POSKI eli pohjavesien suojelun ja maa-ainesten oton yhteensovittaminen

Maankamaran eli maa- ja kallioperän ainekset ovat uusiutumaton luonnonvara. Kalliomurske-, sora- ja hiekka-aineksia hyödynnetään kuitenkin jatkuvasti erilaisiin rakennushankkeisiin, kuten esimerkiksi pohja- ja tierakenteisiin sekä betonin tuottamiseen. Suomessa maa-aineksia arvioidaan käytettävän vuosittain 130–150 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä on asukasmäärään suhteutettuna EU:n suurimpia lukuja. Maa-ainesten ottamisella on aina monia vaikutuksia ympäristöön ja luontoon. Ympäristövaikutukset kohdistuvat erityisesti alueen geologisiin ja biologisiin luonnonarvoihin, sekä maisemakuvaan (kuva 1). Soran ja hiekan ottamisalueilla korostuvat lisäksi vaikutukset pohjaveden esiintymisympäristöön. Kallion ottotoiminnasta, kiviainesten käsittelystä ja liikenteen järjestämisestä taas aiheutuu lähes väistämättä melu-, pöly- ja tärinähaittoja. Maa- ja kallioainesten ottoa säätelevätkin useat lait ja asetukset sekä suositukset, joiden avulla ottotoimintaa pyritään ohjaamaan hallitusti sekä vähentämään siitä aiheutuvia haittoja ympäristölle ja luonnolle. 

Kuva 1. Hiekka-aineksen ottoalue Kauhavalla (Juha Kinnunen; EcoChange Oy). 

Suomessa ottotoiminnan kestävän suunnittelun ja alueellisen ohjaamisen avuksi on kehitetty vuodesta 1994 asti toiminut POSKI-hanke eli pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanke. Tämä maakunnallisina erillishankkeina toteutettu tutkimus- ja kehittämistyö on tähdännyt ajantasaisen tiedon tuottamiseen paitsi kiviaines- ja vesihuollon tarpeista, niin myös hyödynnettävissä olevista luonnonmateriaaleista sekä niitä korvaavista materiaaleista. 

Mikä POSKI-hanke?

Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla ensimmäinen POSKI-hanke laadittiin vuosina 1994–1997. Tuolloin koottiin perustiedot sora- ja kallioalueiden kiviainesten määrästä ja laadusta, pohjavesialueiden ominaisuuksista, alueiden geologisista, biologisista ja maisemallisista arvoista sekä niiden käyttökelpoisuudesta vedenhankintaan ja kiviainestoimintaan. 1990-luvulla tehdyn selvityksen jälkeen maakuntien maankäytössä voidaan katsoa tapahtuneen monia alueellisia ja paikallisia muutoksia, kuten uusien suojelualueiden perustaminen, kaavoitus, asuin- ja vapaa-ajan rakennuskannassa tapahtuneet muutokset ja viimeisimpänä huomattavampana kokonaisuutena uusien pohjavesialueiden uudelleenluokittelu ja rajaustarkistukset Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa. Syksyllä 2020 päätettiinkin käynnistää yhdessä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaliittojen kanssa POSKI-hankkeen päivitystyö, jossa POSKI-aineisto päivitettäisiin tähän päivään. 

Päivitystyö käynnistyi toden teolla keväällä 2021, jolloin vanhat maa- ja kiviainesten täysin tai osittain soveltuviksi katsotut aluerajaukset käytiin systemaattisesti läpi poissulkevan analyysin avulla. Poissulkevan analyysin tarkoituksena oli löytää sellaiset alueet, joiden kohdalla maa- tai kalliokiviaineksen otto ei olisi ristiriidassa luonnonsuojelullisten tai muiden maankäyttöä rajoittavien tekijöiden kanssa (taulukko 1). Työvaiheessa käytettiin apuna useita eri paikkatietoaineistoja. Poissulkuvaiheen jälkeen jäljelle jääneille alueille teetettiin tarkemmat maisema- ja luontoinventoinnit, jonka aikana alueet käytiin katsomassa maastossa tarkemmin niillä mahdollisesti esiintyvien arvokkaiden luontoarvojen havainnoimiseksi. Lisäksi maastokartoituksen yhteydessä inventoitiin alueilla mahdollisesti esiintyviä erityisiä maisema-arvoja. 

Hankkeen luontoselvityksiä jatketaan edelleen vuonna 2022, ja lisäksi kartoitetaan uusia mahdollisia POSKI-alueita olemassa olevan geologisen aineiston avulla. Näiden rinnalla selvitetään tarkemmin maakuntien kiviaineshuollon nykytilaa ja tarve-ennustetta vuoteen 2050 asti. Oleellinen osa selvitystyötä on myös luonnonkiviaineksia korvaavien uusiomateriaalien käyttötilanne ja tulevaisuuden mahdollisuudet korvata näillä kiertotalousmateriaaleilla neitseellisen luonnonkiviaineksen käyttöä. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan POSKI-päivityshankkeen on kokonaisuudessaan tarkoitus valmistua vuonna 2023, ja jo sitä ennen hankkeesta saatavia tuloksia voidaan hyödyntää seuraavien maakuntakaavojen suunnitteluprosesseissa. 

Taulukko 1. POSKI-hankkeen maa- ja kalliokivialueiden luokittelun pääperiaatteet. 

Lisätietoja maa-ainesten ottamistoiminnasta ja kestävästä käytöstä: Maa-ainesten ottaminen: Opas ainesten kestävään käyttöön (Ympäristöministeriön julkaisu). 

Tietoja muiden alueiden POSKI-hankkeista: Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) (Suomen ympäristökeskuksen websivut).  

Olli-Matti Kärnä 
Luonnonsuojelun asiantuntija 
Ympäristö ja luonnonvarat
-vastuualue
Luonnonsuojeluyksikkö 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Pohjavesiputkia metsästämässä

Jos Etelä-Pohjanmaan maaseutumaisemat eivät olleet jo ennestään tuttuja tälle syntyperäiselle eteläpohjalaiselle, niin tämän kesän jälkeen ne ovat sitä ihan varmasti. Tuulen kallistamat ladot ja avarat peltomaisemat vain vilahtelevat ohitseni, kun matkani käy kohti yhä uusia 2-luokan pohjavesialueita. Minä sekä urhea maastoautoni olemme varmasti jo tuttu näky pitkin Etelä-Pohjanmaan lakeuksia, Evijärveltä aina Isojoelle asti. Heti aamuvarhaisella jostain isompien teiden vilinästä ilmestyy pienille kärrypoluille eksyneen näköinen ELY-keskuksen auto, epäilyttävän hiljaa ajellen ja satunnaisesti pysähdellen. Hyvällä tuurilla voi nähdä neonkeltaiseen sadetakkiin verhoutuneen hahmon, joka yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, katoaa syvälle metsien uumeniin.

Tällainen epäilyttävä toiminta on normaali osa pohjavesiharjoittelijan maastotyöpäivää, jonka aikana etsitään erilaisista maastoista hyvin vaihtelevan näköisiä pohjavesiputkia ja kaivoja erehtymätöntä suuntavaistoa ja harjaantunutta haukankatsetta hyödyntäen. Nämä samaiset havaintoputket ja kaivot ovatkin välillä todella hyvin miljööseensä maastoutuneita, ja siksi päätön pyöriminen havaintopisteen ympärillä onkin tuttua pohjavesiharjoittelijalle.

Kumisaappaat ja pitkä sadetakki ovat olleet tärkeä ötökkäsuoja maastossa rämpiessä.

Havaintoputkia ja kaivoja on sähköisten aineistojen perusteella vaihtelevia määriä eri 2-luokan pohjavesialueilla. Juuri näiden putkien ja kaivojen tarkistaminen maastossa on tämän kesän päätehtäväni pohjavesiharjoittelijana. Havaintoputkien ja kaivojen löytymisestä raportoidaan tiedot eteenpäin, jotta tulevaisuudessa olisi kattavampi käsitys siitä, mitkä näistä vielä maastosta löytyvät. Todellisuudessa suurin osa etsimistäni havaintoputkista on aikojen saatossa otettu pois syystä tai toisesta, ja tämän huomaa, kun havaintopisteen ympärillä ei näy minkään sorttista putkea maassa eikä puussa. Hyvän tuurin osuessa kohdalle, voi kartalla olevan havaintopisteen läheisyydestä löytää alla olevien kuvien mukaisia hyväkuntoisia putkia, jotka kertovat harhailujen tällä kertaa tuottaneen tulosta.

Muutamia ihanteellisia maastosta bongattuja havaintoputkia.

Havaintoputkelle onnistuneesti päädyttyäni, mittaan putken korkeuden maanpinnalta, ulko- ja sisähalkaisijan, sekä mahdollisuuksien mukaan myös pohjaveden korkeuden itse putkesta. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu putken kunnosta johtuen, mutta kaikesta huolimatta putkesta kuin putkesta tulee kirjattua aina joitain tietoja ylös.

Heikkokuntoisista putkista osa voi olla jo hiukan enemmän elämää nähneitä, osasta on jäljellä vain muutaman sentin pituinen pätkä ja joskus jokin ötökkä on voinut päästä muuraamaan putkessa olevan lukon niin taidokkaasti, että pohjaveden korkeuden mittaaminen on saanut jäädä seuraavaan kertaan. Alle on kerätty esimerkkikollaasi muutamasta vastaan tulleesta suosikistani.

Mielenkiintoisimmat löytämäni putkiviritelmät.

Edellä esitettyjen havaintoputkien etsinnän ohella, työnkuvaani kuuluvat myös pohjavesialueille sijoittuvien kaivojen etsiminen ja kuvaaminen maastosta. Etsittävien kaivojen lukumäärä on vain murto-osa metsästettävien havaintoputkien määrästä, joten niitä on helppo tarkastaa putkien jahtaamisen ohessa. Putkien kanssa samaan tapaan myös kaivojen iät vaihtelevat merkittävästi, ja osa onkin maisemoitunut jo erittäin hyvin taustaansa.

Maastoutuneita kaivoja eri pohjavesialueilta.

Ensimmäisessä kuvassa Padonlammitin suoaluetta Alajärvellä, toisessa kuvassa Arpaisenkankaan harjualuetta Ähtärissä.

Ensimmäinen kuva Kauhavan Sorvarinkankaalta, toinen kuva Evijärven peltomaisemista.

Vaikka työni on ollut pääasiassa itsenäistä ajelua ympäri Etelä-Pohjanmaata, on ollut ilahduttavaa huomata, että jokaisessa kohteessa on ollut motivoitunut työporukka jo minua odottamassa. Ahkerimmat työkaverini, Aedes communis (metsähyttynen) ja Chrysops relictus (sokkopaarma), ovat välillä pakottaneet minunkin työtahtini vähän turhan nopeaksi, ja työ on samalla täyttänyt myös kaikki hyötyliikunnan kriteerit. Työn ohessa on kuitenkin saanut todistaa niin kauniita ja erilaisia maisemia, että kutiavat pistoksetkin ovat nopeasti unohtuneet näkymiä ihaillessa. Tällaisina hetkinä oma työympäristö on tuntunut suorastaan luksukselta.

Anniina Hallasuo
Harjoittelija
Alueidenkäyttö- ja vesihuoltoyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kun vesi tulee hanasta ja vessanpönttö vetää

Otamme juomavetemme joko pinta- tai pohjavedestä, joka puhdistetaan ja johdetaan koteihin juomavesiverkostoa pitkin. Kodeissa vesi nuhraantuu ja likaantunut vesi kerätään viemäriverkostoa pitkin jätevedenpuhdistamolle puhdistettavaksi. Puhdistettu vesi johdetaan takaisin vesistöön ja meriin, jossa se on jälleen osa kiertokulkua.

Vedenpuhdistuksen tarkoituksena on taata kaikille suomalaisille puhdasta vettä käyttöönsä sekä juoma- että talousvedeksi. Suomalaiset käyttävätkin puhdasta vettä hyvin paljon, yli 155 litraa päivässä ja suomalainen vesi on maailmanlaajuisestikin erittäin puhdasta. Hyvin toimivasta vesihuollostamme on siksi helppo puhua myös kansainvälisillä areenoilla: pullovesi ei ole tarpeen, kun hanasta saa parempaa.

Puhtaan veden tuotantokustannukset ovat keskimäärin 1,08€/m3 (vesi.fi). Tämä vastaa määrältään 2000 kaupasta ostettua puolen litran vesipulloa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan hanavesi on selkeästi parempaa eikä pakatun veden juomiselle ole mitään terveydellistä perustetta.

Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys

Suomessa on kuitenkin koettu tilanteita, joissa pullotettu vesi on ollut korvaamatonta. Esimerkiksi Äänekosken, Porvoon ja Nokian vesikriisit ovat osoittaneet, että pullovedet voivat nousta arvoon arvaamattomaan.

Inhimillisten vahinkojen lisäksi verkostojen ikä tuo vesihuoltolaitoksille lähitulevaisuudessa uuden, ison haasteen. Suomen vesihuollossa ollaankin pian uudessa vaiheessa, jossa verkostojen saneerauksista tulee vähitellen kaikkien laitosten arkipäivää.  Kun vesijohtoverkostojen rakenteet ja eri osat vanhenevat, tarvitaan keinoja arvioida verkoston kuntoa ja saneeraustarvetta sekä varautumista erilaisiin vesihuollon häiriöihin. Suomessa vesijohtoverkoista 6-prosenttia on erittäin huonossa kunnossa (ROTI19). Tästä huolimatta Suomessa on Euroopan paras hanaveden laatu.

  

Häiriötilanteisiin varautuminen

ELY-keskuksissa on noussut yhtenä tärkeänä painopisteenä vesihuollon strategiassa kuntien ja vesihuoltolaitosten yhteistyö ja häiriötilanteisiin varautuminen. Suomessa on vesihuoltolain tarkoittamia vesihuoltolaitoksia n. 1100 kappaletta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen kolmen maakunnan alueella näitä laitoksia on 160 kappaletta.
Suuresta laitosmäärästä huolimatta varautuminen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on hyvässä tilassa. 160 laitoksesta yli 90% on laatinut ajan tasalla olevan häiriötilannesuunnitelman. Asukasluvulta tämä vastaa yli 96% kolmen maakunnan alueen asukkaista.

Tavoitteena hallittu muutos, ei ongelmien kautta

Kunnan tehtävä on varmistaa, että sen alueella on toimivat talous- ja jätevesipalvelut. Vesihuollon haasteet eivät kuitenkaan ratkea vain panostamalla saneerauksiin tai laatimalla viranomaisen pyynnöstä paremmat häiriötilannesuunnitelmat, vaan siihen tarvitaan alan kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Tavoitteena on, että vesihuoltokentällä voisi olla suurempi rooli esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä, kiertotalouden edistämisessä ja digitalisaation hyödyntämisessä.

Jos toimimme oikein, jätevesikään ei ole enää jatkossa kustannus, vaan resurssi, joka sisältää vettä, ravinteita ja energiaa. Erilaiset kokeiluhankkeet, innovatiiviset hankinnat ja yhteistyön lisääminen luovat mahdollisuuksia alalle ja turvaavat samalla myös oman vesihuoltomme toimintakyvyn.

Jokainen voi omalla toiminnallaan myös arjessa vaikuttaa viemäriverkostojen ja puhdistamoiden toimintaan ja näin myös vesistöjen tilaan.
Ethän laita vessanpönttöön mitään sinne kuulumatonta?

 

 

Sirpa Lindroos
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Nico Karlström
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tulvariskienhallinnassa ja vesienhoidossa arvostetaan yhteistyötä

Tulvariskien hallinnan suunnittelusta ja vesienhoidon keskeisistä kysymyksistä oli käynnissä kuuleminen heinäkuun alkuun saakka. Suunnitelmat päivitetään kuuden vuoden välein, ja nyt oli mahdollista antaa lausunto tai vastata kyselyyn ja kertoa, mihin seuraavalla suunnittelukaudella tulisi kiinnittää huomiota. Saatu palaute otetaan huomioon tulvariskienhallinnan ja vesienhoidon suunnittelussa ja toimenpiteissä.

Tulvariskeistä haluttiin kuulla, ovatko merkittävät ja muut tulvariskialueet rajattu oikein. Ovatko kansalaiset, kunnat ja järjestöt samaa mieltä ELY-keskuksen ehdotuksen kanssa siitä, missä tulvariskialueita on, ja kuinka merkittäviä tulvat ovat?

Tulvariskien osalta alueiden rajauksiin oltiin pääosin hyvin tyytyväisiä. Muutamia uusia alue-ehdotuksia ilmeni, sekä mainintoja tulvista määritettyjen tulvariskialueiden ulkopuolella. Näihin alueisiin saatiin mainintoja:

• Uusiksi merkittäviksi tulvariskialueiksi ehdotettiin Lapuanjoella Lapuan ja Kauhavan alueita ja Tiukanjoella useita alueita
• Uusikaarlepyytä ehdotettiin nimitettävän muuksi tulvariskialueeksi
• Lisäksi tulvahaittoja mainittiin muodostuvan Perhonjoella, Kruunupyyjoella ja Kitinojan lähettyvillä

Vuoden 2012–2013 tulvien jälkeen Lapväärtinjoen rantaan rakennettiin tulvaseinäkettä asutusta suojaamaan.

Myös ELY-keskuksen nimeämien tulvariskialueiden laajennusta toivottiin. Sen sijaan mikään taho ei ehdottanut tulvariskialueita pienennettäviksi. Tehtyihin lisäyksiin edelliseltä kierrokselta oltiin hyvin tyytyväisiä. Tulvariskien hallinnan ja tavoitteiden katsottiin olevan yleisesti ottaen kohdallaan.

Vesienhoidon osalta haluttiin kuulla mm. ovatko suunnitelmien keskeiset kysymykset oikein määritettyjä, ja miten toimenpiteitä voitaisiin edistää.

Pääosin keskeisiä kysymyksiä pidettiin oikeina. Keskeisiin kysymyksiin ehdotettiin nykyisten kohtien lisäksi esimerkiksi vesienhoidon rahoituslähteiden varmistamista, Pohjanmaalla happamien sulfaattimaiden haittojen vähentämistä ja ehkäisemistä, ilmastonmuutoksen myötä aiheutuvien vedenlaadun muutoksien minimoimista sekä keskeisten kysymysten tarkempaa painotusta johonkin tiettyyn osa-alueeseen. Yhdenkään keskeisen kysymyksen merkitystä ei kritisoitu, mutta alueellisia eroja tärkeimmissä asioissa saatettiin todeta.

Lausunnon antajat olivat huolissaan maatalouden, metsätalouden ja turvetuotannon aiheuttamasta ravinnekuormituksesta. Osan mielestä näiden sektoreiden vaikutusta vesistöihin on liioiteltu, ja elinkeinoja tulee voida harjoittaa. Ojitus oli erittäin ajatuksia ja tunteita herättävä aihe. Useampi mainitsi jätevedenpuhdistamot ja niiden toiminnan tehostamisen, sekä huomion kiinnittämisen lääkejäämien ja mikromuovien poistoon jätevedestä välttämättömänä. Myös pohjavesien suojelu näyttäytyi tärkeänä. Tiedottamista, mitattua tietoa ja seurantaa toivottiin lisää.

Monet pitivät rahoituksen ja resurssien puutetta vesienhoidon uhkana. Rahoituksen varmistamista pidettiin tärkeänä, jotta vesienhoidolliset toimenpiteet olisivat riittäviä ja niitä voitaisiin toteuttaa pitkällä tähtäimellä. Resurssien suuntaamisesta annettiin myös toiveita ja ehdotuksia. Monen mielestä resurssit ja sitä myötä toimenpiteet tulisi kohdistaa herkimmille vesistöalueille tai alueille, joissa toimenpiteillä on eniten vaikutusta, tai joissa vesien hyvän tilan tavoite on kauimpana. Erityisen paljon vastauksissa painotettiin toimenpiteiden kustannustehokkuuden merkitystä. Tähän liittyen toimenpiteiden toivottiin olevan ennakoivia, sillä haittojen ennaltaehkäisy on usein kustannustehokkainta.

Lausunnon antajilla oli ristiriitaisia näkemyksiä siitä, millainen vapaaehtoisten toimijoiden roolin tulisi olla. Osan mielestä vesienhoidon painopisteen tulisi olla vapaaehtoisissa toimissa ja osan mielestä ei pidä jättää niin paljoa vastuuta vapaaehtoisille. Saatettiin toivoa tiukempia ympäristölupia tai muuta lainsäädäntöä turvaamaan vesien tilaa. Lisäksi vapaaehtoisten kerrottiin tarvitsevan asiantuntija-apua. Erään lausunnon mukaan viranomaisten tulee nähdä neuvonanto asiakaspalveluna, ja tehdä vesiensuojelu yksityisille ja yrittäjille mahdollisimman helpoksi. Tämä tarkoittaisi neuvontapalveluiden selkeyttä ja apua toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Molempien kuulemisten lausunnoissa painotettiin yhteistyön merkitystä. Toisena tärkeänä teemana nähtiin ilmastonmuutos ja sen huomioon ottaminen. Vesienhoidon ja tulvariskienhallinnan tärkeydestä lausujat olivat yhtä mieltä.

Mona Nykamb
Harjoittelija, Vesistöyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Mitä ne pohjavesialueet oikein ovat?

Pohjavettä muodostuu, kun sadevesi tai lumen sulamisvesi imeytyy maahan. Vesi valuu pikku hiljaa painovoiman vaikutuksesta maassa alaspäin. Hiljalleen vesi täyttää kaikki maarakeiden väliset huokoset ja kallioperän raot. Muodostaessaan yhtenäisen vesimassan enemmän tai vähemmän tiivistä pohjaa vasten vesi alkaa maan sisällä valua maarakeiden väleissä kohti maastollisesti alimpia kohtia. On erityisen tärkeää ymmärtää, että pohjavettä on maaperässä kaikkialla ja sen hidas valunta ylläpitää jokien ja purojen virtaamaa erityisesti kuivina aikoina.

Mitä ne pohjavesialueet sitten ovat? Miksi puhutaan pohjavesialueista, jos pohjavettä on joka paikassa maaperässä?

Suomen maankamara on hyvin erilainen kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Meillä on ikivanha kallioperä, jota verhoaa hyvin nuori maaperä. Kallioperä on kovaa ja tiivistä. Kallioperän kivilajeissa ei ole avoimia huokosia, joihin vesi voisi imeytyä. Kallioperässä vesi kerääntyy ja liikkuu pääasiassa vain siihen rapautumisen myötä syntyneissä raoissa.

Kallioperän päällä on irtonaisten maalajien muodostama kerros. Se on muinaisten jäätiköiden taakseen jättämää. Useat jäätiköitymiset ovat raastaneet kallioperäämme ja kerrostaneet siitä irronneen kiviaineksen erilaisiksi maaperämuodostumiksi. Vettä imeytyy vaihtelevia määriä erilaisilla nopeuksilla eri maalajeihin. Parhaiten vesi imeytyy karkearakeisiin maalajeihin, kuten soraan ja hiekkaan. Imeytyminen on sen sijaan hidasta siltti- ja savimaalajeihin. Moreeniin vesi imeytyy vaihtelevammin.

Pohjavettä on siis kaikkialla, mutta parhaita pohjavesialueita ovat sora- ja hiekkamuodostumat. Sadevesi imeytyy niihin tehokkaasti muodostaen runsaasti helposti pumpattavissa olevaa pohjavettä. Missä meillä on tällaisia alueita?

Soraa ja hiekkaa on kerrostunut jääkauden aikana ja erityisesti sen loppuvaiheessa, kun jäätikön sulamisvedet kerääntyivät jään alla suuriksi uomiksi. Niiden sijainti näkyy nykyisin harjuina. Virtaava vesi kerrosti uoman pohjalle pyöristyneitä kiviä, soraa ja hiekkaa. Harjut ovat siis entisten jäätikköjokien pohjia.

Yllä oleva karttakuva on ote Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemasta Suomen maaperäkartasta. Tummanvihreällä värillä on merkitty harjut ja soraa ja hiekkaa sisältävät muodostumat. Ne sijaitsevat Pohjanmaan rannikkoalueella luode-kaakko -suuntaisina. Rantavoimien siirtelemät hiekat ja sorat on merkitty oranssilla. Moreeni on merkitty vaalean ja tumman ruskealla ja turvekerrostumat harmaalla. Kalliomaat näkyvät punaisina. Sinisellä värillä kuvataan hienorakeisia maalajeja kuten savi ja siltti.

Harjut ja muut karkearakeisia maalajeja sisältävät muodostumat ovat parhaita pohjavesialueita, joista voimme saada suurelle ihmisjoukolle talousvettä. Tällaisia on Suomen pinta-alasta kuitenkin vain noin 5 %. Etelä-Pohjanmaan erikoisuus ovat savi- ja silttikerrostumien alla piileskelevät hiekat ja sorat. Niitä löytyy mm. Kurikasta.

Pohjavesialueita on Suomessa luokiteltu ja rajattu jo 1970-luvulta asti. Kartoitus perustui hallinnon käytäntöihin aina vuoteen 2015 asti, jolloin luokitus ja alueiden rajaaminen tuli lakisääteiseksi. ELY-keskukset vastaavat tästä työstä. Koko Suomessa on parhaillaan käynnissä pohjavesialueiden luokituksen ja rajaamisen tarkistamistyö. Pohjavesialueet luokitellaan tärkeisiin (luokka 1) ja muihin vedenhankintaan soveltuviin (luokka 2). Samalla selvitetään pohjavedestä suoraan riippuvaiset arvokkaat luontoympäristöt, joita ovat esimerkiksi lähteet ja tihkupinnat. Jos tällaisia luonnontilaisia pohjavedestä suoraan riippuvaisia suojeltuja ekosysteemejä löytyy pohjavesialueiden liepeiltä, saa pohjavesialue vielä lisämerkinnän E.

Pohjavesialueita on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella noin 460 kpl ja niiden osuus on vain 3,7 % maakuntiemme pinta-alasta.

 

 

Anne Petäjä-Ronkainen
Hydrogeologi
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus