Padot, kalat ja vesien hyvä tila

Maamme vesistöissä on runsaasti erilaisia padottavia rakenteita. Patoja on rakennettu vuosisatojen ajan moniin eri tarkoituksiin: johtamaan vettä myllyihin ja sahoihin, tuottamaan vesivoimaa, mahdollistamaan vesien säännöstelyä ja edistämään uittoa, tulvasuojelua, vesihuoltoa ja virkistyskäyttöä. Patojen rakentamisen myötä on menetetty laajoja koskialueita ja estetty niin ihmisten kuin vesieliöstön vapaa liikkuminen vesireittejä pitkin.  

Pohjalaisjokien padottavista rakenteista suuri osa on tehty myllyjä ja sahoja varten yli sata vuotta sitten. Kuvassa Kyrönjoen kevättulvan 2021 osittain vaurioittamia Hypäjänkosken vanhoja patorakenteita Isossakyrössä. Kalojen kulun parantamista patoalueen ohi suunnitellaan Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten yhteistyönä. 

Jokilaaksojemme erilaisten patojen tilannetta on kartoitettu viime vuosina ja löydetty paljon vanhoja patorakenteita, joilla ei ole enää käyttöä. Esimerkiksi Kyrönjoella kartoitettiin kesällä 2020 noin 40 myllyihin ja sahoihin liittyvää padottavaa rakennetta, mutta käytössä oli enää vain yksi mylly. Useat vanhat padot ovat olleet käyttämättöminä niin pitkään, että rakenteiden omistussuhteista ei ole enää varmaa tietoa. Raportti Kyrönjoen alueen padoista: https://vesienhoitolansi.files.wordpress.com/2021/01/patokartoitusraportti_2020.pdf. 

Pohjalaismaakunnissa nykyisin aktiivisessa käytössä olevat padot on rakennettu pääosin 1950–1980-luvuilla tulvasuojelun ja vesivoiman tuotannon tarpeisiin. Tehdyt rakenteet ja niiden käyttö ovat selvästi vaikuttaneet vesieliöiden elinolosuhteisiin. Näitä menetyksiä on korvattu muun muassa istuttamalla rapuja, kalanpoikasia ja pyyntikokoisia kaloja, siirtämällä nahkiaisia, maksamalle pyytäjille korvauksia sekä kunnostamalla kaloille, ravuille ja nahkiaisille soveltuvia elinympäristöjä. Aiheutettuja haittoja nämä kompensaatiotoimet eivät kuitenkaan ole pystyneet vesiluonnolle kokonaisuudessaan korvaamaan. Virtavesiemme hyvän tilan saavuttaminen edellyttääkin kunnostustoimia erityisesti rakennetuissa jokivesistöissä, kuten Perhon-, Ähtävän-, Lapuan-, Kyrön- ja Närpiönjoessa. 

Kyrönjoella tulvasuojelun ja vesivoiman tuotannon tarpeisiin rakennetut Harjakosken (oikealla), Jalasjoen (vasemmalla) ja Kiikun padot estävät kalojen kulun Kyrönjoen suurimpiin sivuhaaroihin eli Kauhajokeen, Jalasjokeen ja Seinäjokeen. Vuonna 2021 aloitettiin selvitykset kalankulun mahdollistamisesta näiden esteiden ohi.  

Suurin osa vesistöjemme padoista on suunniteltu aikana, jolloin vesiluonnon arvostus oli huomattavasti nykyistä pienempi, eikä kalojen ja muun vesieliöstön kulkumahdollisuuksiin kiinnitetty huomiota. Viime vuosikymmeninä lainsäädäntö ja linjaukset ovat muuttuneet ja valtakunnallisena tavoitteena on muun muassa kaikkien vesistöjen hyvä tila. Niinpä monia säännöstelypatoja onkin 2000-luvulla korvattu kalankulun mahdollistavilla pohjapadoilla ja patojen yhteyteen on tehty kalateitä ja muita kalojen kulkua helpottavia rakenteita. Esimerkiksi Perhonjoelle Kaitforsin padon ohitse on rakennettu kalatie, jonka kautta taimenia ja lohia on päässyt vuosikymmenten tauon jälkeen jälleen vaeltamaan ylävirtaan. Nykyisin kala kohtaa totaalisen vaellusesteen Perhojoella vasta Kaustisten Pirttikoskella. 

Perhonjoelle Kruunupyyhyn noin 30 kilometrin päähän mereltä rakennetut padot estivät kalojen vaelluksen ylävirtaan, kunnes Sääkskosken kalatie (kuvassa järven vasemmasta reunasta lähtevä uoma) valmistui. Kalatien toiminnan tehostamiseksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rakensi lisävesitysputken, joka otettiin koekäyttöön syksyllä 2021. Kuva: Eero Mäenpää. 

Patojen suunnittelu ja rakentaminen olivat aikanaan useita vuosia ja osin vuosikymmeniäkin vaatinut työ. Samoin kalojen kulun mahdollistaminen vaatii hyvää suunnittelua ja asiantuntevaa toteutusta. Yhteistyössä voimayhtiöiden, paikallisten toimijoiden ja eri viranomaisten kanssa tehtävä laajapohjainen suunnitteluprosessi kestää helposti pari vuotta, kuten myös tarvittava lupaprosessi. Jos asiat etenevät hyvin, niin ehkäpä 2020-luvun puolivälissä Kaustisilla kunnostetaan Pirttikoskea ja Kurikassa rakennetaan kalateitä Jalasjokeen ja Kauhajokeen.  

Maa- ja metsätalousministeriön Nousukala-ohjelman ansioista on syksyllä 2021 aloitettu kala- ja vesiviranomaisten yhteistyönä selvitykset Perhonjoen Pirttikosken voimalaitostoiminnan mahdollisesta lopettamisesta ja veden palauttamisesta entiseen koskeen. Tavoitteena on saada voimalaitoksen alapuolinen koskialue jälleen vesieliöstön käyttöön ja mahdollistaa kalojen kulku yläpuolisille lisääntymisalueille. 

Padot ja kalat ovat perinteisesti koettu toistensa vihollisiksi. Kuitenkin padot ja kalat mahtuvat samaan vesistöön, mutta muutoksia tarvitaan. Tarpeettomat padot kannattaa ennallistaa luonnonmukaisiksi tai purkaa huomioiden kuitenkin rakenteiden museaalinen ja maisemallinen merkitys. Laajapohjaisella yhteistyöllä voidaan löytää myös käytössä oleviin patoihin ratkaisut, jotka turvaavat niin vesiluonnon, vesienhoidon, kalatalouden, tulvasuojelun, vesivoiman tuotannon kuin virkistyskäytönkin tarpeet.  

Liisa Maria Rautio 
Vesistöyksikön päällikkö 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Pitääkö aina olla kaukokatseinen?

Aika monesti vapaa-ajan ja loman suunnittelussa ajatukset suuntautuvat ulkomaille tai ainakin oman kotimaakunnan ulkopuolelle. Tavoitteena on yrittää löytää jotain uutta ja ennen näkemätöntä, jolloin kohteen etsintä suuntautuu kuin automaattisesti vähän kauemmas. Parin viime viikon aikana olen taas kerran päässyt huomaamaan kuinka paljon tuota uutta ja ennen näkemätöntä on kuitenkin aivan lähellä ja helposti saavutettavissa.

Leader Road Trip

Suomen Leader-toiminta vietti hiljattain 20-vuotisjuhlaansa. Juhlaan liittyen Etelä-Pohjanmaan Leader-ryhmät järjestivät ”Vanhassa vara parempi -Road Trip” – kierrokset, joilla esiteltiin kehittämiskohteita, joita Leader-ryhmät ovat olleet tukemassa. Minulla oli mahdollisuus osallistua Leader Liiverin retkelle keskiviikkona 31.8. ja tutustua kehittämiskohteisiin Seinäjoella ja Ilmajoella. Uskomattoman komia oli Joupin kaksifooninkinen tupa pihapiireineen aivan kotinurkilla. Talon olemassaolon olen kyllä tiennyt, mutta en sen restauroitua ja vaikuttavaa kokonaisuutta. Historiallinen talo tarjoaa hienot puitteet erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Joupin taloon tutustumisen jälkeen suuntasimme Kitinojan perinnekylään. Tässä vaiheessa joutuu vielä käyttämään vähän mielikuvitusta 12 pohjalaistalon muodostamasta kylästä peltolakean äärellä, kun kaksi taloa on vasta valmiina. Mutta komia kokonaisuus siitä tulee.

Kitinojalta matka jatkui sitten Ylistaroon, Kriikun myllylle. Sen värikkään tarinan saimme kuulla perustajasuvun jäsenen Erkki Kriikun kertomana. Mylly on alkuperäisessä asussaan ja edelleen myös valmis alkuperäiseen tehtäväänsä eli jauhojen jauhamiseen. Ylistaron jälkeen linja-auto suunnisti Munakan ja Könnintien kautta takaisin Ilmajoelle. Siellä tutustuimme Kyrönjokivarressa sijaitseviin Kulttuurikeskus Herralaan ja sen naapurissa sijaitsevaan Rouvalaan, jossa toimii MLL Ilmajoki ry:n ylläpitämä lapsiperheiden kohtaamispaikka Perhetalo Aurinkoinen.

Merenkurkun maailmanperintökohde

Toinen lähiseututapahtumani kahden viikon aikana oli osallistuminen Merenkurkun maailmaperintökohteen 10-vuotisjuhlaan Mustasaaressa. Juhla oli hieno ja kertasi hyvin maailmaperintökohteen syntyhistorian ja merkittävyyden. Itse alueella ei käyty, mutta viimeisen vuoden aikana olen käynyt siellä neljä-viisi kertaa. Raippaluodossa olin toki käynyt aiemminkin ja monta kertaa lentänytkin alueen yläpuolella, mutta maailmanperintökohteen ainutlaatuisuus avautui minulle vasta viime kesänä, kun sain tilaisuuden viettää päivän Björköbyssä ja Valassaarilla. Tämän jälkeen olen käynyt alueella sekä perheen että vieraiden kanssa. Havaintona näiltä retkiltä voi todeta, että pääosa alueen kävijöistä oli ainakin näillä kerroilla ulkomaalaisia. Alueen 10-vuotisjuhlassa oli tilaisuus vaihtaa perintökohde-elämyskokemuksia myös vaasalaisten kanssa, jolloin totesimme yhdessä, ettei kohde ole kovin tuttu meille lähellä asuville. Eli lähialuemarkkinoinnin tehostamiselle olisi tässäkin tilausta.

Hyypänjokilaakson patikka

Hyypänjokilaakson patikka, joka oli minun kolmas lähiseututapahtumani, järjestettiin ensimmäisen kerran 10.9. lauantaina. Patikkareittiä kulttuurimaisemaan oli suunniteltu jo useita vuosia. 19 kilometrin reitti alkoi Katikasta, jonka jyrkkäreunainen kanjoni riittäisi jo yksinään päiväretken kohteeksi. Katikan jälkeen reitti kulki polveillen, vuorotellen laakson molempia reunoja, jolloin jalkaisin kulkien pääsi havaitsemaan laakson syvyyden. Saimme kuulla matkan aikana, että laakson pohjalla on maakerrosten alla ruhjevyöhyke, jossa kallioperä on täysin rikki ja koko laakso on syntynyt tuon ruhjeen ympärille luonnon kulutustyön tuloksena. Sumuisesta säästä huolimatta laakson peltomaisemat olivat hienot. Tähän peltomaisemaan mukavan kontrastin tarjosivat Katikan kanjonin ja jokivarren peikkomaiset metsämaisemat. Patikan järjestäjät kertoivat tavoitteenaan olevan järjestää patikka vuosittain toistuvana tapahtumana, joka minustakin olisi toivottavaa. Tämä Hyypänjokilaakson kokonaisuus täytyy kokea läheltä, auton ikkunasta laakson reunalta vaikutelma jää vaillinaiseksi.

Lyhyenä yhteenvetona voi todeta, että paljon lähikatveen elämyskohteita tarjoutui tarkasteltavaksi aivan kuin vahingossa kahden viikon aikana. Eli aina ei kannata olla kaukokatseinen, ainakaan elämyksiä etsiessä. Todettakoon vielä, että näiden mainittujen kohteiden kehittämistä on ELY-keskus tai sen edeltäjät olleet tavalla tai toisella edistämässä.

Mika Soininen
Ylijohtaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus