Maailman metsäpäivä – ajankohtaisempi kuin koskaan

Viikon kuluttua 21.3.2023 vietetään Maailman metsäpäivää, joka on toiminut YK-päivänä vuodesta 2013 lähtien.

Metsät koskettavat meitä tavalla tai toisella. Luontokato, ilmastonmuutos, poliittiset vaikutukset ja taloudelliset intressit kohdistavat metsiimme ennennäkemättömän laajaa painetta ja keskustelua siitä, miltä metsämme tulisi näyttää ja miten niitä voidaan käyttää. Asian käsitteleminen noin 5000 merkin blogikirjoituksessa on mahdotonta, jonka vuoksi aion rajata blogia omaan työhöni, nimittäin metsäisten elinympäristöjen hoitoon Helmi-elinympäristöohjelmassa.

YK:n biodiversiteettisopimuksen COP15 -kokouksessa Montrealissa, päästiin joulukuussa sopuun tavoitteesta suojella 30 % maailman meri- ja maapinta-alasta. Tämä ei toki takaa, että luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysähtyisi ja palautuisi, vaan suojeltavien alueiden laatu tulee myös mahdollistaa tätä.

Etenkin metsien ennallistaminen sai viime syksynä laajaa huomiota, kun EU:n ennallistamisasetuksesta käytiin kiivastakin keskustelua julkisuudessa ja eduskunnassa. Iltapäivälehdet täyttyivät aiheeseen liittyvistä artikkeleista, kuten mitä (metsien) ennallistaminen tarkoittaa. Avaan nyt tätä käsitettä niille, jotka eivät lukeneet kyseisiä artikkeleita.

Viljelty mäntymetsä primäärisukkessiometsävyöhykkeellä Luodon saaristossa. Kuva: Robin Ramstedt.

Metsien ennallistaminen

Metsäisten elinympäristöjen hoidossa, tai tuttavallisemmin metsäteemassa, pyritään ennallistamaan uhanlaisia metsäisiä luontotyyppejä, joiden ominaispiirteet ovat häviämässä. Ominaispiirteiden menettäminen laskee luontotyyppien edustavuutta ja monimuotoisuutta, joita pyritään palauttamaan ennallistamistoimenpiteillä.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa ennallistamistoimenpiteitä kohdistetaan maankohoamisrannikon luonnontilaisten primäärisukkessiometsien kehityssarjoihin sekä lehtoihin. Ensiksi mainittua nimihirviötä kutsun jatkossa primäärisukkessiometsäksi. Primäärisukkessiometsää löytyy globaalista näkökulmasta ainoastaan Itämeren maankohoamisen vaikutusalueelta, minkä johdosta kyseistä luontotyyppiä on erityisen tärkeätä säilyttää.

Lehdot ovat vielä primäärisukkessiometsiäkin uhanalaisempia, sillä niiden osuus koko Suomen metsämaan pintalasta on vain noin 1 %. Lisäksi lehdot sijoittuvat yleensä vesistöjen äärelle, missä ihmispaine ja rakentaminen on yleensä huomattavaa.

Tavallisin syy primäärisukkessiometsän edustavuuden heikkenemiseen on metsien viljely tai muut metsätaloustoimet, sillä luontotyypin edustavuus on kytkeytynyt koskemattomiin kehityssarjoihin.

Primäärisukkessiometsän kehityssarjat alkavat rannanläheisistä pensaikoista ja lehtometsistä muuttuen kehityksen edetessä karummiksi havumetsiksi. Maankohoamisen ja ajan myötä maaperä muuttuu havumetsävyöhykkeelle ominaiseksi happamaksi podsolimaaksi, jolloin metsää ei enää luokitella primäärisukkessiometsäksi. Tähän prosessiin menee reilu 1000 vuotta.

Metsähallitus on suorittanut pienaukotuksia ja puiden kaulaamista Luodon saaristossa.
Kuvat: Robin Ramstedt.

Lehtoja uhkaa sen sijaan luontainen kuusettuminen. Vaikka kuusi onkin lehtojen yleisin puulaji, liika kuusettuminen uhkaa lehtojen multaisia ruskomaita hapettamalla näitä ja heikentää  näin ollen lehtipuiden kasvumahdollisuuksia.

Rehevää lehtokasvillisuutta Pitkämönluoman Natura 2000 -alueella. Kuva: Hanna Gulin.

Kuusivaltainen metsäalue Pitkämönluomassa. Kuva: Hanna Gulin.

Metsäteemassa toimenpiteet sijoittuvat ensisijaisesti Natura 2000 -alueille ja yksityisille luonnonsuojelualueille. Näin ollen voidaan varmistaa, että toimenpiteet vaikuttavat alueen luontoon myös jatkossa, kun metsätaloustoimet eivät pääsääntöisesti ole mahdollisia. Metsäteemassa on kuitenkin mahdollista toteuttaa toimenpiteitä myös suojelemattomille kohteille. Tämä on välttämätöntä, jotta uhanalaisten metsäluontotyyppien ja -lajien negatiivista kehitystä olisi realistista muuttaa.

Pääasialliset toimenpiteet joilla lisätään yllä mainittujen luontotyyppien edustavuutta ja monimuotoisuutta on viljeltyjen metsien hakkuut (joko pienaukotuksina tai laajempina hakkuina) ja kuusien poistaminen. Näillä toimilla edistetään metsien luontaista kehitystä tai tiettyjen puulajien kasvumahdollisuuksia. Suuri syy metsäluontomme köyhtymiseen on lahopuuston vähyys, joka on elintärkeä monille lajeille. Kaatamalla eri lajisia ja ikäisiä puita sekä kaulaamalla näitä, muodostetaan erirakenteista maa- ja pystylahopuuta, mikä palvelee mahdollisen suurta lajijoukkoa lyhyemmällä ja pidemmällä aikajänteellä.

Esimerkillinen pystylahopuu kääpineen. Kuva: Robin Ramstedt.

Vaikka metsät ovatkin monimuotoisesti tärkeitä, nämä muodostavat vaan osan koko luonnon monimuotoisuudesta. Tästä johtuen eri Helmi-teemojen kohteet toimenpiteineen pyritään yhdistämään isoimmiksi kokonaisuuksiksi uusilla Helmi-alueilla, jolloin kohteiden kytkeytyvyys tukee luonnon monimuotoisuuden elpymistä tehokkaammin.

Robin Ramstedt
Luonnonsuojelun asiantuntija ja metsäteema vastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

En skötsel- och användningsplan för naturen och människan

Vassorfjärden har figurerat i bloggen en gång tidigare för snart två år sedan (5.7.2016) när det berättades att utvecklingen av Kyro älvs mynning och Vassorfjärden har inletts. Skötsel- och användningsplaneringen för Naturaområdet är en del av det här, planeringen av översvämningsskyddet en annan. Två separata projekt som ändå har många beröringspunkter.

I en skötsel- och användningsplan förenas önskemålen för användning av området med dess naturvärden. Vassorfjärdens Naturaområdes främsta värden är fågellivet, naturtyperna och fiskfaunan. Det är ett viktigt våtmarksområde för häckande och inte minst flyttande fåglar och det är lekplats för bland annat abborre och gös. Skötsel- och användningsplanen har inte rättsverkan utan mera en rådgivande funktion. Men när en plan finns är det till exempel lättare att få undantagslov för åtgärder som nämns i den.

Användningstrycket från lokalbefolkningens boende, näringar och rekreation är inte stort. Men Vassorfjärden är utlopp för hela Kyro älv och dess sidofåror som samlar avrinningsvatten från ett nästan femtusen kvadratkilometer stort område. I det området ryms mycket mänsklig verksamhet som innebär utsläpp av näring, surhet och skadliga metaller som alltihop ska ut i Vassorfjärden. Älvmynningens uppgift är att ta emot och filtrera vattnet innan det rinner vidare ut i havet. Eftersom älven är utbyggd och avrinningsområdet till stora delar utdikat klarar älven tidvis inte av vattenmängderna utan det uppstår översvämningar, och ibland är vattnet så surt att fiskens lek och yngelproduktion lider.

Det är lätt att förstå att man med några åtgärder i deltat inte förbättrar vattenkvaliteten. Till detta behövs ett långsiktigt vattenvårdsarbete och insatser inom många olika områden för att minska utsläpp av förorenande ämnen. Problemen med översvämningar granskas i planeringen för översvämningsskyddet, som nämndes i inledningen. Skötsel- och användningsplanen vill plocka fram åtgärder som kan göras lokalt för att till exempel gynna fågellivet och fiskfaunan eller främja rekreationen. Genom att avlägsna vattenväxtlighet på några igenvuxna områden kan man öka andelen vattenspegel till både sjöfåglars och människors glädje. Ett fågeltorn välkomnas av dem som gärna observerar fågellivet eller bara annars vill få en bättre överblick över området, och informationstavlor som berättar om Naturaområdet kan intressera besökare nära och fjärran ifrån. Tyvärr är dock inte finansieringen ordnad bara för att åtgärderna nämns i planen.

Skötsel- och användningsplanen görs i tätt samarbete med representanter för lokalbefolkning och markägare och andra berörda grupper. Den färdiga planen kommer att presenteras för allmänheten senare i år, och markägare och andra berörda ges möjlighet att ge sitt utlåtande om den.

Naturaområdet Vassorfjärden består av ett större område än det som på kartan kallas Vassorfjärden. Till området hör även Österfjärden och Söderfjärden samt en bit av Kyro älv nära mynningen.

 

Lise-Lotte Flemming
Planerare
Södra Österbottens NTM-centralen

Kyrönjoen suiston ja Vassorinlahden tulevaisuutta suunnitellaan yhteisvoimin

Kyrönjoki laskee Vassorinlahteen muodostaen laajan ja luontoarvoiltaan arvokkaan suistoalueen, joka tunnetaan rikkaasta linnustostaan ja kalastostaan. Alue kuuluu suurelta osin Natura 2000-verkostoon. Lisäksi se lukeutuu kansalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja on kansainvälisesti merkittävä kosteikkoalue (ns. Ramsar-kohde). Joen tuoman aineksen ja maankohoamisen vuoksi ympäristö on jatkuvassa muutostilassa. Vassorinlahti on kasvamassa umpeen ja rannat ovat ruovikoituneita. Luontoarvojen turvaamiseksi alueella on tarpeen suunnitella kunnostustoimenpiteitä.

 

Kyrönjoen suistossa ja Vassorinlahdella tehdään tänä vuonna monenlaisia selvityksiä.

 

 

 

 

 

 

 

Kyrönjoen alaosa ja suisto ovat tulvaherkkää aluetta, jossa jäiden kasautuminen johtaa helposti äkilliseen veden nousuun Vassorinlahdella.  Alueen tulvat haittaavat asutuksen ja maatalouden lisäksi Vaasan ja Kokkolan välisen valtatien liikennettä. Valtatie 8 on jouduttu tulvien vuoksi sulkemaan mm. vuosina 2011 ja 2013. Tulvaongelmien vähentämiseksi on tarpeen kartoittaa erilaisia toimenpidevaihtoehtoja.

Kyrönjoen suiston ja Vassorinlahden alueen kehittämistä varten aloitti keväällä 2016 laajapohjainen työryhmä, joka pyrkii yhteisvoimin viemään eteenpäin alueen monitavoitteista suunnittelua. Työryhmä on kevään kokouksissa sopinut tarvittavista alkuselvityksistä: kasvillisuuskartoitukset, linnustoselvitykset, sedimenttiselvitykset sekä Kyrönjoen suiston virtausmallinnus ja tulvakartoitukset. Muiden lisäselvitysten, kuten kalastoselvitysten, tarve määräytyy työn edetessä.

 

 

Kevättulvaa Mälsorin alueella 2010.

 

 

 

 

Linnustoselvitykset on aloitettu toukokuussa ja tarkkailut keskittyvät pesimälinnuston havainnointiin. Muuttolintujen osalta tiedot kerätään aiemmista havainnoista. Vassorinlahti ilmakuvataan kesällä ja kuvia käytetään apuna kasvillisuuden maastokartoituksissa.

Vassorinlahden syvyysolosuhteita selvitetään kaikuluotaamalla alue kesällä. Tietoja hyödynnetään mm. virtausmallinnuksessa, jonka tekemisen Suomen ympäristökeskus aloittaa syksyllä. Myöhemmin alueelle laaditaan myös tulvakartat. Kyrönjoen suisto on monimutkainen ja haastava alue mallinnettavaksi, sillä siinä joudutaan huomioimaan myös merenpinnan vaihtelu ja jääpatojen vaikutukset. Mallinnustyössä testataan uutta jääpatotulvien tulvakartoitukseen kehitettyä menetelmää. Tulvakartoitusta varten Vassorinlahdelle viedään kolme siirrettävää vedenkorkeuden havaintoasemaa.

 

Vassorfjärden

 

 

 

 

 

Alkuselvitysten jälkeen työryhmä jatkaa työtään pohtimalla eri toimenpidevaihtoehtoja luontoarvojen säilyttämiseksi ja tulvahaittojen vähentämiseksi sekä keskustelemalla alueelle mahdollisesti laadittavasta hoito- ja käyttösuunnitelmasta.

Kyrönjoen suiston ja Vassorinlahden työryhmän puheenjohtajana toimii maakuntajohtaja Olav Jern Pohjanmaan liitosta. Työryhmässä on mukana laaja joukko alueen toimijoita: Mustasaaren kunta, Vöyrin kunta, kalastusalue, vesialueen omistajat, pengerrysyhtiöt, maataloustuottajien liitto (ÖSP), lintu- ja luontotieteelliset yhdistykset, Intresseföreningen för en levande skärgård r.f., Metsähallitus, Suomen riistakeskus sekä Varsinais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukset.

 

Suvi Saarniaho-Uitto
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus