Freshabit LIFE IP – Pohjanmaan joet -hankkeen hienot tulokset monien uhanalaisten lajien ja vesiluonnon hyväksi

Valtakunnallinen Freshabit LIFE IP -hanke käynnistyi vuonna 2016 ja tulee päätökseen tänä syksynä. Yksi hankkeen kahdeksasta osahankkeesta oli Freshabit LIFE IP – Pohjanmaan joet, johon kuuluvat Ähtävänjoki, Lapväärtin-Isojoki ja Karvianjoki. Pohjanmaan joet -hanketta (katso kaikki toimijat alueella linkistä) toteutettiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen koordinoimana ja monen tahon yhteistyönä. Sen puitteissa tehtiin paljon erilaisia toimenpiteitä jokien, järvien ja pienvesien hyväksi.

Isojoen purokunnostukset ja vaellusesteiden poisto – meritaimen nousee Isojoen latvaosiin lähes 100 vuoden jälkeen

Lapväärtin-Isojoella kunnostettiin virtavesiä muun muassa luomalla lisääntymisalueita meritaimenelle sekä poistettiin vaellusesteitä joista ja puroista. Lapväärtin-Isojoki on eteläisen Suomen merkittävin meritaimenjoki. Joen meritaimen on alkuperäistä kantaa ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Isojoki, kuten moni muukin joki, on aikoinaan muokattu patoamalla ja perkaamalla. Vaellusesteiden poiston lisäksi meritaimen tarvitsee sopivia kutupaikkoja, joita ei peratussa uomassa ole ilman kunnostustoimenpiteitä. Taimen on tärkeä sateenvarjolaji, jonka suojelusta hyötyy moni muukin laji ja lisääntyäkseen sen täytyy päästä vaeltamaan makeaan virtaveteen.

Yksi Pohjanmaan jokien laajimmista ja merkittävimmistä toimenpiteistä oli Villamon patoalueen kunnostus ja padon poisto, joka tehtiin yhteistyössä paikallisten toimijoiden ja maanomistajien kanssa. Villamon pato oli Isojoen pääuoman viimeinen täydellinen nousueste ja sen poistaminen merkitsi lähes 80 kilometrin matkan avautumista muun muassa meritaimenelle. Kunnostus valmistui vuonna 2018 ja vuosien 2019–2020 aikana toteutettiin Lapväärtin-Isojoen taimenseurannat ja -tutkimukset. Yksi seurantakeinoista oli radiotelemetriaseuranta, joka tuotti runsaasti tietoa meritaimenien vaelluksesta ja levittäytymisestä Lapväärtin-Isojoen eri osiin. Merkittävä havainto oli meritaimenen nousu kutemaan Isojoen kirkonkylän alueelle, ohi kunnostetun Villamon patoalueen.

Kolme kuvaa Villamon patoalueesta. Kuvaa padon kolmea eri vaihetta.
Villamon patoalue. A) Ennen kunnostuksia (v. 2016), b) vaelluseste poistettu (v. 2017), c) patoalueen kunnostus valmis (v. 2018). (Kuvat: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kuvapankki)

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri on toteuttanut useita purokunnostuksia talkootyönä Freshabit-hankkeen puitteissa Isojoella ja Karvianjoella. Yksi kokeiltu kunnostusmenetelmä oli runsas luonnonpuun lisääminen purouomaan, joka toteutettiin maanomistajien kanssa vuonna 2016. Oulun yliopisto, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus ovat tehneet purokunnostusten seurantaa useassa kohteessa ja alustavat tulokset ovat olleet lupaavia. Puukunnostus parantaa perattujen ja voimakkaasti hiekottuneiden metsäpurojen pidätyskykyä ja puroekosysteemiä.

Raakkujen eli jokihelmisimpukoiden kannan elvyttäminen

Ähtävänjoella toimenpiteet keskittyivät ikääntyneen ja radikaalisti vähentyneen jokihelmisimpukka- eli raakkukannan elvyttämiseen. Raakku kuten meritaimenkin on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Se on virtavesiemme tärkeä avainlaji ja raakun esiintyminen kertoo myös vesien hyvästä tilasta. Huonokuntoisia raakkuja siirrettiin vuosien 2016 ja 2017 aikana kuntoutumaan Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle. Syksyllä 2018 parempien olosuhteiden ja hyvän ravinnon ansiosta raakut alkoivat tuottaa toukkia, jotka kasvoivat talven lohen ja taimenen kiduksilla. Kesällä 2019 ne aloittivat elämänsä pieninä simpukoina. Lisääntyminen on onnistunut useana vuonna peräkkäin ja pieniä raakun poikasia on syntynyt paljon. Esimerkiksi kesäkuussa 2021 siirrettiin Konnevedeltä Ähtävänjoelle noin 1200 vuonna 2019 syntynyttä raakkua. Pikkuraakkuja on siirretty tutkimusasemalta kasvatuslevyissä ja soralaatikoissa jatkokasvatuskokeisiin kotijokeensa.

Seuranta on antanut hyviä tuloksia, pikkuraakut ovat kasvaneet hyvin ja kuolleisuus on ollut alhaista. Kun raakut ovat kasvaneet herkimpien elinvuosiensa yli, noin 2–5 vuoden ikäisiksi, ne voidaan vapauttaa kasvamaan niitä varten kunnostetuille kohteille. Kasvatuskokeet ovat antaneet myös tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää muun muassa Lapväärtin-Isojoella käynnistyneessä Life-Revives -hankkeessa. Alla kuvia raakunpoikasista kasvamassa soralaatikoissa ja kasvatuslevyissä. (Kuvat: Kari Saari ja Eero Mäenpää)

Lintuvesien tilan parantaminen

Myös taantuneet lintuvesikohteet ovat olleet hankkeen kunnostuslistalla. Pohjanmaan jokien alueella näitä kohteita ovat Evijärven Jokisuunlahti ja Blomträsket Kristiinankaupungissa. Molemmat kohteet ovat suojeltuja linnustonsa vuoksi ja kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Lintujärvien rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat merkittävä tekijä lintukantojen romahtamiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Avovesialueiden niitto ja ruoppaus sekä suojaisia pesäpaikkoja tarjoavien keinosaarten ja luotojen rakentaminen ovat lintuvesikunnostuksen tärkeimpiä toimia. Muun muassa näillä toimilla voidaan auttaa monia uhanalaisia ja taantuneita lintulajeja, kuten heinätaveja, punasotkia ja monia kahlaajalajeja. Toimenpiteitä jatketaan HELMI-ohjelmassa vuoteen 2030 saakka. Lintuvesistä ja niiden kunnostuksesta voit lukea lisää Lintuvedet – umpeenkasvun uhan alta kukoistaviksi lintuparatiiseiksi blogista.

Valuma-alue ratkaisevassa osassa

Metsähallituksen luontopalvelut ennallistivat metsäojitettuja soita Isojoen ja Karvianjoen latvoilla yhteensä 180 hehtaarin alueella sekä Haapakeitaan suojelualueen keskellä sijaitsevan Haapajärven vedenpintaa nostamalla. Näillä toimilla pystytään palauttamaan alueiden monimuotoisuutta ja pidättämään valumavesiä. Suomen metsäkeskus on suunnitellut Isojoen latvaosien alueelle vesiensuojelu toimenpiteitä, joilla vähennetään metsätalouden aiheuttamaa kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. Toimenpiteet toteutetaan Kemera-tuella.

Laskeutusallas Isojoen Riitaluomalla. (Kuva: Erika Saarenpää)

Tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen tärkeää

Nuoremmalle sukupolvelle monet ennen tavalliset ja elinvoimaiset lajit ovat saattaneet jäädä vieraiksi, kun lajien kannat ovat vuosikymmenien saatossa taantuneet tai niiden pääsy luontaisille elinalueilleen on estetty. Lajien säilymisen ja vesiluonnon tilan turvaamiseksi tarvitaan työtä jatkossakin ja tietoisuuden lisääminen on tärkeää. Mukaan olisi hyvä saada myös lisää uusia toimijoita, sillä vain yhteistyöllä voimme saavuttaa nämä päämäärät. Freshabit-hankkeen yksi tärkeimpiä tavoitetta on ollut tietoisuuden, verkostojen ja yhteistyön lisääminen, jotta myös tulevat sukupolvet saavat nauttia monimuotoisesta vesiluonnosta. 

Sirpa Jokipii
Vesistökunnostusryhmän viestinnän harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Päivä tutustuen Lapväärtin-Isojoen kalastoseurantaan 

Kuvassa sillalta 2 miestä asettaa ritilää veteen.Muutama viikko sitten sain olla tutustumassa kalastoseurantaan Lapväärtissä. Päivän ohjelmaan kuului Villamon kalalaskurin asennus, käynti Peruksen koskella ja tutustuminen rysäpyyntiin. Aamupäivän vietin Isojoen Villamossa, kalalaskurin asennusta seuraten. Laskurin idea on, että se laskee kaikki kalat, jotka uivat siitä läpi. Laite lasketaan joen pohjaan ja siinä on kalterit ympärillä, jotka toimivat sillä tavalla, että isot kalat eivät mahdu uimaan kaltereiden läpi. Ne siis joutuvat uimaan laskimen läpi, milloin ne kuvataan. Laskimen sensorit toimivat infrapunavalon avulla ja ottavat kuvan kaikista kaloista, jotka uivat laskimesta läpi.

Kalalaskurin avulla seurataan erityisesti meritaimenten liikkeitä. Isojoki toimii meritaimenten kutualueena ja se on yksi Suomen merkittävimpiä meritaimenten lisääntymisjokia. Meritaimen lisääntyy makeissa vesissä, esimerkiksi puroissa ja joissa. Mutta se on vaelluskala, joten sieltä se vaeltaa mereen, jossa se kasvaa ja viettää suurimman osan elämästään. Kun taimen on syntynyt, se kasvaa yleensä noin kahden vuoden ajan makeissa vesissä. Sen jälkeen se vaeltaa mereen ja oltuaan siellä yhdestä kolmeen vuoteen, se palaa kutemaan kotijokeensa.

Ritilää asetellaan veteen kahde miehent toimesta.Iltapäivällä olin käymässä Peruksen koskella, joka on viimeinen paikka, jossa meritaimenten liikkeitä voi vielä seurata, ennen kuin ne uivat mereen, jossa niitä on vaikeampi seurata. Viimeiseksi kävin tutustumassa rysäpyyntiin. Ensin sain nähdä pyydystettyjä vaelluspoikasia ja sitten sain seurata, kun rysästä nostettiin ylös aikuisia meritaimenia. Tällä kertaa rysässä oli 3,6 kilon kokoinen meritaimen.

Jotta kaloja voidaan tutkia, ne nukutetaan ensin. Sitten niiltä mitataan pituus ja paino. Rasvaevän tarkistus on myös tärkeää, sillä istutetuilta kaloilta leikataan pois rasvaevä, joten pelkästään luonnonkaloilla on rasvaevä tallella. Rasvaevättömät taimenet ovat rauhoitettuja kaikilla merialueilla.

Kuvassa meritaimen alustalla, jossa tehdään mittauksia.

Kaloilta otetaan myös suomunäyte, sillä siitä näkee kalan iän. Taimenet myös merkataan mikrosirulla, mikäli ne eivät ole jo merkattuja. Mikrosiru eli radiolähetin, asennetaan kalan vatsaonteloon. Sitten kalat päästetään takaisin jokeen ja mikrosirujen avulla voidaan sitten seurata kalojen vaellusta ja levittäytymistä.

Ritilää asennetaan jokeen.

Lapväärtin-Isojoen vesistöalueelle on tekeillä vesivisio

Kalastoseuranta Lapväärtin-Isojoella on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Kolme miestä asentaa ritilää sillalta jokeen.Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteistyötä, joka on osana Freshabit LIFE IP Pohjanmaan joet -osahanketta. Hankkeessa toteutetaan useita erilaisia toimenpiteitä, jotka pyrkivät parantamaan Isojoen vesistöalueen tilaa. Tällä hetkellä Lapväärtin-Isojoen vesistöalueelle on tekeillä vesivisio, joka on tulevaisuuteen ulottuva näkemys siitä, millaisena haluamme vesistön silloin näyttäytyvän. Tällä hetkellä vesivisiosta voi lukea lisää ympäristöhallinnon yhteisen verkkopalvelun kautta, mutta omat kotisivut vesivisiolle ovat suunnitteilla.

Verkkosivuilla lisää tietoa vesivisiosta >> (www.ympäristö.fi)

 

 

Ida-Maria Huuhka syksyisessä puistossa.Ida-Maria Huuhka
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Lestijoen kunnostus: kiviä takaisin vanhaan uittoväylään

Kuten muuallakin Suomessa Keski-Pohjanmaalla tukkipuuta uitettiin aikoinaan kohti alajuoksun sahoja ja tehtaita. Lestijoella uittoa varten tehtiin koskiperkauksia 1910–1940-luvuilla. Uittosääntö vahvistettiin vuonna 1940. Viimeiset tukit uitettiin 1950-luvun lopulla. Toimintaa varten perustettu uittoyhdistys lakkautti itsensä 1970-luvulla. Vesistöjen rakentaminen oli ollut vallitseva suuntaus, mutta 1980-luvulle tultaessa kannanotot luonnon säilyttämisen ja virkistyskäytön kehittämisen puolesta alkoivat yleistyä. Koskiensuojelulaki esti uuden vesivoiman rakentamisen vuodesta 1987 alkaen. Lestijoen vesistön luonnontaloudellinen kehittämissuunnitelma tuli hyväksytyksi laajan ja yksimielisen yhteisymmärryksen myötä vuonna 1989.

Uiton päätyttyä vesistö oli palautettava edeltäneeseen tilaansa valtion toimesta. Lestijoen suunnitelma tehtiin Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirissä. Kalataloudellisille kunnostuksille haettiin lupaa sekä samalla uittosäännön kumoamista vuonna 1991. Eloisaksi kuvaillun katselmustoimituksen jälkeen vesioikeus myönsi luvan ja kumosi säännön. Vesiylioikeus oli samaa mieltä. Asiaa vastustettiin yli sadan henkilön tai yhteisön sekä kahden kunnan voimin. Korkein hallinto-oikeus (KHO) ei osannut tai halunnut ratkaista kunnostusasiaa, vaan palautti sen tarkempaan suunnitteluun. Elettiin vuotta 1997. 

Jokivarren kansaa kuultiin yhteisen ymmärryksen löytämiseksi. Suunnitelmia tarkennettiin. Kunnostamista vastustettiin edelleen runsaslukuisesti, varsinkin joen alaosalla. Lupaa haettiin vain yläosalle, missä kunnostuksen toteuttaminen arveltiin mahdolliseksi. Lupa tuli KHO:sta saakka, mutta vain kunnostamiselle, sillä uittoperatun alaosan kunnostamatta jättäminen olisi ollut vastavirtainen vesilain kanssa. Asia tuli korjata täydennetyllä hakemuksella. Elettiin vuotta 2005.

Kolmas ja viimeinen luvanhakukierros ei poikennut suuresti edellisestä. Runsaiden muistutusten myötä asia eteni taas päätyyn asti. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen lupa Lestijoen alaosan kunnostukselle sai lainvoiman vuonna 2013. Prosessi vesilain yksiselitteisen määräyksen täyttämiseksi kesti 22 vuotta. Sillä aikaa Suomen kaikki muut entiset uittojoet kunnostettiin.

   

On kirjoitettu, että Keski-Pohjanmaa on perinteisesti ollut vanhoillista seutua. Maanomistusta on arvostettu muutenkin kuin markkina-arvossa. Se on toisaalta hyvä asia. Ihmiset eivät herkästi muuta pois. Kylät pysyvät pitempään elinvoimaisina. Toisaalta muutosten ja uudistusten hyväksyminen on voinut olla vaikeampaa. Varsinkin jos muutokset jotenkin saattavat rajoittaa perustuotantoon nojautuvia elinkeinoja. Ylintä osaa lukuun ottamatta Lestijokivarsi on paljolti maatalouden käytössä. Miten käy maanviljelyn, jos uiton jälkeisen ennallistamisen jälkeen Lestijoen vesi ei enää mahtuisi uomaansa? Tulisiko pahemmat tulvat keväällä ja syksyllä, talvella hyyteet? Kesäisin kalastajat ainakin miehittäisivät rannat. Miten käy muun virkistyskäytön ja muiden arvokkaiden lajien, kun kunnostuksissa suositaan vain kaloja ja erityiseksi mainittua meritaimenta? Kunnostukset tehtiin vuosina 2004–2006 ja 2014–2016. Ei ole aiheutunut mainittavia tulvia, ei hyyteiden lisääntymistä. Äärevöityneet ilmasto-olosuhteet toki aiheuttavat haasteensa, mutta ovat kunnostuksista riippumattomia.

Lestijoen kunnostuksella on ollut pitkä ja kivikkoinen tie. Myös joen erityissuojelu ja Natura-verkostoon liittäminen ovat osaltaan vaikuttaneet asioiden kulkuun. Negatiivissävytteiset valitukset, muistutukset, vastineet ja muut ovat kuohuttaneet ja ehkä synkistäneetkin ihmisten mieliä. Mutta eivät kuitenkaan kaikkien. Luvan haun alkuvaiheessa, talouden matalasuhdanteen aikaan vuonna 1994 (16.2.1994) nimimerkki Varamies pakinoi Lestijoki-lehdessä: ”Lestijoen koskissa on huikeita määriä kiviä ja niiden siirtäminen tarjoaa mukavia kesätyöpaikkoja. Koulutus alkaa kuivaharjoitteluna tennishallissa ja vähitellen siirrytään uimahallin puolelle vesimärkäharjoitteluun. Joen vapauduttua jääpeitteestä ja veden lämmettyä siirrytään koskille tositoimiin’. Pitkän tarinan päätteeksi Varamies kirjoittaa: ’Ihmismielen kuumenemisesta huolimatta jää peittää Lestijoen. Koskikara koskisulassa pujahtaa pinnan alle kirppuja natustelemaan. Saukko vetää kirjolohen jään reunalle ja ristii tassunsa ruokarukoukseen. Syvä rauha syvänteissä.”

 


Tommi Seppälä
Johtava vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus