Normaalisti maailmaa, tai ainakin Suomea, syleilevien aiheiden sijasta, tässä blogikirjoituksessa on tarkoitus kurkistaa miten digitalisoituminen käytännössä näkyy yksittäisissäkin tehtävissä.
Otetaanpa esimerkiksi metsänomistajan tarjoama suojelukohde Metso-ohjelmaan. Vaikkapa tapaus, jossa metsänomistaja on lähettänyt tarjouksen sähköpostilla.
Asia kirjataan sähköiseen asianhallintajärjestelmään liitteineen. Järjestelmästä asiaa hoitava virkamies poimii tarvittavat tiedot, kuten karttaliitteet, kiinteistötiedot, jne.
Ensimmäiseksi metsänomistajan tilaa koskevat tiedot siirretään suojelualuetietojärjestelmään, joka koostuu mm. kartta-, tietokanta- ja laskentaohjelmista. Tilalle tehdään karttatulkinta, jossa alustavasti eri analyysien pohjalta, rajataan suojeluun soveltuva osa. Tämän jälkeen tilalle suoritetaan ennakkokuviointi maastotarkistusta varten. Karttaohjelmasta ennakkokuvioitu tila siirretään mittausohjelman pilvipalvelimelle, josta se samalla ladataan älypuhelimen sovellukselle.
Maastoon lähdettäessä puhelimella on yleensä ladattuna useampia tiloja samalta suunnalta maastokäyntien tehostamiseksi. Matkalla puhelin luonnollisesti toimii myös navigaattorina.
Maastossa puhelimen GPS-paikannuksen avulla tila löytyy nopeasti ja varmasti. Arvioitavalla kuviolla konenäköön, eli puhelimen kameran käyttöön, perustuvan ohjelman avulla kerätään tarvittavat tiedot, kuten kuvion pohjapinta-alat, runkoluvut, pituudet, puulajit, puutavaralajit, läpimitat, jne. Ja kaikki tämä tapahtuu älypuhelimen kameran avulla. Puhelin vain vaakasuoraan ja bling-bling. Jokaisesta puulajista tarvitaan myös koepuut. Siispä ohjelman tuntema mittakeppi puun kylkeen, kamera pystyasentoon ja bling-bling. Mikäli on tarvetta tarkistaa jonkin kuvion rajausta tai vaikkapa rajapyykkiä, kamera kohti maata ja bling-bling. Pisteen koordinaatit ovat tallessa.
Samaan aikaan, kun puhelimen kameralla räpsitään koealoja, lähettää puhelin jo otetut kuvat ohjelman käyttämään pilvipalvelimeen (huhut kertovat sen sijaitsevan jossain Irlannissa). Palvelimessa kuvat murskataan pikseleiksi ja biteiksi, joista konenäkö- ja laskentaohjelma tuottaa automaattisesti raportit. Valmiit tulokset palaavat reaaliajassa kuviolla raksuttavaan älypuhelimeen. Samalla ohjelma laskee myös tulosten keskivirhettä ja ohjaa siten puhelimen käyttäjää varmistamaan riittävän otosmäärän.
Kun viimeinenkin kuvio on kuvattu, palataan toimistolle ja siirretään tiedot laskentaohjelmaan, tulostetaan kartat ja laskelmat. Täytetään sähköinen Metso-lomake ja lähetetään metsänomistajalle tarjous, sähköpostina mikäli mahdollista. Mikäli sopimukseen päästään, homma jatkuu eteenpäin niin sähköisenä kuin vain mahdollista, läpi valmistelujen kohti valmista rekistereihin vietyä suojelukohdetta.
Ja siitähän on seuraavan hyvä jatkaa. Erilaisiin hankkeisiin, raportteihin, projekteihin jne. löytyvät kohteen tiedot tietenkin sähköisinä…
Jotenkin tässä kiihtyvällä vauhdilla teknistyvässä ja sähköistyvässä ympäristössä välillä kaipaa aikoja, jolloin metsäammattilaisen tunnisti metsässä vihreästä sarkapuvusta, karttalaukusta ja varsirelaskoopista. Siihen verrattuna teknokalvopukuisen, puhelimen kanssa metsässä hääräävän metsäinsinöörin katu-, vai pitäisikö sanoa metsäuskottavuus, on kyllä koetuksella. Tosin mitenkään lämmöllä ei kyllä kaipaile palelevin sormin sateessa liukenevien paperikarttojen kanssa puuhastelemista (niin ja se kompassikin vielä).
Ja se tuotoskin nykyaikaisilla menetelmillä – kolminkertainen vähintään…
Vesa-Pekka Simula
Metsätalousinsinööri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 