Maailman metsäpäivä – ajankohtaisempi kuin koskaan

Viikon kuluttua 21.3.2023 vietetään Maailman metsäpäivää, joka on toiminut YK-päivänä vuodesta 2013 lähtien.

Metsät koskettavat meitä tavalla tai toisella. Luontokato, ilmastonmuutos, poliittiset vaikutukset ja taloudelliset intressit kohdistavat metsiimme ennennäkemättömän laajaa painetta ja keskustelua siitä, miltä metsämme tulisi näyttää ja miten niitä voidaan käyttää. Asian käsitteleminen noin 5000 merkin blogikirjoituksessa on mahdotonta, jonka vuoksi aion rajata blogia omaan työhöni, nimittäin metsäisten elinympäristöjen hoitoon Helmi-elinympäristöohjelmassa.

YK:n biodiversiteettisopimuksen COP15 -kokouksessa Montrealissa, päästiin joulukuussa sopuun tavoitteesta suojella 30 % maailman meri- ja maapinta-alasta. Tämä ei toki takaa, että luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysähtyisi ja palautuisi, vaan suojeltavien alueiden laatu tulee myös mahdollistaa tätä.

Etenkin metsien ennallistaminen sai viime syksynä laajaa huomiota, kun EU:n ennallistamisasetuksesta käytiin kiivastakin keskustelua julkisuudessa ja eduskunnassa. Iltapäivälehdet täyttyivät aiheeseen liittyvistä artikkeleista, kuten mitä (metsien) ennallistaminen tarkoittaa. Avaan nyt tätä käsitettä niille, jotka eivät lukeneet kyseisiä artikkeleita.

Viljelty mäntymetsä primäärisukkessiometsävyöhykkeellä Luodon saaristossa. Kuva: Robin Ramstedt.

Metsien ennallistaminen

Metsäisten elinympäristöjen hoidossa, tai tuttavallisemmin metsäteemassa, pyritään ennallistamaan uhanlaisia metsäisiä luontotyyppejä, joiden ominaispiirteet ovat häviämässä. Ominaispiirteiden menettäminen laskee luontotyyppien edustavuutta ja monimuotoisuutta, joita pyritään palauttamaan ennallistamistoimenpiteillä.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa ennallistamistoimenpiteitä kohdistetaan maankohoamisrannikon luonnontilaisten primäärisukkessiometsien kehityssarjoihin sekä lehtoihin. Ensiksi mainittua nimihirviötä kutsun jatkossa primäärisukkessiometsäksi. Primäärisukkessiometsää löytyy globaalista näkökulmasta ainoastaan Itämeren maankohoamisen vaikutusalueelta, minkä johdosta kyseistä luontotyyppiä on erityisen tärkeätä säilyttää.

Lehdot ovat vielä primäärisukkessiometsiäkin uhanalaisempia, sillä niiden osuus koko Suomen metsämaan pintalasta on vain noin 1 %. Lisäksi lehdot sijoittuvat yleensä vesistöjen äärelle, missä ihmispaine ja rakentaminen on yleensä huomattavaa.

Tavallisin syy primäärisukkessiometsän edustavuuden heikkenemiseen on metsien viljely tai muut metsätaloustoimet, sillä luontotyypin edustavuus on kytkeytynyt koskemattomiin kehityssarjoihin.

Primäärisukkessiometsän kehityssarjat alkavat rannanläheisistä pensaikoista ja lehtometsistä muuttuen kehityksen edetessä karummiksi havumetsiksi. Maankohoamisen ja ajan myötä maaperä muuttuu havumetsävyöhykkeelle ominaiseksi happamaksi podsolimaaksi, jolloin metsää ei enää luokitella primäärisukkessiometsäksi. Tähän prosessiin menee reilu 1000 vuotta.

Metsähallitus on suorittanut pienaukotuksia ja puiden kaulaamista Luodon saaristossa.
Kuvat: Robin Ramstedt.

Lehtoja uhkaa sen sijaan luontainen kuusettuminen. Vaikka kuusi onkin lehtojen yleisin puulaji, liika kuusettuminen uhkaa lehtojen multaisia ruskomaita hapettamalla näitä ja heikentää  näin ollen lehtipuiden kasvumahdollisuuksia.

Rehevää lehtokasvillisuutta Pitkämönluoman Natura 2000 -alueella. Kuva: Hanna Gulin.

Kuusivaltainen metsäalue Pitkämönluomassa. Kuva: Hanna Gulin.

Metsäteemassa toimenpiteet sijoittuvat ensisijaisesti Natura 2000 -alueille ja yksityisille luonnonsuojelualueille. Näin ollen voidaan varmistaa, että toimenpiteet vaikuttavat alueen luontoon myös jatkossa, kun metsätaloustoimet eivät pääsääntöisesti ole mahdollisia. Metsäteemassa on kuitenkin mahdollista toteuttaa toimenpiteitä myös suojelemattomille kohteille. Tämä on välttämätöntä, jotta uhanalaisten metsäluontotyyppien ja -lajien negatiivista kehitystä olisi realistista muuttaa.

Pääasialliset toimenpiteet joilla lisätään yllä mainittujen luontotyyppien edustavuutta ja monimuotoisuutta on viljeltyjen metsien hakkuut (joko pienaukotuksina tai laajempina hakkuina) ja kuusien poistaminen. Näillä toimilla edistetään metsien luontaista kehitystä tai tiettyjen puulajien kasvumahdollisuuksia. Suuri syy metsäluontomme köyhtymiseen on lahopuuston vähyys, joka on elintärkeä monille lajeille. Kaatamalla eri lajisia ja ikäisiä puita sekä kaulaamalla näitä, muodostetaan erirakenteista maa- ja pystylahopuuta, mikä palvelee mahdollisen suurta lajijoukkoa lyhyemmällä ja pidemmällä aikajänteellä.

Esimerkillinen pystylahopuu kääpineen. Kuva: Robin Ramstedt.

Vaikka metsät ovatkin monimuotoisesti tärkeitä, nämä muodostavat vaan osan koko luonnon monimuotoisuudesta. Tästä johtuen eri Helmi-teemojen kohteet toimenpiteineen pyritään yhdistämään isoimmiksi kokonaisuuksiksi uusilla Helmi-alueilla, jolloin kohteiden kytkeytyvyys tukee luonnon monimuotoisuuden elpymistä tehokkaammin.

Robin Ramstedt
Luonnonsuojelun asiantuntija ja metsäteema vastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

HELMI-tiimi kävi yhteistyökumppanin kanssa maastokäynnillä

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön HELMI-tiimi teki maastokäynnin Vanhaan Vaasaan. Päivä alkoi tutustumisella Hovioikeuden metsään, jonka Vaasan kaupunki on suojellut Suomi 100 -tekona. Hovioikeuden metsässä on suunniteltu ja toteutettu HELMI-elinympäristöohjelman puitteissa perinnebiotooppien kunnostustoimia alueelta löytyville vanhoille laidunlaikuille, jotka ovat jäänteitä alueella aikoinaan ennen Vaasan paloa sijainneesta asutuksesta. Aamupäivä kului kohteessa joutuisasti paikallisoppaana toimineen luonnonsuojeluyksikön lintuvesikoordinaattori Olli Aution kerratessa alueen historiaa, sekä harvinaista kasvilajistoa. Metsässä pidetyn kahvitauon yhteydessä päästiin yllättäen kuuntelemaan pyyn viheltelyä, joka oli myös paikallisoppaallemme ensimmäinen pyyhavainto kyseisessä paikassa. Pohdittavaksi jäi, onko suojelulla ollut vaikutusta pyiden ilmestymiseen kohteelle, vai selittyneekö se ajallisella vaihtelulla ja lajille suotuisalla kesällä. Vielä ennen lounasta kävimme tutustumassa Linnanvalleilla harvinaisen keltakynsimön (Draba nemorosa) esiintymään, joka Suomessa on muinaistulokas ja suosii kyseisenlaisia hyvin vanhoja kulttuuriympäristöjä. Lajista on eniten havaintoja etelärannikon viikinkien vanhan idäntien varrelta Uudeltamaalta Kymenlaaksoon (Laji.fi).

Pitkospuut vievät Risön lintutornille.

Iltapäiväksi seuraamme liittyi Metsähallituksen Luontopalveluiden luonnonsuojelutiimiläisiä, joiden kanssa tutustuimme Metsähallituksen isännöimään Risön metsä- ja merenrantakokonaisuuteen. Alue on ennen valtiolle siirtymistään toiminut paikallisen maa- ja metsätalousoppilaitoksen (nyk. Yrkesakademin) opetuskohteena, ja voikin todeta alueen olleen metsätalousmielessä erittäin huolella hoidettu. Alueen kunnostussuunnittelusta ja luonnonsuojelullisista hoitotoimista ryhmää valistivat Jouni Elonen ja Carina Järvinen Metsähallituksesta. Risö oli ensimmäisiä alueita Vaasan seudulla, jolla metsä- ja suoluonnon ennallistamistoimenpiteitä tehtiin. Toimenpiteitä aikoinaan suunnitelleen Elosen johdolla oli antoisaa tutustua kohteisiin, kun opas kuvaili lähtötilannetta sekä suunnitteluprosessia. Pääsimme tutustumaan moniin mielenkiintoisiin alueella tehtyihin hoitotoimiin, ja yhdessä voitiin todeta valittujen ennallistamistoimenpiteiden olleen oikeita. Risössä on tukittu ojia korpikuvioilla, jolla puustoisen suon vesitaloutta pyritään palauttamaan luonnontilaisemmaksi niillä esiintyvän tyyppi- ja uhanalaislajiston elinolojen parantamiseksi. Alueella on myös hakattu/poistettu ja kaulattu liian rehevälle kasvualustalle istutettuja mäntyjä ja suosittu lehtipuita ja kuusia kyseisten kohteiden luonnontilan edistämiseksi.

Merensalmi on maankohoamisen ja rehevöitymisen myötä kasvanut umpeen ja ruovikoitunut.

Metsästä matkamme jatkui vielä Risön lintutornille. Polku lintutornille kulkee pitkoksilla keskellä korkeaa ruovikkoa. Alueella ennen sijainnut merensalmi on maankohoamisen ja rehevöitymisen myötä kasvanut umpeen ja ruovikoitunut. Avoimet merenrantaniityt ovat monille lajeille, erityisesti linnustolle, hyvin tärkeitä, ja niiden kokonaispinta-ala on laskenut jyrkästi perinteisten maankäyttömuotojen hävittyä rannikolta. Ennen yleinen rantalaidunnus piti ranta-alueet matalakasvuisina ja avoimina, ja niistä elinympäristöistä riippuvaiset lajit ovat harvinaistuneet elintilan hävitessä. Sen takia aluetta hoidetaan lintuvesiteeman kohteena perinteistä maankäyttöä myötäilevin menetelmin, vaikkei kyseisellä alueella varsinaista laidunhistoriaa olekaan. Ensimmäisenä hoitotoimena se niitetään, ja jatkohoitajiksi alueelle pyritään saamaan nautakarja laiduntamaan ruovikon edelleen taannuttamiseksi, jolloin matalampikasvuinen varsinainen niittykasvillisuus saa mahdollisuuden kehittyä.         

Kahvitauolla ELY-keskuksen väkeä yhdessä Metsähallituksen Luontopalveluiden luonnonsuojelutiimiläisten kanssa.

Lintutornin nuotiopaikalla joimme vielä iltapäiväkahvit ja keskustelimme tulevaan HELMI-yhteistoimintaryhmän perustamiskokoukseen valmistautumisesta. Lisäksi keskustelua käytiin organisaatioiden välisestä yhteistyöstä sekä tulevan vuoden Helmi-töiden resursseista ja painotuksista. Kaiken kaikkiaan maastopäivä oli erittäin antoisa, ja vertaisoppiminen sekä ongelmien läpikäynti kollegoiden kanssa hedelmällistä. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvea ja tulevien kohteiden hoitosuunnittelua.

Lue lisää HELMI-elinympäristöohjelmasta (www.ym.fi)

Jussi-Tapio Roininen
Luonnonsuojelun asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Rajat ylittävää yhteistyötä ilmastonmuutoksessa

Törmäsin äskettäin uutiseen maankohoamisesta Merenkurkun alueella. Uutisen mukaan voi käydä niin, että jäätiköiden sulaessa ja merenpinnan noustessa, maayhteys Ruotsiin jääkin syntymättä. Olisiko se hyvä vai huono uutinen? Yhteys Ruotsiin meillä joka tapauksessa toimii hyvin jo nyt, se on todettu lukuisten videopuheluiden kautta viime aikoina.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen saavat parhaillaan paljon huomiota. Sekä kansallisesti että EU:n tasolla pohditaan, kuinka koronakriisistä selvitään ja kuinka taloudellista elvytystä voidaan toteuttaa ”vihreästi”. Arvioiden mukaan koronavirus voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ennätysmäisesti tänä vuonna, mutta tarkoitus ei ole unohtaa ilmastotavoitteita kriisin jälkeen. Esimerkiksi Suomen hallitus aikoo suunnitella talouden elvytystoimia niin, että ne tukevat vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vetämä, EU:n Interreg BotniaAtlantica -ohjelmaan kuuluva KLIVA-hanke on mukana tukemassa ilmastotyötä ja paikallisia maaseutuelinkeinoja pitkällä tähtäimellä. Emme toteuta konkreettisia toimenpiteitä, vaan kokoamme tietoa ja osaamista tulevaisuuden päätöksenteoksen tueksi ja pyrimme lisäämään yhteisymmärrystä paikallisten toimijoiden keskuudessa.

KLIVA-hanke käynnistyi puolisen vuotta sitten. Hankkeen voi tiivistää seuraaviin sanoihin:

• ilmastonmuutos
• kestävä tuotanto
• vesien hyvä tila
• ekosysteemipalvelut.

On arvioitu, että ilmastonmuutoksen myötä ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja kuivuus, lisääntyvät myös Merenkurkun seudulla. KLIVA-hankkeessa tarkastellaan ilmastonmuutoksen paikallisia vaikutuksia Pohjanmaan Laihianjoen ja Västerbottenin Hertsångerälvenin mallialueilla. Kuivuuden ja tulvien lisääntyessä maa- ja metsätaloudessa tarvitaan valmiuksia sopeutua, jotta mahdollisuudet kestävään tuotantoon säilyvät.

Tulvat ja kuivuus eivät vaikuta vain veden määrään, vaan myös veden laatuun. Riskinä on lisääntyvä ravinnekuorma ja happamuus. Erityispiirteenä Pohjanlahden rannikoilla ovat ns. happamat sulfaattimaat. Nämä maat, joutuessaan hapen kanssa tekemisiin, happamoittavat valumavesiä ja lisäävät metallihuuhtoumaa. Kuivuuden tai voimakkaiden ojitusten seurauksena pohjaveden pinta laskee, jolloin uudet maat voivat altistua happamuudelle.

KLIVA-hanke on suunnattu maa- ja metsätalouden toimijoille sekä muille alueen ihmisille. Kohderyhmään kuuluvat myös viranomaiset ja asiantuntijat, jotka tarvitsevat tietoa neuvonnan ja päätöksenteon tueksi.
Hanketta sitovana teemana ja keskustelun avaajana sidosryhmien kanssa toimii alueen ekosysteemipalvelut eli luonnon meille tarjoamat hyödyt. Ekosysteemipalveluita kartoitetaan ja niiden tulevaisuutta selvitetään  hankkeessa.

 

 

Hankkeen tavoitteina on lisätä 1) paikallisten olojen tuntemista ja 2) vuorovaikutusta hankkeen sidosryhmien kesken. Tuntemalla paikalliset olot osaamme jatkossa valita oikean toimenpiteen oikeaan paikkaan. Hankkeen käytännön toteutus pitää sisällään hydrologian ja vedenlaadun valuma-aluemallinnusta eri ilmastoskenaarioilla. Vuorovaikutuksen pohjalta hankkeessa kehitetään kommunikaatiomalli, jota voidaan hyödyntää tulevissa hankkeissa.

Hanke toteutetaan Suomen ja Ruotsin välisenä yhteistyönä. ELY-keskuksen kumppaneina Suomesta ovat SYKE, GTK, Metsäkeskus ja Åbo Akademi, ja Ruotsista Länsstyrelsen Västerbotten, Skogsstyrelsen, SGU ja Linnéuniversitetet. Yhteistyö maiden välillä ei ole vain verkostoitumista, jota olemme toteuttaneet jo aiempien hankkeiden kautta. Yhteistyö ei ole myöskään vain reissuja rajan toiselle puolelle katsomaan, kuinka asiat siellä tehdään. Haluamme ennen kaikkea oppia yhdessä. Meillä on yhteisiä haasteita, joihin haluamme löytää yhteisiä ratkaisuja.

Lisää hankkeesta voi lukea sivulta https://kliva.org/. Hanke kestää vielä kaksi vuotta, mutta ideat jatkoyhteistyöstä ulottuvat jo tätä pidemmälle. Katsotaan, millaista jatkoa KLIVAlle kehitetään. Ideoita saa esittää!

Mari Lappalainen
Hankekoordinaattori, KLIVA-hanke
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kyrönjoen suiston ja Vassorinlahden tulevaisuutta suunnitellaan yhteisvoimin

Kyrönjoki laskee Vassorinlahteen muodostaen laajan ja luontoarvoiltaan arvokkaan suistoalueen, joka tunnetaan rikkaasta linnustostaan ja kalastostaan. Alue kuuluu suurelta osin Natura 2000-verkostoon. Lisäksi se lukeutuu kansalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja on kansainvälisesti merkittävä kosteikkoalue (ns. Ramsar-kohde). Joen tuoman aineksen ja maankohoamisen vuoksi ympäristö on jatkuvassa muutostilassa. Vassorinlahti on kasvamassa umpeen ja rannat ovat ruovikoituneita. Luontoarvojen turvaamiseksi alueella on tarpeen suunnitella kunnostustoimenpiteitä.

 

Kyrönjoen suistossa ja Vassorinlahdella tehdään tänä vuonna monenlaisia selvityksiä.

 

 

 

 

 

 

 

Kyrönjoen alaosa ja suisto ovat tulvaherkkää aluetta, jossa jäiden kasautuminen johtaa helposti äkilliseen veden nousuun Vassorinlahdella.  Alueen tulvat haittaavat asutuksen ja maatalouden lisäksi Vaasan ja Kokkolan välisen valtatien liikennettä. Valtatie 8 on jouduttu tulvien vuoksi sulkemaan mm. vuosina 2011 ja 2013. Tulvaongelmien vähentämiseksi on tarpeen kartoittaa erilaisia toimenpidevaihtoehtoja.

Kyrönjoen suiston ja Vassorinlahden alueen kehittämistä varten aloitti keväällä 2016 laajapohjainen työryhmä, joka pyrkii yhteisvoimin viemään eteenpäin alueen monitavoitteista suunnittelua. Työryhmä on kevään kokouksissa sopinut tarvittavista alkuselvityksistä: kasvillisuuskartoitukset, linnustoselvitykset, sedimenttiselvitykset sekä Kyrönjoen suiston virtausmallinnus ja tulvakartoitukset. Muiden lisäselvitysten, kuten kalastoselvitysten, tarve määräytyy työn edetessä.

 

 

Kevättulvaa Mälsorin alueella 2010.

 

 

 

 

Linnustoselvitykset on aloitettu toukokuussa ja tarkkailut keskittyvät pesimälinnuston havainnointiin. Muuttolintujen osalta tiedot kerätään aiemmista havainnoista. Vassorinlahti ilmakuvataan kesällä ja kuvia käytetään apuna kasvillisuuden maastokartoituksissa.

Vassorinlahden syvyysolosuhteita selvitetään kaikuluotaamalla alue kesällä. Tietoja hyödynnetään mm. virtausmallinnuksessa, jonka tekemisen Suomen ympäristökeskus aloittaa syksyllä. Myöhemmin alueelle laaditaan myös tulvakartat. Kyrönjoen suisto on monimutkainen ja haastava alue mallinnettavaksi, sillä siinä joudutaan huomioimaan myös merenpinnan vaihtelu ja jääpatojen vaikutukset. Mallinnustyössä testataan uutta jääpatotulvien tulvakartoitukseen kehitettyä menetelmää. Tulvakartoitusta varten Vassorinlahdelle viedään kolme siirrettävää vedenkorkeuden havaintoasemaa.

 

Vassorfjärden

 

 

 

 

 

Alkuselvitysten jälkeen työryhmä jatkaa työtään pohtimalla eri toimenpidevaihtoehtoja luontoarvojen säilyttämiseksi ja tulvahaittojen vähentämiseksi sekä keskustelemalla alueelle mahdollisesti laadittavasta hoito- ja käyttösuunnitelmasta.

Kyrönjoen suiston ja Vassorinlahden työryhmän puheenjohtajana toimii maakuntajohtaja Olav Jern Pohjanmaan liitosta. Työryhmässä on mukana laaja joukko alueen toimijoita: Mustasaaren kunta, Vöyrin kunta, kalastusalue, vesialueen omistajat, pengerrysyhtiöt, maataloustuottajien liitto (ÖSP), lintu- ja luontotieteelliset yhdistykset, Intresseföreningen för en levande skärgård r.f., Metsähallitus, Suomen riistakeskus sekä Varsinais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukset.

 

Suvi Saarniaho-Uitto
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus