Sorateiden kunto puhututtaa keväisin

Sorateiden kunto nousee puheenaiheeksi yleensä keväisin. Keskusteluissa tulevat esille yleensä liejuiset tienpinnat, epätasaisuudet ja kuopat sekä mahdolliset kelirikosta aiheutuvat painorajoitukset soratieverkolla. Kesällä pölyäminen ja kolosarjat puhututtavat eniten.

Alkukevään sorateiden kelirikko on ollut vähäistä aurinkoisten päivien ja yöpakkasten ansiosta. Runsaat vesisateet voivat kuitenkin heikentää tilannetta nopeastikin. Kelirikosta johtuvia painorajoituksia on asetettu keskimääräistä vähemmän tiestölle, ja tähän mennessä kelirikon hoitotoimenpidetarpeet ovat olleet melko vähäisiä (tilanne 24.4.2023).

Lumisen ympäristön keskellä oleva pintakelirikkoinen soratie, joka näyttää märältä ja liejuiselta.
Vähäistä pintakelirikkoa Juupakyläntieltä keväällä 2023.

Kelirikkoaikana tienkäyttäjien on tärkeä muistaa, että valtakunnalliset laatuvaatimukset sorateiden kuntoon liittyen eivät ole voimassa, vaan tiet on pyrittävä pitämään liikennöitävässä kunnossa. Painorajoituksia asetetaan tapauskohtaisesti tien kunto arvioiden. Tällä estetään tien suurempi vaurioituminen ja taataan samalla myös elintärkeiden kuljetusten sujuminen.

Sorateiden kevätmuokkaustyöt alkamassa

Sorateitä on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella yhteensä noin 2600 kilometriä. Ne käydään läpi kelirikkoajan jälkeen teiden sulettua ja kuivahdettua tänäkin keväänä. Tänä keväänä työn aloittaminen on hieman viivästynyt, sillä sorateiden rungot ovat olleet vielä osittain jäässä. Kevätmuokkaus suoritetaan joko tiehöylällä tai traktorin perässä vedettävällä raskaalla tielanalla. Riippumatta siitä kumpi menetelmä on käytössä, laatuvaatimukset lopputulokselle ovat yhteneväiset. Tien pinnan tasoituksen lisäksi toimenpiteellä varmistetaan tien oikea sivukaltevuus, joka takaa veden johtumisen ojiin, sillä tiellä makaava vesi aiheuttaa kuoppaisuutta ja epätasaisuutta.

Lumisen ympäristön keskellä hyvässä kunnossa oleva soratie.
Kuvassa keväällä 2022 muutamia päiviä aiemmin muokattu soratie Alavudella.

Muokkaustöiden yhteydessä tiehen lisätään suolaa pölynsidontamateriaaliksi. Samassa työn yhteydessä voidaan lisätä myös mursketta kulutuskerrokseen eli sorastaa.

Sorateiden hoitotoimenpiteet tarpeiden mukaan

Lähtökohta sorateiden hoidolle on, että urakoitsijan täytyy pitää soratie laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa. Laatuvaatimusten mukaisuutta valvotaan tilaajan tiestötarkastuksilla ja pistokokeilla. Soratien pintakuntoa arvostellaan mm. tasaisuus, kiinteys ja pölyävyys -kuntoarvojen perusteella.

Lähtökohtaisesti liikennettä vaarantavia puutteita ei saa esiintyä soratieverkolla. Ajomukavuutta haittaavia puutteita saa esiintyä yksittäisillä lyhyillä jaksoilla, jos pääosa tiestöstä on laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa ennen toimenpidetarpeen rajaa. Tienkäyttäjää saattaakin ihmetyttää, kun annettu palaute ei aina johda toimenpiteisiin, vaan soratien todetaan olevan laatuvaatimusten mukaisessa kunnossa.

Soratiet ovat sään armoilla ja sen vaikutus saattaa vaikuttaa tien pintaan nopeastikin. Sateet saattavat näkyä sorateillä reikäsarjoina ja kesällä pitkät kuivakaudet aiheuttavat sorateille pölynsidontatarpeita. Ilmastonmuutos aiheuttaa haasteita myös soratienpitoon, kun talvikuukausina esiintyy lämpimiä ajanjaksoja ja siten saattaa esiintyä soratiestöllä kelirikkoa myös talviaikana.

Soratietä kaventamalla kuivatusongelmat kuriin

Sorateiden yleinen ongelma on tien liian suuri leveys. Ylileveys johtaa tien epätasaisuuksiin, koska riittäviä sivukaltevuuksia ei saada tehtyä muokkaustöiden yhteydessä, ja näin vesi jää makaamaan tielle. Ylileveällä soratiellä on usein myös ongelmana liian jyrkkä luiskakaltevuus, joka entisestään edesauttaa tien leventymistä, kun tien reunaa kuormitetaan. Tämä johtaa tien sivuojien tukkeentumiseen. Nämä kaksi asiaa korjaantuvat, kun ylileveä tie kavennetaan ja tilaa jää näin tehdä tielle loivemmat luiskat. Myös kunnossapitomurskeita kuluu enemmän ylileveälle tielle.

Kesäinen kuva ylileveästä soratiestä viljapeltojen keskellä.
Ylileveä soratie Ilmajoella, jossa tien reunat ovat painuneet ojiin.

Uudet valtakunnalliset sorateiden toimintalinjat otetaan käyttöön uusien hoitourakoiden kilpailutusten myötä ja niissä on määritelty vilkkaille sorateille (vuorokausiliikenne yli 150 ajoneuvoa vuorokaudessa) tavoiteleveys 7 metriä ja muille sorateille 6,5 metriä. Sorateiden kavennuksia tehdään ojitusten yhteydessä.

Kesän ja syksyn aikana sorateillä tehdään myös paljon muita töitä, muun muassa ojitetaan, vaihdetaan rumpuja, sekä tehdään niitto- ja raivaustöitä. Ennen talven tuloa soratie tasataan oikeaan kaltevuuteen ja valmistaudutaan talvihoitokauteen.

Lue lisää sorateistä (ely-keskus.fi)

Blogikirjoittajan kuva.

Ville-Petteri Luomanen
Tienpidon asiantuntija,
Tienpidon suunnittelu    
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, liikenne ja infrastruktuuri

Kevään kelirikkokausi on jälleen alkanut

Maaliskuun lopun sekä huhtikuun alun talviset kelit viivästyttivät kevään kelirikkokauden alkamista. Nyt säätila on kuitenkin alkanut lämmetä ja pintakelirikkoa on alkanut esiintyä jo laajemmin alueemme soratiestöllä. Kelirikko etenee tyypillisesti myös tänäkin keväänä alkaen rannikolta sisämaata kohti.

Kevään sää on yksittäinen merkittävin tekijä, joka vaikuttaa kelirikon muodostumiseen. Tuuliset ja aurinkoiset säät auttavat tierakenteen kuivumista. Myös yöpakkaset kuivattavat tienpintoja. Vesi- ja räntäsateet puolestaan pahentavat tilannetta, sillä vesi ei usein pääse poistumaan tieltä pientareella olevan lumen ja jään takia.

Liejuinen soratie kuvattuna läheltä tien pintaa.

Kun soratien sulaminen alkaa keväällä, ensimmäisenä sulaa tien pintakerros ja tämän vaikutuksena siinä voi esiintyä liejuuntumista ja pehmeyttä. Tätä kutsutaan pintakelirikoksi. Sulaminen etenee vaiheittain. Mikäli syvemmälle tierakenteeseen on päässyt jäätymään vettä ja mikäli vesi ei pääse haihtumaan tierakenteesta, voi syntyä runkokelirikkoa, joka aiheuttaa merkittävää haittaa liikenteelle. Runkokelirikon esiintyminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin pintakelirikon.

Hiekkatiellä näkyy pintakelirikkoa eli tien pinta on liejuinen.

Pintakelirikko on hyvin tuttu näky pohjalaissorateillä keväisin sekä syksyisin sateiden aikaan. Ilmastonmuutoksen myötä pintakelirikkoa voi esiintyä jopa talvikuukausina pitkinä leutoina ajanjaksoina etenkin vesisateiden seurauksena.

Pahimpia kelirikkokohtia pystytään vuosittain korjaamaan kesäisin tierakenteiden kuivuttua nykyisen rahoituksen puitteissa noin 10 km matkalla koko Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Sorateitä on yhteensä 2600 kilometriä, joten korjattavia kohteita riittää jatkossakin.

Kelirikosta varoittavia liikennemerkkejä on pystytetty alueen soratiestölle, sekä kelirikkomurskeita on ajettu paikoittain

Kelirikon hoito aiheuttaa haasteita tienpitäjälle ja siitä pyritään varoittamaan tienkäyttäjiä liikennemerkein. Kelirikkoa voidaan hoitaa ainoastaan ajamalla kelirikkomursketta pahiten pehmenneisiin tieosuuksiin, sekä kevyesti lanaamalla tien pintaa. Kelirikon pehmentämillä soratieosuuksilla normaalit soratien pintakunnon laatuvaatimukset eivät ole voimassa, vaan tiet pyritään pitämään liikennöitävässä kunnossa. Viimeisenä toimenpiteenä voidaan kelirikon vuoksi joutua asettamaan tielle painorajoitus.

Tiehöylä tekee kevään muokkaustöitä soratiestöllä.

Tulevien viikkojen säät näyttävät joudutaanko asettamaan tiestölle tämän kevään aikana painorajoituksia kelirikosta johtuen. Toivomme aurinkoisten ja tuulisten kevätsäiden jatkuvan, jotta kelirikosta selvittäisiin vähäisillä tienhoidollisilla toimenpiteillä. Kelirikon vuoksi painorajoituksia tiestölle ei ole toistaiseksi pohjalaismaakunnissa jouduttu asettamaan (tilanne 12.4.2022).

Alla olevasta linkistä pääset seuraamaan ajankohtaista painorajoitusten tilannetta tiestöllä, sekä muita liikennetietoja:
Painorajoitusten tilanne kartalla, Fintraffic (liikennetilanne.fintraffic.fi)

– Painorajoitusten ajankohtaisen tilanteen näet valitsemalla oikealta pudotusvalikosta ”painorajoitukset”

Liikenteen asiakaspalvelun palauteväylä (www.palautevayla.fi/aspa) on ensisijainen palauteväylä tienkuntoon liittyvissä asioissa. Ilmoita liikennettä vaarantavista ongelmista suoraan Tieliikennekeskuksen Tienkäyttäjän linjalle numeroon 0200 2100 (24/7).

Blogikirjoittajan kuva,

Ville-Petteri Luomanen
Tienpidon asiantuntija,
Tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus,
liikenne ja infrastruktuuri

Kevättä rinnassa, ilmassa ja tien pinnassa

Lumet ovat sulamassa ja pienimmätkin tiet alkavat kuoriutua lumen ja jään alta auringon valoon. Piinaavat polanneurat sulavat pois, ja päällysteiden saamat vauriot tulevat esiin koko komeudessaan. Kevät on alkanut. Yksi kevään varma merkki on kelirikon alkaminen. Tien pinta tai syvemmällä olevat rakenteet pehmenevät niin paljon, että tiellä kulkeminen on hankalampaa. Joskus kulku voi kokonaan tyssätä, jos tilanne pääsee oikein pahaksi.

Tänä keväänä kelirikon ennustetaan olevan keskimääräistä vaikeampi Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja läntisimmän Etelä-Pohjanmaan alueella. Alkutalvella pohjaveden pinta oli korkealla, ja tierakenteisiin on päässyt muodostumaan jäätä. Kuitenkin viime viikolla kelit ovat enimmäkseen suosineet kelirikkoisia teitä: yöt ovat olleet pakkasen puolella ja päivät aurinkoisia ja tuulisia. Jos sama sää vallitsee jatkossakin, tien pinta kuivuu nopeammin ja etenkin pintakelirikon riski pienenee. Aukeilla paikoilla sorateiden pinnat saattavat jo olla osin kuiviakin, mutta metsäisillä osuuksilla voi löytyä vielä teitä, joissa tien pinta on jäässä. Toisin sanoen: kevään sää viime kädessä määrää, minkälainen kelirikkokevät tulee olemaan.


Sorateiden ennustettu suhteellinen kelirikkopituus, kevät 2017 (Ilmatieteenlaitoksen kelirikkomalli kuvan lähteenä)

 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella pintakelirikko on suurin kelirikko-ongelma. Pintakelirikoksi kutsutaan soratien pintakerroksen pehmenemistä, jolloin tie muuttuu huonosti kantavaksi. Tien pinnassa oleva kosteus muuttaa tiepinnan pahimmillaan velliksi, ja liikenteen kulkeminen hankaloituu, jopa estyy. Keväällä kosteus on peräisin yleensä roudan sulamisvesistä. Ajan saatossa sorateitä on tehty erilaisista paikallisista materiaaleista, eikä ole ollenkaan tavatonta, että rakenteissa on routivaa materiaalia. Jos soratien pinnan alla oleva tierakenne on routivaa, ei pinnasta sulava vesi pääse kulkeutumaan pohjamaahan tai sivuojiin vaan jää pintakerroksiin pehmentämään pintaa. Pitkät tai rankat sadekaudet voivat myös aiheuttaa pintakelirikkoa mihin vuodenaikaan tahansa. Kosteat syksyt ja leudot talvet ovatkin lisänneet pintakelirikkoa ajallisesti.

Runkokelirikko on kelirikkotyypeistä vaikeampi. Tierakenteessa oleva hieno maa-aines imee vettä, kun routaantuminen on käynnissä. Tästä seuraa jäälinssien muodostuminen tien runkoon. Keväällä, kun nämä jäälinssit alkavat sulaa, tierakenteen vesipitoisuus kasvaa eikä tien rakenne kestä liikenteen kuormia, kuten normaalitilassa. Mitä enemmän raskasta liikennettä runkokelirikon kiusaamalla tieosuudella kulkee, sitä enemmän pumppautuu jäälinsseistä sulamisvettä yhdessä hienoaineksen kanssa tien pintaan. Asiaa voi miettiä myös hiekkalaatikkoperspektiivistä: mitä tapahtuu, kun lisätään märkään soramurskeeseen savea ja paljon vettä? Kuravelliä on seurauksena, luonnollisesti. Eikä liikennettä kantavaa kuravelliä ole vielä tullut vastaan ainakaan maanteillä. Siksi etenkin raskaan liikenteen jäljiltä jää runkokelirikkoiselle tielle pahoja uria ja epätasaisuuksia. Tie voi myös vaurioitua pahoin pysyvästi.

Kuvan lähde Sorateiden kunnossapito, Liikenneviraston ohjeita 1/2014.

Miten sitten saadaan liikenne kulkemaan, jos tie pehmenee lasten rakastamaksi kuravelliksi? Yksittäisiin pahimpiin kohtiin varaudutaan ajamaan nk. kelirikkomursketta, jossa hienoainesta ei juuri ole. Jokaisessa hoidon alueurakassa on varattu urakassa käytettäväksi jonkin verran tällaista mursketta. Karkealla murskeella saadaan pahimmin pehmenneitä kohtia liikennöitävään kuntoon. Toki painorajoituksia voidaan joutua asettamaan tästäkin huolimatta. Silloin voidaan sallia raskaammista ajoneuvoista tielle kulkemaan vain ne, joiden päivittäinen kulkeminen on jollain tavalla tärkeää, kuten maito- ja linja-autot, tai hälytysluontoiset ajot. Ajantasainen painorajoitustilanne löytyy Liikenneviraston Liikennetilanne -kartasta (http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi/ .

Osassa Suomea on myös kokeilussa säädettävillä rengaspaineilla varustettuja puutavara-autoja. Painorajoitetulle tielle voidaan myöntää kulkulupa tällaiselle autolle, koska säädettävien rengaspaineiden ansiosta tie selviää huomattavasti vähemmin vaurioin tavalliseen puutavara-autoon verrattuna painon levitessä isommalle alalle. http://www.liikennevirasto.fi/-/uusi-lupakaytanto-helpottaa-puukuljetuksia-kelirikkoaikaan#.WNzNd8tMSkY .

Runkokelirikkoisilla teillä tilanne voi äityä niin pahaksi, ettei sinne raskaalla ajoneuvolla ole ollenkaan asiaa. Kun tierakenne on riittävästi hienoaineksen ja veden seoksen vallassa, voi jopa koko tie antaa periksi ajoneuvon alla.

Kelirikon lisäksi on myös muita liikennettä häiritseviä kevään merkkejä tiestöllä. Erilaisia routaheittoja, reikiä ja päällystehalkeamia löytyy suurella todennäköisyydellä. Osa vaurioista poistuu roudan sulamisen jälkeen, osa taas jää pysyväksi haitaksi ja korjausta odottamaan. Hiekoitushiekka alkaa myös näihin aikoihin häiritä pyöräilijöitä ja hengityselimistöltään herkimpiä. Hiekat tullaan harjaamaan kevään aikana pois ja se työ on jo aloitettu.

Lue lisää kelirikosta:

Painorajoituksista


Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus