Kevään kelirikkokausi on jälleen alkanut

Maaliskuun lopun sekä huhtikuun alun talviset kelit viivästyttivät kevään kelirikkokauden alkamista. Nyt säätila on kuitenkin alkanut lämmetä ja pintakelirikkoa on alkanut esiintyä jo laajemmin alueemme soratiestöllä. Kelirikko etenee tyypillisesti myös tänäkin keväänä alkaen rannikolta sisämaata kohti.

Kevään sää on yksittäinen merkittävin tekijä, joka vaikuttaa kelirikon muodostumiseen. Tuuliset ja aurinkoiset säät auttavat tierakenteen kuivumista. Myös yöpakkaset kuivattavat tienpintoja. Vesi- ja räntäsateet puolestaan pahentavat tilannetta, sillä vesi ei usein pääse poistumaan tieltä pientareella olevan lumen ja jään takia.

Liejuinen soratie kuvattuna läheltä tien pintaa.

Kun soratien sulaminen alkaa keväällä, ensimmäisenä sulaa tien pintakerros ja tämän vaikutuksena siinä voi esiintyä liejuuntumista ja pehmeyttä. Tätä kutsutaan pintakelirikoksi. Sulaminen etenee vaiheittain. Mikäli syvemmälle tierakenteeseen on päässyt jäätymään vettä ja mikäli vesi ei pääse haihtumaan tierakenteesta, voi syntyä runkokelirikkoa, joka aiheuttaa merkittävää haittaa liikenteelle. Runkokelirikon esiintyminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin pintakelirikon.

Hiekkatiellä näkyy pintakelirikkoa eli tien pinta on liejuinen.

Pintakelirikko on hyvin tuttu näky pohjalaissorateillä keväisin sekä syksyisin sateiden aikaan. Ilmastonmuutoksen myötä pintakelirikkoa voi esiintyä jopa talvikuukausina pitkinä leutoina ajanjaksoina etenkin vesisateiden seurauksena.

Pahimpia kelirikkokohtia pystytään vuosittain korjaamaan kesäisin tierakenteiden kuivuttua nykyisen rahoituksen puitteissa noin 10 km matkalla koko Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Sorateitä on yhteensä 2600 kilometriä, joten korjattavia kohteita riittää jatkossakin.

Kelirikosta varoittavia liikennemerkkejä on pystytetty alueen soratiestölle, sekä kelirikkomurskeita on ajettu paikoittain

Kelirikon hoito aiheuttaa haasteita tienpitäjälle ja siitä pyritään varoittamaan tienkäyttäjiä liikennemerkein. Kelirikkoa voidaan hoitaa ainoastaan ajamalla kelirikkomursketta pahiten pehmenneisiin tieosuuksiin, sekä kevyesti lanaamalla tien pintaa. Kelirikon pehmentämillä soratieosuuksilla normaalit soratien pintakunnon laatuvaatimukset eivät ole voimassa, vaan tiet pyritään pitämään liikennöitävässä kunnossa. Viimeisenä toimenpiteenä voidaan kelirikon vuoksi joutua asettamaan tielle painorajoitus.

Tiehöylä tekee kevään muokkaustöitä soratiestöllä.

Tulevien viikkojen säät näyttävät joudutaanko asettamaan tiestölle tämän kevään aikana painorajoituksia kelirikosta johtuen. Toivomme aurinkoisten ja tuulisten kevätsäiden jatkuvan, jotta kelirikosta selvittäisiin vähäisillä tienhoidollisilla toimenpiteillä. Kelirikon vuoksi painorajoituksia tiestölle ei ole toistaiseksi pohjalaismaakunnissa jouduttu asettamaan (tilanne 12.4.2022).

Alla olevasta linkistä pääset seuraamaan ajankohtaista painorajoitusten tilannetta tiestöllä, sekä muita liikennetietoja:
Painorajoitusten tilanne kartalla, Fintraffic (liikennetilanne.fintraffic.fi)

– Painorajoitusten ajankohtaisen tilanteen näet valitsemalla oikealta pudotusvalikosta ”painorajoitukset”

Liikenteen asiakaspalvelun palauteväylä (www.palautevayla.fi/aspa) on ensisijainen palauteväylä tienkuntoon liittyvissä asioissa. Ilmoita liikennettä vaarantavista ongelmista suoraan Tieliikennekeskuksen Tienkäyttäjän linjalle numeroon 0200 2100 (24/7).

Blogikirjoittajan kuva,

Ville-Petteri Luomanen
Tienpidon asiantuntija,
Tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus,
liikenne ja infrastruktuuri

Aurataanko talvella enää lunta?

Höylä_Granqvist

Moni tienkäyttäjä mieltää, että tärkein työtehtävä talvella on teiden auraaminen puhtaaksi lumesta. Sitä se toki onkin sellaisina talvina, jolloin lunta tulee kuin joskus muinoin 80-luvulla, ja talveksi riittää vakaita, pitkiä pakkasjaksoja. Talvet ovat muuttuneet menneistä paljon. Tästä on seurannut painopisteen muutoksia maanteiden talvihoidon töihin sekä vaatimukset urakoitsijan valppaana oloon ovat lisääntyneet.

Sääolosuhteet ovat viime vuosina muuttuneet selvästi. Lunta sataa talven aikana yhä vähemmän ja pieniä määriä kerrallaan. Sen sijaan lämpötila liikkuu yhä enemmän 0 °C molemmin puolin: jäätymispisteen alitus ilmoittaa lukumäärän lämpötilan laskemiselle plusasteista pakkasen puolelle talven aikana. Käytännössä tämä karkealla tasolla kertoo siitä, että liukkaudentorjunta tulee yhä suuremmaksi ja tärkeämmäksi osaksi talvihoitoa. Suolausta tarvitaan ympäri talvikauden enemmän ja alemmalla tiestöllä kuluu enemmän hiekkaa. Viime talvikautena hiekkaan kuluikin Etelä-Pohjanmaan ELY:n alueella ennätystahtiin.

Kaavio_Granqvist

Keskilämpötilan, talvikausina kertyneen lumisateen määrän sekä jäätymispisteen alitusten lukumäärien kehitys Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella.

Sen lisäksi, että lumisateen kokonaiskertymä oli viime talvikaudella pieni, myös yksittäisien lumisateiden lumikertymät olivat pieniä. Kerralla sataneen lumen määrä oli monesti niin pieni, ettei sitä lähdetty auraamaan. Kun tällaisia pieniä lumisateita tuli useita peräkkäin, eikä lumi sulanut välillä pois, liikenne tallasi lumen ja teille muodostui jäisiä polanteita. Tilanteen jatkuessa pitkään jopa tiehöyläkin oli vaikeuksissa tasoitustöissä. Siellä, missä pieniä lumisateita aurattiin ja / tai muodostuneita polanteita oltiin ajoissa tasaamassa, isompia ongelmia ei ollut.

Kelirikko oli ennen vain kevään riesa, kun talven lumet ja roudat sulivat pois. Kosteammat ja leudommat syksyt sekä alkutalvet ja tien rungon jäätymisen siirtyminen myöhemmäksi ovat tehneet kelirikon tavalliseksi myös syksyllä ja jopa talvellakin. Tällä hetkellä esimerkiksi Varsinais-Suomessa on tavallista, että sorateillä on kelirikkoa koko talven ajan. Jos sääolosuhteet jatkavat muuttumista samaan suuntaan kuin viime vuosina, tulee kelirikko olemaan arkipäivää talvisin myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella. Pintakelirikko_Granqvist

Tämän marraskuun aikana ongelmat ovat olleet monimuotoisia juuri sorateillä. Metsäiset mäet ovat saattaneet olla jäisiä, kun taas pelto-osuudet ovat olleet kelirikon runtelemia. Kun yhtälöön vielä lisätään lämpötilan sahaaminen plus- ja miinusasteiden välillä, on tuloksena soratiestö, jota on lähes mahdoton pitää täydellisessä kunnossa. Pienenä lisänä tähän korkeamman tason yhtälöön on myös kelirikko- ja sorastusmurskeiden tonnimäärien väheneminen uusissa hoitourakoissa. Hienoista hankkeista huolimatta päivittäinen kunnossapito yhä kurjistuu Suomessa. Haasteellisiin keleihin ja koloihin tulee myös tienkäyttäjien varautua oikealla ajonopeudella.

Vaihtelevat sääolosuhteet tarkoittavat tiuhaan tahtiin muuttuvia keliolosuhteita koko tiestöllä. Niiden hallitseminen edellyttää jatkuvaa tiestön tilan seurantaa hoitourakoitsijalta. Lisäksi tarvittavien toimenpiteiden ennakointi on erityisesti viime talven kokemusten perusteella kultaakin kalliimpi taito urakoitsijalle. Siellä, missä ennakointi oli epäonnistunut, ongelmia oli pahimmillaan lähes koko talven. Orastavassa alussa oleva digitalisoituminen tuottanee apuja paikallisten sääilmiöiden havaitsemiseksi. Nykyinen tiesääkameraverkko on liian harva kertomaan totuutta paikallisista pienimuotoisista sääolosuhteista nykytilanteessa, kun vakaat talvikelit ovat toistaiseksi muisto vain. Hoitourakoitsijat tulevatkin tarvitsemaan uusia apuvälineitä tiestön kokonaistilan hahmottamiseen autolla tehtävien tiestötarkastusten tueksi.

 

granqvist_elina_6_2016-003

 

Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Kevättä rinnassa, ilmassa ja tien pinnassa

Lumet ovat sulamassa ja pienimmätkin tiet alkavat kuoriutua lumen ja jään alta auringon valoon. Piinaavat polanneurat sulavat pois, ja päällysteiden saamat vauriot tulevat esiin koko komeudessaan. Kevät on alkanut. Yksi kevään varma merkki on kelirikon alkaminen. Tien pinta tai syvemmällä olevat rakenteet pehmenevät niin paljon, että tiellä kulkeminen on hankalampaa. Joskus kulku voi kokonaan tyssätä, jos tilanne pääsee oikein pahaksi.

Tänä keväänä kelirikon ennustetaan olevan keskimääräistä vaikeampi Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja läntisimmän Etelä-Pohjanmaan alueella. Alkutalvella pohjaveden pinta oli korkealla, ja tierakenteisiin on päässyt muodostumaan jäätä. Kuitenkin viime viikolla kelit ovat enimmäkseen suosineet kelirikkoisia teitä: yöt ovat olleet pakkasen puolella ja päivät aurinkoisia ja tuulisia. Jos sama sää vallitsee jatkossakin, tien pinta kuivuu nopeammin ja etenkin pintakelirikon riski pienenee. Aukeilla paikoilla sorateiden pinnat saattavat jo olla osin kuiviakin, mutta metsäisillä osuuksilla voi löytyä vielä teitä, joissa tien pinta on jäässä. Toisin sanoen: kevään sää viime kädessä määrää, minkälainen kelirikkokevät tulee olemaan.


Sorateiden ennustettu suhteellinen kelirikkopituus, kevät 2017 (Ilmatieteenlaitoksen kelirikkomalli kuvan lähteenä)

 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella pintakelirikko on suurin kelirikko-ongelma. Pintakelirikoksi kutsutaan soratien pintakerroksen pehmenemistä, jolloin tie muuttuu huonosti kantavaksi. Tien pinnassa oleva kosteus muuttaa tiepinnan pahimmillaan velliksi, ja liikenteen kulkeminen hankaloituu, jopa estyy. Keväällä kosteus on peräisin yleensä roudan sulamisvesistä. Ajan saatossa sorateitä on tehty erilaisista paikallisista materiaaleista, eikä ole ollenkaan tavatonta, että rakenteissa on routivaa materiaalia. Jos soratien pinnan alla oleva tierakenne on routivaa, ei pinnasta sulava vesi pääse kulkeutumaan pohjamaahan tai sivuojiin vaan jää pintakerroksiin pehmentämään pintaa. Pitkät tai rankat sadekaudet voivat myös aiheuttaa pintakelirikkoa mihin vuodenaikaan tahansa. Kosteat syksyt ja leudot talvet ovatkin lisänneet pintakelirikkoa ajallisesti.

Runkokelirikko on kelirikkotyypeistä vaikeampi. Tierakenteessa oleva hieno maa-aines imee vettä, kun routaantuminen on käynnissä. Tästä seuraa jäälinssien muodostuminen tien runkoon. Keväällä, kun nämä jäälinssit alkavat sulaa, tierakenteen vesipitoisuus kasvaa eikä tien rakenne kestä liikenteen kuormia, kuten normaalitilassa. Mitä enemmän raskasta liikennettä runkokelirikon kiusaamalla tieosuudella kulkee, sitä enemmän pumppautuu jäälinsseistä sulamisvettä yhdessä hienoaineksen kanssa tien pintaan. Asiaa voi miettiä myös hiekkalaatikkoperspektiivistä: mitä tapahtuu, kun lisätään märkään soramurskeeseen savea ja paljon vettä? Kuravelliä on seurauksena, luonnollisesti. Eikä liikennettä kantavaa kuravelliä ole vielä tullut vastaan ainakaan maanteillä. Siksi etenkin raskaan liikenteen jäljiltä jää runkokelirikkoiselle tielle pahoja uria ja epätasaisuuksia. Tie voi myös vaurioitua pahoin pysyvästi.

Kuvan lähde Sorateiden kunnossapito, Liikenneviraston ohjeita 1/2014.

Miten sitten saadaan liikenne kulkemaan, jos tie pehmenee lasten rakastamaksi kuravelliksi? Yksittäisiin pahimpiin kohtiin varaudutaan ajamaan nk. kelirikkomursketta, jossa hienoainesta ei juuri ole. Jokaisessa hoidon alueurakassa on varattu urakassa käytettäväksi jonkin verran tällaista mursketta. Karkealla murskeella saadaan pahimmin pehmenneitä kohtia liikennöitävään kuntoon. Toki painorajoituksia voidaan joutua asettamaan tästäkin huolimatta. Silloin voidaan sallia raskaammista ajoneuvoista tielle kulkemaan vain ne, joiden päivittäinen kulkeminen on jollain tavalla tärkeää, kuten maito- ja linja-autot, tai hälytysluontoiset ajot. Ajantasainen painorajoitustilanne löytyy Liikenneviraston Liikennetilanne -kartasta (http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi/ .

Osassa Suomea on myös kokeilussa säädettävillä rengaspaineilla varustettuja puutavara-autoja. Painorajoitetulle tielle voidaan myöntää kulkulupa tällaiselle autolle, koska säädettävien rengaspaineiden ansiosta tie selviää huomattavasti vähemmin vaurioin tavalliseen puutavara-autoon verrattuna painon levitessä isommalle alalle. http://www.liikennevirasto.fi/-/uusi-lupakaytanto-helpottaa-puukuljetuksia-kelirikkoaikaan#.WNzNd8tMSkY .

Runkokelirikkoisilla teillä tilanne voi äityä niin pahaksi, ettei sinne raskaalla ajoneuvolla ole ollenkaan asiaa. Kun tierakenne on riittävästi hienoaineksen ja veden seoksen vallassa, voi jopa koko tie antaa periksi ajoneuvon alla.

Kelirikon lisäksi on myös muita liikennettä häiritseviä kevään merkkejä tiestöllä. Erilaisia routaheittoja, reikiä ja päällystehalkeamia löytyy suurella todennäköisyydellä. Osa vaurioista poistuu roudan sulamisen jälkeen, osa taas jää pysyväksi haitaksi ja korjausta odottamaan. Hiekoitushiekka alkaa myös näihin aikoihin häiritä pyöräilijöitä ja hengityselimistöltään herkimpiä. Hiekat tullaan harjaamaan kevään aikana pois ja se työ on jo aloitettu.

Lue lisää kelirikosta:

Painorajoituksista


Elina Granqvist
Tienpidon suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus