Metsäojitus – hoidathan paperiasiat ensin kuntoon!

Pohjalaismaakunnissa on perinteisesti kuivattu maita niitä ojittamalla. Erityisen aktiivista ojitustoiminta oli sotien jälkeen 50-luvulla, kun puuta tarvittiin teollisuuden, ja maata peltoviljelyn, käyttöön. Viime vuosina kuivatustoiminta on jälleen vilkastunut, varsinkin soistuneilla alueilla on tarvetta saada metsää kasvamaan enemmän ja nopeammin. Suurin osa ojitushankkeista on ennestään ojitettujen alueiden kunnostusojituksia, mutta viime aikoina on ojitussuunnitelmia laadittu enemmän myös luonnontilaisille soille. Samaan aikaan turpeen polton väheneminen ja Euroopan tilanne, Venäjän hakesaatavuuden heikentyessä, ovat vaikuttaneet Suomessa energiapuun käytön nopeaan kasvuun, mikä on lisännyt hakkuiden määrää. Tilanne saattaa vaikuttaa lähikuukausina myös ojitushankkeiden lisääntymiseen.

Kuivatusvesien mukana huuhtoutuu kiintoainetta, humusta ja happamilla alueilla myös raskasmetalleja. Viimeisimpien tutkimusten mukaan metsäojitusten vesistövaikutukset ovat suuremmat ja pitkäkestoisemmat kuin mitä aiemmin on arvioitu. Pohjanmaan alueella, Perämereen laskevilla ojitetuilla alueilla, vaikutukset ovat isoimmat, samoin Kainuun maakunnassa, jossa vaikutukset kohdistuvat järvivesistöihin. Näillä alueilla tulisi ojitushankkeiden vesiensuojelu suunnitella huolella. Metsäojitukset lisäävät myös haitallisia ilmastovaikutuksia, varsinkin turvemailla. Näistä on saatavilla vielä varsin vähän tutkimustietoa.

Kirkkaana talvipäivänä ojituskuva.

Ojituksen hyödyt ja haitat tulee tarkkaan miettiä

Ojituksesta saatava hyöty tulisi ottaa huomioon niin, että ojitukset olisi kohdennettava ensisijaisesti metsäalueille, joilla hehtaarikohtainen puun kasvu hyötyy kuivatuksesta merkittävästi. Ennestään ojittamattomien tai aikanaan ojitettujen, osin jo luonnontilaisten soiden ojittamista tulisi välttää. Puuston kasvu ei näillä alueilla hyödy kuivatustoimenpiteistä, päinvastoin ojitukset kuormittavat humuksellaan paitsi vesistöjä, vapauttavat ilmaan maahan sitoutunutta hiiltä ja köyhdyttävät luonnon monimuotoisuutta. Vesistöjen latvaosille sijoittuessaan ne myös lisäävät tulvariskejä. Ojitussuunnitelmien vesiensuojelutoimenpiteillä, kuten lietekuopilla, laskeutusaltailla sekä pintavalutuskentillä, on ratkaisevaa merkitystä ojitusten aiheuttamien vesistövaikutusten vähentämisessä. Myös ojitusajankohdalla ja ojitussyvyyksillä voidaan vähentää kuormitusta.

Suolle tehty oja, jossa vähän vettä.

Ojitus on ilmoituksenvaraista toimintaa

Ojitus on ollut vesilain nojalla ilmoituksenvaraista toimintaa jo vuodesta 2011. Ilmoitusvelvollisuus saattaa kuitenkin olla metsänomistajalle yhä tuntematon käsite. Muusta kuin vähäisestä ojituksesta on aina tehtävä ilmoitus alueelliselle ELY-keskukselle vähintään 60 vrk ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Ojitukseksi katsotaan myös kunnostusojitukset. Vähäisenä ojituksena pidetään esimerkiksi pienehkön metsäkappaleen ojitusta, rakennuspaikan kuivattamista ja siinä ojan tekemistä omalle maalle, vähäisen peltolohkon ojittamista tai peltolohkon täydennysojittamista tai salaojitusta. Happamilla sulfaattimailla ja pohjavesialueilla tehtävät ojitukset ovat aina ilmoituksenvaraisia. Myös ojitusmätästykset saattavat vaatia ilmoituksen.

Sumuisen päivän kuva ojituksesta.

Ilmoituksen saatuaan ELY-keskus tarkistaa tarvittavat tiedot, pyytää mahdollisesti lisätietoja ja arvioi hankkeen vesilain mukaisen luvan tarpeen. Mikäli kyseessä on esimerkiksi laaja ojitus, alapuolinen vesistö on heikossa tilassa tai se on erityisen herkkä vesistö, kalataloudellisesti arvokas tai ojitusalue sijaitsee happamilla sulfaattimailla voi lupakynnys ylittyä. Tällöin hankkeesta vastaavan on haettava ojitukselle lupaa aluehallintovirastosta. Suurimmassa osassa ilmoituksia lupaa ei tarvita, vaan ELY-keskus antaa ilmoituksesta lausunnon. Hankkeeseen ei voida ryhtyä ennen kuin 60 vrk ilmoituksen tai sen täydennyksen jättöajasta on kulunut.

Hyvin laadittu metsätaloussuunnitelma ohjaa kokonaisvaltaisesti metsien tilakohtaista käyttöä ja hoitoa sekä myös ojituksia. Metsätaloussuunnitelmaa toteuttava ja asiantuntevasti vesiensuojelutoimenpiteet huomioiva hankekohtainen ojitussuunnitelma nopeuttaa myös asian eli ojitusilmoituksen käsittelyä ELY-keskuksessa.

Lue lisää:

Anne Polso
Vesien ja maatalouden ympäristönsuojeluryhmän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Terveiset Hämeenlinnasta!

Et ehkä tiennyt, että täällä kaukana Hämeessä istuu yksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen työntekijä?

Alkujaan olen tullut Hämeen ELY-keskukseen jo vuonna 2013 tekemään peruskuivatushankkeiden tallentamista, sen jälkeen olin hetken aikaa myös patoturvallisuustehtävissä ja luomassa patoturvallisuuden tietojärjestelmää. Pienen tauon ja postin jakamisen jälkeen hyppäsin takaisin vuonna 2017 Hämeen ELY-keskukseen suunnittelemaan ja ratkaisemaan ongelmaa, jolla saataisiin peruskuivatushankkeet näkymään karttaohjelmissa viivamaisena täällä Hämeessä. Tällöin oli jo selvää, että muissakin ELY-keskuksissa on samanlainen toive. Viivamaisella esitystavalla hankkeiden tarkastelu helpottuisi. Pääosin vanhoja hankkeita on digitoitu Vesistötyö -tietojärjestelmään pisteenä niin, että ojituksen nollapaalu on laitettu osoittamaan hankkeen paikkaa. Tämä on koettu usein riittämättömäksi, sillä pelkän pisteen näkyminen ei kerro kuinka laajasta alueesta on todellisuudessa kyse. Hankkeet voivat olla pitkiä ja niissä saattaa olla laajoja hyötyalueita ja useita kuivatuskuntia, kaukana ensimmäisestä nollapaalusta. Tällöin Hämeessä vasta aloitettiin hankkeiden digitointi viivana, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa viivamaisena oli digitoitu jo pitkään, mutta yhtenäistä ohjetta näihin digitointeihin ei ollut olemassa.

Viiva kertoo enemmän kuin piste

 

Hämeestä siirryin sitten Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen jatkamaan tämän asian ratkaisemista ja luomaan digitointiohjetta, jota voitaisiin käyttää valtakunnallisesti. Samalla toteutin myös selvityksen vanhojen peruskuivatushankkeiden digitoinnista ja vesiyhteisörekisterin tarpeesta ELY-keskuksissa. Tällä selvityksellä kartoitettiin eri ELY-keskuksissa jo tehtyä digitointityötä ja toiveita sen kehittämiselle. Kesällä siirryin hetkeksi Kainuun ELY-keskuksen digitoimaan tulvapenkereitä ja maapatoja kartoille ja syksyllä palasin takaisin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Nyt tarkoituksena on saattaa digitointiohje ja selvitys loppuun.

Valtakunnallisen ohjeen luomisen haasteita

Hankalaksi valtakunnallisen ohjeen tekemisen on tehnyt se että, eri ELY-keskuksissa on erilaisia toiveita. Hämeessä on aina toivottu ojaviivan näkymistä kartalla, kun taas Etelä-Pohjanmaalla on koettu hyötyalueen näkyminen tärkeäksi. Tähän lisäksi kaikkien muiden ELY-keskusten toiveet! Työssäni on ollut haastavaa ottaa kaikkien toiveet ja mielipiteet huomioon. Toisaalta olen oppinut kyseenalaistamaan omia ratkaisujani sekä huomannut, että yhteen sovittamalla kaikkien osapuolten hyvät ideat, voidaan toteuttaa loistava idea.

Toiveenani on, että viimein kaikki ELY-keskukset saisivat digitointiohjeen, jolla nämä vanhat hankkeet saadaan toiveiden mukaan näkyviin Vesistötyö -tietojärjestelmään ja Karpaloon. Joskus tulevaisuudessa ehkä jopa näkyviin julkisesti kaikille niin että, jokainen maanomistaja pääsisi itse tarkistamaan kuuluuko hän vesiyhteisöön ja mikä yhteisön toiminta-alue on.

Valtakunnallinen työ onnistuu tekniikan avulla

Kummallisinta tässä pomppiessani eri ELY-keskusteen välissä on ehkä se, että olen koko ajan istunut täällä Hämeenlinnassa, tuttujen työkavereiden ympäröimänä tietäen, että osa työkavereistani istuu jossain aivan muualla. ”No, tämä on tätä nykyaikaa.” Skype, Yammeri, sähköposti, Taimi ja kaikki tietojärjestelmät ovat mahdollistaneet työntekemisen kaukaa käsin.  

Teea Niskanen
Vesitaloussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Tulvariskienhallinnassa ja vesienhoidossa arvostetaan yhteistyötä

Tulvariskien hallinnan suunnittelusta ja vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä oli käynnissä kuuleminen heinäkuun alkuun saakka. Suunnitelmat päivitetään kuuden vuoden välein, ja nyt oli mahdollista antaa lausunto tai vastata kyselyyn ja kertoa, mihin seuraavalla suunnittelukaudella tulisi kiinnittää huomiota. Saatu palaute otetaan huomioon tulvariskienhallinnan ja vesienhoidon suunnittelussa ja toimenpiteissä.

Tulvariskeistä haluttiin kuulla, ovatko merkittävät ja muut tulvariskialueet rajattu oikein. Ovatko kansalaiset, kunnat ja järjestöt samaa mieltä ELY-keskuksen ehdotuksen kanssa siitä, missä tulvariskialueita on, ja kuinka merkittäviä tulvat ovat?

Tulvariskien osalta alueiden rajauksiin oltiin pääosin hyvin tyytyväisiä. Muutamia uusia alue-ehdotuksia ilmeni, sekä mainintoja tulvista määritettyjen tulvariskialueiden ulkopuolella. Näihin alueisiin saatiin mainintoja:

  • Uusiksi merkittäviksi tulvariskialueiksi ehdotettiin Lapuanjoella Lapuan ja Kauhavan alueita ja Tiukanjoella useita alueita
  • Uusikaarlepyytä ehdotettiin nimitettävän muuksi tulvariskialueeksi
  • Lisäksi tulvahaittoja mainittiin muodostuvan Perhonjoella, Kruunupyyjoella ja Kitinojan lähettyvillä

Vuoden 2012–2013 tulvien jälkeen Lapväärtinjoen rantaan rakennettiin tulvaseinäkettä asutusta suojaamaan.

Myös ELY-keskuksen nimeämien tulvariskialueiden laajennusta toivottiin. Sen sijaan mikään taho ei ehdottanut tulvariskialueita pienennettäviksi. Tehtyihin lisäyksiin edelliseltä kierrokselta oltiin hyvin tyytyväisiä. Tulvariskien hallinnan ja tavoitteiden katsottiin olevan yleisesti ottaen kohdallaan.

Vesienhoidon osalta haluttiin kuulla mm. ovatko suunnitelmien keskeiset kysymykset oikein määritettyjä, ja miten toimenpiteitä voitaisiin edistää.

Pääosin keskeisiä kysymyksiä pidettiin oikeina. Keskeisiin kysymyksiin ehdotettiin nykyisten kohtien lisäksi esimerkiksi vesienhoidon rahoituslähteiden varmistamista, Pohjanmaalla happamien sulfaattimaiden haittojen vähentämistä ja ehkäisemistä, ilmastonmuutoksen myötä aiheutuvien vedenlaadun muutoksien minimoimista sekä keskeisten kysymysten tarkempaa painotusta johonkin tiettyyn osa-alueeseen. Yhdenkään keskeisen kysymyksen merkitystä ei kritisoitu, mutta alueellisia eroja tärkeimmissä asioissa saatettiin todeta.

Lausunnon antajat olivat huolissaan maatalouden, metsätalouden ja turvetuotannon aiheuttamasta ravinnekuormituksesta. Osan mielestä näiden sektoreiden vaikutusta vesistöihin on liioiteltu, ja elinkeinoja tulee voida harjoittaa. Ojitus oli erittäin ajatuksia ja tunteita herättävä aihe. Useampi mainitsi jätevedenpuhdistamot ja niiden toiminnan tehostamisen, sekä huomion kiinnittämisen lääkejäämien ja mikromuovien poistoon jätevedestä välttämättömänä. Myös pohjavesien suojelu näyttäytyi tärkeänä. Tiedottamista, mitattua tietoa ja seurantaa toivottiin lisää.

Monet pitivät rahoituksen ja resurssien puutetta vesienhoidon uhkana. Rahoituksen varmistamista pidettiin tärkeänä, jotta vesienhoidolliset toimenpiteet olisivat riittäviä ja niitä voitaisiin toteuttaa pitkällä tähtäimellä. Resurssien suuntaamisesta annettiin myös toiveita ja ehdotuksia. Monen mielestä resurssit ja sitä myötä toimenpiteet tulisi kohdistaa herkimmille vesistöalueille tai alueille, joissa toimenpiteillä on eniten vaikutusta, tai joissa vesien hyvän tilan tavoite on kauimpana. Erityisen paljon vastauksissa painotettiin toimenpiteiden kustannustehokkuuden merkitystä. Tähän liittyen toimenpiteiden toivottiin olevan ennakoivia, sillä haittojen ennaltaehkäisy on usein kustannustehokkainta.

Lausunnon antajilla oli ristiriitaisia näkemyksiä siitä, millainen vapaaehtoisten toimijoiden roolin tulisi olla. Osan mielestä vesienhoidon painopisteen tulisi olla vapaaehtoisissa toimissa ja osan mielestä ei pidä jättää niin paljoa vastuuta vapaaehtoisille. Saatettiin toivoa tiukempia ympäristölupia tai muuta lainsäädäntöä turvaamaan vesien tilaa. Lisäksi vapaaehtoisten kerrottiin tarvitsevan asiantuntija-apua. Erään lausunnon mukaan viranomaisten tulee nähdä neuvonanto asiakaspalveluna, ja tehdä vesiensuojelu yksityisille ja yrittäjille mahdollisimman helpoksi. Tämä tarkoittaisi neuvontapalveluiden selkeyttä ja apua toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Molempien kuulemisten lausunnoissa painotettiin yhteistyön merkitystä. Toisena tärkeänä teemana nähtiin ilmastonmuutos ja sen huomioon ottaminen. Vesienhoidon ja tulvariskienhallinnan tärkeydestä lausujat olivat yhtä mieltä.


Mona Nykamb
Harjoittelija, Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Vesitalousisännöintiä? Ojaisäntä, järvi-isäntä ja kosteikkoisäntä

DSC_0096

Ehkä sitä jotakin osaisi kysyttäessä vastata, mitä tieisännän tehtäviin kuuluu – ainakin tämä järjestää kokoukset, tekee yksiköintilaskennan, jolla jaetaan tienpidosta syntyneet kustannukset, sekä hoitaa laskutuksen. Entäs se taloyhtiön isännöitsijä – luottohenkilö, joka huolehtii mm. taloyhtiön hallinnollisista asioista. Toki tehtävät eroavat toisistaan, mutta oleellisinta on se, että isännöitsijä hoitaa yleensä kokonaisvaltaisesti tien tai talon asiat. Mutta miksi ihmeessä ojalla, järvellä tai kosteikolla pitää olla isäntä?

Suomi ojitettiin sotien jälkeen, jotta saatiin pellot kuiviksi ja vilja kasvamaan. Valtaojaverkostoa rakennettiin satojatuhansia kilometrejä ja valtio oli tiiviisti mukana suunnittelussa ja toteutuksessa. Näin oli vielä muutamia vuosia sitten, mutta sitten kaikki muuttui. Valtio, joka myös valvoi ojien kunnossapitoa aivan viime vuosiin saakka, jätti kaiken maanomistajille. Suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapito kuuluvatkin nyt niille, jotka asuvat valtaojan varrella ja joiden pellot hyötyvät kuivatuksesta. Surkeinta tässä on se, että vain harvoilla maanomistajilla on minkäänlaista kokemusta tai tietoa siitä, miten monien valtaojien kipeästi tarvitsema kunnossapitohanke pitäisi tai kannattaisi viedä läpi. Ei ole tietoa ojitusyhteisön aktivoimisesta jälleen toimintakykyiseksi, ei urakoitsijan kilpailuttamisesta eikä urakkasopimuksen solmimisesta. Myöskään kustannusosittelun päivitys tai avustusten hakeminen ei kuulosta ollenkaan helpolta.20180220_121307

Siksi tarvitaan ojaisäntää, että olisi joku, jolla olisi nämä taidot näpeissään, niin kuin on vaikka tieisännillä. Koko Suomessa ei taida tällä hetkellä olla kuin kolme tai vähemmän ojitusisännöintiä ammatikseen tekevää ja siksi me täällä Etelä-Pohjanmaalla, missä meillä on eniten kunnostusta kaipaavia valtaojia, olemme tarttuneet tähän asiaan. Tänä vuonna on tarkoitus aloittaa ojitusisännöintioppaan kokoaminen ja olla tiiviisti mukana järjestämässä Koulutuskeskus Sedun kanssa valtakunnallista ojitusisännöintikoulutusta tänne meidän alueelle, Hämeeseen ja Varsinais-Suomeen.

20170209_114737

Eikä tässä vielä kaikki. On tarvetta myös isännöitsijälle, joka hallitsee järven kunnostushankkeen läpiviennin ja isännöitsijälle, joka osaa lukea kosteikkosuunnitelmaa ja ohjeistaa urakoitsijaa kaivussa. Toiveena on, että myös näissä vesitaloushankkeissa tarvittava isännöintiosaaminen löytyy tulevaisuudessa oppaasta sekä tulevasta koulutuksesta. Kun suunnittelu on nyt alkanut, otamme mielellämme vastaan kaikki hulluimmatkin ideat alla olevaan sähköpostiosoitteeseen. Tavoitteena on löytää ja kouluttaa toimijoita, jotka tekevät monipuolista isännöintiä joko päätoimisesti tai muun työn ohella tarvittaessa jokaisella ojalla, järvellä ja kosteikolla.

Alla vielä tutustumisen arvoisia linkkejä hyviin verkkosivuihin ja oppaisiin, jotka liittyvät ojiin, järviin ja kosteikkoihin.

 

Outi Leppiniemi
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

outi.leppiniemi@ely-keskus.fi

 

Ymparisto.fi-verkkopalvelusta löytyy paljon tietoa ojituksesta sekä monta hyvää opasta:
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesien_kaytto/Maankuivatus_ja_ojitus

Vesistökunnostusverkoston sivuille on koottu kattavasti tietoa:
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesistokunnostusverkosto

Kosteikoista löytyy tietoa mm. täältä:
https://kosteikko.fi/

Peruskuivatushankkeet siirtyvät digiaikaan

Olen Nico Karlström ja kerron tässä blogitekstissä harjoitteluuni kuuluvista työtehtävistä. Aloitin ELY-keskuksella Vaasan vesistöyksikössä kesäkuun toisella viikolla. Tehtävänäni on Keski-Pohjanmaan peruskuivatushankkeiden sähköistäminen ja vanhojen ojakarttojen digitoiminen muiden paikkatietoaineistojen kanssa käytettäviksi.

Suomen pelloista pääosa on ojitettu jo ennen 1970-lukua. Tämän myötä vanhoja ojituksia koskevat asiakirjat ovat perinteisesti paperisessa muodossa ja tällaisen vanhan uoman vaatiessa kunnossapitoa tai peruskorjausta, löytyy ELY-keskuksen arkistoista tietoa hankkeen ojitusyhtiöstä ja suunnitelmista. Näitä arkistoituja kansioita ja hankkeiden tietoja on ruvettu viemään digitaaliseen muotoon muun muassa työnteon helpottamiseksi arkistojen ja ELY-keskuksen kuivatusasiantuntijoiden työpisteiden sijaitessa ympäri maakuntaa. Materiaalien ollessa sähköisessä muodossa ovat asiakirjat myös nopeammin käytettävissä, paremmassa tallessa ja esimerkiksi ojitusyhtiön aktivoituessa helpommin saatavilla.

Käytännössä minun työtehtäväni lähtevät liikkeelle siitä, että etsin hankkeen kansioista sen tärkeimmät asiakirjat, pituusleikkaukset sekä kaikki kartat ja skannaan ne sähköiseen muotoon. Tämän jälkeen lisään hankkeen perus- ja sijaintitiedot sekä kartan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään Vesistötyöt-tietojärjestelmään. Kun tämä on tehty, piirrän kohteen suunnitelmakarttojen mukaiset hyötyalueet paikkatieto-ohjelmisto ArcMap:iin.

Piirtämisessä käytän apuna karttojen lisäksi mm. kiinteistöalueiden rajoja, uomaverkoston viivoja sekä korkeuskäyriä. Hankkeen alueen maankäytön tai kiinteistörajojen muutokset tuovat piirtämiseen ajoittain omat haasteensa rajan tarkkuuden kanssa.

Harjoitteluni pituus oli alun perin kolme kuukautta ja päästyäni vauhtiin Kokkolan arkiston kanssa, jatkettiin sopimustani puolen vuoden mittaiseksi. Vaikka arkistoa ei ole koolla pilattu, niin siellä riittää kyllä tekemistä, mutta tarkoitus olisi saada koko arkisto käytyä läpi ennen harjoitteluni päättymistä!

 

 

Nico Karlström
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus