Kestävyysmurros tulee – olemmeko hallinnossa valmiita

Käytän tähän alkuun yhden sanahirviön: Kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia 2035 (ym.fi). Sen tavoitteena on viimein pysäyttää luontokato ja saada luonnon monimuotoisuuskehitys elpymisuralle. Punaisten kirjojen sivuja selaamalla tulee selväksi, että Suomi ei voi kehuskella olevansa monimuotoisuuden suojelun edelläkävijä. Monimuotoisuutta on nakerrettu vuosien saatossa, mutta vasta nyt siihen ollaan aidosti heräämässä (Talouden ja yhteiskunnan vaikuttajat: Ei taloutta ilman luontoa – Sitra (sitra.fi). Koska aiemmat korjausliikkeet ovat olleet riittämättömiä, vaatii luontokadon pysäyttäminen ja ilmastokriisin torjuminen sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaista, koko yhteiskunnan läpäisevää KESTÄVYYSMURROSTA. Sana kuvaa osuvasti tulevaa valtavaa muutosta. Kestävää kehitystä ei enää voida saavuttaa pienillä muutoksilla, yhteiskunnan toimintaa vähittäin säätämällä tai koulutuksella ja neuvonnalla, joilla asia on pyritty hoitamaan tähän saakka.

Murroksen edellytys on tosiasioiden tunnustaminen. Heikkenevä monimuotoisuuskehitys yhä kielletään tai sen vaikutuksia vähätellään myös hallinnonaloilla, jotka ovat avainasemassa monimuotoisuuden turvaamisessa. Aina 1990-luvulta on tunnistettu tarve huomioida monimuotoisuuden suojelu uudistettaessa luonnonvarojen sekä alueiden käyttöä ohjaavaa lainsäädäntöä ja strategioita. Kuitenkin esimerkiksi metsälainsäädäntöä on luonnon monimuotoisuuden turvaamisen osalta heikennetty 2010-luvulla. Metsälaista pudotettiin luonnon kannalta arvokkaimmat elinympäristöt, kun vuonna 2014 lain turvaamiksi kohteiksi rajattiin vain pienialaiset ja taloudellisesti vähämerkitykselliset elinympäristöt. Kolmannes, eli kymmenet tuhannet hehtaarit, arvokkaista luontokohteista poistui lain turvan piiristä. Päätös on luonnontieteellisesti järjetön – laajat yhtenäiset elinympäristöt ovat luonnon kannalta arvokkaimpia. Toteutuuko metsälain 1 §:ssä mainittu lupaus biologisen monimuotoisuuden säilymisestä?

Kuvassa metsähakkuun jälkeistä maisemaa, jossa on vettä ja multaa ja puita.
Luonnontilainen metsälain turvaama lähde hakkuun jälkeen keväällä 2021. Kuva Toni Etholén

Lähtökohtaisestikin ekologiselta kestävyydeltään heikkoa PEFC -metsäsertifiointistandardia on 2000-luvulla edelleen heikennetty siten, että standardin turvaamien arvokkaiden luontokohteiden pinta-ala romahti 95 %. Samalla talousmetsien luonnonhoidon laadun on todettu suosituksista ja neuvonnasta huolimatta heikentyneen 2010-luvulla. Päinvastaisesta vakuuttelusta huolimatta metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on siis epäonnistuttu. Tuntuu uskomattomalta, että valtavasta metsäpinta-alasta huolimatta emme ole pystyneet hyödyntämään metsiämme siten, että myös lajien elinmahdollisuudet olisi turvattu. Tuore metsästrategiakin (mmm.fi) on tutkijoiden mukaan riittämätön metsien hiilinielujen vahvistamiselle, luontokadon pysäyttämiselle ja vesistöjen suojelulle asetettujen kansainvälisten, EU:n ja kansallisten tavoitteiden saavuttamiselle. Samaan aikaan julkisesti ihmettelemme, miksi EU pyrkii puuttumaan Suomen metsäpolitiikkaan.

Kuvassa näkyy maa-alue, josta on puita hakattu ja reunassa näkyy metsän reuna.
Podsolimaannostutkimusta vai avohakkuun jälkeinen maanmuokkaus Kainuussa kesällä 2021.
Kuva: Toni Etholén

Myös meillä ympäristöhallinnossa on ratkaisujen aika. Pian väistyvä hallitus on nostanut luonnon monimuotoisuuden turvaamisen aivan uudelle tasolle rahoituksen, keinovalikoimien ja toteutuksen suhteen. Kuitenkin törmäämme toistuvasti lainsäädännön ja sen tulkintojen puutteisiin kestävyysmurroksen edistäjinä. Lainsäädäntö siis pahimmillaan estää luonnon, ilmaston kuin myös taloudellisten seikkojen kannalta järkevät ja kustannustehokkaat toimenpiteet murrokseen valmistautuvassa yhteiskunnassa. Pakko käyttää toistakin sanahirviötä: Ympäristöministeriön hallinnonalan konsernistrategia (ym.fi) peräänkuuluttaa harmaaseen suoritukseen tottuneita virkahenkilöitä aivan uudella tavalla katsomaan tulevaisuuteen, toimimaan edelläkävijöinä sekä tuomaan rohkeasti esille ongelmia ja epäkohtia. Tämä on kestävyysmurroksen edellytyksenä niin ympäristöhallinnossa, kuin koko yhteiskunnassa. Nyt jos koskaan vaaditaan hallinnolta kantaaottavuutta, uskallusta katkaista virheellisiltä väitteiltä siivet ja rohkeutta nostaa ympäristöasiat talouden rinnalle kaiken perustana.

Lähteitä:

Punttila, P. 2020. Metsäsertifioinnin historia metsäluonnon monimuotoisuuden turvaajana Suomessa – turvan taso lakitasoon verrattuna. Julkaisussa: Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:36. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162392

Siitonen, J. ym. 2020. Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒2018 luonnonhoidon laadun arvioinnin sekä valtakunnan metsien inventoinnin tulosten perusteella. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 69/2020. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/546354

Hyvärinen, E. ym. (toim.). 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299501

Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. 388s. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161233

Vietämme tällä viikolla maailman luontopäivää!

Blogikirjoittajan kuva, jossa hän on vesistön äärellä ja  pitelee kalasaalista kädessä.

Toni Etholén
Ylitarkastaja
Luonnonsuojeluyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

HELMI-tiimi kävi yhteistyökumppanin kanssa maastokäynnillä

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön HELMI-tiimi teki maastokäynnin Vanhaan Vaasaan. Päivä alkoi tutustumisella Hovioikeuden metsään, jonka Vaasan kaupunki on suojellut Suomi 100 -tekona. Hovioikeuden metsässä on suunniteltu ja toteutettu HELMI-elinympäristöohjelman puitteissa perinnebiotooppien kunnostustoimia alueelta löytyville vanhoille laidunlaikuille, jotka ovat jäänteitä alueella aikoinaan ennen Vaasan paloa sijainneesta asutuksesta. Aamupäivä kului kohteessa joutuisasti paikallisoppaana toimineen luonnonsuojeluyksikön lintuvesikoordinaattori Olli Aution kerratessa alueen historiaa, sekä harvinaista kasvilajistoa. Metsässä pidetyn kahvitauon yhteydessä päästiin yllättäen kuuntelemaan pyyn viheltelyä, joka oli myös paikallisoppaallemme ensimmäinen pyyhavainto kyseisessä paikassa. Pohdittavaksi jäi, onko suojelulla ollut vaikutusta pyiden ilmestymiseen kohteelle, vai selittyneekö se ajallisella vaihtelulla ja lajille suotuisalla kesällä. Vielä ennen lounasta kävimme tutustumassa Linnanvalleilla harvinaisen keltakynsimön (Draba nemorosa) esiintymään, joka Suomessa on muinaistulokas ja suosii kyseisenlaisia hyvin vanhoja kulttuuriympäristöjä. Lajista on eniten havaintoja etelärannikon viikinkien vanhan idäntien varrelta Uudeltamaalta Kymenlaaksoon (Laji.fi).

Dronesta otettu ilmakuva, jossa näkyy pitkospuut ruovikon keskellä.
Pitkospuut vievät Risön lintutornille.

Iltapäiväksi seuraamme liittyi Metsähallituksen Luontopalveluiden luonnonsuojelutiimiläisiä, joiden kanssa tutustuimme Metsähallituksen isännöimään Risön metsä- ja merenrantakokonaisuuteen. Alue on ennen valtiolle siirtymistään toiminut paikallisen maa- ja metsätalousoppilaitoksen (nyk. Yrkesakademin) opetuskohteena, ja voikin todeta alueen olleen metsätalousmielessä erittäin huolella hoidettu. Alueen kunnostussuunnittelusta ja luonnonsuojelullisista hoitotoimista ryhmää valistivat Jouni Elonen ja Carina Järvinen Metsähallituksesta. Risö oli ensimmäisiä alueita Vaasan seudulla, jolla metsä- ja suoluonnon ennallistamistoimenpiteitä tehtiin. Toimenpiteitä aikoinaan suunnitelleen Elosen johdolla oli antoisaa tutustua kohteisiin, kun opas kuvaili lähtötilannetta sekä suunnitteluprosessia. Pääsimme tutustumaan moniin mielenkiintoisiin alueella tehtyihin hoitotoimiin, ja yhdessä voitiin todeta valittujen ennallistamistoimenpiteiden olleen oikeita. Risössä on tukittu ojia korpikuvioilla, jolla puustoisen suon vesitaloutta pyritään palauttamaan luonnontilaisemmaksi niillä esiintyvän tyyppi- ja uhanalaislajiston elinolojen parantamiseksi. Alueella on myös hakattu/poistettu ja kaulattu liian rehevälle kasvualustalle istutettuja mäntyjä ja suosittu lehtipuita ja kuusia kyseisten kohteiden luonnontilan edistämiseksi.

Dronesta otettu ilmakuva näyttää hyvin sen, miten merensalmi on umpeen kasvanut ja ruovikoitunut.
Merensalmi on maankohoamisen ja rehevöitymisen myötä kasvanut umpeen ja ruovikoitunut.

Metsästä matkamme jatkui vielä Risön lintutornille. Polku lintutornille kulkee pitkoksilla keskellä korkeaa ruovikkoa. Alueella ennen sijainnut merensalmi on maankohoamisen ja rehevöitymisen myötä kasvanut umpeen ja ruovikoitunut. Avoimet merenrantaniityt ovat monille lajeille, erityisesti linnustolle, hyvin tärkeitä, ja niiden kokonaispinta-ala on laskenut jyrkästi perinteisten maankäyttömuotojen hävittyä rannikolta. Ennen yleinen rantalaidunnus piti ranta-alueet matalakasvuisina ja avoimina, ja niistä elinympäristöistä riippuvaiset lajit ovat harvinaistuneet elintilan hävitessä. Sen takia aluetta hoidetaan lintuvesiteeman kohteena perinteistä maankäyttöä myötäilevin menetelmin, vaikkei kyseisellä alueella varsinaista laidunhistoriaa olekaan. Ensimmäisenä hoitotoimena se niitetään, ja jatkohoitajiksi alueelle pyritään saamaan nautakarja laiduntamaan ruovikon edelleen taannuttamiseksi, jolloin matalampikasvuinen varsinainen niittykasvillisuus saa mahdollisuuden kehittyä.         

Ryhmä ihmisiä kahvitaukoa pitämässä luonnossa, kuva otettu dronella ylhäältä päiin.
Kahvitauolla ELY-keskuksen väkeä yhdessä Metsähallituksen Luontopalveluiden luonnonsuojelutiimiläisten kanssa.

Lintutornin nuotiopaikalla joimme vielä iltapäiväkahvit ja keskustelimme tulevaan HELMI-yhteistoimintaryhmän perustamiskokoukseen valmistautumisesta. Lisäksi keskustelua käytiin organisaatioiden välisestä yhteistyöstä sekä tulevan vuoden Helmi-töiden resursseista ja painotuksista. Kaiken kaikkiaan maastopäivä oli erittäin antoisa, ja vertaisoppiminen sekä ongelmien läpikäynti kollegoiden kanssa hedelmällistä. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvea ja tulevien kohteiden hoitosuunnittelua.

Lue lisää HELMI-elinympäristöohjelmasta (www.ym.fi)

Blogikirjoittajan kuva.

Jussi-Tapio Roininen
Luonnonsuojelun asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus