LIFE Revives -hankkeessa kunnostetaan, kasvatetaan ja innostetaan jokihelmisimpukan hyväksi

Isojoella on tehty töitä erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan, eli raakun pelastamiseksi. LIFE Revives -hankkeessa joen raakkukantaa elvytetään kunnostamalla raakkujen ja lohikalojen elinympäristöjä ja kasvattamalla Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimuslaitoksella uusia pikkuraakkuja palautettavaksi jokeen. Lisäksi tietoa raakun suojelusta levitetään erilaisilla alueella järjestettävillä tapahtumilla.

Lapväärtin-Isojoen raakut tarvitsevat apua

Lapväärtin-Isojoki on erityinen joki, sillä se on harvoja eteläisen Suomen jokia, joissa elää vielä jokihelmisimpukoita eli raakkuja. Joessa on myös elinvoimainen joen alkuperäinen taimenkanta. Joen raakkukanta on kuitenkin erittäin uhattuna, sillä joessa on arvioitu elävän enää vain 100–150 raakkuyksilöä. Lisäksi kaikki joessa tavatut yksilöt ovat olleet yli 100 vuoden ikäisiä, eikä raakkujen lisääntymistä ole tapahtunut enää vuosikymmeniin. Raakut voivat huonosti todennäköisesti siksi, että joen pohja ei enää ole niille soveltuva. Joen pohjalle on kerääntynyt valuma-alueelta erilaista kiintoainesta, kuten hiekkaa, joka tukkii pohjan huokoisen soran niin että varsinkin nuorten raakunpoikasten on vaikea pystyä elämään joessa. Raakkujen lisääntymistä voidaan tukea parantamalla joen pohjan olosuhteita esimerkiksi kunnostamalla tukkeutuneita sora-alueita niiden vuosikymmenten takaiseen tilaan.

Kunnostuksia jokihelmisimpukan hyväksi

LIFE Revives -hankkeessa kunnostettiin kesän 2022 aikana Vanhakylän alueella viidellä jokiosuudella jokihelmisimpukoiden ja niiden isäntäkaloina toimivien taimenten elinalueita. Ennen mitään toimia joessa, oli tärkeää selvittää, ettei mitään toimenpiteitä tehty niissä kohdissa, joissa raakkuja vielä esiintyy. Ennen kunnostuksia tehtävässä suunnittelusukelluksessa löydettiinkin uusia raakkuyksilöitä muutama kymmen lisää aiempaan kanta-arvioon. Kunnostuksissa jokeen tuotiin kuorma-autokaupalla uutta soraa ja joen alkuperäistä pohjaa puhdistettiin miesvoimin Hartijokimenetelmällä. Tässä menetelmässä joen pohjaa käännetään ja sihdataan puhtaaksi hiekasta ja muusta kiintoaineesta talikkoa muistuttavilla työkaluilla. Puhdistuksen jälkeen joenpohjan sora on taas ilmavaa, niin että sekä vanhat että vastasyntyneet jokihelmisimpukat pystyvät kaivautumaan joen pohjaan. Samalla luotiin uusia kutusoraikkoja taimenille, sekä rakennettiin alueita, joilla on vähän suurempia kiviä taimenten poikasten piilopaikoiksi.

Jokihelmisimpukoiden kasvatus onnistui yli odotusten

Kesällä 2022 onnistuttiin vihdoin Isojokisten raakkujen viljelyssä, kun vanhat raakut alkoivat ensimmäistä kertaa lisääntymään ja raakun poikasia saatiin ennätysmäärä. Raakkujen kasvatus alkoi, kun Lapväärtin-Isojoesta vietiin yhteensä 47 aikuista yli 100-vuotiasta raakkua elpymään ”lemmenlomalle” Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimuslaitokselle vuonna 2017. Tarkoituksena oli saada heikkokuntoiset raakut toipumaan niin, että ne alkaisivat vuosikymmenien tauon jälkeen taas lisääntymään. Vanhat raakkuyksilöt tuottivat ensimmäistä kertaa glokidiotoukkia vihdoin syksyllä 2021 ja toukat kasvoivat talven yli lohikalojen kiduksilla, kunnes ne irrottautuivat kesällä 2022 pikkusimpukoina. Pienet, vain noin 0,5 mm pitkät raakut kuljetettiin kesällä Isojoelle. Yhteensä jokeen saatiin palautettua noin 150 000 raakun poikasta, joka oli enemmän kuin kukaan uskalsi edes toivoa. Pienet raakunpoikaset pääsivät jokeen kasvamaan soralla täytettyihin kasvatuslaatikoihin, joissa ne ovat suojassa saalistajilta.  Pienten raakkujen kasvua ja vointia seurataan säännöllisesti näissä kasvatuslaatikoissa. Raakunpoikaset viettävät ensimmäiset vuotensa joen pohjalla kasvatuslaatikoiden suojissa, kunnes ne ovat saavuttaneet muutaman senttimetrin pituuden ja ne voidaan vapauttaa jokeen kunnostetuille sora-alueille. Tänä kesänä jokeen tuoduilla raakun poikasilla on erittäin suuri merkitys Lapväärtin-Isojoen raakkukannalle, sillä ne tulevat muodostamaan jokeen uuden raakkusukupolven vuosikymmenten lisääntymistauon jälkeen.

Tietoa vesistä koululaisille

Syksyllä hankkeen puitteissa järjestettiin luontokoulupäivä Karijoen koulun 3.–5. luokkalaisille. Päivän aikana oppilaat kuulivat virtavesistä ja niiden erityispiirteistä, sekä pääsivät erilaisilla rasteilla tutustumaan joessa eläviin otuksiin. Tammen laavulla pidetyssä maasto-osuudessa oppilaat pääsivät tutustumaan pienen pieniin pikkuraakkuihin mikroskoopilla katsoen ja tutkimaan erilaisia joessa eläviä pohjaeläimiä. Lisäksi päivän aikana seurattiin sähkökoekalastusta, jossa näytille saatiinkin useampi yksilö joen hienoista taimenista, jotka toimivat isäntäeläimenä raakuille. Päästiinpä rastilla laskemaan myös yli 100-vuotiaan raakun kuoren vuosirenkaita, joita oppilaiden mukaan oli monta! Luontopäivän kruunasi makkaran paisto laavulla ja muistoksi päivästä oppilaat saivat kotiin vietäväksi raakkuheijastimen.

Tällaisia luontokoulupäiviä tullaan järjestämään seuraavina vuosina myös alueen muille kouluille, ja lisäksi luvassa on erilaisia yleisötilaisuuksia, joissa kerrotaan alueen jokihelmisimpukoista ja niiden suojelusta. Lisäksi hankkeessa tuotetaan informaatiomateriaalia raakun suojelun huomioimiseksi alueen maankäytössä.

Jyväskylän yliopiston koordinoima kuusivuotinen LIFE Revives -projekti alkoi syyskuussa 2021. Euroopan komissio on myöntänyt noin 9,5 miljoonaa euroa jokihelmisimpukan ja sen isäntäkalojen, lohen ja taimenen, elinympäristöjen parantamiseen Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa Lapväärtin-Isojoen alueella tehtävistä hankkeen toimenpiteistä ja alueelle varatun rahoituksen osuus on noin 580 tuhatta euroa. Hankkeen kansallinen rahoitus Länsi-Suomessa koostuu suurelta osin Ympäristöministeriön Helmi-ohjelman rahoituksesta.

Lisätietoa LIFE Revives -hankkeesta löydät Jyväskylän yliopiston ylläpitämiltä hankkeen yhteisiltä nettisivuilta (www.jyu.fi).

Suvi Hämäläinen
Suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Freshabit LIFE IP – Pohjanmaan joet -hankkeen hienot tulokset monien uhanalaisten lajien ja vesiluonnon hyväksi

Valtakunnallinen Freshabit LIFE IP -hanke käynnistyi vuonna 2016 ja tulee päätökseen tänä syksynä. Yksi hankkeen kahdeksasta osahankkeesta oli Freshabit LIFE IP – Pohjanmaan joet, johon kuuluvat Ähtävänjoki, Lapväärtin-Isojoki ja Karvianjoki. Pohjanmaan joet -hanketta (katso kaikki toimijat alueella linkistä) toteutettiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen koordinoimana ja monen tahon yhteistyönä. Sen puitteissa tehtiin paljon erilaisia toimenpiteitä jokien, järvien ja pienvesien hyväksi.

Isojoen purokunnostukset ja vaellusesteiden poisto – meritaimen nousee Isojoen latvaosiin lähes 100 vuoden jälkeen

Lapväärtin-Isojoella kunnostettiin virtavesiä muun muassa luomalla lisääntymisalueita meritaimenelle sekä poistettiin vaellusesteitä joista ja puroista. Lapväärtin-Isojoki on eteläisen Suomen merkittävin meritaimenjoki. Joen meritaimen on alkuperäistä kantaa ja luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Isojoki, kuten moni muukin joki, on aikoinaan muokattu patoamalla ja perkaamalla. Vaellusesteiden poiston lisäksi meritaimen tarvitsee sopivia kutupaikkoja, joita ei peratussa uomassa ole ilman kunnostustoimenpiteitä. Taimen on tärkeä sateenvarjolaji, jonka suojelusta hyötyy moni muukin laji ja lisääntyäkseen sen täytyy päästä vaeltamaan makeaan virtaveteen.

Yksi Pohjanmaan jokien laajimmista ja merkittävimmistä toimenpiteistä oli Villamon patoalueen kunnostus ja padon poisto, joka tehtiin yhteistyössä paikallisten toimijoiden ja maanomistajien kanssa. Villamon pato oli Isojoen pääuoman viimeinen täydellinen nousueste ja sen poistaminen merkitsi lähes 80 kilometrin matkan avautumista muun muassa meritaimenelle. Kunnostus valmistui vuonna 2018 ja vuosien 2019–2020 aikana toteutettiin Lapväärtin-Isojoen taimenseurannat ja -tutkimukset. Yksi seurantakeinoista oli radiotelemetriaseuranta, joka tuotti runsaasti tietoa meritaimenien vaelluksesta ja levittäytymisestä Lapväärtin-Isojoen eri osiin. Merkittävä havainto oli meritaimenen nousu kutemaan Isojoen kirkonkylän alueelle, ohi kunnostetun Villamon patoalueen.

Villamon patoalue. A) Ennen kunnostuksia (v. 2016), b) vaelluseste poistettu (v. 2017), c) patoalueen kunnostus valmis (v. 2018). (Kuvat: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kuvapankki)

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri on toteuttanut useita purokunnostuksia talkootyönä Freshabit-hankkeen puitteissa Isojoella ja Karvianjoella. Yksi kokeiltu kunnostusmenetelmä oli runsas luonnonpuun lisääminen purouomaan, joka toteutettiin maanomistajien kanssa vuonna 2016. Oulun yliopisto, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus ovat tehneet purokunnostusten seurantaa useassa kohteessa ja alustavat tulokset ovat olleet lupaavia. Puukunnostus parantaa perattujen ja voimakkaasti hiekottuneiden metsäpurojen pidätyskykyä ja puroekosysteemiä.

Raakkujen eli jokihelmisimpukoiden kannan elvyttäminen

Ähtävänjoella toimenpiteet keskittyivät ikääntyneen ja radikaalisti vähentyneen jokihelmisimpukka- eli raakkukannan elvyttämiseen. Raakku kuten meritaimenkin on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Se on virtavesiemme tärkeä avainlaji ja raakun esiintyminen kertoo myös vesien hyvästä tilasta. Huonokuntoisia raakkuja siirrettiin vuosien 2016 ja 2017 aikana kuntoutumaan Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle. Syksyllä 2018 parempien olosuhteiden ja hyvän ravinnon ansiosta raakut alkoivat tuottaa toukkia, jotka kasvoivat talven lohen ja taimenen kiduksilla. Kesällä 2019 ne aloittivat elämänsä pieninä simpukoina. Lisääntyminen on onnistunut useana vuonna peräkkäin ja pieniä raakun poikasia on syntynyt paljon. Esimerkiksi kesäkuussa 2021 siirrettiin Konnevedeltä Ähtävänjoelle noin 1200 vuonna 2019 syntynyttä raakkua. Pikkuraakkuja on siirretty tutkimusasemalta kasvatuslevyissä ja soralaatikoissa jatkokasvatuskokeisiin kotijokeensa.

Seuranta on antanut hyviä tuloksia, pikkuraakut ovat kasvaneet hyvin ja kuolleisuus on ollut alhaista. Kun raakut ovat kasvaneet herkimpien elinvuosiensa yli, noin 2–5 vuoden ikäisiksi, ne voidaan vapauttaa kasvamaan niitä varten kunnostetuille kohteille. Kasvatuskokeet ovat antaneet myös tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää muun muassa Lapväärtin-Isojoella käynnistyneessä Life-Revives -hankkeessa. Alla kuvia raakunpoikasista kasvamassa soralaatikoissa ja kasvatuslevyissä. (Kuvat: Kari Saari ja Eero Mäenpää)

Lintuvesien tilan parantaminen

Myös taantuneet lintuvesikohteet ovat olleet hankkeen kunnostuslistalla. Pohjanmaan jokien alueella näitä kohteita ovat Evijärven Jokisuunlahti ja Blomträsket Kristiinankaupungissa. Molemmat kohteet ovat suojeltuja linnustonsa vuoksi ja kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Lintujärvien rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat merkittävä tekijä lintukantojen romahtamiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Avovesialueiden niitto ja ruoppaus sekä suojaisia pesäpaikkoja tarjoavien keinosaarten ja luotojen rakentaminen ovat lintuvesikunnostuksen tärkeimpiä toimia. Muun muassa näillä toimilla voidaan auttaa monia uhanalaisia ja taantuneita lintulajeja, kuten heinätaveja, punasotkia ja monia kahlaajalajeja. Toimenpiteitä jatketaan HELMI-ohjelmassa vuoteen 2030 saakka. Lintuvesistä ja niiden kunnostuksesta voit lukea lisää Lintuvedet – umpeenkasvun uhan alta kukoistaviksi lintuparatiiseiksi blogista.

Valuma-alue ratkaisevassa osassa

Metsähallituksen luontopalvelut ennallistivat metsäojitettuja soita Isojoen ja Karvianjoen latvoilla yhteensä 180 hehtaarin alueella sekä Haapakeitaan suojelualueen keskellä sijaitsevan Haapajärven vedenpintaa nostamalla. Näillä toimilla pystytään palauttamaan alueiden monimuotoisuutta ja pidättämään valumavesiä. Suomen metsäkeskus on suunnitellut Isojoen latvaosien alueelle vesiensuojelu toimenpiteitä, joilla vähennetään metsätalouden aiheuttamaa kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. Toimenpiteet toteutetaan Kemera-tuella.

Laskeutusallas Isojoen Riitaluomalla. (Kuva: Erika Saarenpää)

Tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen tärkeää

Nuoremmalle sukupolvelle monet ennen tavalliset ja elinvoimaiset lajit ovat saattaneet jäädä vieraiksi, kun lajien kannat ovat vuosikymmenien saatossa taantuneet tai niiden pääsy luontaisille elinalueilleen on estetty. Lajien säilymisen ja vesiluonnon tilan turvaamiseksi tarvitaan työtä jatkossakin ja tietoisuuden lisääminen on tärkeää. Mukaan olisi hyvä saada myös lisää uusia toimijoita, sillä vain yhteistyöllä voimme saavuttaa nämä päämäärät. Freshabit-hankkeen yksi tärkeimpiä tavoitetta on ollut tietoisuuden, verkostojen ja yhteistyön lisääminen, jotta myös tulevat sukupolvet saavat nauttia monimuotoisesta vesiluonnosta. 

Sirpa Jokipii
Vesistökunnostusryhmän viestinnän harjoittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Jokihelmisimpukoita toivotaan takaisin Pohjanmaan jokivesistöihin

FRESHABIT LIFE IP -hanke käynnisti uudenlaisen yhteistyön erittäin uhanalaisen lajin pelastamiseksi

Länsi- ja Etelä-Suomen rannikkovesistä on viimeisten vuosikymmenten aikana kadonnut lähes kokonaan erittäin uhanlainen jokihelmisimpukka eli raakku. Simpukat voivat elää jopa yli 200-vuotiaiksi ja ovat hyvin vaativia elinolosuhteidensa puolesta. Ne elävät tyypillisesti vain puhdasvetisissä joissa ja puroissa, joissa elää myös niiden isäntäkalaa lohta tai taimenta. Ei siis ihme, että Pohjanmaan rannikon raakkujoissa Ähtävänjoessa ja Lapväärtin-Isojoessa elävät jokihelmisimpukat voivat huonosti. Raakku myös osaltaan ylläpitää hyvää vedenlaatua ja luonnon monimuotoisuutta suodattamalla vuorokaudessa useita kymmeniä litroja jokivettä ja tuottamalla ravintoa muille vesieliöille.

Maassamme on arvioitu olevan noin 120 raakkuesiintymää, joista seitsemän on Etelä- ja Länsi-Suomen alueella. Näistä seitsemästä vain kahdessa joessa tiedetään jokihelmisimpukan vielä lisääntyvän. Ähtävänjoella elävien jokihelmisimpukoiden on arvioitu syntyneen Suomen suuriruhtinaskunnan aikoihin ja olevan nyt 120-170-vuotiaita. Lapväärtin-Isojoen raakut ovat selvästi nuorempia, noin 50-75-vuotiaita. Nuorempia yksilöitä ei ole kartoituksissa enää löytynyt. Nämä simpukkavanhukset ovat elämänsä aikana nähneet itsenäistyneen Suomen nopean taloudellisen kehityksen, mutta samalla niiden elinolosuhteet ovat vuosikymmenten aikana heikentyneet.  Erityisesti läntisissä rannikkovesissä simpukoita vaivaa veden happamuus ja tummeneminen, metallit, lisääntynyt kiintoaineksen ja ravinteiden määrrä sekä jokien perkaukset ja sulkeminen vaellusesteillä.

Pohjanmaan jokien alueella on pitkä historia jokihelmisimpukoiden seurannasta ja kartoituksista. Ähtävänjoella kartoituksia on tehty noin 40 vuoden ajan ja vielä 1980-luvulla joessa arvioitiin elävän n. 50 000 raakkuyksilöä. Ähtävänjoella on tiedetty myös olleen helmenpyytäjiä. Laji rauhoitettiin Suomessa vuonna 1955. Viimeisen vuosikymmenen aikana joen simpukat ovat kuitenkin vähentyneet dramaattisesti. Sama suuntaus on myös hieman vähemmän tutkitulla Lapväärtin-Isojoella. Lajin katoamiskehitykseen ovat vaikuttaneet mm. vesistörakentaminen, tehostunut maankäyttö ja kalastomuutokset.

Kuva 1. Ähtävänjoesta löytyy vielä jokihelmisimpukoita osasta joen koskipaikkoja. Kanta on kuitenkin taantunut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. (Kuva: Eero Mäenpää)

Hyviä uutisia saatu Konnevedeltä

FRESHABIT LIFE IP -hankkeessa on tavoitteena antaa jokihelmisimpukoillemme uusi mahdollisuus. Tarkoituksena on kasvattaa pikkusimpukat niiden herkimmän elinvaiheen yli kasvatuslaitoksessa Norjan Bergenissä. Alun perin hankkeen käynnistyessä vuonna 2016, eli vielä toive lisääntymisen onnistumisesta Ähtävänjoessa ja Lapväärtin-Isojoessa. Toiveet kuitenkin hiipuivat. Useampana vuonna peräkkäin naarassimpukat tuottivat vain hedelmöittymättömiä munia. Nopealla aikataululla päätettiin ottaa käyttöön uusi suunnitelma, kun Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalta löytyi elpymispaikka huonokuntoisille simpukkavanhuksille. Syksyinä 2016-2017 Ähtävänjoesta siirrettiin yhteensä 200 simpukkaa ja Lapväärtin-Isojoesta yhteensä 47 simpukkaa toipumaan tutkimusaseman puhdasvetisiin altaisiin. Raakkuja myös ruokittiin oikeanlaisella ravinnolla. Hyvin nopeasti molempien jokien simpukat alkoivat osoittaa virkoamisen merkkejä ja hyviä uutisia saatiinkin jo loppukesästä 2018. Molempien jokien simpukoiden lisääntyminen oli onnistunut ja samalla päästiin jatkamaan alkuperäistä suunnitelmaa eli pienten simpukoiden jatkokasvatusta Norjan Bergenin kasvatuslaitoksella. Toiminnan on tarkoitus jatkua myös Konneveden tutkimusasemalla. Lapväärtin-Isojoen pikkusimpukoita kasvatetaan tutkimusaseman tiloissa, kuten myös osaa Ähtävänjokisista. 

Kuva 2. Jokihelmisimpukat elelevät ja voivat hyvin Konneveden tutkimusaseman kasvatusaltaissa. Aikuiset simpukat on myös tarkoitus palauttaa kotijokiinsa hoitojakson jälkeen. (Kuva: Eero Mäenpää)

Miltä tulevaisuus näyttää, kun pienet simpukat ovat valmiita palaamaan takaisin kotijokiinsa? Tätä kysymystä on pohdittu hankkeen asiantuntijoiden kesken viimeisen vuoden ajan ja yhteistyöllä pyritty miettimään parhaita ratkaisuja, joilla pikkuraakut selviäisivät haastavissa olosuhteissa lisääntymisikäisiksi ja -kykyisiksi. Tavoitteena on, että pikkuraakut tuotaisiin takaisin vuonna 2021 ja niille olisi silloin kunnostettu ensikodit jokiin tai niiden sivu-uomiin. Pikkuraakkuja kasvatetaan useamman vuoden ajan joessa kasvatuslaatikoissa, joita on mahdollisuus pitää kunnossa mm. liettymisen varalta. Pitkällisen työn tuloksena jokihelmisimpukoilla on jälleen mahdollisuus jatkaa elämäänsä Pohjanmaan joissa toiveena, että tulevaisuus olisi niille kirkasvetinen ja valoisa.

Erika Raitalampi
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Freshabit-harjoittelijan kesä

Kulunut kesä on sujunut Freshabit-harjoittelijan työtehtävissä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella Vaasassa. Jyväskylään ja Keski-Suomen vuoristoon tottuneelle vesistötieteiden opiskelijalle kesä Pohjanmaalla on tarjonnut paljon uuden oppimista, mieleenpainuvia kokemuksia ja hienoja elämyksiä. Merenrantamaisema ja suolaiselta maistuvat uimavedet, silmänkantamattomiin yltävät lakeat pellot sekä kaduilla ja kaupoissa kaikuva ruotsin kieli olivat sisämaan asukille aluksi lähes yhtä suuria ihmetyksen aiheita kuin uusi ja jännittävä työ.

Mutta hetkinen… mikä ihmeen Freshabit?

Freshabit LIFE IP (v. 2016–2022) on Suomen kaikkien aikojen suurin EU-rahoitteinen LIFE-hanke, jonka tavoitteina on vesistöjen tilan parantaminen sekä vedenalaisen luonnon kartoittaminen ja mallintaminen uusin keinoin. Freshabit toimii yhteensä kahdeksalla eri kohdealueella eri puolilla Suomea, ja Pohjanmaan jokien kohdealueeseen kuuluvat Ähtävänjoki, Lapväärtin-Isojoki ja Karvianjoki. Freshabit oli minulle tuttu hanke jo tullessani töihin, sillä valmisteilla oleva gradutyöni on osa Saimaan Puruveden kohdealueen hanketta. Pohjanmaan joet olivat kuitenkin uusi ”aluevaltaus”, johon perehtyminen on tarjonnut paljon uutta.

Työssäni pidin erityisesti tehtävien monipuolisuudesta, sillä toimistolla istumisen lisäksi pääsin tekemään paljon maastotöitä. Kesän aikana sain uppoutua jokien ja purojen ihmeelliseen maailmaan sekä kumisaappaissa että kahluuhousuissa, ja lisäksi pääsin tutustumaan tutkimussukeltajien työpäivään Ähtävänjoella. Ehkä hienointa on kuitenkin ollut huomata, kuinka paljon hankkeessa on jo nyt saatu aikaan. Freshabit on tuonut paljon hyvää – yhteistyötä eri tahojen välillä, talkoita, luontokoulupäiviä ja tietenkin konkreettisia kunnostustoimenpiteitä kohdealueilla. En pysty tässä edes esittelemään kaikkia hankkeen puitteissa tehtyjä toimia, sillä tekstistä tulisi todella pitkä! Esittelen siis lyhyesti vain työt, joissa itse sain tavalla tai toisella olla mukana.

Purokunnostuksessa riittää työtä

Maa- ja metsätalouden myötä Pohjanmaan jokien latvapuroja on kuluneina vuosikymmeninä runsaasti perattu ja siistitty. Tämä on johtanut purojen eliöstön köyhtymiseen elinympäristön ja virtausolojen yksipuolistuessa. Lisäksi jokien kiintoaine- ja ravinnekuormitus on lisääntynyt, kun purojen pidätyskyvyn huonontuessa puroon päätynyt aines on päässyt virtaamaan vapaasti. Osana Freshabit-hanketta Lapväärtin-Isojoen ja Karvianjoen alueella on toteutettu useita kunnostushankkeita, joissa puroihin on kaadettu luonnonpuuta oksineen ja lehtineen. Puuaines on hyvinvoivan puron perusedellytys – se monipuolistaa puron ekosysteemiä, tarjoaa pohjaeläimille suojaa ja ravintoa ja pidättää tehokkaasti ravinteita sekä hiekkaa.

Luonnonpuukunnostuksen vaikutusta purojen tilaan seurataan yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa toteutettavassa tutkimuksessa. Tutkimusta varten kävin hakemassa vesinäytteitä Lapväärtin-Isojoen sekä Karvianjoen vesistöalueiden purokunnostuskohteilta yhdessä toisen harjoittelijan kanssa. Näytteenottoreissu oli kesän ensimmäinen varsinainen maastotyöjakso, ja siksi hyvin jännittävä kokemus. Mutta oli siellä kivaa! Näimme matkalla useita monimuotoisia, kirkasvetisiä ja kauniita purokohteita sekä näitä ympäröivää lähes koskematonta metsäluontoa. Meno oli tosin välillä aika eläimellistä, suorastaan villiä. Eräällä näytepisteellä kohtasimme maamehiläisyhdyskunnan armottoman hyökkäyksen (siinä jäi näytteenotto hetkeksi kesken kipeästi sattuneesta syystä). Toisaalla häiritsin auringonpaisteessa loikoilevan kyyn päiväunia melkein astumalla raukan päälle. Niin, ja hyttysiä oli myös ihan kiitettävästi.

Valuma-aluesuunnittelulla tärkeää tietoa kohdealueista

Olennainen osa Freshabit-hanketta on kohdealueiden tilan kartoittaminen ja tiedonkeruu, sekä näiden perusteella hoito- ja käyttösuunnitelmien laatiminen. Tähän liittyen työni oli kirjoittaa Lapväärtin-Isojoelle valuma-aluesuunnitelmaa. Suunnitelmaan keräsin taustatietoa mm. alueen pinta- ja pohjavesien tilasta, kuormituksesta ja valuma-alueen ominaisuuksista. Aihe on laaja ja paljon jäi yhä tehtävääkin – suunnitelman on tarkoitus valmistua vuonna 2020. Valmistuessaan valuma-aluesuunnitelma tarjoaa kattavan tietopaketin Lapväärtin-Isojoen valuma-alueesta, vesien tilasta sekä suunnitelluista ja toteutetuista vesiensuojelutoimenpiteistä alueella.

Kesällä olin myös mukana keräämässä aineistoa Lapväärtin-Isojoen pohjavesivaikutteisuutta tutkivaan diplomityöhön. Näissä elokuun maastotöissä pääsin hyvin konkreettisesti* tutustumaan jokeen sekä jokiympäristöön aina yläjuoksulta alajuoksulle asti, mikä oli todella mielenkiintoinen kokemus! Lapväärtin-Isojoki, johon olin jo koko alkukesän perehtynyt paperimuodossa toimistolla, hahmottui minulle aivan uudella tavalla päästessäni kunnolla paikan päälle näkemään ja kokemaan paikkoja.

(*Vaihtoehtoisesti voisi kai sanoa, että rämmittiin päivät pitkät kahluuhousuissa pitkin mutaista jokea, ja siellä joen varsilla oli aika paljon ryteikköä, nokkosia ja ötököitä. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä, että mitä nuo tuolla oikein puuhaavat. Meillä oli myös aika paljon mutkia matkassa mm. sairastuttuani kesken reissun. Mutta oli se silti kivaa!)

 

 

 

Freshabit ja raakut

Freshabit-hankkeen puitteissa on tehty paljon myös jokihelmisimpukoiden eli raakkujen elvyttämiseksi. Tämä erittäin uhanalainen simpukkalaji esiintyy Etelä-Suomessa vain muutamissa joissa, ja Pohjanmaan Freshabit-kohdealueet kuuluvat näihin arvokkaisiin jokiin. Jäljellä olevat raakut ovat kuitenkin jo iäkkäitä ja huonokuntoisia, eikä lisääntyminen joessa onnistu. Osana Freshabit-hanketta raakkuja on viety Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle, jossa ne yritetään saada ”kylpylähoidon” avulla elpymään ja tuottamaan glokidiatoukkia. Toukat on tarkoitus jatkokasvattaa Norjassa ja lopulta pienet simpukat on tarkoitus palauttaa kotijokeensa. Haasteita kuitenkin riittää, sillä lisääntyminen ja kasvatus eivät välttämättä onnistu – puhumattakaan simpukoiden palauttamisesta jokeen, sillä raakulle soveltuvat elinympäristöt ovat ihmistoiminnan myötä lähes täysin tuhoutuneet.

Raakkujen eteen tehdään edelleen työtä myös kohdealueilla, ja työkesäni loppuhuipennuksena pääsin pariksi päiväksi kokeneiden tutkimussukeltajien matkaan Ähtävän raakkujoelle. Itse olen varsin tuore sukeltaja, joten reissu oli todella jännä kokemus (vaikka omat taitoni eivät vielä varsinaiseen sukellustyöhön riittäneetkään). Yli 30 vuotta samoissa joissa sukeltaneilla konkareilla oli tosin huonoja uutisia kerrottavanaan: jäljellä olevat populaatiot pienenevät vääjäämättä, eikä uusia pikkuraakkuja enää löydy. Jos Konneveden kylpyläloma ei tuota tulosta, raakut tulevat katoamaan Pohjanmaan joista seuraavien vuosikymmenten aikana.

Lopuksi…

Tätä kirjoittaessani kesä alkaa olla lopuillaan, ja kohta on taas aika palata Jyväskylään opiskeluhaasteiden pariin. Jään kuitenkin muistelemaan kulunutta kesää hyvillä mielin. Kesäni Freshabit-harjoittelijana tarjosi paljon jännittäviä työtehtäviä, uudenlaisia haasteita ja mukavia työkavereita. Ennen kaikkea sain kuitenkin mahdollisuuden työskennellä suuressa hankkeessa, jonka tavoitteena on puhtaampi ja monimuotoisempi vesiluonto. Erityisesti sukellusharrastus on opettanut minut arvostamaan vedenalaista maailmaa aivan uudesta näkökulmasta. Meillä on Suomessa paljon kauniita jokia ja järviä. On hienoa ajatella, että tämän kesän työpanokseni on ollut osa kokonaisuutta, jota tehdään vedenalaisen luontomme säilyttämiseksi.

Jaana Lahdenniemi
Harjoittelija, Ympäristö ja luonnonvarat
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Freshabit Pohjanmaan joet -hanke kokoaa yhteen toimijoita edistämään vesistöjen kunnostamista ja hoitoa pohjalaismaakunnissa

Kesä ja syksy toivat mukanaan runsaasti toimintaa vesistöjen parissa Lapväärtin-Isojoella, Karvianjoella ja Ähtävänjoella. Nämä kolme vesistöä kuuluvat valtakunnallisen Freshabit LIFE -hankkeen Pohjanmaan jokien osa-alueeseen. Hanke käynnistyi vuoden alussa ja on edennyt suunnitellun vauhdikkaasti. Kesä- ja syyskaudella on mm. aloitettu jokihelmisimpukkakartoitukset, Isojoen ja Karvianjoen tutkimushankkeet, purokunnostukset sekä eri kunnostus- ja luonnonhoitotoimien kartoitukset. Nuorta sukupolvea on myös tutustutettu Lapväärtin-Isojoen vesiympäristöön syyskuun luontokoulupäivinä. Lisäksi Isojoen Lohiluomalla järjestettiin kaikille avoimet purokunnostustalkoot.

Freshabitin kesto on LIFE-hankkeidenkin näkökulmasta poikkeuksellisen pitkä, lähes seitsemän vuotta. Tavoitteena on käytännön kunnostustoimien lisäksi luoda toimintatapoja, jotka kantavat ajassa eteenpäin. Keväällä hankkeen käynnistämistilaisuudessa eri toimijat yrittivät kiteyttää vesiluonnon, kulttuurin ja virkistystoiminnan eri näkökulmia yhdeksi viestiksi, johon Freshabit-hankkeessa pyritään. Näin syntyi ajatus yhteisestä vesiperinnöstä ja sen säilyttämisen tärkeydestä tuleville sukupolville.

Pohjanmaan jokien kohdevesistöillä toimenpiteet tähtäävät erityisesti vaelluskalojen ja niistä riippuvaisten jokihelmisimpukoiden eli raakkujen elinolosuhteiden parantamiseen. Isojoella on hankkeen aikana tarkoitus mm. poistaa ja kunnostaa joen viimeinen merkittävä vaelluseste Villamon patoalue. Ähtävänjoella on tavoitteena kerätä joen vähäisistä, vanhoista jokihelmisimpukoista toukkia ja lähettää ne jatkokasvatukseen Norjan Bergeniin, josta ne pieninä simpukoina tuodaan takaisin kotijokeensa luomaan Ähtävänjoen uutta raakkusukupolvea. Raakut eivät nykyolosuhteissa pysty enää lisääntymään Ähtävänjoessa.

 

 

Kuvat 1 ja 2. Pohjanmaan jokien alueella kunnostustoimenpiteiden kohteena ovat mm. jokihelmisimpukka ja taimen.

(Kuvat: Jukka Pakkala 2016 ylempi, Mika Sivil 2009 alempi)

 

 

 

Päätoimijoita Pohjanmaan jokien alueella ovat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus (koordinoi), Suomen metsäkeskus (Läntinen ja Rannikko), Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri, Metsähallituksen luontopalvelut, Oulun yliopisto, Luonnonvarakeskus (LUKE), Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Kvarkens Naturskola (Natur och Miljö). Yhteistyötä pyritään kuitenkin laajentamaan hankkeen ulkopuolelle niin maan- ja metsänomistajien, asukkaiden, muiden vesistökunnostajien, päätöksentekijöiden kuin elinkeinoelämänkin kanssa. Yhteistyökanavina toimivat mm. hankkeiden integroiminen, yhteistyö- ja suunnitteluryhmät, luontokoulutoiminta, talkoot ja teemapäivät. Hankkeen toimintaa voi seurata Twitteristä #Freshabit ja Pohjanmaan jokien -osahankkeen verkkosivuilta:
www.ymparisto.fi/freshabit-pohjanmaa,
www.miljo.fi/freshabit-osterbotten).

Yhteistyömahdollisuuksista voi ottaa suoraan yhteyttä myös toimijoihin.

Lapväärtin-Isojoen vesistöalueen luontokoulupäivien toisena kohteena oli Peruksen Storfors. Oppilaat vierailivat myös Töniluoman purokunnostuskohteella.
(Kuva: Erika Raitalampi 2016)

 

 

 

 

Erika Raitalampi
Erikoissuunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus