Ravinteiden kierrätys valokeilassa Farmari 2022 -messuilla 

Farmari-messut päästiin järjestämään pitkästä aikaa tänä kesänä. Maaseutuelinkeinoista kiinnostunut yleisö saapui helteiseen Mikkeliin 30.6.–2.7. Edellinen Farmari järjestettiin vuonna 2017 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen omalla kotikentällä Seinäjoella. Silloin olimme mukana maa- ja metsätalousministeriön yhteisellä Biotalous-osastolla ja tälläkin kertaa pääsimme mukaan ministeriön yhteisosastolle. Lähdimme Farmariin esittelemään Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmaa MMM:n organisoimalle Ravinteet ja energia kiertoon -osastolle. 

Ulkona oleva iso katos, jonka edustalla lukee lypsykarja. Sisällä lehmiä aitauksissa. Teltan edustalla ja ympärillä ihmisiä kesävaatteissa.
Hellettä piisasi messuvieraille ja ulko-osastoilla oli paljon nähtävää.

Mikä Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma?

Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman tarkoituksena on tukea kehittämis- ja tutkimustoimintaa sekä tuotannollisten investointien aloittamista, joiden tavoitteena on biomassoista peräisin olevien ravinteiden kierrätyksen edistäminen. Ohjelman tavoitteena on edistää ravinteiden kierrätykseen liittyvien uusien teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Valtakunnallinen kokeiluohjelma on osa Sanna Marinin hallitusohjelmaa ja rahoituksen myöntää maa- ja metsätalousministeriö. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa ohjelman toimeenpanosta. 

Kaksi miestä, joista toinen ministeri, tutkivat pieniä lasisia näytepurkkeja messuosastolla. Kuvassa myös kaksi naista esittelemässä purkkeja ja niiden sisältöä.
Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen vieraili osastolla ja tutustui kokeiluohjelman hankkeiden tuomiin näytteisiin.

Ravinteet ja energia kiertoon -osastolla oli mukana kokeiluohjelman lisäksi ProAgrian Maatalouden ravinteet ja energia käyttöön (MARIKA) -hanke, Tassunjälki-hanke ja Luken Plasman-hanke. Osastolla esiteltiin ravinteiden kierrätyksestä kiinnostuneille yrityksille ja toimijoille erilaisia rahoitusmahdollisuuksia ravinteiden kierrätyksen testaukseen ja innovaatioihin. Esillä oli myös kokeiluohjelmasta rahoitusta saaneiden hankkeiden multa-, kasvualusta- ja lannoitenäytteitä. Pöydän ääressä pystyi tutustua muun muassa luujauhosta, metsätalouden sivuvirroista, hevosenlannasta, kanankakasta ja biohiilestä tehtyihin tuotteisiin. 

Kolme laisista purkkia, joissa metalliset kannet ja sisällä jotain mullan näköistä. Yhden purkin kannessa lukee nurmikkomulta hevosenlanta. Pihamaa R. Ajalin Oy.
Lannoite- ja multanäytteitä oli esillä monesta rahoitetusta hankkeesta.

Edellisessä Farmarissa oli myös mukana Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman ensimmäinen kausi 2016-2018. Silloin järjestettiin Ravinteet kiertoon -kävelyjä messualueella. Kiertokävelyn varrella esiteltiin Farmarissa mukana olevia ravinteiden kierrätystä jollain tavalla toteuttavia yrityksiä. Toteutimme tällä kertaa vastaavan kävelyn omatoimikartan avulla, jonne kokosimme useita kokeiluohjelmasta rahoitusta saaneita yrityksiä ja muita ravinnekiertokohteita. Kartan kanssa aiheesta kiinnostunut yleisö pystyi tekemään oman kiertokävelynsä ravinteiden kierrätyksen näkökulmasta messualueella. 

Seuraavaksi Seinäjoen vuoro

Seuraavaksi Farmari-messut palaavat jälleen Seinäjoelle vuonna 2024. Vuonna 2017 olin juuri aloittanut viestintäharjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella ja ensimmäiset työtehtäväni liittyivät silloin Farmari-messuihin. Nyt viisi vuotta ja muutamaa eri työpaikkaa myöhemmin palasin ELY-keskukseen töihin ja löysin edestäni jälleen Farmari-messut. Ympyrä tuntuu sulkeutuneen ja tälläkin kertaa Farmarit olivat hieno kokemus. Seuraavia Farmareja odotellessa voit tutustua MARIKA-hankkeen tekemään messukoosteeseen tai lukaista allekirjoittaneen edellisen Farmari-blogin vuodelta 2017

Oletko kiinnostunut ravinteiden kierrätyksestä? Tutustu Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmaan! Ohessa kokeiluohjelmasta rahoitetun IHAA-hankkeen esittelyvideo, joka oli esillä myös Farmari-messuilla.  

Emma Marttila
Viestintäasiantuntija
Maaseutuyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

EU:n elpymisvarat tukemassa uusiutuvan energian investointeja  

Oletko kuullut jo maaseudun yrityksille suunnatuista elpymisvaroista? Elpymisvarat ovat herättäneet mukavasti kiinnostusta valtakunnallisesti sekä myös Etelä-Pohjanmaan yritysten keskuudessa. Kyselyjä on tullut kaikkien toimenpiteiden osalta, ja asiantuntijoina olemme saaneetkin mukavan lisän omaan työhömme, jolla pystymme osaltamme olla edesauttamassa alueen kehittymistä sekä toipumaan koronakriisin vaikutuksista.  

EU:n elpymisvaroilla pyritään erityisesti vaikuttamaan siihen, että investoinneilla olisi myönteisiä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia kokonaiskestävyys huomioiden. Maaseudun yritystukien osalta elpymisvarat kohdennetaan uusiin tukikohteisiin

  • biokaasulaitoksiin 
  • uusiutuvan energian käyttöönottoon ja uuteen teknologiaan 
  • omistajanvaihdoksiin 

Tukea uusiutuvaan energiaan ja uuteen teknologiaan

Yritys voi saada tukea esimerkiksi uusiutuvan energian tai yrityksen tuotantoa tehostavan teknologian käyttöönottoon. Tällaisia investointeja ovat esimerkiksi aurinkopaneelien tai ilmalämpöpumppujen hankinnat tai uudet laitteet ja ohjelmistot, jotka parantavat energia- tai materiaalitehokkuutta. Maataloustuotteita jalostavat yritykset voivat saada tukea 35 % investoinnin kustannuksista, muut maaseudun mikro- ja pienyritykset 30 %. Elpymisvaroista rahoitetaan myös biokaasun tuotannon lisäämistä. Jos yritys rakentaa uuden biokaasuntuotantolaitoksen tai -yksikön, tukea voi saada 50 % investoinnin kustannuksista. 

Maaseudun yritystukia voidaan myöntää maaseutualueilla toimiville yrityksille. Yrittäjä voi tarkistaa maanmittauslaitoksen kartasta, sijaitseeko hänen yrityksensä tukikelpoisella alueella. 

Tukea omistajavaihdoksiin 

Investointien lisäksi elpymisrahoituksella vauhditetaan yrityksen omistajanvaihdoksia. Henkilö, joka valmistelee harvaan asutulla tai ydinmaaseudulla sijaitsevan yrityksen hankintaa, voi saada omistajanvaihdoksen valmisteluun tarvittavaan asiantuntija-apuun 5 000–10 000 euroa. Kyseessä on uusi tukimuoto. 

Hakeminen ja neuvonta

ELY-keskuksesta saa lisätietoja tuesta ja tuen hakemisesta. ELY-keskuksen asiantuntijoihin on hyvä olla yhteydessä jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Päätöksen rahoituksesta tekee alueen ELY-keskus.

Tuen haku jatkuu niin kauan kuin varoja on jäljellä, kuitenkin korkeintaan vuoden 2022 loppupuolelle saakka. Tukia haetaan Ruokaviraston Hyrrä-asiointipalvelun kautta.

Lisätietoa tuen tarkemmista ehdoista ja hakemisesta: 

Anna-Mari Heinonen
Asiantuntija, yritysrahoitus
Yrityspalvelukeskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maataloushallinnossa mukana viljelijöitä palvelemassa viidellä eri vuosikymmenellä 

Astuessani sisään Nurmon kunnantaloon kesällä -83 olin nuori Hyvinkään maatalousopistosta juuri valmistunut agrologi. Paikka oli tullut auki edellisen viranhaltijan eläköidyttyäni, ja niin ura Nurmon-Seinäjoen maataloussihteerinä alkoi. Maataloussihteerien kautta kulkivat tuolloin oikeastaan kaikki maataloushallintoon kuuluvat hakemukset. Byrokratia oli huipussaan. Asiakas kävi henkilökohtaisesti maataloussihteerin juttusilla kysymässä, saisiko navettaan rahoitusta, tai pääsisikö jo luopumaan tilastaan seuraavalle sukupolvelle. Maataloussihteerin puoleen käännyttiin oikeastaan kaikkiin maataloushallintoa koskevissa asioissa. Katsoin ensin ns. ”Tuiskun raamatusta” ohjeet, ja sen jälkeen asiakkaan kanssa alettiin täyttää hakemusta. Kun asiakas oli toimittanut tarvittavat liitteet, esittelin asian maatalouslautakunnan kokouksessa, joita pidettiin n. kerran kuukaudessa sekä Nurmossa että Seinäjoella, molemmissa kunnissa oli omat lautakunnat. Lautakunnan kokouksen jälkeen valmistelin hakemuksen loppuun ja toimitin sen maatalouspiiriin. Piiristä vielä moni asia jouduttiin toimittamaan maatilahallitukseen vahvistettavaksi, jotta saatiin lopullinen sinetti asialle. Aikaa ja vaivaa kului huomattavasti enemmän nykykäytäntöihin nähden. Tavallisella kirjoituskoneella täytettiin pöytäkirjat, ja usein kuului ”eiku” jolloin korjausliuskaa tarvittiin apuna virheellisen lyönnin muuttamiseksi asiakirjaan. 

Maataloussihteerin työt koostuivat monesta osasta 

Oleellinen osa maataloussihteerin työstä kului pinta-alalisähakemusten käsittelyyn. Pinta-alalisäjärjestelmä oli jatkumoa sotien jälkeen luodulle väkilannoitteiden hinnanalennusjärjestelmälle. Silloin osa maatalousväestön tulokorotuksista sovittiin suunnattavaksi alentamaan lannoitteiden hintoja, jotta voitaisiin estää elintarvikkeiden hintojen korotukset ja siitä seuraavat palkankorotusvaatimukset. Pinta-alalisän myöntämiseen vaikuttivat viljellyn pellon pinta-ala, karjan koko ja viljelijän tulot. Pinta-alalisä oli suurimmillaan 7–15 peltohehtaarin tiloilla ja lakkasi 30 ha suuremmilta tiloilta. Siten sillä oli oma sosiaalipoliittinen vaikutus pientilojen tukemisessa. Pinta-alalisää maksettiin porrastetusti tukialuevyöhykkeittäin etelästä pohjoiseen, pohjoissuomeen maksettiin suurimmat tuet. Pinta-alalisäjärjestelmä lakkasi Suomen liittyessä EU:hun.

Maataloussihteeri vastasi myös hirvi- ja sato- ja tulvavahinkojen arvioinneista sekä hukkakauratarkastusten tekemisestä. Varsinkin 80-luvun puolivälissä hirvivahinkoja kertyi runsaasti. Tulvavahingot olivat harvinaisia, mutta 1984 tulvat aiheuttivat heinäsadon kastumisia latoihin ja muutamia rakennusvahinkoja.

Kiintiöt ja rajoitukset ohjailivat maataloutta 

80-luvulla maataloussihteerin työtä hallitsivat erilaiset kiintiöt ja rajoitukset. Suomen täytyi huolehtia ylimääräisestä ruoasta viemällä se maailmanmarkkinahintaan ulkomaille. Koska ulkomaille vienti oli kallista, pyrittiin rajoituksilla huolehtimaan siitä, ettei ylijäämiä kovin paljon syntyisi. Luotiin mm. maitokiintiöjärjestelmät ja sikaluvat sekä erilaiset tuotannon vähentämissopimukset. Maitokiintiöt otettiin Suomessa käyttöön 1984 hillitsemään maidon ylituotantoa. Maitokiintiöjärjestelmästä luovuttiin Suomessa maalis-huhtikuun vaihteessa 2015.

Kiintiöjärjestelmästä tuli hallinnollisesti raskas, koska siihen liittyivät kiintiöiden siirto ja myyntimahdollisuus viljelijöiden kesken sekä tietyin ehdoin hallinnosta myönnettävät lisäkiintiöt nuorille tuottajille ja uudisrakentajille. Monesti uudisrakentajat joutuivatkin ostamaan kalliilla hinnalla vapailta markkinoilta kiintiötä saadakseen uudisrakennukseen riittävästi rahoitettavia lehmäpaikkoja. Lypsylehmien navettojen rakentamisinvestointeja tuettaessa avustus ja korkotukilaina kohdistuivat vain siihen paikkamäärään saakka, mihin viljelijällä oli laskennallinen kiintiöoikeus. Parhaimpina aikoina 80-luvun loppupuolella myönnettiin maidon lisäkiintiöitä nuorille tuottajille ja tehtiin maidon tuotannon vähentämissopimuksia ns. maitobonuksia.

Pellonvarauslaki oli Suomessa toteutettu maatalouden ylituotannon leikkaamiseen tähtäävä vuonna 1969 voimaan tullut laki. Lain johdosta maatilan omistaja saattoi tehdä valtion kanssa pellonvaraussopimuksen, jossa hän sitoutui jättämään pellot viljelemättä. Vaikka uusia sopimuksia ei enää tehty vuoden 1974 jälkeen, pakettipeltojen vaikutus heijastui vielä 2000-luvulle saakka. Samoin eläkejärjestelmään luotu luopumiseläkemalli, jossa eläkkeen sai jättämällä pellot viljelemättä, ellei tilalla ollut jatkajaa. Vasta viime vuosina näiden järjestelmien seurauksina viljelysalueiden keskellä sijaitsevista hoitamatta jääneistä pelloista suurin osa on saatu otettua uudelleen käyttöön, elleivät ne ole täysin metsittyneet.   

Peltojen osalta rajoitukset huipentuivat vuoden 1992 alussa peltojen raivaamiskieltoon. Silloin kaikki kynnelle kykenevät raivasivat vimmatusti peltoja vuoden 1991 aikana. Varsinkin turvetuotannosta poistuneita suoalueita kunnostettiin urakalla pelloiksi, jotka ovat nyt muodostuneet maatalouden aiheuttamien päästöjen silmätikuiksi 

Maataloushallinto on vuosikymmenten saatossa kokenut valtavia muutoksia aina kiintiöiden seurauksista järjestelmämuutosten tuomiin sähköisiin hakemuksiin. 

Euroopan Unionin tuomat uudet tuulet 

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin 1995 koko maataloustukijärjestelmä luotiin uusiksi, ja kuntien maataloussihteerit olivat etulinjassa neuvomassa ja auttamassa viljelijöitä sopeutumaan tukien hakemisessa. Kaikille viljelijöille oli saatava käyttöön 1:10 000 kartta-aineisto, johon tukikelpoiset pellot oli merkittävä ja pelloille saatava kirjattua jokin järkevä pinta-ala. Lisäksi tuotevarastot oli inventoitava vuosien 1994 ja 1995 vaiheessa, ja työssä olivat apuna myös maatalouslautakuntien jäsenet. Ensimmäinen tukihakuun keväällä 1995 valmistauduttiin pitämällä lukuisia neuvontatilaisuuksia eri puolella pitäjää. Kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia. Kaikki oli kaikille uutta – niin virkamiehille kuin viljelijöillekin. Rytäkästä selvittiin kaikella kunnialla ja kovan urakoinnin päätteeksi saatiin ensimmäiset tukimaksatukset hoidettua. Varsinaisen tukihakemuksien rinnalla luotiin erityisympäristötukia, joista parhain oli happamille sulfaattimaille myönnetty peltojen kalkitustuki, jota maksettiin viiden vuoden ajan. Se on ollut merkittävimpiä tukia kautta aikojen. Ne, jotka asian huomasivat, saivat tilansa peltojen pH-arvot kuntoon kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.

 Euroopan Unioniin liittyminen oli monelle viljelijälle osin pelottavaa. Tuotteiden hintojen oli sopeuduttava maailmanmarkkinoihin, ja uskottiin ettei tukijärjestelmä korvaa tulotason laskua. Kirjanpidon lisääntyminen niin pelto- kuin karjataloudessakin aiheuttivat harmia, ja moni alkoi miettiä koko tuotannon lopettamista. Ne, jotka uskalsivat ostaa peltoa EU:hun liittymisen jälkeen, tekivät hyvän tilin, koska maausko horjui tuolloin monella tilalla. Maataloussihteerin työtä oli myös kuunnella viljelijöitä heidän monissa murheissaan ja auttaa niin paljon kuin oli mahdollista. Kynnys virkamiehen luo piti olla matala tai suorastaan huomaamaton.

Maataloussihteerin työstä tukien käsittelyyn  

Seinäjoen kaupungin omistuksessa oli uudessa ”maa- ja metsätalossa” Huhtalantie 2:ssa neljä huonetta. Sinne tietenkin maataloussihteerin oli helppo kerran viikossa siirtyä palvelemaan seinäjokisia viljelijöitä. Samassa kerroksessa oli Seinäjoen maatalouspiiri, jonne oli luontevaa poiketa välillä ”piirin” väkeä tervehtimässä. Jonain heikkona hetkenä tuli mainittua silloiselle piiripäällikkö Ängeslevälle, että voisin tehdä välillä töitä myös piirin väen kanssa. 1990-luvun loppupuolella EU:n rahahanojen käyttöä oli osattu jo paremmin hyödyntää, ja maaseudun pienyrityksiä perustettiin maatilojen yhteyteen. Tähän työhön tarvittiin apukäsiä, ja niin Sakari kutsui minut tilapäispestiin maaseudun pienyritystukien käsittelyyn ja samalla seuraamaan joitakin hankkeita. Kunnan myönnettyä v. 1998 kahden vuoden virkavapauden siirryin maaliskuussa 1998 ”piiriin”, josta en enää kuntaan palannut saatuani vakituisen pestin vuoden 2000 alusta investointi- ja aloitustukien käsittelyssä. Uuteen työpaikkaan oli helppo solahtaa tuntiessaan henkilökunnan jo pitkältä ajalta entuudestaan. Viihdyin alusta alkaen mainiosti ja koin helpottavana olla osana samaa työtä tekevää työyhteisöä. Kunnan maataloussihteerin työ oli yksinäistä puurtamista, ja siihen verrattuna piirissä työtä helpotti kollegojen apu ja tuki, jota oli helposti saatavilla.

Työpaikan nimike on muuttunut matkan varrella useasti. Seinäjoen maatalouspiirin maataloustoimisto- nimike oli vuoteen 1987 saakka. Seinäjoen maatalouspiiri 88–90, Etelä-Pohjanmaan maaseutupiiri 91–92, Etelä-Pohjanmaan maaseutuelinkeinopiiri 93–97. Työvoima- ja elinkeinokeskukset perustettiin 1.9.1997 ja vuoden 2010 alusta ELY-keskukset aloittivat toimintansa. 

Maataloushankkeiden ja investointien ihmeellinen maailma 

1990-luvun loppu kului sukkelaan erilaisiin pienyrityshankkeitten aloittamisia tutkiessa ja tukiessa. Kirjo oli laaja pienen käsityöläisyrityksen tiimoilta miljoonainvestointiin metalliteollisuudessa. Samalla oma maailmankuva avartui siitä moninaisuudesta, mitä maaseudulla voidaan tehdä. Kaikki ideat eivät kantaneet vuosikymmeniä kestävälle yrittäjyydelle, mutta usein joukosta putkahti esiin ns. ”helmiä”, jotka kasvoivat ajan mittaan pienyritystuen ulkopuolelle tarjotessaan työtä laajemmalle henkilöstölle. Hankemaailma oli tullut kunnissa tutuiksi, ja joka seutukuntaan viriteltiin kilvan erilaisia kehittämishankkeita. Varsinkin erilaiset kylähankkeet tulivat tutuiksi käydessäni eri ohjausryhmien kokouksessa ja hankkeiden järjestämillä tutustumiskäynneillä.

2000-luvun vaihteessa nuorten viljelijöiden aloitustukihakemusten käsittely siirtyi vastuulleni edeltäjäni jäädessä eläkkeelle. Uusien yrittäjien tukeminen oli mieluisaa huomatessani, kuinka innokkaasti nuoret lähtivät kehittämään tilojaan. Neuvontajärjestön kanssa luotiin tiedotukseen malli, jossa eri seutukunnissa kierrettiin vuoden alkupuolella yhdessä eläkeasiamiehen ja neuvonta-asiantuntijan kanssa. Pankit olivat alusta pitäen mukana aktiivisesti. Malli toimi erittäin hyvin aina koronapandemiaan saakka. Samoin kävin eri maatalousoppilaitoksissa luennoimassa aloitus- ja investointituista. Tiedottamisen merkitys on kaikkien tukimuotojen osalta ensiarvoisen tärkeää. Koko Etelä-Pohjanmaan sukupolvenvaihdosten vaihtuvuus onkin saatu 2000-luvun alusta lukien n. 27 %:iin tukihakemustilalukumäärään verrattuna. Iso osa pientiloista vaihtaa omistaja ilman aloitustukea. Siten todellisten omistajavaihdosten lukumäärä on huomattavasti suurempi. Sain toimia ELY-keskusten edustajana luopumisasiain seurantatyöryhmässä Melassa yhdessä MTK:n, MMM:n ja Maaseutuviraston henkilöiden kanssa vuodesta 2003 aina vuoden 2018 loppuun saakka. Seurantatyöryhmä tarjosi mainion näköalapaikan sukupolvenvaihdosten seuraamiseen koko valtakunnan tasolla ja samalla sain luoda pitkät henkilökohtaiset suhteet muiden virastojen vastaaviin toimijoihin, josta oli hyötyä myös uusien asioiden kehitystyössä.

Investointihalukkuus Etelä-Pohjanmaalla oli 2000-luvulle tultaessa vireää ja hakemusmäärät kasvoivat isoiksi. Pelkästään lisämaanostolainoja saatettiin tehdä saman verran kuin nykyään koko vuoden kaikkien hakemusten määrä yhteensä. Hakemusten käsittelyn sujuvoittamiseksi päätettiin tehdä alle 100 000 euron hakemukset pelkästään käsittelijän allekirjoituksella, ja yli meneviin haettiin piiripäällikön allekirjoitus. Massaa vyörytettiin liukuhihnalta ja käsittelijöiden määrää lisättiin. Etelä-Pohjanmaan maaseutupiiri oli jo silloin investointimäärien kärjessä Varsinais-Suomen, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa. Sama kilpa suurimmasta investoijasta on vuosittain jatkunut tähän päivään saakka sekä kappalemäärien että eurojen näkökulmasta. Hakemusten käsittely on kangerrellut aina ohjelmakausien vaihtuessa, ja välillä on asetettu hakukieltoja, jotka patosivat investointeja odottamaan uuden kauden aukeamista. 

Maataloushallinnon parissa luotu pitkä ura on tarjonnut Heikki Mäntykoskelle kattavan katsauksen alan historiasta. Vaikka etätyö on osaltaan tuonut mukanaan haasteita, jää Mäntykoski muistelemaan uraansa lämmöllä. 

Järjestelmäuudistukset muuttivat hakemusten käsittelyn 

Seuraava isompi uudistus koettiin nykyisen ohjelmakauden alussa 2015 vuoden aikana. Hakemusten käsittelyssä siirryttiin nykyiseen Hyrrä-järjestelmään, jossa sain olla mukana Maaseutuviraston kehittäessä järjestelmää toimintakuntoon. Useasti Timo-Jaakko Joensuu tuli kadun yli luokseni, ja yhdessä kokeilemme, joko järjestelmä saataisiin myös viranomaispäässä toimimaan käytännössä, eikä vain teoriassa. Syksyllä 2015 Ritva pääsi painamaan enteriä hyväksyessään ensimmäisen Hyrrä-päätöksen, ja niin uusi järjestelmä saatiin vihdoin alkukangertelujen kautta käyttöön. Järjestelmästä on kehittynyt vuosien mittaan kelpo työkalu. Sähköisten hakemusten määrä on saatu nousemaan, ja viljelijät ovat oppineet käyttämään hakumahdollisuutta omalta tietokoneelta. Isojen käsiarkistojen selailu jäi historiaan, mikä oli viranomaispäässä iso helpotus.

Ura maatalouden hallinnon parissa on antanut paljon 

 Työ viljelijöiden hyväksi eteläpohjalaisen maaseudun kehittämisessä yhdessä rahalaitosten, neuvontajärjestöjen ja jalostuslaitosten kanssa on ollut todella antoisaa. Olen saanut nähdä maaseudun kehittymisen muutaman kymmenen lehmän maitotiloista isoihin robottilypsyisiin tuotantoyksiköihin. Sama kehitystä on ollut joka tuotantohaarassa, ja normaali käsitys perheviljelmän isännästä on muuttunut ison osakeyhtiön toimitusjohtajaksi. Olen yrittänyt pitää esillä koulutuksen merkittävyyttä uusien isäntien tarttuessa traktorin rattiin. Uuden tietotaidon omaksuminen on vielä tärkeämpää tulevaisuudessa yksikkökokojen kasvaessa ja taloudellisen kannattavuusajattelun korostuessa.

Koronapandemia työnsi meidät kotiin etätöihin naputtelemaan koneitamme ylhäiseen yksinäisyyteen. Etätyö oli osaltani hyvin mullistavaa, koska olin vuosikymmenet tottunut tulemaan fyysisesti työpaikalle ja olemaan työkavereiden kanssa yhdessä ratkomassa työtehtäviä ja virkistymään kahvi- ja ruokatauoilla. Vaikka oli helppoa jäädä kotiin, työntää aamupuurolautanen sivuun ja avata läppäri sekä puhelin, niin jotain samalla menetettiin. Yhteisöllisyys kärsi pahan kolauksen. Teamsit eivät korvanneet sitä välitöntä vuorovaikutusta, mitä oma toimistoyhteisö ennen tarjosi. Toivottavasti koronan helpottamisen jälkeen voitaisiin palata ainakin osittain johonkin sellaiseen välimuotomalliin, joissa myös yhteisöllisyys pääsisi kehittymään. Kuitenkin olemme osa yhteisöä, jolla on sama päämäärä. Meidän osaltamme eteläpohjalaisen maaseudun kehittäminen. Yksin kukaan ei pärjää ja aina tarvitsee muiden apua ja tukea. On ollut antoisaa tutustua lähityökavereihin ihmisinä, ja heidän kanssaan käytyjä keskusteluhetkiä jään kaipaamaan. En niinkään hakemuspinoja tai deadlineja.

Suunnistaessani iloisin mielin kohti uusia seikkailuja toivottelen lämpimin ajatuksin ELY:n väelle, maakunnan viljelijöille ja viljelijöitten asioita hoitaville yhteistyökumppaneille jaksamista omilla työsaroillaan.

Lomien kautta eläkkeelle jäävänä Heikki Mäntykoski 

Heikki Mäntykoski
Asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

CAP27 ja maaseudun kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla

Maaseudun ja maatalouden kehittämisessä on tällä hetkellä laajasti käytössä termi CAP27. Lyhenteeksi sen tunnistaa, mutta mitä sillä oikein tarkoitetaan?

Lyhenne CAP27 tulee EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tulevasta rahoituskaudesta (Common Agricultural Policy, CAP), jota tullaan soveltamaan vuosina 2023–2027. Tulevalla rahoituskaudella tavoitellaan mm. ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, oikeudenmukaista tulotasoa ja kilpailukykyä, uusien viljelijöiden saamista alalle sekä elinvoimaisia maaseutualueita. Jokaisen jäsenvaltion tapaan Suomi laatii kansallisen strategiasuunnitelman (CAP-suunnitelman), jossa kuvataan maatalous- ja maaseutupolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Kansalliseen valmistelutyöhön liittyen ELY-keskukset valmistelevat yhdessä alueen toimijoiden kanssa alueelliset maaseudun kehittämissuunnitelmat ja paikalliset Leader-ryhmät omat paikalliset kehittämisstrategiansa.

ELY-keskuksen alueellinen valmistelu

ELY-keskusten alueelliset maaseudun kehittämissuunnitelmat kattavat kehittämishankkeet, maaseudun yritystuet sekä ensimmäistä kertaa myös maatalouden rakennetuet. Kehittämissuunnitelmassa esitetään strateginen näkemys alueen maaseudun kehittämisen painopisteistä sekä kiteytetään keskeiset päämäärät, tavoitteet ja keinot.

Etelä-Pohjanmaan maaseudun kehittämisen painopisteiksi on yhteisesti määritelty

  • Ruokaprovinssin kehittäminen
  • Yritystoiminnan ja yrittäjyyden edistäminen
  • Maaseudun elinvoima ja asukkaiden hyvinvointi

Kaikkia painopisteitä yhdistävät läpileikkaavat teemat: digitalisaatio, osaamisen lisääminen, ympäristö, ilmastonmuutos sekä luonnonvarojen kestävä käyttö.

Viime syksyn aikana kutsuimme koolle keskeisiä toimijoita ja sidosryhmiä miettimään painopisteiden sisältöjä. Työryhmien toiminta on ollut aktiivista ja olemme saaneet niistä paljon kehittämistarpeita ja -ideoita. Kiitos teidän kaikkien mukana olleiden!

Laajemmin maaseudun kehittämistarpeita ja -ideoita kerätään kaikille avoimen VIIMA-kommentointialustan kautta (app.viima.com). Kommentointimahdollisuus on auki maaliskuun loppuun saakka, joten vielä ehtii tuoda omia ajatuksia esille tai jatkojalostaa toisten ideoita.

Yhdessä kohti kestävää tulevaisuutta

CAP27-valmisteluun liittyen meillä on nyt helmikuussa tulossa Yhdessä kohti kestävää tulevaisuutta -webinaari. Tavoitteena on luoda yhdessä tulevaisuuden näkymiä ja verkostoja eteläpohjalaisen maaseudun parhaaksi. Tilaisuudessa kuulemme europarlamentaarikko Elsi Kataisen tuoreimmat kuulumiset CAP27-valmistelusta. Lisäksi Anssi Rantanen johdattelee meitä tulevaisuuden tärkeimpiin metataitoihin: oppimaan oppimiseen, kasvun ajattelutapaan ja tulevaisuuden työelämätaitoihin.

Tilaisuuden ohjelma ja ilmoittautumislinkki uusimmissa Uutisjyvissä (kehaemail.stt.fi)

Tilaisuus on kaikille avoin, lämpimästi tervetuloa!

 

Kehittämisterveisin,

Hanna Mäkimantila
Kehittämispäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maaseuturahastosta maksettu hanke-, yritys- ja rakennetukia 128 miljoonaa euroa

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 toimeenpano on maksatusten osalta täydessä vauhdissa. Kuluvalla ohjelmakaudella Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa myönnetyistä hanke-, yritys- ja maatalouden rakennetuista on tähän mennessä maksettu 128 miljoonaa euroa. Tuet myönnetään erilaisiin kehittämis- ja investointihankkeisiin. Näiden osalta maksatukset käynnistyivät vähitellen vuonna 2017. Ylivoimaisesti eniten tukieurot kohdistuvat maatalouden rakennetukiin. Monet investoinnit ovat miljoonaluokkaa ja tuen merkitys on todella suuri.

Maksetut tuet 2017-2020. Rakennetukia 77,8 M€, hanketukia 20,1 M€, yritystukia 14,8 M€, Leader-hanketukia 10,8 M€ ja Leader yritystukia 4,5 M€.

Maaseuturahastosta tuettavat kehittämis- ja investointihankkeet etenevät siten, että ensin kohteeseen on haettava rahoitusta. Täytyy tehdä suunnitelma, jonka mukaan toteutus tapahtuu ja kustannukset pitää olla etukäteen arvioituna. Myönteisen rahoituspäätöksen jälkeen hankkeen kustannuksiin on varattu tietty määrä tukea.

Tukea ei makseta kevyin perustein. Maksatusta haetaan sitä mukaa, kun hanke toteutuu. Tuen maksamisen edellytyksenä on, että toteutus on tapahtunut rahoituspäätöksen ja siinä hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Hankkeesta on pääsääntöisesti esitettävä kirjanpito, laskut ja tiliotteet. Joissakin tukimuodoissa esitetään muita luotettavia dokumentteja, josta toteutuminen voidaan todeta. Lisäksi investointien loppumaksatuksen yhteydessä voidaan tehdä tarkastuskäynti paikan päälle tai pyydetään toimittamaan valokuvia toteutuksesta. Hanke pitää oikeasti toteutua, että tuki voidaan maksaa. Koronapandemian takia olemme tosin joutuneet jättämään tarkastuskäyntejä tekemättä.

Ohjelmakauden maksatukset lähtivät tukimuoto kerrallaan käyntiin. Alkutaipaleella pääsi syntymään isoja ruuhkia varsinkin kehittämishankkeissa. Rahoituspäätöksiä oli tehty jo paljon, ja kun maksatus niiden osalta viimein käynnistyi, tuli hakemuksia heti runsaasti. Tuen maksaminen ei tapahdu yhtä helposti kuin laskun maksu. Kehittämishankkeet ovat usein laajoja kokonaisuuksia, joissa voi olla mukana myös monia osatoteuttajia. Ruuhkan purku vei eri syistä aikaa, mutta nyt käsittelytilanne on hyvä. Meillä on osaavat maksatusasiantuntijat, Hyrrä on kehittynyt ja myös hakijat ovat oppineet kokemuksen myötä maksatusprosessia koko ajan paremmin.

Ennen maksuhakemuksen laatimista kannattaa lukea rahoituspäätös ehtoineen ja hyväksytty suunnitelma. Käsittely sujuu huomattavasti nopeammin, kun hakemus on huolellisesti tehty ja mukana on tarvittavat liitteet. Ja on vielä sanomattakin selvää, että sähköinen asiointi nopeuttaa käsittelyä.

 

Anne Palokoski
maksatuspäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus