehallintoa, riippumatonta tuomioistuinlaitosta ja muuta itsehallintoa, kuten kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen itsehallintoa. Vielä tänään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja maakuntien liittojen päätösten valmistelussa alueellinen toimeenpanovalta ja kunnallishallinnon alueellinen päätösvalta kohtaavat toisensa. Maakunta kuuluu yhden aluehallintoviraston toimialueeseen, joko yksin tai yhdessä toisten maakuntien kanssa. Työantajani Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminta-alueelle sijoittuu kolme maakuntaa, joita ovat Pohjanmaan- , Keski-Pohjanmaan- sekä Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitot.

Minulta kysyttiin, voisitko kirjoittaa muutaman sanan aiheesta maakunta? Saman tien ajatustani hiersi rajaus ”muutamalla sanalla”. Pyynnön esittäjä, kuten moni meistä (Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta) ”elyläisistä”, toimii oman työnsä ohessa asiantuntijana tulevan maakuntahallinnon sisältörakenteen valmistelussa. En tiedä, miten kirjoittaa muutamalla sanalla aiheesta maakunta, ja onko se mahdollista, kun tulee varautua tulevaan. Tai ehkä sittenkin suuntaamalla katse maakunnan menneisyyteen ymmärrämme paremmin myös sen tulevaisuuden sanoja säästellen.

Keskiajan linnaläänit

Nykyisten maakuntien taustalla ovat keskiaikaiset linnaläänit. Nämä Suomen historialliset maakunnat ovat Ahvenanmaa (Kastelholman linnalääni), Varsinais-Suomi (Turun linnalääni), Satakunta (Kokemäen kartanon linnalääni), Uusimaa (Raaseporin ja Porvoon linnaläänit), Karjala (Viipurin linnalääni), Häme (Hämeenlinnan linnalääni), Pohjanmaa (Korsholman linnalääni) ja Savo (Savonlinnan linnalääni).

Vuonna 1634 linnanläänit muutettiin lääneiksi. Tuolloin maakuntanimiä käytettiin läänien niminä ja läänien aluerajat säilyivät lähes samoina. Vuonna 1776 kuningas Kustaa III:n toimeenpanema lääniuudistus lopullisesti erotti läänit alueellisesti maakunnista. Läänien ja maakuntien vaakunoiden kuvat säilyivät muuttumattomina. Vasta 1800-luvulla maakuntahallinto muuttui paikallisuutta korostavaksi ja sitä vahvistavaksi hallintorakenteeksi.

Paikallisuuden korostus on tärkeää nykyisessä maakunta-ajattelussa, jossa halutaan tunnistaa omat maakunnalliset ominaispiirteet, jotka mahdollistavat alueen asukkaille paikallisuuteen tukeutuvan hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun. Maakuntauudistus lisää nykyisten maakuntien itsenäistä päätäntä- ja toimenpanovaltaa, lieneekö tämä katse keskiaikaan. Nykyisen ja tulevan maakunnan ideologinen maakunta-ajattelu pohjautuu selkeästi maamme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansallisromanttiseen kauteen.

Kansallisromantiikka

Vuonna 1809 liitettäessä Suomi osaksi Venäjän keisarikuntaa kansallinen herääminen korosti maakuntien maisemallisia ja suomalaisuuden erityispiirteitä. Autonomisesta asemastamme huolimatta mm. hallintoon kohdistuvat venäläistämistoimet ajoivat etsimään ja korostamaan maailmalle ja itsellemme Suomen yhtenäistä ja monimuotoista kulttuuria. Tietoisuutta monimuotoisesta ja yhtenäisestä suomalaisuudesta vahvisti mm. Sakari Topeliuksen Maamme kirja. Maamme kirjan historiallisiin maakuntiin perustuvat maisemalliset sekä maakuntien asukkaiden yhtenäisten luonteenpiirteiden yleistykset (heimokuvakset) olivat keskeisessä asemassa maakunnan ominaispiirteitä määritettäessä. Yliopiston maakuntajakoa noudattava osakuntalaitos on tutustuttanut ja tutustuttaa opiskelijat maakuntajakoon. Aiemmin 1900-luvulla sillä on pyritty vahvasti herättämään osakuntalaisissa maakunta-ajattelua ja kotiseutuhenkeä. Maakuntahengen kasvaessa, mutta erityisesti taloudellisista ja liikenteellisistä syistä alettiin 1920-luvulta lähtien perustaa maahamme maakuntaliittoja.

Seutukaavaliitot

Suomen taloudellinen kasvu ja sen seurannaisvaikutukset aiheuttivat 1960-luvulla paineita maakuntien maankäytölle. Vaateita aluesuunnittelulle aiheuttivat voimakas ja laaja ihmisten maaltamuutto kasvukeskuksiin, kaupunkielämään liittyvien elämänarvojen suosio ja liikennemäärien kasvu. Muutosten seurauksena 1960-luvulta alkaen maakuntiin muodostettiin alueellista suunnittelua varten erillisiä seutukaavaliittoja. Seutukaavaliittojen toiminta-alueiden rajat saattoivat poiketa maakunta-alueen rajoista. Seutukaavaliiton perustamisesta ja seutukaavoitustehtävistä säädettiin vuonna 1959 voimaan tulleessa rakennuslaissa. Tämän lakisääteisen kuntayhtymän tehtävänä oli toimeenpanna aluesuunnittelua. Suomessa aluesuunnittelun katsotaan alkaneen jo vuonna 1942 Alvar Aallon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelmasta. Käsitteen seutuasemakaava esitti I. O. Meurman vuonna 1946 kirjassaan Asemakaavaoppi. Vuonna 1963 Sisäasiainministeriö antoi koko maata koskevan seutukaavan laatimismääräyksen. Seutukaavaliitot valmistivat vuoteen 1993 saakka kuntaa laajempaa aluesuunnittelua sekä lakisääteistä aluekaavoitusta kuntien kaavoitusta ohjaamaan.

Maakunta nyt ja sen muutos

Suomen paikallishallinnon uudistuksessa aiemmat seutukaavaliitot sekä maakuntaliitot yhdistettiin nykyisiksi maakuntien liitoiksi. Samassa yhteydessä seutukaavaliittojen tuottamat seutukaavat muuttuivat maakuntakaavoiksi.

Nykymaakunnat ovat joko historiallisten maakuntien pienempiä osia tai ne ovat syntyneet kahden tai useamman historiallisen maakunnan raja-alueista, koska ennen vuotta 1994 maakunnilla ei ollut selvää hallinnollista merkitystä, eivätkä niiden rajat olleet kaikilta osin täsmällisiä. Maakuntien virallistamisen yhteydessä mm. Etelä-Pohjanmaan maakunnasta erosi Pohjanmaan maakunta, ja suuri osa tuolloin Keski-Pohjanmaan maakunnaksi mielletystä alueesta liittyi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Nykyisistä Suomen 19 maakunnasta vain Ahvenanmaan autonomisella maakunnalla on vaaleilla valittu maakuntaneuvosto (Kainuussa mallia kokeiltiin 2004–2012). Muissa maakunnissa kuten Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa, Satakunta, Etelä-Savo, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Varsinais-Suomi ja Uusimaa maakunnan liiton ylin päättävä elin on jäsenkuntien kunnanvaltuustojen nimittämä maakuntavaltuusto.

Nykyisten maakuntien tärkeimpiä tehtäviä on vastata oman maakuntansa kehittämisestä ja maakuntakaavoituksesta. Maakunta- ja sote-uudistuksessa uudet maakunnat perustetaan nykyisen maakuntajaon pohjalta. Nykyisille 18 maakunnalle siirretään uusia tehtäviä, uudistetaan sosiaali- ja terveyshuollon rakenne, palvelut ja rahoitus. Maakunnille siirtyy tehtäviä Ely-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista, maakuntienliitosta ja muista kuntayhtymistä sekä kunnista. Näin julkinen hallinto painotetaan kolmelle itsenäiselle päätöstasolle valtio, maakunta ja kunta.

Maankäyttö- ja rakennuslain muutos on edeltänyt käynnissä olevaa maakuntien aseman muutosta. Merkittävä lakimuutos maakuntien päätösvalmisteluun aiheutuu, kun ympäristöministeriö ei vuodesta 2016 lähtien ole vahvistanut maakuntakaavoja. Jos muutoksella ei aivan edistetä, niin ainakin sillä korostetaan kuntien ja maakunnan liittojen keskinäistä yhteyttä ja tehtävää maankäytön suunnittelussa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten maankäytön ohjauksen, nykyisin edistämisen, tehtävä on edeltävien vuosien maakäyttö- ja rakennuslakiin tehtyjen muutosten perusteella painottumassa yleiskaavoitukseen.

Maamme kunnilta kaavoitus- ja rakennustoimen hoito edellyttää mm. maankäytönsuunnittelun ja lainsäädännön asiantuntemusta. Asian käsittely ei saa vaarantua kunnan virkakoneiston virkamiesten vähäisyydestä, kokemattomuudesta, ei myöskään kunnan koosta, sijainnista tai kunnan taloustilanteesta johtuen. Samat vaatimukset tulee täyttyä uudessa itsenäisessä maakuntahallinnossa. Tämän toteutumista odotellessa voivat niin pienet kuin suuret kunnat pyynnöin hyödyntää maankäyttö- ja rakennusasioissa valtion ohjausta ja neuvontaa.

(Piirroskuvat Haraldin omaa tuotantoa.)

 

Harald Zschauer
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Maakuntiin siirtyvät valtion vesioikeudelliset luvat ja sopimukset

Vuorossa on kertomus maakuntauudistuksen, tämän erittäin suuren ja moneen asiaan vaikuttavan hallinnollisen mylläyksen, eräästä pienestä sivujuonteesta eli valtion hallinnassa olevien vesitaloudellisten hankkeiden siirrosta maakuntiin. Vaikka asia on mittakaavaltaan pieni verrattuna maakuntauudistuksen suuriin linjoihin, niin asia ei kuitenkaan ole vähäpätöinen, sillä näillä vesistöhankkeilla on suuri merkitys mm. vesistöjen säännöstelyssä ja tulvasuojelussa.

Asian ytimessä ovat keskenään hyvinkin erilaiset vesilain ja sen edeltäjien mukaiset vesitaloushankkeet, alkaen järvien laskuista päätyen tekojärvien rakentamiseen ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Näitä kaikkia hankkeita yhdistää se, että niiden alkuperäisenä luvanhaltijana on ollut jokin valtion laitos tai viranomainen, kuten esimerkiksi Vesihallitus, Ympäristökeskus tai TE-keskus sekä vanhemmissa luvissa esimerkiksi Maatalousministeriön asutusasiain osasto, Asutushallitus tai pelkästään Valtio. Nämä hankkeet on toteutettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella ja ovat aikaisempien organisaatiouudistusten myötä siirtyneet aina uuden valtion viranomaisen hallittavaksi niin, että mahdollisen useammankin välivaiheen jälkeen niiden luvanhaltija on tällä hetkellä joku ELY-keskus.

Tulevan maakuntauudistuksen myötä myös ELY-keskukset siirtyvät edeltäjiensä joukkoon osaksi Suomen hallintohistoriaa ja niiden tehtävät jaetaan Valtion lupa- ja valvontaviraston (LUOVA) sekä maakuntien kesken. Tästä seuraa kysymys siitä kuka on näiden vesilupien tuleva luvanhaltija. Näitä hankkeita koskevissa luvissa on hyvinkin merkittäviä kunnossapidon ja luonnontalouden velvoitteita esimerkiksi tulvasuojelun ja patoturvallisuuden kannalta, joten aina pitää olla taho, jolle nämä vastuut kuuluvat. Vesilupa on ikuinen eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Se ja sen velvoitteet ovatkin toistaiseksi voimassa olevia. Tämän takia vesiluvalla pitää aina olla luvanhaltija ja siksi asia onkin tärkeä.

Ratkaisuna on näiden hankkeiden, niitä koskevien lupien ja sopimusten siirtäminen valtiolta maakunnille. Mainitsin tässä ensimmäisen kerran sopimukset. Yleensähän oikeus hankkeen toteuttamiseen myönnetään luvalla, mutta joskus hanke on voitu toteuttaa pelkästään valtion ja maanomistajien välisen sopimuksen perusteella. Lisäksi monessa vesiluvalla perustetussa hankkeessa valtio on tehnyt sopimuksia esimerkiksi voimayhtiön kanssa vastuiden siirrosta yms. eli näissä hankkeissa ei pelkästään lupien perusteella pysy kartalla vastuiden jaosta eri tahojen kesken. Sopimukset muodostavat siis tärkeän lisän asiaan.

Oikeudellinen perusta siirtoon löytyy valmisteilla olevasta laista maakuntauudistuksen täytäntöönpanosta sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (tästä eteenpäin voimaanpanolaki). Käytännössä homma menee niin, että ELY-keskuksissa ympäri maan Maakunnat_hankkeetkootaan tiedot toimialueen hankkeista ja niitä koskevista voimassa olevista luvista sekä sopimuksista. Voimaanpanolain mukaan tulevissa maakuntavaaleissa valittava maakuntavaltuusto päättää alueensa lupien ja sopimusten siirtymisestä maakunnalle. Sitten kun kaikki maakunnat ovat tämän päätöksen tehneet, tapahtuu varsinainen siirto Valtioneuvoston asetuksella, jossa yksilöidään siirtyvät asiat ja vastaanottavat maakunnat.

 

Kuva: Maakuntiin siirtyvien hankkeiden määrä kpl (Luonnos, kpl määrät suuntaa antavia)

Keräämistyö hankkeiden sekä niitä koskevien lupien ja sopimusten suhteen on edelleen menossa ja sitä koordinoidaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Valtion hankkeita on vuosikymmenten saatossa toteutettu varsin paljon, vanhimpien ulottuessa 1900-luvun alkuun. Tärkeä osa keräämistyötä on myös samalla tehtävä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän Vesistötyöt-tietojärjestelmän ns. VESTYn päivittäminen. Tarkoituksena on että kaikki asiaan kuuluva tieto digitoituineen lupineen saadaan tallennettua järjestelmään, jotta tieto olisi tulevaisuudessa kaikkien löydettävissä ja käyttökelpoisessa muodossa.

MauriKeranen.png

 

Mauri Keränen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

ELY-keskus kuntien kanssa vuoropuhelussa kaavoitus- ja rakentamisasioissa

Muuttuva toimintaympäristö

Vuoden 2020 alusta maakuntauudistuksen myötä muuttuvat viranomaiset ja viranomaisyhteistyö kaavoitus- ja rakentamisasioissa: keskeisiä viranomaisia ovat silloin kunta, maakunta, valtion lupa- ja valvontavirasto (Luova) ja Liikennevirasto. Lainsäädäntö on vielä keskeneräistä ja toiminnan suunnittelu on vasta aloitusvaiheessa.

Maankäyttö- ja rakennuslakia on muutettu 1.5.2017 (21.4.2017/230) lukien merkittävästi jo ennen perustettavien maakuntien toiminnan alkamista. Muutos merkitsee kunnan päätösvallan lisääntymistä ja mahdollisuutta paremmin arvioida maankäytön suunnittelutarvetta kunnan olosuhteiden perusteella. ELY-keskuksen tehtävänä on edistää kuntien kaavoituksen ja rakennustoimen järjestämistä.

 Kehittämiskeskustelut

Tämä mittava hallinnon ja MRL:n muutos oli runkona ELY-keskuksen ja kuntien välisissä juuri päättyneissä kehittämiskeskusteluissa. Esillä oli useita tärkeitä asiakokonaisuuksia:

  • maakunnan alueidenkäytön tehtävät
  • kuntien näkemykset maakuntauudistukseen
  • yleiskaavoituksen laajenevat käyttömahdollisuudet
  • kylien ranta-alueiden kaavoitus
  • maaseutuyritystä varten tarpeellinen rakentaminen
  • kaupan sijainnin ohjauksen väljeneminen

Kehittämiskeskustelun keskeisempiä tuloksia on viranomaisten yhteistyön edistyminen. Oma kokemukseni on, että tässä onnistuttiinkin hyvin. Kunnat, maakunnan liitot ja ELY-keskus saivat hyviä taustatietoja toimintansa kehittämistä varten.

Kuntien näkemyksiä

Maakuntauudistus

Kunnissa SOTE-asiat ovat vieneet paljon aikaa, maakuntauudistus sen sijaan on jäänyt etäisemmäksi. Pienempien kuntien taholta oltiin jonkin verran huolissaan siitä, miten niiden ääni tulee kuuluviin maakuntien päättävissä elimissä. Myös huoli liikenneverkon yhtenäisyyden ylläpidosta tuotiin esille. Maaseudun kylien ja niiden palveluiden kehittäminen nostettiin samoin esille. Kuntapuheenvuoroissa pidettiin myös valvonnan roolia MRL:n mukaisissa asioissa epäselvänä.

MRL:n muutoksesta

Yleisesti kunnat pitivät muutosta hyvänä. Tuotiin esille se, että muutos sisältää pitkälti niitä periaatteita ja suosituksia, joihin alueella aikaisemmin toteutetussa Maaseudun kaavoituskäytäntöjen kehittäminen –hankkeessa jo päädyttiin.

Muutamat kunnat olivat ehtineet arvioida, miten kaavoituksen ja rakentamisen uusia ohjausvälineitä voidaan kunnassa hyödyntää. Kun MRL:n muutos oli ollut voimassa vasta muutaman kuukauden, ei useassa kunnassa kuitenkaan oltu vielä ehditty näin pitkälle. Tahtoa tähän jatkossa oli selvästi olemassa.

Laajentuneet mahdollisuudet yleiskaavan käyttämiseen rakentamisen suoraan ohjaamiseen (suoraan rakennuslupapäätöksellä ilman asemakaavaa tai suunnittelutarveratkaisua) koettiin hyödyllisenä ja kuntien olosuhteet aikaisempaa paremmin huomioivana. Samoin kylien ranta-alueiden kaavoituksen edellytysten helpottuminen nähtiin parantavan kylien kehittämistä.

Maaseutuyritykseen kuuluvan maa- ja metsätalouden harjoittamista varten tarpeellisen rakennuksen rakentaminen suoraan rakennusluvalla (ilman suunnittelutarveratkaisua) oli monessa kunnassa pohdinnassa. Kun säännökseen lisättiin eduskuntakäsittelyssä myös liitännäiselinkeinot, koettiin soveltamisessa epävarmuutta.

Seuraavat askeleet

Maakuntauudistuksen valmistelu jatkuu ja maakunnan alueidenkäytön tehtävien arvioinnissa halutaan jatkossakin tarkkaan kuunnella pohjalaismaakuntien kuntien odotuksia. Maakunnan liittojen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen taholta tehtiin kunnille laaja kysely maakunnan alueidenkäyttötehtävistä. Vastauksia saatiin runsaasti, kiitokset niistä. Mahdollista on, että kuntien odotuksia vielä selvitetään tarkennetulla kyselyllä.

ELY-keskus tukee MRL:n muutoksen toteuttamista. Toteuttamisessa toki on kaavoituksen ja rakentamisen toimijoilla haastetta. Hyvällä yhteistyöllä ja riittävällä resurssoinnilla näihin tehtäviin uusia mahdollisuuksia avautuu.

 

 

Matti Rantala
Alueidenkäytön ryhmäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Mitä uusi maakunta vaatii viestinnältä?

Kun uutta organisaatiota suunnitellaan ja valmistellaan, tulee itsestään selväksi miettiä myös organisaation viestintää. Mitä kaikkia päätöksiä, linjauksia ja ohjeita sekä valmisteluaineistoa uusi organisaatioviestintä tarvitsee? Erityisen tärkeää on myös johdon sitoutuminen linjauksiin, kanaviin ja muutenkin aktiivisesti viestintään.

Jokaiseen maakuntaan tehdään maakuntastrategia. Monin paikoin sitä työtä jo aloitellaan. Myös arvotyötä on aloitettu eli millaisilla arvoilla maakunta toimii ja mihin se sitoutuu. Maakunnalla tulee varmasti olemaan myös visio ja tavoitteita eli joku käsitys siitä mitä olemme ja ketä varten toimimme ja millaiseksi haluamme tulla ja millä keinoin sinne päästään.

Näistä maakunnan perusasiakirjoista ja linjauksista tulee voida työstää aikanaan myös viestintästrategia. Lisäksi täytyy miettiä visiota ja tavoitteita eli miten viestintä pystyy niihin vastaamaan ja mitkä ovat viestinnän tavoitteet. On pohdittava viestinnän kohderyhmiä, sisäisiä ja ulkoisia viestintäkanavia sekä eri kanavien käyttötarkoitusta, toimituspolitiikkaa, ohjeistusta ja linjauksia. Myös viestinnän suunnittelu ja seurantamenetelmät on järjestettävä uuden organisaation näkökulmasta. On mietittävä myös viestintähenkilöstön työnjakoa ja järkeviä tehtävänkuvia. Näitä ja monia muitakin asioita on pohdittu ja tullaan kiihtyvällä tahdilla miettimään maakunta- ja sote -uudistuksen viestintäryhmissä ympäri Suomen.

Uuden suunnittelu on jännittävää ja motivoivaakin. Näiden konkreettisten asioiden suunnittelu ja listaaminen tuntuvat olevan ehkä niitä helpoimpia asioita. Kaikkea ei tarvitse edes pohtia alusta asti, vaan voidaan ottaa käyttöön myös hyviä käytäntöjä maakuntaan sijoittuvien organisaatioiden nykyviestinnästä.

Sitten tuleekin ne vaikeammat tehtävät. Miten saada henkilöstö mukaan noudattamaan uutta viestintätapaa tai johtajat aktiivisiksi viestijöiksi? Miten saada monesta organisaatiosta tuleva henkilöstömme noudattamaan uuden organisaatiomme viestinnän linjauksia? Useilla heistä on monen edeltävän työpaikkansa vanhat totutut viestimisen tavat ja joillakin voi tähän päälle olla vielä myös asenne. Kaikki eivät näe viestintää tärkeäksi asiaksi, eikä uuden opettelu heitä kiinnosta. He eivät halua uhrata viestintään työaikaa, sillä muita töitä on aivan tarpeeksi. Moni näkee viestinnän erilliseksi työksi, ei osaksi omaa työtä.

Tässä uuden omaksumisessa ja vanhasta pois oppimisessa on johdolla erittäin tärkeä rooli. Esimiehet toimivat esimerkkinä, siksi heidät tulee saada ensimmäisenä omaksumaan uudet tavat ja ohjeet. Heidät pitää myös saada innostumaan viestinnästä ja näkemään se yhdeksi työnsä tärkeäksi osaksi. Tämän jälkeen heidän tulee sitoutua viemään uudistusta alaistensa keskuudessa eteenpäin. Tämä on erityisen tärkeää, kun uutta organisaatiota perustetaan.

Mitä esimiehet ja työntekijät voisivat nyt sitten tehdä, ennen kuin uudistus on todellisuutta? Ainakin he voisivat kiinnostua nykyisen organisaationsa  viestinnästä. He voisivat myös tehostaa omaan työhönsä liittyvää viestintää joko talon sisällä tai ulkoisille asiakkaille ja sidosryhmille. Esimiehet ja kaikki muutkin kiinnostuneet voisivat myös pyytää viestimiseen omasta organisaatiostaan tarvitsemaansa lisäkoulutusta, aloittaa ehkä ensimmäiset askeleensa vaikka jonkun some-kanavan käyttäjinä. On ok myöntää omat kehittymistarpeensa ja hakea lisäoppia viestintään. Väistämätöntä kuitenkin on se, että muuttuvassa työelämässä erilainen vuorovaikutusosaaminen on sellainen valttikortti, että sitä ei kannata jättää kenenkään käyttämättä. Ja sitähän se viestintä on – vuorovaikutusta.

Camilla Juntunen
Viestintäpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maakuntauudistusta mutustellessa

Kun yrittää päästä jostain uudesta kärryille, tulee sitä yleensä mutusteltua tai uutta makua maisteltua. Joku on jopa nukkunut yön yli. Niin tuntuu tapahtuvan nyt myös tämän maakuntauudistuksen kanssa. Ensin on syytä asiaa hiukan sulatella ennen kuin alkaa tekemään johtopäätöksiä. Olemme siis jonkun suuren muutoksen edessä. Joku voisi sanoa, että jopa historiallisen muutoksen alussa.

Etelä-Pohjanmaa on käynnistänyt ripeästi maakuntauudistuksen alueellisen valmistelun. Valtiovarainministeriö pyysi toukokuussa maakuntien liitoja kutsumaan koolle uudistusta koskevat keskeiset organisaatiot ja käynnistämään esivalmisteluvaiheen. Näin myös on tapahtunut ja esivalmisteluvaihe on konkreettisesti käynnistynyt. Valmistelutyö tehdään hyvin pitkälti työryhmissä, joille on jaettu valmisteltavaksi hallituksen 5.4.2016 linjaamat maakunnille siirrettävät tehtävät. Etelä-Pohjanmaalla sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistuksen valmistelu on käynnistynyt jo aikaisemmin sote-projektin toimesta.  Sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteena on toteuttaa maakuntien itsehallintoon perustuva palvelu- ja hallintojärjestelmä, jolla pystytään vastaamaan nykyistä selkeämmin ja yksinkertaisemmin ihmisten palvelutarpeisiin sekä vahvistamaan julkisen talouden kestävyyttä.

Img_0021m

Jostain syystä kaikissa uudistuksissa, oli sitten kyse lainsäädännön, palvelujärjestelmien tai hallinnon uudistamisesta, puhutaan aina selkeyttämisestä ja yksinkertaistamisesta. Tämä on aivan ymmärrettävä ja kannatettava tavoite. Kuinka sitten aina onnistutaan näissä tavoitteissa jää nähtäväksi.

Työ- ja elinkeinoministeriö sekä ELY-keskusten elinkeinovastuualueet ovat maakuntauudistuksen valmistelussa korostaneet toimintamallia, jossa alueet luovat tehokkaasti kasvua kansantalouteen. Suomessa eri alueiden vahvuudet ja kasvumahdollisuudet tulee kyetä hyödyntämään entistä tehokkaammin. Maakunnilla tulee olemaan merkittävä rooli aluekehityksen edistämisessä, yritysten kehityksen ja kasvun tukemisessa sekä työllisyyden edistämisessä. Näitä tavoitteita tukeakseen TEM on yhdistämässä TE-toimistojen työ- ja elinkeinopalvelut sekä ELY-keskusten yrityspalvelut julkiseksi kasvupalveluksi maakuntauudistuksen yhteydessä.

Julkisten kasvupalvelujen määrittely ja sisällön tuottaminen ovat vielä vaiheessa. Voisi olettaa, että kasvupalveluilla tuetaan elinkeinoelämän ja yritysten kasvuedellytyksiä, parannetaan työmarkkinoiden dynamiikka, jotta työ ja tekijät kohtaavat paremmin sekä edistetään uuden yritystoiminnan syntymistä. Uskon, että julkinen kasvupalvelu sopii jatkossa erittäin hyvin omankin maakunnan tarpeisiin. Nyt ja tulevaisuudessa uusien kasvun edellytysten etsiminen ja luominen on erittäin tarpeellista. Rakennemuutosta tapahtuu kaiken aikaa ja osin kiihtyvällä tahdilla toimintaympäristössämme. Maakunnan keskeisiä voimavaroja ja toimijoita on mahdollista koota tulevassa maakuntauudistuksessa yhden hallinnon alle ja hyödyntää jo siitä syntyvää synergiaa.

Etelä-Pohjanmaa on kehittyvä, kasvava ihmisten ja yritysten maakunta! Tämä oli mutustelun lopputulos.

Aaltonen_Jari

Jari Aaltonen
Johtava asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus