Rakennetuilla turvataan kotimaisen ruoan saatavuutta

Tänä syksynä, 4. syyskuuta, vietettiin ensimmäisen kerran suomalaisen ruoan päivää. Aihe onkin syytä nostaa parrasvaloihin, sillä yli 80 prosenttia suomalaisista asuu kaupungistuneilla alueilla ja ostaa ruokansa suoraan kaupasta. Kosketus ruoan tuottamiseen on vähentynyt eikä monikaan osaa käyttää enää raaka-aineita ruoan valmistuksessa sellaisenaan, vaan he ostavat elintarviketeollisuuden eriasteisesti jalostamia raaka-aineita, puolivalmisteita ja eineksiä.Viljapeltomaisema.

Kuitenkin tutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa. Suomi syö-tutkimukseen vastanneista 78% pitää tärkeänä syödä kotimaisia elintarvikkeita. Ihmiset haluavat tietää, kuka on tuottanut heidän ruokansa ja minne tuotanto on jäljitettävissä. Jotta kuluttajat saavat kaipaamaansa kotimaista ruokaa, on pidettävä huoli, että ruoan tuottajien, maanviljelijöiden, toimintaedellytykset pysyvät kunnossa.

Pienet porsaat juovat maitoa rinnakkain emänsä vieressä.

Tukien merkitys investointien rahoituksessa on keskeistä

ELY-keskusten myöntämillä rakennetuilla edistetään maataloustuotannon tehokkuutta ja laatua tukemalla toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn kehittämistä. Tukien merkitys investointien rahoituksessa on ollut keskeistä ja oletettavaa on, että ilman rakennetukia maataloustuotannon taso ei olisi nykytasolla. Tilatasolla investoinnit parantavat tilojen elinvoimaa sekä eläinten, ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Alueellisesti vaikutukset näkyvät työpaikkojen lisääntymisenä ja kansantaloudellisesti koko elintarvikeketjun tuottavuuden kasvuna ja huoltovarmuuden turvaamisena. LUKEN vuonna 2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan maatilojen investoinnit aiheuttivat alkutuotantoon 1,2 mrd euron ja elintarviketeollisuuteen 2,6 mrd euron arvonlisäyksen. Maatalouden investoinnit tuottavat siis lisäarvoa koko elintarvikeketjulle.

Lehmän vasikka katsoo suoraan kameraan lähietäisyydeltä.

Viime vuosi oli ennätysvuosi Etelä-Pohjanmaalla

Viime vuonna Etelä-Pohjanmaalla tehtiin maatalouden investointi- ja aloitustukitukipäätöksiä ennätysmäärä. Rahoitusta myönnettiin n. 70 milj. euroa yhteensä 405 hankkeeseen. Euromääräisesti suurimman osan investointituista haukkasivat lypsykarjatalouden investoinnit ja kappalemääräisesti eniten myönnettiin rahoitusta salaojituksiin. Tänä vuonna hakemuksia on tullut lähes samaan tahtiin, mutta päätökset on tehty vasta kahden ensimmäisen hakukierroksen osalta, joten myönnetyt tukimäärät eivät ole vielä tiedossa. Tällä ohjelmakaudella rakennetukiin varatut rahat alkavat olla lopussa, joten todennäköisesti kaikkia hankkeita ei saada tänä eikä ensi vuonna enää rahoitettua.

Kanalassa kävelee satoja kanoja.Kulutustottumusten muutos on näkynyt myös rakennetukikäsittelijöiden pöydällä.  Tänä vuonna on Etelä-Pohjanmaalla tullut vireille 15 hanketta, jotka koskevat lihasiipikarjatuotannon laajentamista. Edellisvuosina hakemuksia on ollut keskimäärin 5 kappaletta vuodessa. Lihan kokonaiskulutus henkeä kohti on viime vuosien aikana pysynyt suunnilleen samana, 81 kg/hlö, mutta siipikarjan lihan osuus siitä kasvaa koko ajan. Tällä hetkellä suomalaiset syövät 25,6, kiloa siipikarjan lihaa henkeä kohti vuodessa. On selvää, että myös tuotannon on kasvettava, jotta saadaan riittävästi kotimaista lihaa.

 

Olisi toivottavaa, että myös tulevalla CAP-ohjelmakaudella pystyttäisiin turvaamaan ja mieluiten lisäämään suomalaista maataloustuotantoa. CAP-ohjelman sisältöä ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta tiedossa on, että kuluja leikataan nimenomaan kehittämistoimista. Jatkossa onkin tärkeää, että rakennetukivarat saadaan kohdennettua hankkeisiin, joiden vaikutukset ovat suurimmat niin taloudelle kuin ympäristön, eläinten ja tuottajien hyvinvoinnille.


Anja Norja
Asiantuntija, maatalouden rahoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Mietteitä maataloudesta

Olen jollakin lailla ollut tekemisissä maatalouden kanssa lähes koko ikäni. Synnyin ja kasvoin savolaisella maitotilalla, tein töitä navetassa ja pelloilla heti kun kykenin ja polkimille yletyin. Jossakin vaiheessa kuitenkin kyllästyin lannan hajuun ja tein päätöksen, että mikä ammatti tahansa on ok, kunhan sillä ei ole mitään tekemistä maatalouden kanssa. Elämä kaupungissa tuntui trendikkäältä.

Jonkin aikaa meni hyvin, mutta sitten iski keväällä halu saada taas multaa kynsien alle. Kaipuu maalle kasvoi ja jätin biokemian opinnot kesken. Päätin vaihtaa maisemia ja sormi kartalla osui Etelä-Pohjanmaalle, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Aloitin ummikko-savolaisena agrologiopinnot Ilmajoella ja sillä reissulla olen vieläkin.

Opintojen jälkeen jatkoimme mieheni kanssa maitotilan pitoa. Elämä eteni vauhdikkaasti, lapset kasvoivat ja tilaa laajennettiin. Halusin vielä lisää haastetta ja tilanpidon ohella siirryin töihin neuvontajärjestöön talousasiantuntijaksi. Sitä kesti aikansa ja nyt olen päätynyt töihin maaseutuhallintoon, rahoituksen asiantuntijaksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen.

Maataloudessa tapahtunut suuri muutos 1990-luvuta tähän päivään

Olen siis nähnyt maatalouden murrosta ja kehittymistä kolmessa eri roolissa: yrittäjänä sekä asiantuntijana neuvontajärjestössä ja nyt valtion hallinnossa. Kun aloitimme tilanpidon ja maidontuotannon vuonna 1993, keskilehmäluku tilaa kohti oli n. 12 lehmää ja vuonna 2017 lähes 44 lehmää/tila ja nousussa koko ajan. Tilat ovat kasvaneet rajusti koko EU-ajan. Muistan opiskeluaikoina osallistuneeni johonkin seminaariin, jossa silloinen Maatilahallituksen pääjohtaja Kalevi Hemilä ennusti, että maatilojen lukumäärä putoaa 40 000 – 50 000 tilaan. Sitä ennustetta pidin silloin yliarvioituna, mutta oikeassa hän oli. Vuonna 2017 oli n. 48 500 maatilaa, mikä on yli 50 % vähemmän kuin vuonna 1995 ja samalla tilojen keskikoko on kasvanut yli kaksinkertaiseksi, ollen tällä hetkellä liki 50 hehtaaria/tila.

Tilakoon kasvu on tuonut uusia haasteita maatilayrittäjille. Huomion painopiste on pitkään ollut tuotannossa ja substanssiosaamisessa, mutta talousosaamisen merkitys kasvaa jatkuvasti. Yhä suurempi rooli on myös johtamistaidoilla ja organisointikyvyllä. Strategisella tasolla on kyettävä luomaan selkeä visio ja hahmottamaan toiminnan tavoitteet. Operatiivisella tasolla on sitten pystyttävä toteuttamaan ne asettamansa tavoitteet. Ittellisten isäntien on osattava nykyisin myös verkostoitua sekä opeteltava usein toistellut englanninkieliset termit management ja benchmarking.

Maatalouden kannattavuudesta

Viime aikoina on julkisuudessa puhuttu paljon maatalouden kannattavuudesta. LUKE:n tuoreen arvion mukaan vuonna 2018 maatalouden kannattavuus oli heikoin koko 2000-luvulla. Syynä tähän on pääasiassa erittäin huono ja vaihteleva sato, mutta myös jatkuva tuotantopanosten hintojen nousu. Yrittäjätuloa jäi keskimäärin 7 200 €/tila, mikä on 40% vähemmän kuin edellisvuonna. Vähintään puolet viljelijöistä eivät saa korvausta työlleen ja omalle pääomalleen. Siitä huolimatta osa viljelijöistä pärjää hyvin ja yli puolet on vastannut tutkimuksessa näkevänsä tilansa kannattavuuden lähitulevaisuudessa melko hyvänä tai hyvänä. Olennaista olisi nyt varmaan ottaa selvää, miten hyvin pärjäävät oikein toimivat ja mitä he tekevät toisin. Toivonkin, että menestymistarinoita ja onnistumisia nostetaan jatkossa entistä enemmän esille, jotta saadaan uusia ja innokkaita nuoria mukaan ruokabisnekseen.

Keskustelu maatalouden tulevaisuudesta on paikoin hyvinkin synkkää, täällä Etelä-Pohjanmaalla riittää kuitenkin innokkuutta tilojen kehittämiseen. Viime vuonna ELY-keskus myönsi rakennetukia yli 70 miljoonaa euroa avustuksina ja korkotukilainoina ja tahti tuntuu jatkuvan tänä vuonna lähes yhtä kiivaana. Tammikuussa päättyneelle ensimmäiselle hakukierrokselle tuli n. 100 investointitukihakemusta ja 13 nuoren viljelijän aloitustukihakemusta. Näillä investoinneilla pohjalaiset tilat turvaavat kotimaista elintarviketuotantoa.

Vaikka ajat ovat haastavia, niin toivon, että kaikki maatalouden parissa ja ympärillä työskentelevät muistavat pitää huolta myös oman päänsä pääomasta:

”50% onnellisuudestasi on luonnon määräämää,
10% ympäristön tuomaa ja
40% on omissa käsissäsi”.

 


Anja Norja
Asiantuntija, maatalouden rahoitus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus