Maanteiden kesähoitokin kaipaa lisäeuroja

Vuodenvaihteessa uutisoitiin suuresti maanteiden talvihoidon saamista lisäeuroista ja talvihoidon parantamisesta. Kuitenkin myös sulan maan aikaan tehdään maanteille erilaisia hoitotoimenpiteitä, joilla on eritasoisia vaikutuksia tien ajettavuuteen ja liikenneturvallisuuteen, ympäristöä unohtamatta. Osasta kesähoitotoimenpiteistäkin on juustohöylällä vähennetty vuosien varrella euroja, ja osalla vähennyksistä on isompia vaikutuksia kuin toisilla. Yhtä kaikki, suuntana on maantieverkon vähittäinen rapistuminen.

Kuvassa kesäinen soratie.

Sorateissä riittää töitä

Keväisin tulee ensimmäisenä työvaiheena vastaan kelirikkomurskeiden ajaminen velliintyville osuuksille. Toimenpiteenä kelirikkomurskeen laittamista voi ajatella eräänlaisena ensiaputoimenpiteenä. Kelirikon riski on pienempi, jos kuivatus on kunnossa ja tien rakenteet routimattomia. Joissakin hoitourakoissa on rahoituksen suoma kelirikkomurskeiden määrä vain puolet siitä tonnimäärästä, mitä todellinen tarve on ollut aikaisempina vuosina keskimäärin. Jos maantiet aiotaan pitää liikennöitävässä kunnossa hankalina kelirikkovuosina, joudutaan hoitourakan sisällä ottamaan rahoitusta pois muista töistä, kuten liikennemerkkien uusimisesta.

Kun kevät etenee, ja tiestö alkaa kuivaa, tehdään sorateille kevätmuokkaus. Joko tiehöylällä tai traktorin ja lanan avulla sorateille palautetaan hyvä sivukaltevuus. Samalla kuopat ja muut epätasaisuudet tasataan pois sekä mukaan sekoitetaan suolaa pölyämisen estämiseksi. Hyvän lopputuloksen kannalta olisi tärkeää, että tien kulutuskerros olisi riittävän paksu. Soratiekilometrejä on paljon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, n. 2600 km. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoitourakoissa oleva kalusto ei riitä muokkaamaan kaikkia sorateitä keväällä optimiaikaan, joka on monesti kovin lyhyt ajanjakso.

Sorastus on sorateiden hoitotoimenpide, jolla lisätään kulutuskerrosta eli sopivan kokoista soraa tien pintaan. Sorastusmurskeiden määrä on myös vähentynyt huomattavasti aina uusissa alkavissa hoitourakoissa, ja paikoin kulutuskerrosten paksuudet alkavat olla aika ohuita. Tämä näkyy hoitourakoitsijalle käytännössä siinä, että kevätmuokkauksessa alkaa tulla esille rakennekerroksia, ja tienkäyttäjille tämä näkyy isompina kivinä tien pinnassa. ELY:n alueella on myös useita leveitä sorateitä, jotka tarvitsevat suhteessa enemmän soraa kuin kapeammat tiet.

Päällystepaikkaukset poistumassa hoitourakoista

Aikaisemmin päällystevaurioiden paikkaukset on tehty hoitourakoissa. Dramaattinen väheneminen päällystepaikkausten rahoituksessa on pakottanut uudenlaisiin menetelmiin reikien yms. paikkaamisessa. Vähitellen paikkaukset poistuvat hoitourakoista, jäljelle jäävät vain talvikuukausien hätäpaikkaukset. Perinteiset lyhytikäiset ”lehmänläjä”-paikkaukset ovat tämän myötä häviämässä, ja kiitos hienojen innovaatioiden, päällysteiden reiät tulevat jatkossa paremmin paikattua. Tällä saralla rahapula johti onneksi parempiin ja toimivampiin menetelmiin. Toki tämä ei poista sitä ongelmaa, että uusiin päällysteisiin ei ole juuri varaa.

Kuvassa on tiessä oleva paikkaus.

Päällystepaikkaa paikan vieressä. Jos on tarkkana, niin hiukan alkuperäistä päällystettä näkyy vasemmassa yläkulmassa

Liikennemerkit tärkeysjärjestyksessä viimeisenä

Kuva rapistuneesta 60 km/h nopeusrajoitusmerkistä

Tällaisia liikennemerkkejä voi onnistua bongaamaan maanteiltä.

Kun ensimmäisenä prioriteettina on pitää tie liikennöitävässä kunnossa, on helpoin kohde säästää sellaisista asioista, jotka eivät vaikuta oleellisesti tien rakenteeseen. Siksi ensimmäinen kohde, mistä rahaa on perinteisesti siirretty hoitourakan sisällä esim. kelirikkomurskeisiin ja päällysteiden paikkauksiin, on liikennemerkkien ja portaalien uusiminen. Nykyisellä mitoituksella liikennemerkkien uusimiskierto on 45 vuotta ja portaalien 40 vuotta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tiestön liikennemerkit tulevat rapistumaan vääjäämättä. Harva tulee ajatelleeksi, että liikennemerkkienkin perustukset on syytä olla kunnossa. Tälläkin saralla uusimistarpeita riittää; joillakin alueilla puuttuu osalta merkeiltä jopa perustuksetkin. Tällaiset liikennemerkit menevät helpommin vinoon tai kääntyvät metsään päin.

Pajut pois pientareilta!

Niitot ja raivaukset ovat säännöllisesti toteutettavaa toimintaa kesän aikana. Tiet jaetaan kolmeen eri viherhoitoluokkaan N1, N2 ja N3. Vilkkaimmat tiet sekä niitetään että raivataan useammin ja leveämmältä matkalta (N1 ja N2). Kuva pajunkissastaMyös hirvivaroitusalueiden kohdat pidetään viherhoidoltaan paremmassa kunnossa liikenneturvallisuussyistä. Suurin osa tiestöstä kuitenkin kuuluu viherhoitoluokkaa N3. Käytännössä näillä teillä niitto ulottuu 2 metriä päällysteen reunasta ojan suuntaan ja vesakonraivaukset tehdään kolmen vuoden välein 6 metrin etäisyydelle päällysteen reunasta. Tästä voi tehdä sen päätelmän, että niissä kohteissa, missä paju kasvaa metrin vuodessa, on aikamoinen viidakkotunnelma juuri ennen raivaushetkeä. Tämän vuoksi uusissa hoitourakoissa on pyritty ottamaan leveämmän raivauksen piiriin tiet, joissa tien luiskat ovat pitkät ja paju ehtii puskea tiealueelle. Tervetullutta olisi kuitenkin kaivaa valtion lompakosta hieman lisää rahaa, jotta kaikki tiet voitaisiin pitää näkemiltään parempina myös eläinonnettomuuksia ajatellen.

Tie kuiva – kaikki kunnossa

Sulan maan aikaan tehdään myös ojituksia maanteiden sivuojiin ja laskuojiin sekä korjataan viallisia rumpuja. Kaikkien teiden kunnon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että vesi pääsee pois sekä tien pinnalta että ojista. Asian suuri painoarvo on auttanut siihen, että ojituskilometreistä ei ole vähennetty viime vuosina. Rumputöihin kohdistunut rahoitus on sen sijaan vähentynyt. Ennen oli varattuna rahaa myös isompiin rumpuihin, mutta uusimmissa urakoissa on rahaa myönnetty alle 600 mm:n sekä 600 – 800 mm:n kokoisille rumputöille. Kuitenkin yli 800 mm:n kokoisia rumpuja on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella n. 34 rumpukilometrin verran. Jos isompia rumpuja on pakottava tarve uusia, täytyy rahat yrittää jostain löytää, joko urakan sisältä vähentämällä muista töistä, tai siirtää esimerkiksi päällysteiden tai siltojen korjaamisesta. Helppoa se ei ole aikana, jolloin määrärahat ovat historiallisen alhaalla.

Kuvassa oja, jossa on vettä

Ojissa on paljon vettä keväisin.

Lopuksi

Onneksi on myös töitä, jotka edelleen tehdään säännöllisesti vuosittain. Sillat ja kivetyt pinnat pestään puhtaiksi, levähdysalueet siistitään, talven hiekoitushiekat harjataan pois ja sadevesijärjestelmiä huuhdellaan. Myös ympäristöasioitakaan ei ole unohdettu: jättiputkia torjutaan ja lupiineja niitetään. Vaikka rahoitus vähenee, on vielä useita eri asioita, joita tehdään maanteiden hyväksi kesäaikaan. Olkaamme tyytyväisiä nykytilaan, huomenna lienee huonommin.

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

Lumi suli, kevät ja reiät tuli

Muokattu1Se on taas se aika vuodesta, kun Päällyste-Pirkot ja Asfaltti-Asmot pahoittavat mielensä katsellessaan kulmakarvat rutussa jään ja lumen alta paljastuvia maanteiden ja katujen päällysteitä. Mitähän se talvi on saanutkaan aikaan tänä vuonna? Talvia tulee ja talvia menee, mutta joka vuosi sitä yllättyy. Oli talvet märkiä niin kuin menneinä vuosina tai tällaisia ajoittain jopa ”normaaleja” talvia niin kuin tämä nyt väistyvä, niin joka tapauksessa tiet ja kadut reikiintyvät. Reikiintyminen tuntuu vaan välillä kasvavan. Syinä tähän ovat vanhenevat päällysteet ja viime vuosikymmenten kevyet päällystysmenetelmät. Kevyillä menetelmillä tarkoitan lähinnä uusiopäällysteitä ja menetelmiä, jotka olivat kevyehköjä jollekin kohteelle sen tarpeeseen nähden. Uusiopäällysteet ovat oikein mainioita menetelmiä niiden edullisuuden ja materiaalien kierrätyksen vuoksi. Mutta niitä vaan ei oikein voi käyttää montaa kertaa peräkkäin samalla kohteella. Ja liian kevyet menetelmät johtavat juurensa tietysti rahasta.

Vuoden 2018 määrärahat

Tälle vuodelle Liikennevirasto jakoi määrärahoja hiukan kitsaammin kuin viime vuonna. Määrärahoja myönnetään päällystetylle tieverkolle jakaantuen vilkkaalle verkolle (käytännössä valtatiet) ja muulle tieverkolle. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen 6000 km päällystetystä pohjalaismaakuntien tieverkosta tuota vilkasta on 1000 km ja loput ovat sitten vähemmän vilkasta alempitasoista tieverkkoa. Vilkas tieverkko on meillä rahoitukseen nähden hyvässä kunnossa toistaiseksi. Alemman tieverkon huonokuntoisuus sen sijaan lisääntyy huolestuttavalla vauhdilla. Ja nyt tälle 5000 km:lle saamme tänä vuonna 30 % vähemmän rahoitusta.

Kokonaisuudessaan pudotusta päällysterahoituksessa on neljännes. Tämä johtaa varsinkin alemmalla tieverkolla vaurioiden lisääntymiseen. Pienet vauriot voitaisiin korjata aikaisessa vaiheessa vielä paikkaamalla. Mutta jotta tämä menisi vielä vähän mutkikkaammaksi (tiet eivät mene sen enempää mutkikkaammaksi, mutta ruttuun ja rullalle ne voi mennä), niin myös maanteiden hoidon alueurakoiden päällysteiden paikkauksien määrärahoja leikataan. Onneksi vain 50 %. Toki vähemmillä paikkausmassamäärilläkin voisi selvitä jotenkuten, kunhan ne ohjelmoitaisiin ja tehtäisiin tienpidollisesti järkevästi. Tämä vaatisi siirtymistä markkinavetoisesta toiminnasta tienpidolliseen toimintaan. Tämähän on tietysti lähinnä haihattelua, koska käytännön työt tienpäällä tekevät pörssiin listautuneet yritykset tai niiden omistavat yritykset. Markkinaehtoisessa tienpidossa määrää luonnollisesti ensisijaisesti kate-% ennen muita tekijöitä. Mitä nopeammin levität esim. paikkausmassat tielle, sen parempi. Osumatarkkuus vaan saattaa vähän kärsiä.

Muokattu2

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella päällystystyöt käynnistyvät toukokuussa kahden urakoitsijan voimin. Alueen pohjoisosassa päällysteet urakoi SL Asfaltti Oy ja eteläosassa Skanska Industrial Solutions Oy. Vielä vuosina 2016 ja 2017 päällystettiin yli 400 km, mutta tänä vuonna päällystysohjelma jää vain 250 km:iin. Perusväylänpidonrahoituksen laskun lisäksi eduskunnan myöntämä ns. korjausvelkarahoitus vuosille 2016 – 2018 kohdistuu viimeisenä vuotena lähinnä isoihin liikennehankkeisiin, eikä juurikaan edellisvuosien tapaan päällystyskohteisiin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella päällysteisiin ja tiemerkintöihin käytettiin viime vuonna 18 milj.€ ja tänä vuonna enää 13 milj.€.Dia1

Koko maan päällystemääräraha putoaa viime vuoden 133 miljoonasta eurosta tänä vuonna 115 M euroon (sis. tiemerkintöjen ylläpidon 23 M euroa). Lisäksi korjausvelkakohteissa päällystetään noin 30 M eurolla (vuonna 2017 vastaava luku oli noin 37 Me). Vuoden 2019 rahoitustaso ei tulisi alustavasti olemaan vuotta 2018 parempi.

Mutta rahoitustilanteen toivotaan korjautuvan eduskunnan parlamentaarisen työryhmän päätöksen myötä, jossa ko. työryhmä esittää yksimielisesti 300 M euron vuosittaista lisärahoitusta perusväylänpitoon (sis. maanteiden lisäksi myös rata- ja vesiväylät). Kun korjausvelkaohjelma loppuu tähän vuoteen, olisi erittäin tärkeää, että työryhmän esitys toteutuisi jo vuonna 2019. Tällöin voitaisiin oikaista sitä huonokuntoisten väylien korjausvelan voimakasta kasvua, joka alkaa jo tämän vuoden alhaisemman rahoituksen myötä. Parlamentaarisen työryhmän päätöksen merkittävyyttä korostaa vielä sen yksimielisyys, eli että kaikki puolueet ovat esityksen takana. Lisäksi työryhmän ehdottama rahoituksen pitkäjänteisyyden turvaaminen nähdään erittäin myönteisenä. Hyvä juttu.

 

JE_naamakuva72

 

 

Jarmo Eskola
Toiminnanohjauspäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Missä se tietyömaan valvoja taas on ollut? Tietyömaan laaduntuotannon ohjaaminen

 

DSC_0519

Missä on valvonta, kysellään lehtien palstoilla, kun tien päällä on epäonnistuneita liikennejärjestelyjä, puutteellista pintakuntoa työmaalla tai esimerkiksi työn jäljessä on toivomisen varaa. Tässä seuraa ainakin vastaus siihen miten tienrakennustyömaalla ohjataan laadun tuottamista. Katsotaan löydetäänkö valvojaa.

Kysymys perustuu muistikuviin ja mielikuviin ajasta, jolloin henkilöstömäärämme oli monikymmenkertainen nykyiseen nähden. Valvonta oli työtapoihin, materiaaleihin ja rakenteisiin kohdistuvaa jatkuvaa konkreettista mittaamista ja tarkkailua rakennuspaikalla.

Nykyään maanteiden rakennus- ja parantamishankkeet toteutetaan alan yrityksiltä hankittavina urakoina laatuvastuurakentamisen (LVR) periaatteilla, joiden mukaan rakentajana toimiva yritys vastaa ensisijaisesti itse laadun tuottamisesta, valvonnasta ja raportoinnista laatusuunnitelman mukaisesti. Rakennuttaja määrittelee joko toiminnalliset vaatimukset tai rakenteiden ja materiaalien laatuvaatimukset. Työmenetelmiä, koneita ja laitteita koskevia sitovia vaatimuksia ei tavallisesti anneta, koska rakennuttaja on kiinnostunut syntyvätkö urakan avulla ne vaikutukset ja lopputuotteet, jotka urakalle on asetettu. LVR-urakassa valvotaan urakoitsijan laadunhallinnan toimivuutta sekä laatuvaatimusten ja muiden urakkaehtojen toteutumista.

ELY-keskusten tiehankkeissa laaduntuottoa ja hyvää lopputuotetta tavoitellaan ensisijaisesti ohjaamalla urakoitsijan toimintaa laadukkaaksi ennakoivalla laadunhallinnan menettelyllä. Tällä pyritään vähentämään ja poistamaan tuotannon aikaisia virheitä ja riskitekijöitä jo etukäteen. Ennakolta torjutun virheen laadunhallintakustannukset ovat merkittävästi pienemmät kuin virheellisen tuotteen korjaaminen tai uudelleen rakentaminen urakan loppuvaiheessa. Ennakoivalla laadunhallinnalla pyritään varmistamaan rakennuttajan, urakoitsijan ja meidän asiakkaidemme, tienkäyttäjien, etu tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Laadunhallinnan toimet painottuvat ennen työsuoritusta tehtäviin varmistuksiin ja suunnitelmiin. Alla muutama esimerkki laadunhallinnan ennakoinneista. Lisää laadunhallinnan toimia löytyy tästä liitteestä.

Laadunhallinnan toimet. (pdf 43,4kt)

Taulukkoa

Urakoitsijalta vaaditaan rakennusaikainen vakuus töiden tekemisen varmistamiseksi. Urakalla tehdyille rakenteille asetetaan myös takuuaikavaatimus, joka vaihtelee rakenteittain pääsääntöisesti yhden ja viiden vuoden välillä. Urakoitsija joutuu toimittamaan rakennuttajalle rahoituslaitoksen antaman vakuuden takuuaikaisia vastuita varten. Urakoiden päätyttyä takuuaikana pidetään välitarkastuksia ja lopulta koko takuuajan päättyessä vielä takuun lopputarkastus. Eikä urakoitsijan vastuu rakenteista pääty aina vielä siihenkään, sillä virheellisellä toteutuksella tulee vastattavaksi vielä takuun jälkeen jatkuva tuotevastuu.

Laihia

James Reasonin reikäjuustomallin mukaan suojaavia ja varmistavia toimintoja (”juustonsiivuja”) päällekkäin asetellessa joskus niissä kaikissa reikä osuu siltikin kohdakkain toisten kerrosten reikien kanssa. Näin voi käydä minkä tahansa asian kanssa. Tällöin kaikista ennakoivista ja suojaavista toimista huolimatta jotain laatupoikkeamia pääsee aika-ajoin tapahtumaan. Se tilanne ei ole kenenkään etujen mukaista. Laadukas toiminta tuotannossa, ympäristöasioissa, työturvallisuudessa, liikenneturvallisuudessa ja liikenteen sujuvuudessa tulee olla rakennuttajan ja urakoitsijan yhteinen tavoite.

Perttu_Ari

 

Ari Perttu
Investointipäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Mustaa pintaa maanteille

Päällystetyöt ovat muiden tietöiden tapaan joka kesä tapetilla, niin mediassa kuin ihmisten huulilla. Monella on sanansa sanottavana kotipaikkakunnalla meneillään olevasta tietyömaasta, joka saattaa tuoda haasteita arkielämän liikkumiseen.

Päällystetöitä tehdään pääsääntöisesti toukokuusta syyskuun loppuun. Edellisen vuoden syksyllä mietityt kohteet on kilpailutettu ja urakoitsijat niihin ovat selvinneet joulu-helmikuussa. Kohteita saatetaan saada kesän aikana lisää, jos esimerkiksi jonkun jo valmistuneen urakan kustannukset ovatkin suunniteltua pienemmät.

tyomaa

Päällystystyömaa Alavudella.

Asfalttipinta kestää työmenetelmästä ja liikennemäärästä riippuen pääteillä 4-7 vuotta ja alemmalla tieverkolla 10–25 vuotta. Pääteitä ovat valta- ja kantatiet (tienumerot 1-99), alempaan tieverkkoon kuuluvat seutu- ja yhdystiet (tienumerot 100 – 19 999). Asfaltointimenetelmiä on käytössä useita ja käytettävä menetelmä riippuu mm. tien kunnosta ja liikennemäärästä sekä käytettävissä olevasta rahasta.

Suuri osa päällysteen kunnostamistöistä on pelkästään pinnan uusimista. Etelä-Pohjanmaan ELY:n alueella on tehty tänä kesänä uutta asfalttia mm. massa- ja remix-pintausmenetelmin. Massapintauksessa vanhan, kuluneen päällysteen päälle tehdään uusi pinta (MP) tai urautuneen päällysteen pinta jyrsitään ajourien pohjan tasoon asti ja kuumennetaan, jonka päälle levitetään uusi pinta (MPKJ). Remix-pintaus (REM) on periaatteeltaan sama, mutta osa poistetusta asfalttipinnasta uusiokäytetään sekoittamalla uuden asfalttimassan kanssa ennen levittämistä. Remix-menetelmän kalusto on pituudeltaan 100 metrin luokkaa, mikä rajoittaa menetelmän käyttöä etenkin taajamissa.

Uuden päällysteen valmistumisnopeus on 2-3,5km/työvuoro riippuen työmenetelmästä. Jos päällysteen pinta on kovasti reikiintynyt ja erittäin epätasainen, uuden pinnan lisäksi myös tiepohjan pintaa mahdollisesti muokataan.

Tänä kesänä Etelä-Pohjanmaan ELY:n alueen kaikkiaan noin 6000 km:stä päällystettyjä teitä päällystetään 454 km eli vajaa 8 %. Tästä MPKJ-menetelmällä tehdään 130 km ja REM:llä 110 km. Pohjatöitä, esimerkiksi tien profiilin uusimista, tehdään 77 km matkalta. Loput kilometrit jakautuvat massapintauksen ja muiden menetelmien kesken. Kesän aikana kävin tutustumassa valtatien 66 päällystetyömaahan Alavudella, jossa käytettiin Remix-pintausmenetelmää.

_mg_5206m

Vanhan päällysteen kuumentamista ennen jyrsimistä ja uuden levittämistä.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös kunnostuksessa raha näyttelee pääosaa. Rahaa on niukasti ja parantamisen tarpeessa olevista teistä voidaan kunnostaa vain kriittisimmät. Ensisijalla on liikenteellisesti oleellisin päätieverkko eli valta- ja kantatiet. Siihen kuuluvat tiet ovat valtakunnallisesti tärkeitä: niillä on paljon liikennettä ja niiden täytyy vastata hyvin raskaan liikenteen tarpeita. Näin ollen vähäliikenteiset seutu- ja yhdystiet jäävät odottamaan kunnostusta ja parempaa huomista, joskus pitkäänkin.

Kunnat harvemmin osallistuvat maantien kunnostuskustannuksiin, mutta ovat usein omien intressien kautta mukana investoinneissa. Kuntien rahoittamat investoinnit ovat pääasiassa tyypiltään soratien parantaminen päällystetyksi tieksi, uusi kevyen liikenteen väylä tai yli/alikulku, tasoliittymän parantaminen tai jopa eritasoliittymän tekeminen.

_mg_5227m

Tienkäyttäjien välinpitämätön suhtautuminen tietyömaiden alhaisempiin nopeusrajoituksiin ja siitä aiheutuva tiellä liikkujan ja siellä työskentelevän turvallisuuden vaarantuminen kuuluvat jokakesäisiin uutisaiheisiin. Liikenneviraston kesällä 2015 tekemä tutkimus tukee tosiasiaa: erittäin harva noudattaa rajoituksia. Lue lisää tästä.

Muistammehan ajaa varovasti ja nopeusrajoitusta noudattaen myös tietyömaiden kohdalla. Työmaat ovat meidän tienkäyttäjien parhaaksi.

Venla Määttä
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Kesän hoito- ja kunnossapitotyöt maanteillä

Maanteiden hoitourakoissa kesän työt ovat jo pitkällä. Ensimmäinen niitto N2 hoitoluokan valta- ja kantateillä on tehty juhannuksen aikaan ja toinen kierros on käynnistymässä. Alemman tieverkon N3 hoitoluokan niitot ja vesakoiden raivaus ovat parhaillaan käynnissä.

niitto

Näin keskikesän aikaan on hiukan etäistä ajatella kelirikkoaikaa ja sen haasteita erityisesti soratieverkollamme. Viime vuosina pohjalaismaakunnissa kelirikon painopiste on ollut loppusyksyssä ja alkutalvessa. Leudoista ja sateisista säistä johtuen syksyn kelirikko kestää pahimmillaan lokakuun alusta vuodenvaihteeseen saakka. Kevään kelirikko on jäänyt kuivattavista säistä johtuen lyhyeksi ja liikenteellinen haitta pieneksi. Hoitotoimenpiteillä koetetaan helpottaa nimenomaan syksyn kelirikon hallintaa. Näistä sorateillä tehtävistä toimenpiteistä tärkeimpiä ovat nyt meneillään olevat ojitukset ja kuivatuspuutteiden korjaukset sekä myöhemmin syksyllä tehtävä sorastus. Lisäksi muutamia ylileveitä sorateitä luiskataan eli kavennetaan tien poikkileikkausta muotoilemalla luiskia loivemmiksi. Luiskien muotoilulla saadaan tien ajoradan leveys sellaiseksi, että sen sivukaltevuus on mahdollista ylläpitää tiehöylällä.

soratie1

Runkokelirikko

Tällä hetkellä Alahärmässä on käynnissä rakenteenparantaminen Ojala-Hanhilan tiellä. Tie on ollut useana syksynä hyvin kelirikkoinen ja hoidon kannalta erittäin haasteellinen ylläpidettävä. Parantaminen käsittää peruskuivatuksen kuntoon laiton: sivuojien siivouskaivuun, luiskien muotoilun ja tarvittavien rumpujen uusimisen. Käytettävissä olevalla rahoituksella ei voida parantaa teitä kauttaaltaan, vaan tehdään vain välttämättömimmät toimet teiden huonon kunnon liikenteelle aiheuttamien haittojen poistamiseksi. Suodatinkangas ja uudet rakennekerrokset rakennetaan vain niille osuuksille, missä kelirikosta aiheutuu kantavuuspuutteita.

tie2

Vastaavanlaisia korjaustarpeita olisi alueellamme myös monella muulla soratiellä. Aikaisemmin keväällä saatu korjausvelkarahoitus sorateille tulee seuraavan kahden vuoden aikana tuomaan helpotusta seuraaville teille:

  • Mt 7000 Könni – Tyynelä,
  • Mt 7232 Rekipelto – Hyyppä,
  • Mt 7390 Marken – Lassfolk,
  • Mt 7720 Märsylä – Korvenkylä,
  • Mt 17109 Ikkelänjärvi – Korvajärvi,
  • Mt 17253 Myllymäki – Rämälä,
  • Mt 17303 Niinimaa – Hynnilä,
  • Mt 17363 Henobacken – Rös,
  • Mt 17397 Salmenkyläntie,
  • Mt 17684 Pouttu – Pernaa,
  • Mt 17795 Koivulahti – Koskö

Näistä kohteista Niinimaa-Hynnilä ajoittuu vuodelle 2016.

tietyomaa

Kesä on vakavien liikenneonnettomuuksien aikaa.

Yhtenä osa-alueena työhömme kuuluu liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntatyö.

Tutkijaltk.png

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Tärkein tutkinnan tavoite on liikenneturvallisuuden edistäminen ja vastaavien onnettomuuksien ennalta ehkäiseminen.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat saavat tiedon onnettomuudesta joko hätäkeskuksesta tai poliisilta. Lautakunta pyrkii aloittamaan tutkinnan onnettomuuspaikalla välittömästi.

Tutkijaltk_2

Onnettomuudesta tutkitaan sen kulku, riskitekijät, seuraukset ja olosuhteet. Tutkijalautakunta laatii tutkintaselostuksen joka sisältää kuvauksen onnettomuuden kulusta, siihen johtaneista tekijöistä, onnettomuuden seurauksista sekä tutkijalautakunnan ehdottamat turvallisuuden parannusehdotukset.

Kesälomakauden aikaan nousee aiheelliseksi nostaa esiin päihdekuljettajien aiheuttamat onnettomuudet. Alkoholionnettomuudet painottuvat kesäkuukausille ja viikonloppuöihin. Vuosina 2010–2014 tapahtuneista moottoriajoneuvo-onnettomuudesta noin neljäsosa oli alkoholionnettomuuksia. Näistä alkoholionnettomuuksista reilusti yli puolet (63 %) tapahtuu viikonloppuisin, kun taas huumausaineiden alaisena ajetuista onnettomuuksista reilu kolmannes (36 %) ajoittuu viikonlopuille.

jaakko_huhtala

 

Jaakko Huhtala
Aluevastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kuntien osallistuminen valtion maantiehankkeisiin

Kunnan ja valtion kustannusvastuun periaatteet maantienpidossa on viimeksi tarkistettu vuonna 2010. Nämä periaatteet on sovittu kuntaliiton ja Liikenneviraston kesken. Kustannusvastuun pääperiaatteiden mukaan valtio vastaa maantienpidosta ja sen kustannuksista ja kunta kadunpidosta ja sen kustannuksista.

Noin 10 -20 vuotta sitten kustannusvastuun periaatteita pystyttiin noudattamaan kirjaimellisesti kummankin osapuolen huolehtiessa omista kustannuksistaan. Esimerkiksi uuden kevyen liikenteen väylän maantien varteen suunnitteli ja toteutti valtio kustannuksellaan ja kunnan rooliksi jäi vain pitää tiesuunnitelma nähtävillä ja antaa valmiista tiesuunnitelmasta lausunto.

kevyenliikenteenväylä

Vuosien saatossa valtion tienpidon rahoitustilanne heikkeni vähitellen ja rahoitusta jouduttiin vähentämään alueellisista investoinneista. Katsottiin että päivittäisestä maanteiden hoidosta tai päällysteiden ylläpidosta ei voida tinkiä, joten karsinta kohdistui investointeihin. Tarpeita tieinvestointeihin tuli kuitenkin koko ajan lisää ja monissa kunnissa oli paineita saada tieinvestointeja liikkeelle.

Valtion määrärahojen ja ostovoiman pienentyessä eräänä välivaiheena oli toteuttaa maantieinvestointeja valtion ja kunnan yhteisrahoituksella. Hankkeen toteutuksesta tehdään sopimus kunnan valtion kanssa. jonka molemmat osapuolet hyväksyvät tahoillaan. Yleensä hankkeita toteutettiin ”fifty-fifty” periaatteella, kuitenkin siten että valtio maksoi suunnittelun ja maanlunastuksen kokonaisuudessaan. Lisäksi valtion toimesta hoidettiin projektin läpivienti kilpailutuksineen. Näin tapahtui aina tämän vuosikymmenen alkuun saakka.

Valtion osallistumismahdollisuus investointeihin on kaventunut entisestään ja tänä päivänä valtio ei pysty osallistumaan investointihankkeisiin juuri ollenkaan. Edes tiesuunnittelua ei pystytä kustantamaan valtion taholta ja rakennushankkeen läpivientiin joudutaan palkkaamaan ulkopuolinen valvoja, jonka kustannukset ohjataan hankkeen rahoittajalle eli kunnalle. Maanlunastuskustannukset sentään maksetaan vielä valtion taholta ja tietenkin täytyy muistaa että valmistuneen maantieinvestoinnin tulevat hoito- ja ylläpitokustannukset tulevat yleensä valtion kontolle. Nämä viimeksi mainitut kustannukset saattavat olla merkittävin kustannuserä, vaikkakin ne jakautuvat usealle tulevalle vuodelle ja vuosikymmenelle.

tienkorjausKuten edellä on todettu, maantieinvestoinnin suunnittelusta ja toteutuksesta tehdään sopimukset kunnan kanssa. Sopimuksessa määritetään hankkeen laajuus ja toteutusaika sekä muut yksityiskohdat rahoitusasioita unohtamatta. Pääsääntöisesti valtio tekee suunnittelu- ja toteutussopimuksia vain kunnan kanssa. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle on kuitenkin tullut mahdollisuuksia kohdentaa tiehankkeille yksityistä rahoitusta. Tätä rahoitusta on tullut yksityisiltä henkilöiltä, yrityksiltä ja yhteisöiltä sekä myös testamenttivaroja on ollut käytettävissä. Nämä edellä mainitut rahoituslähteet joudutaan ohjaamaan kuntaan, josta varat sitten tulee tiehankkeen käyttöön osana kunnan osuutta.

Vaikkakin valtio on jättäytynyt pois tieinvestointien maksajan roolista, monet kunnat ovat aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti toteuttamassa eri hankkeita. Erityisesti Alavus, Kauhava, Kristiinankaupunki, Närpiö ja Vaasa sekä Kuortane ovat toteuttamassa yhden tai useamman tiehankkeen kuluvana vuonna. Lisäksi tiesuunnittelu on käynnissä mm. Kokkolassa ja Maalahdessa.

Pientä päivänvaloa maantieinvestointeihin ja tienpitoon yleensä on tuomassa hallituksen päättämä 600 miljoonan euron korjausvelkapaketti sekä mahdollisesti tulossa oleva 364-ohjelma. Nämä eivät kuitenkaan kohdistu esimerkiksi kuntien kovasti kaipaamiin kevytväyläinvestointeihin. Näköpiirissä ei ole sellaista kehitystä että valtio palaisi toteuttamaan kevytväylähankkeita, vaan ne jäävät jatkossakin ulkopuolisen (kuntien) rahoituksen varaan. Valtion käytännöksi on muodostunut periaate ”hyötyjä maksaa”.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on tällä hetkellä noin 500 kevytväyläaloitetta, jotka odottavat rahoitusta ja toteutusta.

Voutilainen_Veijo

 

Veijo Voutilainen
Suunnittelupäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus