Suunnitelmasta päällysteeksi – Näin valitaan tulevan kesän päällystyskohteet

Olet ehkä joskus ajanut tiellä, joka mielestäsi kaipaisi korjausta ja ihmetellyt, millä perusteilla teitä kunnostetaan. Teiden kunnossapito ja korjaus ovat osa monitasoista prosessia, joka perustuu laajalle suunnittelu- ja kartoitustyölle. Pääsääntöisesti ongelmalliset tieosuudet ovat kyllä tienpitäjän tiedossa, mutta rahoitussyistä vain osa huonokuntoisista päällysteistä voidaan kunnostaa vuosittain. 

Valtakunnalliset linjat luovat pohjan päällysteiden ohjelmoinnille 

Ylimpänä päällysteiden kunnostuksen ohjelmoinnin prosessia ohjaa laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä. Laki asettaa tienpidolle muun muassa erilaisia vaatimuksia ja tavoitteita, joita noudatetaan valtakunnallisesti. Varsinainen päällysteiden ohjelmointi perustuu jaotteluun, jossa tiet jaetaan kolmeen luokkaan merkityksensä ja asemansa perusteella. Prioriteettilistan kärjessä ovat tiet, joiden käyttöaste on korkein tai sijainti merkittävä. 

Päällysteiden kunnolle asetetaan myös tavoitteita, jotka määrittävät huonokuntoisten teiden enimmäismäärän. Päällysteiden kuntoa seurataan vuosittain esimerkiksi mittaamalla urasyvyyksiä ja päällysteen tasaisuutta. Lisäksi päällysteiden vaurioita kuten halkeamia, reikiä ja painaumia kartoitetaan kolmen vuoden välein. Vilkkailla teillä vaaditaan parempaa tien kuntoa, kun taas alempiin kuntoluokkiin kuuluvilla hiljaisemmilla teillä päällysteen ei edellytetä olevan uuden veroinen. Vaikka päällysteessä olisi halkeamia ja epätasaisuutta, se voi silti täyttää päällysteen kunnolle määritellyt vaatimukset.  

Suurempien nopeusrajoitusten pääteillä pienimmätkin päällystevauriot, kuten urat, aiheuttavat suuren onnettomuusriskin erityisesti märillä ajokeleillä. Vähäliikenteiset tiet eivät uraudu samalla tavalla kuin vilkkaat valtatiet, mutta ajan myötä päällysteeseen tulee erilaisia vaurioita, kuten halkeamia ja kuoppia, epätasaisuutta ja kantavuuspuutteita. Liikennettä vaarantavat urat ja vauriot korjataan kuitenkin parin viikon kuluessa päällysteen paikkaamisella. 

Uudelleenpäällystämisen sijaan teitä voidaan kunnostaa tarvittaessa paikkaamalla.

ELY-keskus valitsee korjattavat kohteet

Päällysteiden ohjelmoinnin suurimmat linjat määritellään valtakunnallisella tasolla. Varsinaiset korjauskohteet valitaan kuitenkin paikallisesti ELY-keskuksien toimesta. ELY-keskuksen päällysteasiantuntijat tekevät suunnitteluvaiheessa yhteistyötä useiden eri asiantuntijoiden kanssa, jotta kokonaisuus pystytään huomioimaan mahdollisimman monipuolisesti. Asiantuntijoiden näkemysten lisäksi valintojen taustalla on strategisia ohjauksia kuten Väyläviraston linjaukset ja tavoitteet. Käytännön tasolla kohteiden valinnassa on otettava huomioon tiestön kunto, liikenneturvallisuus, kustannukset ja pidemmän aikavälin kuntotavoitteet.  

Osa päällystysohjelman kohteista voi jäädä priorisoinnissa ohjelman ulkopuolelle teknisistä ja taloudellisista syistä. Vaikka päällystysten ohjelmointia tehdään vuosittain, katsotaan prosessissa aina myös tulevaisuuteen; tietylle alueelle voidaan esimerkiksi kerätä useampi kohde, jotka otetaan työn alle vasta seuraavana vuonna. Kustannusten suhteen pyritään aina tekemään pitkän aikavälin kannalta taloudellisia ratkaisuja. Seuraavan vuoden kohde-ehdokkaiden valinta alkaa keväällä maastotarkastusten ja mittausten jälkeen. Tässä vaiheessa tuloksena syntyy laaja kohdejoukko, jota muokataan prosessin seuraavassa vaiheessa.

Päällystysohjelman ulkopuolelle jääville kohteille voidaan tehdä esimerkiksi paikkaustoimenpiteitä, jotka siirtävät päällystyksen tarvetta myöhemmälle tulevaisuuteen. Jos alemman prioriteetin tien kunto heikkenee rajusti, eivätkä resurssit riitä kunnostamiseen, voidaan päällysteiden purkamista ja tien palauttamista soratieksi harkita. 

Marko Kantanen  
Johtava tienpidon asiantuntija, Tienpidon suunnittelu  
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, liikenne ja infrastruktuuri  
 

Maanteiden kesähoitokin kaipaa lisäeuroja

Vuodenvaihteessa uutisoitiin suuresti maanteiden talvihoidon saamista lisäeuroista ja talvihoidon parantamisesta. Kuitenkin myös sulan maan aikaan tehdään maanteille erilaisia hoitotoimenpiteitä, joilla on eritasoisia vaikutuksia tien ajettavuuteen ja liikenneturvallisuuteen, ympäristöä unohtamatta. Osasta kesähoitotoimenpiteistäkin on juustohöylällä vähennetty vuosien varrella euroja, ja osalla vähennyksistä on isompia vaikutuksia kuin toisilla. Yhtä kaikki, suuntana on maantieverkon vähittäinen rapistuminen.

Sorateissä riittää töitä

Keväisin tulee ensimmäisenä työvaiheena vastaan kelirikkomurskeiden ajaminen velliintyville osuuksille. Toimenpiteenä kelirikkomurskeen laittamista voi ajatella eräänlaisena ensiaputoimenpiteenä. Kelirikon riski on pienempi, jos kuivatus on kunnossa ja tien rakenteet routimattomia. Joissakin hoitourakoissa on rahoituksen suoma kelirikkomurskeiden määrä vain puolet siitä tonnimäärästä, mitä todellinen tarve on ollut aikaisempina vuosina keskimäärin. Jos maantiet aiotaan pitää liikennöitävässä kunnossa hankalina kelirikkovuosina, joudutaan hoitourakan sisällä ottamaan rahoitusta pois muista töistä, kuten liikennemerkkien uusimisesta.

Kun kevät etenee, ja tiestö alkaa kuivaa, tehdään sorateille kevätmuokkaus. Joko tiehöylällä tai traktorin ja lanan avulla sorateille palautetaan hyvä sivukaltevuus. Samalla kuopat ja muut epätasaisuudet tasataan pois sekä mukaan sekoitetaan suolaa pölyämisen estämiseksi. Hyvän lopputuloksen kannalta olisi tärkeää, että tien kulutuskerros olisi riittävän paksu. Soratiekilometrejä on paljon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, n. 2600 km. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoitourakoissa oleva kalusto ei riitä muokkaamaan kaikkia sorateitä keväällä optimiaikaan, joka on monesti kovin lyhyt ajanjakso.

Sorastus on sorateiden hoitotoimenpide, jolla lisätään kulutuskerrosta eli sopivan kokoista soraa tien pintaan. Sorastusmurskeiden määrä on myös vähentynyt huomattavasti aina uusissa alkavissa hoitourakoissa, ja paikoin kulutuskerrosten paksuudet alkavat olla aika ohuita. Tämä näkyy hoitourakoitsijalle käytännössä siinä, että kevätmuokkauksessa alkaa tulla esille rakennekerroksia, ja tienkäyttäjille tämä näkyy isompina kivinä tien pinnassa. ELY:n alueella on myös useita leveitä sorateitä, jotka tarvitsevat suhteessa enemmän soraa kuin kapeammat tiet.

Päällystepaikkaukset poistumassa hoitourakoista

Aikaisemmin päällystevaurioiden paikkaukset on tehty hoitourakoissa. Dramaattinen väheneminen päällystepaikkausten rahoituksessa on pakottanut uudenlaisiin menetelmiin reikien yms. paikkaamisessa. Vähitellen paikkaukset poistuvat hoitourakoista, jäljelle jäävät vain talvikuukausien hätäpaikkaukset. Perinteiset lyhytikäiset ”lehmänläjä”-paikkaukset ovat tämän myötä häviämässä, ja kiitos hienojen innovaatioiden, päällysteiden reiät tulevat jatkossa paremmin paikattua. Tällä saralla rahapula johti onneksi parempiin ja toimivampiin menetelmiin. Toki tämä ei poista sitä ongelmaa, että uusiin päällysteisiin ei ole juuri varaa.

Päällystepaikkaa paikan vieressä. Jos on tarkkana, niin hiukan alkuperäistä päällystettä näkyy vasemmassa yläkulmassa

Liikennemerkit tärkeysjärjestyksessä viimeisenä

Tällaisia liikennemerkkejä voi onnistua bongaamaan maanteiltä.

Kun ensimmäisenä prioriteettina on pitää tie liikennöitävässä kunnossa, on helpoin kohde säästää sellaisista asioista, jotka eivät vaikuta oleellisesti tien rakenteeseen. Siksi ensimmäinen kohde, mistä rahaa on perinteisesti siirretty hoitourakan sisällä esim. kelirikkomurskeisiin ja päällysteiden paikkauksiin, on liikennemerkkien ja portaalien uusiminen. Nykyisellä mitoituksella liikennemerkkien uusimiskierto on 45 vuotta ja portaalien 40 vuotta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tiestön liikennemerkit tulevat rapistumaan vääjäämättä. Harva tulee ajatelleeksi, että liikennemerkkienkin perustukset on syytä olla kunnossa. Tälläkin saralla uusimistarpeita riittää; joillakin alueilla puuttuu osalta merkeiltä jopa perustuksetkin. Tällaiset liikennemerkit menevät helpommin vinoon tai kääntyvät metsään päin.

Pajut pois pientareilta!

Niitot ja raivaukset ovat säännöllisesti toteutettavaa toimintaa kesän aikana. Tiet jaetaan kolmeen eri viherhoitoluokkaan N1, N2 ja N3. Vilkkaimmat tiet sekä niitetään että raivataan useammin ja leveämmältä matkalta (N1 ja N2). Myös hirvivaroitusalueiden kohdat pidetään viherhoidoltaan paremmassa kunnossa liikenneturvallisuussyistä. Suurin osa tiestöstä kuitenkin kuuluu viherhoitoluokkaa N3. Käytännössä näillä teillä niitto ulottuu 2 metriä päällysteen reunasta ojan suuntaan ja vesakonraivaukset tehdään kolmen vuoden välein 6 metrin etäisyydelle päällysteen reunasta. Tästä voi tehdä sen päätelmän, että niissä kohteissa, missä paju kasvaa metrin vuodessa, on aikamoinen viidakkotunnelma juuri ennen raivaushetkeä. Tämän vuoksi uusissa hoitourakoissa on pyritty ottamaan leveämmän raivauksen piiriin tiet, joissa tien luiskat ovat pitkät ja paju ehtii puskea tiealueelle. Tervetullutta olisi kuitenkin kaivaa valtion lompakosta hieman lisää rahaa, jotta kaikki tiet voitaisiin pitää näkemiltään parempina myös eläinonnettomuuksia ajatellen.

Tie kuiva – kaikki kunnossa

Sulan maan aikaan tehdään myös ojituksia maanteiden sivuojiin ja laskuojiin sekä korjataan viallisia rumpuja. Kaikkien teiden kunnon kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että vesi pääsee pois sekä tien pinnalta että ojista. Asian suuri painoarvo on auttanut siihen, että ojituskilometreistä ei ole vähennetty viime vuosina. Rumputöihin kohdistunut rahoitus on sen sijaan vähentynyt. Ennen oli varattuna rahaa myös isompiin rumpuihin, mutta uusimmissa urakoissa on rahaa myönnetty alle 600 mm:n sekä 600 – 800 mm:n kokoisille rumputöille. Kuitenkin yli 800 mm:n kokoisia rumpuja on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella n. 34 rumpukilometrin verran. Jos isompia rumpuja on pakottava tarve uusia, täytyy rahat yrittää jostain löytää, joko urakan sisältä vähentämällä muista töistä, tai siirtää esimerkiksi päällysteiden tai siltojen korjaamisesta. Helppoa se ei ole aikana, jolloin määrärahat ovat historiallisen alhaalla.

Ojissa on paljon vettä keväisin.

Lopuksi

Onneksi on myös töitä, jotka edelleen tehdään säännöllisesti vuosittain. Sillat ja kivetyt pinnat pestään puhtaiksi, levähdysalueet siistitään, talven hiekoitushiekat harjataan pois ja sadevesijärjestelmiä huuhdellaan. Myös ympäristöasioitakaan ei ole unohdettu: jättiputkia torjutaan ja lupiineja niitetään. Vaikka rahoitus vähenee, on vielä useita eri asioita, joita tehdään maanteiden hyväksi kesäaikaan. Olkaamme tyytyväisiä nykytilaan, huomenna lienee huonommin.

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus