Liikenteen ja maankäytön yhteenkytkentä

Liike kuuluu erottamattomana osana kaikkeen elämään maapallolla. Ihmisten ja tavaroiden liikkumisessa käytetään termiä liikenne. Liikennejärjestelmä taas on käsite, joka sisältää myös ympäröivän kokonaisuuden ja kattaa liikenneväylät, liikennevälineet ja ohjausjärjestelmät. Laajalle kattokäsitteelle on tarve, sillä liikenteen yhtymäkohdat ympäröivään yhteiskuntaan ovat merkittävät. Liikennejärjestelmää ei kehitetäkään tyhjiöön eikä sillä ole itseisarvoa, vaan sen tulee aina palvella sitä käyttäviä ihmisiä ja sen varaan tukeutuvia toimintoja.

Rakennetun ympäristön suunnittelu

Liikennejärjestelmäsuunnittelu on lain liikennejärjestelmästä ja maanteistä 15 a § mukaisesti ”jatkuvaa ja vuorovaikutteista vaikutusten arviointiin sekä viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyöhön perustuvaa suunnittelua”. Suomessa liikennejärjestelmäsuunnitelmia laaditaan valtakunnallisesti (Liikenne12) ja maakunnallisesti. Rajatummalta maantieteelliseltä alueelta liikennejärjestelmätason vaikutuksia arvioidaan erilaisissa esiselvityksissä ja -suunnitelmissa, joita myös ELY-keskus tekee. Yksityiskohtaisempaa suunnittelua tehdään yleissuunnitelmassa ja siitä edelleen tie/rata- ja rakentamissuunnitelmissa, joiden tarve ja sisältö on laissa säädetty. Esiselvitysten tarve ja sisältö ei ole samalla tavoin lakisääteinen, mutta ihanteellisessa tilanteessa liikennejärjestelmätason vaikutuksia on selvitetty ennen tarkempien suunnitteluvaiheiden aloittamista.

Rakennusten ja toimintojen sijoittelusta käytetään käsitettä maankäyttö. Aikojen saatossa ihmisten rakentama ympäristö on kohdistunut otollisiksi katsotuille sijainneille. Pohjalaismaakunnissa esimerkiksi asutusta on kohdistunut nauhamaisesti jokivarsille. Tänä päivänä maankäyttöä ohjataan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kaavoituksella ja valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla. Maankäyttö raamittaa ihmisten liikkumista, sillä liikkumisen tarve syntyy pitkälti maankäytössä osoitettujen toimintojen välillä, kuten asuinalueella sijaitsevasta kodista työpaikalle ja palveluihin.

Kokonaisuus huomioon

Liikenteen ja maankäytön yhteensovittaminen takaa eri vaikutukset huomioivaan suunnitteluun perustuvan rakennetun ympäristön kehittämisen. Yksi haaste yhteensovittamisessa on toisinaan ristiriitaiset intressit, sillä käyttäjäryhmiä tarpeineen on erilaisia. Esimerkiksi pitkämatkaiselle liikenteelle tärkeät maantiet voivat houkutella varrelleen uutta maankäyttöä kaupallisille toiminnoille. Tämä on ymmärrettävää, koska runsasliikenteinen tie tarkoittaa samalla runsasta potentiaalia asiakasvirroissa. Liikennejärjestelmän toimivuudelle tällainen uusi maankäyttö voi kuitenkin synnyttää ongelmia, sillä olemassa olevat ratkaisut eivät välttämättä sovellu uuden maankäytön vaatimuksiin. Tällöin syntyy tarve liikenneyhteyksien, joko uusien tai olemassa olevien, kehittämiseen.

Liikennejärjestelmän ja maankäytön muutoksissa ELY-keskuksen liikennevastuualueen tehtävä on arvioida, että maantieliikenteen kokonaisuus toimii eri käyttäjäryhmille. Edellä kuvatussa esimerkissä tulee huomioida muun muassa pitkämatkaisen liikenteen sujuvuus, liittymien toimivuus ja liikenneturvallisuus. Vastuualue huomioi liikenteen lainsäädännön, asetukset ja ohjeistukset sekä Liikenne12:n tavoitteet ja arvioi suunniteltujen muutosten vaikutuksia näissä esitettyjen määräysten, periaatteiden ja suositusten valossa. Vastaavasti ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue arvioi muutoksia maankäytön ja ympäristöarvojen näkökulmista. ELY-keskuksen tehtävä on toimia ihmisten ja alueiden parhaaksi, ja eri näkökulmat huomioimalla saadaan muodostettua liikenteen ja maankäytön kokonaisnäkemys käsittelyssä olevasta asiasta. Liikennejärjestelmän ja maankäytön muutoksissa avoin vuoropuhelu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitettuna takaa parhaat edellytykset sille, että liikenteen ja maankäytön yhteensovitus onnistuu.

Mikko Vallbacka
Liikennejärjestelmäasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kulttuuriympäristön vaaliminen osa arkea

Kulttuuriympäristö kuulostaa juhlalliselta sanalta, joka helposti yhdistetään merkittäviin valtakunnallisiin kohteisiin ja monumentteihin. Määritelmän mukaan se on kuitenkin ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa syntynyttä ympäristöä, johon kuuluvat rakennettu ympäristö, muinaisjäännökset ja kulttuurimaisemat, perinnebiotoopit sekä niihin liittyvä aineeton kulttuuriperintö. Kulttuuriympäristö kuuluu kaikille – jokainen meistä elää jossakin muuttuvassa kulttuuriympäristössä. Sen arvoon ja merkittävyyteen vaikutamme kaikilla arkisilla teoillamme, toiminnallamme, päätöksillämme ja valinnoillamme.

Vastuu sen hoidosta kuuluu meille kaikille. Hyvin hoidettu kulttuuriympäristö lisää alueen elinvoimaisuutta ja viihtyisyyttä sekä tutkitusti myös henkistä ja fyysistä terveyttä. Investoinnit ja toimet sen parantamiseksi edesauttavat myös uusien elinkeinojen syntymistä, kehittymistä ja vahvistavat alueiden vetovoimaisuutta ja identiteettiä.

Salon pihapiiri Koura Kuva: Kauko Salo

ELY-keskusten edistämis- ja valvontatyössä kulttuuriympäristö ja sen huomioiminen koskettaa jokaista vastuualuetta hieman eri painotuksin, mutta alueidenkäytön osalta kulttuuriympäristön tilaa ohjaavina viranomaistehtävinä voidaan pitää kuntien maankäyttö, kaavoitus- ja lupamenettelyn valvonta-, ohjaus-, neuvonta- ja dokumentointitehtäviä ja rakennusperinnön suojelusta annetun lain mukaiset tehtävät sekä suojelupäätökset ja niiden valvonta.

Södersunds Kvarn Sundom Kuva: Kjell Nybacka.

Rakennetun kulttuuriympäristön osalta tehtävät eivät onneksi ole kuitenkaan rajoittuneet pelkkään valvontaan ja ohjaukseen, vaan olemme voineet myös osallistua ja rahoittaa kuntien kulttuuriympäristöselvitysten laadintaa. Laadittuihin ohjelmiin voi tutustua tarkemmin sivustolla: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen kulttuuriympäristöohjelmat. Samoin ELY-keskus jakaa elinkeinotukien lisäksi vuosittain erillisellä budjettirahoituksella tukea yksittäisten kansalaisten, järjestöjen sekä yritysten rakennusperintöhankkeisiin.

Vuodelle 2019 osoitettiin alueellemme opetus- ja kulttuuriministeriön sekä ympäristöministeriön budjetista rakennusperintö- ja ennallistamisavustuksia yhteensä noin 250 000 € ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle samana vuonna jätettyjen 70:n avustushakemuksen kokonaiskustannusarvio oli 2,7 milj.

Hankkeiden etuoikeusjärjestys päätetään vuosittain Kulttuuriympäristön hoidon yhteistyöryhmässä ja avustusten jakoperusteena käytetään korjauskohteiden kulttuurihistoriallista arvoa ja merkitystä osana omaa kulttuuriympäristöään, kohdetta mahdollisesti koskevaa kaavasuojelua, korjaustoimenpiteiden kiireellisyyttä rakennuksen/kohteen säilymisen kannalta sekä avustushakemuksen sisältöä ja hakemuksessa esitettyjä toimenpiteitä. Avustuksia pyritään myöntämään mahdollisimman monelle kohteelle (kuluvana vuonna 42 kohteelle), joten yksittäiset avustussummat ovat olleet keskimäärin 3000 – 5 000 €.

Benvikin kartano Närpiö Kuva: Riitta Jaakkola

Rakennusperintöavustusten vaikutuksia on selvitetty

Vuoden 2018 lopussa valmistui Ympäristöministeriön MDI Public Oy:llä teettämä rakennusperintöavustusten vaikutuksia koskeva selvitys, jonka tarkoituksena oli tutkia avustusmuodon taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia kulttuuriympäristön hoidon kannalta.

Selvitystyötä koskeva aineisto koski vuosina 2016 ja 2017 myönnettyjä avustuksia ja taustamateriaalina käytettiin sekä viranomaisilta (ELY-keskukset, Museovirasto, Maakuntamuseot ja KEHA-keskus) saatua materiaalia, mutta ennen kaikkea avustusten saajilta nettikyselynä annettua palautetta. Kysely lähetettiin yli 300 avustuksen saajalle ja sen vastausprosentti oli yli 50%, mitä selvityksen tekijät pitivät poikkeuksellisen kattavana määränä.

Selvityksessä tarkasteltiin rakennusperintöavustusten kohdentumista, vaikuttavuutta avustettavien kohteiden kuntoon ja käyttöön sekä taloudellista vaikuttavuutta avustuksen kohteena oleville rakennetuille ympäristöille sekä niiden sijaintialueille. Alla esitetyt selvityksen tulos/kohdetiedot ovat täysin vertailukelpoisia Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen osalta:

Valtakunnallisesti sekä meidän alueella keskimääräiset avustussummat olivat 2500-5000 € ja toteutuneet rakennuskustannukset keskimäärin 7000 -20000 €. Avustuksen saajista vain 23 % olisi toteuttanut työt ilman avustusta ja 60%:lla saajista työ olisi joko viivästynyt tai sitä ei olisi toteutettu niin laajana. Huomioiden hankkeisiin käytetty kokonaisrahoitus avustussumma palautui valtiolle 1-1½ kertaisena eriluontoisina veroina ennen avustusten maksua.

Selvityksen johtopäätöksessä todetaan, että Museoviraston ja ELY-keskusten avustusmuodot täydentävät hyvin toisiaan ja avustusten lisäarvo syntyy siitä, että kohteita kunnostetaan laadukkaammin ja oikea-aikaisesti. Avustukset lisäävät resursseja kulttuurihistoriallisten kohteiden ylläpitoon, innostavat rakennusten omistajia korjaamiseen sekä edistävät laajempien taloudellisten ja muiden vaikutusten saavuttamista. Kohteen omistajille taloudellisia vaikutuksia syntyy mm. kohteiden käyttöiän pidentyessä, käyttökustannusten alentuessa sekä erityisesti kohteiden taloudellisen arvon noustessa. Lisäksi avustuksilla on positiivinen vaikutus materiaalitoimittajien ja yritysten liiketoimintaan ja työllisyyteen. Laajempia pitkäaikaisvaikutuksia syntyy mm. säästöinä rakennetun kulttuuriympäristön hoidossa, kun rakennuksia korjataan säännöllisesti ja uudisrakentamiseen ei tarvitse tehdä suuria kertaluontoisia taloudellisia panostuksia.

Taloudellisia vaikutuksia keskeisempänä nähtiin kuitenkin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja ympäristöjen säilyminen sekä kohteiden ylläpitoon liittyvän ymmärryksen, osaamisen paraneminen. Korjaustoiminnalla nähdään kokonaisuutenaan olevan myös uudisrakentamista positiivisemmat ekologiset vaikutukset. Selvitykseen voi tutustua tarkemmin linkin Rakennusperintöavustusten taloudelliset vaikutukset kautta.

Juhani Hallasmaa
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

 

Rasvaa kuntakaavoituksen rattaisiin

ELY-keskuksen tehtävä kuntien kaavahankkeiden valvojana on keventynyt viimeisimpien MRL-muutosten myötä. Lausuntoasioissa painopiste on siirtynyt maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittävien asioiden näkökulmaan. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ELY-keskuksen tehtävien määrittelyssä on kuitenkin säilynyt lause ”Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus edistää kunnan alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämistä.” Mitä tuo edistäminen tarkalleen ottaen on, sitä eivät lait ja asetukset kerro. Maakuntauudistuksen valmistelun yhteydessä lainsäätäjän ajatus tuosta MRL:iin kirjatusta edistämistehtävästä oli asiantuntija-apu, ajankohtaiskoulutus, ennakollinen viranomaisyhteistyö ja kaavoitustoimen kehittämishankkeet.

Perinteistä edistämistehtävän täyttämiseksi tulkittavaa ELY-keskuksen toimintaa ovat vuosittaiset kehityskeskustelut kuntien ja viranomaisten välillä sekä ELY:n järjestämät rakennetun ympäristön neuvottelupäivät. Molempien avulla on mahdollista välittää tietoa uusimmista lakimuutoksista, kehityshankkeista, valtakunnallisista suosituksista ja oikeustapauksista. Niissä liikutaan kuitenkin yleisellä tasolla menemättä kuntakohtaisiin pullonkauloihin.

Kunnissa maankäytön suunnittelu on arkipäivää, ja monet asiat sujuvat varmasti rutiinilla. Toisaalta kutistuvissa kunnissa resurssit pienenevät, hartiat kapenevat ja työpaikkojen houkuttelevuus osaajien keskuudessa kevenee sitä mukaa kun väki vähenee. Lääkkeitä tähän tulisi etsiä aktiivisesti esimerkiksi tiiviimmästä kunta- ja viranomaisyhteistyöstä. ELY-keskuksessakin on asiantuntijoita, joiden osaamista ja työpanosta voisi hyödyntää enemmänkin, mikäli kunnat näkevät tämän tarpeelliseksi ja mielekkääksi.

Kunnat odottavat ELY-keskukselta uutta tietoa

Maakunnan kuntien tarpeita ja toiveita on pyritty selvittämään kyselyn avulla. Reilun tusinan vastauksen perusteella selvästi tärkeimmäksi maakunnan järjestämän yhteistyön muodoksi nousi informaation välittäminen. Sen koki melko tai erittäin tarpeelliseksi 100% vastaajista! Kaavoittajien ja rakennusvalvontojen keskustelutilaisuuksia sekä (yleis-)kaavojen viranomaisneuvotteluja pidettiin myös melko tarpeellisina. Annetuista vaihtoehdoista hännän huipuksi tarpeellisuudessa päätyi MRL:n mukaiset kehityskeskustelut.

Etelä-Pohjanmaan kunnat näyttäisivät tekevän varsin vähän yhteistyötä alueiden käytön suunnittelussa. Maankäytön kysymykset ovat usein paikallisia ja ne halutaan ratkaista paikallisesti. Arkista työtä haittaavia pullonkauloja voi kuitenkin olla, joten teknisellä ja resurssitasolla yhteistyö kuntien välillä sekä kuntien, ELY:n ja maakuntaliiton välillä voisi tukea maankäytön suunnitteluprosessien sujuvuutta. Etelä-Pohjanmaan liitto on edistänyt kuntien, ELY-keskuksen ja maakuntaliiton alueidenkäytön työntekijöiden verkostoitumista järjestämällä kahtena vuonna yhteisen opintomatkan. Tästä soisi päästävän vielä pidemmälle käytännönläheiseen yhteistyöhön ja resurssien jakamiseen edellyttäen, että kunnat näkevät yhteistyön mielekkääksi.

Avuksi osaamisyhteistyö ja tekniset keskustelut

Edellä tulkitun kyselyn tulosten sekä omien kuntakaavoittajan kokemuksieni pohjalta nousee visio kuntiin, maakuntaliittoihin ja ELY-keskukseen hajaantuneen osaamisen tehokkaammasta hyödyntämisestä tiiviimmän yhteistyön avulla. Voisiko ELY edistää kuntakaavoitusta esimerkiksi auttamalla kuntien alueidenkäytön asiantuntijoita pysymään kartalla vaikkapa julkisten paikkatietopalveluiden ja tietolähteiden tarjonnassa? Prosessiin ja sitä sujuvoittavaan tietopohjaan – mukaan lukien MRL-tulkinnat – keskittyvien kuntakohtaisten keskustelujen avulla ELY-keskuksen ylitarkastajat voisivat osaltaan auttaa uusimman tiedon ja osaamisen leviämistä kaikkiin kuntiin. Samalla voitaisiin keskustella alueidenkäytölle asetettujen valtakunnallisten tavoitteiden huomioimisesta kuntien maankäytössä, kuntien itsemääräämisoikeutta loukkaamatta.

Marketta Nummijärvi
Ylitarkastaja
Alueidenkäyttö- ja vesihuoltoyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus