Maakuntaa etsimässä

Suomen hallinto käsittää valtion toimielimiä ja sen hallintojärjestelmää, kuntien    itsehallintoa, riippumatonta tuomioistuinlaitosta ja muuta itsehallintoa, kuten kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen itsehallintoa. Vielä tänään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja maakuntien liittojen päätösten valmistelussa alueellinen toimeenpanovalta ja kunnallishallinnon alueellinen päätösvalta kohtaavat toisensa. Maakunta kuuluu yhden aluehallintoviraston toimialueeseen, joko yksin tai yhdessä toisten maakuntien kanssa. Työantajani Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminta-alueelle sijoittuu kolme maakuntaa, joita ovat Pohjanmaan- , Keski-Pohjanmaan- sekä Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitot.

Minulta kysyttiin, voisitko kirjoittaa muutaman sanan aiheesta maakunta? Saman tien ajatustani hiersi rajaus ”muutamalla sanalla”. Pyynnön esittäjä, kuten moni meistä (Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta) ”elyläisistä”, toimii oman työnsä ohessa asiantuntijana tulevan maakuntahallinnon sisältörakenteen valmistelussa. En tiedä, miten kirjoittaa muutamalla sanalla aiheesta maakunta, ja onko se mahdollista, kun tulee varautua tulevaan. Tai ehkä sittenkin suuntaamalla katse maakunnan menneisyyteen ymmärrämme paremmin myös sen tulevaisuuden sanoja säästellen.

Keskiajan linnaläänit

Nykyisten maakuntien taustalla ovat keskiaikaiset linnaläänit. Nämä Suomen historialliset maakunnat ovat Ahvenanmaa (Kastelholman linnalääni), Varsinais-Suomi (Turun linnalääni), Satakunta (Kokemäen kartanon linnalääni), Uusimaa (Raaseporin ja Porvoon linnaläänit), Karjala (Viipurin linnalääni), Häme (Hämeenlinnan linnalääni), Pohjanmaa (Korsholman linnalääni) ja Savo (Savonlinnan linnalääni).

Vuonna 1634 linnanläänit muutettiin lääneiksi. Tuolloin maakuntanimiä käytettiin läänien niminä ja läänien aluerajat säilyivät lähes samoina. Vuonna 1776 kuningas Kustaa III:n toimeenpanema lääniuudistus lopullisesti erotti läänit alueellisesti maakunnista. Läänien ja maakuntien vaakunoiden kuvat säilyivät muuttumattomina. Vasta 1800-luvulla maakuntahallinto muuttui paikallisuutta korostavaksi ja sitä vahvistavaksi hallintorakenteeksi.

Paikallisuuden korostus on tärkeää nykyisessä maakunta-ajattelussa, jossa halutaan tunnistaa omat maakunnalliset ominaispiirteet, jotka mahdollistavat alueen asukkaille paikallisuuteen tukeutuvan hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun. Maakuntauudistus lisää nykyisten maakuntien itsenäistä päätäntä- ja toimenpanovaltaa, lieneekö tämä katse keskiaikaan. Nykyisen ja tulevan maakunnan ideologinen maakunta-ajattelu pohjautuu selkeästi maamme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansallisromanttiseen kauteen.

Kansallisromantiikka

Vuonna 1809 liitettäessä Suomi osaksi Venäjän keisarikuntaa kansallinen herääminen korosti maakuntien maisemallisia ja suomalaisuuden erityispiirteitä. Autonomisesta asemastamme huolimatta mm. hallintoon kohdistuvat venäläistämistoimet ajoivat etsimään ja korostamaan maailmalle ja itsellemme Suomen yhtenäistä ja monimuotoista kulttuuria. Tietoisuutta monimuotoisesta ja yhtenäisestä suomalaisuudesta vahvisti mm. Sakari Topeliuksen Maamme kirja. Maamme kirjan historiallisiin maakuntiin perustuvat maisemalliset sekä maakuntien asukkaiden yhtenäisten luonteenpiirteiden yleistykset (heimokuvakset) olivat keskeisessä asemassa maakunnan ominaispiirteitä määritettäessä. Yliopiston maakuntajakoa noudattava osakuntalaitos on tutustuttanut ja tutustuttaa opiskelijat maakuntajakoon. Aiemmin 1900-luvulla sillä on pyritty vahvasti herättämään osakuntalaisissa maakunta-ajattelua ja kotiseutuhenkeä. Maakuntahengen kasvaessa, mutta erityisesti taloudellisista ja liikenteellisistä syistä alettiin 1920-luvulta lähtien perustaa maahamme maakuntaliittoja.

Seutukaavaliitot

Suomen taloudellinen kasvu ja sen seurannaisvaikutukset aiheuttivat 1960-luvulla paineita maakuntien maankäytölle. Vaateita aluesuunnittelulle aiheuttivat voimakas ja laaja ihmisten maaltamuutto kasvukeskuksiin, kaupunkielämään liittyvien elämänarvojen suosio ja liikennemäärien kasvu. Muutosten seurauksena 1960-luvulta alkaen maakuntiin muodostettiin alueellista suunnittelua varten erillisiä seutukaavaliittoja. Seutukaavaliittojen toiminta-alueiden rajat saattoivat poiketa maakunta-alueen rajoista. Seutukaavaliiton perustamisesta ja seutukaavoitustehtävistä säädettiin vuonna 1959 voimaan tulleessa rakennuslaissa. Tämän lakisääteisen kuntayhtymän tehtävänä oli toimeenpanna aluesuunnittelua. Suomessa aluesuunnittelun katsotaan alkaneen jo vuonna 1942 Alvar Aallon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelmasta. Käsitteen seutuasemakaava esitti I. O. Meurman vuonna 1946 kirjassaan Asemakaavaoppi. Vuonna 1963 Sisäasiainministeriö antoi koko maata koskevan seutukaavan laatimismääräyksen. Seutukaavaliitot valmistivat vuoteen 1993 saakka kuntaa laajempaa aluesuunnittelua sekä lakisääteistä aluekaavoitusta kuntien kaavoitusta ohjaamaan.

Maakunta nyt ja sen muutos

Suomen paikallishallinnon uudistuksessa aiemmat seutukaavaliitot sekä maakuntaliitot yhdistettiin nykyisiksi maakuntien liitoiksi. Samassa yhteydessä seutukaavaliittojen tuottamat seutukaavat muuttuivat maakuntakaavoiksi.

Nykymaakunnat ovat joko historiallisten maakuntien pienempiä osia tai ne ovat syntyneet kahden tai useamman historiallisen maakunnan raja-alueista, koska ennen vuotta 1994 maakunnilla ei ollut selvää hallinnollista merkitystä, eivätkä niiden rajat olleet kaikilta osin täsmällisiä. Maakuntien virallistamisen yhteydessä mm. Etelä-Pohjanmaan maakunnasta erosi Pohjanmaan maakunta, ja suuri osa tuolloin Keski-Pohjanmaan maakunnaksi mielletystä alueesta liittyi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Nykyisistä Suomen 19 maakunnasta vain Ahvenanmaan autonomisella maakunnalla on vaaleilla valittu maakuntaneuvosto (Kainuussa mallia kokeiltiin 2004–2012). Muissa maakunnissa kuten Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa, Satakunta, Etelä-Savo, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Varsinais-Suomi ja Uusimaa maakunnan liiton ylin päättävä elin on jäsenkuntien kunnanvaltuustojen nimittämä maakuntavaltuusto.

Nykyisten maakuntien tärkeimpiä tehtäviä on vastata oman maakuntansa kehittämisestä ja maakuntakaavoituksesta. Maakunta- ja sote-uudistuksessa uudet maakunnat perustetaan nykyisen maakuntajaon pohjalta. Nykyisille 18 maakunnalle siirretään uusia tehtäviä, uudistetaan sosiaali- ja terveyshuollon rakenne, palvelut ja rahoitus. Maakunnille siirtyy tehtäviä Ely-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista, maakuntienliitosta ja muista kuntayhtymistä sekä kunnista. Näin julkinen hallinto painotetaan kolmelle itsenäiselle päätöstasolle valtio, maakunta ja kunta.

Maankäyttö- ja rakennuslain muutos on edeltänyt käynnissä olevaa maakuntien aseman muutosta. Merkittävä lakimuutos maakuntien päätösvalmisteluun aiheutuu, kun ympäristöministeriö ei vuodesta 2016 lähtien ole vahvistanut maakuntakaavoja. Jos muutoksella ei aivan edistetä, niin ainakin sillä korostetaan kuntien ja maakunnan liittojen keskinäistä yhteyttä ja tehtävää maankäytön suunnittelussa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten maankäytön ohjauksen, nykyisin edistämisen, tehtävä on edeltävien vuosien maakäyttö- ja rakennuslakiin tehtyjen muutosten perusteella painottumassa yleiskaavoitukseen.

Maamme kunnilta kaavoitus- ja rakennustoimen hoito edellyttää mm. maankäytönsuunnittelun ja lainsäädännön asiantuntemusta. Asian käsittely ei saa vaarantua kunnan virkakoneiston virkamiesten vähäisyydestä, kokemattomuudesta, ei myöskään kunnan koosta, sijainnista tai kunnan taloustilanteesta johtuen. Samat vaatimukset tulee täyttyä uudessa itsenäisessä maakuntahallinnossa. Tämän toteutumista odotellessa voivat niin pienet kuin suuret kunnat pyynnöin hyödyntää maankäyttö- ja rakennusasioissa valtion ohjausta ja neuvontaa.

(Piirroskuvat Haraldin omaa tuotantoa.)

 

Harald Zschauer
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus mukana maakuntauudistuksessa

Odottelemme pian lausunnolle luonnosta maakuntalaista, josta hallituksen tulisi antaa esityksensä eduskunnalle vielä tämän vuoden marraskuussa. Suunnitelman mukaan maakuntalaki astuu voimaan 1.7.2017 ja maakuntavaalit järjestetään tammikuussa 2018. Maakuntavaltuustot ja -hallitukset järjestyvät keväällä 2018 ja aloittavat maakuntastrategian laadinnan ja avainhenkilöiden valinnan. Täydellä voimalla maakunnat aloittavat toimintansa 1.1.2019.

Huhtikuun kehysriihen yhteydessä hallitus linjasi maakuntien tehtävät, joita on yhteensä 22. Iso osa näistä tehtävistä rakentuu nykyisten ELY-keskusten tehtävien varaan, sillä pääosa ELY-keskusten tehtävistä siirtyy maakunnille. ELY-keskuksen Elinkeinot-vastuualueen tehtävät siirtyvät maakunnille lähes kokonaan, samoin kuin ELY-keskuksen ohjauksessa olevien TE-toimistojen tehtävien järjestämisvastuu. Ympäristö-vastuualueen tehtävät jaetaan maakuntien ja uudistettavan valtakunnallisen aluehallintoviraston kesken. Liikenne-vastuualueen tehtävien lopullinen kohtalo odottaa Liikenne- ja viestintäministeriön käynnistämän yhtiöittämisselvityksen lopputulosta. Maakuntiin siirtyvät lisäksi maakuntaliittojen ja pelastuslaitosten tehtävät, eräitä kuntien ja aluehallintovirastojen tehtäviä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen.

Valtionvarainministeriö on 4.5.2016 asettanut valtakunnalliset työryhmät uudistuksen valmistelua varten, ja näiden työryhmien työ on alkanut välittömästi. Työryhmien työ toimii pohjana alueelliselle valmistelulle, joka on käynnistynyt valtakunnan eri alueilla eri tavoin ja eri tahdissa. Jotkut tulevista maakunnista ovat työssään jo pitkälle järjestäytyneitä, jotkut taas vielä lähes lähtökuopissa. Toivottavaa on, että valtakunnallisten työryhmien työn ja maakuntalain luonnoksen myötä maakuntien valmistelu riittävässä määrin yhdenmukaistuu ja osallistaa uudistuksen osapuolet tasapuolisesti. Erittäin tärkeää on sekä valtakunnallisen että maakunnallisen valmistelun integrointi pidempään käynnissä olleeseen SOTE-uudistukseen. Näiden kahden valmistelun yhdistäminen on ratkaisevan tärkeää yhteistä maakuntaa rakennettaessa.

Myös pohjalaismaakunnissa on lähdetty liikkeelle hieman eri tahdissa ja eri tavoin. Pohjanmaalla tapahtuvaan valmisteluun Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on osallistunut Ympäristö- ja Liikenne-vastuualueidensa puitteissa, ja samoin valmistaudumme olemaan mukana Keski-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla valmistelua on tehty Etelä-Pohjanmaan liiton ja ELY-keskuksen yhteistyönä siten, että mukaan on sitoutettu myös muut organisaatiot, joiden tehtäviä tulevaan maakuntaan siirtyy. Valmistelun johtoryhmä koostuu organisaatioiden luottamus- ja virkamiesjohdosta. Valmisteluryhmään ja työryhmiin pyritään puolestaan kokoamaan osallistuvien organisaatioiden paras asiantuntemus. Myös henkilöstöjärjestöt ja sidosryhmät otetaan mukaan. Edellytykset hyvälle yhteistyölle on luotu ja aloitus näyttää lupaavalta.

Aluehallintouudistuksen tavoitteena on selkeä työnjako kunnan, maakunnan ja valtion välillä. Selkeän työnjaon lisäksi uudistuksella pyritään hallintorakenteiden yksinkertaistamiseen ja byrokratian vähentämiseen. Näitä periaatteita noudattamalla ja asiakaslähtöisyys huomioimalla on mahdollisuus tehdä alueiden kehittämisestä entistä kustannustehokkaampaa ja tuloksellisempaa. Pidetään nämä periaatteet johtotähtenä ja luodaan ennakkoluulottomasti uusi maakunta.

Mika Soininen
Ylijohtaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

****************************************************************************************************

NTM-centralen i Södra Österbotten deltar i landskapsreformen

För tillfället väntar vi på att utkastet till landskapslag ska komma på remiss. Regeringen har för avsikt att ge sin proposition till riksdagen i november i år. Enligt planerna träder landskapslagen i kraft 1.7.2017 och landskapsval ordnas i januari 2018. Landskapsfullmäktige och landskapsstyrelserna organiserar sig våren 2018 och påbörjar arbetet med att göra upp en landskapsstrategi samt väljer nyckelpersoner. Landskapen inleder verksamheten till fullo 1.1.2019.

I samband med budgetrian i april drog regeringen upp riktlinjerna för landskapens uppgifter, som är totalt 22 till antalet. En stor del av dessa uppgifter byggs upp av NTM-centralernas uppgifter, eftersom största delen av NTM-centralernas uppgifter överförs till landskapen. Uppgifterna som NTM-centralens ansvarsområde för näringar, arbetskraft och kompetens sköter överförs nästan i sin helhet till landskapen. Detsamma gäller också ansvaret för att organisera TE-byråernas uppgifter, som styrs av NTM-centralerna. Ansvarsområdet för miljö och naturresursers uppgifter delas upp mellan landskapen och det riksomfattande regionförvaltningsverket, som kommer att förnyas. Det slutliga avgörandet om ansvarsområdet för trafik och infrastrukturs uppgifter väntar på slutresultatet av kommunikationsministeriets bolagiseringsutredning. Till landskapen överförs utöver landskapsförbundens och räddningsverkens uppgifter även vissa kommuners och regionförvaltningsverks uppgifter samt ordnandet av social- och hälsovårdstjänsterna.

Finansministeriet har 4.5.2016 tillsatt riksomfattande arbetsgrupper för att bereda reformen och arbetet i grupperna har börjat omedelbart. Arbetsgruppernas arbete ligger till grund för den regionala beredningen, som har startat på olika håll i landet på olika sätt och i olika takt. Vissa av de framtida landskapen är redan långt i organiseringen, medan andra knappt ligger i startgroparna. Det är önskvärt att beredningen i landskapen i tillräcklig utsträckning förenhetligas i och med de riksomfattande arbetsgruppernas arbete och utkastet till landskapslag och gör reformens parter delaktiga på ett jämlikt sätt. Det är synnerligen viktigt att såväl den riksomfattande beredningen som landskapsberedningen integreras med social- och hälsovårdsreformen som har pågått en längre tid. Det är mycket viktigt att beredningen av dessa två helheter förenas när det gemensamma landskapet byggs upp.

Även i de österbottniska landskapen har beredningen börjat i lite olika takt och på olika sätt. NTM-centralen i Södra Österbotten har deltagit i beredningen i Österbotten inom ramen för ansvarsområdena för miljö och naturresurser samt trafik och infrastruktur och vi är beredda på att delta på motsvarande sätt i Mellersta Österbotten. I Södra Österbotten har beredningen gjorts i samarbete mellan Södra Österbottens förbund och NTM-centralen så att även andra organisationer, vars uppgifter överförs till landskapen, har engagerats att delta. Styrgruppen för beredningen består av organisationernas ledande förtroendemän och tjänstemän. I beredningsgruppen och i arbetsgrupperna försöker man å andra sidan samla de deltagande organisationernas bästa sakkunskap. Även personalorganisationerna och intressegrupperna tas med. Förutsättningarna för gott samarbete har skapats och inledningen ser lovande ut.

Syftet med regionförvaltningsreformen är att skapa en klar arbetsfördelning mellan kommunen, landskapet och staten. Utöver tydlig arbetsfördelning försöker man med reformen göra förvaltningsstrukturerna enklare och minska byråkratin. Genom att följa dessa principer och beakta kundorienteringen finns det möjlighet att göra utvecklingen av regionerna kostnadseffektivare och resultatrikare. Dessa principer är vår ledstjärna i arbetet med att fördomsfritt skapa det nya landskapet.

Mika Soininen
Överdirektör
NTM-centralen i Södra Österbotten