Vt 3 Helsingby – Laihia välin ympäristövaikutustenarviointiselostus on valmis

ELY-keskuksen liikennevastuualue on jättänyt valtatien 3 Helsingby – Laihia -hankkeen ympäristövaikutustenarviointiselostuksen yhteysviranomaiselle, joka arvioi menettelyn lainmukaisuutta sekä selvitysten asianmukaisuutta. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteysviranomaisena on tässä hankkeessa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat – vastuualue. Prosessin lopuksi yhteysviranomainen antaa perustellun päätelmän YVA – menettelystä kesällä 2020. Arviointiselostus kokoaa hankkeen keskeiset vaikutukset, jotka on arvioitu arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen lausunnon perusteella.

Ympäristövaikutustenarviointimenettelyssä on tutkittu viisi eri linjausvaihtoehtoa ja niitä on verrattu nykyiseen valtatiehen, joka on ollut niin sanottu vertailuvaihtoehto. Kaikki linjausvaihtoehdot ovat toteuttamiskelpoisia arvioinnin perusteella.

Arviointimenettelyssä on tutkittu eri linjausvaihtoehtojen vaikutuksia mm. ihmisiin ja ympäristöön. Arvioitavat vaikutukset on esitetty alla olevassa kuvassa.Kaaviokuva YVA-arviointimenettelyssä tutkituista asioista.

Arviointimenettelyssä vertailun tarkoitus on tukea päätöksentekoa kuvaamalla eri vaihtoehtojen etuja ja haittoja eri näkökulmasta. Arvioiduista ympäristövaikutuksista myönteiset vaikutukset olivat eri linjausvaihtoehdoissa liikenteelle sekä alueen teollisuudelle ja palveluille. Myös kuntien maankäytön ja yhdyskuntarakenteen kannalta vaikutukset olivat myönteisiä. Kielteisiä vaikutuksia syntyi eri vaihtoehdoissa erilaisia mm. tulvavesivaikutuksia, tien sijoittuminen avoimille peltoalueille sekä rakennusten jääminen tien alle tai lähelle. Lisäksi YVA- menettelyn aikana on selvitetty mahdollisuudet haitallisten vaikutuksen lieventämiseen ja torjuntaan, esimerkiksi melusuojaukset.

HankIhmiset pohtivat tiehankkeen ympäristövaikutuksia pöydän ääressä.keen YVA – menettelyn aikana on alueen asukkailla ja muilla intressiryhmillä ollut mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja vaikutusten arviointiin. Näkemyksiä hankkeesta on kerätty koko YVA – menettelyn ajan. Toinen työpaja on pidetty YVA – selostusluonnoksen valmistumisen jälkeen 23.2.2020. Työpajassa keskusteltiin pienryhmissä alustavia vaikutusten arvioinnin tuloksia ja kuultiin osallistujien näkemyksiä ihmisiin kohdistuvista vaikutuksista.

 

 

Ihmisiä pöytien ääressä pohtimassa tiehankkeen ympäristövaikutuksia.Ihmisiä pohtimassa pöytien ympärillä tiehankkeen vaikutuksia.

 

Harmillisesti koronaviruksen takia ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta ei ollut mahdollisuutta pitää yleisötilaisuutta. Hankkeen arviointiselostuksesta on kuitenkin koottu esitys ja digitaalinen alusta, jotka löytyvät ympäristö.fi sivustolta.

Tavoitteena on, että yhteysvälille löydetään YVA-menettelyn kautta mahdollisimman hyvä kokonaisratkaisu. Yhteysviranomaisen YVA-selostuksesta antaman perustellun päätelmän jälkeen tehdään päätös valittavasta vaihtoehdosta tämän vuoden heinä – elokuussa. Valitusta vaihtoehdosta tehdään liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain mukainen yleissuunnitelma, jonka on tarkoitus valmistua joulukuun loppuun mennessä. Yleissuunnitelma on tarkoitus lähettää vuoden 2021 alussa hyväksyttäväksi Traficomiin. Ennen hankkeen rakentamista laaditaan vielä tiesuunnitelma ja rakentamisen yhteydessä rakennussuunnitelma, jotka vaativat rahoituspäätöksen eduskunnalta.

Eeva Kopposela
Johtava liikennejärjestelmäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Rakentamista edistetään julkisella (mm. ely) ja yksityisellä puolella

Olen viimeiset puoli vuotta ollut virkavapaalla ELY-keskuksesta ja toiminut rakennuttajainsinöörinä Vaasa Parksilla Runsorissa. Vaasa Parksin tehtävänä on toimia Vaasan kaupungin ja lähiseudun kuntien yritysten toimitilahaasteiden ratkaisijana ja uudisrakentajana sekä toimitilapalvelujen tuottajana. Yhtiö ei ensisijaisesti toimi kiinteistösijoittajana, minkä takia kohteen valmistumisen jälkeen rakennukset voidaan myydä kiinteistösijoittajille.

Mitä rakennuttaminen on sitten? MRL:ssa (luku 17) säädetään rakennushankkeeseen ryhtyvän (rakennuttajan) lakisääteisistä vastuista, mutta mitä muuta? Rakennuttaminen on yksi osa rakentamisen prosesseista, joka usein on virheiden korjausta, päätösten odottelua ja suunnitelmien muuttamista. Usein mielletään rakennuttajat ahneiksi ja suunnittelu kalliiksi ja virheelliseksi. Myös talonrakentaminen mielletään kalliiksi ja laadultaan huonoksi. Rakennuttaminen tähtää kohteen (rakennuksen tai infran) suunnitteluun ja rakentamisen laadunohjaukseen sekä projektin onnistuneeseen läpivientiin, joka tarkoittaa aikataulussa pysymistä ja kustannusten hallintaa sekä oikeusriidoilta välttymistä.

Kuva rakennustyömaastaRakennuttamisen keskeisiä tehtäviä ovat hankkeen tavoitteenasettelu, hankkeen organisointi ja johtaminen, suunnitteluttaminen ja suunnittelunohjaus sekä rakentamisen ohjaus ja valvonta. Tämä edellyttää mm. projektijohtamisen osaamista, prosessien hallintaa, organisointia sekä aikataulujen, talouden ja riskien hallintaa. Rakennusprojektissa korostuu monia asioita mm. suunnitteluttamisen osaaminen, tiimityön hallinta, sopimusosaaminen sekä erilaisten toteutusmuotojen, sopimusmenettelyjen ja -asiakirjojen hallinta. Verkostoituminen, asiakasosaaminen ja paikallistuntemus ovat myös tärkeitä osa-alueita. Sopimuskumppaneiden valinta ja etenkin suunnittelijoiden valinta on yksi tärkeimmistä tehtävistä.

Ongelmat suunnittelussa johtavat myös ristiriitoihin ja ongelmiin hankkeissa. Rakennuttajan tehtävä on torjua näitä riskejä suunnittelunohjauksella. Ohjaus pyrkii varmistamaan, että suunnitteluprosessi johtaa asetettuihin tavoitteisiin. Lopputuloksena tulisi olla toiminnallisesti, taloudellisesti, esteettisesti, teknisesti, ja ympäristön kannalta hyväksyttävät suunnitelmat ja samat kriteerit omaava rakennus.

Rakentamisen edistämisessä ELY-keskuksella on tärkeä viranomaisrooli. Maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen tarkoituksena on tutkia tietyn alueen mahdollisuuksia ja edellytyksiä tietyille maankäyttömuodolle. Samalla yhteen sovitetaan eri tarpeita ja intressejä. Tärkeintä on ratkaista olennaiset kysymykset ja luoda edellytykset maankäytölle. Kannattaa panostaa edellytysten luomiseen sekä alueiden kehittymiseen ja elinvoimaan tulevaisuudessa. Yksityiskohdat ja detaljit ratkaistaan sitten jatkosuunnitteluvaiheessa esimerkiksi rakennusluvassa.

Kaavoituksen yhteydessä määritellyt reunaehdot vaikuttavat alueelle toteutettavien rakennusten ulkomuotoon ja miten rakennukset istuvat esimerkiksi jo rakennettuun ympäristöön. Samalla on hyvä pitää mielessä, että näillä reunaehdoilla (kaavamääräyksillä) on suuri vaikutus rakennuksen toteuttamiskustannuksiin ja näin ollen vaikutus myös vuokratasoon tai ostohintaan.

Kuvassa näkyy nostokurkia ja rakennustyömaata.

MRL:n kokonaisuudistustyö on käynnissä. Uudistuksella pyritään yksinkertaistamaan alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää ja kehittämään rakentamisen ohjausta. Uudistuksella on monia hyviä kehittämistavoitteita, jotka liittyvät rakennuksen elinkaareen ja vähähiilisyyteen, rakentamisen vastuukysymyksiin, digitaalisiin työkaluihin, tulevaisuuden rakennusvalvontaan ja rakentamisen luvitukseen. Mielenkiintoista tulevaisuudessa nähdä, minkälainen rooli ELY-keskukselle syntyy näistä tavoitteista.


John Öst
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Alueiden käyttö ja vesihuolto

 

 

Maakuntaa etsimässä

Suomen hallinto käsittää valtion toimielimiä ja sen hallintojärjestelmää, kuntien    itsehallintoa, riippumatonta tuomioistuinlaitosta ja muuta itsehallintoa, kuten kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen itsehallintoa. Vielä tänään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja maakuntien liittojen päätösten valmistelussa alueellinen toimeenpanovalta ja kunnallishallinnon alueellinen päätösvalta kohtaavat toisensa. Maakunta kuuluu yhden aluehallintoviraston toimialueeseen, joko yksin tai yhdessä toisten maakuntien kanssa. Työantajani Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminta-alueelle sijoittuu kolme maakuntaa, joita ovat Pohjanmaan- , Keski-Pohjanmaan- sekä Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitot.

Minulta kysyttiin, voisitko kirjoittaa muutaman sanan aiheesta maakunta? Saman tien ajatustani hiersi rajaus ”muutamalla sanalla”. Pyynnön esittäjä, kuten moni meistä (Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta) ”elyläisistä”, toimii oman työnsä ohessa asiantuntijana tulevan maakuntahallinnon sisältörakenteen valmistelussa. En tiedä, miten kirjoittaa muutamalla sanalla aiheesta maakunta, ja onko se mahdollista, kun tulee varautua tulevaan. Tai ehkä sittenkin suuntaamalla katse maakunnan menneisyyteen ymmärrämme paremmin myös sen tulevaisuuden sanoja säästellen.

Keskiajan linnaläänit

Nykyisten maakuntien taustalla ovat keskiaikaiset linnaläänit. Nämä Suomen historialliset maakunnat ovat Ahvenanmaa (Kastelholman linnalääni), Varsinais-Suomi (Turun linnalääni), Satakunta (Kokemäen kartanon linnalääni), Uusimaa (Raaseporin ja Porvoon linnaläänit), Karjala (Viipurin linnalääni), Häme (Hämeenlinnan linnalääni), Pohjanmaa (Korsholman linnalääni) ja Savo (Savonlinnan linnalääni).

Vuonna 1634 linnanläänit muutettiin lääneiksi. Tuolloin maakuntanimiä käytettiin läänien niminä ja läänien aluerajat säilyivät lähes samoina. Vuonna 1776 kuningas Kustaa III:n toimeenpanema lääniuudistus lopullisesti erotti läänit alueellisesti maakunnista. Läänien ja maakuntien vaakunoiden kuvat säilyivät muuttumattomina. Vasta 1800-luvulla maakuntahallinto muuttui paikallisuutta korostavaksi ja sitä vahvistavaksi hallintorakenteeksi.

Paikallisuuden korostus on tärkeää nykyisessä maakunta-ajattelussa, jossa halutaan tunnistaa omat maakunnalliset ominaispiirteet, jotka mahdollistavat alueen asukkaille paikallisuuteen tukeutuvan hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun. Maakuntauudistus lisää nykyisten maakuntien itsenäistä päätäntä- ja toimenpanovaltaa, lieneekö tämä katse keskiaikaan. Nykyisen ja tulevan maakunnan ideologinen maakunta-ajattelu pohjautuu selkeästi maamme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kansallisromanttiseen kauteen.

Kansallisromantiikka

Vuonna 1809 liitettäessä Suomi osaksi Venäjän keisarikuntaa kansallinen herääminen korosti maakuntien maisemallisia ja suomalaisuuden erityispiirteitä. Autonomisesta asemastamme huolimatta mm. hallintoon kohdistuvat venäläistämistoimet ajoivat etsimään ja korostamaan maailmalle ja itsellemme Suomen yhtenäistä ja monimuotoista kulttuuria. Tietoisuutta monimuotoisesta ja yhtenäisestä suomalaisuudesta vahvisti mm. Sakari Topeliuksen Maamme kirja. Maamme kirjan historiallisiin maakuntiin perustuvat maisemalliset sekä maakuntien asukkaiden yhtenäisten luonteenpiirteiden yleistykset (heimokuvakset) olivat keskeisessä asemassa maakunnan ominaispiirteitä määritettäessä. Yliopiston maakuntajakoa noudattava osakuntalaitos on tutustuttanut ja tutustuttaa opiskelijat maakuntajakoon. Aiemmin 1900-luvulla sillä on pyritty vahvasti herättämään osakuntalaisissa maakunta-ajattelua ja kotiseutuhenkeä. Maakuntahengen kasvaessa, mutta erityisesti taloudellisista ja liikenteellisistä syistä alettiin 1920-luvulta lähtien perustaa maahamme maakuntaliittoja.

Seutukaavaliitot

Suomen taloudellinen kasvu ja sen seurannaisvaikutukset aiheuttivat 1960-luvulla paineita maakuntien maankäytölle. Vaateita aluesuunnittelulle aiheuttivat voimakas ja laaja ihmisten maaltamuutto kasvukeskuksiin, kaupunkielämään liittyvien elämänarvojen suosio ja liikennemäärien kasvu. Muutosten seurauksena 1960-luvulta alkaen maakuntiin muodostettiin alueellista suunnittelua varten erillisiä seutukaavaliittoja. Seutukaavaliittojen toiminta-alueiden rajat saattoivat poiketa maakunta-alueen rajoista. Seutukaavaliiton perustamisesta ja seutukaavoitustehtävistä säädettiin vuonna 1959 voimaan tulleessa rakennuslaissa. Tämän lakisääteisen kuntayhtymän tehtävänä oli toimeenpanna aluesuunnittelua. Suomessa aluesuunnittelun katsotaan alkaneen jo vuonna 1942 Alvar Aallon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelmasta. Käsitteen seutuasemakaava esitti I. O. Meurman vuonna 1946 kirjassaan Asemakaavaoppi. Vuonna 1963 Sisäasiainministeriö antoi koko maata koskevan seutukaavan laatimismääräyksen. Seutukaavaliitot valmistivat vuoteen 1993 saakka kuntaa laajempaa aluesuunnittelua sekä lakisääteistä aluekaavoitusta kuntien kaavoitusta ohjaamaan.

Maakunta nyt ja sen muutos

Suomen paikallishallinnon uudistuksessa aiemmat seutukaavaliitot sekä maakuntaliitot yhdistettiin nykyisiksi maakuntien liitoiksi. Samassa yhteydessä seutukaavaliittojen tuottamat seutukaavat muuttuivat maakuntakaavoiksi.

Nykymaakunnat ovat joko historiallisten maakuntien pienempiä osia tai ne ovat syntyneet kahden tai useamman historiallisen maakunnan raja-alueista, koska ennen vuotta 1994 maakunnilla ei ollut selvää hallinnollista merkitystä, eivätkä niiden rajat olleet kaikilta osin täsmällisiä. Maakuntien virallistamisen yhteydessä mm. Etelä-Pohjanmaan maakunnasta erosi Pohjanmaan maakunta, ja suuri osa tuolloin Keski-Pohjanmaan maakunnaksi mielletystä alueesta liittyi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Nykyisistä Suomen 19 maakunnasta vain Ahvenanmaan autonomisella maakunnalla on vaaleilla valittu maakuntaneuvosto (Kainuussa mallia kokeiltiin 2004–2012). Muissa maakunnissa kuten Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa, Satakunta, Etelä-Savo, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Varsinais-Suomi ja Uusimaa maakunnan liiton ylin päättävä elin on jäsenkuntien kunnanvaltuustojen nimittämä maakuntavaltuusto.

Nykyisten maakuntien tärkeimpiä tehtäviä on vastata oman maakuntansa kehittämisestä ja maakuntakaavoituksesta. Maakunta- ja sote-uudistuksessa uudet maakunnat perustetaan nykyisen maakuntajaon pohjalta. Nykyisille 18 maakunnalle siirretään uusia tehtäviä, uudistetaan sosiaali- ja terveyshuollon rakenne, palvelut ja rahoitus. Maakunnille siirtyy tehtäviä Ely-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista, maakuntienliitosta ja muista kuntayhtymistä sekä kunnista. Näin julkinen hallinto painotetaan kolmelle itsenäiselle päätöstasolle valtio, maakunta ja kunta.

Maankäyttö- ja rakennuslain muutos on edeltänyt käynnissä olevaa maakuntien aseman muutosta. Merkittävä lakimuutos maakuntien päätösvalmisteluun aiheutuu, kun ympäristöministeriö ei vuodesta 2016 lähtien ole vahvistanut maakuntakaavoja. Jos muutoksella ei aivan edistetä, niin ainakin sillä korostetaan kuntien ja maakunnan liittojen keskinäistä yhteyttä ja tehtävää maankäytön suunnittelussa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten maankäytön ohjauksen, nykyisin edistämisen, tehtävä on edeltävien vuosien maakäyttö- ja rakennuslakiin tehtyjen muutosten perusteella painottumassa yleiskaavoitukseen.

Maamme kunnilta kaavoitus- ja rakennustoimen hoito edellyttää mm. maankäytönsuunnittelun ja lainsäädännön asiantuntemusta. Asian käsittely ei saa vaarantua kunnan virkakoneiston virkamiesten vähäisyydestä, kokemattomuudesta, ei myöskään kunnan koosta, sijainnista tai kunnan taloustilanteesta johtuen. Samat vaatimukset tulee täyttyä uudessa itsenäisessä maakuntahallinnossa. Tämän toteutumista odotellessa voivat niin pienet kuin suuret kunnat pyynnöin hyödyntää maankäyttö- ja rakennusasioissa valtion ohjausta ja neuvontaa.

(Piirroskuvat Haraldin omaa tuotantoa.)

 

Harald Zschauer
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Maanteiden huomioiminen kaavoituksessa

Kaavoitus on kuntien ja maakunnan liittojen lakisääteinen tehtävä, jota ohjaavat valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet sekä maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL). Maakuntien liitot laativat maakuntakaavoja ja kunnat suunnittelevat omaa maankäyttöään yleis- ja asemakaavoituksen kautta. Maantieverkon liikennesuunnittelu kuuluu puolestaan alueelliselle tienpitoviranomaiselle eli paikalliselle ELY-keskukselle. Liikenteen suunnittelulle ei ole samalla tavalla yhtä omaa lakia, joka sitä ohjaisi, vaan ohjaavia lakeja on monta, kuten esimerkiksi MRL, maantielaki, joukkoliikennelaki ja ratalaki. Maankäytön suunnittelun ja liikennejärjestelmäsuunnittelun tulisi kulkea yhtäaikaisesti käsi kädessä. Ilman maankäyttöä ei ole liikennettä, ja ilman liikennettä ei ole maankäyttöä. Maankäytön suunnittelulla vaikutetaan suuresti siihen minne ihmisten matkat suuntautuvat ja mitä liikennemuotoja voidaan käyttää sekä kuinka paljon näitä matkoja tehdään.

Mitä asioita kaavoituksessa tulisi sitten huomioida, kun tarkastellaan liikennekysymyksiä? Keskeisiä asioita ovat liikenneturvallisuus, liikenteen toimivuus, muutokset liikennemäärissä ja elinympäristön laadussa. Maankäytön suunnittelulla vaikutetaan kulkutapajakaumaan eli mikä liikennemuoto valitaan matkantekoon esimerkiksi henkilöauto vai joukkoliikenne. Maankäytön suunnittelulla vaikutetaan merkittävästi myös liikenteen suuntautumiseen sekä liikennemääriin. Se miten ja minne eri tomintoja sijoitetaan, vaikuttaa myös jo olemassa olevan liikenneverkon sujuvuuden ja turvallisuuden säilyttämiseen sekä parantamismahdollisuuksiin.

HANNA_KAUPPILA_Liikennejärjestelmä_Ja_kaavoitus_piirroskuva

Kaavoituksen yhteydessä on hyvä selvittää kaavan liikenteelliset vaikutukset. Mikäli kaava-alue on laaja tai kaavaan on sijoitettu paljon liikennettä aiheuttavaa maankäyttöä, esimerkiksi kaupallisia palveluja, on usein tarpeen tehdä erillinen liikenteellinen selvitys. Selvityksessä esitetään liikenteen nykytilanne ja tarkastellaan kaavoitettavien toimintojen aiheuttamia vaikutuksia liikenteeseen ja arvioidaan onko tarpeen tehdä tieverkolle joitain toimenpiteitä, jotta liikenne olisi sujuvaa ja turvallista myös, kun kaava-alue on rakentunut. Usein on myös tarpeen tarkastella laajempaa kokonaisuutta kuin pelkkää kaava-aluetta, sillä liikenne ei useinkaan ala eikä lopu kaava-alueiden rajoilla. ELY-keskuksen tehtävä on valvoa, että erityisesti pitkänmatkainen liikennöinti on turvallista ja sujuvaa ja että liikenneolosuhteet ovat yhtäläiset eri puolilla Suomea. Maanteiden varrelle, etenkin vilkkaasti liikennöityjen väylien varrelle, kaavoitettaessa on myös muistettava huomioida maantieliikenteen melualue. Kaavoituksen yhteydessä tulee tällöin tehdä meluselvitys, josta nähdään kuinka laajalle maantieliikenteestä aiheutuva melu leviää. Melualueelle ei tulisikaan kaavoittaa melulle herkkiä toimintoja, kuten esimerkiksi uutta asumista, ilman meluntorjuntatoimenpiteitä.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus toimii paikallisena tienpitoviranomaisena Keski-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueella. ELY-keskus ohjaa kuntia kaavoituksessa ja tekeekin tiivistä yhteistyötä alueen kuntien kanssa maankäytön suunnitteluun liittyvissä asioissa. Tehtävämme on huolehtia siitä, että kaikilla on turvallista liikkua tieverkolla ja että matkanteko on sujuvaa. Yhteistyöllä sekä tiensuunnittelun ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisella taataakin se, että matkanteko maantieverkolla on sujuvaa ja turvallista myös maankäytön muuttuessa tai laajentuessa.

 

Kauppila_Hanna_5604

 

 


Hanna Kauppila
Liikennejärjestelmäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

ELY-keskus ei tee kaikkea itse – apuna puitesopimuskonsultit

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue on kilpailuttanut puitesopimuskonsultit. Kilpailutusprosessi alkoi HILMA-ilmoituksella lokakuussa ja päättyi sopimusten allekirjoitukseen neljän puitesopimuskonsultin kanssa huhtikuussa. Puitesopimustoimijoihin ei ilmoittautunut ulkomaisia toimijoita, vaikka kyseessä oli EU:n kynnysarvon ylittänyt hanke. Kilpailuun ilmoittautuneilla toimijoilla oli jo toimipisteitä Suomessa. Tällä puitesopimustoimittajien kilpailutuksella mahdollistetaan pienempien toimeksiantojen tilaaminen ilman kilpailutusta. ELY – keskuksille on asetettu tuottavuustavoitteita ja hankintojen kilpailutusprosessin on arvioitu tuovan merkittäviä henkilötyövuosisäästöjä.

Puitesopimusmenettely on ollut käytössä jo valtakunnallisesti ELY-keskuksissa yleis-, tie- ja rakennussuunnitelmissa sekä pienempien rakennushankkeiden kilpailutuksissa. Nyt menettelyä on laajennettu koskemaan myös esisuunnitteluvaiheeseen.

Puitesopimustoimijat on valittu painottaen laatuarviointia, jotta ELY-keskus saisi tilauksillaan markkinoilta mahdollisimman laadukkaita suunnitelmia ja selvityksiä. Puitesopimustoimittajille annettiin mahdollisuus käyttää myös alikonsultteja tai muodostaa työyhteenliittymiä, jotta myös pienemmät toimittajat pystyisivät tarjoamaan riittävän monipuolista osaamista ELY-keskuksen tarjouspyynnössä lueteltuihin eri osaamisalueiden tehtäviin. Erikseen nimetyille osaamisalueille ELY-keskus pyysi konsulttia nimeämään vastuuhenkilöt ja näille varahenkilöt. Tällä pyritään varmistamaan resurssien saatavuutta ja toisaalta estämään henkilöiden vaihtamista, kenties vähemmän kokeneisiin, siinä vaiheessa, kun varsinainen suunnittelutyö alkaa.

karttakuva

Puitesopimus on tehty vuosille 2016 – 2018, jona aikana voidaan antaa yksittäiset toimeksiannot suoraan puitesopimuskonsulteille. Vuoden 2019 osalta on lisäksi käytettävissä optiomahdollisuus. Laajemmat esisuunnitelmiin liittyvät toimeksiannot voidaan vaihtoehtoisesti myös kilpailuttaa ns. minikilpailuna neljän valitun puitetoimittajan kesken. Näin varmistetaan resurssien riittävyys, töiden aikataulussa pysyminen ja tarjousten hintatason pysyminen järkevänä.

Tällä puitesopimuksella voidaan hankkia liikennejärjestelmään ja tienpidon suunnitteluun liittyviä suunnitelmia ja selvityksiä sekä niihin liittyviä asiantuntijapalveluita Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuurin toimialueella. Tehtävät voivat olla liikennejärjestelmän, liikenneturvallisuuden, joukkoliikenteen, ympäristöasioiden, maankäytön, tienpidon ohjelmoinnin sekä tulevaisuuden liikennepalveluiden selvittämiseen, suunnitteluun ja kehittämiseen liittyviä asioita.

Puitesopimusten voimassaoloaikana yksittäisten toimeksiantojen rahoittajina voivat olla ELY-keskuksen lisäksi alueen kunnat, maakunnan liitot sekä muut yhteistyökumppanit.

Puitesopimuskonsulttien käyttö mahdollistaa pienemien toimeksiantojen teettämisen ilman jokaisen työn erillistä kilpailutusprosessia.

Esimerkkinä puitesopimuskonsultilla teetetystä toimeksiannosta on Alahärmän tieverkkosuunnitelma.

Eeva

Eeva Kopposela
Liikennejärjestelmäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus