Syö maakunnan menu – autat viljelijää investoimaan ja tuottamaan lähiruokaa.

Etelä-Pohjanmaan maanviljelijät ovat erittäin hyvin hyödyntäneet maatalouden investointitukia. E-P:n ELY-keskuksen rakenneyksikkö on myöntänyt ohjelmakauden 2014-2020 aikana tähän menneessä n.155 milj. eur maatalouden kehittämiseen avustuksina ja korkotukiluottoina, josta viimeisen vuoden aikana myönnettiin n. 47,7 milj.eur! Usko yrittäjyyteen on edelleen kova. Maakuntaan on investoitu uusia karjatalousrakennuksia, peruskorjattu vanhoja, rakennettu kasvihuoneita ja kuivaajia, salaojitettu peltoja, vaihdettu isännyyksiä, otettu käyttöön kotimaista energiaa, hyödynnetty aurinkovoimaa ja biokaasunkin hyödyntäminen alkaa orastaa.

Maatalousyrittäjät, joiksi nykyään maanviljelijöitä on alettu kutsua monen miljoonan euron investointiensa vuoksi, ovat halunneet kehittyä – siis Etelä-Pohjanmaalla kuljetaan maan kärkijoukoissa. Tuotantoteknologiaan, eläinten hyvinvointiin ja tehokkaisiin tuotantoketjuihin on haluttu panostaa ja se auttaa viljelijöitä pärjäämään kiristyneessä kilpailussa, jossa tuotantopanoksien hinnat ovat nousseet ja tuotteen hinnat laskeneet kauppojen ankaran hintakilpailutuksen seurauksena. Maakunnassamme on ollut tekemisen meininki ja se näkyy vireänä maaseutuna, hoidettuina peltona ja rakennuksina. Positiivinen vire ruokkii kehityksen kulkua ympärilleen. Nämä tehdyt investoinnit maatalouteen ovat mahdollistaneet voimakkaan jalostustoiminnan keskittymisen E-P:lle. Kun syöt Seinäjoella kirnuttua voita, Nurmossa leikattua lihaa, Jalasjärvellä kypsytettyä herkkujuustoa, Ilmajoella tehtyä makkaraa, Kauhajoella palvattua leikettä, Teuvalla poimittua salaattia, Soukallajoella kypsytettyä kurkkua, Munakassa tuotettua porkkanaa, Karijoella nostettua perunaa ja vielä oman paikallisleipomon leipää, niin olet mukana tukemassa koko ruokaketjua Etelä-Pohjanmaalla.

Ruoka-ala työllistää E-P:llä n. 20 % koko maakunnan työllisyydestä ja maatalouden välitön vaikutus 10,9 %  (KnuuttilaM&Vatanen E 2017 LUKE-raportti). Siis ei ole aivan sama mitä syöt ja missä tuotettua. Ruoka- ja ostokäyttäytymisemme heijastuu ympärillemme hyvin monin eri tavoin – joko vahvistaen tai heikentäen.

Vaikka maatalouden tulokehitys on ollut heikkoa ja varsinkin viime kesän vaihtelevat sääolosuhteet koittelivat joitakin viljelijöitä hyvin kaltoin, niin siitä huolimatta myös tämän vuoden investointihakemuksien euromääräinen taso ennustaa ainakin yhtä vilkasta vuotta kuin aiempikin. Maatalousyrittäjyydessä korostuu hyvän ammattitaidon merkitys, jossa vastuiden ja yrityskokojen kasvaessa pystytään kestämään myös markkinaheilahtelujen ja sääolosuhteiden aiheuttamaa epävarmuutta.

Tuotekehitys ja uutuuksien kehittäminen liittyvät olennaisesti eteläpohjalaiseen ruoantuotantoon. FoodWest oli mukana kehittämässä härkäpapuvalmistetta, josta saatiin uutuustuote markkinoille 2016. Markkinat olivat jo valmiita odottamaan kotimaisia kasvisproteiinivalmisteita, sillä nyhtökauratuote oli lanseerattu hieman aiemmin. Sen tuotanto ei pystynyt vastaamaan kysyntään ja siten kauhavalainen härkäpaputuote sai lentävän lähdön. Viimeisin tuoteuutuus elintarviketuotannossa lienee Juustoportin ilmoitus kauramaidon purkittamisen aloittamisesta. Hyvin samaan aikaan Valio ilmoitti vastaavasta toimesta. Kauramaito sinällään on jo aiemmin markkinoilla ollut tuote, mutta kaupan hyllyt ovat olleet pääasiassa ulkomaisen tuotannon valtaamia. Odotan mielenkiinnolla mitä kotimaisesta sirkkatuotannosta ja sen jalostuksesta alkaa kuulua. Sen jälkeen kun sirkkojen käyttöön elintarvikkeena näytettiin vihreää valoa alkaa siritys kuulua monessa tuotantohallista – sama siritys varmaan kuuluu myös tuotekehittelijöiden aivoituksissa – mihin eri käyttötarkoitukseen sirkkaproteiinia voisikaan laittaa.

 

Heikki Mäntykoksi
Asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Maatilojen omistus vaihtuu – vai vaihtuuko?

Maatiloilla tulee aina vääjäämättömästi vastaan jossain vaiheessa omistajanvaihdos. Tapahtuuko se hallitusti ja suunnitellusti vai jääkö asiat kuolinpesien hoidettavaksi? Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen maaseutuyksikön alueella (18 kuntaa) on vuodesta 1995 vuoteen 2015 tilaluku vähentynyt 11 266:sta 5941 tilaan. Siis lähes puolet maatiloista on lopettanut ja joko myyneet tai vuokranneet peltonsa lähiseudun viljelijöille lisämaiksi. Vähentyminen on ollut noin 3 – 4 %:n vuosivauhtia ja sama suunta säilyy myös tulevaisuudessa.

Kaikilla tiloilla ei ole jatkajaa, eikä tarvitse ollakaan. On toisaalta hyvä, että päätoimiset viljelijät saavat tuotantoonsa lisämaita läheltä ja siten pirstoutunut tilusrakenne vähitellen palautuu takaisin paremmin viljeltäviksi kokonaisuuksiksi. Maatalouden rakennemuutoksen kourissa kannattavuudet eri tuotannonaloilla ovat heitelleet ja varsinkin aivan viimeisinä vuosina joillakin sektoreilla maatalouden yrittäjätulot pudonneet rajusti. Maatilojen tytöt ja pojat ovat nähneet vanhempiensa painiskelun lisääntyvän velan ja vähentyvien tulojen ristiaallokossa ja joutuvat samalla valitsemaan elämänsuuntaansa ja punnitsemaan eri vaihtoehtoaja – mitä minä elämältäni haluan? Olisiko sittenkin kaupungissa palkansaajana helpompaa kuin heittäytyä yrittäjyyden epävarmaan tulevaisuuteen? Vai haluanko tehdä itse, vastata tuloksista itse ja yrittää kehittää kotitilaani vielä paremmaksi viimeisimmän tiedon ja taidon avulla pelkäämättä vastoinkäymisiä?

Koko maataloussektorin perusedellytys on, että saamme jatkuvasti uusia yrittäjiä vastaamaan tulevaisuuden elintarvikehuollosta. Samalla oman maakuntamme isot elintarvikejalostajat saavat kotimaisia raaka-aineita lähistöltä lyhyiden kuljetusmatkojen päästä ja pystyvät pitämään tehtaansa toiminnassa. Olen pitänyt tilastoa vuodesta 2000 alkaen ja vuoteen 2015 saakka. Alueellamme 1223 maatilaa, ja tällä hetkellä toimivista maatiloista noin 20 % sekä keskimäärin 76 tilaa/vuosi, on vaihtanut omistajaa kyseisenä ajanjaksona yhteiskunnan tukemana. On muistettava, että arviolta noin puolet maatilojen omistajanvaihdoksista tapahtuu meidän tuen ulkopuolella. Ne eivät kirjaudu mihinkään tilastoihin. Ne ovat pienempiä kasvinviljelytiloja, joita viljellään oman toimen ohessa sivutoimisesti, mutta jotka kuitenkin halutaan pitää suvun omistuksessa. Aivan viime vuosina määrät ovat heitelleet rajusti, johtuen eläkelainsäädännössä tapahtuneista muutoksista. Tällä hetkellä luopumistuen voi saada 59-vuotiaana, ja vuodesta 2017 ikäraja nousee 60 vuoteen. Luopumiseläkelaki on voimassa vuoteen 2018, jonka jälkeen viljelijöitten sukupolvenvaihdosten tueksi ei ole enää omaa erityiseläkelakia.

Muutokset ovat aiheuttaneet osaluovutusten lisääntymisen. Vanhemmat luovuttavat osan, normaalisti puolet maatilasta jatkajalle ja tilaa jatketaan maatalousyhtymänä. Loput maatilasta luovutetaan vuosien tai vuosikymmenen päästä. Tämä vaihtoehto on käytössä varsinkin isommilla kotieläintiloilla, joissa vanhempien eläköitymiseen on vielä matkaa ja nuori polvi kärkkyy pääsemistään vastaamaan tilan kehittämisestä. Tilan tulosta voidaan jakaa useamman osapuolen kesken ja työvoimaa isoilla tiloilla aina tarvitaan. Järjestely vaatii sukupolvien välistä keskinäistä ymmärrystä ja sopuisuutta. Ajatuksien mennessä pahasti ristiin tilan kehittämisessä, toteamuksella ”meillä teherään niin kuin aina ennenkin on tämä homma tehty” tai edellisen sukupolven työn ja kokemuksien vähättely, saattaa johtaa ylitsepääsemättömiin seurauksiin, jossa jompikumpi osapuoli turhautuu ja tilan kehittäminen vaarantuu.

Maatila on yritysmuotona sikäli haasteellinen, että siinä sekoittuu työ ja vapaa-aika. Jos nait maanviljelijän, niin saat samaan pakettiin myös tietyn elämänmuodon, johon sisältyy useimmiten myös tiiviit sukulaisuussuhteet tilalla asuneisiin puolison lähisukulaisiin. Useimmiten huonot asumisjärjestelyt aiheuttavat kitkaa eri sukupolvien välillä. Asioitten nostaminen ns. pöydälle ja pääseminen hyvään kompromissiratkaisuun vaatii usein ulkopuolisen näkemystä asiaan.

ELY-keskuksen tehtävänä on tukea nuorta yrittäjää tuossa murrosvaiheessa. Yhdessä hyvien yhteistyökumppaneitten kanssa pyrimme jakamaan tietoa maatilan omistajuusvaihdoksiin liittyvissä ongelmissa. Siihen liittyy olennaisesti rahoituksen järjestely yhdessä pankkien kanssa, kuin myös tilan tulevaisuuden taloussuunnittelua, verosuunnittelua, eläkesuunnittelua ja perintösuunnittelua. Olenkin neuvonnassa pyrkinyt siihen että sukupolvenvaihdos maatiloilla tulee tehdä siten, ettei tilan kehittäminen tulevaisuudessa vaarannu jatkajan osalta liian isoilla kauppahinnoilla, mutta myös luopujien tulevaisuus tulee olla turvattu. Luopujilla tulee olla katto pään päälle ja jonkinlainen kuukausitulo. Maanviljelijöitten eläkkeet ovat vielä aika matalia. Maanviljelijä maksaa itse omaa eläkevakuutusmaksua tilan koon mukaisesti, jonka perusteella eläkkeet määräytyvät.

Vaikka kustannusten nousu, satovahingot, kaupan vapautumiset halpuuttamisineen jne. ovat tuoneet erilaisia uhkakuvia, niin aina sitkeimmät selviytyvät. Paras millä nuori, omasta maatilastaan haaveileva ja maaseutuyrittäjyyteen uskova, voi tulevaisuuteen varautua, on koulutus. Uuden tiedon jatkumaton jano ja rohkeasti eri asiantuntijoitten käyttäminen tuo parhaan lopputuloksen, jolla selviää pahimpien karikoitten yli. Oman tiedon jatkuva päivittäminen vaatii aktiivisuutta ja sen vuoksi hyvän pohjakoulutuksen hankkiminen ennen sukupolvenvaihdosta on helpompaa kuin sen jälkeen. Monelle tuottaa vaikeuksia istua koulun penkkiä kuluttamassa, kun olisi muutakin tärkeää tekemistä, motiivi ei tahdo millään riittää. Hyvään koulutukseen panostaminen tulee aina takaisin maatilan parempina tuloksina ja myös talouslaskennan ja tulossuunnittelun parempana ymmärtämisenä. Tilanpidon jatkajan täytyy osata olla samalla toimitusjohtaja, lypsäjä, ruokkija, kyntäjä, kylväjä, kuski, korjaaja, siistijä, rakennusmies. Toki tänä päivänä osataan jo joitakin toimia ulkoistaa, ettei kaikkia yritetäkään tehdä itse. Maatilayrittäjyyden monipuolisuus tekeekin siitä hyvin mielenkiintoisen ammatin. Edelleen innokkaat nuoret kehittävät saatua tilaansa viljellen ja varjellen tulevaisuuteen uskoen, niin kuin isänsä ja esi-isänsä aikoinaan tekivät.

Heikki Mäntykoski
Asiantuntija, maatalouden rahoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus