Aina vain suurempaa, enemmän ja nopeammin. Kiire on tullut myös maaseudulle. Maatilojen koot kasvavat ja peltojen pinta-alat ja eläinmäärät lisääntyvät. Tuotantoa pitää saada kasvatettua, suuremmille koneille on tarvetta. Luonnonniityt ja laitumet ovat metsittyneet ja perinteisestä laidunnuksesta ja niitosta riippuvaiset kasvit ja eläinlajit vähentyneet. Maatilat ovat jo suuria yrityksiä.
Voisiko vielä nähdä hevosen pellolla auran edessä tai vetämässä heinäkärryä? Väkeä vauvasta vaariin heinätöissä eväskoreineen, on kesä ja kärpäset.
Tähän näkyyn sopii hyvin perinnebiotoopit. Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä ja laitumia. Niillä on oma monipuolinen kasvisto ja eläimistö. 1950-luvulla esimerkiksi niittyjä on ollut jäljellä yli 280 000 hehtaaria, kun 1990-luvun perinnemaisemainvestoinnissa löydettiin enää yhteispinta-alaltaan noin 19 000 hehtaaria arvokasta niittyä, hakamaata tai metsälaidunta.
Jos ei nyt ihan hevoskärryihin palata, niin ilokseni huomaan, että kiinnostus ei-tuotannollisten investointitukien perinnebiotooppeihin ja ympäristösopimuksiin on lisääntynyt. Nykypäivän hektisessä maailmassa tarvitaan jotain rauhoittavaa, kiireetöntä maisemaa.
”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän miten onnellinen onkaan hän joka maalla saa asustaa.”
Leena Rinta-Jaskari
Maksatustarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 