Rajat ylittävää yhteistyötä ilmastonmuutoksessa

Törmäsin äskettäin uutiseen maankohoamisesta Merenkurkun alueella. Uutisen mukaan voi käydä niin, että jäätiköiden sulaessa ja merenpinnan noustessa, maayhteys Ruotsiin jääkin syntymättä. Olisiko se hyvä vai huono uutinen? Yhteys Ruotsiin meillä joka tapauksessa toimii hyvin jo nyt, se on todettu lukuisten videopuheluiden kautta viime aikoina.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen saavat parhaillaan paljon huomiota. Sekä kansallisesti että EU:n tasolla pohditaan, kuinka koronakriisistä selvitään ja kuinka taloudellista elvytystä voidaan toteuttaa ”vihreästi”. Arvioiden mukaan koronavirus voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ennätysmäisesti tänä vuonna, mutta tarkoitus ei ole unohtaa ilmastotavoitteita kriisin jälkeen. Esimerkiksi Suomen hallitus aikoo suunnitella talouden elvytystoimia niin, että ne tukevat vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta.

Peltomaisema, jossa pelto on käännetty syksyllä.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vetämä, EU:n Interreg BotniaAtlantica -ohjelmaan kuuluva KLIVA-hanke on mukana tukemassa ilmastotyötä ja paikallisia maaseutuelinkeinoja pitkällä tähtäimellä. Emme toteuta konkreettisia toimenpiteitä, vaan kokoamme tietoa ja osaamista tulevaisuuden päätöksenteoksen tueksi ja pyrimme lisäämään yhteisymmärrystä paikallisten toimijoiden keskuudessa.

KLIVA-hanke käynnistyi puolisen vuotta sitten. Hankkeen voi tiivistää seuraaviin sanoihin:

  • ilmastonmuutos
  • kestävä tuotanto
  • vesien hyvä tila
  • ekosysteemipalvelut.

On arvioitu, että ilmastonmuutoksen myötä ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja kuivuus, lisääntyvät myös Merenkurkun seudulla. KLIVA-hankkeessa tarkastellaan ilmastonmuutoksen paikallisia vaikutuksia Pohjanmaan Laihianjoen ja Västerbottenin Hertsångerälvenin mallialueilla. Kuivuuden ja tulvien lisääntyessä maa- ja metsätaloudessa tarvitaan valmiuksia sopeutua, jotta mahdollisuudet kestävään tuotantoon säilyvät.

Tulvat ja kuivuus eivät vaikuta vain veden määrään, vaan myös veden laatuun. Riskinä on lisääntyvä ravinnekuorma ja happamuus. Erityispiirteenä Pohjanlahden rannikoilla ovat ns. happamat sulfaattimaat. Nämä maat, joutuessaan hapen kanssa tekemisiin, happamoittavat valumavesiä ja lisäävät metallihuuhtoumaa. Kuivuuden tai voimakkaiden ojitusten seurauksena pohjaveden pinta laskee, jolloin uudet maat voivat altistua happamuudelle.

Metsä, joka on tulvaveden vallassa.KLIVA-hanke on suunnattu maa- ja metsätalouden toimijoille sekä muille alueen ihmisille. Kohderyhmään kuuluvat myös viranomaiset ja asiantuntijat, jotka tarvitsevat tietoa neuvonnan ja päätöksenteon tueksi.
Hanketta sitovana teemana ja keskustelun avaajana sidosryhmien kanssa toimii alueen ekosysteemipalvelut eli luonnon meille tarjoamat hyödyt. Ekosysteemipalveluita kartoitetaan ja niiden tulevaisuutta selvitetään  hankkeessa.

 

 

Hankkeen tavoitteina on lisätä 1) paikallisten olojen tuntemista ja 2) vuorovaikutusta hankkeen sidosryhmien kesken. Tuntemalla paikalliset olot osaamme jatkossa valita oikean toimenpiteen oikeaan paikkaan. Hankkeen käytännön toteutus pitää sisällään hydrologian ja vedenlaadun valuma-aluemallinnusta eri ilmastoskenaarioilla. Vuorovaikutuksen pohjalta hankkeessa kehitetään kommunikaatiomalli, jota voidaan hyödyntää tulevissa hankkeissa.

Hanke toteutetaan Suomen ja Ruotsin välisenä yhteistyönä. ELY-keskuksen kumppaneina Suomesta ovat SYKE, GTK, Metsäkeskus ja Åbo Akademi, ja Ruotsista Länsstyrelsen Västerbotten, Skogsstyrelsen, SGU ja Linnéuniversitetet. Yhteistyö maiden välillä ei ole vain verkostoitumista, jota olemme toteuttaneet jo aiempien hankkeiden kautta. Yhteistyö ei ole myöskään vain reissuja rajan toiselle puolelle katsomaan, kuinka asiat siellä tehdään. Haluamme ennen kaikkea oppia yhdessä. Meillä on yhteisiä haasteita, joihin haluamme löytää yhteisiä ratkaisuja.

Lisää hankkeesta voi lukea sivulta https://kliva.org/. Hanke kestää vielä kaksi vuotta, mutta ideat jatkoyhteistyöstä ulottuvat jo tätä pidemmälle. Katsotaan, millaista jatkoa KLIVAlle kehitetään. Ideoita saa esittää!

Mari Lappalainen
Hankekoordinaattori, KLIVA-hanke
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Harjoittelu vei tulvariskikohteiden kartoittajaksi

Nimeni on Mikko Heinonen ja tässä blogitekstissä aion avata hieman sitä, millaisten tehtävien parissa harjoittelujaksoni ELY-keskuksella on kesän ajan edennyt. Aloitin työt kesäkuun puolenvälin tienoilla Vaasan vesistöyksikössä, ja tehtäväni oli kartoittaa tulvariskikohteita sekä Närpiönjoelta että myöhemmin myös Kyrönjoen suistoalueella. Työpaikka olikin vanha tuttu jo viime kesältä, joten pääsin suoraan kiinni työn luonteeseen ilman sen kummempaa tutustumisjaksoa.

Aikataulutuksellisista syistä olen keskittynyt kesäkuukasien ajan pääsääntöisesti Närpiönjoen tulvariskikartoituksen tekemiseen. Lähes 80-kilometrinen Närpiönjoen pääuoma on yksi Pohjanmaan pisimmistä joista, ja useamman tiheän asutuskeskittymän  (Närpiö, Ylimarkku, Pirttikylä, Jurva) kautta virtaavana se on myös yksi tulvavaaralle alttiimmista jokiympäristöistä maakunnassa. Närpiönjoella on koettu niin historiallisesti kuin viime vuosinakin useita rakennuskantaa ja ihmisiä uhkaavia tulvatilanteita, esimerkkeinä vuosien 2012 ja 2014 suuret syystulvat. Vuoden 2012 lokakuussa Pohjanmaalla saadut erittäin runsaat sateet ja niistä aiheutuneet tulvat johtivat lopulta yli 20 ihmisen evakuoimiseen sekä lähes sadan asuinrakennuksen tulvavahinkoihin.

Tulvariskikartoituksen valmistelu perustuu kartoitetulta tulvariskialueelta ennalta tehtyihin tulvavaarakarttoihin. Närpiönjoen alue ei lukeudu Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2011 nimeämiin merkittäviin tulvariskialueisiin, mutta johtuen alueen varrella sijaitsevista asutuskeskittymistä (pääasiassa Närpiön taajama), se on nimetty muuksi tulvariskialueeksi ja sitä kautta on noussut tarve riskikartoituksen tekemiselle. Tulvavaarakartat perustuvat tulvariskialueelta tehtyyn hydrauliseen mallinnukseen, jonka tuloksena saadaan tulvan leviämistä kuvaavat vedenpinnan korkeudet eri toistuvuuksille. Toistuvuudet taas on tapana esittää prosentuaalisina esiintymistodennäköisyyksinä, esimerkiksi merkintä 1/20a viittaa keskimäärin kerran 20 vuodessa esiintyvään tulvaan, jonka vuotuinen todennäköisyys on 5 %. Tulvavaarakartat oli valmisteltu tilaustyönä etukäteen, joten pääsin suoraan kiinni itse riskikohteiden etsintään.

Työtä tehdään pääosin paikkatietomenetelmiä hyödyntäen. Riskikartoituksen tekeminen edellyttää itse analyysien lisäksi mm. alueella sijaitsevien kohteiden kokonaisvaltaista kartoitusta ja luokittelua, tunnuslukujen laskentaa, aineistojen mahdollista päivittämistä sekä yhteydenpitoa alueen kuntiin, palveluntarjoajiin ja viranomaisiin. Tulvariskien hallinnan toimenpiteet on määrätty laissa, ja tätä kautta kohteiden luokitus niiden toiminnan perusteella on tarkkaa puuhaa. Huomioon tulee ottaa erikseen niin asukkaiden turvallisuus, rakennukset, ihmisten terveys, välttämättömyyspalveluiden turvaaminen, ympäristön tilan suojelu kuin kulttuuriperinnön vaaliminenkin. Työtä ohjaavat taustalla useat erilaiset direktiivit ja lait, joskaan niiden soveltaminen ei varsinaisesti ole ollut osana työtäni. Urakkaa ovat helpottaneet useat käytössä olevat tietokannat, milloin pohjavesikaivojen sijainneista ja milloin taas Natura 2000 – suojelualueista. Juuri monipuolisuus ja tietojen yhdisteleminen ovat tehneet työstä mielenkiintoista ja paikoin haastavaa. Arvokasta apua olen saanut työkavereiden lisäksi myös esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen henkilökunnalta.

Syyskuun alkaessa kartoitus alkaa olla analyysien osalta melko valmis, ja tästä eteenpäin hommat jatkuvat raportin naputtelulla sekä kohteiden viemisellä internetin tulvatietojärjestelmään. Kyseessä on Google maps – tyyppinen avoin kansalaisille osoitettu karttasovellus, jonka kautta kartoituksen tuloksia on helppo tarkastella monessa eri mittakaavassa. Myös tässä on oiva esimerkki paikkatiedon roolin nousemisesta keskeisempään osaan viranomaisten ja kansalaisten välisessä tiedottamisessa. Paikkaan liittyvän tiedon määrän kasvaessa ja erilaisten netti- ja puhelinsovellusten yleistyessä näen itse suuret mahdollisuudet kehittää käsillä olevan valtavan tietomäärän tehokkaampaa analysointia ja sitä kautta muokata hallintopalveluita ihmisille yhä hyödyllisemmiksi. Tulvan kaltaisessa kriisitilanteessa on lisäksi tärkeää päästä nopeasti ja tehokkaasti kiinni tärkeimpään informaatioon. Uusien palveluiden kehittämisestä hyötyvät kaikki maanviljelijästä metsänomistajaan ja yksityisyrittäjästä pelastustoimen ammattilaisiin.

Projektini on ollut mielenkiintoinen ja odotan innolla pääseväni käsiksi toiseen tutkimusalueeseen, joka tulee olemaan hieman erilainen. Käsillä olevan datan perusteella historia puhuu puolestaan, ja voinenkin todeta, että yllämainitulla tulvahistorialla on tosiaankin ollut merkittävää vaikutusta Närpiönjoen alueen rakentamisessa ja kehittämisessä. Paikkatiedon avulla tätä prosessia saadaan tulevaisuudessa tehostettua entisestään.

Hyvää syksyn alkua!

 

Mikko Heinonen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Vesistöyksikkö

 

 

Pirätä tähän

Kuvat ja teksti: Inga-Maaret Aikioniemi

Pieni pohjalaismaakuntia esittävä kartta on täynnä merkintöjä. Yksi merkki jokaisen kunnan kohdalla jossa olen vieraillut. Syitä on monia: Alavudella tutustuin tietyömaahan, Mustasaaressa olin mukana metsäarvion teossa, Korsnäsissä kuvasin museosiltaa, Lapualla vierailin paikallisessa yrityksessä, Kauhavalla maatilalla… listaa voisi jatkaa pitkälle!

Olen pian viidennen vuoden viestinnän opiskelija Vaasan yliopistosta. Vaikka neljä vuotta on vierähtänyt Vaasassa, ovat juureni vahvasti Lapissa ja henkinen kotini Rovaniemellä. Vierailuni Pohjalaiskunnissa ovat olleet lähinnä ohiajoa, Vaasaa ja Mustasaarta lukuun ottamatta, sillä lomani ja kesät olen viettänyt Lapissa. Tämä kesä on ollut ensimmäinen Lapin ulkopuolella.

Img_0282m

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistomaisemaa lähellä Kyrönkankaan kesätietä (museotie)

Olen työskennellyt viestintäharjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella tämän kesän ja saanut samalla mahdollisuuden tehdä oman alani töitä. Rutiinihommien, kuten tiedotteiden välittämisen sekä blogin ja somen päivittämisen lisäksi olen päässyt mukaan mielenkiintoisiin projekteihin. Juttukeikoilla olen haastatellut esimerkiksi investointitukia saaneita yrityksiä, kiertänyt koulutuskeskuksia ja tutustunut Pohjalaismaakuntien historiaan museoteiden- ja siltojen kautta.

Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että tietämykseni pohjalaismaakunnista oli kesän alussa suhteellisen rajallinen. Tiesin muutaman kunnan, mutta en lähellekään kaikkia. Olen esittänyt lukuisia ”tyhmiä kysymyksiä” työkavereille ja haastattelemilleni ihmisille. Kesän lopussa pieni pohjalaismaakuntien kartta on painunut verkkokalvoille. Google mapsista on etsitty lukuisat reittiohjeet. Kerran onnistuin silti ajamaan harhaankin: Seinäjoelta Vaasaan matkatessani havahduin kylttiin ”Ylihärmä 17”. Onneksi Lapuankin kautta pääsee perille.

vasikka

Teiden varsilta on löytynyt aivan uusi maailma junantuomalle pohjalaiselle. Välissä pää on ollut pyörällä pohjalaismurteista, mitä ihmettä tarkoittaa markki ja kranni? Miksi ihmeessä tienvarsikyltissä käskettiin ”pirättää tähän”? Samalla olen ihaillut pohjalaista asennetta elämään, uskallusta yrittää ja rohkeutta toteuttaa omia ideoita. Mieleeni ovat jääneet erityisesti lausahdukset, kuten ”ei voi kehittyä jos ei uskalla” ja ”mehän ollaan täällä kaiken keskellä”. Usko omaan tekemiseen on luja.

Toimistopäivinä olen yrittänyt parhaani mukaan tallentaa haastattelemieni ihmisten tarinoita jutuiksi. Välillä se on tuntunut vaikealtakin: mitä tehdä, kun ei ymmärrä aiheesta mitään? Kuinka voi samaistua keneenkään, jonka arkea ei ole elänyt hetkeäkään? Yksi kesän hienoimpia asioita onkin ollut kaiken uuden omaksuminen, ei pelkästään paperilta lukien vaan suoraan paikan päällä oman alansa asiantuntijoilta. On tärkeää välittää Pohjalaismaakunnista löytyvä osaaminen ja asiantuntijuus myös muille luettavaksi. Näiden tarinoiden kertomiseen tarvitaan viestintää. ELY-kesänäni olen oppinut etenkin sen, kuinka tärkeää on tehdä aivan arkisia asioita tutuiksi viestinnän avulla.

Viimeisessä tekemässäni haastattelussa haastateltavani totesi, että täydellisyys on tylsää ja hämmennys hyvästä. Hämmennykseni tienvarsikyltistä vaihtuikin työkaverin oikaisun jälkeen oivallukseen. Siinä alkoi olla järkeä; pohjalaiskuntien kohdalla kannattaakin pysähtyä hetkeksi ihmettelemään elämänmenoa.

omakuva2_pieni

 

 

Inga-Maaret Aikioniemi
Viestintäharjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Harjoittelijana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella

Kolme kuukautta kestäneen harjoittelujakson viimeisenä työpäivänä voi pysähtyä hetkeksi miettimään oppimaansa sekä luoda katse kuluneeseen kesään. Työskentely Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ”Tehostettu tulviin varautuminen ja tulvatiedottaminen” – hankkeessa on ollut opettavainen kokemus, monestakin näkökulmasta. Kesän aikana olen onnistunut sekä kehittämään paikkatietoalan osaamistani monipuolisemmaksi että laajentamaan asiantuntemustani ympäristöalaa koskevien monisyisten kokonaisuuksien käsittelijänä. Opintoihin liittyvien tietojen ja taitojen karttumisen lisäksi nopeasti kuluneella harjoittelujaksolla on ollut myös toisenlainen, silmiä avaava vaikutus liittyen maamme maantieteelliseen kokonaiskuvaan ja kulttuurihistoriaan.

 

Maisemanvaihdos länsirannikon lakeuksille oli Tampere-Joensuu – väliä viime vuodet kuluttaneelle opiskelijalle yllättävän suuri. Tämä ei johtunut pelkästään venäjän kielen vaihtumisesta ruotsiin ruokakaupan käytävällä. Työskentely tulvatiedottamisen parissa on nimittäin laajentanut käsitystäni länsirannikon maankäytön historiasta, elinkeinorakenteen kehittymisestä, vesistöjen säännöstelystä ja siihen liittyvistä ympäristökonflikteista ja jopa alueen muuttoliikkeestä. Tehtäväni ovat kietoutuneet vahvasti Etelä- ja Keski-Pohjanmaan lukuisten tekojärvien ympärille. Samoin olen päässyt tutustumaan vesirakenteisiin yleisemmin: millaisten ratkaisujen avulla tuhansien järvien (ja jokien) maatamme on ajan saatossa muokattu tulvaturvallisemmaksi ja viihtyisämmäksi erilaisten pengerrysten, patojen, putkien, rumpujen, siltojen ja muiden rakenteiden avulla. Myös vierailut alueen tekojärvillä sekä Vaasan vesilaitoksella ovat muokanneet kuvaani siitä, millainen merkitys virkistyskäyttöä ja tulvien vähentämistä tukevilla ratkaisuilla on ollut alueen ihmisten elämään, ja kuinka keskeisessä roolissa vesi-infrastruktuuri on päivittäisessä toiminnassamme.

IMG_0038

Pitkämön voimalaitos ja tekojärvi

Tulviminen sekä luonnontieteellisenä että yhteiskunnallisena ilmiönä on avautunut minulle aivan uudella tavalla: mistä alueelliset tulvat johtuvat ja kuinka niiden kanssa toimitaan? Elämme kuitenkin maassa, jossa luonnonkatastrofit ovat verrattain harvinaisia ja alueelliset erot topologiassa, lämpötiloissa, sademäärissä ja vyöhykkeisyydessä eivät ole suuren suuria, ainakaan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Siksi on ollut melko yllättävääkin oppia huomaamaan, kuinka vahvasti lähes vuosittain toistuvat tulvat ovat vaikuttaneet Pohjanmaan alueen kehittymiseen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Tekojärvet tasaavat virtaamien vaihtelua sekä keväisin jäiden lähdön aikana, samoin kuin syyssateidenkin aikaan. Lisäksi vesivoimalat tuottavat merkittävän osan paikallisesta sähköstä. Useimmat tekojärvet on valjastettu ympärivuotiseen virkistyskäyttöön. Kääntöpuolena tulvat ovat aiheuttaneet vuosien saatossa huomattavia taloudellisia menetyksiä satovahinkojen ja rakennusvaurioiden muodossa. Nykypäivänä logistiset ongelmatilanteet kärjistyvät nopeasti jos kulkureitit ovat uhattuna. Tulvariskit ovat muun muassa lisänneet painoarvoa ennakoivaan rakentamiseen ja pelastustoimen suunnitteluun. Ne ovat olleet myös vahvan poliittisen keskustelun agendalla jo 1950-luvulta lähtien, jolloin vastakkainasettelua kuvaavan nimen ”tulvasota” saanut aikakausi alkoi Kyrönjoen rannoilta.

tulvatiedotusta varisten malliin_muokattu.jpg

Tulvien kanssa on ollut opittava elämään. Vaikka olen itse kotoisin kahden suuren järven väliin rakentuneesta kaupungista, tällainen ympäristösuhde ihmisen ja luonnon välillä oli minulle uutta ja erilaista. Muutenkin vahvasta kulttuurihistoriallisesta maineesta nauttiva Pohjanmaan alue ja siellä asuminen, vaikkakin Vaasan keskustassa, antoi minulle kesän aikana ajateltavaa puolin ja toisin. Vierailu länteen oli kaiken kaikkiaan virkistävä. Myös paikallisten lupsakka huumorintaju tuli tutuksi. Kun ensi viikolla istun viimeistä kertaa kultaisten peltomaisemien ohi ajavassa bussissa tai myöhemmin tarkastelen toista kansallismaisemaa Kolin huipulta Pohjois-Karjalassa, muistelen varmasti täällä vietettyä kesää lämmöllä. Omasta puolestani tahdon toivottaa hyvää ja tulvatonta jatkoa kaikille!

IMG_0115pieni

 

Mikko Heinonen
Harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus mukana maakuntauudistuksessa

Odottelemme pian lausunnolle luonnosta maakuntalaista, josta hallituksen tulisi antaa esityksensä eduskunnalle vielä tämän vuoden marraskuussa. Suunnitelman mukaan maakuntalaki astuu voimaan 1.7.2017 ja maakuntavaalit järjestetään tammikuussa 2018. Maakuntavaltuustot ja -hallitukset järjestyvät keväällä 2018 ja aloittavat maakuntastrategian laadinnan ja avainhenkilöiden valinnan. Täydellä voimalla maakunnat aloittavat toimintansa 1.1.2019.

Kevätpelto

Huhtikuun kehysriihen yhteydessä hallitus linjasi maakuntien tehtävät, joita on yhteensä 22. Iso osa näistä tehtävistä rakentuu nykyisten ELY-keskusten tehtävien varaan, sillä pääosa ELY-keskusten tehtävistä siirtyy maakunnille. ELY-keskuksen Elinkeinot-vastuualueen tehtävät siirtyvät maakunnille lähes kokonaan, samoin kuin ELY-keskuksen ohjauksessa olevien TE-toimistojen tehtävien järjestämisvastuu. Ympäristö-vastuualueen tehtävät jaetaan maakuntien ja uudistettavan valtakunnallisen aluehallintoviraston kesken. Liikenne-vastuualueen tehtävien lopullinen kohtalo odottaa Liikenne- ja viestintäministeriön käynnistämän yhtiöittämisselvityksen lopputulosta. Maakuntiin siirtyvät lisäksi maakuntaliittojen ja pelastuslaitosten tehtävät, eräitä kuntien ja aluehallintovirastojen tehtäviä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen.

Valtionvarainministeriö on 4.5.2016 asettanut valtakunnalliset työryhmät uudistuksen valmistelua varten, ja näiden työryhmien työ on alkanut välittömästi. Työryhmien työ toimii pohjana alueelliselle valmistelulle, joka on käynnistynyt valtakunnan eri alueilla eri tavoin ja eri tahdissa. Jotkut tulevista maakunnista ovat työssään jo pitkälle järjestäytyneitä, jotkut taas vielä lähes lähtökuopissa. Toivottavaa on, että valtakunnallisten työryhmien työn ja maakuntalain luonnoksen myötä maakuntien valmistelu riittävässä määrin yhdenmukaistuu ja osallistaa uudistuksen osapuolet tasapuolisesti. Erittäin tärkeää on sekä valtakunnallisen että maakunnallisen valmistelun integrointi pidempään käynnissä olleeseen SOTE-uudistukseen. Näiden kahden valmistelun yhdistäminen on ratkaisevan tärkeää yhteistä maakuntaa rakennettaessa.

Kevätkuva

Myös pohjalaismaakunnissa on lähdetty liikkeelle hieman eri tahdissa ja eri tavoin. Pohjanmaalla tapahtuvaan valmisteluun Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on osallistunut Ympäristö- ja Liikenne-vastuualueidensa puitteissa, ja samoin valmistaudumme olemaan mukana Keski-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla valmistelua on tehty Etelä-Pohjanmaan liiton ja ELY-keskuksen yhteistyönä siten, että mukaan on sitoutettu myös muut organisaatiot, joiden tehtäviä tulevaan maakuntaan siirtyy. Valmistelun johtoryhmä koostuu organisaatioiden luottamus- ja virkamiesjohdosta. Valmisteluryhmään ja työryhmiin pyritään puolestaan kokoamaan osallistuvien organisaatioiden paras asiantuntemus. Myös henkilöstöjärjestöt ja sidosryhmät otetaan mukaan. Edellytykset hyvälle yhteistyölle on luotu ja aloitus näyttää lupaavalta.

Aluehallintouudistuksen tavoitteena on selkeä työnjako kunnan, maakunnan ja valtion välillä. Selkeän työnjaon lisäksi uudistuksella pyritään hallintorakenteiden yksinkertaistamiseen ja byrokratian vähentämiseen. Näitä periaatteita noudattamalla ja asiakaslähtöisyys huomioimalla on mahdollisuus tehdä alueiden kehittämisestä entistä kustannustehokkaampaa ja tuloksellisempaa. Pidetään nämä periaatteet johtotähtenä ja luodaan ennakkoluulottomasti uusi maakunta.

Soininen_Mika
Mika Soininen
Ylijohtaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

****************************************************************************************************

NTM-centralen i Södra Österbotten deltar i landskapsreformen

För tillfället väntar vi på att utkastet till landskapslag ska komma på remiss. Regeringen har för avsikt att ge sin proposition till riksdagen i november i år. Enligt planerna träder landskapslagen i kraft 1.7.2017 och landskapsval ordnas i januari 2018. Landskapsfullmäktige och landskapsstyrelserna organiserar sig våren 2018 och påbörjar arbetet med att göra upp en landskapsstrategi samt väljer nyckelpersoner. Landskapen inleder verksamheten till fullo 1.1.2019.

Kevätpelto

I samband med budgetrian i april drog regeringen upp riktlinjerna för landskapens uppgifter, som är totalt 22 till antalet. En stor del av dessa uppgifter byggs upp av NTM-centralernas uppgifter, eftersom största delen av NTM-centralernas uppgifter överförs till landskapen. Uppgifterna som NTM-centralens ansvarsområde för näringar, arbetskraft och kompetens sköter överförs nästan i sin helhet till landskapen. Detsamma gäller också ansvaret för att organisera TE-byråernas uppgifter, som styrs av NTM-centralerna. Ansvarsområdet för miljö och naturresursers uppgifter delas upp mellan landskapen och det riksomfattande regionförvaltningsverket, som kommer att förnyas. Det slutliga avgörandet om ansvarsområdet för trafik och infrastrukturs uppgifter väntar på slutresultatet av kommunikationsministeriets bolagiseringsutredning. Till landskapen överförs utöver landskapsförbundens och räddningsverkens uppgifter även vissa kommuners och regionförvaltningsverks uppgifter samt ordnandet av social- och hälsovårdstjänsterna.

Finansministeriet har 4.5.2016 tillsatt riksomfattande arbetsgrupper för att bereda reformen och arbetet i grupperna har börjat omedelbart. Arbetsgruppernas arbete ligger till grund för den regionala beredningen, som har startat på olika håll i landet på olika sätt och i olika takt. Vissa av de framtida landskapen är redan långt i organiseringen, medan andra knappt ligger i startgroparna. Det är önskvärt att beredningen i landskapen i tillräcklig utsträckning förenhetligas i och med de riksomfattande arbetsgruppernas arbete och utkastet till landskapslag och gör reformens parter delaktiga på ett jämlikt sätt. Det är synnerligen viktigt att såväl den riksomfattande beredningen som landskapsberedningen integreras med social- och hälsovårdsreformen som har pågått en längre tid. Det är mycket viktigt att beredningen av dessa två helheter förenas när det gemensamma landskapet byggs upp.

Kevätkuva

Även i de österbottniska landskapen har beredningen börjat i lite olika takt och på olika sätt. NTM-centralen i Södra Österbotten har deltagit i beredningen i Österbotten inom ramen för ansvarsområdena för miljö och naturresurser samt trafik och infrastruktur och vi är beredda på att delta på motsvarande sätt i Mellersta Österbotten. I Södra Österbotten har beredningen gjorts i samarbete mellan Södra Österbottens förbund och NTM-centralen så att även andra organisationer, vars uppgifter överförs till landskapen, har engagerats att delta. Styrgruppen för beredningen består av organisationernas ledande förtroendemän och tjänstemän. I beredningsgruppen och i arbetsgrupperna försöker man å andra sidan samla de deltagande organisationernas bästa sakkunskap. Även personalorganisationerna och intressegrupperna tas med. Förutsättningarna för gott samarbete har skapats och inledningen ser lovande ut.

Syftet med regionförvaltningsreformen är att skapa en klar arbetsfördelning mellan kommunen, landskapet och staten. Utöver tydlig arbetsfördelning försöker man med reformen göra förvaltningsstrukturerna enklare och minska byråkratin. Genom att följa dessa principer och beakta kundorienteringen finns det möjlighet att göra utvecklingen av regionerna kostnadseffektivare och resultatrikare. Dessa principer är vår ledstjärna i arbetet med att fördomsfritt skapa det nya landskapet.

Soininen_Mika
Mika Soininen
Överdirektör
NTM-centralen i Södra Österbotten