Kulunut kesä on sujunut Freshabit-harjoittelijan työtehtävissä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella Vaasassa. Jyväskylään ja Keski-Suomen vuoristoon tottuneelle vesistötieteiden opiskelijalle kesä Pohjanmaalla on tarjonnut paljon uuden oppimista, mieleenpainuvia kokemuksia ja hienoja elämyksiä. Merenrantamaisema ja suolaiselta maistuvat uimavedet, silmänkantamattomiin yltävät lakeat pellot sekä kaduilla ja kaupoissa kaikuva ruotsin kieli olivat sisämaan asukille aluksi lähes yhtä suuria ihmetyksen aiheita kuin uusi ja jännittävä työ.
Mutta hetkinen… mikä ihmeen Freshabit?
Freshabit LIFE IP (v. 2016–2022) on Suomen kaikkien aikojen suurin EU-rahoitteinen LIFE-hanke, jonka tavoitteina on vesistöjen tilan parantaminen sekä vedenalaisen luonnon kartoittaminen ja mallintaminen uusin keinoin. Freshabit toimii yhteensä kahdeksalla eri kohdealueella eri puolilla Suomea, ja Pohjanmaan jokien kohdealueeseen kuuluvat Ähtävänjoki, Lapväärtin-Isojoki ja Karvianjoki. Freshabit oli minulle tuttu hanke jo tullessani töihin, sillä valmisteilla oleva gradutyöni on osa Saimaan Puruveden kohdealueen hanketta. Pohjanmaan joet olivat kuitenkin uusi ”aluevaltaus”, johon perehtyminen on tarjonnut paljon uutta.
Työssäni pidin erityisesti tehtävien monipuolisuudesta, sillä toimistolla istumisen lisäksi pääsin tekemään paljon maastotöitä. Kesän aikana sain uppoutua jokien ja purojen ihmeelliseen maailmaan sekä kumisaappaissa että kahluuhousuissa, ja lisäksi pääsin tutustumaan tutkimussukeltajien työpäivään Ähtävänjoella. Ehkä hienointa on kuitenkin ollut huomata, kuinka paljon hankkeessa on jo nyt saatu aikaan. Freshabit on tuonut paljon hyvää – yhteistyötä eri tahojen välillä, talkoita, luontokoulupäiviä ja tietenkin konkreettisia kunnostustoimenpiteitä kohdealueilla. En pysty tässä edes esittelemään kaikkia hankkeen puitteissa tehtyjä toimia, sillä tekstistä tulisi todella pitkä! Esittelen siis lyhyesti vain työt, joissa itse sain tavalla tai toisella olla mukana.
Purokunnostuksessa riittää työtä
Maa- ja metsätalouden myötä Pohjanmaan jokien latvapuroja on kuluneina vuosikymmeninä runsaasti perattu ja siistitty. Tämä on johtanut purojen eliöstön köyhtymiseen elinympäristön ja virtausolojen yksipuolistuessa. Lisäksi jokien kiintoaine- ja ravinnekuormitus on lisääntynyt, kun purojen pidätyskyvyn huonontuessa puroon päätynyt aines on päässyt virtaamaan vapaasti. Osana Freshabit-hanketta Lapväärtin-Isojoen ja Karvianjoen alueella on toteutettu useita kunnostushankkeita, joissa puroihin on kaadettu luonnonpuuta oksineen ja lehtineen. Puuaines on hyvinvoivan puron perusedellytys – se monipuolistaa puron ekosysteemiä, tarjoaa pohjaeläimille suojaa ja ravintoa ja pidättää tehokkaasti ravinteita sekä hiekkaa.
Luonnonpuukunnostuksen vaikutusta purojen tilaan seurataan yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa toteutettavassa tutkimuksessa. Tutkimusta varten kävin hakemassa vesinäytteitä Lapväärtin-Isojoen sekä Karvianjoen vesistöalueiden purokunnostuskohteilta yhdessä toisen harjoittelijan kanssa. Näytteenottoreissu oli kesän ensimmäinen varsinainen maastotyöjakso, ja siksi hyvin jännittävä kokemus. Mutta oli siellä kivaa! Näimme matkalla useita monimuotoisia, kirkasvetisiä ja kauniita purokohteita sekä näitä ympäröivää lähes koskematonta metsäluontoa. Meno oli tosin välillä aika eläimellistä, suorastaan villiä. Eräällä näytepisteellä kohtasimme maamehiläisyhdyskunnan armottoman hyökkäyksen (siinä jäi näytteenotto hetkeksi kesken kipeästi sattuneesta syystä). Toisaalla häiritsin auringonpaisteessa loikoilevan kyyn päiväunia melkein astumalla raukan päälle. Niin, ja hyttysiä oli myös ihan kiitettävästi.
Valuma-aluesuunnittelulla tärkeää tietoa kohdealueista
Olennainen osa Freshabit-hanketta on kohdealueiden tilan kartoittaminen ja tiedonkeruu, sekä näiden perusteella hoito- ja käyttösuunnitelmien laatiminen. Tähän liittyen työni oli kirjoittaa Lapväärtin-Isojoelle valuma-aluesuunnitelmaa. Suunnitelmaan keräsin taustatietoa mm. alueen pinta- ja pohjavesien tilasta, kuormituksesta ja valuma-alueen ominaisuuksista. Aihe on laaja ja paljon jäi yhä tehtävääkin – suunnitelman on tarkoitus valmistua vuonna 2020. Valmistuessaan valuma-aluesuunnitelma tarjoaa kattavan tietopaketin Lapväärtin-Isojoen valuma-alueesta, vesien tilasta sekä suunnitelluista ja toteutetuista vesiensuojelutoimenpiteistä alueella.
Kesällä olin myös mukana keräämässä aineistoa Lapväärtin-Isojoen pohjavesivaikutteisuutta tutkivaan diplomityöhön. Näissä elokuun maastotöissä pääsin hyvin konkreettisesti* tutustumaan jokeen sekä jokiympäristöön aina yläjuoksulta alajuoksulle asti, mikä oli todella mielenkiintoinen kokemus! Lapväärtin-Isojoki, johon olin jo koko alkukesän perehtynyt paperimuodossa toimistolla, hahmottui minulle aivan uudella tavalla päästessäni kunnolla paikan päälle näkemään ja kokemaan paikkoja.
(*Vaihtoehtoisesti voisi kai sanoa, että rämmittiin päivät pitkät kahluuhousuissa pitkin mutaista jokea, ja siellä joen varsilla oli aika paljon ryteikköä, nokkosia ja ötököitä. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä, että mitä nuo tuolla oikein puuhaavat. Meillä oli myös aika paljon mutkia matkassa mm. sairastuttuani kesken reissun. Mutta oli se silti kivaa!)
Freshabit ja raakut
Freshabit-hankkeen puitteissa on tehty paljon myös jokihelmisimpukoiden eli raakkujen elvyttämiseksi. Tämä erittäin uhanalainen simpukkalaji esiintyy Etelä-Suomessa vain muutamissa joissa, ja Pohjanmaan Freshabit-kohdealueet kuuluvat näihin arvokkaisiin jokiin. Jäljellä olevat raakut ovat kuitenkin jo iäkkäitä ja huonokuntoisia, eikä lisääntyminen joessa onnistu. Osana Freshabit-hanketta raakkuja on viety Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle, jossa ne yritetään saada ”kylpylähoidon” avulla elpymään ja tuottamaan glokidiatoukkia. Toukat on tarkoitus jatkokasvattaa Norjassa ja lopulta pienet simpukat on tarkoitus palauttaa kotijokeensa. Haasteita kuitenkin riittää, sillä lisääntyminen ja kasvatus eivät välttämättä onnistu – puhumattakaan simpukoiden palauttamisesta jokeen, sillä raakulle soveltuvat elinympäristöt ovat ihmistoiminnan myötä lähes täysin tuhoutuneet.
Raakkujen eteen tehdään edelleen työtä myös kohdealueilla, ja työkesäni loppuhuipennuksena pääsin pariksi päiväksi kokeneiden tutkimussukeltajien matkaan Ähtävän raakkujoelle. Itse olen varsin tuore sukeltaja, joten reissu oli todella jännä kokemus (vaikka omat taitoni eivät vielä varsinaiseen sukellustyöhön riittäneetkään). Yli 30 vuotta samoissa joissa sukeltaneilla konkareilla oli tosin huonoja uutisia kerrottavanaan: jäljellä olevat populaatiot pienenevät vääjäämättä, eikä uusia pikkuraakkuja enää löydy. Jos Konneveden kylpyläloma ei tuota tulosta, raakut tulevat katoamaan Pohjanmaan joista seuraavien vuosikymmenten aikana.
Lopuksi…
Tätä kirjoittaessani kesä alkaa olla lopuillaan, ja kohta on taas aika palata Jyväskylään opiskeluhaasteiden pariin. Jään kuitenkin muistelemaan kulunutta kesää hyvillä mielin. Kesäni Freshabit-harjoittelijana tarjosi paljon jännittäviä työtehtäviä, uudenlaisia haasteita ja mukavia työkavereita. Ennen kaikkea sain kuitenkin mahdollisuuden työskennellä suuressa hankkeessa, jonka tavoitteena on puhtaampi ja monimuotoisempi vesiluonto. Erityisesti sukellusharrastus on opettanut minut arvostamaan vedenalaista maailmaa aivan uudesta näkökulmasta. Meillä on Suomessa paljon kauniita jokia ja järviä. On hienoa ajatella, että tämän kesän työpanokseni on ollut osa kokonaisuutta, jota tehdään vedenalaisen luontomme säilyttämiseksi.
Jaana Lahdenniemi
Harjoittelija, Ympäristö ja luonnonvarat
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 