Mihin sitä liikennemäärätietoa tarvitaan?

Tie- ja liikenneasioissa liikennemäärä on avainsana. Liikenteen ammattilaiset toistelevat sitä perustellessaan tien hoidon tasoa tai valittuja parantamistoimenpiteitä. Myös tavalliset tienkäyttäjät ovat vuosien kuluessa oppineet perustelemaan vaatimuksiaan tien suurilla liikennemäärillä.

Liikennemäärällä onkin suuri merkitys jo ihan uuden tien suunnittelusta lähtien. Laadimme ennusteita suunnitellun tien liikennemääristä yleensä 30 vuoden päähän. Liikennemäärän ja tien toiminnallisen luokan (valta-, kanta-, seutu- tai yhdystie) perusteella määräytyy esimerkiksi uuden tien geometria ja käytettävät liittymätyypit. Tänä vuonna uutena asiana tuli voimaan LVM:n asetus maanteiden ja rautateiden pääväylistä (runkoverkoista). Yksi tärkeimmistä kriteereistä pääväylien määrittelyssä oli tien kokonaisliikennemäärä ja raskaiden ajoneuvojen liikennemäärä.

Ruuhkaa Vaasan yhdystiellä kiertoliittymässä

Kuva: Mikko Käkelä

Tien hoitoon vaikuttavat toiminnallinen luokka ja liikennemäärä

Tien hoidon tasoon vaikuttaa tien toiminnallisen luokan lisäksi tien liikennemäärä. Ehkä selvimmin tämä näkyy talvella, kun pikkutiellä hoidon toimenpiteet tuntuvat viipyvän ja ajo-olosuhteet ovat joskus hyvinkin haastavat. Teiden hoitoluokitusta ollaan parhaillaan muuttamassa siten, että erityisesti talvihoidon tasoa korotetaan vähäliikenteisemmällä tieverkolla. Raskaan liikenteen määrä otetaan entistä tarkemmin huomioon tien hoitoluokkaa määriteltäessä. Valitettavasti teiden hoidon parantamiseen käytettävä lisäraha otetaan pois tienpäällystysrahoista. Vuosittaiset tienpäällystyspituudet jäävät siis yhä kauemmaksi siitä tasosta, joka vaadittaisiin teiden päällysteiden nykykunnon säilyttämiseksi.

Vähäliikenteiset tiet kannattaa hoitaa sorateinä. Liikennemäärän kasvaessa useihin satoihin autoihin vuorokaudessa tulee mietittäväksi tien päällystäminen. Vilkasliikenteisen soratien hoito tulee nimittäin ajan mittaan kalliiksi.

Yksityisteillä liikennelaskentoja ei yleensä tehdä, vaan liikennetiedot perustuvat yleensä tiekunnan ilmoituksiin ja tienvarren asutuksen ja/tai läpikulkuliikenteen määrään. Valtiokin voi suorittaa liikennelaskentaa yksityistiellä. Esimerkiksi, jos tarkoituksena on ottaa yksityistie valtion ylläpitämäksi maantieksi. Valtio voi tietyin edellytyksin myöntää järjestäytyneelle yksityistiekunnalle parantamisavustuksia. Avustuksia mietittäessä tien kuntoa täytyy suhteuttaa tien liikennemääriin.

Talvikuva, hiljainen tie

Liikennemääriä mitataan säännöllisesti

Teiden liikennemääriä lasketaan jatkuvasti tietyllä kierrolla suorittamalla yleistä liikennelaskentaa. Joka vuosi ei lasketa kaikkia teitä ja pikkuteillä liikennelaskentojen välillä on useita vuosia. Välivuosien liikennemäärätiedot lasketaan (interpoloidaan) liikenteen kasvukertoimien avulla. Kasvukertoimet vaihtelevat tieluokasta ja tien sijainnista riippuen. Pääteillä suoritetaan myös jatkuvaa liikennelaskentaa liikenteen automaattisten mittauspisteiden (LAM) kohdilla.

Olen seurannut pohjalaismaakuntien pääteiden liikennemäärien kehitystä LAM-pisteiden liikennemäärätietojen avulla vuodesta 1995. Pääteiden kokonaisliikennemäärät ovat tänä aikana kasvaneet keskimäärin 40 % ja raskaan liikenteen määrä 36 %. Samaan aikaan raskaan liikenteen massat ja mitat ovat jatkuvasti kasvaneet. Kuitenkin käytössä oleva tieverkko on suurelta osin sama kuin 20 vuotta sitten.

Lisätietoa: Liikennemääräkartat (eri valinnoilla, voit tutkia eri liikennemääriä tarkemmin)

Lue myös aiempi blogi tiestön telematiikasta.

 

Jarmo Salo
Yksikön päällikkö, Liikennejärjestelmäyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Pirätä tähän

Kuvat ja teksti: Inga-Maaret Aikioniemi

Pieni pohjalaismaakuntia esittävä kartta on täynnä merkintöjä. Yksi merkki jokaisen kunnan kohdalla jossa olen vieraillut. Syitä on monia: Alavudella tutustuin tietyömaahan, Mustasaaressa olin mukana metsäarvion teossa, Korsnäsissä kuvasin museosiltaa, Lapualla vierailin paikallisessa yrityksessä, Kauhavalla maatilalla… listaa voisi jatkaa pitkälle!

Olen pian viidennen vuoden viestinnän opiskelija Vaasan yliopistosta. Vaikka neljä vuotta on vierähtänyt Vaasassa, ovat juureni vahvasti Lapissa ja henkinen kotini Rovaniemellä. Vierailuni Pohjalaiskunnissa ovat olleet lähinnä ohiajoa, Vaasaa ja Mustasaarta lukuun ottamatta, sillä lomani ja kesät olen viettänyt Lapissa. Tämä kesä on ollut ensimmäinen Lapin ulkopuolella.

Img_0282m

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistomaisemaa lähellä Kyrönkankaan kesätietä (museotie)

Olen työskennellyt viestintäharjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella tämän kesän ja saanut samalla mahdollisuuden tehdä oman alani töitä. Rutiinihommien, kuten tiedotteiden välittämisen sekä blogin ja somen päivittämisen lisäksi olen päässyt mukaan mielenkiintoisiin projekteihin. Juttukeikoilla olen haastatellut esimerkiksi investointitukia saaneita yrityksiä, kiertänyt koulutuskeskuksia ja tutustunut Pohjalaismaakuntien historiaan museoteiden- ja siltojen kautta.

Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että tietämykseni pohjalaismaakunnista oli kesän alussa suhteellisen rajallinen. Tiesin muutaman kunnan, mutta en lähellekään kaikkia. Olen esittänyt lukuisia ”tyhmiä kysymyksiä” työkavereille ja haastattelemilleni ihmisille. Kesän lopussa pieni pohjalaismaakuntien kartta on painunut verkkokalvoille. Google mapsista on etsitty lukuisat reittiohjeet. Kerran onnistuin silti ajamaan harhaankin: Seinäjoelta Vaasaan matkatessani havahduin kylttiin ”Ylihärmä 17”. Onneksi Lapuankin kautta pääsee perille.

vasikka

Teiden varsilta on löytynyt aivan uusi maailma junantuomalle pohjalaiselle. Välissä pää on ollut pyörällä pohjalaismurteista, mitä ihmettä tarkoittaa markki ja kranni? Miksi ihmeessä tienvarsikyltissä käskettiin ”pirättää tähän”? Samalla olen ihaillut pohjalaista asennetta elämään, uskallusta yrittää ja rohkeutta toteuttaa omia ideoita. Mieleeni ovat jääneet erityisesti lausahdukset, kuten ”ei voi kehittyä jos ei uskalla” ja ”mehän ollaan täällä kaiken keskellä”. Usko omaan tekemiseen on luja.

Toimistopäivinä olen yrittänyt parhaani mukaan tallentaa haastattelemieni ihmisten tarinoita jutuiksi. Välillä se on tuntunut vaikealtakin: mitä tehdä, kun ei ymmärrä aiheesta mitään? Kuinka voi samaistua keneenkään, jonka arkea ei ole elänyt hetkeäkään? Yksi kesän hienoimpia asioita onkin ollut kaiken uuden omaksuminen, ei pelkästään paperilta lukien vaan suoraan paikan päällä oman alansa asiantuntijoilta. On tärkeää välittää Pohjalaismaakunnista löytyvä osaaminen ja asiantuntijuus myös muille luettavaksi. Näiden tarinoiden kertomiseen tarvitaan viestintää. ELY-kesänäni olen oppinut etenkin sen, kuinka tärkeää on tehdä aivan arkisia asioita tutuiksi viestinnän avulla.

Viimeisessä tekemässäni haastattelussa haastateltavani totesi, että täydellisyys on tylsää ja hämmennys hyvästä. Hämmennykseni tienvarsikyltistä vaihtuikin työkaverin oikaisun jälkeen oivallukseen. Siinä alkoi olla järkeä; pohjalaiskuntien kohdalla kannattaakin pysähtyä hetkeksi ihmettelemään elämänmenoa.

omakuva2_pieni

 

 

Inga-Maaret Aikioniemi
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Milloin Pohjanmaalla tulvii?

Pohjalaismaakunnat ovat olleet vuosisatoja tunnettuja tulvistaan. Tulvat ovat oleellinen osa pohjalaisuutta. Tulvat ja tulvientorjunta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat niin ihmisten elämään kuin ympäröivään luontoon.

tulvatpohjanmaa-tunnus_WEB

Perinteisesti Pohjanmaalla tulvii keväällä lumien sulaessa ja jäiden kasaantuessa padoiksi, jotka nostavat vettä hyvin nopeasti ja aiheuttavat yleensä ne pahimmat tulvavahingot. Jäiden lähtö on tärkeä kevään merkki ja siitä järjestetään monella paikkakunnalla veikkauksia. Kun 1960-luvulla kävin kansakoulua Siikajoella, niin koko pienen koulumme väki kiirehti jokirantaan katsomaan, kun luokkahuoneeseen kuului jäiden ryskettä. Kevät oli koittanut.

Kevättulvia osataan odottaa ja niihin on varauduttu. Tekojärvet on rakennettu ja luonnonjärviä säännöstellään ensisijaisesti niin, että kevään tulvahuippuja voidaan varastoida ja näin pienentää jokilaaksojemme tulvia. Pahimpien tulvien aikana tulvavesiä voidaan Kyrön- ja Lapuanjoella johtaa myös pengerten takana oleville peltoalueille.

Pohjanmaan jokien kevättulvat ajoittuvat keskimäärin huhtikuulle, mutta myös maaliskuu ja toukokuu ovat tunnettuja tulvakuukausia. Jos lumen sulaminen jää kovin myöhäiseen, tulvat ovat yleensä suurempia. Tällöin lumet sulavat kertarysäyksellä; muodostuu nopea ja suuri tulvahuippu. Aikaisemmin keväällä yöpakkaset hidastuttavat sulamista; tulva ajoittuu pidemmälle jaksolle ja tulvahuippu jää pienemmäksi.

Tulvista ja suurimmista vedenkorkeuksista on olemassa pitkät havaintosarjat, sillä ne ovat aina olleet merkkitapauksia. Aikakirjat kertovat, että 1680-luvun alussa Kyrönjoen alaosalla Mustasaaressa kevättulva vei mukanaan kolme myllyä. Seinäjoella Varattomanloukossa on suuressa kivessä edelleen nähtävillä vuoden 1888 tulvakorkeus. Kyrönjoen virtaamia on mitattu runsaat sata vuotta ja havaintojakson suurin virtaama on ollut lähes 600 m3/s (30.4.1922).

Tulvakuvasarja_AUTO_final_556x278px

Mutta Pohjanmaa tulvii muulloinkin kuin keväällä. Pahoja kesätulvia muistetaan varsinkin 1950- ja 1960-luvuilta, jolloin tulvat aiheuttivat Pohjanmaan viljelijöille suuria satomenetyksiä. Nämä tulvat olivat omalta osaltaan nopeuttamassa pitkään suunniteltuja Pohjanmaan jokirakentamisia, kuten laajamittaisia perkauksia, pengerryksiä, pumppaamoja, säännöstelypatoja sekä tekoaltaita. Näitä rakenteita löytyy runsaimmin juuri tulvaherkistä jokilaaksoista: Siikajoki, Pyhäjoki, Kalajoki, Perhonjoki, Lapuanjoki, Kyrönjoki ja Närpiönjoki.

Suuret syystulvat ovat olleet Pohjanmaalla selvästi harvinaisempia kuin kevät- ja kesätulvat. Viime vuosina syystulvia on kuitenkin sattunut kohtuullisen usein. Voimakkaat sateet ja vedellä kyllästynyt maaperä aiheuttivat esimerkiksi syksyn 2012 tulvat, jolloin pahimmat tulvavahingot kohdistuivat Lapväärtinjoelle ja Kauhajoelle. Lapväärtinjoki saavutti 6.10.2012 havaintohistoriansa toistaiseksi suurimman virtaaman lähes 200 m3/s, mikä vastaa tilastollisesti noin kerran sadassa vuodessa sattuvaa tulvaa.

Myös talvikaudella on tulvinut. Pääosin keskitalven tulvien syynä ovat olleet hyydepadot. Erityisen herkkä hyydetulville on ollut Ähtävänjoki, jossa hyyde aiheuttaa ongelmia keskimäärin joka toinen vuosi. Toisinaan jäätymisolosuhteet ovat hyvin otolliset hyyteen muodostumiselle ja hyydepatoja voi muodostua paljonkin. Näinhän tapahtui Pohjanmaalla tänä vuonna tammikuun alussa.

Helmikuu on ollut se kuukausi, jolloin Pohjanmaan joet eivät ole tulvineet. Helmikuun sateet tulevat yleensä lumena ja joet ovat jääpeitteisiä ja virtaamat pieniä. Tänä vuonna tuli todistettua, että Pohjanmaan joet voivat tulvia myös helmikuussa. Tarvittiin vain plussan puolella oleva lämpötila ja kunnon vesisade.suojaa_omaisuutesi_tulvalta

Pohjanmaan joet voivat siis tulvia vuodenajasta riippumatta, jos olosuhteet ovat tulville muutoin otolliset. Aina kannattaa olla varautunut, sillä pohjalainen joki tulvii herkästi ja vedet nousevat nopeasti.

Hyödyllistä tulvatietoa:
http://www.ymparisto.fi/tulvat
http://www.ely-keskus.fi/web/tulvatpohjanmaa

Rautio_Liisa

 

Liisa Maria Rautio
Vesistöpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus