Metsäojitus – hoidathan paperiasiat ensin kuntoon!

Pohjalaismaakunnissa on perinteisesti kuivattu maita niitä ojittamalla. Erityisen aktiivista ojitustoiminta oli sotien jälkeen 50-luvulla, kun puuta tarvittiin teollisuuden, ja maata peltoviljelyn, käyttöön. Viime vuosina kuivatustoiminta on jälleen vilkastunut, varsinkin soistuneilla alueilla on tarvetta saada metsää kasvamaan enemmän ja nopeammin. Suurin osa ojitushankkeista on ennestään ojitettujen alueiden kunnostusojituksia, mutta viime aikoina on ojitussuunnitelmia laadittu enemmän myös luonnontilaisille soille. Samaan aikaan turpeen polton väheneminen ja Euroopan tilanne, Venäjän hakesaatavuuden heikentyessä, ovat vaikuttaneet Suomessa energiapuun käytön nopeaan kasvuun, mikä on lisännyt hakkuiden määrää. Tilanne saattaa vaikuttaa lähikuukausina myös ojitushankkeiden lisääntymiseen.

Kuivatusvesien mukana huuhtoutuu kiintoainetta, humusta ja happamilla alueilla myös raskasmetalleja. Viimeisimpien tutkimusten mukaan metsäojitusten vesistövaikutukset ovat suuremmat ja pitkäkestoisemmat kuin mitä aiemmin on arvioitu. Pohjanmaan alueella, Perämereen laskevilla ojitetuilla alueilla, vaikutukset ovat isoimmat, samoin Kainuun maakunnassa, jossa vaikutukset kohdistuvat järvivesistöihin. Näillä alueilla tulisi ojitushankkeiden vesiensuojelu suunnitella huolella. Metsäojitukset lisäävät myös haitallisia ilmastovaikutuksia, varsinkin turvemailla. Näistä on saatavilla vielä varsin vähän tutkimustietoa.

Ojituksen hyödyt ja haitat tulee tarkkaan miettiä

Ojituksesta saatava hyöty tulisi ottaa huomioon niin, että ojitukset olisi kohdennettava ensisijaisesti metsäalueille, joilla hehtaarikohtainen puun kasvu hyötyy kuivatuksesta merkittävästi. Ennestään ojittamattomien tai aikanaan ojitettujen, osin jo luonnontilaisten soiden ojittamista tulisi välttää. Puuston kasvu ei näillä alueilla hyödy kuivatustoimenpiteistä, päinvastoin ojitukset kuormittavat humuksellaan paitsi vesistöjä, vapauttavat ilmaan maahan sitoutunutta hiiltä ja köyhdyttävät luonnon monimuotoisuutta. Vesistöjen latvaosille sijoittuessaan ne myös lisäävät tulvariskejä. Ojitussuunnitelmien vesiensuojelutoimenpiteillä, kuten lietekuopilla, laskeutusaltailla sekä pintavalutuskentillä, on ratkaisevaa merkitystä ojitusten aiheuttamien vesistövaikutusten vähentämisessä. Myös ojitusajankohdalla ja ojitussyvyyksillä voidaan vähentää kuormitusta.

Ojitus on ilmoituksenvaraista toimintaa

Ojitus on ollut vesilain nojalla ilmoituksenvaraista toimintaa jo vuodesta 2011. Ilmoitusvelvollisuus saattaa kuitenkin olla metsänomistajalle yhä tuntematon käsite. Muusta kuin vähäisestä ojituksesta on aina tehtävä ilmoitus alueelliselle ELY-keskukselle vähintään 60 vrk ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Ojitukseksi katsotaan myös kunnostusojitukset. Vähäisenä ojituksena pidetään esimerkiksi pienehkön metsäkappaleen ojitusta, rakennuspaikan kuivattamista ja siinä ojan tekemistä omalle maalle, vähäisen peltolohkon ojittamista tai peltolohkon täydennysojittamista tai salaojitusta. Happamilla sulfaattimailla ja pohjavesialueilla tehtävät ojitukset ovat aina ilmoituksenvaraisia. Myös ojitusmätästykset saattavat vaatia ilmoituksen.

Ilmoituksen saatuaan ELY-keskus tarkistaa tarvittavat tiedot, pyytää mahdollisesti lisätietoja ja arvioi hankkeen vesilain mukaisen luvan tarpeen. Mikäli kyseessä on esimerkiksi laaja ojitus, alapuolinen vesistö on heikossa tilassa tai se on erityisen herkkä vesistö, kalataloudellisesti arvokas tai ojitusalue sijaitsee happamilla sulfaattimailla voi lupakynnys ylittyä. Tällöin hankkeesta vastaavan on haettava ojitukselle lupaa aluehallintovirastosta. Suurimmassa osassa ilmoituksia lupaa ei tarvita, vaan ELY-keskus antaa ilmoituksesta lausunnon. Hankkeeseen ei voida ryhtyä ennen kuin 60 vrk ilmoituksen tai sen täydennyksen jättöajasta on kulunut.

Hyvin laadittu metsätaloussuunnitelma ohjaa kokonaisvaltaisesti metsien tilakohtaista käyttöä ja hoitoa sekä myös ojituksia. Metsätaloussuunnitelmaa toteuttava ja asiantuntevasti vesiensuojelutoimenpiteet huomioiva hankekohtainen ojitussuunnitelma nopeuttaa myös asian eli ojitusilmoituksen käsittelyä ELY-keskuksessa.

Lue lisää:

• Maankuivatuksesta ja ojituksesta (www.ymparisto.fi)
• Ojituksesta ilmoittaminen (www.suomi.fi)

Anne Polso
Vesien ja maatalouden ympäristönsuojeluryhmän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

POSKI eli pohjavesien suojelun ja maa-ainesten oton yhteensovittaminen

Maankamaran eli maa- ja kallioperän ainekset ovat uusiutumaton luonnonvara. Kalliomurske-, sora- ja hiekka-aineksia hyödynnetään kuitenkin jatkuvasti erilaisiin rakennushankkeisiin, kuten esimerkiksi pohja- ja tierakenteisiin sekä betonin tuottamiseen. Suomessa maa-aineksia arvioidaan käytettävän vuosittain 130–150 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä on asukasmäärään suhteutettuna EU:n suurimpia lukuja. Maa-ainesten ottamisella on aina monia vaikutuksia ympäristöön ja luontoon. Ympäristövaikutukset kohdistuvat erityisesti alueen geologisiin ja biologisiin luonnonarvoihin, sekä maisemakuvaan (kuva 1). Soran ja hiekan ottamisalueilla korostuvat lisäksi vaikutukset pohjaveden esiintymisympäristöön. Kallion ottotoiminnasta, kiviainesten käsittelystä ja liikenteen järjestämisestä taas aiheutuu lähes väistämättä melu-, pöly- ja tärinähaittoja. Maa- ja kallioainesten ottoa säätelevätkin useat lait ja asetukset sekä suositukset, joiden avulla ottotoimintaa pyritään ohjaamaan hallitusti sekä vähentämään siitä aiheutuvia haittoja ympäristölle ja luonnolle. 

Kuva 1. Hiekka-aineksen ottoalue Kauhavalla (Juha Kinnunen; EcoChange Oy). 

Suomessa ottotoiminnan kestävän suunnittelun ja alueellisen ohjaamisen avuksi on kehitetty vuodesta 1994 asti toiminut POSKI-hanke eli pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanke. Tämä maakunnallisina erillishankkeina toteutettu tutkimus- ja kehittämistyö on tähdännyt ajantasaisen tiedon tuottamiseen paitsi kiviaines- ja vesihuollon tarpeista, niin myös hyödynnettävissä olevista luonnonmateriaaleista sekä niitä korvaavista materiaaleista. 

Mikä POSKI-hanke?

Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla ensimmäinen POSKI-hanke laadittiin vuosina 1994–1997. Tuolloin koottiin perustiedot sora- ja kallioalueiden kiviainesten määrästä ja laadusta, pohjavesialueiden ominaisuuksista, alueiden geologisista, biologisista ja maisemallisista arvoista sekä niiden käyttökelpoisuudesta vedenhankintaan ja kiviainestoimintaan. 1990-luvulla tehdyn selvityksen jälkeen maakuntien maankäytössä voidaan katsoa tapahtuneen monia alueellisia ja paikallisia muutoksia, kuten uusien suojelualueiden perustaminen, kaavoitus, asuin- ja vapaa-ajan rakennuskannassa tapahtuneet muutokset ja viimeisimpänä huomattavampana kokonaisuutena uusien pohjavesialueiden uudelleenluokittelu ja rajaustarkistukset Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa. Syksyllä 2020 päätettiinkin käynnistää yhdessä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaliittojen kanssa POSKI-hankkeen päivitystyö, jossa POSKI-aineisto päivitettäisiin tähän päivään. 

Päivitystyö käynnistyi toden teolla keväällä 2021, jolloin vanhat maa- ja kiviainesten täysin tai osittain soveltuviksi katsotut aluerajaukset käytiin systemaattisesti läpi poissulkevan analyysin avulla. Poissulkevan analyysin tarkoituksena oli löytää sellaiset alueet, joiden kohdalla maa- tai kalliokiviaineksen otto ei olisi ristiriidassa luonnonsuojelullisten tai muiden maankäyttöä rajoittavien tekijöiden kanssa (taulukko 1). Työvaiheessa käytettiin apuna useita eri paikkatietoaineistoja. Poissulkuvaiheen jälkeen jäljelle jääneille alueille teetettiin tarkemmat maisema- ja luontoinventoinnit, jonka aikana alueet käytiin katsomassa maastossa tarkemmin niillä mahdollisesti esiintyvien arvokkaiden luontoarvojen havainnoimiseksi. Lisäksi maastokartoituksen yhteydessä inventoitiin alueilla mahdollisesti esiintyviä erityisiä maisema-arvoja. 

Hankkeen luontoselvityksiä jatketaan edelleen vuonna 2022, ja lisäksi kartoitetaan uusia mahdollisia POSKI-alueita olemassa olevan geologisen aineiston avulla. Näiden rinnalla selvitetään tarkemmin maakuntien kiviaineshuollon nykytilaa ja tarve-ennustetta vuoteen 2050 asti. Oleellinen osa selvitystyötä on myös luonnonkiviaineksia korvaavien uusiomateriaalien käyttötilanne ja tulevaisuuden mahdollisuudet korvata näillä kiertotalousmateriaaleilla neitseellisen luonnonkiviaineksen käyttöä. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan POSKI-päivityshankkeen on kokonaisuudessaan tarkoitus valmistua vuonna 2023, ja jo sitä ennen hankkeesta saatavia tuloksia voidaan hyödyntää seuraavien maakuntakaavojen suunnitteluprosesseissa. 

Taulukko 1. POSKI-hankkeen maa- ja kalliokivialueiden luokittelun pääperiaatteet. 

Lisätietoja maa-ainesten ottamistoiminnasta ja kestävästä käytöstä: Maa-ainesten ottaminen: Opas ainesten kestävään käyttöön (Ympäristöministeriön julkaisu). 

Tietoja muiden alueiden POSKI-hankkeista: Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) (Suomen ympäristökeskuksen websivut).  

Olli-Matti Kärnä 
Luonnonsuojelun asiantuntija 
Ympäristö ja luonnonvarat
-vastuualue
Luonnonsuojeluyksikkö 
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 

Vielä ehdit mukaan öljysuojarahaston JASKA-hankkeeseen

Omistatko vanhan kyläkaupan tai vuosia sitten lopetetun huoltoaseman? Kyläkaupoissa on usein myyty myös polttoainetta. Onko sinulla tietoa kiinteistösi maaperän kunnosta? Jos kiinteistöllä on myyty polttoainetta, on mahdollista, että sitä on joutunut myös maaperään. Siitä voi aiheutua terveys- tai ympäristöhaittoja, jos polttoaine jossain vaiheessa kulkeutuu pohjaveteen, sisäilmaan tai vesijohtoputkeen. Terveysongelmia ja taloudellisia haasteita voi aiheutua, jos kaivamisen yhteydessä törmätään pilaantuneeseen maaperään.

Maaperän tilan tietojärjestelmä

Ympäristöviranomaiset ylläpitävät valtakunnallista Maaperän tilan tietojärjestelmää (Matti). Järjestelmään on merkitty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta noin 2000 kohdetta, joissa on todettu tai epäillään maaperän pilaantumista. Osa kohteista sellaisia, jotka on jo kunnostettu tai todettu tutkimuksilla puhtaiksi. Tietojärjestelmään merkitsemisestä on tiedotettu kiinteistöjen omistajia. Kaikki vanhat polttoaineen jakelupisteet tai pienet korjaamot eivät välttämättä ole viranomaisten tiedossa. Kiinteistön omistajanvaihdoksen yhteydessä uudelle omistajalle tulee kertoa, jos tietää tai epäilee että kiinteistöllä saattaa olla pilaantunutta maata.

JASKA-hanke

Ympäristöministeriön yhteydessä toimivan öljysuojarahaston JASKA-hankkeessa tutkitaan ja kunnostetaan riskialueilla (esim. pohjavesialue tai asuttu kiinteistö) sijaitsevia vanhoja öljyllä pilaantuneita kiinteistöjä. Hanke on määräaikainen ja sen toteutus on keskitetty Pirkanmaan ELY-keskukseen. JASKA-hanke on alkanut vuonna 2012. Hankkeeseen otetaan vastaan uusia hakemuksia 31.12.2020 asti.

Hankkeeseen hakeutuminen on kiinteistön omistajalle vapaaehtoista. Hankkeessa tehtävät tutkimukset antavat kuitenkin luotettavaa tietoa alueen tilasta nykyistä tai tulevaa käyttöä ajatellen. JASKA-hankkeeseen voi hakea mukaan ottamalla yhteyttä hankkeen yhteyshenkilöihin.

Kun kiinteistö on valittu hankkeeseen, tehdään ensimmäisessä vaiheessa historiaselvitys (mm. omistushistoria ja toimintahistoria) ja kohteen maaperä tutkitaan.  Jos kohteessa todetaan pilaantuneen maaperän kunnostustarve, voi omistaja hakeutua hankkeen toiseen vaiheeseen, jossa maaperä puhdistetaan. Pirkanmaan ELY-keskus toteuttaa tutkimukset ja mahdollisen puhdistamisen. Tutkimuksesta laaditaan tutkimusraportti ja kunnostuksesta kunnostuksen loppuraportti.

Esimerkki kohteen kunnostuskartasta.

Hankkeeseen soveltuvat kohteet

JASKA-hankkeeseen soveltuvat kohteet ovat mahdollisesti öljyllä pilaantuneita kiinteistöjä. Sellainen voi olla esimerkiksi polttoaineiden jakelupiste (huoltoasema, vanha kyläkauppa tms.), korjaamo tai muu öljyn käsittely- tai varastointialue.

Kohteen tulee olla ns. isännätön, eli sellainen, jossa pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta tai tämä ei kykene vastaamaan puhdistamisen kustannuksista eikä pilaantuneen alueen haltijaa voida kohtuudella velvoittaa puhdistamaan aluetta (Öljysuojarahastolaki 15 §).

Soveltuvan kohteen tulee olla riskikohde. Silloin kiinteistö on asuinkäytössä tai sijaitsee joko pohjavesialueella tai vesistön läheisyydessä.

Koko Suomessa JASKA-hankkeeseen on osallistunut tähän mennessä lähes 430 kohdetta. Tutkituista kohteista 43 % on ollut sellaisia, joissa on todettu maaperän puhdistustarve.

JASKA-hankkeen yhteystiedot

JASKA-hankkeen yhteyshenkilöt:
Mikko Rautio, mikko.rautio@ely-keskus.fi, puh. 0295 036 057
Sanna Pyysing, sanna.pyysing@ely-keskus.fi, puh. 0295 036 046

Öljysuojarahaston JASKA-hanke ja ESKO-kohteet (maaperakuntoon.fi)

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen rooli

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus osallistuu arvioon siitä, soveltuuko kohde JASKAan. Tutkimusvaiheen jälkeen ELY-keskus antaa öljysuojarahastolle lausunnon siitä, onko kohteessa tutkimusraportin perusteella kunnostustarve. Mikäli kohde kunnostetaan, JASKA-hanke tekee siitä ELY-keskukselle ilmoituksen pilaantuneen maaperän puhdistamisesta ja ELY-keskus antaa ilmoituksen perusteella päätöksen kunnostuksesta. Kohteen kunnostamisen jälkeen ELY-keskus hyväksyy tehdyn kunnostuksen lausunnollaan.

Kohteen tiedot päivitetään Maaperän tilan tietojärjestelmään ja siitä tiedotetaan kiinteistönomistajaa. Kiinteistön myynnin yhteydessä tutkimus- ja kunnostusraportit sekä ELY-keskuksen lausunnot voi esittää tulevalle omistajalle.

 

Anna Vainio
Pohjavesiasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Katja Viitaniemi
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Rati riti ralla- eipä tullut halla

Eletään tammikuun puolta väliä ja maa on musta, vettä sataa, päivät ovat harmaita. Ei tietoakaan talvesta – narisevasta pakkaslumesta, paksusta lumipeitteestä, kirpsakkaista aurinkoisista pakkapäivistä. Olisipa tämä talvi poikkeus!

Marras- joulukuussa oli lyhyt pakkasjakso, jonka myötä pienet lammet jäätyivät ja maa oli jäässä. Sen jälkeen tulivat sateet, päivästä toiseen jatkuvat sateet. Sadevesistä alkoi muodostua ongelmia, koska maa oli jäässä eikä se silloin ime vettä. Porissa kaupunki nosti tulvasuojelun varautumistasoa tulvavaaran takia, Lounais-Suomessa Loimijoella ja Lapuan Liinamaalla vesi nousi pelloille, Tikkurilassa Keravanjoki tulvi kävelytielle, Salossa tulvavesi katkaisi kadun ja Vallilassa kerrostalon kellariin päätyi tuhansia litroja vettä. Mitä kaikkea muuta, mikä ei ole päätynyt tiedotusvälineisiin, sateet ovat aiheuttaneetkaan?

Ilmastonmuutoksen eteneminen tuo haasteita hulevesien kanssa

Ilmastomuutoksen todetaan lisäävän säiden ääri-ilmiöitä, kesät ovat kuumia ja kuivia ja sateet lisääntyvät sekä yleistyvät etenkin talvella. Lämpötilan noususta johtuen sateet tulevat useimmiten vetenä. Olettaa saattaa, että tulevaisuudessa meillä on entistä enemmän haasteita sade- ja sulamisvesien eli hulevesien kanssa. Keskustoissa ja tiiviillä alueilla vesien hallinta on haasteellisempaa, koska tilaa on vähän ja rakentaminen on kallista. Perinteisesti hulevedet on johdettu putkissa vesistöihin. Olemassa oleva verkosto jää auttamatta tulevaisuudessa pieneksi ja vesien määrän ennustaminen on entistä hankalampaa.

Maankäytön suunnittelussa tulisi tehdä hulevesiä varten uusia ratkaisuja

Miten sitten tulisi varautua ennalta arvaamattomiin sateisiin ja suuriin vesimääriin sekä niistä aiheutuviin haasteisiin? Maankäytön suunnittelu ja ajatusten päivittäminen hulevesien suhteen ovat mielestäni avainroolissa ennaltaehkäisemään hulevesistä aiheutuvia ongelmia tulevaisuudessa. Hulevesien johtaminen tulisi nähdä toisinkin kuin perinteisenä putkiratkaisuna.

Vesien pidättäminen ja johtaminen avoimissa luonnonmukaisissa uomissa parantaa varautumista suurten yllättävien vesimäärien hallitsemiseksi. Mielestäni monessa tilanteessa putkiratkaisun ja maanpinnallisia ratkaisuja yhdistämällä saataisiin aikaan järjestelmä, jolla voitaisiin paremmin varautua yllättäviin virtaamiin. Sade- ja sulamisvesien johtaminen, pidättäminen maaperään ja viivyttäminen vaativat fyysistä tilaa, josta kilpailee kaupunkirakenteessa moni muukin toiminto. Viheralueet olisi hyvä suunnitella siten, että niihin voitaisiin toteuttaa hulevesilammikoita, -uomia ja avoimia vesipintoja, jotka ovat parhaimmillaan varsin viihtyisiä virkistäytymisalueita. Hulevettä johtavan verkoston täytyy olla jatkuva ja usein myös varsin laaja, jotta vettä voidaan johtaa eteenpäin. Perinteinen maan alla oleva putkiverkosto on usein laaja ja monihaarainen. Sade- ja sulamisvesien kuljettamiseksi ja viivyttämiseksi maanpinnalla, tulisi mielestäni suunnitella maankäytön suunnittelun yhteydessä vastaavan tyyppinen verkosto, esimerkiksi viheralueita hyödyntäen. Yleispiirteisen maanpäällisen hulevesiverkoston aluevaraukset on hyvä osoittaa yleiskaavassa, josta ilmenee myös helposti verkoston jatkuvuus. Yleiskaavassa hulevesille varattujen alueiden tarkempi suunnittelu toteutetaan yksityiskohtaisemmassa vaiheessa.

Hulevesien johtamiseen, viivyttämiseen ja pidättämiseen liittyy rajoituksia ja suosituksia, jotka tulee muistaa huomioida suunnittelun yhteydessä. Esimerkiksi hulevesiä ei saa johtaa pohjavesialueille pilaantumisriskin takia eikä maanteiden kuivatusojiin tierakenteiden vettymisvaaran takia.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tilannut työn, jossa on tutkittu viiden kunnan yleiskaavasta, miten hulevesien hallinta on niissä huomioitu.
Oheinen työ löytyy linkistä.

Anu Schulte-Tigges
Maankäytön asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Mitä ne pohjavesialueet oikein ovat?

Pohjavettä muodostuu, kun sadevesi tai lumen sulamisvesi imeytyy maahan. Vesi valuu pikku hiljaa painovoiman vaikutuksesta maassa alaspäin. Hiljalleen vesi täyttää kaikki maarakeiden väliset huokoset ja kallioperän raot. Muodostaessaan yhtenäisen vesimassan enemmän tai vähemmän tiivistä pohjaa vasten vesi alkaa maan sisällä valua maarakeiden väleissä kohti maastollisesti alimpia kohtia. On erityisen tärkeää ymmärtää, että pohjavettä on maaperässä kaikkialla ja sen hidas valunta ylläpitää jokien ja purojen virtaamaa erityisesti kuivina aikoina.

Mitä ne pohjavesialueet sitten ovat? Miksi puhutaan pohjavesialueista, jos pohjavettä on joka paikassa maaperässä?

Suomen maankamara on hyvin erilainen kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Meillä on ikivanha kallioperä, jota verhoaa hyvin nuori maaperä. Kallioperä on kovaa ja tiivistä. Kallioperän kivilajeissa ei ole avoimia huokosia, joihin vesi voisi imeytyä. Kallioperässä vesi kerääntyy ja liikkuu pääasiassa vain siihen rapautumisen myötä syntyneissä raoissa.

Kallioperän päällä on irtonaisten maalajien muodostama kerros. Se on muinaisten jäätiköiden taakseen jättämää. Useat jäätiköitymiset ovat raastaneet kallioperäämme ja kerrostaneet siitä irronneen kiviaineksen erilaisiksi maaperämuodostumiksi. Vettä imeytyy vaihtelevia määriä erilaisilla nopeuksilla eri maalajeihin. Parhaiten vesi imeytyy karkearakeisiin maalajeihin, kuten soraan ja hiekkaan. Imeytyminen on sen sijaan hidasta siltti- ja savimaalajeihin. Moreeniin vesi imeytyy vaihtelevammin.

Pohjavettä on siis kaikkialla, mutta parhaita pohjavesialueita ovat sora- ja hiekkamuodostumat. Sadevesi imeytyy niihin tehokkaasti muodostaen runsaasti helposti pumpattavissa olevaa pohjavettä. Missä meillä on tällaisia alueita?

Soraa ja hiekkaa on kerrostunut jääkauden aikana ja erityisesti sen loppuvaiheessa, kun jäätikön sulamisvedet kerääntyivät jään alla suuriksi uomiksi. Niiden sijainti näkyy nykyisin harjuina. Virtaava vesi kerrosti uoman pohjalle pyöristyneitä kiviä, soraa ja hiekkaa. Harjut ovat siis entisten jäätikköjokien pohjia.

Yllä oleva karttakuva on ote Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemasta Suomen maaperäkartasta. Tummanvihreällä värillä on merkitty harjut ja soraa ja hiekkaa sisältävät muodostumat. Ne sijaitsevat Pohjanmaan rannikkoalueella luode-kaakko -suuntaisina. Rantavoimien siirtelemät hiekat ja sorat on merkitty oranssilla. Moreeni on merkitty vaalean ja tumman ruskealla ja turvekerrostumat harmaalla. Kalliomaat näkyvät punaisina. Sinisellä värillä kuvataan hienorakeisia maalajeja kuten savi ja siltti.

Harjut ja muut karkearakeisia maalajeja sisältävät muodostumat ovat parhaita pohjavesialueita, joista voimme saada suurelle ihmisjoukolle talousvettä. Tällaisia on Suomen pinta-alasta kuitenkin vain noin 5 %. Etelä-Pohjanmaan erikoisuus ovat savi- ja silttikerrostumien alla piileskelevät hiekat ja sorat. Niitä löytyy mm. Kurikasta.

Pohjavesialueita on Suomessa luokiteltu ja rajattu jo 1970-luvulta asti. Kartoitus perustui hallinnon käytäntöihin aina vuoteen 2015 asti, jolloin luokitus ja alueiden rajaaminen tuli lakisääteiseksi. ELY-keskukset vastaavat tästä työstä. Koko Suomessa on parhaillaan käynnissä pohjavesialueiden luokituksen ja rajaamisen tarkistamistyö. Pohjavesialueet luokitellaan tärkeisiin (luokka 1) ja muihin vedenhankintaan soveltuviin (luokka 2). Samalla selvitetään pohjavedestä suoraan riippuvaiset arvokkaat luontoympäristöt, joita ovat esimerkiksi lähteet ja tihkupinnat. Jos tällaisia luonnontilaisia pohjavedestä suoraan riippuvaisia suojeltuja ekosysteemejä löytyy pohjavesialueiden liepeiltä, saa pohjavesialue vielä lisämerkinnän E.

Pohjavesialueita on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella noin 460 kpl ja niiden osuus on vain 3,7 % maakuntiemme pinta-alasta.

 

 

Anne Petäjä-Ronkainen
Hydrogeologi
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus