Palauteväylä vai tienkäyttäjän linja?

Suomen sää ja maanteiden kunto ovat molemmat käypiä small talk -aiheita tuntemattomien ihmisten kanssa, kun ei keksi muuta puhuttavaa tai jaksa jauhaa kahvin hinnasta ja menoveden kalleudesta. Sen lisäksi, että näistä saa aikaiseksi salonkikelpoisia keskustelunavauksia, kulkevat nämä kaksi aihetta jonkun verran käsi kädessä. Kelin vaikutus teiden kuntoon on valitettava totuus näin lähellä napapiiriä. Lisääntyvät sään ääri-ilmiöt ja tienpidon määrärahojen väheneminen nostavat väistämättä huonokuntoisten teiden määrää ja riski kohdata pari muuttujaa ajoväylillä kasvaa. 

Palauteväylää pitkin kulkeutuu teiden hoitoon liittyvät kiireettömät asiat, jotka eivät aiheuta liikenteelle välitöntä vaaraa.

Kansalaiset, medborgare, teiden ritarit, muut ammattiautoilijat ja väylien kulkijat. Kun sitten joskus (toivottavasti ette koskaan tai edes harvoin) valtion tiestöllä ajaudutte tilanteeseen, jossa edessä ei nyt varsinaisesti nouse tie pystyyn, mutta jotain ongelmaa ilmaantuu, voi asiasta ilmoittaa pariakin kanavaa pitkin. Vaihtoehdoista esittelen tässä ensiksi verkossa olevan Väyläviraston, Fintrafficin ja ELY-keskuksen Liikenteen asiakaspalvelun yhteisen Palauteväylän.

Palautevayla.fi on kanava, josta kulkeutuu viesti teiden kunnossapitoon. Tätä väylää pitkin kannattaa ilmoittaa teiden hoitoon liittyvistä kiireettömistä asioista kuten kuopista sorateillä, tukkeutuneesta tierummusta tai vesakonraivaustarpeesta. Sellaisista teiden kunnossapitoon liittyvistä aiheista, joista ei aiheudu välitöntä vaaraa liikenteelle.

Palautevayla.fi -sivuille on koottu vastauksia kysytyimpiin kysymyksiin ja siellä olevaa tietojen arkkua kannattaa penkoa. Näin voi hyvällä tuurilla välttyä tarpeelta jättää oma palaute, ehdotus tai kysely. Nopeusrajoituksiin ja muihin liikenneturvallisuutta parantaviin ideoihin voi jättää ehdotuksen palauteväylässä. Saman palautevayla.fi -sivuston karttapalvelusta voi selailla jo ilmoitettuja kohteita ja niiden käsittelyn etenemistä. Myös lupa-asioista löytyy tietoa samaiselta sivulta.

Mikäli nousee tarve ottaa yhteyttä tietyn alan asiantuntijaan, on ELY-keskuksen Liikenteen asiakaspalvelukeskus tässäkin oikea kanava. He ottavat vastaan tietopyyntöjä ja pyrkivät vastaamaan niihin suoraan. Vaihtoehtoisesti he välittävät tiedon oikealle taholle, jolloin kansalaisen ei tarvitse itse käyttää aikaansa oikeaa asiantuntijaa etsiäkseen.

ELY-keskuksen Liikenteen asiakaspalvelun puhelinpalvelu 0295 020 600 ja chat ovat auki arkisin kello 9–15.

Kiireellisissä tapauksissa voi soittaa numeroon 0200 2100

Tienkäyttäjän linjaan vastataan 24/7 Fintrafficin tieliikennekeskuksista eri puolilta Suomea. Entisessä työssäni 10 vuotta tienkäyttäjän linjaa kuunnelleena haluaisin antaa pari vinkkiä sinne soittaville. Sijainnin merkitystä ei voi liikaa korostaa ja on ensisijaisen tärkeä ilmoittaa se havaitun ongelman lisäksi. Tien nimen tai numeron selvittäminen kannattaa tehdä jo ennen puhelua. 112-sovelluksen kautta tienkäyttäjän linjaan soittaminen ratkaisee sijantiepäselvyyksiin kuluvat minuutit, sillä edellytyksellä, että on puhelun alkaessa edelleen havaitun ongelman esiintymispaikalla.

Vaikka kuinka houkuttaisi avautua nimismiehenkiharalla olevasta soratiestä, ja brutaalin rehellisesti kertoa kuinka tekohampaat eivät pysy suussa voimasanoja ja volyymiä säästämättä, ei tunteilla puhuminen herätä mitään seisovia suosionosoituksia luurin toisessa päässä. Antoi palautteen tien kunnosta sitten missä muodossa tahansa (kirjallisesti tai suullisesti), arvostaa vastaanottaja suuresti tasalämpöistä kieliasua äkkijyrkän ulostulon sijaan. Ja uskallan myös väittää, että tämä pätee ihan kaikkiin asiakaspalvelukontakteihin.

Knoppitietona kerrottakoon vielä, että vaikka tienkäyttäjän linjan puhelun alussa kerronkin, että kaikki puhelut nauhoitetaan, niin itse nauhoite ei lähde eteenpäin urakoitsijalle. Puheluun vastannut operaattori välittää viestin eteenpäin vasta sen jälkeen, kun on suodattanut sen sopivaan muotoon. Usein viesti välittyykin valmiiksi luotuna fraasina. Toisenkin kuplan joudun valitettavasti puhkomaan. Tienkäyttäjän linjalle soittamiseen liittyy edelleen vahvasti uskomus, että toimenpiteet alkavat välittömästi puhelun päätyttyä, etenkin jos on ymmärtänyt sellaista vaatia ja tarkan aikarajauksenkin vaatimukselleen asettaa. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole varsinkaan, jos asia koskee tien normaalia kunnossapitoa.

Puhelu tienkäyttäjän linjalle ei ole työtilaus. Viesti asiasta lähtee urakoitsijalle tiedoksi, mutta urakoitsija toimii hoitoluokan mukaisessa kiireellisyysjärjestyksessä ja hoito-ohjelmaa noudattaen. Ja koska Fintrafficin operaattorilla ei ole työnjohdollista roolia hoitourakoitsijaan nähden, he eivät voi määrätä urakoitsijaa tarttumaan toimeen välittömästi. Vaaraa aiheuttavat tapaukset ovat luonnollisesti poikkeus, ne hoidetaan kiireellisinä.

Katuja ja yksityisteitä koskevat ilmoitukset tulee välittää kunnan, kaupungin tai tieyhdistyksen tietoon.

Liikenteen asiakaspalvelu ja tienkäyttäjän linja palvelevat valtion tieverkkoon liittyvissä asioissa

Linjauksen tekeminen, minne ottaa yhteyttä missäkin tilanteessa, saattaa olla välillä haastavaa. Palautevayla.fi on tarkoitettu ei kiireellisiin teiden kunnossapitoon liittyviin yhteydenottoihin, kuten soratien tasaus tai pölynsidonta, auraus tai hiekoitus talvella. Tienkäyttäjän linjaan tulee soittaa, jos tiellä on esimerkiksi runsaasti vettä tai nopeasti ilmaantunut reikä tai jotain muuta, minkä voisi kuvitella aiheuttavan välitöntä vaaraa. Eläimistä tiealueella, etenkin isoista sellaisista, tulee ilmoittaa hätäkeskukseen. Hoitourakoitsijalla ei ole samanlaista kapasiteettia kuin poliisilla häätää esimerkiksi hirvieläimiä tiestöltä.

Liikenteen asiakaspalvelun löydät nyt myös somesta! Palautteet kuitenkin edelleen palautevayla.fi -verkkosivujen kautta.

• Liikenteen asiakaspalvelu Instagramissa
• Liikenteen asiakaspalvelu Facebookissa
• Liikenteen asiakaspalvelu Twitterissä

Aurinkoista kesää!

Petra Latvasalo
Tiestötietovastaava
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Talvi yllätti autoilijat

Vai yllättikö!? Tätä vanhaa kliseetä usein toistellaan, pikkuisen huumorillakin. Talvi saapuu tänne pohjolaan varmasti joka vuosi ja hyvin osaamme siihen pääsääntöisesti varautua. Urakoitsijat ovat hyvissä ajoin valmistautuneet tulevaan talvikauteen ja huoltaneet kalustonsa kuntoon. Tienpitäjän papereissa talvihoitokausi alkaa 1.10. ja sama päivämäärä on valtakunnallisesti katsottu sopivaksi ajankohdaksi myös aloittaa uusi urakka, mikäli sellainen on alueelle kilpailutettu. Tänä vuonna uudet sopimukset tehtiin meidän alueellamme Pietarsaaren ja Vetelin maanteiden hoitourakoissa. 

Osana talven tuloon varautumista on talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitusten käyttöönotto. On arvioitu, että alemmat rajoitukset säästävät vuosittain 8 ihmisen hengen ja 36 ihmistä säästyy loukkaantumiselta. Onnettomuuksien lisäksi nopeusrajoitusten laskulla säästyy polttoainetta ja tulee vähemmän päästöjä. Lisäksi päällysteet kuluvat vähemmän ja renkaista aiheutuva melu vähenee. Syyspimeällä myös mm. hirvikolarien määrä vähenee. Lumi toi nyt mukavasti lisää valoa. Pohjalaismaakunnissa talvinopeusrajoitukset tulivat voimaan lokakuun lopussa.   

Miksi meidän tie aurataan aina viimeisenä?  

Joskus odottavan aika on pitkä. Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella on noin 8600 kilometriä hoidettavia maanteitä. Koska kaikkia teitä ei voida hoitaa kohtuullisin kustannuksin välittömästi, tiet on luokiteltu eri hoitoluokkiin. 

Teiden talvihoidossa lumi aurataan yleensä ensin ja liukkaus torjuntaan sen jälkeen. Vilkkaimmat tiet aurataan ensimmäisenä. Tavoitteena on, ettei vilkasliikenteisillä teillä tai jalankulku- ja pyöräilyväylillä lunta saa olla muutamaa senttiä enempää. Lumisateen loputtua lumi poistetaan pääteiltä 2–3 tunnissa, jalankulku- ja pyöräilyväyliltä viimeistään neljässä tunnissa. Vähäliikenteisillä teillä voi olla lunta ajoittain kymmenen senttiä ja lumi tulee aurata seitsemässä tunnissa.
Lue lisää tiestön talvihoidosta: Teiden talvihoitoluokat – Väylävirasto (vayla.fi).

Aurauksen lisäksi teiden liukkautta pyritään vähentämään suolauksella. Tämä on erityisen tärkeää raskaalle liikenteelle, joka huolehtii siitä, että meillä on tavaraa kaupoissa ja valmistamamme tuotteet saadaan sujuvasti maailmalle. Suolausta voidaan tehdä silloin, kun lämpötila on yli – 6 astetta. Maantiet suolataan pääosin jo ennakkoon, kun tiedetään, että tien pinta uhkaa jäätyä, mutta kuitenkin viimeistään 2-3 tunnin kuluessa liukkauden havaitsemisesta. Lisäksi levitetään hiekkaa liukkautta ehkäisemään.   

Tiesitkö, että:

• Maanteiden hoidon urakka-alueita Suomessa on yhteensä 79 kpl, joista 9 kpl pohjalaismaakunnissa 
• Maanteiden hoitourakat ovat pääsääntöisesti 5-vuotisia 
• Väylävirasto ja ELY-keskus kilpailuttavat maanteiden hoitourakat valtakunnallisesti noin 15 urakan vuositahtia 
• Maantie voi kovalla tuulella jäätyä jopa seitsemän plusasteen lämpötilassa, jos tien runko on jäässä 
• Pohjalaismaakuntien alueella levitetään talvihoitokauden aikana noin 8 830 t tiesuolaa ja 44 000 t hiekkaa. 

Bussipysäkki – katoksella vai ilman, tarvitaanko viitoitusta?  

Valitettavasti mm. bussipysäkkikatokset ja liikennemerkit joutuvat usein ilkivallan kohteeksi! Katoksia tuhotaan jopa korjauskelvottomaan kuntoon, liikennemerkkejä ja opasteita töhritään. Hyvin usein tekijät jäävä tuntemattomiksi ja laskun maksaa veronmaksaja tien huonompana pintakuntona, koska nämä korjaukset ja uusimiset joudutaan maksamaan perusväylänpidon rahoituksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä aina vähemmän päällystetiekilometrejä maantieverkolle. Marko ja Ville-Petteri kirjoittivat hyvän blogikirjoituksen bussipysäkeistä: 
Linja-autokatosten kunto puhuttaa pohjalaismaakunnissa.  (wordpress.com)

Palauteväylä on apuna   

Liikenteen asiakaspalvelun verkkosivu antaa ajankohtaista tietoa teistä ja teiden kunnosta. Lisäksi palauteväylän kautta voi ilmoittaa tiestön ongelmista ja teiden huonosta kunnosta. Oman palautteen etenemistä voi seurata reaaliajassa. Verkkosivu löytyy osoitteesta: https://www.palautevayla.fi . 

Katso myös alkuvuodesta 2021 kuvattu video, jossa urakoitsija kertoo talvihoidosta ja siitä, miten kannattaa toimia, kun kohtaa aura-auton (youtube.com)

Janne Ponsimaa
Yksikön päällikkö
Tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Jäisiä teitä ja tonneittain hiekkaa

Kuluva talvi on tuonut vähän lunta, mutta sitäkin enemmän liukkautta tullessaan. Lämpötilan sahatessa nollan celsiusasteen molemmin puolin tiet ovat muuttuneet lukuisia kertoja liukkaiksi ja vaatineet paljon työtä. Hiekoitushiekkaa onkin kulunut ennätystahtiin. Tästä huolimatta alempaa tieverkkoa on moitittu liukkaaksi ympäri Suomen.

Tienkäyttäjällä voi olla toiveena saman nopeustason säilyttäminen vuodenajasta huolimatta, mutta Suomessa on neljä vuodenaikaa, eikä talvihoidolla voida vaatia kesää talven keskelle. Vain vilkasliikenteisimmillä pääteillä pyritään siihen, että talvisään normaalitilanteissa pystytään käyttämään nopeusrajoitusten mukaisia nopeuksia. Muilla pääteillä edellytetään kuljettajaa ottamaan talviaika enemmän huomioon, ja tarkastelemaan ajonopeuttansa tarkemmin: talvisään normaalitilanteessa on hyväksyttävää, että liukkautta saattaa esiintyä ajoittain. Alemman tieverkon vilkkaimmilla teillä (II-hoitoluokka) perusolettamus on kohtuullinen talvikeli. Normaalissa talvisäässä tiet ovat liukkaan tuntuisia, ja ajoaika todennäköisesti pidentyy. Muilla teillä (III-hoitoluokka) tavoitteena on välttävä talvikeli, joka tarkoittaa väistämättä alempaa ajonopeutta, joskus myös tuntuvaa vauhdin alentamista. Yleensä tällaisella tieverkolla on myös voimassa yleisnopeusrajoitus 80 km/h. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ajoneuvon kuljettajalla on entistä suurempi vastuu noudattaa olosuhteisiin sopivaa alempaa tilannenopeutta, vaikka sitä ei ole liikennemerkein osoitettukaan. Kesäkelilläkään ei ole takeita siitä, että näillä pienillä, mutkaisilla teillä voisi ajaa turvallisesti 80 km/h nopeutta.

Laatuvaatimusten ja ihmisten havainnoiman liukkauden välillä on eroa. Alempiasteisella tieverkolla on luonnollisesti alhaisemmat kitkavaatimukset kuin vilkasliikenteisillä pääteillä, joilla vaaditaan pitävämpää pintaa. II- ja III-talvihoitoluokan teillä aloitetaan pidemmät linjahiekoitukset, kun kitka-arvon 0,20 ennustetaan alittuvan. Kuitenkin tienkäyttäjästä voi tuntua tie liukkaalta myös kitka-arvon ollessa 0,20 – 0,24, vaikka se laatuvaatimusten mukaan onkin tyydyttävä talvikeli.

Pääasiassa II- ja III-hoitoluokan teillä liukkautta torjutaan karhentamalla tien pintaa sekä hiekoittamalla. Säännöllistä hiekoitusta edellytetään erityisten ongelmakohteiden, kuten hankalien mäkien, mutkien ja liittymien kohdilla. Toimenpidettä kutsutaan pistehiekoitukseksi, ja työ on tehtävä viivyttelemättä ilman toimenpideaikaa. Sen sijaan pidempien tiejaksojen hiekoituksella, linjahiekoituksella, on toimenpideaikana II-hoitoluokassa 6 tuntia ja III-hoitoluokassa 8 h. Koska toimenpideajat ovat kovin pitkät, voi tienkäyttäjästä tuntua, ettei tietä hoideta ollenkaan. Silti työ voidaan linjahiekoituksen osalta tehdä ihan ajallaan, kun toimenpideaika huomioidaan.

Menneinä vuosikymmeninä talvet olivat yleensä vakaampia: pitkät pakkasjaksot ja pysyvä lumipeite talvella pitivät myös tiet samassa kunnossa päivästä toiseen. Viime vuosina talvihoidon painopiste on siirtynyt enemmän lumen auraamisesta liukkaudentorjuntaan. Lämpötilan noustessa tai laskiessa 0 °C jommallekummalle puolelle, voi tulla tarve liukkaudentorjuntaan, vuodenajasta ja muista olosuhteista riippuen. Karkeasti liukkaudentorjuntatarvetta voi tarkkailla jäätymispisteen alituksen määrillä, eli kuinka monta kertaa lämpötila laskee 0 °C alapuolelle talvikuukausien aikana. Joulukuussa 2016 oli jäätymispisteen alituksia enemmän kuin vuosien 1981 – 2010 perusteella laskettuun maksimimäärään verrattuna. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti joulukuu oli teiden talvihoidon kannalta poikkeuksellisen hankala. Seurauksena tästä on ollut mm. se, että osassa hoitourakoita on käytetty jo vuodenvaihteeseen mennessä enemmän hiekkaa kuin muina vuosina koko talvikaudella.

Toimenpiteiden oikea-aikaisuus ennakoinnin tärkeys korostunut

Vaihtelevat kelit ja muuttuva ilmasto tekevät kelien kehittymisen seurannasta ja tien päällä tehtävistä kelien tarkastuksista entistä tärkeämpiä. Myös pieniä paikallisia sääilmiöitä, joita ei näy tutkissa, on esiintynyt. Niiden vaikutuksesta tieverkon liikennöitävyyteen ei saada tietoa tutkakuvista, vaan paikan päältä. Myös reaaliaikaista kuvamateriaalia tuotetaan joidenkin ELY-keskusten alueella eri konsepteilla, ja jossain vaiheessa tämä saapunee Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseenkin. Kelin muutoskohdissa urakoitsijan tulee olla valppaana, jotta tarvittavat toimenpiteet tehtäisiin oikeaan aikaan. Tämän talven aikana onkin korostunut ennakoinnin ja oikea-aikaisuuden tärkeys. Kiitettävästi ennakointi- ja seurantatyössä on onnistuttukin monin paikoin, kun olosuhteet otetaan huomioon. Niillä tieosuuksilla, missä toimenpiteitä ei ole tehty ajoissa ja ennakoiden, onkin ollut pidempiaikaisia ongelmia tien hoidon tasossa. Ajoissa tehty työ säästää myös urakoitsijan euroja.

Lue lisää talvihoitoluokista

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kunnossapitokartta

 

 

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

**********************************************************************************************

Isiga vägar och tonvis med sand

Under innevarande vinter har det kommit lite snö, men däremot varit desto mer halt. Temperaturen har sågat fram och tillbaka på båda sidorna av nollstrecket och vägarna har otaliga gånger blivit hala och fordrat mycket arbete. Det har gått åt rekordartade mängder sandningsand. Trots detta har det klagats på att det lägre vägnätet är halt runt om i Finland.

Väganvändarna kanske önskar att de kunde hålla samma hastighetsnivå oberoende av årstid, men i Finland har vi fyra årstider och med vinterväghållning kan man inte kräva att det är sommar mitt i vintern. Endast på de livligast trafikerade huvudvägarna strävar man efter att det i normalt vinterväder är möjligt att hålla den hastighet som hastighetsbegränsningarna påbjuder. På andra huvudvägar förutsätts att föraren tar vintern mer i beaktande och iakttar noggrannare körhastighet: i normalt vinterväder är det godtagbart att det tidvis är halt. På de livligast trafikerade vägarna i det lägre vägnätet (vinterunderhållsklass II) är utgångspunkten ett skäligt vinterväglag. I normalt vinterväder känns vägarna hala och körtiden blir sannolikt längre. På övriga vägar (vinterunderhållsklass III) är målet försvarligt vinterväglag, ibland också kännbar hastighetssänkning. Hastighetsbegränsningen på 80 km/h gäller i allmänhet i detta vägnät. I praktiken betyder det att fordonsföraren har allt större ansvar att följa en lägre situationshastighet, som är lämplig för förhållandena, trots att hastigheten inte påbjuds med trafikmärken. Inte ens i sommarföre finns det garantier för att man kan köra tryggt i 80 km/h på dessa små, krokiga vägar.

Det är skillnad mellan kvalitetskraven och halkan som människorna observerar. I det lägre vägnätet är friktionskraven naturligtvis lägre än på livligt trafikerade huvudvägar, där det krävs bättre väggrepp. På vägar i vinterunderhållsklassen II och III inleds sandning av längre linjesträckor när man förutspår att friktionsvärdet 0,20 underskrids. Väganvändaren kan dock tycka att vägen känns hal även när friktionsvärdet är 0,20–0,24, trots att det är tillfredsställande vinterväglag enligt kvalitetskraven.

På vägar i vinterunderhållsklasserna I och II bekämpas halkan huvudsakligen genom att ytan på vägen görs grov och genom att sanda. Regelbunden sandning förutsätts på särskilda problemställen såsom besvärliga backar, kurvor och i anslutningar. Åtgärden kallas för punktsandning och arbetet bör utföras utan dröjsmål och åtgärdstid. Däremot har sandning och sandning av linjesträckor på längre vägavsnitt åtgärdstider, som är 6 timmar i vinterunderhållsklass II och 8 h i vinterunderhålsklass III. Eftersom åtgärdstiderna är mycket långa, kan väganvändare tycka att vägarna inte sköts alls. Arbetet med att sanda linjesträckor utförs kanske ändå i tid när man tar hänsyn till åtgärdstiden.

Förr var vintrarna vanligtvis stabilare: långa köldperioder och bestående snötäcke på vintern höll även vägarna i samma skick från en dag till en annan. Under de senaste åren har vinterväghållningens tyngdpunkt förflyttats från snöplogning till halkbekämpning. När temperaturen stiger eller sjunker på någondera sidan av 0 °C, kan det finnas behov av halkbekämpning oberoende av årstid och andra förhållanden. Behovet av halkbekämpning kan grovt undersökas enligt antalet gånger fryspunkten har underskridits, dvs. hur många gånger har temperaturen sjunkit under 0 °C under vintermånaderna. I december 2016 underskreds fryspunkten fler gånger jämfört med det beräknade maximala antalet gånger under åren 1981–2010. I praktiken betyder detta att i synnerhet december var exceptionellt besvärlig med avsikt på vinterväghållningen av vägarna. Bl.a. i en del av underhållsentreprenaderna har som en följd av detta använts mer sand före årsskiftet än andra år under hela vinterperioden.

Vikten av att förutspå åtgärder i rätt tid framhävs

Varierande väglag och klimatförändringen innebär att det blir allt viktigare att följa upp hur väglaget utvecklas och att väglaget på vägarna kontrolleras. Det har även förekommit små, lokala väderleksfenomen, som inte syns på radarn. Information om hur dessa fenomen påverkar vägarnas trafikerbarhet finns inte i radarbilderna, utan på plats. I vissa NTM-centralers områden framställs bildmaterial i realtid med olika koncept och i något skede kommer sannolikt även NTM-centralen i Södra Österbotten att använda sig av samma. När väglaget förändras, bör entreprenören vara vaksam så att nödvändiga åtgärder sätts in vid rätt tidpunkt. I vinter har vikten av framförhållning och åtgärder i rätt tid framhävts. På många ställen har framförhållningen och uppföljningen lyckats utmärkt med beaktande av förhållandena. På vägavsnitt där åtgärder inte har vidtagits i tid och utan framförhållning, har det också förekommit långvarigare problem ifråga om väghållningens nivå. Arbetet som utförs i tid sparar också entreprenörens pengar.

Teiden talvihoito – menetelmätieto (Tiehallinto 2001, på finska)

Läs mer om vinterunderhållsklasserna

NTM-centralen i Södra Österbottens underhållskarta

Elina Granqvist Väghållningsplanerare NTM-centralen i Södra Österbotten