Lintuvedet – umpeenkasvun uhan alta kukoistaviksi lintuparatiiseiksi

Lintuvesiksi kutsutaan reheviä vesistöjä tai niiden osia, joilla on suurta merkitystä kosteikkoympäristöissä eläville linnuille niiden muutonaikaisina levähdysalueina, pesimäalueina tai molempina. Vesistöjen rehevyys on kallioperältään happamalla alueellamme lähes aina seurausta ihmisen toimista. Hyvän lintuvesikohteen muodostuminen on usein vaatinut myös vedenkorkeuden laskua. Kaiken kaikkiaan ihmisen vaikutus lintuvesikohteiden synnylle on ollut suuri. Vesien rehevöityminen ja mataloituminen eivät todellakaan ole kaikista näkökulmista katsottuna tavoiteltavia kehityssuuntia.

Järvi. joka on rehevöitynyt niin, että siellä kasvaa paljon heinää ja mätästä. Vettä ei näy kuin hieman. Taustalla metsikköä.
Vakavasta umpeenkasvusta kärsivä Pikkuselkä Kuivasjärvellä Alavudella. Kuva: Olli Autio

Yleinen herääminen luonnon monimuotoisuuden vaalimista kohtaan virisi 1970-luvulla, jolloin myös rehevien vesistöjen merkitys lajikirjolle tunnistettiin. Niiden linnustoa selvitettiin systemaattisin kartoituksin kohteiden suojelun pohjatiedoksi. Ponnistelujen tuloksena luonnonsuojelusuunnittelu konkretisoitui vuonna 1982, jolloin valtioneuvosto antoi päätöksensä valtakunnallisesta lintuvesiensuojeluohjelmasta.

Koko Suomeen suojeltavia lintuvesikohteita määriteltiin maan eteläpuoliskoon painottuen 287 kappaletta, joista 26 kohdetta sijoittui silloisen Vaasan läänin eli nykyisen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueelle. Suomen liityttyä vuonna 1995 Euroopan unioniin ja siinä yhteydessä Natura 2000 -verkoston muodossa saatujen luonnonsuojeluvelvoitteiden myötä alueelle saatiin aiempien lisäksi kolme uutta lintuvesiensuojelukohdetta. 21 aiemmista lintuvesikohteista sisällytettiin Natura 2000 -verkostoon. Myös ne viisi verkoston ulkopuolelle jäänyttä lintuvesiensuojeluohjelman kohdetta säilyivät osana pysyvästi suojeltujen lintuvesikohteiden verkostoa. Lintuvesiksi määriteltäviä luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja kohteita on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella nykyisin 29 kappaletta.

Lintuvesien alaviereinen kehityskulku

1970-luku vaikuttaa olleen rehevien vesistöjen linnuston kulta-aikaa. Tuolloin vaateliaiden lajien, kuten mustakurkku-uikun, punasotkan ja nokikanan kannat olivat suurimmillaan. Rantalaidunnuksen loppumisesta oli kulunut vasta vähän aikaa eivätkä vesien ravinne- ja kiintoainekuormituksen vaikutukset olleet saavuttaneet vielä huippuaan. Häiriötila kuitenkin oli läsnä, mutta sopivana annoksena. Tämän jälkeen lintuvesien tila on tasaisesti muuttunut epäsuotuisampaan suuntaan, ja todellinen taittuminen lintuvesilajien kantojen koossa on tapahtunut vuosituhannen vaihteen tienoilla. Kehitys on selkeästi nähtävissä lajiston uhanalaisuusarvioinneista. Vuosina 1986 ja 1992 uhanalaisten lintulajien listalla oli vain yksi lintuvesilaji, etelänsuosirri. Vuoden 2000 arviossa tällaisia lajeja oli yhdeksän, vuonna 2010 taas 18 ja 2019 jo 29. Myös runsaslukuisina esiintyneiden ja tavallisina pidettyjen lajien, tavin ja telkän, määrät ovat ilmeisesti puolittuneet lintuvesikohteilla 2000-luvun aikana, vaikka nämä lajit eivät vielä olekaan uhanalaisten listalle päätyneet. Tilanne on kuitenkin muuttunut suorastaan hälyttäväksi ison lajijoukon kohdalla.

Vedestä juuri lentoon lähtevä lintu. Linnulla on päänseudulla punertavat höyhenet sekä punaiset silmät. Siipien höyhenet ovat vaaleat.
Punasotka on äärimmäisen uhanalainen, voimakkaasti taantunut rehevien vesistöjen laji. Kuva: Arto Juvonen

Käsillä vaikuttavat olevan likimain viimeiset hetket aloittaa heikentyneiden lintuvesikohteiden kunnostukset. Monet kohteista ovat vuosikymmeniä jatkuneen rehevöitymiskehityksen seurauksena kasvaneet umpeen, jolloin avovettä vaativilta lajeilta on yksinkertaisesti loppunut elintila. Rehevöitymisestä ovat suuresti hyötyneet särkikalat, jotka kilpailevat pohjaeläinravinnosta useiden uhanalaistuneiden kokosukeltajien kanssa. Ruovikot ovat vallanneet aiemmin karjan ja lampaiden avoimina pitämät laajat rantaniityt, jotka olivat monien lajien vaatimia elinympäristöjä. Keitosta maustavat vielä runsastuneet vieraspedot minkki ja supikoira, joille maassa pesivät vesi- ja rantalinnut ovat mieluisia saaliita. Tämän kokonaisuuden hallintaan saaminen olisi kenties avain lintuvesikohteiden uuteen kukoistukseen. Heikentyneiden kantojen palautuminen ei kuitenkaan tapahtune hetkessä.

Toivoa lintuvesille HELMI-elinympäristöohjelmasta

Käytännön kunnostustoimet tapahtuvat pohjimmiltaan paikallistasolla, ja jokainen vesistökohde on hyvin yksilöllinen. Kunnostustoimien kokonaisuus on mietittävä kohteittain yhdessä vesi- ja maa-alueiden omistajien kanssa. Tavoitteisiin kuuluvat avovesialueiden laajentaminen, särkikalojen ja vieraspetojen poisto ja rantaniittyjen kunnostukset. Käytännön tasolla niitetään, ruopataan, pyydetään minkkejä ja supikoiria loukkujen ja koirien avulla, hoitokalastetaan, poistetaan ruovikoita sekä tehdään keinosaaria. Paikalliset asukkaat tekevät monilla kohteilla arvokasta vapaaehtoistyötä järvien kunnostamiseksi. Oma lähijärvi halutaan saada jälleen tilaan, joka elää vain menneiltä sukupolvilta periytyneissä muistoissa. Yhteistyö paikallisten kanssa on lintuvesikohteiden kunnostuksessa kaiken keskiössä ja erittäin hedelmällistä. Paikallisilta on saatu arvokkaita näkemyksiä ja ideoita, jotka on siirretty käytännön suunnittelutyöhön.

Lajien romahtaneita kantoja elvytettäessä tarvitaan laajamittaista ja aktiivista, koko lintuvesiensuojeluverkoston käsittävää elinympäristökunnostusta. Helmi-elinympäristöohjelmassa lintuvesien – ja monien muiden elinympäristöjen – kunnostusta ajatellaan ensi kertaa kokonaisvaltaisesti. Tähän mennessä kunnostustoimia ajatellen merkittävimpinä ongelmina ovat olleet rahoituksen niukkuus ja rahoituslähteiden hajanaisuus.

Ilmakuva, jossa näkyy peltomaisemaa, joka lähtee järven rannalta.
Merenrantalaitumen kunnostusta Lohtajalla. Kuva: Risto Saari

Vakavasti rehevöityneiden kohteiden kunnostus on kuitenkin haastavaa, vaikka valuma-alueelta vesistöihin päätyvä kuormitus olisikin vähentynyt huippulukemistaan. Ravinteet on huomattavasti vaikeampi saada vesistöstä pois verrattuna siihen, miten järven kuormittaminen ravinteilla ja kiintoaineella on hiljalleen vuosikymmenten ajan tapahtunut vailla pilaamiseen oikeuttavan luvan tarvetta. Koska jokainen vesistö on lopulta valuma-alueensa summa, tulisi myös valuma-alueella tehtävät kunnostustoimet ottaa merkittäväksi osaksi kunnostuksen keinovalikoimaa.

Helmi-elinympäristöohjelma jatkuu näillä näkymin vuoteen 2030 saakka, mutta todennäköisesti kunnostustoimien on jatkuttava huomattavasti pidempään. Toimintakulttuuri saadaan luotua ja toimenpiteet käynnistettyä, mitkä ovat edellytyksiä kunnostuksen menestyksekkäälle jatkolle. Pidemmällä aikavälillä sinnikkäällä, koko lintuvesiverkoston käsittävällä kunnostusyhteistyöllä voidaan varmasti saavuttaa myönteisiä tuloksia. Tähtäämme siihen, että useat umpeenkasvun uhan alla olevat kohteet saavat jälleen monimuotoisen linnustonsa takaisin ja samalla järvien tilaa saadaan parannettua.

Olli Autio
Lintuvesikoordinaattori
Luonnonsuojeluyksikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Vesikasvillisuuskartoituksia – MIKSI?

Kun kerron, että jonnekin järvelle, joelle tai jokisuistoon on tehty kasvillisuuskartoitus, kysyy moni, ainakin mielessään, miksi kasvillisuuskartoituksia ylipäänsä tehdään. Yleensä vesikasvillisuuskartoituksissa halutaan saada perustietoa alueesta ja sen luonteesta tai seurataan alueelle tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia. Sen lisäksi kartoitetaan kasvaako kyseisellä alueella uhanalaisia kasvilajeja. Kasvillisuus yksistään kertoo jo vesistön ravinteisuudesta, sillä eri lajit viihtyvät erilaisissa ravinneolosuhteissa. Toki on lajeja, jotka kasvavat niin karuissa kuin rehevissäkin vesissä, mutta toiset lajit voivat olla hyvinkin herkkiä ravinnepitoisuuden muutoksille. Esimerkiksi nuottaruoho viihtyy vähäravinteisessa vesistössä, mutta kärsii, jos vesistön ravinnetasot nousevat. Rehevöityminen merkitsee yleensä myös veden samenemista ja sedimentaation lisääntymistä, jotka pohjaruusukkeiselle nuottaruoholle ovat pahasta, koska valonsaanti pohjan läheisyydessä oleville lehdille vähenee. Rehevöitymisestä puolestaan hyötyvät esimerkiksi pikkulimaska ja karvalehti. Kun suunnitellaan vesikasvien vähentämistä, on hyvä muistaa, että ne sitovat ravinteita. Eli mitä tapahtuu ravinteille, jos vesikasveja ei ole? Laajasta vesikasvien poistosta on usein seurauksena levien runsastuminen ja jopa sinileväkukinnat, koska putkilokasvit eivät sido ravinteita, vaan ne ovat levien käytettävissä.

Kasvillisuus kertoo myös jo itsessään paljon siitä, millaiset lintu- ja kalalajit alueella viihtyvät tai siitä miksi ne eivät viihdy. Vesikasvilajiston lisäksi vesikasvilajien suhteelliset osuudet ja se kuinka tiheää kasvillisuus on, vaikuttavat eläinten elinoloihin. Jos kasvillisuus on muodostunut liian tiheäksi aikaisemmin hyvällä lintuvedellä, näkyy se lintulajistossa ja yksilömäärissä. Sopivissa määrin esiintyvä vesikasvillisuus tarjoaa linnuille suojapaikkoja, pesäpaikkoja ja ravintoa. Vesikasvillisuuden seassa viihtyvät myös vesihyönteiset, joita esimerkiksi sorsien poikaset syövät. Kaloillekin vesikasveista on hyötyä kaikissa elinvaiheissa. Esimerkiksi kelluslehtiset kasvit, kuten ulpukka ja lumme tarjoavat varjostusta kalanpoikasille, erityisesti alueilla, joilla ei ole puuston varjostavaa vaikutusta. Vesikasvit tarjoavat myös kiinnitysalustan useiden kalojen mätimunille tai vaikka saaliin vaanimispaikkoja hauelle. Vesikasvillisuustietoja tarvitaankin usein vesistöjen kunnostuksen taustatiedoiksi, jotta tiedetään, minne kunnostukset kannattaa keskittää ja millaisia kunnostusten tulisi olla, jotta niistä olisi hyötyä. Jos vesistössä kasvaa esimerkiksi runsaasti ärviöitä tai karvalehteä, jotka lisääntyvät pienistäkin versonkappaleista, kannattaa tarkkaan harkita miten vesikasvien poiston tekee, sillä tuloksena voi olla kyseisten lajien vielä suurempi massaesiintyminen, jos versonkappaleita ei saada pois vedestä. Toisaalta, jos tiedetään, missä näitä ”vaikeita” lajeja esiintyy, voidaan kunnostustoimet myös suunnitella siten, että kyseisten lajien kasvustoihin ei kosketa, jolloin ei tule ongelmaa ympäriinsä ajelehtivista versonkappaleista. Vesikasvillisuustietoja tarvitaan myös, kun seurataan, miten vesistötyöt ovat vaikuttaneet vesistön tilaan. Tällöin on erityisen tärkeää, että vesistöstä on tietoja vesikasvillisuudesta ajalta ennen vesistötöitä, jolloin voidaan nähdä, onko vesikasvillisuus mahdollisesti muuttunut vesistötöiden seurauksena. Ja vesikasvillisuuden muutokset puolestaan vaikuttavat muiden eliöiden elinolosuhteisiin.

Tässä muutamia syitä, miksi vesikasvillisuuskartoitukset on syytä tehdä, ennen kuin aletaan suunnitella vesistön kunnostamistoimia tai muita vesistötöitä.

 

Anna-Maria Koivisto
Suunnittelija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

Pienistä puroista kasvaa suuri joki

Kohta on vihdoinkin taas kesä! Monet ovat jo suunnitelleet kesälomaviikkonsa ja odottavat kesämökille pääsyä tai uuden matkakohteen tutkimista auringosta ja uimisesta nauttien. Kesäkuukausina kesävieraat ja turistit kansoittavat taas rantoja. Ihmiset ovat kautta aikojen viettäneet aikaa vesistöjen äärellä ja asettuneet asumaan niiden lähelle. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueen asutukselle tunnusomaista on sen keskittyminen nauhamaisesti jokien ja järvien varteen. Vesistöjä on aikoinaan käytetty vilkkaasti esim. kalastukseen ja puutavaran kuljettamiseen. Nykyään vesistöjä käytetään lähinnä virkistysmielessä sekä viihtyisyyden lisäämiseksi.

Suomessa jätevesipuhdistuksen säännöksistä on keskusteltu pitkään eduskunnassa ja hallituksessa sekä sanomalehdistössä aina ruohonjuuritasolle asti. Haja-asutusalueiden jätevedenpuhdistuksen lainsäädäntö on muutettu useaan otteeseen ja muutoksia on taas tulossa. Monet kysyvät ”Miksi jätevettä on ylipäätään tarpeen puhdistaa?”.

Yksi kotitalous tuottaa vuodessa runsaasti jätevettä, joka on peräisin keittiöstä, kylpyhuoneesta ja wc:stä. Jätevesi sisältää vaarallisia bakteereja ja jäteveden fosfori- ja typpitasot ovat luonnolle haitallisen korkeita – ja pitkällä tähtäimellä myös ihmisille vaarallisia. Vaaralliset aineet kulkeutuvat hitaasti pohjaveteen, mutta vahingoittavat nopeammin myös vesistöjä ja talousvesikaivoja. Liian korkeat ravinnemäärät vesistöissä johtavat rehevöitymiseen, mikä puolestaan aiheuttaa leväkasvua vedessä, kuten esim. myrkyllisiä sinileviä. Sinilevät, tai oikeammin sanottuna syanobakteerit, voivat olla ihmisten ja eläinten terveydelle haitallisia.

vessakuva

ELY-keskuksen alueen (Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan) vesistöjen ekologinen tila on erityisesti lähellä rannikkoa tyydyttävä, välttävä tai jopa huono, ja hyvän tilan saavuttaminen vaatii toimenpiteitä kaikilla alueilla. Vesien laadun heikentäjät ovat lähinnä rehevöityminen, kiintoaineet, happamat sulfaattimaat sekä vesistöjen rakenteen muutokset, kuten padot ja perkaukset. Ravinnekuormitus ja kiintoaineet ovat peräisin maataloudesta, haja-asutuksesta, metsätaloudesta ja turvetuotannosta. (Vesien tila hyväksi yhdessä, raportit 102/2015)

ekologinen luokittelu epo kaksikielinen

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueella on lukuisia vesistöjä ja pohjavesialueita sekä pitkä pohjois-eteläsuuntainen rannikkokaistale Kokkolasta Kristiinankaupunkiin. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminta-alueella liittymisprosentti jätevedenpuhdistamoihin on noin 67 % suhteessa asukaslukuun (2012). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on vähiten liittyjiä jätevesiverkostoon. Meidän alueellamme jätevesiverkostojen laajentamistarpeet ovat olleet suurempia kuin muualla massa, joten siksi verkostojen laajentamistoimet ovatkin olleet vilkkaita eri puolella ELY-keskuksen aluetta. Jätevesiverkostojen ulkopuolelle jää jokseenkin tiheään asuttuja alueita, joihin on järkevää laajentaa verkostoja. Viime vuosina elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on omalta osaltaan keskittynyt jätevesiverkostojen laajentamisen edistämiseen tiheään asutuille alueille vesistöjen ääreen sekä pohjavesialueilla.

Valtakunnallisen jätevesiohjelman perusteella ELY-keskus on vuosina 2012 – 2016 omalla toiminta-alueellaan myöntänyt vesihuoltoavustusta kunnallisille jätevesiverkostoille yhteensä noin 4,6 M€. Tämän myötä yli 5000 kiinteistöä on voitu liittää jätevesiverkkoon samalla kuin on luotu mahdollisuudet alueiden jatkokehitykselle tulevaisuudessa. Vuosina 2012 – 2016 myönnettiin avustusta noin 10 M€ siirtoviemäreille ja yhdysvesijohdoille mm. Kokkolan ja Pietarsaaren seuduilla sekä Suupohjassa (Närpiö-Teuva-Kaskinen). Valtioneuvoston mukaan uusille vesihuoltohankkeille ei enää myönnetä valtionavustuksia vuoden 2016 jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Pjelax, Närpiö. Manuela Tigerstedt, 2016.

 

 

 

 

Merkittävä osa asutuksesta sijaitsee kuitenkin harvasti haja-asutusalueilla, ja näillä alueilla jätevedenkäsittely tapahtuu jatkossakin kiinteistökohtaisesti, mikä useimmilla kiinteistöillä, etenkin herkkien alueiden läheisyydessä, vaatii toimenpiteitä jätevedenkäsittelyn tehostamiseksi.

Vuodesta 2012 on järjestetty systemaattista jätevesineuvontaa haja-asutusalueilla ELY-keskuksen toiminta-alueella. Vuosina 2012 – 2016 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on myöntänyt avustusta yhteensä 662 500 € Jässi-jätevesineuvontahankkeelle. Tähän asti hankkeessa on tehty 2900 kiinteistökohtaista neuvontakäyntiä. Hanke jatkuu vuonna 2016 ja suuntaa tänä vuonna toimintaansa uusiin kuntiin.

Jässikartta

 

Kunnat, joissa on annettu Jässi-hankkeen kiinteistökohtaista neuvontaa vuosina 2012 – 2015 (Karttapohja: Maanmittauslaitos 06/2015)

 

 

 

 

Toivotan kaikille oikein mukavaa ja lämmintä kesää. Toivottavasti saatte nauttia ihanista uintiretkistä puhtaissa vesissä!

strand (002)

Skuthalla_Jenny_pieni

 

Jenny Skuthälla
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

********************************************************

Många bäckar små gör en stor å

Snart är det äntligen sommar igen! Många har redan planerat in vilka sommarveckor man ska vara ledig och ser fram emot att få fara ut till sommarstugan eller upptäcka ett nytt resmål där man får njuta av sol och bad. Under sommarmånaderna befolkas åter stränderna av sommargäster och turister. Folk har i alla tider varit intresserade av att vistas och bosätta sig kring vattendragen. Karaktäristiskt för bosättningen i Närings-, trafik- och miljöcentralen i Södra Österbottens område är att den är koncentrerad i form av band längs älvar, åar och sjöar. Vattendragen har i tiderna använts flitigt för bl.a. fiske och transport av virke. Idag används vattendragen främst i rekreationssyfte och för att höja trivselfaktorn.

Bestämmelser kring avloppsreningen i Finland har debatterats under en längre tid i riksdag och regering samt i dagspressen ända ner till gräsrotsnivå. Lagstiftning gällande avloppsrening i glesbygd har ändrats ett antal gånger och ändringar är åter på tapeten. Många ställer sig frågan ”Varför behöver man överhuvudtaget rena sitt avloppsvatten?”

Ett hushåll producerar varje år mängder med avloppsvatten från kök, badrum och toalett. Detta vatten innehåller farliga bakterier och en hög halt av fosfor samt kväve som är skadliga för naturen – och i långa loppet även för oss människor. De farliga ämnena tar sig långsamt ner till grundvattnet men skadar i snabbare takt även vattendrag och hushållsvattenbrunnar. För höga mängder näringsämnen i vattendrag leder till övergödning vilket i sin tur gynnar tillväxt av olika alger i vattnet, bl.a. giftiga blågröna alger. Blågröna alger, eller rättare sagt, cyanobakterier kan vara hälsofarliga för människor och djur.

vessakuva

Den ekologiska statusen för vattendragen inom NTM-centralens område (Österbotten, Mellersta Österbotten och Södra Österbotten) är speciellt närmare kusten måttlig, otillfredsställande och t.o.m. dålig och för att uppnå ett gott tillstånd krävs åtgärder på alla områden. Faktorer som försvagar vattnens kvalitet är främst övergödning, belastning av fasta substanser, sura sulfatjordar samt förändringar i vattendragens struktur, såsom dammar och rensningar. Belastningen av näringsämnen och fasta substanser härstammar från jordbruk, glesbygdsbosättning, skogsbruk och torvtäkter. (Tillsammans för god vattenstatus, rapporter 102/2015)

ekologinen luokittelu epo kaksikielinen

Inom Närings-, trafik- och miljöcentralens område finns många vattendrag och grundvattenområden samt en lång kustremsa från Karleby i norr till Kristinestad i söder. I Närings-, trafik- och miljöcentralen i Södra Österbottens verksamhetsområde är anslutningsprocenten till avloppsreningsverken ca 67 % i förhållande till invånarantalet (2012) och är det verksamhetsområde som har landets minsta antal anslutna till avloppsnätet. Behovet av att utvidga avloppsnäten har varit större här än på andra håll i landet och därför har utvidgningen av avloppsnät också varit livlig på många håll inom NTM-centralens område. Utanför avloppsnäten finns tämligen tätt bebyggda områden där det är förnuftigt att bygga ut avloppen. Under de senaste åren har närings-, trafik- och miljöcentralen för sin del fokuserat på att främja utvidgningen av avloppsnäten till tätt bebyggda områden i närheten av vattendrag och inom grundvattenområden.

På basis av det riksomfattande avloppsprogrammet har NTM-centralen under åren 2012-2016 beviljat vattentjänstunderstöd för kommunala avloppsnät inom det egna verksamhetsområdet totalt ca 4,6 M€. I och med detta har mer än 5000 fastigheter kunnat anslutas till avloppsnät och man har skapat möjligheter för vidare utveckling av områden i framtiden. Åren 2012-2016 beviljades ca 10 M€ i bidrag för överföringsavloppsledningar och förbindelsevattenledningar i bl.a. Karlebyregionen, Jakobstadsregionen samt i Syd-Österbotten (Närpes-Östermark-Kaskö). Enligt statsrådet beviljas inte mer statsstöd för nya vattentjänstprojekt efter år 2016.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Pjelax, Närpes. Manuela Tigerstedt, 2016.

 

 

 

En betydande del av bosättningen ligger dock glest i glesbygden och avloppsvattenbehandlingen i dessa områden bör även i framtiden skötas fastighetsvis, vilket på de flesta fastigheter, speciellt i närheten av känsliga områden, fordrar åtgärder för att effektivera avloppsvattenbehandlingen.

En systematisk avloppsvattenrådgivning i glesbygden har sedan år 2012 pågått inom NTM-centralens område. NTM-centralen i Södra Österbotten beviljade sammanlagt 662 500 € i bidrag för avloppsrådgivningsprojektet Jässi under åren 2012-2016. Hittills har projektet utfört över 2900 fastighetsvisa rådgivningsbesök. Projektet fortsätter under år 2016 och riktar sin verksamhet till nya kommuner.

Jässikartta

Kommuner där Jässi-projektets fastighetsvisa rådgivning givits under åren 2012-2015 (Kartbotten: Lantmäteriverket 06/2015)

 

 

 

 

 

Önskar er alla en riktigt skön och varm sommar och hoppas att ni får njuta av härliga simturer utan en tanke på stinkande avloppsvatten!

strand (002)

Skuthalla_Jenny_pieni

Jenny Skuthälla
Vattenhushållningsexpert
NTM-centralen i Södra Österbotten