Luonnonmukainen vesirakentaminen ja kaksitasouomat harjoittelijatyönä

Tietoisuutta kaksitasouomista on tänä kesänä edistetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella harjoittelijatyönä. Kaksitasouomat ovat yksi luonnonmukaisen peruskuivatuksen menetelmistä, ja harjoittelussa on keskitytty juuri maatalousalueiden luonnonmukaiseen vesienhallintaan.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen maatalousalueilla, ravinnehuuhtoumat ja ilmastonmuutos lisääntyvine sateineen luovat tarvetta kehittää peltojen kuivatusmenetelmiä. Tehostunut maatalous vaatii myös tehokkaita, ympäristöystävällisiä ja kestäviä kuivatusmenetelmiä.

Pelloilta huuhtoutuu veden mukana kiintoainesta ja ravinteita, jotka vesistöjen lisäksi aiheuttavat haittaa myös uomien vedenjohtokyvylle kiintoaineen kasautuessa. Perinteisten valtaojien tiheät huoltotoimenpiteet vievät viljelijän aikaa ja rahaa. On kustannustehokkaampaa laittaa kerralla uoma kuntoon, jolloin jatkuvat huoltotoimenpiteet ja raskaat kaivut vähenevät.

Luonnonmukainen uoma ja perinteinen uoma. ©Ville Heimala

Kaksitasouoma pähkinänkuoressa

Kaksitasouomien avulla voidaan vähentää ravinnehuuhtoumaa vesistöihin sekä parantaa tulvahallintaa ja luonnon monimuotoisuutta. Kaksitasouoma on nimensä mukaisesti poikkileikkaukseltaan kahteen tasoon rakennettu uoma, joka koostuu alivesiuomasta ja tulvatasanteesta. Tulvatasanne voidaan kaivaa yhdelle tai molemmille puolille uomaa.

Kaksitasouoman toteutusvaihtoehdot ja perinteinen perattu uoma. Muokattu lähteestä: (vesitalous.fi), lehti 6/2015: sivu 28.

Alivesiuomassa on kohtuullinen veden korkeus ja virtaus ympäri vuoden, mikä tarjoaa elinympäristön virtavesieliöille, kuten ravuille ja vaelluskaloille. Kasvittuneella tulvatasanteella on tärkeä tehtävä kiintoaineksen ja ravinteiden kerääjänä. Tulvatilanteissa vesi pääsee hallitusti nousemaan tulvatasanteelle, jolloin myös veden virtaus hidastuu. Hidastuneen virtauksen ansiosta veden sisältämällä kiintoaineksella on aikaa laskeutua ja ajan myötä sedimentoitua tasanteelle. Ravinteita sedimentoituu siis kiintoaineksen mukana tasanteelle ja osa sitoutuu tulvatasanteen kasvillisuuteen, jota säännöllisesti niitetään. Kompostoimalla niitetty kasvillisuus saadaan ravinteet uudelleen kiertoon.

Harjoittelu ELY-keskuksella

Kolmen kuukauden harjoitteluun kuului ennen kaikkea itsensä perehdyttäminen asiantuntevaksi kaksitasouomista ja luonnonmukaisesta vesirakentamisesta. Paljon opin, mutta paljon jäi myös opittavaa. Kesän aikana järjestimme tietoisku kaksitasouomista -tilaisuuden, jonka tallenteet löytyvät vesi.fi -sivustolta. Tilaisuudessa Pasi Valkama (SYKE) kertoi kaksitasouomien perustamisesta ja hoidosta sekä viljelijäkokemuksesta kertoi Mats Willner (ELY). Lisäksi pääsin kirjoittamaan uutisjyvä-julkaisun, esitteen kaksitasouomista maatalousympäristössä ja kaivutyöohjeen.

Harjoittelu on ollut erittäin opettavainen ja tietoa on kertynyt valtavasti. Viestintä ELY-keskuksen asiantuntijoiden välillä on sujuvaa ja tietoa jaetaan monipuolisesti. Parasta ELY-keskuksella on se, että harjoittelijat otetaan vastaan kollegoina – heti ensimmäisestä päivästä lähtien pääsi mukaan porukkaan, eikä kysymysten kanssa tarvinnut jäädä yksin!

Evijärven Mansikkapellon kaksitasouoma 15.6.2022 kuvattuna. Kesällä 2022 tulvatasanteelle istutettiin kaivun jälkeen kasvillisuuspaakkuja viereiseltä pellolta ja välit kylvettiin heinän siemenillä.

Mikäli kiinnostuksesi heräsi ja haluat oppia lisää luonnonmukaisesta vesirakentamisesta ja kaksitasouomista, tutustu aiempien linkkien lisäksi Suomen ympäristökeskuksen Valumavesi -hankkeeseen, jonne on koottu muun muassa ohjeistuksia kaksitasouoman rakentamiseen ja mitoitukseen liittyen.

Minna Raudaskoski
Harjoittelija
Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ilmastonmuutos näkyy Pohjanmaan vesissä

Syysviljan viljelijät saivat tänä keväänä huokaista helpotuksesta Pohjanmaalla, kun Varsinais-Suomessa syysvilja menetettiin lähes täysin. Arvaamaton sää vaikeuttaa viljelyä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Pohjanmaalla talvien lisääntyneinä sateina ja nollan molemmin puolin sahaavina lämpötiloina. Kesällä lisääntyvät kuivuusjaksot uhkaavat kasvukautta.

Riittävä maankosteus on hyvän sadon edellytys

Vähä- ja runsaslumisten talvien erot ovat Pohjanmaalla suuria. Vähälumisten talvien jälkeen alkukesän kuivuus haittaa viljelyä. Tehokas kuivatus pelloilla ja turvemetsissä kuljettaa vedet eteenpäin lopulta jokia pitkin mereen. Pohjanmaan rannikon haasteena ovat myös happamat sulfaattimaat, joilta huuhtoutuu ravinteiden lisäksi happamuutta ja haitallisia metalleja. Kuinka saamme veden virtausta hidastettua ja vettä pidätettyä maa-alueilla?

Juuri päättynyt ECOnnect-hanke osoitti, että muutokset veden lämpötilassa vaikuttavat merieliöihin erityisesti Merenkurkun seudulla. Lämpötila nousee Suomessa voimakkaammin kuin maapallolla keskimäärin. Tämä tarkoittaa nousevia lämpötiloja myös jokivesissä vaikeuttaen vaelluskalojen elämää. Kuinka voimme hillitä veden lämpenemistä?

Suomalaisten vesien on havaittu tummuvan turvemailta huuhtoutuvan humuksen vuoksi. Lämpeneminen pahentaa tummumista. Tummissa vesissä elohopeapitoisuudet nousevat, mikä näkyy kaloissa. Humuksen ja kiintoaineen huuhtoutuminen on ongelma myös rannikolla, vaikka happamien sulfaattimaiden happamuus saattaakin hillitä tummumista. Miten humus ja kiintoaine saadaan kiinni?

Pienillä teoilla on merkitystä

KLIVA-hanke on etsinyt virikkeitä ilmastokestävään maa- ja metsätalouteen ja hanke on seurannut vesiensuojelumenetelmien kehitystä. Kaikkia menetelmiä tarvitaan. Esimerkkeinä:

• Maan kuivatuksesta huolehditaan kuivattamatta liikaa. Hyödynnetään luontopohjaisia menetelmiä ja pidätetään vettä ojissa esimerkiksi pohjakynnysten ja patojen avulla niin, että vettä riittää kuivallekin kaudelle. Säätösalaojituksella voidaan vettä pidättää pelloilla. Tuhkalannoitus suometsissä voi lisätä puuston kasvua ja vähentää ojituksen tarvetta.
• Joen ja puron varteen jätetty puusto suojaa ja varjostaa ja hillitsee veden lämpenemistä kesäkuumalla.
• Metsissä suositaan sekapuustoa, mikä lisää monimuotoisuutta ja parantaa puuston sopeutumiskykyä muutoksissa.
• Maan ympärivuotinen kasvipeitteisyys vähentää ravinteiden ja kiintoaineen huuhtoutumista. Peltojen vesistökuormitusta voidaan pienentää myös maanparannusaineilla, esimerkkinä kipsikäsittely. Ravinteita ja humusta voidaan metsässä sitoa tehokkaasti esimerkiksi upottamalla puuainesta ojiin ja laskeutusaltaisiin.

Monihaasteisten rannikkojokien tilan parantaminen edellyttää oikein kohdennettuja toimenpiteitä, toimenpiteiden vaikutusten seurantaa sekä maa- ja metsätaloustoimijoiden yhteisiä hankkeita. Jatketaan hyvää yhteistyötä kestävän tuotannon ylläpitämiseksi!

Mari Lappalainen
Hankekoordinaattori, KLIVA-hanke
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Peltovalvontaa harjoittelijan silmin

Tällä kertaa ääneen päästettiin minut, eli Johanna Mäki Ilmajoelta. Olen kolmannen vuoden ammattikorkeakouluopiskelija, opinnäytetyötä vaille valmis agrologi. Pääsin yhdistettyyn erikoistumisharjoitteluun Seinäjoen maaseututoimelle ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen peltovalvontapuolelle.

Harjoittelu alkoi 5 viikon työskentelyjaksolla kaupungin maaseututoimella. Siellä ollessa vastaanotimme toisen harjoittelijan kanssa päätukihakemuksia, ja teimme mm. tukioikeuksien siirtoja. Koen, että tämä aika antoi itselleni todella tärkeää teoriapohjaa tulevaan käytäntöpainotteisempaan harjoittelujaksoon ELY:n peltovalvontoihin.

Olen syntynyt ja kasvanut maatilalla, joka on edelleen aktiivinen lypsykarjatila. Kotitilallani on ollut koko tilan valvonta vuonna 2018, eli minulla oli entuudestaan jonkinasteinen näkemys mitä peltovalvonnassa tarkastetaan. Nyt kun olen päässyt itse mukaan valvontatapahtumaan ns. paremmalle puolelle, eli valvojan saappaisiin, on se näyttänyt monia uusia puolia. Valvojalla on tarkastuksista vastuu, ja asioita täytyy dokumentoida muistiinpanoilla ja valokuvilla. Kaikki todetut asiat tulee olla myös todistettavissa.

Ensimmäistä kertaa saadessani satelliitilla kuvatun kartan käsiini, olin rehellisesti sanottuna aika pihalla. Kasvikoodit, digitoidut rajat ja koordinaatit olivat minulle uutta ja ihmeellistä. Onneksi työyhteisö on täynnä avuliasta porukkaa, ja minulle tehtiin heti selväksi, että kysyä saa ja pitääkin. Olen noudattanut sitä ohjetta, ja olen huomannut sen kantavan pitkälle.

Peltovalvontaa tehtäessä on äärimmäisen tärkeää, että valvoja tietää, mitä on tekemässä, tunnistaa eri viljelykasvit ja omaa tietynlaista silmää erilaisia maalajeja, kasvupaikkoja ja viljelykasveja ajatellen. Niin sanottu maalaisjärki on tärkeää. Se tulee ilmi myös viljelijöiden kanssa keskustellessa; mukana on huippuosaajia uusilla teknologioilla, ns. vanhankansan viljelijöitä sekä vasta-alkajia. On tärkeää ymmärtää myös kaikkien heidän näkemyksiään heidän pelloistaan keskustellessa. Valvoja on parhaillaan viljelijälle valmentaja, jolta viljelijät voivat tarkistaa asioita ja saada tärkeitä käytännön ohjeita.

Peltovalvontaa maakunnassa. Tässä luen karttaa tabletilta ja tarkastan lohkon rajoja.

Äärimmäisissä ongelmatilanteissa, joissa olen itsekin ollut mukana, olen huomannut olevan hyvin tärkeää ajatella ensin asia monelta kantilta ennen sanktioihin tai muihin äärimmäisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Viljelijän kanssa käydään asiat läpi, ja heidän perusteluitaan kuunnellaan ja kunnioitetaan. Suuremmat toimenpiteet eivät ole valvojien tavoite, ja aina on toiveissa, että niitä ei tulisi tehdä. Ongelmatilanteissa ei kuitenkaan kukaan ELY:ssä jää yksin, vaan asioita pohditaan valvontaparien kesken, ja aina voi kääntyä kokeneempien, vuosia valvontaa tehneiden työkavereiden, valvontapäällikön tai ylitarkastajien puoleen.

Heinäkuun alusta näin lokakuun loppuun saakka kestänyt harjoittelujaksoni ELY:llä peltovalvonnassa on antanut minulle paljon enemmän mitä osasin odottaa. Tänä aikana olen paitsi päässyt näkemään maataloushallinnon töitä paraatipaikalta ja nähnyt maakuntamme eri kolkkia, olen myös osallistunut mielenkiintoisiin keskusteluihin ja tutustunut moniin uusiin mukaviin ihmisiin.

Johanna Mäki
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ensimmäistä kertaa tarkastajana lakeuksilla

Maatalouden tukivalvonta on tunteita herättävä kokonaisuus. Moni näkee valvonnan turhana byrokratiana ja kylillä kuulee kauhutarinoita sekä ankarista tarkastajista että aggressiivisista maatalousyrittäjistä. Urbaanilegendoja riittää yllin kyllin. Kun kesäkuussa Farmari-messuilla vietetyn päivän jälkeen sain puhelinsoiton Etelä-Pohjanmaan Maaseutuyksikön tuki -ja valvontayksikön tarkastuspäälliköltä Harri Väisäseltä, niin ilmassa oli odotusta ja jännitystä. Hän soitti kertoakseen, että minua odottaisi puolen vuoden määräaikainen virka peltopuolen tarkastajana.

Työ on ollut monella tapaa hedelmällistä ja on ollut täydellinen vastakohta stereotyyppisille ennakkoluuloille. Ensinnäkin tukivalvonnalla varmistetaan viljelijöiden yhdenmukainen kohtelu ja se että maataloustuet kohdistuvat oikein. Maatalousyrittäjät ovat ottaneet lähes poikkeuksetta minut ja tarkastajakollegani Tuomo Saarisen asiallisesti ja ystävällisesti vastaan.

Tavanomaisesti työaamuna lähdimme vuokra-autolla jonnekin päin Etelä-Pohjanmaata yhdessä Tuomon kanssa. Tilalle mentäessä loimme meidän tarkastajien ja maatalousyrittäjän välille luottamuksellisen sekä välittömän ilmapiirin. Mielestäni positiivisen ilmapiirin luominen lähtee siitä, että ymmärtää maatalousyrittäjän näkökulman valvontaan: usein tilanne on kovasti mietityttänyt etukäteen ja itse valvonta voi olla kaikessa harvinaisuudessaan stressaava tilanne.

Päivä käynnistyi tilakeskuksessa paperitöiden laatimisella ja jatkui usein tunteja maastossa peltolohkoja valvoen. Nykyään peltovalvonnoissa käydään jokaisella lohkolla tarkastamassa vallitsevat olosuhteet. Usein maatalousyrittäjä hyppäsi meidän auton kyytiin ja kiersimme lohkot yhdessä. Maatalousyrittäjät ovat alansa ammattilaisia ja usein tarkastuksilla ei ollut juurikaan huomautettavaa. Päivän päätteeksi tehtiin tarkastuksen yhteenveto sekä kerrottiin tulevista toimenpiteistä, kuten mahdollisten karttakorjausten laatimisesta. Moni viljelijä kertoikin lopuksi yllättyneensä, kun tarkastajat olivat asiallisia ja jopa mukavia. Saimme aina välillä kuulla yllättävän positiivista palautetta toiminnastamme, joka tuntui aina yhtä mukavalta.

Tarkastajana toimiessani olen saanut arvokasta oppia monesta asiasta. Tarkastajan työ on ollut vaativaa, koska valvontakäynnillä asiakastilanne jatkuu useita tunteja ja monilla maatiloilla eletään haasteellisia aikoja niin taloudellisesti kuin psyykkisestikin. Työssä substanssiosaamisen lisäksi tärkeintä oli kohdata maatalousyrittäjä ystävällisyydellä sekä kommunikoida avoimesti, reippaasti ja selvästi. Aito kiinnostus viljelijöiden työtä kohtaan kannatti tuoda esiin, sillä se osoitti paitsi arvostusta heitä kohtaan, niin se myös piti yllä mukavaa keskustelua kävellessämme pelloilla. Tarkastajana mieleeni palautui monia asioita peltoviljelystä, sillä en ollut hetkeen työskennellyt alkutuotannon parissa. Vastaan tuli täysin uusia asioita, kuten GPS-laitteen käyttäminen ja harvinaisen viljelykasvin, valkomesikkään näkeminen luonnossa. Vaikka maaseudun kehittämisestä minulla on vuosien kokemus, niin lukuisten viljelijöiden ja erilaisten tilojen näkeminen herätti taas paljon intoa ja ideoita kehittää maaseutua tulevaisuudessakin.

Tarkastajan työtä tehdään parityönä ja opin näkemään mitä erittäin tiivis tiimityöskentely parhaimmillaan on: saumatonta yhteistyötä, jossa onnistumisista nautitaan yhdessä ja työmurheet jaetaan toimistolle takaisin ajettaessa. Aidossa tiimityöskentelyssä tunnustetaan omat heikkoudet ja luotetaan molempien erilaisiin vahvuuksiin. Minä sain kokeneemmalta pariltani rutkasti perehdytystä esimerkiksi valvontakarttojen tulkitsemiseen ja toisaalta koen, että minun vahvuutenani oli laadukas kommunikointi viljelijän kanssa. Koko tarkastus -ja valvontayksikön yhteishenki oli hyvä ja aina löytyi tarvittaessa joku jolta pystyi kysymään neuvoa. Tällaisesta työstä ja työyhteisöstä on helppo pitää. Käytännön työtä tehdessä paljastui, että suuri osa viljelijöistä suhtautuu valvontoihin neutraalisti ja osa jopa piti niitä tarpeellisina. Yhteenvetona tarkastajan tehtävät ovat olleet antoisia, opettavaisia ja ihmisläheistä työtä.

 

 

Virve Rinnola
Tarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tilusjärjestelyt Etelä-Pohjanmaalla

Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla on tilusjärjestelyissä järjestelty peltoa uudelleen n. 25.000 hehtaaria. Peltotilusjärjestelyissä pieniä ja lukuisia peltolohkoja kootaan isommiksi ja harvalukuisemmiksi lohkoiksi ja samalla myös kulkumatkoja lohkoille minimoidaan. Järjestelyissä on myös saatettu kuntoon peltojen kuivatusolot (mm. valtaojat) ja kunnostettu teitä vastamaan nykyistä maatalouskonekantaa.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on ostanut peltojen tilusjärjestelyalueilta peltoa käypään hintaan järjestelyalueiden jakosuunnitelmien laatimisen helpottamiseksi. ELY:n pellot ovat hyvin käyttökelpoisia järjestelyissä, sillä niitä voidaan lähes rajattomasti siirrellä paikasta toiseen, edes kuntaraja ei ole este. ELY:n peltoja voidaan käyttää lisämaina, niitä voidaan sijoittaa uusien teiden alle, jolloin viljelijöiden peltoalat eivät vähene. Peltoa on joissain järjestelyissä hankittu vaihtamalla sitä metsään. Järjestelyissä ELY:n peltojen jaot käsitellään osittelusta poikkeamisen tilikorvauksina ja tätä kautta maatilatalouden kehittämisrahastosta maksetut peltojen ostokauppahinnat palautuvat sinne takaisin. Ostohetkestä jakosuunnitelman vahvistumiseen ja tilusten vaihtumiseen asti ELY-keskus vuokraa omistamansa pellot, jotta ne pysyvät viljelykunnossa ja tukien piirissä.

Esityksenä on, että tulevan maakuntauudistuksen myötä ELY-keskusten maanjärjestelytoiminta siirtyisi maaseutuviraston hoidettavaksi.

Vapaaehtoiset tilusvaihdot

Tilusjärjestelyalueiden ulkopuolellakin voidaan järjestellä tiluksia. Mikäli kahdella viljelijällä on kummallakin erilliset peltolohkot, jotka kuitenkin rajoittuvat toistensa peltoihin ja halutaan tehdä vaihto, niin se hoituu kätevästi vapaaehtoisen tilusvaihdon kautta. Tilusvaihdon edellytyksenä on, että vaihdettavat alueet vastaavat arvoltaan toisiaan. Täten, jos avo-ojitettu pelto vaihtuu salaojitettuun peltoon, niin avo-ojitetun pellon ala on yleensä jonkin verran suurempi verrattuna salaojitettuun peltoon. Vapaaehtoisen tilusvaihdon etu, kun se tehdään arvoltaan toisiaan vastaavista alueista, on, että vaihto on vapaa varainsiirtoverosta ja luovutusvoiton verosta. Vaihto laillistuu maanmittaustoimistolta haettavassa ja sen tekemässä tilusvaihtotoimituksessa. Ennen toimitusta on hyvä tehdä tilusvaihtosopimus. Tilusvaihtosopimus on vapaamuotoinen sopimus, jonka osapuolet allekirjoittavat. Tilusvaihtosopimukseen ei saa kytkeä kaupanvahvistajan todistusta. Mikäli vaihto tehdään kaupan muotosääntöjä noudattaen, verottaja tulkitsee sen kahdeksi kaupaksi ja määrää veroseuraamukset (varainsiirtovero ja luovutusvoiton vero). Myös maanmittauskulut tulevat suuremmiksi.

Myös metsäalueita voidaan vaihtaa keskenään ja myös peltoa voidaan vaihtaa metsään. Edellytyksenä on jo edellä mainittu, että vaihdettavat alueet arvoltaan vastaavat toisiaan.

 

Kirjoittaja:
Veikko Niemelä
maanmittausinsinööri
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus