HELMI-tiimi kävi yhteistyökumppanin kanssa maastokäynnillä

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön HELMI-tiimi teki maastokäynnin Vanhaan Vaasaan. Päivä alkoi tutustumisella Hovioikeuden metsään, jonka Vaasan kaupunki on suojellut Suomi 100 -tekona. Hovioikeuden metsässä on suunniteltu ja toteutettu HELMI-elinympäristöohjelman puitteissa perinnebiotooppien kunnostustoimia alueelta löytyville vanhoille laidunlaikuille, jotka ovat jäänteitä alueella aikoinaan ennen Vaasan paloa sijainneesta asutuksesta. Aamupäivä kului kohteessa joutuisasti paikallisoppaana toimineen luonnonsuojeluyksikön lintuvesikoordinaattori Olli Aution kerratessa alueen historiaa, sekä harvinaista kasvilajistoa. Metsässä pidetyn kahvitauon yhteydessä päästiin yllättäen kuuntelemaan pyyn viheltelyä, joka oli myös paikallisoppaallemme ensimmäinen pyyhavainto kyseisessä paikassa. Pohdittavaksi jäi, onko suojelulla ollut vaikutusta pyiden ilmestymiseen kohteelle, vai selittyneekö se ajallisella vaihtelulla ja lajille suotuisalla kesällä. Vielä ennen lounasta kävimme tutustumassa Linnanvalleilla harvinaisen keltakynsimön (Draba nemorosa) esiintymään, joka Suomessa on muinaistulokas ja suosii kyseisenlaisia hyvin vanhoja kulttuuriympäristöjä. Lajista on eniten havaintoja etelärannikon viikinkien vanhan idäntien varrelta Uudeltamaalta Kymenlaaksoon (Laji.fi).

Pitkospuut vievät Risön lintutornille.

Iltapäiväksi seuraamme liittyi Metsähallituksen Luontopalveluiden luonnonsuojelutiimiläisiä, joiden kanssa tutustuimme Metsähallituksen isännöimään Risön metsä- ja merenrantakokonaisuuteen. Alue on ennen valtiolle siirtymistään toiminut paikallisen maa- ja metsätalousoppilaitoksen (nyk. Yrkesakademin) opetuskohteena, ja voikin todeta alueen olleen metsätalousmielessä erittäin huolella hoidettu. Alueen kunnostussuunnittelusta ja luonnonsuojelullisista hoitotoimista ryhmää valistivat Jouni Elonen ja Carina Järvinen Metsähallituksesta. Risö oli ensimmäisiä alueita Vaasan seudulla, jolla metsä- ja suoluonnon ennallistamistoimenpiteitä tehtiin. Toimenpiteitä aikoinaan suunnitelleen Elosen johdolla oli antoisaa tutustua kohteisiin, kun opas kuvaili lähtötilannetta sekä suunnitteluprosessia. Pääsimme tutustumaan moniin mielenkiintoisiin alueella tehtyihin hoitotoimiin, ja yhdessä voitiin todeta valittujen ennallistamistoimenpiteiden olleen oikeita. Risössä on tukittu ojia korpikuvioilla, jolla puustoisen suon vesitaloutta pyritään palauttamaan luonnontilaisemmaksi niillä esiintyvän tyyppi- ja uhanalaislajiston elinolojen parantamiseksi. Alueella on myös hakattu/poistettu ja kaulattu liian rehevälle kasvualustalle istutettuja mäntyjä ja suosittu lehtipuita ja kuusia kyseisten kohteiden luonnontilan edistämiseksi.

Merensalmi on maankohoamisen ja rehevöitymisen myötä kasvanut umpeen ja ruovikoitunut.

Metsästä matkamme jatkui vielä Risön lintutornille. Polku lintutornille kulkee pitkoksilla keskellä korkeaa ruovikkoa. Alueella ennen sijainnut merensalmi on maankohoamisen ja rehevöitymisen myötä kasvanut umpeen ja ruovikoitunut. Avoimet merenrantaniityt ovat monille lajeille, erityisesti linnustolle, hyvin tärkeitä, ja niiden kokonaispinta-ala on laskenut jyrkästi perinteisten maankäyttömuotojen hävittyä rannikolta. Ennen yleinen rantalaidunnus piti ranta-alueet matalakasvuisina ja avoimina, ja niistä elinympäristöistä riippuvaiset lajit ovat harvinaistuneet elintilan hävitessä. Sen takia aluetta hoidetaan lintuvesiteeman kohteena perinteistä maankäyttöä myötäilevin menetelmin, vaikkei kyseisellä alueella varsinaista laidunhistoriaa olekaan. Ensimmäisenä hoitotoimena se niitetään, ja jatkohoitajiksi alueelle pyritään saamaan nautakarja laiduntamaan ruovikon edelleen taannuttamiseksi, jolloin matalampikasvuinen varsinainen niittykasvillisuus saa mahdollisuuden kehittyä.         

Kahvitauolla ELY-keskuksen väkeä yhdessä Metsähallituksen Luontopalveluiden luonnonsuojelutiimiläisten kanssa.

Lintutornin nuotiopaikalla joimme vielä iltapäiväkahvit ja keskustelimme tulevaan HELMI-yhteistoimintaryhmän perustamiskokoukseen valmistautumisesta. Lisäksi keskustelua käytiin organisaatioiden välisestä yhteistyöstä sekä tulevan vuoden Helmi-töiden resursseista ja painotuksista. Kaiken kaikkiaan maastopäivä oli erittäin antoisa, ja vertaisoppiminen sekä ongelmien läpikäynti kollegoiden kanssa hedelmällistä. Tästä on hyvä jatkaa kohti talvea ja tulevien kohteiden hoitosuunnittelua.

Lue lisää HELMI-elinympäristöohjelmasta (www.ym.fi)

Jussi-Tapio Roininen
Luonnonsuojelun asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kättemme jäljet perinnebiotoopeissa

Perinnebiotooppi on laaja termi monimuotoiselle joukolle luontotyyppejä. Perinteisen karjatalouden ja niiton muovaamat niityt, haat ja metsälaitumet ovat ainutlaatuinen osa maaseutumme ja niiden lajirikkaus hakee vertaistaan. Siinä missä lukematon määrä lajistoa tarvitsee koskematonta luontoa, perinnebiotooppien lajiston selviytymisen kannalta ihmisen toiminta on erottamaton osa kokonaisuutta. Valtaosa perinnebiotoopeistamme on ajautunut ahdinkoon hoidon päätyttyä ja lajisto on uhanalaistunut hälyttävällä vauhdilla. Tähän valtaisaan haasteeseen pureutuu valtakunnallinen Helmi-elinympäristöohjelma.

Helmi-ohjelma on mahdollistanut perinnebiotooppien inventoinnin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella jo vuodesta 2018 lähtien. Inventoinneista saatuihin tietoihin pohjaten on siirrytty perinnebiotooppien kunnostussuunnitteluun ja -toimenpiteisiin. Kolmen maakunnan alueella, rannikolta sisämaahan, on tänä vuonna ollut työn alla huikeat yli 30 kunnostuskohdetta!

Ruotsalon haka ennen kunnostusta.

Kunnostussuunnittelu ja toteutus on yhteistyötä

Kunnostussuunnittelun aloittamiseen on erilaisia lähtökohtia. ELY-keskuksen perinnebiotooppiasiantuntija voi tehdä aloitteen maanomistajien suuntaan tai kiinnostus voi lähteä maanomistajalta itseltään. Kun yhteisymmärrys tavoitteista saavutetaan, muodostuu hyvä pohja suunnittelulle. Asiantuntija laatii suunnitelman käytännön toimien toteuttamiseksi ja hankkii materiaalit sekä urakoitsijat. Jokainen kohde on omanlaisensa ja suunnitteluprosessissa ilmi tulevat haasteet vaativat usein tapauskohtaista pohdintaa. Kaiken keskiössä on toimiva ja avoin vuoropuhelu kaikkien tahojen kesken, jolloin luonnonsuojelullinen näkemys, käytännön ratkaisut ja maanomistajien toiveet kohtaavat mahdollisimman hyvin.

Yleisimmät Helmi-tuella rahoitettavat kunnostustoimenpiteet perinnebiotoopeilla ovat raivaaminen ja aitaaminen. Raivaukset saattavat vaatia tekijältään totutusta poikkeavia menetelmiä ja uuden tiedon omaksumista. Tässä apuna on asiantuntijan työnohjaus. Aitalinjakin kulkee usein varsin poikkeavissa maastonmuodoissa. Kun alkupanostus on saatu kunnialla taputeltua, jatkon kannalta avainasemassa on hoitoon pitkäjänteisesti sitoutunut laidunnustaho. Kunnostetuille perinnebiotoopeille koittaa aivan erityinen juhlapäivä, kun laiduneläimet palaavat alueelle, usein vuosikymmenien tauon jälkeen.

Ruotsalon haka kunnostuksen jälkeen.

Kunnostuksesta jatkuvaan hoitoon

Perinnebiotoopin jatkohoidon rahoitukseen on mahdollista hakea ympäristösopimusta, jota hallinnoi ELY-keskuksen maaseutuyksikkö. Perinnebiotooppiasiantuntija pyrkii varmistamaan, että hoitotaholla on jatkoa varten tarpeelliset tiedot, jolloin siirtymä jatkuvaan hoitoon on sujuva. Jatkossa neuvonnallista apua voidaan tarvita esimerkiksi laidunpaineen säätämiseen tai uhanalaisten lajien erityisvaatimuksiin. Seuranta ja yhteydenpito asiantuntijoihin kunnostuksen jälkeen auttavat entuudestaan kartuttamaan tietotaitoa prosessista kokonaisuudessaan. Siksi toivomme, että ELY-keskuksen asiantuntijaan voi aina helposti ja matalalla kynnyksellä ottaa yhteyttä.

Kaikkien osapuolten kannalta on tärkeää ymmärtää, että pitkään hoidotta olleilla perinnebiotoopeilla hoitotasapainon löytyminen vie aikaa ja sisältää myös kaikki inhimillisen elämän tuomat haasteet. Pitäisi olla riittävät raamit ajatella ensimmäistä kesää ja viittä vuotta pidemmälle, aina vuosikymmenien päähän. Oikotietä ei ole, sillä vain kärsivällinen ja pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta, kun on kyse luonnon monimuotoisuuden elpymisestä. Huolellinen kunnostustyö luo hyvän pohjan jatkolle.

Helmi-ohjelma jatkuu vuoteen 2030 saakka. Lisätietoja ohjelman toteutuksesta Etelä-Pohjanmaalla voi lukea täältä.

Mira Lukkarila
Luonnonsuojeluasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Iso satsaus luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen

Olen työskennellyt 2000-luvun alusta lähtien luonnonsuojelun viranomaistehtävissä. Tänä aikana olemme hyödyntäneet EU-rahastoja erilaisiin luonnonsuojelun kehittämishankkeisiin, mm. luonnonsuojelualueiden palveluvarustuksen kehittämiseen, siinä määrin kuin se on ollut mahdollista. Viime vuosien ajan olemme kuitenkin sinnitelleet vähenevien resurssien kanssa. Viime vuonna julkistettu Helmi-elinympäristöohjelma on tässä kokemusmaastossa jotain ennenkuulumatonta.

Helmi-ohjelma alkaa

Helmi-ohjelma on merkittävä panostus Suomen luonnon hyväksi. Eduskunta on myöntänyt luonnonsuojeluun 100 miljoonaa euroa lisämäärärahaa vuodelle 2020, josta Helmi-ohjelman osuus on 42 miljoonaa euroa.  Ohjelman toteutusta aiotaan jatkaa vuoteen 2030 saakka. Vuonna 2020 valmistellaan myös Helmi-ohjelman pitkän aikavälin tavoitteita. Ympäristöministeriö on asettanut ohjelman vuoteen 2030 saakka ulottuvien tavoitteiden ja sisällön valmisteluun laajapohjaisen ohjausryhmän ja työryhmän. Ryhmien tavoitteena on saada työnsä valmiiksi maaliskuun 2021 loppuun mennessä. Ympäristöministeriö valmistelee ryhmien työn pohjalta valtioneuvoston hyväksyttäväksi vietävän päätöksen Helmi-ohjelmasta kevään 2021 aikana.

Käytännössä Ympäristöministeriön käynnistämän Helmi-ohjelman toimenpiteet kohdistuvat Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Helmi-ohjelman myötä suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa. Niin metsien kuin soidenkin suojelu perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen ja suojeltavista alueista saa korvauksen. Valtio kustantaa kunnostus- ja hoitotoimet. Ohjelman toimet auttavat satoja uhanalaisia lajeja ja suurta osaa Suomen uhanalaisista luontotyypeistä.

Alueella tapahtuu

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella satsataan vuonna 2020 erityisesti soidensuojelun täydennysehdotuksen kohteiden ja METSO-kelpoisten metsien suojeluun. Toteutus perustuu vapaaehtoisuuteen ja työtä on tarkoitus edistää yhteistyössä metsäalan ja muiden toimijoiden kanssa. Muun muassa viestintään on tarkoitus panostaa aiempaa enemmän.

Elinympäristöjen tilaa on tarkoitus parantaa erityisesti lintuvesien ja perinnebiotooppien osalta. Tässä yhteydessä tehdään perinnebiotooppien päivitysinventoinnit valmiiksi ja päivitetään lintuvesien osalta linnustotietoja. Kuluvana vuonna on kuitenkin tavoitteena saada myös konkreettisten kunnostushankkeiden suunnittelu ja toteutus käyntiin. Eräitä kiireellisimpiä kunnostusta kaipaavia elinympäristöjä ovat etelänsuosirrin aiemmin asuttamat rantaniityt. Tämän lisäksi myös uhanalaisten ja kiireellistä suojelua ja hoitoa vaativien lajien elinympäristöjen kunnostusta, hoitoa ja suojelua edistetään. Esimerkkeinä tällaisista lajeista ovat suolayritti ja tummaverkkoperhonen. Kaikissa näissä toimissa yhteistyö maanomistajien kanssa on äärimmäisen tärkeää.

Rekrytoinnit käynnissä

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Helmi-ohjelman toimeenpanoa tehostamaan saadaan palkata seitsemän henkilöä. Rekrytoinnit ovat paraillaan käynnissä ja suurin osa valituista aloittaa työt maaliskuun alkuun mennessä.
Lue lisää Helmi-ohjelman verkkosivuilta.

Leena Rinkineva-Kantola
Luonnonsuojeluyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kulttuuriympäristön vaaliminen osa arkea

Kulttuuriympäristö kuulostaa juhlalliselta sanalta, joka helposti yhdistetään merkittäviin valtakunnallisiin kohteisiin ja monumentteihin. Määritelmän mukaan se on kuitenkin ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa syntynyttä ympäristöä, johon kuuluvat rakennettu ympäristö, muinaisjäännökset ja kulttuurimaisemat, perinnebiotoopit sekä niihin liittyvä aineeton kulttuuriperintö. Kulttuuriympäristö kuuluu kaikille – jokainen meistä elää jossakin muuttuvassa kulttuuriympäristössä. Sen arvoon ja merkittävyyteen vaikutamme kaikilla arkisilla teoillamme, toiminnallamme, päätöksillämme ja valinnoillamme.

Vastuu sen hoidosta kuuluu meille kaikille. Hyvin hoidettu kulttuuriympäristö lisää alueen elinvoimaisuutta ja viihtyisyyttä sekä tutkitusti myös henkistä ja fyysistä terveyttä. Investoinnit ja toimet sen parantamiseksi edesauttavat myös uusien elinkeinojen syntymistä, kehittymistä ja vahvistavat alueiden vetovoimaisuutta ja identiteettiä.

Salon pihapiiri Koura Kuva: Kauko Salo

ELY-keskusten edistämis- ja valvontatyössä kulttuuriympäristö ja sen huomioiminen koskettaa jokaista vastuualuetta hieman eri painotuksin, mutta alueidenkäytön osalta kulttuuriympäristön tilaa ohjaavina viranomaistehtävinä voidaan pitää kuntien maankäyttö, kaavoitus- ja lupamenettelyn valvonta-, ohjaus-, neuvonta- ja dokumentointitehtäviä ja rakennusperinnön suojelusta annetun lain mukaiset tehtävät sekä suojelupäätökset ja niiden valvonta.

Södersunds Kvarn Sundom Kuva: Kjell Nybacka.

Rakennetun kulttuuriympäristön osalta tehtävät eivät onneksi ole kuitenkaan rajoittuneet pelkkään valvontaan ja ohjaukseen, vaan olemme voineet myös osallistua ja rahoittaa kuntien kulttuuriympäristöselvitysten laadintaa. Laadittuihin ohjelmiin voi tutustua tarkemmin sivustolla: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen kulttuuriympäristöohjelmat. Samoin ELY-keskus jakaa elinkeinotukien lisäksi vuosittain erillisellä budjettirahoituksella tukea yksittäisten kansalaisten, järjestöjen sekä yritysten rakennusperintöhankkeisiin.

Vuodelle 2019 osoitettiin alueellemme opetus- ja kulttuuriministeriön sekä ympäristöministeriön budjetista rakennusperintö- ja ennallistamisavustuksia yhteensä noin 250 000 € ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle samana vuonna jätettyjen 70:n avustushakemuksen kokonaiskustannusarvio oli 2,7 milj.

Hankkeiden etuoikeusjärjestys päätetään vuosittain Kulttuuriympäristön hoidon yhteistyöryhmässä ja avustusten jakoperusteena käytetään korjauskohteiden kulttuurihistoriallista arvoa ja merkitystä osana omaa kulttuuriympäristöään, kohdetta mahdollisesti koskevaa kaavasuojelua, korjaustoimenpiteiden kiireellisyyttä rakennuksen/kohteen säilymisen kannalta sekä avustushakemuksen sisältöä ja hakemuksessa esitettyjä toimenpiteitä. Avustuksia pyritään myöntämään mahdollisimman monelle kohteelle (kuluvana vuonna 42 kohteelle), joten yksittäiset avustussummat ovat olleet keskimäärin 3000 – 5 000 €.

Benvikin kartano Närpiö Kuva: Riitta Jaakkola

Rakennusperintöavustusten vaikutuksia on selvitetty

Vuoden 2018 lopussa valmistui Ympäristöministeriön MDI Public Oy:llä teettämä rakennusperintöavustusten vaikutuksia koskeva selvitys, jonka tarkoituksena oli tutkia avustusmuodon taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia kulttuuriympäristön hoidon kannalta.

Selvitystyötä koskeva aineisto koski vuosina 2016 ja 2017 myönnettyjä avustuksia ja taustamateriaalina käytettiin sekä viranomaisilta (ELY-keskukset, Museovirasto, Maakuntamuseot ja KEHA-keskus) saatua materiaalia, mutta ennen kaikkea avustusten saajilta nettikyselynä annettua palautetta. Kysely lähetettiin yli 300 avustuksen saajalle ja sen vastausprosentti oli yli 50%, mitä selvityksen tekijät pitivät poikkeuksellisen kattavana määränä.

Selvityksessä tarkasteltiin rakennusperintöavustusten kohdentumista, vaikuttavuutta avustettavien kohteiden kuntoon ja käyttöön sekä taloudellista vaikuttavuutta avustuksen kohteena oleville rakennetuille ympäristöille sekä niiden sijaintialueille. Alla esitetyt selvityksen tulos/kohdetiedot ovat täysin vertailukelpoisia Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen osalta:

Valtakunnallisesti sekä meidän alueella keskimääräiset avustussummat olivat 2500-5000 € ja toteutuneet rakennuskustannukset keskimäärin 7000 -20000 €. Avustuksen saajista vain 23 % olisi toteuttanut työt ilman avustusta ja 60%:lla saajista työ olisi joko viivästynyt tai sitä ei olisi toteutettu niin laajana. Huomioiden hankkeisiin käytetty kokonaisrahoitus avustussumma palautui valtiolle 1-1½ kertaisena eriluontoisina veroina ennen avustusten maksua.

Selvityksen johtopäätöksessä todetaan, että Museoviraston ja ELY-keskusten avustusmuodot täydentävät hyvin toisiaan ja avustusten lisäarvo syntyy siitä, että kohteita kunnostetaan laadukkaammin ja oikea-aikaisesti. Avustukset lisäävät resursseja kulttuurihistoriallisten kohteiden ylläpitoon, innostavat rakennusten omistajia korjaamiseen sekä edistävät laajempien taloudellisten ja muiden vaikutusten saavuttamista. Kohteen omistajille taloudellisia vaikutuksia syntyy mm. kohteiden käyttöiän pidentyessä, käyttökustannusten alentuessa sekä erityisesti kohteiden taloudellisen arvon noustessa. Lisäksi avustuksilla on positiivinen vaikutus materiaalitoimittajien ja yritysten liiketoimintaan ja työllisyyteen. Laajempia pitkäaikaisvaikutuksia syntyy mm. säästöinä rakennetun kulttuuriympäristön hoidossa, kun rakennuksia korjataan säännöllisesti ja uudisrakentamiseen ei tarvitse tehdä suuria kertaluontoisia taloudellisia panostuksia.

Taloudellisia vaikutuksia keskeisempänä nähtiin kuitenkin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja ympäristöjen säilyminen sekä kohteiden ylläpitoon liittyvän ymmärryksen, osaamisen paraneminen. Korjaustoiminnalla nähdään kokonaisuutenaan olevan myös uudisrakentamista positiivisemmat ekologiset vaikutukset. Selvitykseen voi tutustua tarkemmin linkin Rakennusperintöavustusten taloudelliset vaikutukset kautta.

Juhani Hallasmaa
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

 

Maalaismaisemaa , onko sitä enää?

Aina vain suurempaa, enemmän ja nopeammin. Kiire on tullut myös maaseudulle. Maatilojen koot kasvavat ja peltojen pinta-alat ja eläinmäärät lisääntyvät. Tuotantoa pitää saada kasvatettua, suuremmille koneille on tarvetta. Luonnonniityt ja laitumet ovat metsittyneet ja perinteisestä laidunnuksesta ja niitosta riippuvaiset kasvit ja eläinlajit vähentyneet. Maatilat ovat jo suuria yrityksiä.

Voisiko vielä nähdä hevosen pellolla auran edessä tai vetämässä heinäkärryä? Väkeä vauvasta vaariin heinätöissä eväskoreineen, on kesä ja kärpäset.

Tähän näkyyn sopii hyvin perinnebiotoopit. Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä ja laitumia. Niillä on oma monipuolinen kasvisto ja eläimistö. 1950-luvulla esimerkiksi niittyjä on ollut jäljellä yli 280 000 hehtaaria, kun 1990-luvun perinnemaisemainvestoinnissa löydettiin enää yhteispinta-alaltaan noin 19 000 hehtaaria arvokasta niittyä, hakamaata tai metsälaidunta.

Jos ei nyt ihan hevoskärryihin palata, niin ilokseni huomaan, että kiinnostus ei-tuotannollisten investointitukien perinnebiotooppeihin ja ympäristösopimuksiin on lisääntynyt. Nykypäivän hektisessä maailmassa tarvitaan jotain rauhoittavaa, kiireetöntä maisemaa.

 ”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän miten onnellinen onkaan hän joka maalla saa asustaa.”

Lue lisää aiheesta

 
Leena Rinta-Jaskari
Maksatustarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus