Hiilensidonnallako maatilat ilmastonmuutosta vastaan?

Ilmastonmuutos ja hiilensidonta, siinä sanapari, jonka kuulee nykyään erittäin usein, ehkä jopa kyllästymiseen asti. Ilmastonmuutoksen tuomat seuraukset tuovat tuskaa maanviljelijälle siinä missä kuluttajallekin. Ovathan viljelijä ja kuluttaja liitossa keskenään, ilman toista ei olisi toista. Maatilalla viljelijän reaktio asiaa kohtaan voi olla niin täystyrmäys, kuin utelias mielenkiinto. Hiilensidonta, miten minun maatilani voisi toteuttaa sitä tulevaisuudessa?

Usein epäluuloa asiaa kohtaan saattaa helposti aiheuttaa usko siihen, ettei tiedä tarpeeksi ilmastonmuutoksesta ja hiilensidonnasta. Silloin se voi muodostaa esteen sille, miksei itse toteuta ilmastotoimia. Myös tiukka taloustilanne saattaa estää toimenpiteiden toteuttamisen, vaikka halua ja tietoa niiden toteuttamiseen olisikin. Hiilensidonnasta on ollut ja on käynnissä monia tutkimuksia ja hankkeita, joten tulevaisuudessakin tietoa on saatavilla useista eri lähteistä.

Peltomaisema, jossa nurmikkoa ja viljaa.

 

Mikä hiilensidonta?

Hiilensidonnassa hiilidioksidi poistuu ilmasta ja varastoituu maaperään kasvien yhteyttämisen kautta. Yhteyttämisessä kasvit käyttävät osan hiilestä omaan kasvuunsa ja osan ne kuljettavat juuriensa kautta maaperään pieneliöiden käyttöön.

Nyt taidamme elää aikaa, jolloin on annettava tilaa uusille ajatuksille ja työtavoille. Peltojen pitäminen ympärivuotisesti kasvipeitteisinä vaatii uudenlaista suhtautumista perinteisiin maanmuokkauksen tapoihin. Voihan olla, ettei tulevaisuudessa syksyisin näe mustia kynnöspeltoja lainkaan. Onhan hiiltä sitovan viljelyn pääosassa hyvinvoiva kasvi. Eli mitä perusteellisemmin pellot ovat kasvien peitossa, sitä enemmän ne pystyvät siirtämään hiilidioksidia ilmasta maahan.

Ilmastonmuutoksen lisäksi viljelijät saattavat ryhtyä niin sanotuiksi hiiliviljelijöiksi mm. ympäristön monimuotoisuuden heikkenemisen ja maaperästä karkaavien ravinteiden vuoksi. Hiiltä sitovilla viljelymenetelmillä kun saa parannettua satomääriä sekä maaperän viljelyominaisuuksia, ja samalla viljelyn kannattavuus paranee. Hiiliviljelyä voi halutessaan toteuttaa, vaikka kasvattamalla osalla pelloista nurmea ja lisäämällä työskentelytapoihin esim. kasvinvuorottelun, muokkauksen vähentämisen tai suorakylvön. Ympäristökorvaus taas tarjoaa ympäristötoimiksi tällä hetkellä mm. kasvipeitteisyyttä, valumavesien käsittelyä, ravinteiden kierrätystä ja peltoluonnon monimuotoisuutta.

Sänkipellolta on viljat jo puitu.

Se millaisia ympäristötoimia tulevan ohjelmakauden CAP-suunnitelma tarjoaa, on vielä epävarmaa. Vaikka maatalousmaan hiilensidonta on yksi maatalouden avainkeinoista ilmastonmuutoksen hillinnässä, on kuitenkin muistettava, että viljelijöiden päätehtävänä on tuottaa ruokaa.


Essi Kiili
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Saako maalla haista?

Hallitusohjelma peräänkuuluttaa hallinnon keventämistä ja erityisesti lupamenettelyn sujuvoittamista. Ympäristöhallinnossa nämä norminpurkutalkoot tarkoittavat lupavelvollisten toimintojen karsimista, lupakynnysten nostamista ja kevyempään ilmoitus-ja rekisteröintimenettelyyn siirtymistä. Monet toimialat ovat kyllästyneet odottamaan venyviä ja kalliita lupaprosesseja. Ongelmat ovat saattaneet jatkua valvonnassa, kun aika on jo ajanut alkuperäisten hakemuksessa esitettyjen suunnitelmien ohi. Myös lupamaksujen hintoja on moitittu.

Eläinsuojat valittiin kevennetyn lupamenettelyn mallikohteeksi. Ympäristönsuojelulain uudistuksen ja sen ympärillä pyörineen saatekeskustelun perusteella toimialaa esitettiin siirrettäväksi ilmoitusmenettelyyn ja kuntien valvontavastuulle. Perusteena oli, että eläinsuojia on määrällisesti paljon ja niiden lupamääräykset ovat kaikki hyvin samankaltaisia. Toimialaa ei myöskään pidetty ympäristövaikutusten osalta mitenkään erityisen merkittävänä. Ilmoitusmenettelyn soveltamisessa kuitenkin päätettiin, että suuret ympäristövaikutusten arvioinnin piiriin kuuluvat toiminnot sekä BAT-kokoluokan isot sika- ja siipikarjatilat sekä turkistarhat pysyisivät ainakin toistaiseksi vielä lupamenettelyssä. Näiden toimintojen lupa- ja valvontaviranomaisena olisi jatkossakin valtio eli tuleva LUOVA.

Eläinsuojien normia yritettiin laatia edellisen kerran noin 10 vuotta sitten, mutta tuloksetta. Tuolloin todettiin, että tapauskohtainen lupaharkinta toimii ja on kaikkien kannalta parhain ratkaisu. Lupa tuo toiminnanharjoittelijalle pysyvän suojan ja vaikutusalueen naapurit tulevat kuulluiksi. Kaikkia kohdeltaisiin tasapuolisesti ja toiminnan sijoittuminen haluttiin pitää luvassa ratkaistavana asiana. Tuolloin ei osattu nähdä, että lupamääräyksiä, toiminnan sijoituspaikasta puhumattakaan, olisi voitu normittaa. Ehkä aika ei ollut otollinen, taikka lupa-asiat eivät olleet vielä ruuhkautuneet. Normikokeilun jälkeen hallinnon keventämistoimenpiteet ovat olleet eläinsuojien lupakynnysten ja toimivaltarajojen nostamisia. Nyt on yleisesti todettu, että ne eivät enää riitä.

Mitä eläinsuojien ilmoitusmenettely sitten tarkoittaa? Jatkossa uusia ja laajennuksia suunnittelevien olisi täytettävä ilmoitus, joka pääosin vastaisi vanhaa ympäristölupahakemusta. Ilmoitus jätettäisiin kuntaan mahdollisimman täydellisillä tiedoilla ja liitteillä. Ilmoitusta saisi täydentää vain kerran. Kunnalla olisi lakisääteinen 120 vrk aikavelvoite käsitellä ilmoitus ja antaa siitä päätös. Ilmoituksesta kuultaisiin naapureita, joskin suppeammin kuin lupamenettelyssä. Myös lausuntoja pyydettäisiin harkitusti. Kunta voisi antaa ilmoituksen johdosta tarvittavia lisämääräyksiä. Päätös olisi luonteeltaan kuitenkin lyhyt ja siitä voitaisiin myös valittaa.

Ilmoitusmenettelyssä korostuu se, mitä toiminnanharjoittaja itse ilmoittaa ja mihin ympäristötoimiin hän lomakkeellaan sitoutuu. Tällä on erityistä merkitystä siksi, että uudessa ilmoitusmenettelyn tueksi laadittavassa normiasetuksessa säädettäisiin eläinsuojien vähimmäisetäisyydet lähimpiin naapureihin. Etäisyyksiin vaikuttaisivat eläinmäärän ja -lajin lisäksi toiminnassa käyttöön otettavat ympäristötoimet. Vähimmäisetäisyys katsottaisiin taulukosta eläinsuojaa koskevien tietojen perusteella. Paikallisia oloja normi ei pystyisi huomioimaan.

Maalla saa haista, mutta mikä on kohtuutonta? Sopivien etäisyyksien normittaminen ei ole helppoa ja työ on tältä osin vielä kesken. Kun metrit siirtyvät lainsäädäntöön, on niitä noudatettava. Erityisenä haasteena tulevat olemaan laajennukset. Voi olla, että kaikessa kankeudessaan normi estää laajentamisen, jos naapurit ovat lähellä. Toisaalta, etäisyydet eivät välttämättä ole kaikissa tilanteissa aina riittäviä.

Toteutuessaan uusi ilmoitusmenettely keventää hallinnon lupataakkaa ja lyhentää siten päätösten käsittelyaikaa. Jopa maksut voivat tulla alaspäin. Ympäristölupamenettelyn tapauskohtaisen harkinnan joustavuutta jää todennäköisesti kuitenkin moni kaipaamaan.

 

Ryhmäpäällikkö Anne Polso
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Elämää maaseudulla

Etelä-Pohjanmaata on tullut kierreltyä viimeisten lähes 10 vuoden ajan ristiin rastiin, kun olen käynyt maaseudulla toimivissa yrityksissä, maatiloilla, kylätaloilla, nuorisoseuroilla ja muiden investointitukea saaneiden yhdistysten ja toimijoiden luona. Kyse on maaseuturahastosta myönnettävistä tuista ja sen toteuttamiseen liittyvistä tarkastuskäynneistä. Olen saanut kuulla innostuneiden ihmisten tarinoita, mutta myös huolia ja murheita. Useinhan on niin, että vieraalle ihmiselle on helpompi purkaa mieltään. Tarkastajan kun pitäisi olla niin talous- ja lakiasioiden, rakentamisen, tekniikan, maatalouden kuin psykologiankin asiantuntija.

heinaseipaita_2016

Kun tukea hakenut henkilö tai taho on saanut myönteisen rahoituspäätöksen, ei raha siirry sillä vielä tilille. Voi olla, että tukea ei koskaan maksetakaan, jos investointi ei syystä tai toisesta toteudu tai joudutaan tekemään kielteinen maksupäätös. Tukipäätöksellä on varattu raha johonkin tiettyyn, ennalta hyväksyttyyn tarkoitukseen ja tukea voidaan maksaa vasta sitten, kun toteuttaminen alkaa ja kertyy kustannuksia. Kun investointi on valmis, käydään tilanne vielä pääsääntöisesti toteamassa paikan päällä. Elämme EU-aikaa ja tämän takia ei pelkät asiakirjojen esittämiset riitä. Tuen myöntämistä ja maksamista ohjaavat monenlaiset pykälät komission asetuksista kansallisiin lakiin, asetuksiin ja määräyksiin. Sana tarkastus herättää aina tunteita. Mutta kun hanke on toteutettu niin kuin on sovittu ja asiakirjat ovat kunnossa, ei tarkastuksen takia kannata yöuniaan menettää.

lehmat_navetassa_pieni

Yritykset eivät likikään aina sijaitse pääteiden varsilla. Perillä saattaa odottaa melkoinen yllätys, kun kapean tien varrella on viimeisen päälle rakennetut tai kunnostetut toimitilat. Yrittäjät jaksavat uskoa huomiseen, sillä Etelä-Pohjanmaa on ollut aina maksettujen euromäärien osalta kärkisijoilla muuhun maahan verrattuna. Maaseuturahaston rahaa on ollut meidän alueella tarjolla ja sitä on myös aktiivisesti haettu. Myös maatiloilla investoidaan yhä suurempiin hankkeisiin. Maatilojen määrät vähenevät vuosi vuodelta, mutta tilakoot kasvavat.

On ollut hienoa nähdä, kuinka uusi yrittäjä on halunnut esittää varauskalenteriaan, jossa ensin on merkintöjä vain yksittäisinä päivinä ja vähitellen kalenteri on ollut jo täyteen buukattu. Tarkastukseen sisältyy paikan päällä tehtävän käynnin lisäksi myös tilinpitoasiakirjojen tarkastus. Erään tilitoimiston johtaja sanoi joskus, että ilahtuu aina kun ELY-keskuksesta tulee tarkastaja käymään. Silloin tietää, että paikkakunnalla tapahtuu jotakin. Aina ei kaikilla kuitenkaan mene hyvin ja odottavan aika on pitkä.

Img_8525_pieni

Maalta syntyisin olevana pidän maaseudun elävänä pitämistä tärkeänä. Liian monet kylät autioituvat vähitellen, mutta onneksi on niitäkin kyliä, joihin on ollut muuttajia ja uuden kodin rakentajia. Huonokuntoisia kylätaloja ja seurantaloja on kunnostettu ja on rakennettu jopa kokonaan uusiakin. Kylän yhteishenki pysyy korkealla, kun on yhteisiä projekteja ja niiden avulla saadaan yhteisiä tiloja, joissa voi järjestää juhlia ja muita tapahtumia. Myös lukuisia muita liikuntaan ja vapaa-ajan käyttöön liittyviä investointeja on tehty Etelä-Pohjanmaalla innokkaasti.

Pitäkäämme maaseutu jatkossakin elävänä!

AnnePalokoski_blogi

 

 

 

Anne Palokoski
Maksatuspäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Maatilojen omistus vaihtuu – vai vaihtuuko?

Maatiloilla tulee aina vääjäämättömästi vastaan jossain vaiheessa omistajanvaihdos. Tapahtuuko se hallitusti ja suunnitellusti vai jääkö asiat kuolinpesien hoidettavaksi? Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen maaseutuyksikön alueella (18 kuntaa) on vuodesta 1995 vuoteen 2015 tilaluku vähentynyt 11 266:sta 5941 tilaan. Siis lähes puolet maatiloista on lopettanut ja joko myyneet tai vuokranneet peltonsa lähiseudun viljelijöille lisämaiksi. Vähentyminen on ollut noin 3 – 4 %:n vuosivauhtia ja sama suunta säilyy myös tulevaisuudessa.

Ohra 2_jh_pieni

Kaikilla tiloilla ei ole jatkajaa, eikä tarvitse ollakaan. On toisaalta hyvä, että päätoimiset viljelijät saavat tuotantoonsa lisämaita läheltä ja siten pirstoutunut tilusrakenne vähitellen palautuu takaisin paremmin viljeltäviksi kokonaisuuksiksi. Maatalouden rakennemuutoksen kourissa kannattavuudet eri tuotannonaloilla ovat heitelleet ja varsinkin aivan viimeisinä vuosina joillakin sektoreilla maatalouden yrittäjätulot pudonneet rajusti. Maatilojen tytöt ja pojat ovat nähneet vanhempiensa painiskelun lisääntyvän velan ja vähentyvien tulojen ristiaallokossa ja joutuvat samalla valitsemaan elämänsuuntaansa ja punnitsemaan eri vaihtoehtoaja – mitä minä elämältäni haluan? Olisiko sittenkin kaupungissa palkansaajana helpompaa kuin heittäytyä yrittäjyyden epävarmaan tulevaisuuteen? Vai haluanko tehdä itse, vastata tuloksista itse ja yrittää kehittää kotitilaani vielä paremmaksi viimeisimmän tiedon ja taidon avulla pelkäämättä vastoinkäymisiä?

Koko maataloussektorin perusedellytys on, että saamme jatkuvasti uusia yrittäjiä vastaamaan tulevaisuuden elintarvikehuollosta. Samalla oman maakuntamme isot elintarvikejalostajat saavat kotimaisia raaka-aineita lähistöltä lyhyiden kuljetusmatkojen päästä ja pystyvät pitämään tehtaansa toiminnassa. Olen pitänyt tilastoa vuodesta 2000 alkaen ja vuoteen 2015 saakka. Alueellamme 1223 maatilaa, ja tällä hetkellä toimivista maatiloista noin 20 % sekä keskimäärin 76 tilaa/vuosi, on vaihtanut omistajaa kyseisenä ajanjaksona yhteiskunnan tukemana. On muistettava, että arviolta noin puolet maatilojen omistajanvaihdoksista tapahtuu meidän tuen ulkopuolella. Ne eivät kirjaudu mihinkään tilastoihin. Ne ovat pienempiä kasvinviljelytiloja, joita viljellään oman toimen ohessa sivutoimisesti, mutta jotka kuitenkin halutaan pitää suvun omistuksessa. Aivan viime vuosina määrät ovat heitelleet rajusti, johtuen eläkelainsäädännössä tapahtuneista muutoksista. Tällä hetkellä luopumistuen voi saada 59-vuotiaana, ja vuodesta 2017 ikäraja nousee 60 vuoteen. Luopumiseläkelaki on voimassa vuoteen 2018, jonka jälkeen viljelijöitten sukupolvenvaihdosten tueksi ei ole enää omaa erityiseläkelakia.

Img_3176_pieni

Muutokset ovat aiheuttaneet osaluovutusten lisääntymisen. Vanhemmat luovuttavat osan, normaalisti puolet maatilasta jatkajalle ja tilaa jatketaan maatalousyhtymänä. Loput maatilasta luovutetaan vuosien tai vuosikymmenen päästä. Tämä vaihtoehto on käytössä varsinkin isommilla kotieläintiloilla, joissa vanhempien eläköitymiseen on vielä matkaa ja nuori polvi kärkkyy pääsemistään vastaamaan tilan kehittämisestä. Tilan tulosta voidaan jakaa useamman osapuolen kesken ja työvoimaa isoilla tiloilla aina tarvitaan. Järjestely vaatii sukupolvien välistä keskinäistä ymmärrystä ja sopuisuutta. Ajatuksien mennessä pahasti ristiin tilan kehittämisessä, toteamuksella ”meillä teherään niin kuin aina ennenkin on tämä homma tehty” tai edellisen sukupolven työn ja kokemuksien vähättely, saattaa johtaa ylitsepääsemättömiin seurauksiin, jossa jompikumpi osapuoli turhautuu ja tilan kehittäminen vaarantuu.

Maatila on yritysmuotona sikäli haasteellinen, että siinä sekoittuu työ ja vapaa-aika. Jos nait maanviljelijän, niin saat samaan pakettiin myös tietyn elämänmuodon, johon sisältyy useimmiten myös tiiviit sukulaisuussuhteet tilalla asuneisiin puolison lähisukulaisiin. Useimmiten huonot asumisjärjestelyt aiheuttavat kitkaa eri sukupolvien välillä. Asioitten nostaminen ns. pöydälle ja pääseminen hyvään kompromissiratkaisuun vaatii usein ulkopuolisen näkemystä asiaan.

ELY-keskuksen tehtävänä on tukea nuorta yrittäjää tuossa murrosvaiheessa. Yhdessä hyvien yhteistyökumppaneitten kanssa pyrimme jakamaan tietoa maatilan omistajuusvaihdoksiin liittyvissä ongelmissa. Siihen liittyy olennaisesti rahoituksen järjestely yhdessä pankkien kanssa, kuin myös tilan tulevaisuuden taloussuunnittelua, verosuunnittelua, eläkesuunnittelua ja perintösuunnittelua. Olenkin neuvonnassa pyrkinyt siihen että sukupolvenvaihdos maatiloilla tulee tehdä siten, ettei tilan kehittäminen tulevaisuudessa vaarannu jatkajan osalta liian isoilla kauppahinnoilla, mutta myös luopujien tulevaisuus tulee olla turvattu. Luopujilla tulee olla katto pään päälle ja jonkinlainen kuukausitulo. Maanviljelijöitten eläkkeet ovat vielä aika matalia. Maanviljelijä maksaa itse omaa eläkevakuutusmaksua tilan koon mukaisesti, jonka perusteella eläkkeet määräytyvät.

Sadonkorjuu traktorit_jh_pieni

Vaikka kustannusten nousu, satovahingot, kaupan vapautumiset halpuuttamisineen jne. ovat tuoneet erilaisia uhkakuvia, niin aina sitkeimmät selviytyvät. Paras millä nuori, omasta maatilastaan haaveileva ja maaseutuyrittäjyyteen uskova, voi tulevaisuuteen varautua, on koulutus. Uuden tiedon jatkumaton jano ja rohkeasti eri asiantuntijoitten käyttäminen tuo parhaan lopputuloksen, jolla selviää pahimpien karikoitten yli. Oman tiedon jatkuva päivittäminen vaatii aktiivisuutta ja sen vuoksi hyvän pohjakoulutuksen hankkiminen ennen sukupolvenvaihdosta on helpompaa kuin sen jälkeen. Monelle tuottaa vaikeuksia istua koulun penkkiä kuluttamassa, kun olisi muutakin tärkeää tekemistä, motiivi ei tahdo millään riittää. Hyvään koulutukseen panostaminen tulee aina takaisin maatilan parempina tuloksina ja myös talouslaskennan ja tulossuunnittelun parempana ymmärtämisenä. Tilanpidon jatkajan täytyy osata olla samalla toimitusjohtaja, lypsäjä, ruokkija, kyntäjä, kylväjä, kuski, korjaaja, siistijä, rakennusmies. Toki tänä päivänä osataan jo joitakin toimia ulkoistaa, ettei kaikkia yritetäkään tehdä itse. Maatilayrittäjyyden monipuolisuus tekeekin siitä hyvin mielenkiintoisen ammatin. Edelleen innokkaat nuoret kehittävät saatua tilaansa viljellen ja varjellen tulevaisuuteen uskoen, niin kuin isänsä ja esi-isänsä aikoinaan tekivät.

Mantykoski_Heikki

Heikki Mäntykoski
Asiantuntija, maatalouden rahoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus