Hiilensidonnallako maatilat ilmastonmuutosta vastaan?

Ilmastonmuutos ja hiilensidonta, siinä sanapari, jonka kuulee nykyään erittäin usein, ehkä jopa kyllästymiseen asti. Ilmastonmuutoksen tuomat seuraukset tuovat tuskaa maanviljelijälle siinä missä kuluttajallekin. Ovathan viljelijä ja kuluttaja liitossa keskenään, ilman toista ei olisi toista. Maatilalla viljelijän reaktio asiaa kohtaan voi olla niin täystyrmäys, kuin utelias mielenkiinto. Hiilensidonta, miten minun maatilani voisi toteuttaa sitä tulevaisuudessa?

Usein epäluuloa asiaa kohtaan saattaa helposti aiheuttaa usko siihen, ettei tiedä tarpeeksi ilmastonmuutoksesta ja hiilensidonnasta. Silloin se voi muodostaa esteen sille, miksei itse toteuta ilmastotoimia. Myös tiukka taloustilanne saattaa estää toimenpiteiden toteuttamisen, vaikka halua ja tietoa niiden toteuttamiseen olisikin. Hiilensidonnasta on ollut ja on käynnissä monia tutkimuksia ja hankkeita, joten tulevaisuudessakin tietoa on saatavilla useista eri lähteistä.

Peltomaisema, jossa nurmikkoa ja viljaa.

 

Mikä hiilensidonta?

Hiilensidonnassa hiilidioksidi poistuu ilmasta ja varastoituu maaperään kasvien yhteyttämisen kautta. Yhteyttämisessä kasvit käyttävät osan hiilestä omaan kasvuunsa ja osan ne kuljettavat juuriensa kautta maaperään pieneliöiden käyttöön.

Nyt taidamme elää aikaa, jolloin on annettava tilaa uusille ajatuksille ja työtavoille. Peltojen pitäminen ympärivuotisesti kasvipeitteisinä vaatii uudenlaista suhtautumista perinteisiin maanmuokkauksen tapoihin. Voihan olla, ettei tulevaisuudessa syksyisin näe mustia kynnöspeltoja lainkaan. Onhan hiiltä sitovan viljelyn pääosassa hyvinvoiva kasvi. Eli mitä perusteellisemmin pellot ovat kasvien peitossa, sitä enemmän ne pystyvät siirtämään hiilidioksidia ilmasta maahan.

Ilmastonmuutoksen lisäksi viljelijät saattavat ryhtyä niin sanotuiksi hiiliviljelijöiksi mm. ympäristön monimuotoisuuden heikkenemisen ja maaperästä karkaavien ravinteiden vuoksi. Hiiltä sitovilla viljelymenetelmillä kun saa parannettua satomääriä sekä maaperän viljelyominaisuuksia, ja samalla viljelyn kannattavuus paranee. Hiiliviljelyä voi halutessaan toteuttaa, vaikka kasvattamalla osalla pelloista nurmea ja lisäämällä työskentelytapoihin esim. kasvinvuorottelun, muokkauksen vähentämisen tai suorakylvön. Ympäristökorvaus taas tarjoaa ympäristötoimiksi tällä hetkellä mm. kasvipeitteisyyttä, valumavesien käsittelyä, ravinteiden kierrätystä ja peltoluonnon monimuotoisuutta.

Sänkipellolta on viljat jo puitu.

Se millaisia ympäristötoimia tulevan ohjelmakauden CAP-suunnitelma tarjoaa, on vielä epävarmaa. Vaikka maatalousmaan hiilensidonta on yksi maatalouden avainkeinoista ilmastonmuutoksen hillinnässä, on kuitenkin muistettava, että viljelijöiden päätehtävänä on tuottaa ruokaa.


Essi Kiili
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Aloitetaanko totutella tulevaan!?

Jos haluamme pysäyttää luonnon monimuotoisuuden hupenemisen, monimuotoisuutta olisi säästettävä kaikkialla ja myös lisättävä. Tämä koskee niitä luonnonresursseja, joita taloudellisesti hyödynnämme; metsiä, maatalousalueita sekä lähiympäristöä. Maaseutuohjelmaan tarvitaan keinoja, joilla lisätään näiden alueiden luonnon monimuotoisuutta. Nyt tarvitaan mielikuvitusta, innovaatioita ja asiantuntemusta! Ei tarvitse muuttaa koko kulttuuri-identiteettiä ja kääntyä ”vihreäksi”, meillä on perinteemme ja emme halua laittaa heti koko identiteettiämme uusiksi, mutta olemme sopeutuvaisia. Pitäisi löytää luontoa säästäviä vaihtoehtoja, jotka säästäisivät myös kustannuksia tai uhraus olisi niin pieni, että se kannattaisi tehdä pitkällä tähtäyksellä, totutella tulevaan!

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa pitäisi muuttaa niin, että tehostamisen sijaan se kannustaisi maataloutta maapallon kannalta kestävämmäksi. Esimerkiksi! Tuotetaan ruoka sekatiloilla tai tilojen välisessä yhteistyössä, joissa viljellään vuoroviljelyllä yksivuotisia kasveja ja monivuotisia nurmikasveja. Vuoroviljelyssä eri kasvilajit vuorottelevat ja eläimet ja pellot hyötyvät toisistaan. Tämä vähentää riippuvuutta lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista sekä parantaa maaperää että monimuotoisuutta. Halpa teollinen ruoka on halpaa vain kaupassa, mutta ei enää ympäristökustannusten jälkeen. Suomessa useasti ruokakasviksi kylvetty sato menee rehuksi luonnonolojemme vuoksi. Maaseudun tulee sopeutua ja varautua sekä samalla olla mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden hupenemista. Vain siten saadaan turvattua kotimainen ruuantuotanto.

Kuluttaja tekee valintoja ja edellyttää kotimaan tuotannolta. Pitäisi kuluttaa terveellisesti, luontoa suojellen, ilmastoystävällisesti sekä ihmis- ja eläinten oikeuksia kunnioittaen. Pitäisikö luopua lihasta vai olla vain pihi ja syödä lautanen tyhjäksi? Ihmiset eivät pysty syömään nurmea, mutta lehmät pystyvät. Märehtijät muuntavat ruohon lihaksi ja maitotuotteiksi, joilla ihmiset voivat herkutella. Märehtijöiden pitää saada laiduntaa ulkona ja syödä nurmea. Laiduntamalla on mahdollista ylläpitää luontotyyppejä, jotka ovat uhattuja. Tällä hetkellä ei kuitenkaan laidunneta siten, että se tukisi luonnon monimuotoisuutta. Luomuviljelyssä on tämän lisäksi sellaisia viljelykäytäntöjä, jotka edistävät hiilen sitoutumista maaperään. Esimerkiksi; ravinteiden kierrätys, biologinen typensidonta ja viljelykierto. Maan kasvukunnosta ja multavuudesta huolehtiminen edistää myös maan hiilensidontakykyä. Tällainen pelto kestää myös paremmin sään ääri-ilmiöitä.

Se miten maataloudessa menee, näkyy elintarvikkeiden hintojen lisäksi myös teiden varsilla, kylissä ja peltoaukeilla. Maatalous ja maaseutu tuottavat ruuan ohella myös maisemaa. Vaikka maatilojen lukumäärä on EU:n aikana puoliintunut, niin tuotantoala on pysynyt saman suuruisena. Suurin muutos peltomaisemassa on miltä pellot näyttävät ja mitä kasveja niillä viljellään. Kuitenkin edelleen vain maan viljely kykenee tuottamaan ne piirteet, joiden perusteella tunnistamme alueen maaseuduksi. Suomen verrattain pienialaisia peltolohkoja reunustavat monimuotoisuutta ylläpitävät pientareet ja metsänreunat. Maatilakoon kasvu vähentää pienipiirteistä maisemaa, agraari-idyllin heinäseipäät korvautuvat valkoisilla muovipaaleilla ja luonnonlaitumet rehualoilla tai luonnonhoitopeltonurmilla. Saman tyyppiset asiat on myös kaupungeissa, kun varaudutaan ilmaston muutoksen vaikutuksiin ja panostetaan luonnon monimuotoisuuteen. Nämä panostukset vaikuttavat hulevesiin, tulviin ja edistävät kaupunkilaisten hyvinvointia sekä terveyttä. Tämä edellyttää kasvien kasvua ja niiden tarvitsemien kasvuolosuhteiden huomioimista. Ei riitä jonkin kasvin käyttö ylijäämä alueelle, vaan kasvien kasvu, veden ja ravinteiden kierto sekä maan hoitaminen kytkeytyvät yhteen.

Viljelijän toimenkuva on laajentumassa ruuan tuottajasta maaseudun ja maapallon hoitajaksi. Suomessa on jo olemassa maataloustuottajia, joiden päätyönä on luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito sekä alkuperäisrotuisten eläinten geenien säilyttäminen. Tavallinen viljelijä on myös huolissaan ilmastosta ja luonnon monimuotoisuudesta, mutta ei voi laittaa koko ajatusmaailmaansa ja valitsemaansa tuotantosuuntaa uusiksi. He valitsevat mahdollisuuksien mukaan ympäristötoimia, kuten kasvipeitteisyys, valumavesien käsittely, ravinteiden kierrätys ja peltoluonnon monimuotoisuus. Ehjiin monivuotisten kasvien pientareisiin on koulutuksissa kannustettu koko EU:n ajan, mutta vieläkin niissä on puutteita. Puutteet ovat vesiensuojelullisia ja eivät myöskään edistä luonnon monimuotoisuutta!

Kestävää elämäntapaa voi toteuttaa sekä kaupungissa että maalla! Tämä edellyttää tietoa ympäristössä tapahtuvista muutoksista, oman osuuden ymmärtämisestä ja valmiutta löytää uusia toimintamalleja niin omaan elämään kuin esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamiselle.

Pekka Länsivierto
Asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma – kokemuksia uuden rahoitusohjelman toimeenpanosta

Todella suuret kiitokset tiedosta ja avustanne. Ilman erinomaista ohjaustanne ja kommenttejanne, tilanne olisi voinut olla toinen”. Näihin asiakkaalta saamiini sanoihin voi kiteyttää koko Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman toimeenpanon.

Kaksi ja puoli vuotta sain olla mukana toteuttamassa uutta rahoitusohjelmaa sen käynnistymisestä lähtien, toteutukseen ja päättymiseen saakka. Tänä aikana myönteisen rahoituspäätöksen saaneita hanketoteuttajia on noin 45. Ilman hyvää yhteistyötä eri osapuolten kesken, ei varmasti olisi saatu näin laajasti edistettyä kiertotaloutta ja ravinteiden kierrätystä.

Kokeiluohjelma on nimensä mukaisesti kokeilu, jossa uuden rahoitusohjelman lisäksi toteutui täysin uudenalainen yhteistyömalli kahden eri organisaation kesken. Tehtäviä oli jaettu siten, että ELY-keskus hallinnoi hankerahojen myöntämistä ja käyttöä ja Luken tehtävänä oli ohjata yrityksiä tarjolla olevan rahoituksen piiriin sekä edistää vaikuttavien hankesisältöjen rakentumista.

Käytännössä yhteistyö tarkoitti Luken ja ELY:n välistä tiivistä keskusteluyhteyttä, kun yhdessä pohdimme, että miten ja mihin suuntaan jonkun tietyn hankehakijan kehittämisideaa tulisi viedä, jotta saisimme rahoituskelpoisen ja asioita edistävän hankeen aikaiseksi. Koska kyse on valtakunnallisesta ohjelmasta, tarvittiin myös laajaa ohjelman markkinointia erilaisille kohderyhmille. Tässä onnistuimme mielestäni hyvin, koska markkinointia tehtiin monipuolisesti molempien organisaatioiden toimesta. Yksin en varmasti olisi tavoittanut näin isoa kuulijakuntaa ohjelmalle ja lukelaisen sanoin ”ravinteiden kierrätyksen ilosanomalle”.

Minä ja lukelaiset kollegat Mikko Rahtola ja Anna Toppari Okra-maatalousnäyttelyssä 2018.

Ohjausta ja kommentointia; sitä on tarvittu! Tämä rahoitusohjelma on suunnattu erityisesti pk-yrityksille. Usein hankehakijoina ovat olleet jopa ihan mikroyritykset. Näillä toimijoilla ei välttämättä ole ollut aiempaa hanketoteuttamiskokemusta tai siihen liittyvää osaamista. Siksi hankeideoita on monesti jouduttu ”jumppaamaan” useampaan kertaan, että idea on saatu paperille ja paperit ojennukseen. Yhteistyö yritysten kanssa on kuitenkin ollut mielestäni antoisaa. On aina mielenkiintoista oppia tuntemaan uusia yrityksiä ja niiden taustalla olevia ihmisiä. Minulle henkilökohtaisesti yksi tämän ohjelman kiinnostavimmista asioista onkin ollut ohjelman valtakunnallisuus ja se, että olen päässyt tutustumaan Etelä-Pohjanmaan ulkopuolisiin toimijoihin. Ohjausta on tarvittu laajasti myös sen takia, että ohjelman sisällöt ja rakenne eivät ole niitä yksinkertaisimpia. Yhdessä yritysten kanssa on kuitenkin selvitty ja uusia hankepäätöksiä olen saanut lähettää eri puolille Suomea.

Tukea kehittämiskustannuksiin

Ohjelman tarkoituksena on mahdollistaa yritysten kiertotalousliiketoiminnan kehittäminen ja siinä kehityksessä eteenpäin meno. Kehittäminenhän ei ikinä ole ilmaista ja yrityksille on syntynyt tämän vuoksi kustannuksia. Näihin kehittämiskustannuksiin tukea on ohjelmasta myönnetty, ja jotta maksut yrityksille voidaan suorittaa, tulee kustannusten kohtuullisuus ja tarkoituksenmukaisuus tarkistaa ennen maksun toimeenpanoa. Emmehän halua käyttää meidän veronmaksajien rahoja hutiloiden! Tätä asiaa ELY:ssä on hoitanut Raija Siltanen, ohjelman maksaja.

Kun kyseessä on lyhyt kansallinen kokeiluohjelma, ohjelman taustalla ei ole mitään Hyrrä- tai Eura-järjestelmää, jolla maksuhakemusten tekeminen ja käsittely olisi jotenkin ohjattua ja helppoa. Kokeiluohjelman maksuhakemusten käsittely on vaatinut ELY:n maksajalta mm. joustavuutta, tarkkuutta ja uusien toimintatapojen oppimista. Yhdessä Raijan kanssa olemme monet kerrat pohtineet, että mitenkäs vaikkapa kilpailutus- tai hankinta-asiat tulisi käsitellä niin, että kaikilla olisi hyvä mieli. Hanketoteuttaja saisi rahansa ja olisi tyytyväinen, mutta myös me ELY:n työntekijät voisimme olla tyytyväisiä ratkaisuihimme. Asiat on pyritty ratkomaan yksi kerrallaan ja kaikkia tyydyttävällä tavalla, sääntöjä tietysti aina noudattaen. Yksikään maksu ei olisi lähtenyt maksuun ilman Raijan työpanosta. Kiitos siitä!

Kaiken kaikkiaan kokemukseni ohjelman toteuttamisesta ovat positiiviset ja kiitos tästä kokemuksesta lähtee kaikille mukana olleille. Toivottavasti myönteistä palautetta yritysrintamalta saanut työ jatkuu jossakin muodossa myös tämän ohjelman jälkeen.

 

Päivi Mäntymäki
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Kokeiluohjelmasta vauhtia sivuvirtojen hyödyntämiseen

Kärkihanke_suomi_lila

Pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistä on edistetty Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmasta nyt puolentoista vuoden ajan. Tänä aikana noin kaksikymmentä hanketta on saanut tästä ohjelmasta myönteisen rahoituspäätöksen. Lähes saman verran on tehty myös kielteisiä rahoituspäätöksiä. Hankkeiden läpimenomahdollisuudet ovat tämän hetken tilastojen valossa vähän vajaassa puolessa. Tukea saaneet yritykset sijaitsevat eri puolella Suomea (kuva 1).

Mäntymäki_karttaMonipuolisia mahdollisuuksia

Usein minua pyydetään mainitsemaan esimerkkejä siitä, millaiset yritykset ja hankkeet ohjelmasta voivat saada rahoitusta. Tämä on ymmärrettävää siinä mielessä, että ravinteiden kierrätys on edelleen vieras termi monille. Yksinkertaisesta asiasta on lopulta kyse: tarkoituksena on edistää toimintaa, jonka kautta erilaisten eloperäisten biomassojen ja sivuvirtojen sisältämät arvokkaat ravinteet saadaan tehokkaasti hyödyksi esimerkiksi kierrätettyinä lannoitevalmisteina.

Tässä rahoitusvaihtoehdossa ei ole käytössä mitään toimialarajausta; kaikenlaiset suomalaiset pk-yritykset voivat rahoitusta hakea ja saada, jos kehittäminen vain liittyy biomassojen ravinteiden kierrätyksen edistämiseen. Hankerahoitusta on myönnetty kappalemääräisesti eniten pienille yrityksille, jopa ihan mikrokokoluokan yrityksille.

Rahoituspäätöksiä on tehty niin aloittaville kuin jo vuosikymmeniä toimineille yrityksille. Myönteisiä hankepäätöksiä on postitettu metalliyrityksestä maatilayrittäjään ja konsulttiyrityksestä tutkimuslaitokseen.  Rahoituksen saaminen on siis mahdollista muillekin kuin yrityksille, tietyin edellytyksin.

Pariinkymmeneen hankehakemukseen sisältyy jo monenlaista tekemistä ja hankkeiden kehittämisteemat vaihtelevat hankkeittain laajasti. Lannan kierrätykseen ja sen prosessointiin keskittyviä hankkeita on määrällisesti eniten, mutta myös muun muassa ruokomateriaalin hyödyntämiseen, levänkasvatuksen edistämiseen tai rehutuotteiden kehittämiseen tähtääviä hankkeita on käynnissä.  Pääsääntöisesti rahoitetuissa hankkeissa keskitytään hyvin käytännönläheiseen koetoimintaan, mikä on kokeiluohjelman tarkoituskin.

Esittelyvideoista tietoa ja inspiraatiota

Muutamasta rahoitetusta hankkeesta on tehty myös esittelyvideot. Videot katsomalla saat tarkempaa käsitystä, että mitä hankkeissa voidaan tehdä ravinteiden kierrätyksen edistämiseksi.

Ole rohkeasti yhteydessä, jos aihe kiinnostaa ja kaipaat lisätietoja rahoitusmahdollisuuksista! Erityisesti logistiikkaan ja palvelukehitykseen liittyviä hankkeita ja toimijoita kaivataan ohjelmaan lisää.

BioKymppi Oy:n hankevideo

Pasrea Oy:n hankevideo

 

 

PaiviMantymaki

 

Päivi Mäntymäki
Kehittämisasiantuntija
Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

 

Ravinteiden kierrätys kiinnostaa

Nopea startti ohjelmalle ja siitä eteenpäin

Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman toteutusta on nyt takana kymmenisen kuukautta. Ohjelman käynnistyminen lähti lennokkaasti liikenteeseen. Kun ohjelman taustalla oleva asetus saatiin lopulta vahvistettua, niin siitä jo parin viikon päästä oli ensimmäinen hankehaku täydessä käynnissä. Ohjelman käynnistymisestä on päästy eteenpäin ja nyt on jo kolme hakemuskierrosta toteutettu.

Miten ohjelma on otettu vastaan?

Hakemuksia on saapunut ihan kivasti. Määrällisesti puhutaan 30 hakemuksesta, yhteydenottoja yrityksiltä on tullut vielä enemmän. Hakemusmäärään saa mielestäni olla tyytyväinen, kun ajattelee ohjelman suhteellisen rajattua teemaa. Ihan kaikkia Suomen yrityksiä ei ravinnekierrätys kosketa läheisesti, vaikka se toki mielenkiintoinen ja tärkeä aihepiiri onkin.

Ohjelman valtakunnallisuudessakin on onnistuttu hyvin. Hakemuksia on saatu ympäri maan Helsingistä Ouluun ja Punkalaitumelta Kiteelle. Ilman aktiivista tiedotusta ja markkinointia hakemuksia tuskin olisi saatu näin laajalta alueelta. Tästä kiitos kuuluu myös ohjelman yhteistyökumppanina toimivalle Luonnonvarakeskukselle.

Ohjelman taustalla on ajatus siitä, että tarjotaan pienille ja keskisuurille yrityksille pilotointi- ja referenssimahdollisuuksia, jotta yritysten kehittämät palvelut ja tuotteet olisivat uskottavia ja testattuja myös potentiaalisten asiakkaiden mielestä. Tämä ajatus tuntuu lyöneen läpi hakijoissa, sillä lähes kaikki rahoitetut hankkeet sisältävät hyvin käytännönläheistä kehittämis- ja koetoimintaa. Hakijoiden usko omaan hankkeeseen ja sen tuloksellisuuteen on kova. Useammassa hakemuksessa on tuotu esille Suomen markkinoiden valloittamistavoitteita, mutta hyvin pian on tarkoitus kolkutella kansainvälisiä markkinoita. Toivottavasti tässä onnistutaan ja Suomea saadaan taas maailmankartalle. Tämä jää nähtäväksi.

Kai jotain parannettavaakin?

Ohjelma mahdollistaa mm. palvelukehityksen ravinnekierrätykseen liittyen. Tähän aihepiiriin selkeästi liittyvää hakemusta ei ole vielä jätetty käsittelyyn. Onko ajateltavissa niin, että ohjelman kohderyhmänä olevat, usein maatalouskytkentäiset, pienet yritykset eivät vielä hahmota itseänsä palveluntarjoajan roolissa? Ehkäpä näin. Tämän näkökulman edistämisessä on vielä tehtävää.

Ohjelma pitää sisällään myös mahdollisuuden rahoittaa innovaatiotoimintaa, joka liittyy prosessien ja organisoitumisen kehittämiseen. Tätä hanketyyppiä ei ole osattu tässä ohjelmassa vielä hyödyntää. Toki prosessien kehittämiseen liittyvää tekemistä sisältyy jo nyt rahoitettuihin hankkeisiinkin, mutta ei ehkä vaadittavalla innovaatio-otteella, jotta kyseiseistä hanketyyppiä olisi voitu käyttää. Toisaalta rajan vetäminen, vaikkapa tutkimus- ja kehittämishankkeen, innovaatiohankkeen ja prosesseihin ja organisointiin liittyvän innovaatiohankkeen välille, on välillä haastavaa. Usein hankkeiden sisällöt ovat vähän lukijan näkökulmasta kiinni. Samaa tekemistä voi toisaalta ajatella osin tutkimus- ja kehittämishankkeeseen sopivaksi tekemiseksi, toisaalta ehkä innovaatiohankkeeksi.

Millä mielin eteenpäin?

Kokonaisuutena ohjelman vajaasta ensimmäisestä vuodesta on jäänyt hyvä mieli. Hankkeiden rahoittamiseen liittyvät perusprosessit, kuten asiakasneuvonta, hakemusten arviointi ja päätösten valmistelu ovat nyt muutamaan kertaan testattuja ja niiden sujuvoittamiseen voidaan jatkossa panostaa.

Hankkeita on saatu käyntiin ja hanketoteutukset ovat vauhdissa. Maksatusprosessin toiminnasta ei ole vielä kokemusta tämän ohjelman osalta. Sen käynnistyminen on seuraava jännittävä steppi ohjelman toimeenpanon näkökulmasta. Uskon senkin vaiheen sujuvan mallikkaasti.

Ohjelman markkinointia tulee jatkaa aktiivisesti. Vaikka hakemuksia on tähän saakka saatu mukavasti sisälle, välillä mielessä on kuitenkin huoli seuraavasta hakemuskierroksesta. Entäpä jos ohjelma lakkaa yhtäkkiä kiinnostamasta? Tähän auttaa toivottavasti, markkinoinnin ja ohjelman esilläolon lisäksi, esimerkit rahoitetuista hankkeista ja niiden toivottavasti hyvät tulokset. Odotukset hankkeille ovat korkealla.

Lisätietoa hankkeen kotisivuilta.

Kuvat: Mikko Rahtola / Luke

 

Päivi Mäntymäki
Kehittämisasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Ravinteet puhtaasti kiertoon

Luonnonmukaisen tuotannon perusperiaatteisiin kuuluu ravinteiden tehokas kierrätys. Puhtaiden ravinteiden kierrättämisen tehostaminen tulee olemaan yksi ekologisemman ruuantuotannon suurimmista haasteista. Luonnonmukaisessa tuotannossa etsitään ratkaisuja markkinointiin ja kasvukuntoon pureutumalla ongelmien syihin sen sijaan, että paikattaisiin ongelmien aiheuttamia seuraamuksia. Kumppanuusmaatalous perustuu tahtoon saada laadukkaita lähiruoka-aineksia. Miksi ruoan tuotannossa ei voitaisi käyttää ja hyödyntää puhtaita paikallisen ravinnekierron ravinteita ja energiaa?

Sotku syntyy, kun samaan käsittelylaitoksen säiliöön laitetaan hyviä käyttökelpoisia lähiravinteita ja mausteeksi lisätään päällystettyjen alueiden hulevesiä, teollisuus- ja kuluttajakemikaaleja sekä ripaus raskasmetalleja. Miksi etsiä itse aiheutetulle ongelmalle siivoojaa, kun voitaisiin olla aiheuttamatta koko sotkua? Vesistöpäästöt saadaan kuntoon keräämällä paikallisesti niin syöjien kuin kotieläintuotannonkin lanta puhtaasti talteen ja hyödyntämällä se lannoitteena.

Maataloudessa lanta on arvokas ravinteiden lähde. Sen sisältämä orgaaninen aines auttaa myös ylläpitämään maan kasvukuntoa. Toisaalta lannan lannoituskäyttöön sisältyy myös ongelmia. Mineraalilannoitteisiin verrattuna lannan käyttö voi olla työlästä ja riskialtista. Hyödyntämisen yhteydessä on varmistettava, että ravinteet tulevat kasvien käyttöön sen sijaan, että ne päätyvät rehevöittämään vesistöjä tai aiheuttavat päästöjä ilmaan. Huolimatta lannan arvokkuudesta ravinteena, sen taloudellinen arvo on kuitenkin vähäinen – jopa negatiivinen – jos sitä joudutaan kuljettamaan kauas sieltä, missä sitä kertyy. Vielä tiukemmaksi tilanteen tekee se, että ympäristökorvauksen ehdot edellyttävät fosforilannoitemäärien pienentämistä, olivat ne sitten orgaanista tai synteettistä alkuperää. Lanta on tuottajille usein vain kuluerä, koska huomio on ruoan tuottamisessa. Lantaa jääkin yhä enemmän vain hoidettavaksi mahdollisimman edullisesti pois. Lannoituskäytössä lanta vertautuu helppokäyttöisiin ja varsin edullisiin mineraalilannoitteisiin. Toisaalta turhan usein unohdetaan se orgaanisen materiaalin hyvä maaperävaikutus, jonka lanta ja kierrätysravinteet voivat saada aikaan. Investoinnit lannan ravinteiden ja energiasisällön hyödyntämiseen voivat siten olla pitkällä tähtäimellä kannattavia.

Liete

Urakoitsijat toimivat tärkeänä linkkinä lannan tuottajien ja vastaanottajien välillä. Tietotaito prosessoinnista ja levityksestä sekä ravinnekierrätystä tukevat kalustohankinnat voivat avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Investointien taustalla voi olla maataloustuottajien yhteinen intressi kehittää ratkaisuja lannan käytölle. Uudet toimijat alueella voivat suunnata lantavirtoja enenevässä määrin myös energiantuotantoon.

Ympäristökorvausjärjestelmän lannan käytölle asettamat ehdot luovat paineita uusien ratkaisujen löytämiselle. Samalla ne myös vähentävät halukkuutta sitoutua järjestelmään. Ravinteiden kierrätyksen edistäminen vaatii kepin lisäksi myös riittävää porkkanaa sekä tilayksikön ylittäviä ratkaisuja. Tämän pienen porkkanan vaikutuksen todistavat edellisten ohjelmakausien lannan käytön tehostamisen ja lietelannan sijoittamisen erityistukisopimusten suosio maakunnassa. Monista ongelmista huolimatta toiveikkuudelle ja tekemiselle on sijaa. Pohjanmaa tarjoaa hyvät edellytykset uuden etsimisille ja kokeilulle. Täällä kohtaavat lanta ja elintarviketeollisuuden sivuvirrat, lyhyet etäisyydet, yhteistyöverkostot sekä toisaalta ratkaisua kaipaavat ongelmat, kuten lannan ylituotanto ja paikoin korkean fosforiluvun viljelylohkot.

Tehtävää siis riittää, jotta ryhdymme kierrättämään kaiken puhtaasti. Haaste on helppo. Kierrättämistä ei tarvitse vain ulkoistaa enemmän ”saastuttavan” huoleksi, vaan kukin meistä voi osallistua. Jokainen arjen kierrätetty materiaali on askel parempaan huomiseen!

Pekka Länsivierto
Asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus