Nykyaikaista soiden ennallistamista

Se, kun ojia syntyy ja täyttyy, ei ole enää vain hikistä työtä lapio kädessä. Ajat muuttuvat ja joku voisi ajatella, että täähän on aika sivistynyttä hommaa. Pääasiassahan luontoa pyritään hyödyttämään istumalla varsin kaukana siitä luonnosta, klikkaillen läpi paikkatietoaineistoja ja sovittaen maanpintamallia kohteille, joilla ei juuri sitä korkeusvaihtelua edes ole.

Nää maanmuodot on tässä meidän toiminnassa varsin tärkeitä. Vesi kun tuppaa asettumaan tietylle tasolle maaperässä, niin täytyy olla aika tarkka tieto siitä, mihin asti sitä vettä tulee todellisuudessa. Ja se meidän homma, on kuivuneille soille luontaisesti kuuluvan, veden palauttamista. Ei johdeta mistään kovin kaukaa niitä vesiä, vaan siltä kuivuneen suon luontaiselta valuma-alueelta.

Mikäänhän ei varsinaisesti käytännössä rajoita sitä, että missä yhteydessä sitä vettä voidaan palauttaa suolle. Parhaiten se kuitenkin onnistuu muiden ennallistamistöiden tai ojien kunnostamisen yhteydessä. Saattaa jopa rahaa säästyä, vaikkei edes hirveästi se ennallistaminen kiinnostaisi.

Kyllä sinne metsäänkin on välillä syytä lähteä, mutta hommat pitäisi olla aika pitkälle valmiita, kun sinne mennään. Tai vaihtoehtoisesti hommat on voineet mennä joltain osin pieleenkin, jos sinne lähetään. Kokemusta vedenpalautuksesta on sen verran jo kertynytkin, että voidaan todeta, että sinne maastoon kannattaa aina mennä ennen kuin laitetaan paikkoja taas luontaisesti veden valtaan.

Helmi-elinympäristöohjelmassa määritetään tarkkoja paikkoja vedenpalautusuomille, jotta vettymisriskit saadaan minimoitua. Vuoteen 2030 mennessä tulee kartoitettua maastossa 400 kohdetta, ja toivon mukaan mahdollisimman suuri määrä tästä ennallistettua. Tämän toiminnan pohjalta paikallisesti ollaan vettä johdettu ojaston kunnostuksen yhteydessä tänä vuonna Pedersören Passmossenilla, luonnonhoitohankkeen yhteydessä Kauhajoen Rytiperällä ja ennallistamishankkeen yhteydessä Alajärven Iso Narunnevalla.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin oheisten linkkien kautta voit lukea lisää:
Kunnostusojituksen suunnittelu suojelualueiden läheisyydessä (storymaps.arcgis.com)
Vesien palauttaminen suojelusoille -hanke (tapio.fi)
Tapio ja Metsäkeskus suunnittelevat veden palauttamista suojelusoille (maaseuduntulevaisuus.fi)
Vedenpalautus (www.ymparisto.fi)

Olli Salo
Hankekoordinaattori
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Miten paikkatieto palvelee vesistötehtävissä?

Sanat paikkatieto ja GIS mainitaan yhä useammin myös julkishallinnossa. Yksinkertaisuudessaan paikkatieto tarkoittaa tietoa, johon voidaan liittää maantieteellinen sijainti. Paikkatiedon keskeiset käsitteet ovat sijaintitieto, ominaisuustieto eli attribuuttitieto ja metatieto. Sijaintitieto tarkoittaa maantieteellistä sijaintia suhteessa maahan ja se ilmoitetaan yleensä koordinaatteina. Ominaisuustieto puolestaan tarkoittaa mitä tahansa ominaisuutta kuvaavaa tietoa, esimerkiksi talon väriä, korkeustietoa tai pohjavesiesiintymää. Metatieto on kuvaavaa tietoa, siitä miten aineisto on kerätty ja tallennettu. Tätä kaikkea käsitellään paikkatietojärjestelmissä (Geographical Information System eli GIS), jolla tarkoitetaan kokonaisuutta, jonka avulla tallennetaan, hallitaan, analysoidaan ja esitetään paikkatietoa.

Avointa tietoa tuotetaan laajasti valtionhallinnossa ja ne ovat usein saatavilla maksutta myös paikkatietona rajapintojen kautta. Tavoitteena on, että avoin julkinen data luo mahdollisuuden koulutuksen, tutkimuksen ja liiketoiminnan kehittämiselle. Merkittävimpiä avoimen paikkatietoaineistojen tuottajia julkishallinnossa ovat mm. Maanmittauslaitos, Tilastokeskus, Digi- ja väestötietovirasto ja Suomen ympäristökeskus.

Dronekuva liitettynä karttapohjalle paikkatietojärjestelmässä.

Paikkatietoa voidaan käsitellä monessa eri muodossa, esimerkiksi rasteri- ja vektorimuotoisena. Rasterimuotoisessa aineistossa paikkatieto tallennetaan ruutuina eli pikseleinä, joista jokaisella ruudulla on oma arvo, joko värinä tai numerona. Ruutujen koko eli erotuskyky/resoluutio määrää tarkkuuden ja pikselin väri/sävy kertoo ominaisuustiedon. Rasteriaineisto sopii hyvin asteittain muuttuviin ominaisuuksiin, esim. korkeuseroihin ja lämpötilaeroihin. Rasteriaineistoa tuotetaan mm. kaukokartoitusmenetelmin. Kaukokartoitus kattaa etämittauksilla, kuten satelliiteilla, lentokoneilla ja droneilla kerätyn datan. Yksi valtakunnallisesti merkittävimmistä kaukokartoitushankkeista on koko valtakunnan kattava laserkeilattu korkeusaineisto, jonka tuottaa Maanmittauslaitos. Laserkeilausaineisto tuotetaan korkeusmalli 2 m malliksi ja se on avoimena saatavilla rajapintana ja ladattavana paikkatietoaineistona.

Vektorimuotoinen aineisto puolestaan tallennetaan pisteinä, pisteinä yhdistävinä viivoina ja näiden yhdistävinä alueina, joissa kullakin pisteellä on koordinaattiarvo. Vektorimuotoinen aineisto ei muutu suurennuksissa tai pienennyksissä ja täten se sopii selvästi rajattavien ja irrallisten ominaisuuksien kuvaamiseen. Mittauksiin ja tilastoihin perustuva paikkatietoaineisto on useimmiten vektorimuotoista.

Vasemmalla esimerkki rasterimuotoisesta aineistosta, oikealla vektorimuotoista aineistoa.

Paikkatietoa voidaan hyödyntää vesistötehtävissä monin tavoin

Paikkatieto palvelee meitä erinomaisesti erilaisissa vesistötehtävissä. Se on työkalu, jonka lähes jokainen asiantuntija kohtaa nykypäivänä työssään. Paikkatietoa hyödynnetään esimerkiksi valuma-aluekohtaisesti, kun kartoitetaan vesistöjä ja niiden ympäröivien alueiden ympäristömuuttujia, kuten maankäyttöä, korkeuseroja ja kasvillisuutta. Näiden avulla saadaan nopeasti kokonaisvaltainen kuva koko valuma-alueesta. Paikkatietoa voidaan käyttää hyödyksi myös vedenlaatuun liittyvien muuttujien tutkimisessa, jossa esimerkiksi kiintoaineen määrä, veden pintalämpötila, liuennut orgaaninen aines ja näkösyvyys vaikuttavat vesistöjen ekologiseen ja kemialliseen tilaan. Luokittelusta saadut tiedot vaikuttavat suunniteltaviin vesienhoidon toimenpiteisiin. Lisäksi paikkatietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi tulvien kartoittamisessa. Tulvavaarakartat muodostavat tulvariskikartoituksen perustan. Tulvariskikartoissa voidaan esittää esimerkiksi asukkaiden määrä, infrastruktuuri ja erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset sekä päiväkodit. ELY-keskus tuottaa myös itse paikkatietodataa mm. maastokartoituksilla, mittausasemilla, ilmakuvauksilla ja olemassa olevaa aineistoa analysoimalla. Osa näistä aineistoista toimitetaan valtakunnallisiin tietokantoihin, joista ne ovat avoimesti saatavilla jatkokäyttöä varten.

Dronekuva ja maaston topografiaa kuvaava korkeusmalli kosteikosta Alavudella.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa kehitetään aktiivisesti paikkatieto-osaamista ja sen hyödyntämistä työssä. Lisäksi ELY-keskus tekee yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa paikkatiedon edistämiseksi yhteiskunnassa. Tätä työtä varten Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa toimii paikkatietotiimi.

Omat asiantuntijatyömme liittyvät vesienhoidon ja tulvariskien hallinnan tehtäviin, joissa hyödynnetään jatkuvasti enemmän paikkatietoon perustuvaa aineistoa. Paikkatieto toimii pohjana mallinnuksille, joiden perusteella tehdään arvioita mm. kuormituksesta ja olemassa olevista riskeistä. Sekä vesienhoidossa että tulvariskien hallinnan suunnittelussa on päästy vaiheeseen, jossa uudet seitsenvuotiset suunnitelmat ovat nähtävillä osoitteessa www.ymparisto.fi/vaikutavesiin. Toivomme suunnitelmiin runsaasti palautetta ja mielipiteitä alueiden viranomaisilta, asukkailta ja muilta toimijoilta. Samalla on mahdollisuus tutustua paikkatietoaineistojen sovelluskohteisiin ELY-keskuksen vesistötehtävissä.

Tutustu lisää aiheisiin:

• www.avoindata.fi
• Osallistu vesienhoitoon (ymparisto.fi)
• Tulvariskien hallintasuunnitelmat (ymparisto.fi)

 

 

Erika Saarenpää,
vesitalousasiantuntija

Katja Vainionpää,
suunnittelija

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tulva-alueiden kartoitusta keskellä kuivaa kesää

Monille tulvat ovat kuulostaneet menneenä kesänä kaukaisilta ajatuksilta, sillä eritoten alkukesä oli kuiva ja metsäpalovaroitukset olivat voimassa useita viikkoja ympäri Suomea. Minun kesäni on kuitenkin kulunut tulvien ja tulvakartoituksen parissa, sillä työskentelin kesän harjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesistöyksikössä. Kesän aikana selvitin kerran sadassa vuodessa toistuvien tulvien alle jääviä rakennuksia Kyrönjoen ja Lapuanjoen vesistöalueilla.

Tältä näytti tulvaveden korkeuden määrittäminen vuonna 1888 Kyrönjoella.

Harjoitteluni työnkuvaan kuului pääasiassa paikkatietoaineistojen käsittelyä, jonka lisäksi laadin karttaesityksiä, tein kenttämittauksia, viestittelin eri tahojen kanssa ja kirjoitin raportteja tarkastelujen tuloksista. Harmaita hiuksia kesän aikana ei tullut, vaikka paikkatieto-ohjelmistojen yllättävät kaatumiset ja tarpeellisten tietojen katoamiset joskus turhauttivatkin. Iloa ja onnistumisen tunteita päiviin toivat uudet oivallukset aineistojen käsittelyssä, hankalien paikkatietoanalyysien onnistuminen ja mukavat työkaverit. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on kesän aikana työskennellyt iso harjoittelijaporukka, joka on koostunut eri alan osaajista ympäri Suomea. Kahvihuoneeseen meidät on otettu lämpimästi vastaan vakituisten työntekijöiden toimesta.

Tulvakartoitus on tulvan alle jäävien kohteiden selvittämistä

Mitä siis on tulvakartoitus? Lyhyesti sanottuna se on tulvan alle jäävien kohteiden selvittämistä. Usein ajatellaan vain jokien tulvivan, mutta esimerkiksi yli äyräidensä

Tältä näyttää tulvaveden korkeuden määrittäminen vuonna 2019. Tulvariskikartoittajalle tärkeimpiä työkaluja paikkatieto-ohjelmistojen lisäksi ovat erilaiset kartta-aineistot, kuten tulvakartat, aiemmin tehdyt vastaavat kartoitukset ja kahvi.

täyttyvä järvikin voi aiheuttaa vesistötulvan. Järvien ja jokien lisäksi myös rannikoilla ja rakennetuissa ympäristöissä tulvii. Rannikoilla merivesi aiheuttaa tulvia, kun tuulet ja ilmanpaine-erot nostavat veden kuivalle maalle.  Kaupungeissa ja rakennetuilla alueilla myös rankkasateet voivat aiheuttaa tulvia, kun lyhyessä ajassa satanut suuri vesimäärä ylittää hulevesijärjestelmien tilavuuden. Etelä-Pohjanmaalla tavallisinta on kuitenkin jokien tulviminen keväällä, kun lumet sulavat ja jäät lähtevät liikkeelle. Tulviessaan yli jokipenkkojen vesi leviää alueille, jotka normaalisti ovat kuivaa maata. Tulvaveden valtaamilla alueilla voi aiheutua esimerkiksi kosteusvaurioita rakennuksille, autotiet voivat hetkellisesti olla poikki tai ympäristö saattaa vahingoittua. Tulvavesi voi siis noustessaan aiheuttaa merkittävien taloudellisten vahinkojen lisäksi haittoja ihmisille, rakennuksille ja ympäristölle. Tulva-alueiden kartoittamisen tavoitteena on siis selvittää niitä haittoja, joita tulva voi alueella aiheuttaa.

ELY-keskus on monipuolinen harjoittelupaikka

Kesän aikana harjoittelussa tulivat tutuksi niin Etelä-Pohjanmaan lakeudet, Kyrönjoen ja Lapuanjoen tulvariskialueet kuin tulvakartatkin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on ollut hyvä paikka oppia uutta tulviin ja tulvasuojeluun liittyen, sillä täällä aiheeseen liittyvä osaaminen on laajaa ja kokemusta löytyy monista tulvista. ELY-keskus on ollut mukava ja monipuolinen harjoittelupaikka, jossa on saanut kehittää omaa osaamistaan innostavassa työympäristössä. Työ on ollut hyvin itseohjautuvaa ja työpäivien kulun on saanut suunnitella itse. Kahvipöytäkeskustelut eri alan osaajien kanssa ovat myös kasvattaneet ymmärrystä ympäristöalan monipuolisuudesta – enpä olisi kesän alussa uskonut oppineeni näin paljon uutta tulvariskien lisäksi vieraslajeista Suomessa tai jätelain kiemuroista. Kesän aikana olen esimerkiksi kuullut vieraslajien parissa työskenteleviltä harjoittelijoilta tulvien levittävän tehokkaasti jättipalsamin siemeniä jokiympäristössä. Muistetaan siis, että luonnonilmiöt vaikuttavat moniin eri prosesseihin, sillä kun tulva on toiselle rakennuksia kasteleva luonnonilmiö voi se toiselle olla vaikkapa jokitörmiä eroosiolle altistava tekijä.

Työpisteeni sijaitsi Seinäjoella, jonne muutin kesän ajaksi Turusta. Tämän kesän aikana on tullut todettua, että Seinäjoki on vallan mainio vaihtoehto kesäkotikaupungiksi ja Seinäjoen lähellä on paljon hienoja luontokohteita, joissa kannattaa ehdottomasti vierailla. Paukaneva on helppo lähikohde ja hieman kauempaa löytyvät muun muassa Kauhaneva-Pohjankankaan ja Lauhavuoren kansallispuistot, joissa pääsee nauttimaan lähes koskemattomasta luonnosta. Syksyllä palaan taskut täynnä uusia oppeja viimeisen opintovuoteni pariin Turkuun, jossa yliopiston penkit minua jo odottavat.

Hyvää syksyä!

Karoliina Lintunen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus