Ympärillämme tapahtuu sellaisia asioita, joita meistä kukaan ei olisi voinut edes kuvitellakaan tapahtuvan vielä muutama vuosi sitten. Ensin maailman yli pyyhkäisi pandemia ja nyt Suomen lähistöllä, Euroopan tällä laidalla, käydään järkyttävää sotaa. Molempien kriisien välittömät seuraukset näkyvät ja tuntuvat jokaisen suomalaisen arjessa ja elämässä. Lieneekö syy viimevuosien maailmanlaajuisissa kriiseissä vai missä, mutta varautuminen- ja valmius -termit ovat yhä enemmän kaikkien meidän huulillamme.
ELY-keskusten rooli ja tehtävät ovat valmiudessa ja varautumisessa merkittävät
ELY-keskuksille on normaalin lainsäädännön ja tulosohjauksen kautta määritelty monia varautumistehtäviä, kuten esimerkiksi tiestön käytön ja logistiikan turvaaminen, ajoneuvojen ja työkoneiden varaaminen, varautuminen ympäristö- ja luontovahinkoihin, vesihuollon turvaaminen, tulvariskien hallinta sekä patoturvallisuus. Tehtävämme vain lisääntyvät, jos tutkitaan valmiuslain (www.finlex.fi) kautta ELY-keskusten tehtäviä ja vastuita.
Kriisit eivät tunne yleensä rajoja
Pandemiat, ympäristöonnettomuudet, tulvat, rajuilmat, sodat, poikkeustilanteet ja muut kriisit harvoin tuntevat rajoja. Ei pandemia tai tulva yleensä pysähdy kunnan tai maakunnan rajalle. Siksi varautumisessakin on erittäin tärkeää tehdä yhteistyötä yli maantieteellisten rajojen ja myös ehdottomasti eri viranomaisten ja muiden toimijoiden kesken.
Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten ja TE-toimistojen johtoa ja valmiuspäällikkö Jaakko Pukkinen vasemmalla.
ELY-keskukset ovat ottaneet yhteistyössä aimo harppauksen pohjalaismaakunnissa. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskuksille ja TE-toimistoille palkattiin viime vuonna yhteinen valmiuspäällikkö Jaakko Pukkinen. Pari viikkoa sitten vietimme oikein valmiustyön viikkoa. Ensin kokoonnuimme valtakunnallisinkin voimin Vaasaan pohtimaan maatalouden huoltovarmuutta ja sitä, millaisia suunnitelmia siihen sektoriin olisi syytä luoda mahdollisia poikkeusoloja varten. Samalla viikolla kokoonnuimme lisäksi Kauhavan lentosotakoululle valmiusseminaariin. Yhdessä pohjalaisten ELY-keskusten ja TE-toimistojen väen kanssa pohdimme niitä, ihmisten arkipäivään vaikuttavia, asioita, jotka ELY-keskuksen ja TE-toimiston vastuulle kuuluisivat poikkeusoloissa valmiuslain mukaan. ELY-keskusten ja TE-toimistojen johdon ja asiantuntijoiden yhteistyöryhmissä pohdimme konkreettisia toimia erilaisiin tilanteisiin ja skenaarioihin liittyen.
Todelliset kriisit koettelevat aina organisaatioita ja henkilökuntaa. Jotta voimme hoitaa laissa määrätyt tehtävämme, on meidän mietittävä johtamisketjut, sijaistukset, käytännön järjestelyt ja muut suunnitelmat kuntoon. Yksi seminaarien tärkeitä tavoitteita oli myös löytää ne kysymykset ja kohdat, joihin ei ole vielä ratkaisua tai joihin täytyy löytää ratkaisut ja vastaukset ylemmältä taholta, kuten ohjaavilta ministeriöiltämme. Valmiuslakia ollaan päivittämässä, joten nyt on hyvä hetki miettiä yhdessä, miten sitä tulisi päivittää ja missä kysymyksissä täytyy yhdessä pohtia järkeviä ratkaisuja.
Hyvin suunniteltu on puoliksi hoidettu
Myös viestintä on kriisien hoidossa aivan avainasemassa. Miten viestit moderneilla välineillä ja nykyaikaisissa kanavissa, jos sähköt ja tietoliikenneyhteydet ovat poikki. Pakko myöntää, että vaikeaa on, mutta tällaisia asioita täytyy silti pohtia. Kriisitilanteissa saattavat myös viestien kohderyhmät vähän normaalista poiketa. Ja viestinnälle voi tulla monenlaisia rooleja pelkän tiedotuksen ja tiedon välityksen lisäksi.
Vaikka kysymyksiä valmiusseminaareista jäi paljonkin auki, olivat yhteiset pohdinnat äärettömän hyödyllisiä myös viestinnälle. Vaikka emme olekaan vielä täysin valmiita, olemme kuitenkin pidemmällä kuin aiemmin. Sanotaanhan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kyllä me pohjalaiset pärjätään, kun käytetään maalaisjärkeä ja hoidetaan hommat kuntoon yhdessä. Se, mitä voidaan suunnitellaan etukäteen ja loput sovelletaan, kuten viisaammat ovat todenneet.
Camilla Juntunen Johdon tuen ja viestinnän päällikkö Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (Common Agricultural Policy, CAP) tavoitteilla pyritään kehittämään EU:n maataloustuotantoa tasapainoisella tavalla ottaen huomioon ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin ja edistäen maaseutualueiden elinvoimaisuutta. Viljelijätukien lisäksi myös maaseudun kehittämistukien rahoituskokonaisuus tulee olemaan Etelä-Pohjanmaalla merkittävä.
Alueemme on yksi koko maan maatalous- ja maaseutuvaltaisimmista maakunnista. Maaseudun kehittämisrahoitus tarjoaa jatkossakin hyvät rahoitusmahdollisuudet niin maatalouden kuin maaseudunkin kehittämistoimiin. Rahoituksen avulla tuetaan maatilojen kilpailukykyä vahvistavia investointeja, ympäristö- ja energiainvestointeja sekä eläinten hyvinvointia ja bioturvallisuutta edistäviä investointeja, maaseudun yritysten kasvua ja kehitystä, työllisyyden edistämistä sekä maaseudun harrastusmahdollisuuksien ja vireän toiminnan luomista maaseutukylille. Leader ryhmien rahoitus on merkittävä osa maaseudun paikallista kehittämistyötä.
Rahoituksen tavoitteena on myös helpottaa uuden teknologian hyödyntämistä niin maatiloilla, yrityksissä kuin kylien palvelujen kehittämisessäkin.
Toimeenpano alkaa…
Uudistetun maaseutupolitiikan toimeenpano alkaa vaiheittain talven ja kevään aikana. Kansallinen säädösvalmistelu on edennyt, CAP kautta koskevat lakiesitykset on eduskunnassa hyväksytty ja valtioneuvoston asetusluonnoksia valmistellaan. Valtioneuvoston asetusten tultua voimaan tiedämme eri tukijärjestelmien tarkemmat ehdot. Toimeenpanon valmistelu on Ruokavirastossa hyvässä vauhdissa ja tukien hallinointiin käytettäviä tietojärjestelmiä päivitetään vastaamaan uusia tukijärjestelmiä. Paperihakemukset jäävät historiaan, jatkossa tuet haetaan ainoastaan sähköisesti VIPU ja HYRRÄ järjestelmissä.
Tuen hakijoilla ja hallinnolla on uuden oppimisen aika ja samalla vanhojen tukijärjestelmien ehdoista pois oppiminen. Suurimmat uudistukset koskevat viljelijätukijärjestelmää. Kokonaisuus on valtavan iso pelto- ja eläintukia koskevine tukijärjestelmineen. Kehittämis- ja rahoitustukien osalta muutokset ovat kohtuullisen pieniä, lähinnä toimintaa selkeyttäviä ja toivon mukaan ”yksinkertaistavia”. Ruokavirasto käynnisti aluehallinnon, ELY-keskusten ja Leader ryhmien koulutukset jo loppusyksyn aikana ja koulutukset jatkuvat koko talven ja kevään ajan.
Maatilojen investointitukien ja nuorten viljelijöiden aloitustukien haku alkaa kevään kuluessa. Investointitukea myönnetään 1) maatalouden kilpailukyvyn kehittämiseen ja nykyaikaistamiseen, 2) ympäristön tilaa ja kestävää tuotantotapaa edistäviin investointeihin 3) maatilojen energiainvestointeihin ja 4) eläinten hyvinvointia ja bioturvallisuutta edistäviin investointeihin.
Tuen hakijan ikää ja määräysvaltaa koskevat ehdot säilyvät ennallaan. Ammattitaitoa koskeva edellytys on jatkossa vain maatalouden kilpailukykyä kehittämistä ja nykyaikaistamista koskevissa investoinneissa. Näissä investoinneissa on tuen myöntämisen ehtona liiketoimintasuunnitelman laatiminen. Tuen hakijan on kuitenkin hyvä, erityisesti isoimmissa investoinneissa, esittää liiketoimintasuunnitelma tukihakemuksen yhteydessä. ELY-keskus voi myös harkintansa mukaan edellyttää liiketoimintasuunnitelman laatimista.
Kaikissa investointitukitoimissa on jatkuvan kannattavan toiminnan edellytys. Maatalouden yrittäjätulovaatimus säilyy ennallaan. Hankkeen voi omalla riskillään aloittaa, kun tukihakemus on jätetty vireille. Enää ei siis tarvitse odottaa tukipäätöksen antamista.
Tukea voi hakea jatkuvasti, mutta hakemukset käsitellään tukijaksoittain. Kaikki hankkeet valitaan rahoitukseen valintamenettelyn kautta. Käytössä olevat valtakunnalliset valintakriteerit vahvistetaan tammikuun lopussa.
Käytössä olevat tukimuodot ovat: avustus, tuotantorakennusinvestoinneissa lisäksi korkotukilaina ja mahdollisuus valtion takaukseen. Tukitasoja tulee käyttöön aikaisempaa vähemmän. Maatalouden kilpailukyvyn kehittämistä ja nykyaikaistamista koskevissa investoinneissa avustuksen enimmäismäärä tukikelpoisista kustannuksista olisi arvion mukaan 25 tai 35 %, ympäristön tilaa ja kestävää tuotantotapaa sekä eläinten hyvinvointia ja bioturvallisuutta edistävissä investoinneissa 40 % ja energiainvestoinneissa 40-50 %. Rakentamiskustannusten laskentaperusteena olevat yksikkökustannukset tullaan tarkistamaan siten, että ne vastaavat paremmin nykyistä kustannustasoa.
Tukikohteet ja käytettävät tukitasot tulevat sisältymään valmisteilla olevaan kohdentamisasetukseen. Kilpailukyvyn kehittämistä ja maatalouden nykyaikaistamista edistävissä investoinneissa nuorilla viljelijöillä on mahdollisuus korotettuun investointiavustukseen nykyisen 5 vuoden sijasta 7 vuoden ajan tilanpidon aloittamisesta.
Nuorten viljelijöiden aloitustuki, asetusluonnos 22.12.2022
Tuen tavoitteena on parantaa nuorten viljelijöiden asemaa ja saada alalle uusia maatalousyrittäjiä, joilla on mahdollisuus kannattavan toiminnan harjoittamiseen ja tilojen kehittämiseen. Tuen ehdot, jotka koskevat nuoren viljelijän ikää, määräysvaltaa ja ammattitaitoa, vastaavat aikaisempia ehtoja. Yrittäjätulovaatimus säilyy ennallaan ja tiloilla on oltava jatkuvan kannattavan toiminnan edellytys.
Avustuksen enimmäismäärä tulee olemaan 40 000 tai alemman tason aloitustuen osalta 10 000 euroa. Avustus maksetaan kahdessa erässä. Maksatusta on jatkossa haettava eli sitä ei enää makseta automaattisesti. Avustuksen lisäksi on mahdollisuus korkotukilainaan ja varainsiirtoverovapauteen aivan kuten aikaisemminkin. Uutena tukemisen muotona otetaan käyttöön valtiontakaus. Jos maataloutta harjoitetaan maatalousyhtymänä tai hakijana on yksityisoikeudellinen yhteisö, jossa on useita tuen edellytykset täyttäviä osakkaita, aloitustuki voidaan myöntää kullekin tuenhakijalle.
Investointitukien tavoin rahoitettavat hankkeet valitaan valintamenettelyn kautta. Tukea voi hakea jatkuvasti, mutta hakemukset käsitellään tukijaksoittain, Tukijaksot ovat jatkossa samat kuin investointituissa.
ELY-keskus tulee järjestämään rahoitustuista koulutusta rahalaitoksille ja neuvojille sekä viljelijöille myöhemmin kevään aikana.
Julkaisemme säännöllisesti Uutisjyvät-uutiskirjettä, jossa kerromme ajankohtaisia asioita CAP:iin, maaseutuun ja maatalouteen liittyen. Tilaa ihmeessä kirjeemme omaan sähköpostiisi täältä (keha.viestitys.fi).
Ritva Rintapukka Maaseutuyksikön päällikkö Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Farmari-messut päästiin järjestämään pitkästä aikaa tänä kesänä. Maaseutuelinkeinoista kiinnostunut yleisö saapui helteiseen Mikkeliin 30.6.–2.7. Edellinen Farmari järjestettiin vuonna 2017 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen omalla kotikentällä Seinäjoella. Silloin olimme mukana maa- ja metsätalousministeriön yhteisellä Biotalous-osastolla ja tälläkin kertaa pääsimme mukaan ministeriön yhteisosastolle. Lähdimme Farmariin esittelemään Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmaa MMM:n organisoimalle Ravinteet ja energia kiertoon -osastolle.
Hellettä piisasi messuvieraille ja ulko-osastoilla oli paljon nähtävää.
Mikä Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma?
Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman tarkoituksena on tukea kehittämis- ja tutkimustoimintaa sekä tuotannollisten investointien aloittamista, joiden tavoitteena on biomassoista peräisin olevien ravinteiden kierrätyksen edistäminen. Ohjelman tavoitteena on edistää ravinteiden kierrätykseen liittyvien uusien teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Valtakunnallinen kokeiluohjelma on osa Sanna Marinin hallitusohjelmaa ja rahoituksen myöntää maa- ja metsätalousministeriö. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa ohjelman toimeenpanosta.
Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen vieraili osastolla ja tutustui kokeiluohjelman hankkeiden tuomiin näytteisiin.
Ravinteet ja energia kiertoon -osastolla oli mukana kokeiluohjelman lisäksi ProAgrian Maatalouden ravinteet ja energia käyttöön (MARIKA) -hanke, Tassunjälki-hanke ja Luken Plasman-hanke. Osastolla esiteltiin ravinteiden kierrätyksestä kiinnostuneille yrityksille ja toimijoille erilaisia rahoitusmahdollisuuksia ravinteiden kierrätyksen testaukseen ja innovaatioihin. Esillä oli myös kokeiluohjelmasta rahoitusta saaneiden hankkeiden multa-, kasvualusta- ja lannoitenäytteitä. Pöydän ääressä pystyi tutustua muun muassa luujauhosta, metsätalouden sivuvirroista, hevosenlannasta, kanankakasta ja biohiilestä tehtyihin tuotteisiin.
Lannoite- ja multanäytteitä oli esillä monesta rahoitetusta hankkeesta.
Edellisessä Farmarissa oli myös mukana Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman ensimmäinen kausi 2016-2018. Silloin järjestettiin Ravinteet kiertoon -kävelyjä messualueella. Kiertokävelyn varrella esiteltiin Farmarissa mukana olevia ravinteiden kierrätystä jollain tavalla toteuttavia yrityksiä. Toteutimme tällä kertaa vastaavan kävelyn omatoimikartan avulla, jonne kokosimme useita kokeiluohjelmasta rahoitusta saaneita yrityksiä ja muita ravinnekiertokohteita. Kartan kanssa aiheesta kiinnostunut yleisö pystyi tekemään oman kiertokävelynsä ravinteiden kierrätyksen näkökulmasta messualueella.
Seuraavaksi Seinäjoen vuoro
Seuraavaksi Farmari-messut palaavat jälleen Seinäjoelle vuonna 2024. Vuonna 2017 olin juuri aloittanut viestintäharjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella ja ensimmäiset työtehtäväni liittyivät silloin Farmari-messuihin. Nyt viisi vuotta ja muutamaa eri työpaikkaa myöhemmin palasin ELY-keskukseen töihin ja löysin edestäni jälleen Farmari-messut. Ympyrä tuntuu sulkeutuneen ja tälläkin kertaa Farmarit olivat hieno kokemus. Seuraavia Farmareja odotellessa voit tutustua MARIKA-hankkeen tekemään messukoosteeseen tai lukaista allekirjoittaneen edellisen Farmari-blogin vuodelta 2017.
Oletko kiinnostunut ravinteiden kierrätyksestä? Tutustu Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmaan! Ohessa kokeiluohjelmasta rahoitetun IHAA-hankkeen esittelyvideo, joka oli esillä myös Farmari-messuilla.
Emma Marttila Viestintäasiantuntija Maaseutuyksikkö Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Oletko kuullut jo maaseudun yrityksille suunnatuista elpymisvaroista? Elpymisvarat ovat herättäneet mukavasti kiinnostusta valtakunnallisesti sekä myös Etelä-Pohjanmaan yritysten keskuudessa. Kyselyjä on tullut kaikkien toimenpiteiden osalta, ja asiantuntijoina olemme saaneetkin mukavan lisän omaan työhömme, jolla pystymme osaltamme olla edesauttamassa alueen kehittymistä sekä toipumaan koronakriisin vaikutuksista.
EU:n elpymisvaroilla pyritään erityisesti vaikuttamaan siihen, että investoinneilla olisi myönteisiä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia kokonaiskestävyys huomioiden. Maaseudun yritystukien osalta elpymisvarat kohdennetaan uusiin tukikohteisiin:
biokaasulaitoksiin
uusiutuvan energian käyttöönottoon ja uuteen teknologiaan
omistajanvaihdoksiin
Tukea uusiutuvaan energiaan ja uuteen teknologiaan
Yritys voi saada tukea esimerkiksi uusiutuvan energian tai yrityksen tuotantoa tehostavan teknologian käyttöönottoon. Tällaisia investointeja ovat esimerkiksi aurinkopaneelien tai ilmalämpöpumppujen hankinnat tai uudet laitteet ja ohjelmistot, jotka parantavat energia- tai materiaalitehokkuutta. Maataloustuotteita jalostavat yritykset voivat saada tukea 35 % investoinnin kustannuksista, muut maaseudun mikro- ja pienyritykset 30 %. Elpymisvaroista rahoitetaan myös biokaasun tuotannon lisäämistä. Jos yritys rakentaa uuden biokaasuntuotantolaitoksen tai -yksikön, tukea voi saada 50 % investoinnin kustannuksista.
Maaseudun yritystukia voidaan myöntää maaseutualueilla toimiville yrityksille. Yrittäjä voi tarkistaa maanmittauslaitoksen kartasta, sijaitseeko hänen yrityksensä tukikelpoisella alueella.
Tukea omistajavaihdoksiin
Investointien lisäksi elpymisrahoituksella vauhditetaan yrityksen omistajanvaihdoksia. Henkilö, joka valmistelee harvaan asutulla tai ydinmaaseudulla sijaitsevan yrityksen hankintaa, voi saada omistajanvaihdoksen valmisteluun tarvittavaan asiantuntija-apuun 5 000–10 000 euroa. Kyseessä on uusi tukimuoto.
Hakeminen ja neuvonta
ELY-keskuksesta saa lisätietoja tuesta ja tuen hakemisesta. ELY-keskuksen asiantuntijoihin on hyvä olla yhteydessä jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Päätöksen rahoituksesta tekee alueen ELY-keskus.
Tuen haku jatkuu niin kauan kuin varoja on jäljellä, kuitenkin korkeintaan vuoden 2022 loppupuolelle saakka. Tukia haetaan Ruokaviraston Hyrrä-asiointipalvelun kautta.
Lisätietoa tuen tarkemmista ehdoista ja hakemisesta:
Astuessani sisään Nurmon kunnantaloon kesällä -83 olin nuori Hyvinkään maatalousopistosta juuri valmistunut agrologi. Paikka oli tullut auki edellisen viranhaltijan eläköidyttyäni, ja niin ura Nurmon-Seinäjoen maataloussihteerinä alkoi. Maataloussihteerien kautta kulkivat tuolloin oikeastaan kaikki maataloushallintoon kuuluvat hakemukset. Byrokratia oli huipussaan. Asiakas kävi henkilökohtaisesti maataloussihteerin juttusilla kysymässä, saisiko navettaan rahoitusta, tai pääsisikö jo luopumaan tilastaan seuraavalle sukupolvelle. Maataloussihteerin puoleen käännyttiin oikeastaan kaikkiin maataloushallintoa koskevissa asioissa. Katsoin ensin ns. ”Tuiskun raamatusta” ohjeet, ja sen jälkeen asiakkaan kanssa alettiin täyttää hakemusta. Kun asiakas oli toimittanut tarvittavat liitteet, esittelin asian maatalouslautakunnan kokouksessa, joita pidettiin n. kerran kuukaudessa sekä Nurmossa että Seinäjoella, molemmissa kunnissa oli omat lautakunnat. Lautakunnan kokouksen jälkeen valmistelin hakemuksen loppuun ja toimitin sen maatalouspiiriin. Piiristä vielä moni asia jouduttiin toimittamaan maatilahallitukseen vahvistettavaksi, jotta saatiin lopullinen sinetti asialle. Aikaa ja vaivaa kului huomattavasti enemmän nykykäytäntöihin nähden. Tavallisella kirjoituskoneella täytettiin pöytäkirjat, ja usein kuului ”eiku” jolloin korjausliuskaa tarvittiin apuna virheellisen lyönnin muuttamiseksi asiakirjaan.
Maataloussihteerin työt koostuivat monesta osasta
Oleellinen osa maataloussihteerin työstä kului pinta-alalisähakemusten käsittelyyn. Pinta-alalisäjärjestelmä oli jatkumoa sotien jälkeen luodulle väkilannoitteiden hinnanalennusjärjestelmälle. Silloin osa maatalousväestön tulokorotuksista sovittiin suunnattavaksi alentamaan lannoitteiden hintoja, jotta voitaisiin estää elintarvikkeiden hintojen korotukset ja siitä seuraavat palkankorotusvaatimukset. Pinta-alalisän myöntämiseen vaikuttivat viljellyn pellon pinta-ala, karjan koko ja viljelijän tulot. Pinta-alalisä oli suurimmillaan 7–15 peltohehtaarin tiloilla ja lakkasi 30 ha suuremmilta tiloilta. Siten sillä oli oma sosiaalipoliittinen vaikutus pientilojen tukemisessa. Pinta-alalisää maksettiin porrastetusti tukialuevyöhykkeittäin etelästä pohjoiseen, pohjoissuomeen maksettiin suurimmat tuet. Pinta-alalisäjärjestelmä lakkasi Suomen liittyessä EU:hun.
Maataloussihteeri vastasi myös hirvi- ja sato- ja tulvavahinkojen arvioinneista sekä hukkakauratarkastusten tekemisestä. Varsinkin 80-luvun puolivälissä hirvivahinkoja kertyi runsaasti. Tulvavahingot olivat harvinaisia, mutta 1984 tulvat aiheuttivat heinäsadon kastumisia latoihin ja muutamia rakennusvahinkoja.
Kiintiöt ja rajoitukset ohjailivat maataloutta
80-luvulla maataloussihteerin työtä hallitsivat erilaiset kiintiöt ja rajoitukset. Suomen täytyi huolehtia ylimääräisestä ruoasta viemällä se maailmanmarkkinahintaan ulkomaille. Koska ulkomaille vienti oli kallista, pyrittiin rajoituksilla huolehtimaan siitä, ettei ylijäämiä kovin paljon syntyisi. Luotiin mm. maitokiintiöjärjestelmät ja sikaluvat sekä erilaiset tuotannon vähentämissopimukset. Maitokiintiöt otettiin Suomessa käyttöön 1984 hillitsemään maidon ylituotantoa. Maitokiintiöjärjestelmästä luovuttiin Suomessa maalis-huhtikuun vaihteessa 2015.
Kiintiöjärjestelmästä tuli hallinnollisesti raskas, koska siihen liittyivät kiintiöiden siirto ja myyntimahdollisuus viljelijöiden kesken sekä tietyin ehdoin hallinnosta myönnettävät lisäkiintiöt nuorille tuottajille ja uudisrakentajille. Monesti uudisrakentajat joutuivatkin ostamaan kalliilla hinnalla vapailta markkinoilta kiintiötä saadakseen uudisrakennukseen riittävästi rahoitettavia lehmäpaikkoja. Lypsylehmien navettojen rakentamisinvestointeja tuettaessa avustus ja korkotukilaina kohdistuivat vain siihen paikkamäärään saakka, mihin viljelijällä oli laskennallinen kiintiöoikeus. Parhaimpina aikoina 80-luvun loppupuolella myönnettiin maidon lisäkiintiöitä nuorille tuottajille ja tehtiin maidon tuotannon vähentämissopimuksia ns. maitobonuksia.
Pellonvarauslakioli Suomessa toteutettu maatalouden ylituotannon leikkaamiseen tähtäävä vuonna 1969 voimaan tullut laki. Lain johdosta maatilan omistaja saattoi tehdä valtion kanssa pellonvaraussopimuksen, jossa hän sitoutui jättämään pellot viljelemättä. Vaikka uusia sopimuksia ei enää tehty vuoden 1974 jälkeen, pakettipeltojen vaikutus heijastui vielä 2000-luvulle saakka. Samoin eläkejärjestelmään luotu luopumiseläkemalli, jossa eläkkeen sai jättämällä pellot viljelemättä, ellei tilalla ollut jatkajaa. Vasta viime vuosina näiden järjestelmien seurauksina viljelysalueiden keskellä sijaitsevista hoitamatta jääneistä pelloista suurin osa on saatu otettua uudelleen käyttöön, elleivät ne ole täysin metsittyneet.
Peltojen osalta rajoitukset huipentuivat vuoden 1992 alussa peltojen raivaamiskieltoon. Silloin kaikki kynnelle kykenevät raivasivat vimmatusti peltoja vuoden 1991 aikana. Varsinkin turvetuotannosta poistuneita suoalueita kunnostettiin urakalla pelloiksi, jotka ovat nyt muodostuneet maatalouden aiheuttamien päästöjen silmätikuiksi
Maataloushallinto on vuosikymmenten saatossa kokenut valtavia muutoksia aina kiintiöiden seurauksista järjestelmämuutosten tuomiin sähköisiin hakemuksiin.
Euroopan Unionin tuomat uudet tuulet
Suomen liityttyä Euroopan Unioniin 1995 koko maataloustukijärjestelmä luotiin uusiksi, ja kuntien maataloussihteerit olivat etulinjassa neuvomassa ja auttamassa viljelijöitä sopeutumaan tukien hakemisessa. Kaikille viljelijöille oli saatava käyttöön 1:10 000 kartta-aineisto, johon tukikelpoiset pellot oli merkittävä ja pelloille saatava kirjattua jokin järkevä pinta-ala. Lisäksi tuotevarastot oli inventoitava vuosien 1994 ja 1995 vaiheessa, ja työssä olivat apuna myös maatalouslautakuntien jäsenet. Ensimmäinen tukihakuun keväällä 1995 valmistauduttiin pitämällä lukuisia neuvontatilaisuuksia eri puolella pitäjää. Kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia. Kaikki oli kaikille uutta – niin virkamiehille kuin viljelijöillekin. Rytäkästä selvittiin kaikella kunnialla ja kovan urakoinnin päätteeksi saatiin ensimmäiset tukimaksatukset hoidettua. Varsinaisen tukihakemuksien rinnalla luotiin erityisympäristötukia, joista parhain oli happamille sulfaattimaille myönnetty peltojen kalkitustuki, jota maksettiin viiden vuoden ajan. Se on ollut merkittävimpiä tukia kautta aikojen. Ne, jotka asian huomasivat, saivat tilansa peltojen pH-arvot kuntoon kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
Euroopan Unioniin liittyminen oli monelle viljelijälle osin pelottavaa. Tuotteiden hintojen oli sopeuduttava maailmanmarkkinoihin, ja uskottiin ettei tukijärjestelmä korvaa tulotason laskua. Kirjanpidon lisääntyminen niin pelto- kuin karjataloudessakin aiheuttivat harmia, ja moni alkoi miettiä koko tuotannon lopettamista. Ne, jotka uskalsivat ostaa peltoa EU:hun liittymisen jälkeen, tekivät hyvän tilin, koska maausko horjui tuolloin monella tilalla. Maataloussihteerin työtä oli myös kuunnella viljelijöitä heidän monissa murheissaan ja auttaa niin paljon kuin oli mahdollista. Kynnys virkamiehen luo piti olla matala tai suorastaan huomaamaton.
Maataloussihteerin työstä tukien käsittelyyn
Seinäjoen kaupungin omistuksessa oli uudessa ”maa- ja metsätalossa” Huhtalantie 2:ssa neljä huonetta. Sinne tietenkin maataloussihteerin oli helppo kerran viikossa siirtyä palvelemaan seinäjokisia viljelijöitä. Samassa kerroksessa oli Seinäjoen maatalouspiiri, jonne oli luontevaa poiketa välillä ”piirin” väkeä tervehtimässä. Jonain heikkona hetkenä tuli mainittua silloiselle piiripäällikkö Ängeslevälle, että voisin tehdä välillä töitä myös piirin väen kanssa. 1990-luvun loppupuolella EU:n rahahanojen käyttöä oli osattu jo paremmin hyödyntää, ja maaseudun pienyrityksiä perustettiin maatilojen yhteyteen. Tähän työhön tarvittiin apukäsiä, ja niin Sakari kutsui minut tilapäispestiin maaseudun pienyritystukien käsittelyyn ja samalla seuraamaan joitakin hankkeita. Kunnan myönnettyä v. 1998 kahden vuoden virkavapauden siirryin maaliskuussa 1998 ”piiriin”, josta en enää kuntaan palannut saatuani vakituisen pestin vuoden 2000 alusta investointi- ja aloitustukien käsittelyssä. Uuteen työpaikkaan oli helppo solahtaa tuntiessaan henkilökunnan jo pitkältä ajalta entuudestaan. Viihdyin alusta alkaen mainiosti ja koin helpottavana olla osana samaa työtä tekevää työyhteisöä. Kunnan maataloussihteerin työ oli yksinäistä puurtamista, ja siihen verrattuna piirissä työtä helpotti kollegojen apu ja tuki, jota oli helposti saatavilla.
Työpaikan nimike on muuttunut matkan varrella useasti. Seinäjoen maatalouspiirin maataloustoimisto- nimike oli vuoteen 1987 saakka. Seinäjoen maatalouspiiri 88–90, Etelä-Pohjanmaan maaseutupiiri 91–92, Etelä-Pohjanmaan maaseutuelinkeinopiiri 93–97. Työvoima- ja elinkeinokeskukset perustettiin 1.9.1997 ja vuoden 2010 alusta ELY-keskukset aloittivat toimintansa.
Maataloushankkeiden ja investointien ihmeellinen maailma
1990-luvun loppu kului sukkelaan erilaisiin pienyrityshankkeitten aloittamisia tutkiessa ja tukiessa. Kirjo oli laaja pienen käsityöläisyrityksen tiimoilta miljoonainvestointiin metalliteollisuudessa. Samalla oma maailmankuva avartui siitä moninaisuudesta, mitä maaseudulla voidaan tehdä. Kaikki ideat eivät kantaneet vuosikymmeniä kestävälle yrittäjyydelle, mutta usein joukosta putkahti esiin ns. ”helmiä”, jotka kasvoivat ajan mittaan pienyritystuen ulkopuolelle tarjotessaan työtä laajemmalle henkilöstölle. Hankemaailma oli tullut kunnissa tutuiksi, ja joka seutukuntaan viriteltiin kilvan erilaisia kehittämishankkeita. Varsinkin erilaiset kylähankkeet tulivat tutuiksi käydessäni eri ohjausryhmien kokouksessa ja hankkeiden järjestämillä tutustumiskäynneillä.
2000-luvun vaihteessa nuorten viljelijöiden aloitustukihakemusten käsittely siirtyi vastuulleni edeltäjäni jäädessä eläkkeelle. Uusien yrittäjien tukeminen oli mieluisaa huomatessani, kuinka innokkaasti nuoret lähtivät kehittämään tilojaan. Neuvontajärjestön kanssa luotiin tiedotukseen malli, jossa eri seutukunnissa kierrettiin vuoden alkupuolella yhdessä eläkeasiamiehen ja neuvonta-asiantuntijan kanssa. Pankit olivat alusta pitäen mukana aktiivisesti. Malli toimi erittäin hyvin aina koronapandemiaan saakka. Samoin kävin eri maatalousoppilaitoksissa luennoimassa aloitus- ja investointituista. Tiedottamisen merkitys on kaikkien tukimuotojen osalta ensiarvoisen tärkeää. Koko Etelä-Pohjanmaan sukupolvenvaihdosten vaihtuvuus onkin saatu 2000-luvun alusta lukien n. 27 %:iin tukihakemustilalukumäärään verrattuna. Iso osa pientiloista vaihtaa omistaja ilman aloitustukea. Siten todellisten omistajavaihdosten lukumäärä on huomattavasti suurempi. Sain toimia ELY-keskusten edustajana luopumisasiain seurantatyöryhmässä Melassa yhdessä MTK:n, MMM:n ja Maaseutuviraston henkilöiden kanssa vuodesta 2003 aina vuoden 2018 loppuun saakka. Seurantatyöryhmä tarjosi mainion näköalapaikan sukupolvenvaihdosten seuraamiseen koko valtakunnan tasolla ja samalla sain luoda pitkät henkilökohtaiset suhteet muiden virastojen vastaaviin toimijoihin, josta oli hyötyä myös uusien asioiden kehitystyössä.
Investointihalukkuus Etelä-Pohjanmaalla oli 2000-luvulle tultaessa vireää ja hakemusmäärät kasvoivat isoiksi. Pelkästään lisämaanostolainoja saatettiin tehdä saman verran kuin nykyään koko vuoden kaikkien hakemusten määrä yhteensä. Hakemusten käsittelyn sujuvoittamiseksi päätettiin tehdä alle 100 000 euron hakemukset pelkästään käsittelijän allekirjoituksella, ja yli meneviin haettiin piiripäällikön allekirjoitus. Massaa vyörytettiin liukuhihnalta ja käsittelijöiden määrää lisättiin. Etelä-Pohjanmaan maaseutupiiri oli jo silloin investointimäärien kärjessä Varsinais-Suomen, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa. Sama kilpa suurimmasta investoijasta on vuosittain jatkunut tähän päivään saakka sekä kappalemäärien että eurojen näkökulmasta. Hakemusten käsittely on kangerrellut aina ohjelmakausien vaihtuessa, ja välillä on asetettu hakukieltoja, jotka patosivat investointeja odottamaan uuden kauden aukeamista.
Maataloushallinnon parissa luotu pitkä ura on tarjonnut Heikki Mäntykoskelle kattavan katsauksen alan historiasta. Vaikka etätyö on osaltaan tuonut mukanaan haasteita, jää Mäntykoski muistelemaan uraansa lämmöllä.
Järjestelmäuudistukset muuttivat hakemusten käsittelyn
Seuraava isompi uudistus koettiin nykyisen ohjelmakauden alussa 2015 vuoden aikana. Hakemusten käsittelyssä siirryttiin nykyiseen Hyrrä-järjestelmään, jossa sain olla mukana Maaseutuviraston kehittäessä järjestelmää toimintakuntoon. Useasti Timo-Jaakko Joensuu tuli kadun yli luokseni, ja yhdessä kokeilemme, joko järjestelmä saataisiin myös viranomaispäässä toimimaan käytännössä, eikä vain teoriassa. Syksyllä 2015 Ritva pääsi painamaan enteriä hyväksyessään ensimmäisen Hyrrä-päätöksen, ja niin uusi järjestelmä saatiin vihdoin alkukangertelujen kautta käyttöön. Järjestelmästä on kehittynyt vuosien mittaan kelpo työkalu. Sähköisten hakemusten määrä on saatu nousemaan, ja viljelijät ovat oppineet käyttämään hakumahdollisuutta omalta tietokoneelta. Isojen käsiarkistojen selailu jäi historiaan, mikä oli viranomaispäässä iso helpotus.
Uramaataloudenhallinnon parissa on antanut paljon
Työ viljelijöiden hyväksi eteläpohjalaisen maaseudun kehittämisessä yhdessä rahalaitosten, neuvontajärjestöjen ja jalostuslaitosten kanssa on ollut todella antoisaa. Olen saanut nähdä maaseudun kehittymisen muutaman kymmenen lehmän maitotiloista isoihin robottilypsyisiin tuotantoyksiköihin. Sama kehitystä on ollut joka tuotantohaarassa, ja normaali käsitys perheviljelmän isännästä on muuttunut ison osakeyhtiön toimitusjohtajaksi. Olen yrittänyt pitää esillä koulutuksen merkittävyyttä uusien isäntien tarttuessa traktorin rattiin. Uuden tietotaidon omaksuminen on vielä tärkeämpää tulevaisuudessa yksikkökokojen kasvaessa ja taloudellisen kannattavuusajattelun korostuessa.
Koronapandemia työnsi meidät kotiin etätöihin naputtelemaan koneitamme ylhäiseen yksinäisyyteen. Etätyö oli osaltani hyvin mullistavaa, koska olin vuosikymmenet tottunut tulemaan fyysisesti työpaikalle ja olemaan työkavereiden kanssa yhdessä ratkomassa työtehtäviä ja virkistymään kahvi- ja ruokatauoilla. Vaikka oli helppoa jäädä kotiin, työntää aamupuurolautanen sivuun ja avata läppäri sekä puhelin, niin jotain samalla menetettiin. Yhteisöllisyys kärsi pahan kolauksen. Teamsit eivät korvanneet sitä välitöntä vuorovaikutusta, mitä oma toimistoyhteisö ennen tarjosi. Toivottavasti koronan helpottamisen jälkeen voitaisiin palata ainakin osittain johonkin sellaiseen välimuotomalliin, joissa myös yhteisöllisyys pääsisi kehittymään. Kuitenkin olemme osa yhteisöä, jolla on sama päämäärä. Meidän osaltamme eteläpohjalaisen maaseudun kehittäminen. Yksin kukaan ei pärjää ja aina tarvitsee muiden apua ja tukea. On ollut antoisaa tutustua lähityökavereihin ihmisinä, ja heidän kanssaan käytyjä keskusteluhetkiä jään kaipaamaan. En niinkään hakemuspinoja tai deadlineja.
Suunnistaessani iloisin mielin kohti uusia seikkailuja toivottelen lämpimin ajatuksin ELY:n väelle, maakunnan viljelijöille ja viljelijöitten asioita hoitaville yhteistyökumppaneille jaksamista omilla työsaroillaan.
Lomien kautta eläkkeelle jäävänä Heikki Mäntykoski
Heikki Mäntykoski Asiantuntija Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 