Miksi ELY-keskusten vastuulla on vesitaloushankkeita ja vesistörakenteita?

Vesitaloushankkeella tarkoitetaan vesilain (587/2011) ja sen edeltäjien mukaisia hankkeita. Valtio on toteuttanut 1800-luvun lopulta lähtien hyvinkin erilaisia vesitaloushankkeita, tekojärvien rakentamisesta lintuvesien kunnostuksiin. Yhteistä hankkeille on, että niillä on tarkoitus parantaa yleishyödyllisiä vesien käyttömuotoja, kuten tulvasuojelua, kalojen kulkua, virkistyskäyttöä ja vesien moninaiskäyttöä.

Miksi valtio on sitten ryhtynyt hakijaksi erilaisiin vesitaloushankkeisiin? Syyt ovat vaihdelleet aikojen ja tarpeiden mukaan. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa uitto oli merkittävä kuljetusmuoto, joten valtio rakensi paljon uittoväyliä. Sotien jälkeen maatalousmaata tarvittiin lisää ja valtio perkasi jokiuomia ja suunnitteli ja toteutti suuria tulvasuojeluhankkeita. Myös vesihuollon tarpeisiin on toteutettu suuri vesistöhanke, kun Kaskisiin 1970-luvulla perustetulle sellutehtaalle tarvittiin riittävästi makeaa vettä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) hallintaan vesitaloushankkeet ja niihin liittyvät rakenteet ovat tulleet maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja ympäristöministeriön (YM) rahoittamien yleishyödyllisten hankkeiden kautta. MMM:n rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. YM:n kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen. ELY-keskusten lisäksi esimerkiksi Metsähallitus omistaa vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. Tässä kirjoituksessa keskitytään ELY-keskusten vastuulla oleviin MMM:n hallinnonalan hankkeisiin.

Kuvassa on MMM:n alaiset valtion vesitaloushankkeiden määrät ELY-keskuksittain. Niitä on yhteensä 435 kpl, joista 57 on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella.

Esimerkkejä valtion vesitaloushankkeista

Esimerkkinä valtion toteuttamista hankkeista on ensimmäisenä syytä mainita tulvasuojelu, joka on ollut tärkein hanketyyppi erityisesti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella. Tulvasuojeluhankkeissa toimenpiteisiin on kuulunut mm. tekojärvien rakentamista sekä näiden ja luonnonjärvien säännöstelyä, tulvapengerryksiä ja uomien perkauksia. Tällaisia hankkeita on toteutettu mm. Perhonjoella, Lapuanjoella ja Kyrönjoella. Toinen esimerkki ja tänä päivänä selvästi lisääntyvä hankeluokka on kalataloudelliset kunnostukset, joiden tavoitteena on yleensä lohikalojen, kuten taimenen ja lohen kantojen vahvistaminen ja palauttaminen. Usein valtion vastuulla olevat kalataloudelliset kunnostukset liittyvät valtion aikaisemmin toteuttamiin muihin hankkeisiin eli kyseessä on ns. vanhojen syntien korjaaminen.

Valtion vesitaloushankkeisiin liittyy suuri määrä vesistörakenteita. ELY-keskusten hallinnassa on noin 440 MMM:n toimialan vesitaloushanketta, joihin liittyy 3700 vesistörakennetta ja -laitetta. Merkittävimpiä rakenteita ovat mm.

  • 21 tekojärveä,
  • 55 maapatoa,
  • 480 muuta patoa,
  • 150 säädettävää juoksutusrakennetta ja
  • 77 pumppaamoa.

ELY-keskusten vastuulla on myös 52 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, joista ns.1-luokan patoja on 12 kappaletta. Tällainen 1-luokan pato on määritelty sellaiseksi, joka onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle tai huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle.

Maakunnittain tarkastellen valtion vesistörakenteiden määrä on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on varsinkin 1960–1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy paljon vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

Kyrkösjärven tekojärvi, aurinkoisena päivänä näkyy järvenrannassa myös soutuvene.
ELY-keskusten vastuulla on useita tekojärviä, jotka on ensisijaisesti rakennettu tulvasuojelun tarpeisiin, mutta niillä on suuri merkitys myös virkistyskäytölle. Kuvassa Kyrkösjärven tekojärvi.

Vesistörakenteiden omistajuus keskistetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle

MMM:n vesistörakenteiden omistajuus on keskitetty valtakunnallisesti Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan vuonna 2016. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon koordinoinnista. Hankkeiden luvanhaltijana toimii kunkin toimialueen ELY-keskus. Vesilain mukaiset luvat ja niiden velvoitteet ovat toistaiseksi voimassa olevia. Tästä syystä luvanhaltijana toimivilla ELY-keskuksilla onkin hankkeisiin liittyviä merkittäviä kunnossapitovelvollisuuksia ja muita velvoitteita. Paikallisen ELY-keskuksen vastuulla on uusien hankkeiden suunnittelua ja vanhojen hankkeiden lupien päivittäminen. Esimerkiksi säännöstelymääräyksien muutoksilla pyritään sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Vesistörakenteiden ylläpitoon sisältyy, sekä rakenteiden lupien mukainen kunnossapito, että perusparannukset, joilla pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta. Ylläpidon koordinoinnissa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus suunnittelee, miten vesistörakenteiden valtakunnallinen rahoitus (keskimäärin 4–5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehtii perusparannusten kilpailuttamisesta. Vesistörakenteiden kunnossapito, mm. pengerten niitto, ojien kaivuu, huoltoteiden sorastus, hankitaan pääosin ELY-keskusten liikennevastuualueiden alueurakoiden yhteydessä.

Ilmasta otettu kuva Löyhingin pumppaamosta.
Löyhingin pumppaamo on rakennettu 1970-luvulla ja se perusparannus alkoi syksyllä 2021. Hankkeen kustannusarvio on 1,3 milj. euroa.

Mauri Keränen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Tulvasuojelua Kyrönjoen yläosan ja Lapuanjoen pengerrysalueilla

Todennäköisyys suuriin kevättulviin näyttäisi tällä hetkellä melko pieneltä vähälumisen talven jälkeen. Suoritettujen jäämittausten perusteella jäät ovat melko vahvoja. Ennusteiden mukaan näin, mutta luonto saattaa kuitenkin yllättää ja esimerkiksi suuret pitkään jatkuvat sateet saattaisivat muuttaa tilanteen.

Kyrönjoen yläosan pengerrysalueet on suojattu laskennallista 1/20 vuodessa tapahtuvaa tulvaa vastaan. Rakenteet Kyrönjoen yläosalla sijoittuvat noin 30 km matkalle Ilmajoelta Hanhikoskelle saakka. Joen molemminpuolista pengertä on 25 km, joka on pääosin viljeltävää. Osassa pengerharjaa sijaitsee tie.

Pengeralueen kuivanapidosta huolehtii kaikkiaan 22 pumppaamoa, joista kolme on saneerattu lähiaikoina. Alueiden kuivanapito hoidetaan pääsääntöisesti pumppaamalla ja ns. vapaavirtausta pengeralueilta jokeen ei ole kuin Malkakosken padon alapuolisella osuudella. Pumppuja on Kyrönjoen pumppaamoissa yhteensä 79 kpl, joiden teho vaihtelee 4,7 kW – 100 kW. Pumppaamoiden käyttö ja valvonta suoritetaan suurelta osin etäyhteyden kautta ja häiriötilanteiden hälytykset tulevat matkapuhelimeen. Rakenteiden ylläpito ja huolto vaati kuitenkin säännöllistä paikalla käyntiä.

Kyrönjoen suurin pumppaamo, Seinänsuu, on saneerattu v. 2015. Seinänsuun pumppausteho n. 8000 l/s

Tulvaluukkuja Kyrönjoen yläosalla on kaikkiaan 7 kpl. Röyskölän ja Ionojan tulvaluukut ovat etäohjattavia. Tulvaluukuista pystytään juoksuttamaan vettä pengerrysalueelle tilanteessa, jossa Kyrönjoen vedenpinta uhkaa nousta määrätyn tulvarajan yläpuolelle. Esimerkiksi Ionojan tulvaluukun suunniteltu purkausteho on n. 50 m³/s, ja sen käytön vaatima sähköenergia saadaan ekologisesti aurinkopaneeleista ja pienestä tuulivoimalasta.

Alueella on myös runsas 20 km eristysojia, joissa monessa on molemminpuoliset penkereet. Ojien ylläpito vaatii mm. määrävälein suoritettavaa perkauskaivua ja raivausta. Jokavuotinen niittoala Kyrönjoen yläosalla on yli 60 ha. Niittoalueeseen kuuluvat pengerharjat ja 15 km matkalla sijaitsevat penkereen ja jokiäyrään välillä sijaitsevat 20 m leveät välikaistat.

 

 

 

 

 

Könnin eristysojan kunnossapitoa

Mainitsemisen arvoinen rakenne on tietenkin ”Kyrönjoen helmi”, eli Malkakosken pato ympäröivine viheralueineen. Paikkaan tutustuja voi tiirailla lintuja lintutornista ja paistaa eväsmakkarat laavulla.


Malkakosken pato

Lapuanjoen pengerrysalueiden rakenteet ovat hyvin samankaltaiset kuin Kyrönjoen yläosalla. Pengerrysalueet sijoittuvat Poutun padosta noin 16,5 km alavirtaan.

ELY-keskus kunnossapitää jokipenkereitä, eristysojia ja kolmea tulvaluukkua. Osa rakenteiden ylläpidosta on liitetty Lapuan alueurakkaan v. 2015 – 2020. Pengerrysalueen 8 pumppaamoa ovat pengerrysyhtiöiden hoidossa. Pumppaamoista 4 kpl on saneerattu viime vuosien aikana.

 

Juhani Huhtamäki
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Miten valtion vesistörakenteita hoidetaan vuonna 2017?

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen perusteella valtion vesistörakenteet ja hydrologiset havaintoasemat on viime syksynä keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan. Vesistörakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Kunnossapidon keskittämisen tarkoituksena on asiantuntijaosaamisen säilyttäminen, rakenteiden ylläpidon yhtenäistäminen ja myös tulevaan maakuntauudistukseen valmistautuminen. Perusparannusten osalta pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta.

Vesistörakenteita sisällytetään teiden hoidon alueurakoihin

ELY-keskukset ovat jo pidemmän aikaa hoitaneet teiden kunnossapidon ns. alueurakoiden kautta. Liikenteen alueurakat sisältävät teiden talvi- ja kesähoidon. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on yhdeksän urakka-aluetta (Kokkola, Pietarsaari, Lapua, Kauhajoki, Veteli, Seinäjoki, Alavus, Kristiinankaupunki ja Vaasa). Linkki alueurakkakarttaan.

Myös vesistörakenteiden ylläpito liitetään tulevaisuudessa mukaan alueurakoihin. Kyse voi olla esim. ojastojen kaivuutöistä, niitoista, raivauksesta, salaojaputkien huuhteluista ja huoltoteiden ylläpidosta. Tässä vaiheessa vesistörakenteiden kunnossapitoa on liitetty alueurakoihin Etelä-Pohjanmaalla mm. Lapuan ja Alavuden alueilla. Kaikkiin alueurakoihin ei tule kuulumaan vesistörakenteita, koska kaikilla alueilla ei ole ylläpidettäviä vesistörakenteita.

Pohjois-Pohjanmaalla vesistörakenteet kuuluvat pääosiltaan jo alueurakoihin. Ne on kilpailutettu samoilla periaatteilla kuin Etelä-Pohjanmaalla. Esimerkiksi pumppaamoja on vain Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla. Pohjois-Pohjanmaalla pumppaamot on jo osittain viety liikennevastuualueen pumppaamojen ylläpitosopimukseen, Etelä-Pohjanmaalla tämä on vielä edessä ja ratkaisut pohdittavina.

Säännöstelypatorakenteiden osalta on omat toimintatavat, ja näiden osalta on vielä päättämättä, voiko ne yhdistää liikenteen sopimuksiin vai pitääkö ne kilpailuttaa erikseen. Osa ELY-keskuksista on säännöstelypatojen osalta tehnyt jo paikallisten urakoitsijoiden kanssa hoitosopimuksia yksittäisistä pienemmistä hoidettavista kohteista.

ELY-keskusten resurssit tulevat tulevaisuudessa pienenemään ja ulkopuolista työtä joudutaan joka tapauksessa hankkimaan.

Perusparannushankkeita vuonna 2017

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus sopii vuosittaisesta kunnossapito-ohjelmasta muiden ELY-keskusten kanssa. Kun ohjelma on hyväksytty, sitä lähdetään toteuttamaan tarpeiden pohjalta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tarvittaessa mukana suunnittelussa sekä kilpailutusasiakirjojen valmistelussa, mutta tarkoitus on kuitenkin, että alueellinen ELY-keskus vie asioita eteenpäin. Käytännön toimintatavat muotoutunevat tulevan vuoden aikana.

Vuosittain vesistörakenteiden ylläpitoon käytetään noin 5 miljoonaa euroa ja perusparannusten osuus tästä on 2-3 miljoonaa euroa. Merkittävimmät vuonna 2017 käynnistymässä olevat perusparannushankkeet sijaitsevat Varsinais-Suomen ja Pohjois-Savon ELY-keskuksissa.

viannankoski2

Pohjois-Savossa Kuopion Maaningassa tehdään Viannankosken säännöstelypadon perusparannus, joka sisältää automatisoinnin ja nostokoneistojen tekemisen neljälle luukulle. Osa padon luukuista on jo automatisoitu aiemmin. Perusparannuksen kustannus on 500 000-700 000 euroa.

Varsinais-Suomen Pomarkussa toteutetaan Harjakosken padon kunnostaminen. Padon betonirakenteet ovat heikossa kunnossa ja tutkimukset ovat osoittaneet, että rakenteet vaativat kunnostuksen. Patoon tehdään uudet kantavat rakenteet ja toiseen päähän rakennetaan lisäksi kalatie. Perusparannukseen sisältyy myös padon automatisointia niiltä osin, joilta sitä ei vielä ole tehty. Hankkeen kustannusarvio on noin miljoona euroa.

viannankoski1Valtakunnallisella tasolla on lisäksi käynnistymässä säännöstelyn automatisointiin liittyvä hanke, jonka kustannusarvio noin 1,5 miljoonaa euroa. Hankkeella pyritään lisäämään säännöstelyautomaatiota sekä mahdollistamaan erillisten automaatioiden yhteen liittäminen.

Vesistörakenteiden ylläpidon keskittämisen etuna on se, että vesistörakenneomaisuuden ylläpidon koordinointia ja hankkeita voidaan viedä valtakunnallisesti eteenpäin, esimerkiksi hyödyntämällä hyväksi todettuja toimintatapoja. Alueilla tarvitaan myös edelleen henkilöitä, jotka tuntevat oman alueensa erityispiirteet ja kohteet sekä pystyvät edistämään vesistörakenteiden ylläpitoon liittyviä asioita.

 

maki_tommi_dsc_0086

Tommi Mäki
Säännöstely- ja patoturvallisuusryhmän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Valtion vesistörakenteet matkalla maakuntiin

Miten valtiosta on tullut vesirakenteiden omistaja?
Valtio omistaa erilaisten lupien  ja sopimusten perusteella monenlaisia vesistörakenteita. Rakenteisiin liittyviä lupia on useita satoja ja sopimuksia vielä monin verroin enemmän. Suurin osa valtion vesistörakenteista on ELY-keskusten hallinnassa, mutta  toisaalta Metsähallitus omistaa esimerkiksi vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. ELY-keskusten hallintaan vesistörakenteet ovat tulleet maa-ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoittamien  yleishyödyllisten hankkeiden kautta. Rakenteet siirrettiin Helsingistä alueiden hallintaan 1990-luvun puolivälissä.

maapadon-esittelya

Kivi-ja Levalammen tekojärven maapatoa ja suotovesien automaattista tarkkailua esitellään maa-ja metsätalousministeriön edustajille.

 

 

Millaisia vesistörakenteita  ELY-keskukset omistavat?
Valtion omistuslistalta löytyy mm. tekojärvien penkereitä, säännöstelypatoja ja niiden automatiikkaa, tulvaluukkuja, kanavia, pengerrysalueiden pumppaamoja ja monenlaisia mittausasemia. Valtio ei yleensä omista rakenteiden alla olevaa maa- tai vesialuetta, vaan vain varsinaisen rakenteen. Valtiolla on luvan haltijana velvollisuus pitää rakenteet kunnossa, ellei kunnossapitoa ole siirretty rakenteista hyötyä saavalle taholle, kuten voimayhtiölle tai kunnalle.

seinasuun-pumppaamo

 

Seinänsuun pumppaamo on  yksi suurimmista valtion vastuulla oleva kuivatusvesien pumppaamoista.

 

 

 

Missä valtion vesirakenteet sijaitsevat?
Maakunnittain tarkastellen valtion vesirakenneomaisuuden arvo on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, missä tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on  1960 – 1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy useita vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

maapadotpumppaamot

ELY-keskuksista siirtyy vuoden 2019 alussa maakuntien vastuulle  noin 40 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, 85 kuivatusvesien pumppaamoa, yli 200 pohjapatoa sekä runsaasti muita vesistörakenteita.

Valtion vesistörakenteiden omistajuus keskitetään Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle
Maa-ja metsätalousministeriö on tehnyt syyskuun lopulla päätöksen, jolla valtion vesirakenteet ja hydrologiset havaintoasemat siirretään muista ELY-keskuksista syksyn aikana Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan. Maa- ja metsätalousministeriön rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Ympäristöministeriön puolella vastaava siirto on valmisteilla ja siirtyvät kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen.

kalatie

 

Kalatalousasiantuntijat tutustuvat Perhonjoen vesistörakenteisiin kuuluvaan kalatiehen.

 


Mitä keskittäminen tarkoittaa?

Rakenteiden omistajuuden keskittämisellä pyritään yhtenäistämään vesistörakenteiden ylläpitoa ja valmistautumaan tulevaan maakuntauudistukseen. Tämän ja ensi vuoden tavoitteena on saattaa rakenteita koskevat rekisteritiedot ajan tasalle. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon ohjelmoinnista: yhdessä muiden ELY-keskusten kanssa suunnitellaan, miten vesistörakenteiden rahoitus (keskimäärin 5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehditaan tarvittavien toimenpiteiden kilpailuttamisesta. Erityisesti pyritään lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta.

Valtion vesistörakenteet matkalla maakuntiin?
Vuoden 2019 alusta lähtien vesistörakenteista huolehtiminen tulee kuulumaan maakunnille eli tulevaisuudessa puhummekin maakuntien vesistörakenteista. Lähikuukausina ratkaistaan, miten vesistörakenteiden omistajuus, rakenteiden ylläpito, rakenteisiin liittyvät velvoitteet (mm. kalaistutukset) ja lupapäätösten hallinta tullaan maakunnissa hoitamaan. Resurssit eivät riitä siihen, että maakuntien vesistöomaisuutta hoidettaisiin jokaisessa maakunnassa, joten maakuntien joustavaa yhteistyötä tarvitaan, jotta vanhenevat vesistörakenteet voidaan pitää turvallisessa kunnossa.

rautioliismaria
Liisa Maria Rautio
Vesistöyksikön päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Milloin Pohjanmaalla tulvii?

Pohjalaismaakunnat ovat olleet vuosisatoja tunnettuja tulvistaan. Tulvat ovat oleellinen osa pohjalaisuutta. Tulvat ja tulvientorjunta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat niin ihmisten elämään kuin ympäröivään luontoon.

tulvatpohjanmaa-tunnus_WEB

Perinteisesti Pohjanmaalla tulvii keväällä lumien sulaessa ja jäiden kasaantuessa padoiksi, jotka nostavat vettä hyvin nopeasti ja aiheuttavat yleensä ne pahimmat tulvavahingot. Jäiden lähtö on tärkeä kevään merkki ja siitä järjestetään monella paikkakunnalla veikkauksia. Kun 1960-luvulla kävin kansakoulua Siikajoella, niin koko pienen koulumme väki kiirehti jokirantaan katsomaan, kun luokkahuoneeseen kuului jäiden ryskettä. Kevät oli koittanut.

Kevättulvia osataan odottaa ja niihin on varauduttu. Tekojärvet on rakennettu ja luonnonjärviä säännöstellään ensisijaisesti niin, että kevään tulvahuippuja voidaan varastoida ja näin pienentää jokilaaksojemme tulvia. Pahimpien tulvien aikana tulvavesiä voidaan Kyrön- ja Lapuanjoella johtaa myös pengerten takana oleville peltoalueille.

Pohjanmaan jokien kevättulvat ajoittuvat keskimäärin huhtikuulle, mutta myös maaliskuu ja toukokuu ovat tunnettuja tulvakuukausia. Jos lumen sulaminen jää kovin myöhäiseen, tulvat ovat yleensä suurempia. Tällöin lumet sulavat kertarysäyksellä; muodostuu nopea ja suuri tulvahuippu. Aikaisemmin keväällä yöpakkaset hidastuttavat sulamista; tulva ajoittuu pidemmälle jaksolle ja tulvahuippu jää pienemmäksi.

Tulvista ja suurimmista vedenkorkeuksista on olemassa pitkät havaintosarjat, sillä ne ovat aina olleet merkkitapauksia. Aikakirjat kertovat, että 1680-luvun alussa Kyrönjoen alaosalla Mustasaaressa kevättulva vei mukanaan kolme myllyä. Seinäjoella Varattomanloukossa on suuressa kivessä edelleen nähtävillä vuoden 1888 tulvakorkeus. Kyrönjoen virtaamia on mitattu runsaat sata vuotta ja havaintojakson suurin virtaama on ollut lähes 600 m3/s (30.4.1922).

Tulvakuvasarja_AUTO_final_556x278px

Mutta Pohjanmaa tulvii muulloinkin kuin keväällä. Pahoja kesätulvia muistetaan varsinkin 1950- ja 1960-luvuilta, jolloin tulvat aiheuttivat Pohjanmaan viljelijöille suuria satomenetyksiä. Nämä tulvat olivat omalta osaltaan nopeuttamassa pitkään suunniteltuja Pohjanmaan jokirakentamisia, kuten laajamittaisia perkauksia, pengerryksiä, pumppaamoja, säännöstelypatoja sekä tekoaltaita. Näitä rakenteita löytyy runsaimmin juuri tulvaherkistä jokilaaksoista: Siikajoki, Pyhäjoki, Kalajoki, Perhonjoki, Lapuanjoki, Kyrönjoki ja Närpiönjoki.

Suuret syystulvat ovat olleet Pohjanmaalla selvästi harvinaisempia kuin kevät- ja kesätulvat. Viime vuosina syystulvia on kuitenkin sattunut kohtuullisen usein. Voimakkaat sateet ja vedellä kyllästynyt maaperä aiheuttivat esimerkiksi syksyn 2012 tulvat, jolloin pahimmat tulvavahingot kohdistuivat Lapväärtinjoelle ja Kauhajoelle. Lapväärtinjoki saavutti 6.10.2012 havaintohistoriansa toistaiseksi suurimman virtaaman lähes 200 m3/s, mikä vastaa tilastollisesti noin kerran sadassa vuodessa sattuvaa tulvaa.

Myös talvikaudella on tulvinut. Pääosin keskitalven tulvien syynä ovat olleet hyydepadot. Erityisen herkkä hyydetulville on ollut Ähtävänjoki, jossa hyyde aiheuttaa ongelmia keskimäärin joka toinen vuosi. Toisinaan jäätymisolosuhteet ovat hyvin otolliset hyyteen muodostumiselle ja hyydepatoja voi muodostua paljonkin. Näinhän tapahtui Pohjanmaalla tänä vuonna tammikuun alussa.

Helmikuu on ollut se kuukausi, jolloin Pohjanmaan joet eivät ole tulvineet. Helmikuun sateet tulevat yleensä lumena ja joet ovat jääpeitteisiä ja virtaamat pieniä. Tänä vuonna tuli todistettua, että Pohjanmaan joet voivat tulvia myös helmikuussa. Tarvittiin vain plussan puolella oleva lämpötila ja kunnon vesisade.suojaa_omaisuutesi_tulvalta

Pohjanmaan joet voivat siis tulvia vuodenajasta riippumatta, jos olosuhteet ovat tulville muutoin otolliset. Aina kannattaa olla varautunut, sillä pohjalainen joki tulvii herkästi ja vedet nousevat nopeasti.

Hyödyllistä tulvatietoa:
http://www.ymparisto.fi/tulvat
http://www.ely-keskus.fi/web/tulvatpohjanmaa

Rautio_Liisa

 

Liisa Maria Rautio
Vesistöpäällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus