Maailman metsäpäivä – ajankohtaisempi kuin koskaan

Viikon kuluttua 21.3.2023 vietetään Maailman metsäpäivää, joka on toiminut YK-päivänä vuodesta 2013 lähtien.

Metsät koskettavat meitä tavalla tai toisella. Luontokato, ilmastonmuutos, poliittiset vaikutukset ja taloudelliset intressit kohdistavat metsiimme ennennäkemättömän laajaa painetta ja keskustelua siitä, miltä metsämme tulisi näyttää ja miten niitä voidaan käyttää. Asian käsitteleminen noin 5000 merkin blogikirjoituksessa on mahdotonta, jonka vuoksi aion rajata blogia omaan työhöni, nimittäin metsäisten elinympäristöjen hoitoon Helmi-elinympäristöohjelmassa.

YK:n biodiversiteettisopimuksen COP15 -kokouksessa Montrealissa, päästiin joulukuussa sopuun tavoitteesta suojella 30 % maailman meri- ja maapinta-alasta. Tämä ei toki takaa, että luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysähtyisi ja palautuisi, vaan suojeltavien alueiden laatu tulee myös mahdollistaa tätä.

Etenkin metsien ennallistaminen sai viime syksynä laajaa huomiota, kun EU:n ennallistamisasetuksesta käytiin kiivastakin keskustelua julkisuudessa ja eduskunnassa. Iltapäivälehdet täyttyivät aiheeseen liittyvistä artikkeleista, kuten mitä (metsien) ennallistaminen tarkoittaa. Avaan nyt tätä käsitettä niille, jotka eivät lukeneet kyseisiä artikkeleita.

Viljelty mäntymetsä primäärisukkessiometsävyöhykkeellä Luodon saaristossa. Kuva: Robin Ramstedt.

Metsien ennallistaminen

Metsäisten elinympäristöjen hoidossa, tai tuttavallisemmin metsäteemassa, pyritään ennallistamaan uhanlaisia metsäisiä luontotyyppejä, joiden ominaispiirteet ovat häviämässä. Ominaispiirteiden menettäminen laskee luontotyyppien edustavuutta ja monimuotoisuutta, joita pyritään palauttamaan ennallistamistoimenpiteillä.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa ennallistamistoimenpiteitä kohdistetaan maankohoamisrannikon luonnontilaisten primäärisukkessiometsien kehityssarjoihin sekä lehtoihin. Ensiksi mainittua nimihirviötä kutsun jatkossa primäärisukkessiometsäksi. Primäärisukkessiometsää löytyy globaalista näkökulmasta ainoastaan Itämeren maankohoamisen vaikutusalueelta, minkä johdosta kyseistä luontotyyppiä on erityisen tärkeätä säilyttää.

Lehdot ovat vielä primäärisukkessiometsiäkin uhanalaisempia, sillä niiden osuus koko Suomen metsämaan pintalasta on vain noin 1 %. Lisäksi lehdot sijoittuvat yleensä vesistöjen äärelle, missä ihmispaine ja rakentaminen on yleensä huomattavaa.

Tavallisin syy primäärisukkessiometsän edustavuuden heikkenemiseen on metsien viljely tai muut metsätaloustoimet, sillä luontotyypin edustavuus on kytkeytynyt koskemattomiin kehityssarjoihin.

Primäärisukkessiometsän kehityssarjat alkavat rannanläheisistä pensaikoista ja lehtometsistä muuttuen kehityksen edetessä karummiksi havumetsiksi. Maankohoamisen ja ajan myötä maaperä muuttuu havumetsävyöhykkeelle ominaiseksi happamaksi podsolimaaksi, jolloin metsää ei enää luokitella primäärisukkessiometsäksi. Tähän prosessiin menee reilu 1000 vuotta.

Metsähallitus on suorittanut pienaukotuksia ja puiden kaulaamista Luodon saaristossa.
Kuvat: Robin Ramstedt.

Lehtoja uhkaa sen sijaan luontainen kuusettuminen. Vaikka kuusi onkin lehtojen yleisin puulaji, liika kuusettuminen uhkaa lehtojen multaisia ruskomaita hapettamalla näitä ja heikentää  näin ollen lehtipuiden kasvumahdollisuuksia.

Rehevää lehtokasvillisuutta Pitkämönluoman Natura 2000 -alueella. Kuva: Hanna Gulin.

Kuusivaltainen metsäalue Pitkämönluomassa. Kuva: Hanna Gulin.

Metsäteemassa toimenpiteet sijoittuvat ensisijaisesti Natura 2000 -alueille ja yksityisille luonnonsuojelualueille. Näin ollen voidaan varmistaa, että toimenpiteet vaikuttavat alueen luontoon myös jatkossa, kun metsätaloustoimet eivät pääsääntöisesti ole mahdollisia. Metsäteemassa on kuitenkin mahdollista toteuttaa toimenpiteitä myös suojelemattomille kohteille. Tämä on välttämätöntä, jotta uhanalaisten metsäluontotyyppien ja -lajien negatiivista kehitystä olisi realistista muuttaa.

Pääasialliset toimenpiteet joilla lisätään yllä mainittujen luontotyyppien edustavuutta ja monimuotoisuutta on viljeltyjen metsien hakkuut (joko pienaukotuksina tai laajempina hakkuina) ja kuusien poistaminen. Näillä toimilla edistetään metsien luontaista kehitystä tai tiettyjen puulajien kasvumahdollisuuksia. Suuri syy metsäluontomme köyhtymiseen on lahopuuston vähyys, joka on elintärkeä monille lajeille. Kaatamalla eri lajisia ja ikäisiä puita sekä kaulaamalla näitä, muodostetaan erirakenteista maa- ja pystylahopuuta, mikä palvelee mahdollisen suurta lajijoukkoa lyhyemmällä ja pidemmällä aikajänteellä.

Esimerkillinen pystylahopuu kääpineen. Kuva: Robin Ramstedt.

Vaikka metsät ovatkin monimuotoisesti tärkeitä, nämä muodostavat vaan osan koko luonnon monimuotoisuudesta. Tästä johtuen eri Helmi-teemojen kohteet toimenpiteineen pyritään yhdistämään isoimmiksi kokonaisuuksiksi uusilla Helmi-alueilla, jolloin kohteiden kytkeytyvyys tukee luonnon monimuotoisuuden elpymistä tehokkaammin.

Robin Ramstedt
Luonnonsuojelun asiantuntija ja metsäteema vastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Metsiensuojelua METSO-toimintaohjelmalla

Natura 2000-ohjelman toteutuksen ja seurannan yhteydessä kävi ilmi, että eteläisen Suomen metsäisten luontotyyppien suojelua tulisi lisätä merkittävästi. Samalla paine suojelun toteuttamiseksi vapaaehtoisin keinoin kasvoi niin suureksi, että metsien suojelu luonnonsuojelulain mukaisen ohjelman muodossa ei saanut kannatusta. Samalla kuitenkin tunnistettiin tarve lisätä metsien suojelua niin metsäteollisuuden, viranomaisten, etujärjestöjen kuin kansalaistenkin taholta. Asetettiin laaja kansallinen työryhmä pohtimaan ratkaisua asian hoitamiseksi. Työryhmän tuloksena saatiin aikaan vapaaehtoisuuteen perustuva METSO-toimintaohjelma, jolla oli laaja yhteiskunnallinen kannatus.

Ensimmäinen METSO-toimintaohjelma laadittiin vuosiksi 2008-2016 ja yksi sen tavoitteista oli saada luonnonsuojelulain nojalla pysyvän suojelun piiriin 96 000 ha metsäisiä luontotyyppejä. Nopeasti nuo vuodet menivät, eikä talousarvioihin saatu riittävästi euroja ohjelman viemiseksi loppuun. Tavoitteissa päästiin kuitenkin reilusti puoliväliin. METSOlle oli kuitenkin edelleen laaja yhteiskunnallinen tuki ja hyväksyntä, niin tavoitteiden kuin toimintatapojenkin osalta. Hyvää ohjelmaa päätettiin jatkaa ja laadittiin METSO II toimintaohjelma vuosille 2016-2025, jonka pääasiallinen tarkoitus oli saattaa loppuun METSO I-toimintaohjelman tavoitteet. Ja tällä tiellä ollaan edelleen, mutta nyt näyttää siltä, että tavoitteet tullaan saavuttamaan niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin, mikäli rahoituksen taso pysyy suunnitelmien mukaisena. Tosin koronapeikolla voi tähänkin asiaan vielä olla sanansa sanottavana. Jää nähtäväksi.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa, sille lainsäädännössä osoitettujen, ympäristöasioiden hoidosta kolmen pohjalaismaakunnan alueella ja siten myös METSO-toimintaohjelman toteuttamisesta. Alueen METSO-tavoite on yhteensä n. 6000 ha ja siitä on nyt toteutettu n. 4000 ha. Mikäli toimintaohjelman rahoitus turvataan tulevissa talousarvioissa, niin tuo puuttuva 2000 ha saadaan näillä näkymin toteutettua vuoteen 2025 mennessä.

METSO-toimintaohjelmaan kuuluu 10 erilaista metsäistä elinympäristöä ja niillä jokaisella on omat hehtaaritavoitteensa. Etelä-Pohjanmaan ELYn alueella pahimmat puutokset kohdistuvat kolmeen näistä: monimuotoisuudelle tärkeät maankohoamisrannikon elinympäristöt, monimuotoisuudelle tärkeät kangasmetsät ja monimuotoisuudelle tärkeät suot. Kahden viimeksi mainitun osalta puute koskee lähinnä elinympäristöjen runsasravinteisempia luontotyyppejä.

Vaikka metsäisten luontotyyppien suojelu METSO-toimintaohjelman puitteissa alkaakin olla loppusuoralla, niin pysyvien suojelualueiden tarve ei varmastikaan siihen lopu. Yksi tänä vuonna käynnistetyn HELMI-toimintaohjelman tehtävistä on arvioida metsien suojelun mahdollista jatkamista v. 2025 loppuvan METSO-toimintaohjelman jälkeen. Suojelualueiden hankinnan osalta HELMI-toimintaohjelma keskittyy, ainakin aluksi, suoluontotyyppien suojeluun.  Mutta se onkin jo toisen blogin aihe…

metsonpolku.fi

Vesa-Pekka Simula
Metsätalousinsinööri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Metso lähti lentoon monimuotoisuuden puolesta

METSO-ohjelma – Mitä se on?

Valtaosa lukijoista tietänee, että metso on paitsi lintu myös nimitys Metsien vapaaehtoiselle suojeluohjelmalle. Vapaaehtoisuuteen perustuva ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteishanke, on saavuttanut yhteiskunnassa laajan hyväksynnän.

METSO-ohjelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätöksiin. Ohjelma käynnistyi vuonna 2008 tehdyllä periaatepäätöksellä, joka uudistettiin vuonna 2014. Vuonna 2014 asetettiin tavoitteeksi, että maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamia alueita perustetaan yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi, hankitaan valtiolle tai rauhoitetaan määräajaksi ympäristösektorin toimesta yhteensä 96 000 hehtaaria vuoteen 2025 mennessä. Tästä valtion maiden osuus on 13 000 hehtaaria. Lisäksi ympäristötuella ja luonnonhoitohankkeilla turvataan yhteensä 82 000 hehtaaria talousmetsien luontokohteita vuoteen 2025 mennessä. Ohjelman toteutukseen osallistuvat laajasti ympäristö- ja metsäalan toimijat.

METSO-ohjelmassa toteutetaan lisäksi metsien suojelutavoitteita tukevaa viestintää, koulutusta, tutkimusta, luonnonhoidon kehittämistä sekä pyritään parantamaan metsänomistajien sekä ympäristö- ja metsäsektorien välistä yhteistyötä.

Mitä METSO-ohjelmassa halutaan suojella?

Jos haluat tietää kelpaako oma metsäpalstasi METSO-kohteeksi, mieti täyttyykö seuraavista seikoista yksi tai useampi: 1) metsässä on runsaasti lahopuuta tai kaatuneita puita, 2) metsässä tehdyistä hakkuista on kulunut pitkä aika ja siellä on eri-ikäisiä ja –kokoisia puita, 3) metsän maapohja on rehevää tai soistunutta tai 4) metsässä kasvaa vanhoja tai järeitä koloisia havu- tai lehtipuita. Erityisen arvokkaita ovat kookkaat haavat, joilla voi elää satoja eliölajeja.

 

Näiden niin kutsuttujen yleisten valintaperusteiden lisäksi on määritelty elinympäristökohtaiset valintaperusteet. Näitä metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä ovat:

1. Lehdot
2. Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät
3. Monimuotoisuudelle merkittävät suot
4. Vesistöjen lähimetsät
5. Metsäluhdat ja tulvametsät
6. Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot
7. Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt
8. Harjujen paahdeympäristöt
9. Puustoiset perinnebiotoopit
10. Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on aivan erityinen vastuu maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteiden toteutuksesta. Myös rehevämmät puustoiset suotyypit, monimuotoisuuden kannalta merkittävät kangasmetsät kiinnostavat sekä lehdot ovat erityisesti haussa.

Entä miten ohjelman toteutus etenee Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella?

Kun valtakunnallisesti on mietitty ELY-keskuskohtaista suojelupotentiaalia, on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle asetettu korkein tavoite, yli 11 000 hehtaaria. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen voimavarat ovat olleet kuitenkin sidottuna valtioneuvoston hyväksymien luonnonsuojeluohjelmien ja Natura 2000-verkoston toteutukseen aivan näihin vuosiin saakka. Tähän mennessä, onkin pystytty toteuttamaan vasta noin 2 500 hehtaaria.

Suomen valtion taloudella menee huonosti – niin myös METSO-ohjelman toteutuksella

Tekemistä siis piisaisi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella! Myös tarjontaa on kiitettävästi. Maanomistajat ovat tarjonneet ELY-keskukselle suojeluun noin 150 kohdetta, yhteispinta-alaltaan yli 1 800 hehtaaria joko suoraan tai metsäsektorin välittämänä.

METSO-ohjelman toteutuksen varatut rahat ovat kuitenkin valtiontalouden ahdingon myötä vähentyneet radikaalisti. Jos vuonna 2015 työhön oli varattu 25 miljoonaa euroa, niin vuonna 2019 summa on vain 10 miljoonaa euroa.

Rahat vähenee – seula tiukentuu

Rahojen vähentyessä ministeriöt ovat tarkentaneet ja tiukentaneet ohjeistustaan. Ympäristöministeriö linjasi syyskuussa 2016, että toteutuksessa tulee keskittyä entistä laadukkaampiin ja laajempiin kokonaisuuksiin tai alueisiin, jotka täydentävät olemassa olevia kohteita hyvin. Pääsääntöisesti kohteiden minimipinta-ala on neljä hehtaaria. Vain rakennepiirteiltään tai lajistoltaan arvokkaimmat kohteet toteutetaan viivytyksettä. Muita monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kohteita vertaillaan ja toteutetaan vain parhaimmat. Kehittyviä kohteita ei tässä vaiheessa pääsääntöisesti toteuteta.

Toteutuksen painopistealueita ovat eteläisimmät ELY-keskukset: Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Häme ja Kaakkois-Suomi. Tavoitehehtaarit ovat koko valtakunnassa pienentyneet resurssien myötä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa tavoite on vuosina 2016–2017 350 ha, laskien siitä 2018 300 hehtaariin ja 2019 edelleen 250.

Toivo elää

Vaikka METSO-ohjelman toteutusta päästään vuonna 2017 tekemään paljon pienemmällä volyymillä kuin pari vuotta sitten uskottiin, toivoa antaa hyvä yhteistyön henki METSO-toimijoiden kesken. Keväällä 2017 toteutetaan ympäristö- ja metsäalan METSO-toimijoiden kertauskoulutus ja Pohjanmaan rannikon alueelle tavoitellaan METSO-yhteistyöhanketta, jonka puitteissa voitaisiin tehostaa maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteiden toteutusta. Tärkeää myös on, että todella monilla maanomistajilla on löytynyt sinnikkyyttä odotella kohteidensa suojelua. Kovasti siis toivon, että METSO-liekki pysyy hengissä laihojen aikojen yli ja roihahtaa resurssien antaessa myöten!

Lisää tietoa:

http://www.metsonpolku.fi/fi-FI/Ajankohtaista

 

 

Leena Rinkineva-Kantola
Luonnonsuojeluryhmän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus