Viestijälle vieraat vieraslajit

Kumpparit ja puutarhahanskat on jälleen kaivettu kaapista, sillä tämän kesän vieraslajitalkoot ovat pyörähtäneet käyntiin sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjanmaalla. Talkoita on luvassa heinä-elokuun aikana. Vieraslajien konkreettinen torjuntatyö on todella tärkeää, sillä vieraslajit ovat haitaksi Suomen luonnolle. Tärkeää on myös vieraslajeista sekä niiden torjunnasta viestiminen ja tiedottaminen. Mitä siis minä viestintäharjoittelijana teen vieraslajihankkeessa?

Käsi pitelee nippua kitkettyjä jättipalsameita. Taustalla kasvaa runsaasti jättipalsamia.
Nippu kitkettyjä jättipalsameja.

Ensimmäistä kertaa ELY-keskuksella

Maaliskuussa sain puhelun, jota olin odottanut jo parin kuluneen kevään ajan. Sain ensimmäisen oman alan työpaikan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselta Vaasan toimipisteeltä ja olin onnesta soikeana. ELY-keskus itsessään oli minulle melko tuntematon organisaatio, mutta olin kuullut siitä liikkuvan pelkkiä hyviä kokemuksia kanssaviestijöiden keskuudessa Vaasassa. Minulla oli mielikuva sisätyöstä ja valkoisista toimiston seinistä. Mutta enpä tiennytkään, mihin kaikkeen tulen pääsemään mukaan!

Hanke, jossa olen viestintäharjoittelijana, on nimeltään Inspect. Se on Suomen ja Ruotsin välinen yhteishanke, jossa torjutaan jättipalsamia ja kurtturuusua, arvioidaan torjunta- ja viestintämenetelmiä sekä laaditaan käsikirjat kohdelajien torjunnasta. Kyse on siis melko spesifistä erikoisalasta, josta ei minulla viestintätieteiden opiskelijana ollut oikein mitään tietoa etukäteen. Biologian tunneillakin on tullut istuttua viimeksi noin kymmenen vuotta sitten lukiossa.

Viestinnän monipuoliset työtehtävät

Kuluneen kesän aikana olen päässyt oppimaan todella paljon uutta. Olen päässyt mukaan talkoisiin, tarkastelemaan erilaisia torjuntakeinoja sekä opintomatkalle Ruotsiin. Olen oppinut paljon sekä yleisesti vieraslajeista että vähän enemmän muutamasta tietystä vieraslajikasvista. Myös ELY-keskus organisaationa on tullut paljon tutummaksi. Välillä kotopuolessa töistä selittäessä saan hämmästelevän ihailevia kommentteja siitä, miten minusta on parissa kuukaudessa tullut vieraslajien asiantuntija. Asiantuntijaksi en itseäni kutsuisi, mutta minusta on kovaa vauhtia tulossa vieraslajien erikoisalaviestijä. Uuden oppiminen on viestinnän työssä parasta. Ja kun ei pelkää kysellä kysymyksiä, niin kahvihuoneessakin oppii paljon mielenkiintoisia asioita.

Viestinnän työtehtävät voivat siis olla hyvinkin monipuolisia. Opintovuosia minulla on jäljellä vielä ainakin pari, mutta ELY-keskuksella työskentely on antanut hyvän kuvan siitä, mitä kaikkea viestinnän työt voivat pitää sisällään. Uskon, että tämä kesä tulee olemaan yksi arvokkaimpia työkokemuksiani oman työurani alkutaipaleella.

Jättipalsamipuska, jonka päälle työvaatteissa oleva henkilö suihkuttaa työvälineellä kuumaa vettä, joka höyryää.
Kävimme tutustumassa jättipalsamien kuumavesikäsittelyyn Ruotsin opintomatkalla.

Lue lisää Inspectistä ja seuraa meitä somessa!

Instagram: @inspect_invasivespecies
Facebook: Inspect, Invasive species eradication and control
Kotisivut: https://www.ely-keskus.fi/web/inspect

Jonna Laitila
Viestinnän harjoittelija, INSPECT
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

POSKI eli pohjavesien suojelun ja maa-ainesten oton yhteensovittaminen 

Maankamaran eli maa- ja kallioperän ainekset ovat uusiutumaton luonnonvara. Kalliomurske-, sora- ja hiekka-aineksia hyödynnetään kuitenkin jatkuvasti erilaisiin rakennushankkeisiin, kuten esimerkiksi pohja- ja tierakenteisiin sekä betonin tuottamiseen. Suomessa maa-aineksia arvioidaan käytettävän vuosittain 130–150 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä on asukasmäärään suhteutettuna EU:n suurimpia lukuja. Maa-ainesten ottamisella on aina monia vaikutuksia ympäristöön ja luontoon. Ympäristövaikutukset kohdistuvat erityisesti alueen geologisiin ja biologisiin luonnonarvoihin, sekä maisemakuvaan (kuva 1). Soran ja hiekan ottamisalueilla korostuvat lisäksi vaikutukset pohjaveden esiintymisympäristöön. Kallion ottotoiminnasta, kiviainesten käsittelystä ja liikenteen järjestämisestä taas aiheutuu lähes väistämättä melu-, pöly- ja tärinähaittoja. Maa- ja kallioainesten ottoa säätelevätkin useat lait ja asetukset sekä suositukset, joiden avulla ottotoimintaa pyritään ohjaamaan hallitusti sekä vähentämään siitä aiheutuvia haittoja ympäristölle ja luonnolle. 

Isoja hiekkakasoja kesäisessä maisemassa metsän keskellä. Sininen taivas ja muutamia pilviä.
Kuva 1. Hiekka-aineksen ottoalue Kauhavalla (Juha Kinnunen; EcoChange Oy). 

Suomessa ottotoiminnan kestävän suunnittelun ja alueellisen ohjaamisen avuksi on kehitetty vuodesta 1994 asti toiminut POSKI-hanke eli pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanke. Tämä maakunnallisina erillishankkeina toteutettu tutkimus- ja kehittämistyö on tähdännyt ajantasaisen tiedon tuottamiseen paitsi kiviaines- ja vesihuollon tarpeista, niin myös hyödynnettävissä olevista luonnonmateriaaleista sekä niitä korvaavista materiaaleista. 

Mikä POSKI-hanke?

Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla ensimmäinen POSKI-hanke laadittiin vuosina 1994–1997. Tuolloin koottiin perustiedot sora- ja kallioalueiden kiviainesten määrästä ja laadusta, pohjavesialueiden ominaisuuksista, alueiden geologisista, biologisista ja maisemallisista arvoista sekä niiden käyttökelpoisuudesta vedenhankintaan ja kiviainestoimintaan. 1990-luvulla tehdyn selvityksen jälkeen maakuntien maankäytössä voidaan katsoa tapahtuneen monia alueellisia ja paikallisia muutoksia, kuten uusien suojelualueiden perustaminen, kaavoitus, asuin- ja vapaa-ajan rakennuskannassa tapahtuneet muutokset ja viimeisimpänä huomattavampana kokonaisuutena uusien pohjavesialueiden uudelleenluokittelu ja rajaustarkistukset Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa. Syksyllä 2020 päätettiinkin käynnistää yhdessä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaliittojen kanssa POSKI-hankkeen päivitystyö, jossa POSKI-aineisto päivitettäisiin tähän päivään. 

Päivitystyö käynnistyi toden teolla keväällä 2021, jolloin vanhat maa- ja kiviainesten täysin tai osittain soveltuviksi katsotut aluerajaukset käytiin systemaattisesti läpi poissulkevan analyysin avulla. Poissulkevan analyysin tarkoituksena oli löytää sellaiset alueet, joiden kohdalla maa- tai kalliokiviaineksen otto ei olisi ristiriidassa luonnonsuojelullisten tai muiden maankäyttöä rajoittavien tekijöiden kanssa (taulukko 1). Työvaiheessa käytettiin apuna useita eri paikkatietoaineistoja. Poissulkuvaiheen jälkeen jäljelle jääneille alueille teetettiin tarkemmat maisema- ja luontoinventoinnit, jonka aikana alueet käytiin katsomassa maastossa tarkemmin niillä mahdollisesti esiintyvien arvokkaiden luontoarvojen havainnoimiseksi. Lisäksi maastokartoituksen yhteydessä inventoitiin alueilla mahdollisesti esiintyviä erityisiä maisema-arvoja. 

Hankkeen luontoselvityksiä jatketaan edelleen vuonna 2022, ja lisäksi kartoitetaan uusia mahdollisia POSKI-alueita olemassa olevan geologisen aineiston avulla. Näiden rinnalla selvitetään tarkemmin maakuntien kiviaineshuollon nykytilaa ja tarve-ennustetta vuoteen 2050 asti. Oleellinen osa selvitystyötä on myös luonnonkiviaineksia korvaavien uusiomateriaalien käyttötilanne ja tulevaisuuden mahdollisuudet korvata näillä kiertotalousmateriaaleilla neitseellisen luonnonkiviaineksen käyttöä. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan POSKI-päivityshankkeen on kokonaisuudessaan tarkoitus valmistua vuonna 2023, ja jo sitä ennen hankkeesta saatavia tuloksia voidaan hyödyntää seuraavien maakuntakaavojen suunnitteluprosesseissa. 

Taulukko 1. POSKI-hankkeen maa- ja kalliokivialueiden luokittelun pääperiaatteet. 

Lisätietoja maa-ainesten ottamistoiminnasta ja kestävästä käytöstä: Maa-ainesten ottaminen: Opas ainesten kestävään käyttöön (Ympäristöministeriön julkaisu). 

Tietoja muiden alueiden POSKI-hankkeista: Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) (Suomen ympäristökeskuksen websivut).  

Olli-Matti Kärnä 
Luonnonsuojelun asiantuntija 
Ympäristö ja luonnonvarat
-vastuualue
Luonnonsuojeluyksikkö 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Talvi yllätti autoilijat 

Vai yllättikö!? Tätä vanhaa kliseetä usein toistellaan, pikkuisen huumorillakin. Talvi saapuu tänne pohjolaan varmasti joka vuosi ja hyvin osaamme siihen pääsääntöisesti varautua. Urakoitsijat ovat hyvissä ajoin valmistautuneet tulevaan talvikauteen ja huoltaneet kalustonsa kuntoon. Tienpitäjän papereissa talvihoitokausi alkaa 1.10. ja sama päivämäärä on valtakunnallisesti katsottu sopivaksi ajankohdaksi myös aloittaa uusi urakka, mikäli sellainen on alueelle kilpailutettu. Tänä vuonna uudet sopimukset tehtiin meidän alueellamme Pietarsaaren ja Vetelin maanteiden hoitourakoissa. 

Osana talven tuloon varautumista on talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitusten käyttöönotto. On arvioitu, että alemmat rajoitukset säästävät vuosittain 8 ihmisen hengen ja 36 ihmistä säästyy loukkaantumiselta. Onnettomuuksien lisäksi nopeusrajoitusten laskulla säästyy polttoainetta ja tulee vähemmän päästöjä. Lisäksi päällysteet kuluvat vähemmän ja renkaista aiheutuva melu vähenee. Syyspimeällä myös mm. hirvikolarien määrä vähenee. Lumi toi nyt mukavasti lisää valoa. Pohjalaismaakunnissa talvinopeusrajoitukset tulivat voimaan lokakuun lopussa.   

Lumisessa maisemassa ajelee säiliöauto kirkkaassa auringonpaisteessa.

Miksi meidän tie aurataan aina viimeisenä?  

Joskus odottavan aika on pitkä. Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella on noin 8600 kilometriä hoidettavia maanteitä. Koska kaikkia teitä ei voida hoitaa kohtuullisin kustannuksin välittömästi, tiet on luokiteltu eri hoitoluokkiin. 

Teiden talvihoidossa lumi aurataan yleensä ensin ja liukkaus torjuntaan sen jälkeen. Vilkkaimmat tiet aurataan ensimmäisenä. Tavoitteena on, ettei vilkasliikenteisillä teillä tai jalankulku- ja pyöräilyväylillä lunta saa olla muutamaa senttiä enempää. Lumisateen loputtua lumi poistetaan pääteiltä 2–3 tunnissa, jalankulku- ja pyöräilyväyliltä viimeistään neljässä tunnissa. Vähäliikenteisillä teillä voi olla lunta ajoittain kymmenen senttiä ja lumi tulee aurata seitsemässä tunnissa.
Lue lisää tiestön talvihoidosta: Teiden talvihoitoluokat – Väylävirasto (vayla.fi).

Aurauksen lisäksi teiden liukkautta pyritään vähentämään suolauksella. Tämä on erityisen tärkeää raskaalle liikenteelle, joka huolehtii siitä, että meillä on tavaraa kaupoissa ja valmistamamme tuotteet saadaan sujuvasti maailmalle. Suolausta voidaan tehdä silloin, kun lämpötila on yli – 6 astetta. Maantiet suolataan pääosin jo ennakkoon, kun tiedetään, että tien pinta uhkaa jäätyä, mutta kuitenkin viimeistään 2-3 tunnin kuluessa liukkauden havaitsemisesta. Lisäksi levitetään hiekkaa liukkautta ehkäisemään.   

Luminen tiemaisema.

Tiesitkö, että:

  • Maanteiden hoidon urakka-alueita Suomessa on yhteensä 79 kpl, joista 9 kpl pohjalaismaakunnissa 
  • Maanteiden hoitourakat ovat pääsääntöisesti 5-vuotisia 
  • Väylävirasto ja ELY-keskus kilpailuttavat maanteiden hoitourakat valtakunnallisesti noin 15 urakan vuositahtia 
  • Maantie voi kovalla tuulella jäätyä jopa seitsemän plusasteen lämpötilassa, jos tien runko on jäässä 
  • Pohjalaismaakuntien alueella levitetään talvihoitokauden aikana noin 8 830 t tiesuolaa ja 44 000 t hiekkaa. 

Bussipysäkki – katoksella vai ilman, tarvitaanko viitoitusta?  

Valitettavasti mm. bussipysäkkikatokset ja liikennemerkit joutuvat usein ilkivallan kohteeksi! Katoksia tuhotaan jopa korjauskelvottomaan kuntoon, liikennemerkkejä ja opasteita töhritään. Hyvin usein tekijät jäävä tuntemattomiksi ja laskun maksaa veronmaksaja tien huonompana pintakuntona, koska nämä korjaukset ja uusimiset joudutaan maksamaan perusväylänpidon rahoituksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä aina vähemmän päällystetiekilometrejä maantieverkolle. Marko ja Ville-Petteri kirjoittivat hyvän blogikirjoituksen bussipysäkeistä: 
Linja-autokatosten kunto puhuttaa pohjalaismaakunnissa.  (wordpress.com)

Kuvassa näkyy aura-auton peili ja luminen peltomaisema.

Palauteväylä on apuna   

Liikenteen asiakaspalvelun verkkosivu antaa ajankohtaista tietoa teistä ja teiden kunnosta. Lisäksi palauteväylän kautta voi ilmoittaa tiestön ongelmista ja teiden huonosta kunnosta. Oman palautteen etenemistä voi seurata reaaliajassa. Verkkosivu löytyy osoitteesta: https://www.palautevayla.fi . 

Katso myös alkuvuodesta 2021 kuvattu video, jossa urakoitsija kertoo talvihoidosta ja siitä, miten kannattaa toimia, kun kohtaa aura-auton (youtube.com)

Janne Ponsimaa
Yksikön päällikkö
Tienpidon suunnittelu
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Rajat ylittävää yhteistyötä ilmastonmuutoksessa

Törmäsin äskettäin uutiseen maankohoamisesta Merenkurkun alueella. Uutisen mukaan voi käydä niin, että jäätiköiden sulaessa ja merenpinnan noustessa, maayhteys Ruotsiin jääkin syntymättä. Olisiko se hyvä vai huono uutinen? Yhteys Ruotsiin meillä joka tapauksessa toimii hyvin jo nyt, se on todettu lukuisten videopuheluiden kautta viime aikoina.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen saavat parhaillaan paljon huomiota. Sekä kansallisesti että EU:n tasolla pohditaan, kuinka koronakriisistä selvitään ja kuinka taloudellista elvytystä voidaan toteuttaa ”vihreästi”. Arvioiden mukaan koronavirus voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ennätysmäisesti tänä vuonna, mutta tarkoitus ei ole unohtaa ilmastotavoitteita kriisin jälkeen. Esimerkiksi Suomen hallitus aikoo suunnitella talouden elvytystoimia niin, että ne tukevat vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta.

Peltomaisema, jossa pelto on käännetty syksyllä.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vetämä, EU:n Interreg BotniaAtlantica -ohjelmaan kuuluva KLIVA-hanke on mukana tukemassa ilmastotyötä ja paikallisia maaseutuelinkeinoja pitkällä tähtäimellä. Emme toteuta konkreettisia toimenpiteitä, vaan kokoamme tietoa ja osaamista tulevaisuuden päätöksenteoksen tueksi ja pyrimme lisäämään yhteisymmärrystä paikallisten toimijoiden keskuudessa.

KLIVA-hanke käynnistyi puolisen vuotta sitten. Hankkeen voi tiivistää seuraaviin sanoihin:

  • ilmastonmuutos
  • kestävä tuotanto
  • vesien hyvä tila
  • ekosysteemipalvelut.

On arvioitu, että ilmastonmuutoksen myötä ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja kuivuus, lisääntyvät myös Merenkurkun seudulla. KLIVA-hankkeessa tarkastellaan ilmastonmuutoksen paikallisia vaikutuksia Pohjanmaan Laihianjoen ja Västerbottenin Hertsångerälvenin mallialueilla. Kuivuuden ja tulvien lisääntyessä maa- ja metsätaloudessa tarvitaan valmiuksia sopeutua, jotta mahdollisuudet kestävään tuotantoon säilyvät.

Tulvat ja kuivuus eivät vaikuta vain veden määrään, vaan myös veden laatuun. Riskinä on lisääntyvä ravinnekuorma ja happamuus. Erityispiirteenä Pohjanlahden rannikoilla ovat ns. happamat sulfaattimaat. Nämä maat, joutuessaan hapen kanssa tekemisiin, happamoittavat valumavesiä ja lisäävät metallihuuhtoumaa. Kuivuuden tai voimakkaiden ojitusten seurauksena pohjaveden pinta laskee, jolloin uudet maat voivat altistua happamuudelle.

Metsä, joka on tulvaveden vallassa.KLIVA-hanke on suunnattu maa- ja metsätalouden toimijoille sekä muille alueen ihmisille. Kohderyhmään kuuluvat myös viranomaiset ja asiantuntijat, jotka tarvitsevat tietoa neuvonnan ja päätöksenteon tueksi.
Hanketta sitovana teemana ja keskustelun avaajana sidosryhmien kanssa toimii alueen ekosysteemipalvelut eli luonnon meille tarjoamat hyödyt. Ekosysteemipalveluita kartoitetaan ja niiden tulevaisuutta selvitetään  hankkeessa.

 

 

Hankkeen tavoitteina on lisätä 1) paikallisten olojen tuntemista ja 2) vuorovaikutusta hankkeen sidosryhmien kesken. Tuntemalla paikalliset olot osaamme jatkossa valita oikean toimenpiteen oikeaan paikkaan. Hankkeen käytännön toteutus pitää sisällään hydrologian ja vedenlaadun valuma-aluemallinnusta eri ilmastoskenaarioilla. Vuorovaikutuksen pohjalta hankkeessa kehitetään kommunikaatiomalli, jota voidaan hyödyntää tulevissa hankkeissa.

Hanke toteutetaan Suomen ja Ruotsin välisenä yhteistyönä. ELY-keskuksen kumppaneina Suomesta ovat SYKE, GTK, Metsäkeskus ja Åbo Akademi, ja Ruotsista Länsstyrelsen Västerbotten, Skogsstyrelsen, SGU ja Linnéuniversitetet. Yhteistyö maiden välillä ei ole vain verkostoitumista, jota olemme toteuttaneet jo aiempien hankkeiden kautta. Yhteistyö ei ole myöskään vain reissuja rajan toiselle puolelle katsomaan, kuinka asiat siellä tehdään. Haluamme ennen kaikkea oppia yhdessä. Meillä on yhteisiä haasteita, joihin haluamme löytää yhteisiä ratkaisuja.

Lisää hankkeesta voi lukea sivulta https://kliva.org/. Hanke kestää vielä kaksi vuotta, mutta ideat jatkoyhteistyöstä ulottuvat jo tätä pidemmälle. Katsotaan, millaista jatkoa KLIVAlle kehitetään. Ideoita saa esittää!

Mari Lappalainen
Hankekoordinaattori, KLIVA-hanke
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Harjoittelu vei tulvariskikohteiden kartoittajaksi

Nimeni on Mikko Heinonen ja tässä blogitekstissä aion avata hieman sitä, millaisten tehtävien parissa harjoittelujaksoni ELY-keskuksella on kesän ajan edennyt. Aloitin työt kesäkuun puolenvälin tienoilla Vaasan vesistöyksikössä, ja tehtäväni oli kartoittaa tulvariskikohteita sekä Närpiönjoelta että myöhemmin myös Kyrönjoen suistoalueella. Työpaikka olikin vanha tuttu jo viime kesältä, joten pääsin suoraan kiinni työn luonteeseen ilman sen kummempaa tutustumisjaksoa.

Aikataulutuksellisista syistä olen keskittynyt kesäkuukasien ajan pääsääntöisesti Närpiönjoen tulvariskikartoituksen tekemiseen. Lähes 80-kilometrinen Närpiönjoen pääuoma on yksi Pohjanmaan pisimmistä joista, ja useamman tiheän asutuskeskittymän  (Närpiö, Ylimarkku, Pirttikylä, Jurva) kautta virtaavana se on myös yksi tulvavaaralle alttiimmista jokiympäristöistä maakunnassa. Närpiönjoella on koettu niin historiallisesti kuin viime vuosinakin useita rakennuskantaa ja ihmisiä uhkaavia tulvatilanteita, esimerkkeinä vuosien 2012 ja 2014 suuret syystulvat. Vuoden 2012 lokakuussa Pohjanmaalla saadut erittäin runsaat sateet ja niistä aiheutuneet tulvat johtivat lopulta yli 20 ihmisen evakuoimiseen sekä lähes sadan asuinrakennuksen tulvavahinkoihin.

Tulvariskikartoituksen valmistelu perustuu kartoitetulta tulvariskialueelta ennalta tehtyihin tulvavaarakarttoihin. Närpiönjoen alue ei lukeudu Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2011 nimeämiin merkittäviin tulvariskialueisiin, mutta johtuen alueen varrella sijaitsevista asutuskeskittymistä (pääasiassa Närpiön taajama), se on nimetty muuksi tulvariskialueeksi ja sitä kautta on noussut tarve riskikartoituksen tekemiselle. Tulvavaarakartat perustuvat tulvariskialueelta tehtyyn hydrauliseen mallinnukseen, jonka tuloksena saadaan tulvan leviämistä kuvaavat vedenpinnan korkeudet eri toistuvuuksille. Toistuvuudet taas on tapana esittää prosentuaalisina esiintymistodennäköisyyksinä, esimerkiksi merkintä 1/20a viittaa keskimäärin kerran 20 vuodessa esiintyvään tulvaan, jonka vuotuinen todennäköisyys on 5 %. Tulvavaarakartat oli valmisteltu tilaustyönä etukäteen, joten pääsin suoraan kiinni itse riskikohteiden etsintään.

Työtä tehdään pääosin paikkatietomenetelmiä hyödyntäen. Riskikartoituksen tekeminen edellyttää itse analyysien lisäksi mm. alueella sijaitsevien kohteiden kokonaisvaltaista kartoitusta ja luokittelua, tunnuslukujen laskentaa, aineistojen mahdollista päivittämistä sekä yhteydenpitoa alueen kuntiin, palveluntarjoajiin ja viranomaisiin. Tulvariskien hallinnan toimenpiteet on määrätty laissa, ja tätä kautta kohteiden luokitus niiden toiminnan perusteella on tarkkaa puuhaa. Huomioon tulee ottaa erikseen niin asukkaiden turvallisuus, rakennukset, ihmisten terveys, välttämättömyyspalveluiden turvaaminen, ympäristön tilan suojelu kuin kulttuuriperinnön vaaliminenkin. Työtä ohjaavat taustalla useat erilaiset direktiivit ja lait, joskaan niiden soveltaminen ei varsinaisesti ole ollut osana työtäni. Urakkaa ovat helpottaneet useat käytössä olevat tietokannat, milloin pohjavesikaivojen sijainneista ja milloin taas Natura 2000 – suojelualueista. Juuri monipuolisuus ja tietojen yhdisteleminen ovat tehneet työstä mielenkiintoista ja paikoin haastavaa. Arvokasta apua olen saanut työkavereiden lisäksi myös esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen henkilökunnalta.

Syyskuun alkaessa kartoitus alkaa olla analyysien osalta melko valmis, ja tästä eteenpäin hommat jatkuvat raportin naputtelulla sekä kohteiden viemisellä internetin tulvatietojärjestelmään. Kyseessä on Google maps – tyyppinen avoin kansalaisille osoitettu karttasovellus, jonka kautta kartoituksen tuloksia on helppo tarkastella monessa eri mittakaavassa. Myös tässä on oiva esimerkki paikkatiedon roolin nousemisesta keskeisempään osaan viranomaisten ja kansalaisten välisessä tiedottamisessa. Paikkaan liittyvän tiedon määrän kasvaessa ja erilaisten netti- ja puhelinsovellusten yleistyessä näen itse suuret mahdollisuudet kehittää käsillä olevan valtavan tietomäärän tehokkaampaa analysointia ja sitä kautta muokata hallintopalveluita ihmisille yhä hyödyllisemmiksi. Tulvan kaltaisessa kriisitilanteessa on lisäksi tärkeää päästä nopeasti ja tehokkaasti kiinni tärkeimpään informaatioon. Uusien palveluiden kehittämisestä hyötyvät kaikki maanviljelijästä metsänomistajaan ja yksityisyrittäjästä pelastustoimen ammattilaisiin.

Projektini on ollut mielenkiintoinen ja odotan innolla pääseväni käsiksi toiseen tutkimusalueeseen, joka tulee olemaan hieman erilainen. Käsillä olevan datan perusteella historia puhuu puolestaan, ja voinenkin todeta, että yllämainitulla tulvahistorialla on tosiaankin ollut merkittävää vaikutusta Närpiönjoen alueen rakentamisessa ja kehittämisessä. Paikkatiedon avulla tätä prosessia saadaan tulevaisuudessa tehostettua entisestään.

Hyvää syksyn alkua!

 

Mikko Heinonen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Vesistöyksikkö