Luonnonmukainen vesirakentaminen ja kaksitasouomat harjoittelijatyönä

Tietoisuutta kaksitasouomista on tänä kesänä edistetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella harjoittelijatyönä. Kaksitasouomat ovat yksi luonnonmukaisen peruskuivatuksen menetelmistä, ja harjoittelussa on keskitytty juuri maatalousalueiden luonnonmukaiseen vesienhallintaan.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen maatalousalueilla, ravinnehuuhtoumat ja ilmastonmuutos lisääntyvine sateineen luovat tarvetta kehittää peltojen kuivatusmenetelmiä. Tehostunut maatalous vaatii myös tehokkaita, ympäristöystävällisiä ja kestäviä kuivatusmenetelmiä.

Pelloilta huuhtoutuu veden mukana kiintoainesta ja ravinteita, jotka vesistöjen lisäksi aiheuttavat haittaa myös uomien vedenjohtokyvylle kiintoaineen kasautuessa. Perinteisten valtaojien tiheät huoltotoimenpiteet vievät viljelijän aikaa ja rahaa. On kustannustehokkaampaa laittaa kerralla uoma kuntoon, jolloin jatkuvat huoltotoimenpiteet ja raskaat kaivut vähenevät.

Luonnonmukainen uoma ja perinteinen uoma. ©Ville Heimala

Kaksitasouoma pähkinänkuoressa

Kaksitasouomien avulla voidaan vähentää ravinnehuuhtoumaa vesistöihin sekä parantaa tulvahallintaa ja luonnon monimuotoisuutta. Kaksitasouoma on nimensä mukaisesti poikkileikkaukseltaan kahteen tasoon rakennettu uoma, joka koostuu alivesiuomasta ja tulvatasanteesta. Tulvatasanne voidaan kaivaa yhdelle tai molemmille puolille uomaa.

Kaksitasouoman toteutusvaihtoehdot ja perinteinen perattu uoma. Muokattu lähteestä: (vesitalous.fi), lehti 6/2015: sivu 28.

Alivesiuomassa on kohtuullinen veden korkeus ja virtaus ympäri vuoden, mikä tarjoaa elinympäristön virtavesieliöille, kuten ravuille ja vaelluskaloille. Kasvittuneella tulvatasanteella on tärkeä tehtävä kiintoaineksen ja ravinteiden kerääjänä. Tulvatilanteissa vesi pääsee hallitusti nousemaan tulvatasanteelle, jolloin myös veden virtaus hidastuu. Hidastuneen virtauksen ansiosta veden sisältämällä kiintoaineksella on aikaa laskeutua ja ajan myötä sedimentoitua tasanteelle. Ravinteita sedimentoituu siis kiintoaineksen mukana tasanteelle ja osa sitoutuu tulvatasanteen kasvillisuuteen, jota säännöllisesti niitetään. Kompostoimalla niitetty kasvillisuus saadaan ravinteet uudelleen kiertoon.

Harjoittelu ELY-keskuksella

Kolmen kuukauden harjoitteluun kuului ennen kaikkea itsensä perehdyttäminen asiantuntevaksi kaksitasouomista ja luonnonmukaisesta vesirakentamisesta. Paljon opin, mutta paljon jäi myös opittavaa. Kesän aikana järjestimme tietoisku kaksitasouomista -tilaisuuden, jonka tallenteet löytyvät vesi.fi -sivustolta. Tilaisuudessa Pasi Valkama (SYKE) kertoi kaksitasouomien perustamisesta ja hoidosta sekä viljelijäkokemuksesta kertoi Mats Willner (ELY). Lisäksi pääsin kirjoittamaan uutisjyvä-julkaisun, esitteen kaksitasouomista maatalousympäristössä ja kaivutyöohjeen.

Harjoittelu on ollut erittäin opettavainen ja tietoa on kertynyt valtavasti. Viestintä ELY-keskuksen asiantuntijoiden välillä on sujuvaa ja tietoa jaetaan monipuolisesti. Parasta ELY-keskuksella on se, että harjoittelijat otetaan vastaan kollegoina – heti ensimmäisestä päivästä lähtien pääsi mukaan porukkaan, eikä kysymysten kanssa tarvinnut jäädä yksin!

Evijärven Mansikkapellon kaksitasouoma 15.6.2022 kuvattuna. Kesällä 2022 tulvatasanteelle istutettiin kaivun jälkeen kasvillisuuspaakkuja viereiseltä pellolta ja välit kylvettiin heinän siemenillä.

Mikäli kiinnostuksesi heräsi ja haluat oppia lisää luonnonmukaisesta vesirakentamisesta ja kaksitasouomista, tutustu aiempien linkkien lisäksi Suomen ympäristökeskuksen Valumavesi -hankkeeseen, jonne on koottu muun muassa ohjeistuksia kaksitasouoman rakentamiseen ja mitoitukseen liittyen.

Minna Raudaskoski
Harjoittelija
Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Olipa kerran lounaalla…

Syödä pitää, siitä ei pääse ja pellolta se ruoka tulee. Usein sitä vaan syö, miettimättä sen kummemmin, mitä ruuan eteen on tehty. Otetaan vaikka se peruna. Isäntä Karijoella on laittanut aamulla saappaat jalkaansa ja lähtenyt hallille noutamaan perunannostokonetta. Matkalla hän kiroaa, kun märän pellon kantavuus on vähän ”com si com sa”, mutta sieltä ne nostettiin ja nyt ne ovat lautasella muusina. Peruna voisi tulla myös Keski-Euroopasta Pfalzin alueelta, jossa tuotetaan perunaa noin 4000 hehtaarilla, mutta kannatan ennemmin sitä karijokelaisen viljelijän perunaa siitä syystä, että tiedän, tai luulen tietäväni, miten täällä Suomessa asiat ovat ja miten niihin voin vaikuttaa kuluttajana. Tässä tapauksessa voin vaikuttaa myös viranomaisena ja pohtia, mitä pellon kuivatuksen varmistamiseksi voidaan tehdä.

Peltojen kuivatus kuntoon

Tarvitaan toimiva peruskuivatus, joka luo edellytykset toimivalle paikalliskuivatukselle. Ensin siis valtaojat kuntoon yhdessä alueen muiden maanomistajien kanssa ja sitten salaojitus, joka huolehtii peltolohkotasolla kuivatuksen onnistumisesta. Peruskuivatuksen vaatimaan yhteistyön järjestämiseen voi kysyä apuja kirjoittajalta, tai maankuivatuksen ja ojituksen verkkosivulta.

Uusi hallitusohjelma ohjaa meitä ottamaan työssämme huomioon myös ilmastonmuutoksen ja siihen sopeutumisen. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomme valtaojien peruskuivatussuunnittelijoille, maanomistajille ja ojaisännöitsijöille tietoa erilaisista ympäristön-, vesien- ja ilmastonsuojelun toimenpiteistä mm. uomien kunnossapitohankkeisiin. Samoin mietityttää se, onko tarvetta muuttaa lisää uomien mitoitusohjeistusta vastaamaan ilmaston muuttuneita olosuhteita, josta hyvänä esimerkkinä ovat viime vuosien aikana havaitut sään äärevöitymiset, kuten voimakkaat rankkasateet, pitkät kuivuusjaksot ja leudot talvet. Vuosien välinen vaihtelu monitodennäköisesti lisääntyy ja sitä myöden ennustettavuus heikkenee. Hyvää vesitietoa kaikille kiinnostuneille löytyy verkosta vesi.fi sivuilta.

Takaisin perunapeltoon. Pelto on resurssi ja pellon kasvukunnosta huolehtiminen varmistaa viljelijälle parhaan mahdollisen tuoton. Näen, että se päivä on jo tulossa, kun viljelijä huomioi hyvänä vaihtoehtona tai itsestäänselvyytenä myös peltojen monimuotoisuuskaistat, valtaojien tulvatasanteet, tai pellonkäytön muutoksen ilmastoystävällisempään suuntaan. Uskon, että täällä Suomessa voin omilla valinnoillani vaikuttaa siihen, miten ruokaa tuotetaan ja että suomalainen ruuantuottaja tekee itsekin valintoja kehittämällä tuotantoa ollaksemme maailman parhaimpia ruuantuottajamaita kaikilla mittareilla. Meillä on jo nyt tiloja, joilla näin tehdään ja joiden menestys perustuu juurikin tähän… Mitähän sitä huomenna söisi?

 

Outi Leppiniemi
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, ympäristö ja luonnonvarat vastuualue/Vesistöyksikkö
puh. 0295 028 016, 050 350 9328
outi.leppiniemi(at)ely-keskus.fi

 

Harjoittelu peruskuivatuksen parissa

Agrologikoulutukseen SeAMKille hakiessani mielessäni oli jo vahva kuva siitä, että päädyn ELY:lle erikoistumisharjoitteluun. Ja näin kävi! Halusin tutustua valtionhallinnollisiin työtehtäviin, ja pääsin EPO ELY:n vesistöyksikköön tulvasuojelu- ja peruskuivatusryhmään ”konttorirotaksi”.

Kesäkuussa alkoi harjoittelu valtion virkamiehenä. Harjoittelun sisältö on muokkautunut tarpeiden mukaan, ja olen päässyt tutustumaan itselle uusiin ja mielenkiintoisiin aiheisiin, kuten kustannusosittelun päivitykseen ja ArcGIS-paikkatietoalustan käyttöön. Konttorirotta on päästetty välillä luontoonkin mm. mittaamaan vedenpinnan korkeuksia ja tutustumaan ojitusyhteisön hankkeeseen. Kentällä kokee ahaa-elämyksiä, kun toimistossa kartalta ja asiakirjoista havaitut asiat näkee käytännössä. Samalla tulee lisää tärkeää paikallistuntemusta ja tapaa uusia ihmisiä. Paikallisten ihmisten kanssa jutustellessa voi saada arvokasta tietoa käsillä olevaan tehtävään liittyen. Vaikkakin ELY varmasti näyttäytyy paljolti valvovana ja ohjaavana valtion virastona, se on myös vahvassa roolissa asiakkaiden palvelemisessa ja neuvomisessa. Asiakaspalvelua tehdään niin konttorissa kuin kentälläkin.

Kaupan päälliseksi sain myös opinnäytetyön aiheen ELY-keskukselta. Työn alla on nyt Urakointi-osio Ojitusisännöinti-oppaaseen. Opas toimii tulevaisuudessa ojitusisännöitsijöiden käsikirjana. Aihe on tutustuttanut minut monipuolisesti peruskuivatushankkeessa tarvittavaan lainsäädäntöön sekä muihin ohjeisiin ja määräyksiin. Vinkkinä saadut YSEt, RYLit ja RILit olivat ensiksi suuria kysymysmerkkejä, mutta aineistoon perehtyessä niistä alkaa tulla jo melkein hyviä ystäviä. YSE käsittää siis rakennusurakan yleiset sopimusehdot, RYLit ovat rakentamisen yleisiä laatuvaatimuksia ja RILit Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n julkaisemia ohjeita ja normeja. Kahlattavaa on vielä, ja peruskuivatushankkeissa mukana olleita ihmisiä haastateltavana.

Harjoittelussa on ollut mukavaa se, että harjoittelijat otetaan hyvin vastaan ja nopeasti pääsee osaksi työporukkaa. Itselläni on ollut hyvät ohjaajat ja töitä on riittänyt. ELY:n harjoittelussa saa olla omatoiminen, mutta apua on aina tarjolla. Ja mikä parasta – huumori kukkii täällä harmaiden virkamiestenkin keskellä!

 

Piritta Salminen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Vesistöyksikkö

Pelto-ojan pohjalla

Meillä täällä Etelä-Pohjanmaalla maasto on niin kovin tasaista, että ylämäet eivät turhia rasita, maisema avautuu horisonttiin ja tasatyöntö on kova sana. Se tasaisuus sitten kostautuu, kun yritetään saada vesiä kulkemaan pois peltoalueilta.

Suomi kuivatettiin sotien jälkeen rakentamalla valtaojaverkosto ja niin sai kansa leipää pöytään. Valtaojien rakentaminen tehtiin aikoinaan lähes tykkänään lapiotyönä ja valtio jakoi lainaa sekä valvoi viime vuosituhannen loppupuolelle saakka niiden kunnossapitoa. Vasta aivan viime vuosina on valtaojien kaivu ja kunnossapito sysätty maanomistajille, joille asia usein tulee täydellisenä yllätyksenä.

 Viljelijän märkä pelto kertoo huonosta paikalliskuivatuksesta, mutta myös peruskuivatuksen puutteesta. Jotain tarttis teherä ja vaikeinta on usein se, että asian ratkaisemiseen tarvittaisiin myös muita valtaojan varrella viljeleviä maanomistajia. Yleisesti ottaen ei ikävä kyllä riitä, että pannaan takamarkilla oleva kaivinkone iskuun ja kuopaistaan siitä omasta kohdasta pahimmat pois, vaan pahimmillaan tai parhaimmillaan, kunnostettavaa valtaojaa on kilometritolkulla.

 

”Valtaoja etsii kaivajaa ja silta rakentajaa”

 

 

 

Etelä-Pohjanmaalla on tuhansia vanhoja ja muutama uusikin ojitusyhteisö, joiden tehtäväksi on siunaantunut näiden valtaojien vesilain mukainen kunnossapito. Ojitusyhteisöön kuuluvat ne maanomistajat, jotka saavat kuivatuksesta hyötyä ja yhteisön toimitsijoiksi kutsutaan maanomistajia, jotka ovat valittu hoitamaan yhteisön asioita. Olen ollut mukana jo kymmenissä ojitusyhteisöiden kokouksissa ja nostan hatun korkealle kaikille hankkeissa mukana olleille maanomistajille.

Ojitusyhteisön toimitsijan rooli ei ole kovin hääppöinen. Varsinkin isoissa hankkeissa, joissa on mukana satoja maanomistajia, ei voi välttyä siltä, että ovesta sataa lunta tupaan keskellä kesää. Toimitsijan kuuluisi olla lähes yli-ihminen ja osata ratkoa tarvittaessa useamman sukupolven kestäneet riidat, sekä hallita suvereenisti vesilaki ja ojan kaivu.

Hankkeen toimitsijalta vaaditaan hyvien sosiaalisten taitojen lisäksi kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja hyvää oman alueen tuntemusta. Pienistä ei pidä pelästyä ja kaikki puhujanlahjat saa ottaa käyttöön. Kun sitten lopulta valtaoja toimii moitteetta ja kylän asiat on ruodittu kolmeen kertaan jokaisessa kokouksessa, toivoisin, että kaikki toimitsijat palkittaisiin vähintään kutsulla linnan juhliin – jälleen kerran on varmistettu se, että kansalla on leipää pöydässä. 

Outi Leppiniemi
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus