Harjoittelu peruskuivatuksen parissa

Agrologikoulutukseen SeAMKille hakiessani mielessäni oli jo vahva kuva siitä, että päädyn ELY:lle erikoistumisharjoitteluun. Ja näin kävi! Halusin tutustua valtionhallinnollisiin työtehtäviin, ja pääsin EPO ELY:n vesistöyksikköön tulvasuojelu- ja peruskuivatusryhmään ”konttorirotaksi”.

Kesäkuussa alkoi harjoittelu valtion virkamiehenä. Harjoittelun sisältö on muokkautunut tarpeiden mukaan, ja olen päässyt tutustumaan itselle uusiin ja mielenkiintoisiin aiheisiin, kuten kustannusosittelun päivitykseen ja ArcGIS-paikkatietoalustan käyttöön. Konttorirotta on päästetty välillä luontoonkin mm. mittaamaan vedenpinnan korkeuksia ja tutustumaan ojitusyhteisön hankkeeseen. Kentällä kokee ahaa-elämyksiä, kun toimistossa kartalta ja asiakirjoista havaitut asiat näkee käytännössä. Samalla tulee lisää tärkeää paikallistuntemusta ja tapaa uusia ihmisiä. Paikallisten ihmisten kanssa jutustellessa voi saada arvokasta tietoa käsillä olevaan tehtävään liittyen. Vaikkakin ELY varmasti näyttäytyy paljolti valvovana ja ohjaavana valtion virastona, se on myös vahvassa roolissa asiakkaiden palvelemisessa ja neuvomisessa. Asiakaspalvelua tehdään niin konttorissa kuin kentälläkin.

Kaupan päälliseksi sain myös opinnäytetyön aiheen ELY-keskukselta. Työn alla on nyt Urakointi-osio Ojitusisännöinti-oppaaseen. Opas toimii tulevaisuudessa ojitusisännöitsijöiden käsikirjana. Aihe on tutustuttanut minut monipuolisesti peruskuivatushankkeessa tarvittavaan lainsäädäntöön sekä muihin ohjeisiin ja määräyksiin. Vinkkinä saadut YSEt, RYLit ja RILit olivat ensiksi suuria kysymysmerkkejä, mutta aineistoon perehtyessä niistä alkaa tulla jo melkein hyviä ystäviä. YSE käsittää siis rakennusurakan yleiset sopimusehdot, RYLit ovat rakentamisen yleisiä laatuvaatimuksia ja RILit Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n julkaisemia ohjeita ja normeja. Kahlattavaa on vielä, ja peruskuivatushankkeissa mukana olleita ihmisiä haastateltavana.

Harjoittelussa on ollut mukavaa se, että harjoittelijat otetaan hyvin vastaan ja nopeasti pääsee osaksi työporukkaa. Itselläni on ollut hyvät ohjaajat ja töitä on riittänyt. ELY:n harjoittelussa saa olla omatoiminen, mutta apua on aina tarjolla. Ja mikä parasta – huumori kukkii täällä harmaiden virkamiestenkin keskellä!

 

Piritta Salminen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Vesistöyksikkö

Terveiset Hämeenlinnasta!

Et ehkä tiennyt, että täällä kaukana Hämeessä istuu yksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen työntekijä?

Alkujaan olen tullut Hämeen ELY-keskukseen jo vuonna 2013 tekemään peruskuivatushankkeiden tallentamista, sen jälkeen olin hetken aikaa myös patoturvallisuustehtävissä ja luomassa patoturvallisuuden tietojärjestelmää. Pienen tauon ja postin jakamisen jälkeen hyppäsin takaisin vuonna 2017 Hämeen ELY-keskukseen suunnittelemaan ja ratkaisemaan ongelmaa, jolla saataisiin peruskuivatushankkeet näkymään karttaohjelmissa viivamaisena täällä Hämeessä. Tällöin oli jo selvää, että muissakin ELY-keskuksissa on samanlainen toive. Viivamaisella esitystavalla hankkeiden tarkastelu helpottuisi. Pääosin vanhoja hankkeita on digitoitu Vesistötyö -tietojärjestelmään pisteenä niin, että ojituksen nollapaalu on laitettu osoittamaan hankkeen paikkaa. Tämä on koettu usein riittämättömäksi, sillä pelkän pisteen näkyminen ei kerro kuinka laajasta alueesta on todellisuudessa kyse. Hankkeet voivat olla pitkiä ja niissä saattaa olla laajoja hyötyalueita ja useita kuivatuskuntia, kaukana ensimmäisestä nollapaalusta. Tällöin Hämeessä vasta aloitettiin hankkeiden digitointi viivana, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa viivamaisena oli digitoitu jo pitkään, mutta yhtenäistä ohjetta näihin digitointeihin ei ollut olemassa.

Viiva kertoo enemmän kuin piste

 

Hämeestä siirryin sitten Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen jatkamaan tämän asian ratkaisemista ja luomaan digitointiohjetta, jota voitaisiin käyttää valtakunnallisesti. Samalla toteutin myös selvityksen vanhojen peruskuivatushankkeiden digitoinnista ja vesiyhteisörekisterin tarpeesta ELY-keskuksissa. Tällä selvityksellä kartoitettiin eri ELY-keskuksissa jo tehtyä digitointityötä ja toiveita sen kehittämiselle. Kesällä siirryin hetkeksi Kainuun ELY-keskuksen digitoimaan tulvapenkereitä ja maapatoja kartoille ja syksyllä palasin takaisin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen. Nyt tarkoituksena on saattaa digitointiohje ja selvitys loppuun.

Valtakunnallisen ohjeen luomisen haasteita

Hankalaksi valtakunnallisen ohjeen tekemisen on tehnyt se että, eri ELY-keskuksissa on erilaisia toiveita. Hämeessä on aina toivottu ojaviivan näkymistä kartalla, kun taas Etelä-Pohjanmaalla on koettu hyötyalueen näkyminen tärkeäksi. Tähän lisäksi kaikkien muiden ELY-keskusten toiveet! Työssäni on ollut haastavaa ottaa kaikkien toiveet ja mielipiteet huomioon. Toisaalta olen oppinut kyseenalaistamaan omia ratkaisujani sekä huomannut, että yhteen sovittamalla kaikkien osapuolten hyvät ideat, voidaan toteuttaa loistava idea.

Toiveenani on, että viimein kaikki ELY-keskukset saisivat digitointiohjeen, jolla nämä vanhat hankkeet saadaan toiveiden mukaan näkyviin Vesistötyö -tietojärjestelmään ja Karpaloon. Joskus tulevaisuudessa ehkä jopa näkyviin julkisesti kaikille niin että, jokainen maanomistaja pääsisi itse tarkistamaan kuuluuko hän vesiyhteisöön ja mikä yhteisön toiminta-alue on.

Valtakunnallinen työ onnistuu tekniikan avulla

Kummallisinta tässä pomppiessani eri ELY-keskusteen välissä on ehkä se, että olen koko ajan istunut täällä Hämeenlinnassa, tuttujen työkavereiden ympäröimänä tietäen, että osa työkavereistani istuu jossain aivan muualla. ”No, tämä on tätä nykyaikaa.” Skype, Yammeri, sähköposti, Taimi ja kaikki tietojärjestelmät ovat mahdollistaneet työntekemisen kaukaa käsin.  

Teea Niskanen
Vesitaloussuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus