Peltovalvontaa harjoittelijan silmin

Tällä kertaa ääneen päästettiin minut, eli Johanna Mäki Ilmajoelta. Olen kolmannen vuoden ammattikorkeakouluopiskelija, opinnäytetyötä vaille valmis agrologi. Pääsin yhdistettyyn erikoistumisharjoitteluun Seinäjoen maaseututoimelle ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen peltovalvontapuolelle.

Harjoittelu alkoi 5 viikon työskentelyjaksolla kaupungin maaseututoimella. Siellä ollessa vastaanotimme toisen harjoittelijan kanssa päätukihakemuksia, ja teimme mm. tukioikeuksien siirtoja. Koen, että tämä aika antoi itselleni todella tärkeää teoriapohjaa tulevaan käytäntöpainotteisempaan harjoittelujaksoon ELY:n peltovalvontoihin.

Olen syntynyt ja kasvanut maatilalla, joka on edelleen aktiivinen lypsykarjatila. Kotitilallani on ollut koko tilan valvonta vuonna 2018, eli minulla oli entuudestaan jonkinasteinen näkemys mitä peltovalvonnassa tarkastetaan. Nyt kun olen päässyt itse mukaan valvontatapahtumaan ns. paremmalle puolelle, eli valvojan saappaisiin, on se näyttänyt monia uusia puolia. Valvojalla on tarkastuksista vastuu, ja asioita täytyy dokumentoida muistiinpanoilla ja valokuvilla. Kaikki todetut asiat tulee olla myös todistettavissa.

Ensimmäistä kertaa saadessani satelliitilla kuvatun kartan käsiini, olin rehellisesti sanottuna aika pihalla. Kasvikoodit, digitoidut rajat ja koordinaatit olivat minulle uutta ja ihmeellistä. Onneksi työyhteisö on täynnä avuliasta porukkaa, ja minulle tehtiin heti selväksi, että kysyä saa ja pitääkin. Olen noudattanut sitä ohjetta, ja olen huomannut sen kantavan pitkälle.

Peltovalvontaa tehtäessä on äärimmäisen tärkeää, että valvoja tietää, mitä on tekemässä, tunnistaa eri viljelykasvit ja omaa tietynlaista silmää erilaisia maalajeja, kasvupaikkoja ja viljelykasveja ajatellen. Niin sanottu maalaisjärki on tärkeää. Se tulee ilmi myös viljelijöiden kanssa keskustellessa; mukana on huippuosaajia uusilla teknologioilla, ns. vanhankansan viljelijöitä sekä vasta-alkajia. On tärkeää ymmärtää myös kaikkien heidän näkemyksiään heidän pelloistaan keskustellessa. Valvoja on parhaillaan viljelijälle valmentaja, jolta viljelijät voivat tarkistaa asioita ja saada tärkeitä käytännön ohjeita.

Peltovalvontaa maakunnassa. Tässä luen karttaa tabletilta ja tarkastan lohkon rajoja.

Äärimmäisissä ongelmatilanteissa, joissa olen itsekin ollut mukana, olen huomannut olevan hyvin tärkeää ajatella ensin asia monelta kantilta ennen sanktioihin tai muihin äärimmäisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Viljelijän kanssa käydään asiat läpi, ja heidän perusteluitaan kuunnellaan ja kunnioitetaan. Suuremmat toimenpiteet eivät ole valvojien tavoite, ja aina on toiveissa, että niitä ei tulisi tehdä. Ongelmatilanteissa ei kuitenkaan kukaan ELY:ssä jää yksin, vaan asioita pohditaan valvontaparien kesken, ja aina voi kääntyä kokeneempien, vuosia valvontaa tehneiden työkavereiden, valvontapäällikön tai ylitarkastajien puoleen.

Heinäkuun alusta näin lokakuun loppuun saakka kestänyt harjoittelujaksoni ELY:llä peltovalvonnassa on antanut minulle paljon enemmän mitä osasin odottaa. Tänä aikana olen paitsi päässyt näkemään maataloushallinnon töitä paraatipaikalta ja nähnyt maakuntamme eri kolkkia, olen myös osallistunut mielenkiintoisiin keskusteluihin ja tutustunut moniin uusiin mukaviin ihmisiin.

Johanna Mäki
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Syö maakunnan menu – autat viljelijää investoimaan ja tuottamaan lähiruokaa.

Etelä-Pohjanmaan maanviljelijät ovat erittäin hyvin hyödyntäneet maatalouden investointitukia. E-P:n ELY-keskuksen rakenneyksikkö on myöntänyt ohjelmakauden 2014-2020 aikana tähän menneessä n.155 milj. eur maatalouden kehittämiseen avustuksina ja korkotukiluottoina, josta viimeisen vuoden aikana myönnettiin n. 47,7 milj.eur! Usko yrittäjyyteen on edelleen kova. Maakuntaan on investoitu uusia karjatalousrakennuksia, peruskorjattu vanhoja, rakennettu kasvihuoneita ja kuivaajia, salaojitettu peltoja, vaihdettu isännyyksiä, otettu käyttöön kotimaista energiaa, hyödynnetty aurinkovoimaa ja biokaasunkin hyödyntäminen alkaa orastaa.

Maatalousyrittäjät, joiksi nykyään maanviljelijöitä on alettu kutsua monen miljoonan euron investointiensa vuoksi, ovat halunneet kehittyä – siis Etelä-Pohjanmaalla kuljetaan maan kärkijoukoissa. Tuotantoteknologiaan, eläinten hyvinvointiin ja tehokkaisiin tuotantoketjuihin on haluttu panostaa ja se auttaa viljelijöitä pärjäämään kiristyneessä kilpailussa, jossa tuotantopanoksien hinnat ovat nousseet ja tuotteen hinnat laskeneet kauppojen ankaran hintakilpailutuksen seurauksena. Maakunnassamme on ollut tekemisen meininki ja se näkyy vireänä maaseutuna, hoidettuina peltona ja rakennuksina. Positiivinen vire ruokkii kehityksen kulkua ympärilleen. Nämä tehdyt investoinnit maatalouteen ovat mahdollistaneet voimakkaan jalostustoiminnan keskittymisen E-P:lle. Kun syöt Seinäjoella kirnuttua voita, Nurmossa leikattua lihaa, Jalasjärvellä kypsytettyä herkkujuustoa, Ilmajoella tehtyä makkaraa, Kauhajoella palvattua leikettä, Teuvalla poimittua salaattia, Soukallajoella kypsytettyä kurkkua, Munakassa tuotettua porkkanaa, Karijoella nostettua perunaa ja vielä oman paikallisleipomon leipää, niin olet mukana tukemassa koko ruokaketjua Etelä-Pohjanmaalla.

Ruoka-ala työllistää E-P:llä n. 20 % koko maakunnan työllisyydestä ja maatalouden välitön vaikutus 10,9 %  (KnuuttilaM&Vatanen E 2017 LUKE-raportti). Siis ei ole aivan sama mitä syöt ja missä tuotettua. Ruoka- ja ostokäyttäytymisemme heijastuu ympärillemme hyvin monin eri tavoin – joko vahvistaen tai heikentäen.

Vaikka maatalouden tulokehitys on ollut heikkoa ja varsinkin viime kesän vaihtelevat sääolosuhteet koittelivat joitakin viljelijöitä hyvin kaltoin, niin siitä huolimatta myös tämän vuoden investointihakemuksien euromääräinen taso ennustaa ainakin yhtä vilkasta vuotta kuin aiempikin. Maatalousyrittäjyydessä korostuu hyvän ammattitaidon merkitys, jossa vastuiden ja yrityskokojen kasvaessa pystytään kestämään myös markkinaheilahtelujen ja sääolosuhteiden aiheuttamaa epävarmuutta.

Tuotekehitys ja uutuuksien kehittäminen liittyvät olennaisesti eteläpohjalaiseen ruoantuotantoon. FoodWest oli mukana kehittämässä härkäpapuvalmistetta, josta saatiin uutuustuote markkinoille 2016. Markkinat olivat jo valmiita odottamaan kotimaisia kasvisproteiinivalmisteita, sillä nyhtökauratuote oli lanseerattu hieman aiemmin. Sen tuotanto ei pystynyt vastaamaan kysyntään ja siten kauhavalainen härkäpaputuote sai lentävän lähdön. Viimeisin tuoteuutuus elintarviketuotannossa lienee Juustoportin ilmoitus kauramaidon purkittamisen aloittamisesta. Hyvin samaan aikaan Valio ilmoitti vastaavasta toimesta. Kauramaito sinällään on jo aiemmin markkinoilla ollut tuote, mutta kaupan hyllyt ovat olleet pääasiassa ulkomaisen tuotannon valtaamia. Odotan mielenkiinnolla mitä kotimaisesta sirkkatuotannosta ja sen jalostuksesta alkaa kuulua. Sen jälkeen kun sirkkojen käyttöön elintarvikkeena näytettiin vihreää valoa alkaa siritys kuulua monessa tuotantohallista – sama siritys varmaan kuuluu myös tuotekehittelijöiden aivoituksissa – mihin eri käyttötarkoitukseen sirkkaproteiinia voisikaan laittaa.

 

Heikki Mäntykoksi
Asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus