Mietteitä väylien rahoituksesta ja investointien vaikuttavuudesta

Valtion väyläverkon investointiohjelma vuosille 2023-2030 on parhaillaan lausuntokierroksella www.lausuntopalvelu.fi -palvelussa 2.5.2022 saakka. Perusväylänpidon määrärahat nousevat esiin useissa uutisissa. On ajankohtaista pohtia julkisten investointien merkitystä meille kaikille.

Julkisen sektorin menokehys sisältää sekä julkisen kulutuksen että julkiset investoinnit. Menoja tulisi pystyä leikkaamaan ja investointeja kasvattamaan. Julkisen sektorin kannattaa tehdä kustannustehokkuuden (hyötykustannussuhde H/K) kannalta hyviä investointeja velkarahallakin.

Julkisilla menoilla ja investoinneilla on ulkoisvaikutus. Julkisten menojen kasvu siirtyy tulojen kasvuna yhteiskunnalle, yrityksille, yhteisöille ja yksityisille. Tämä kasvattaa yksityistä kulutusta, joka puolestaan synnyttää lisää tulojen kasvua rahan kiertokulun vuoksi. Syntyy kerroinprosessi, joka saa aikaan kokonaistuotannon eli bruttokansantuotteen (BKT) kasvun. Menoista julkisen kulutuksen ulkoisvaikutus on kertoimeltaan alle ykkösen, joten BKT ei kasva samassa suhteessa kuin menot lisääntyvät. Kannattavilla investoinneilla kerroinvaikutus on yli ykkösen. Se tarkoittaa, että tuottava investointi kasvattaa BKT:ta ja myös verokertymää enemmän kuin investoinnin menot ovat. Eli investoinnista aiheutunut tulolisäys itsessään maksaa investoinnin takaisin, joten se kannattaisi tehdä vaikkapa velkarahalla. Ja näin myös yrityspuoli toimii, otetaan lainaa, investoidaan, kasvatetaan liikevaihtoa jne.

Tämä voi kuulostaa epäilyttävältä lainataakan kasvaessa, mutta on se kuitenkin loogista: lainarahaa pitäisi käyttää omien tulojen kasvattamiseen, ei niinkään tuottamattomaan kulutukseen. Tärkeämpää kuin absoluuttinen valtionvelan määrä on velan suhde BKT:hen. Kustannustehokas investointi kasvattaa BKT:ta enemmän kuin lainasummaa, mutta kulutukseen ohjattu raha taas kasvattaa lainasummaa enemmän kuin BKT:ta.

Julkisten investointien vaikutukset ulottuvat laajemmalle talouteen, kuin mitä pelkät investoinnin suorat vaikutukset ovat. Näistä julkisista investoinneista esimerkkinä toimii vaikkapa meidän tieinvestointimme. Yksityiset investoinnit eivät voi yksin vastata kansantalouden kehittymisestä, sillä vapaat markkinat eivät meillä tuota kaikkea tarvittavaa infrastruktuuria. Yritykset tarvitsevat omien investointiensa lisäksi infrastruktuuri-investointeja; katuja, viemäreitä, vesijohtoja, sähkö- ja telekaapeleita, jne. Talouskasvun edellytyksenä olevien investointien tulisi jakaantua julkiselle ja yksityiselle esimerkiksi noin 20%/80% -suhteessa. Suhde riippuu valtion talouden kehitysasteesta. Leikkaamalla omasta julkisen sektorin 20% osuudestamme vaikeutamme yksityissektorin 80% osuuden kehitystä.

Kustannustehokkailla investoinneilla on vaikutusta talouteen myös aluetasolla. Valtiotason lisäksi myös alueiden kehityksessä nähdään samanlaiset tulojen kasvun mahdollistamat hyvinvoinnin lisääntymisen vaikutukset, ja reaaliansioiden kasvu kohdistuu myös yksityisille ihmisille.

Kokonaistuotannon yhtenä oleellisena osatekijänä on pääomakannan määrä. Pääomakanta tarkoittaa esim. rakennuksia, tuotantolaitoksia, koneita, infrastruktuuria, jne. Pääomakannan kuluessa sitä pitää ylläpitää jatkuvilla korjaus- ja korvausinvestoinneilla. Tienpitäjän näkökulmasta tätä pääomakantaa on meidän yhteinen maantieverkko rakenteineen ja laitteineen. Tieverkon kunnon rapistuminen, kasvava korjausvelka ja viivästyneet investoinnit hidastavat omalta osaltaan kokonaistuotannon kasvua ja sitä kautta heikentävät elintason nousun edellytyksiä.  

Kun julkinen sektori panostaa infrastruktuuriin ja luo sitä kautta edellytyksiä yksityisille investoinneille, niin kansantalous kasvaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tämä on julkisen ja yksityisen sektorin yhteinen asia. Tästä vaurastumisesta hyötyy koko yhteiskunta.

Ari Perttu
Investointipäällikkö
Liikenne ja infrastruktuuri
ELY-keskus

Pohdintaa valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2020 maantieverkon kannalta

Hallitus esittää 300 M€ tasokorotusta perusväylänpitoon pysyvästi ensi vuodesta alkaen. Miten se jakautuu maanteiden, rautateiden ja vesiväylien välille ei ole vielä täysin selvää, mutta oletan, että maanteille siitä tulee vajaa puolet.

Rahoituksen tasokorotus tulee tarpeeseen

Perusväylänpidon rahoitustason pysyvä korotus tulee todella tarpeeseen. Tämän vuosituhannen alusta asti perustienpidon rahoitus on ollut vuodesta toiseen liian alhaisella tasolla. Tämä on johtanut siihen, että Suomen maantieverkolla on pitkästi yli miljardin euron korjausvelka. Tämä näkyy myös alueellamme. Etenkin alemman tieverkon päällystetyt tiet rupeavat olemaan todella huonossa kunnossa. Koska niiden päällysteitä ei ole pystytty uusimaan optimaaliseen aikaan, niiden kunto on mennyt jo niin huonoksi, että pelkkä uudelleenpäällystäminen ei enää riitä, vaan tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä tierakenteen kantavuuden palauttamiseksi.

Raskaan liikenteen massat ovat viime vuosina kasvaneet. Tästä syystä maanteiden kuormitus on lisääntynyt ja painorajoitettujen siltojen lukumäärä on kasvanut. Sillankorjauksiin pitäisi lähivuosina satsata nykyistä enemmän.

Soratieverkolla emme tällä vuosituhannella ole pystyneet tekemään juurikaan perusparannuksia, lukuun ottamatta ns. puuhuoltopaketin lisärahoituksella. Se näkyy sorateillä kantavuuspuutteena, kelirikko-ongelmana ja huonosti toimivana kuivatuksena.

Koska perusväylänpidon tasokorotuksesta merkittävä osa ensi vuonna menee investointihankkeisiin, emme näillä näkymin ensi vuonna pysty juurikaan vähentämään korjausvelkaa, mutta pystymme kuitenkin korjausvelan kasvua pysäyttämään. Emme myöskään näillä näkymin pysty aloittamaan alemman tieverkon huonokuntoisten päällystettyjen teiden peruskorjaamista, ainakaan vielä.

 

Panostuksia investointeihin, kevyeen liikenteeseen ja yksityisteihin

Esitetyt investoinnit ovat toki tarpeellisia. Valtatien 8 parantaminen rakentamalla keskikaiteellinen ohituskaistapari noin 20 km Vaasan pohjoispuolella poistaa pahan pullonkaulan alueelta, jossa ohitusmahdollisuuksia ei ole. Satsaukset investointeihin vähentävät kuitenkin luonnollisesti mahdollisuuksia pienentää korjausvelkaa.

Panostus kävelyn ja pyöräilyn tukemiseen on päästövähennystavoitteiden näkökulmasta oikea suunta. Kävelyn ja pyöräilyn lisääntymisellä on kiistatta myös positiivisia terveydellisiä vaikutuksia.

Yksityistieavustusten määrärahan nostaminen on myös positiivinen asia. Suomessa on runsaasti yksityisteitä, jotka täydentävät maantieverkkoa ja joiden merkitys alkutuotannolle ja metsäteollisuudelle on suuri.

ELY-keskusten toimintamenomäärärahat ovat ELY-keskusten perustamisesta lähtien vuonna 2010 vuosi vuodelta vähentyneet. Tämä on pakottanut ELY-keskuksia vähentämään henkilöstöä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueella oli vuoden 2010 alussa nykyisiä tehtäviä hoitamassa johtajan lisäksi 38 asiantuntijaa. Tänä syksynä näitä asiantuntijoita on enää 18. Asetelma, että TEM myöntää toimintamenorahat, mutta teemme LVM:n hallinnonalan töitä, on osoittautunut varsin epäonnistuneeksi.

Anders Östergård
Johtaja, Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus