Sorateiden kunto puhututtaa keväisin

Sorateiden kunto nousee puheenaiheeksi yleensä keväisin. Keskusteluissa tulevat esille yleensä liejuiset tienpinnat, epätasaisuudet ja kuopat sekä mahdolliset kelirikosta aiheutuvat painorajoitukset soratieverkolla. Kesällä pölyäminen ja kolosarjat puhututtavat eniten.

Alkukevään sorateiden kelirikko on ollut vähäistä aurinkoisten päivien ja yöpakkasten ansiosta. Runsaat vesisateet voivat kuitenkin heikentää tilannetta nopeastikin. Kelirikosta johtuvia painorajoituksia on asetettu keskimääräistä vähemmän tiestölle, ja tähän mennessä kelirikon hoitotoimenpidetarpeet ovat olleet melko vähäisiä (tilanne 24.4.2023).

Vähäistä pintakelirikkoa Juupakyläntieltä keväällä 2023.

Kelirikkoaikana tienkäyttäjien on tärkeä muistaa, että valtakunnalliset laatuvaatimukset sorateiden kuntoon liittyen eivät ole voimassa, vaan tiet on pyrittävä pitämään liikennöitävässä kunnossa. Painorajoituksia asetetaan tapauskohtaisesti tien kunto arvioiden. Tällä estetään tien suurempi vaurioituminen ja taataan samalla myös elintärkeiden kuljetusten sujuminen.

Sorateiden kevätmuokkaustyöt alkamassa

Sorateitä on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella yhteensä noin 2600 kilometriä. Ne käydään läpi kelirikkoajan jälkeen teiden sulettua ja kuivahdettua tänäkin keväänä. Tänä keväänä työn aloittaminen on hieman viivästynyt, sillä sorateiden rungot ovat olleet vielä osittain jäässä. Kevätmuokkaus suoritetaan joko tiehöylällä tai traktorin perässä vedettävällä raskaalla tielanalla. Riippumatta siitä kumpi menetelmä on käytössä, laatuvaatimukset lopputulokselle ovat yhteneväiset. Tien pinnan tasoituksen lisäksi toimenpiteellä varmistetaan tien oikea sivukaltevuus, joka takaa veden johtumisen ojiin, sillä tiellä makaava vesi aiheuttaa kuoppaisuutta ja epätasaisuutta.

Kuvassa keväällä 2022 muutamia päiviä aiemmin muokattu soratie Alavudella.

Muokkaustöiden yhteydessä tiehen lisätään suolaa pölynsidontamateriaaliksi. Samassa työn yhteydessä voidaan lisätä myös mursketta kulutuskerrokseen eli sorastaa.

Sorateiden hoitotoimenpiteet tarpeiden mukaan

Lähtökohta sorateiden hoidolle on, että urakoitsijan täytyy pitää soratie laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa. Laatuvaatimusten mukaisuutta valvotaan tilaajan tiestötarkastuksilla ja pistokokeilla. Soratien pintakuntoa arvostellaan mm. tasaisuus, kiinteys ja pölyävyys -kuntoarvojen perusteella.

Lähtökohtaisesti liikennettä vaarantavia puutteita ei saa esiintyä soratieverkolla. Ajomukavuutta haittaavia puutteita saa esiintyä yksittäisillä lyhyillä jaksoilla, jos pääosa tiestöstä on laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa ennen toimenpidetarpeen rajaa. Tienkäyttäjää saattaakin ihmetyttää, kun annettu palaute ei aina johda toimenpiteisiin, vaan soratien todetaan olevan laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa.

Soratiet ovat sään armoilla ja sen vaikutus saattaa vaikuttaa tien pintaan nopeastikin. Sateet saattavat näkyä sorateillä reikäsarjoina ja kesällä pitkät kuivakaudet aiheuttavat sorateille pölynsidontatarpeita. Ilmastonmuutos aiheuttaa haasteita myös soratienpitoon, kun talvikuukausina esiintyy lämpimiä ajanjaksoja ja siten saattaa esiintyä soratiestöllä kelirikkoa myös talviaikana.

Soratietä kaventamalla kuivatusongelmat kuriin

Sorateiden yleinen ongelma on tien liian suuri leveys. Ylileveys johtaa tien epätasaisuuksiin, koska riittäviä sivukaltevuuksia ei saada tehtyä muokkaustöiden yhteydessä, ja näin vesi jää makaamaan tielle. Ylileveällä soratiellä on usein myös ongelmana liian jyrkkä luiskakaltevuus, joka entisestään edesauttaa tien leventymistä, kun tien reunaa kuormitetaan. Tämä johtaa tien sivuojien tukkeentumiseen. Nämä kaksi asiaa korjaantuvat, kun ylileveä tie kavennetaan ja tilaa jää näin tehdä tielle loivemmat luiskat. Myös kunnossapitomurskeita kuluu enemmän ylileveälle tielle.

Ylileveä soratie Ilmajoella, jossa tien reunat ovat painuneet ojiin.

Uudet valtakunnalliset sorateiden toimintalinjat otetaan käyttöön uusien hoitourakoiden kilpailutusten myötä ja niissä on määritelty vilkkaille sorateille (vuorokausiliikenne yli 150 ajoneuvoa vuorokaudessa) tavoiteleveys 7 metriä ja muille sorateille 6,5 metriä. Sorateiden kavennuksia tehdään ojitusten yhteydessä.

Kesän ja syksyn aikana sorateillä tehdään myös paljon muita töitä, muun muassa ojitetaan, vaihdetaan rumpuja, sekä tehdään niitto- ja raivaustöitä. Ennen talven tuloa soratie tasataan oikeaan kaltevuuteen ja valmistaudutaan talvihoitokauteen.

Lue lisää sorateistä (ely-keskus.fi)

Ville-Petteri Luomanen
Tienpidon asiantuntija,
Tienpidon suunnittelu    
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, liikenne ja infrastruktuuri

Liikenneturvallisuus edellä – Kukkaloisto pilalle?

Ajan maantietä. Edessä näkyy varoitusvilkut: niittokone. Alkaisi olla jo kiirekin ja tuollainen hidaste tiellä. Kauankohan tässä taas täytyy kytätä ennen kuin pääsee ohi, huomaan ajattelevani. Kuulostaako tutulta?

Samaan aikaan saatan päivitellä hoitamattomia pientareita, mutta niitä ei kuitenkaan saisi niittää silloin, kun juuri MINÄ olen liikkeellä. Ristiriitaista, eikö totta? Ristiriitaisia on myös toiveet, mitä tulee ELY-keskukseen tienvarsien niitosta. Toiset ihmettelevät, miksi pientareet niitetään niin harvoin ja kapealta, kun taas toiset ”itkevät” kukkien perään.

Tärkeimmät syyt tienvarsien niitoille ovat liikenneturvallisuus ja vesakon kasvun rajoittaminen liian lähelle ajoratoja. Luonnon monimuotoisuuden varjeleminen on myös yksi niiton tavoite. Tienvarsille on kotiutunut myös tavanomaisten kotoperäisten lajien lisäksi epätoivottuja vieraslajeja. Näkyvin ja laajimmalle levinnyt laji on lupiini, joka on vallannut alueita tavanomaisilta kasveilta, minkä takia lupiineja ei niitoissa niiden kauniista ulkomuodosta huolimatta säästellä. Muista vieraslajeista vaaralliset jättiputket poistetaan havaittaessa erillisin torjuntatoimin.

Tienvarsiniittojen tiheys ja leveys määritellään tien tyyppiin perustuvassa hoitoluokassa. Suurin osa maanteistä niitetään kerran kesässä. Niillä teillä, jotka niitetään kahteen kertaan, ensimmäinen niitto on kapeampi ja toinen leveämpi. Kapeammalla niitolla halutaan antaa kukkien kukkia vähän kauempana, mutta ihan tielle tulevat kasvustot poistetaan liikenneturvallisuussyistä. Niittoleveys vaihtelee 2 metristä aina jopa 6 metriin. Lisäksi taajamissa tai muilla erityisalueilla voi olla tiheämpi niittoväli.

Niittokoneita alkaa näkyä maanteillä kesäkuun puolen välin paikkeilla. Kevään ja alkukesän säät vaikuttavat jonkin verran niiton aloittamisen ajoitukseen. Hyvissä olosuhteissa tienvarret tarvitsevat parturointia hieman aikaisemmin kuin huonompina vuosina. Niitot jatkuvat koko kesän aina koulujen alkuun asti.

Toisinaan tiellä voi nähdä järeämpääkin kalustoa ja käsitelty alue on laajempi kuin vain muutama metri. Tällöin kyseessä on vesakonraivaus, jota suoritetaan noin kolmen vuoden kierrolla eli vesakonraivaus tulee tielle noin kerran kolmessa vuodessa. Poikkeuksiakin, tähän noin kolmen vuoden kiertoon, toki on. Joitakin teitä raivataan useammin ja toisia vähän harvemmin. Tavoitteena kuitenkin on, että vesakko ei valtaa tiealuetta. Vesakonraivausta tehdään liikenneturvallisuuden ja tien kuivatuksen toimivuuden vuoksi.

Ohitus sujuu ja matka jatkuu normaalisti, eikä niittokone kovin monta kertaa kesässä ole tiellä ja tekeehän se meidän tieympäristöstämme turvallisemman. Maltti on valttia, myös liikenteessä.

 

Tanja Västi
Tieinsinööri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus