Padot, kalat ja vesien hyvä tila

Maamme vesistöissä on runsaasti erilaisia padottavia rakenteita. Patoja on rakennettu vuosisatojen ajan moniin eri tarkoituksiin: johtamaan vettä myllyihin ja sahoihin, tuottamaan vesivoimaa, mahdollistamaan vesien säännöstelyä ja edistämään uittoa, tulvasuojelua, vesihuoltoa ja virkistyskäyttöä. Patojen rakentamisen myötä on menetetty laajoja koskialueita ja estetty niin ihmisten kuin vesieliöstön vapaa liikkuminen vesireittejä pitkin.  

Pohjalaisjokien padottavista rakenteista suuri osa on tehty myllyjä ja sahoja varten yli sata vuotta sitten. Kuvassa Kyrönjoen kevättulvan 2021 osittain vaurioittamia Hypäjänkosken vanhoja patorakenteita Isossakyrössä. Kalojen kulun parantamista patoalueen ohi suunnitellaan Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten yhteistyönä. 

Jokilaaksojemme erilaisten patojen tilannetta on kartoitettu viime vuosina ja löydetty paljon vanhoja patorakenteita, joilla ei ole enää käyttöä. Esimerkiksi Kyrönjoella kartoitettiin kesällä 2020 noin 40 myllyihin ja sahoihin liittyvää padottavaa rakennetta, mutta käytössä oli enää vain yksi mylly. Useat vanhat padot ovat olleet käyttämättöminä niin pitkään, että rakenteiden omistussuhteista ei ole enää varmaa tietoa. Raportti Kyrönjoen alueen padoista: https://vesienhoitolansi.files.wordpress.com/2021/01/patokartoitusraportti_2020.pdf. 

Pohjalaismaakunnissa nykyisin aktiivisessa käytössä olevat padot on rakennettu pääosin 1950–1980-luvuilla tulvasuojelun ja vesivoiman tuotannon tarpeisiin. Tehdyt rakenteet ja niiden käyttö ovat selvästi vaikuttaneet vesieliöiden elinolosuhteisiin. Näitä menetyksiä on korvattu muun muassa istuttamalla rapuja, kalanpoikasia ja pyyntikokoisia kaloja, siirtämällä nahkiaisia, maksamalle pyytäjille korvauksia sekä kunnostamalla kaloille, ravuille ja nahkiaisille soveltuvia elinympäristöjä. Aiheutettuja haittoja nämä kompensaatiotoimet eivät kuitenkaan ole pystyneet vesiluonnolle kokonaisuudessaan korvaamaan. Virtavesiemme hyvän tilan saavuttaminen edellyttääkin kunnostustoimia erityisesti rakennetuissa jokivesistöissä, kuten Perhon-, Ähtävän-, Lapuan-, Kyrön- ja Närpiönjoessa. 

Kyrönjoella tulvasuojelun ja vesivoiman tuotannon tarpeisiin rakennetut Harjakosken (oikealla), Jalasjoen (vasemmalla) ja Kiikun padot estävät kalojen kulun Kyrönjoen suurimpiin sivuhaaroihin eli Kauhajokeen, Jalasjokeen ja Seinäjokeen. Vuonna 2021 aloitettiin selvitykset kalankulun mahdollistamisesta näiden esteiden ohi.  

Suurin osa vesistöjemme padoista on suunniteltu aikana, jolloin vesiluonnon arvostus oli huomattavasti nykyistä pienempi, eikä kalojen ja muun vesieliöstön kulkumahdollisuuksiin kiinnitetty huomiota. Viime vuosikymmeninä lainsäädäntö ja linjaukset ovat muuttuneet ja valtakunnallisena tavoitteena on muun muassa kaikkien vesistöjen hyvä tila. Niinpä monia säännöstelypatoja onkin 2000-luvulla korvattu kalankulun mahdollistavilla pohjapadoilla ja patojen yhteyteen on tehty kalateitä ja muita kalojen kulkua helpottavia rakenteita. Esimerkiksi Perhonjoelle Kaitforsin padon ohitse on rakennettu kalatie, jonka kautta taimenia ja lohia on päässyt vuosikymmenten tauon jälkeen jälleen vaeltamaan ylävirtaan. Nykyisin kala kohtaa totaalisen vaellusesteen Perhojoella vasta Kaustisten Pirttikoskella. 

Perhonjoelle Kruunupyyhyn noin 30 kilometrin päähän mereltä rakennetut padot estivät kalojen vaelluksen ylävirtaan, kunnes Sääkskosken kalatie (kuvassa järven vasemmasta reunasta lähtevä uoma) valmistui. Kalatien toiminnan tehostamiseksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus rakensi lisävesitysputken, joka otettiin koekäyttöön syksyllä 2021. Kuva: Eero Mäenpää. 

Patojen suunnittelu ja rakentaminen olivat aikanaan useita vuosia ja osin vuosikymmeniäkin vaatinut työ. Samoin kalojen kulun mahdollistaminen vaatii hyvää suunnittelua ja asiantuntevaa toteutusta. Yhteistyössä voimayhtiöiden, paikallisten toimijoiden ja eri viranomaisten kanssa tehtävä laajapohjainen suunnitteluprosessi kestää helposti pari vuotta, kuten myös tarvittava lupaprosessi. Jos asiat etenevät hyvin, niin ehkäpä 2020-luvun puolivälissä Kaustisilla kunnostetaan Pirttikoskea ja Kurikassa rakennetaan kalateitä Jalasjokeen ja Kauhajokeen.  

Maa- ja metsätalousministeriön Nousukala-ohjelman ansioista on syksyllä 2021 aloitettu kala- ja vesiviranomaisten yhteistyönä selvitykset Perhonjoen Pirttikosken voimalaitostoiminnan mahdollisesta lopettamisesta ja veden palauttamisesta entiseen koskeen. Tavoitteena on saada voimalaitoksen alapuolinen koskialue jälleen vesieliöstön käyttöön ja mahdollistaa kalojen kulku yläpuolisille lisääntymisalueille. 

Padot ja kalat ovat perinteisesti koettu toistensa vihollisiksi. Kuitenkin padot ja kalat mahtuvat samaan vesistöön, mutta muutoksia tarvitaan. Tarpeettomat padot kannattaa ennallistaa luonnonmukaisiksi tai purkaa huomioiden kuitenkin rakenteiden museaalinen ja maisemallinen merkitys. Laajapohjaisella yhteistyöllä voidaan löytää myös käytössä oleviin patoihin ratkaisut, jotka turvaavat niin vesiluonnon, vesienhoidon, kalatalouden, tulvasuojelun, vesivoiman tuotannon kuin virkistyskäytönkin tarpeet.  

Liisa Maria Rautio 
Vesistöyksikön päällikkö 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Kalojen ja nahkiaisten velvoiteistutukset osana luvanhaltijalle määrättyjä kalataloudellisia velvoitteita

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus istuttaa vuosittain alueen vesistöihin kaloja ja nahkiaisia liittyen luvanhaltijan rooliin vesioikeudellisissa luvissa. Aiemmassa blogi-kirjoituksessa käytiin läpi lupien hallintaa ja niiden kohtaloa tulevassa organisaatiomuutoksessa. Kuten kirjoituksessa todettiin, liittyy lupien hallintaan mittava määrä erilaisia velvoitteita, joista kalataloudelliset velvoitteet muodostavat oman osansa. Kalataloudelliset velvoitteet pitävät sisällään mm. tutkimuksia hankkeiden vaikutuksista kohdevesistöjen kalakantoihin ja kalastukseen, mutta myös konkreettisia toimia haittojen kompensoimiseksi esimerkiksi kalaistutusten muodossa.

Vuosittaisia kompensaatioistutuksia tehdään toimialueellamme Ähtävänjoen ja Perhonjoen vesistöalueilla. Ähtävänjoen vesistössä velvoitteen perusteena on Lappajärven ja Evijärven säännöstelylupa ja Perhonjoella keskiosan järviryhmän säännöstelylupa. Istutettavat lajit ja niiden kappalemäärät sekä istutusalueet on tarkoin määritelty ja istutusten toteuttamisesta on laadittu kalatalousviranomaisella hyväksytetyt istutussuunnitelmat. Kalatalousviranomainen valvoo istutusten toteuttamista ja meidän toimialueella sen työn hoitaa Varsinais-Suomen ELY-keskus. Rahoitus toteutukseen tulee Maa- ja metsätalousministeriön myöntämistä määrärahoista.

Viime vuonna istutuksiin käytettyjä lajeja olivat taimen, kuha, siika ja nahkiainen. Kohdevesistöstä riippuen istutuksiin käytettiin eri muotoina yksi- ja kolmevuotiaita järvitaimenia, kaksivuotiaita meritaimenia, yksikesäisiä plankton- ja vaellussiikoja sekä yksikesäisiä kuhia. Nahkiaisia istutettiin vastakuoriutuneina toukkina sekä aikuisina emoina. Lajeista ainoastaan emonahkiaiset olivat luonnonvesistä pyydettyjä yksilöitä muiden ollessa pääsääntöisesti peräisin kalanviljelylaitoksissa säilytettävistä emokalakannoista. Taimenet kasvavat laitosolosuhteissa ja siika sekä kuha ns. luonnonravintolammikoissa.

Luvanhaltija on velvoitettu myös tarkkailemaan istutusten tuloksellisuutta ja vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen kohdevesistöissä. Tarkkailuun hyväksytetään omat ohjelmansa ja niissä käytetään useita eri menetelmiä mm. koekalastuksia ja kalastustiedusteluita. Yhtenä käytössä olevana menetelmänä on istutettavien kalojen merkintä joko ryhmämerkinnällä tai yksilöllisin merkein. Ryhmämerkintänä on käytetty värimerkintää siianpoikasille ja siinä koko istutuserä saa ihoonsa värikoodin, jolla kyseiset kalat pystytään seulomaan erilleen muista lajitovereistaan käytännössä koko eliniän ajan. Värikoodin tulkitsemiseen vaaditaan erikoismenetelmiä ja se onnistuu käytännössä vain viranomaisvoimin. Taimenille käytetyssä yksilömerkinnässä kukin kala saa istutettaessa mukaansa koodin, jolla kalat on tunnistettavissa myöhemmin yksilötasolle. Yksilömerkkinä on käytössä nykyään ns. t-ankkuri, joka on kalan selkään kiinnitettävä muovilätkä. T-ankkurin koodin pystyy tulkitsemaan kuka tahansa kalan pyydystävä kalastaja ja se sisältää ohjeet tiedon toimittamisen viranomaiselle.

Nyt työn alla on alkaneen vuoden istutuskalojen hankinta. Kalojen kasvatus on pääosin ulkopuolisten toimijoiden varassa, joten tässä vaiheessa kilpailutetaan ja tehdään sopimukset. Kalat istutetaan viileän veden aikaan keväällä tai syksyllä lajista riippuen. Kalat kuljetetaan istutuspaikoille ja istutetaan varta vasten työhön suunnitellulla erikoiskalustolla.

 

Kari Saari
Vesitaloussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus