Oletteko miettineet, miten lemmikkien ja harrastuseläinten ravinnon turvallisuus taataan? Voitteko luottaa siihen, mitä esimerkiksi koiran ruokapaketissa lukee? Siinä missä sioille syötettävä vilja tai nautojen nauttima nurmisäilörehu mielletään rehuksi, myös sohvalla makoilevan nelijalkaisen perheenjäsenen tai akvaariossa polskivien lemmikkikalojen ruoka on rehua. Rehuja ovat kaikki suun kautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan tarkoitetut aineet tai tuotteet riippumatta niiden jalostusasteesta. Valvontaa tehdään niin valmistuksen, tuonnin, jakelun, markkinoinnin kuin maatiloilla tapahtuvan käytön yhteydessä. Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on maatila- ja markkinavalvonnallaan mukana takaamassa rehuturvallisuutta.
Mitä on rehuturvallisuus?
Rehuturvallisuudessa tarkastellaan eläinten ruoan turvallisuutta kemialliselta- ja mikrobiologiselta koostumukselta. Myös rehuista annettavat tiedot on oltava asianmukaisia ja rehuerät jäljitettävissä. Edellä mainittujen rehuhygieniavaatimusten perimmäinen tavoite on eläinten terveyden turvaaminen. Samalla turvataan myös ihmisten ja ympäristön terveyttä. Tuotantoeläinten rehujen luotettavuudella on edelleen tärkeä merkitys myös ihmisten elintarvikkeiden laadulle ja terveyden turvaamiselle.
Ruokavirasto vastaa rehuvalvonnasta Suomessa. Rehuturvallisuus lähtee liikkeelle rehuraaka-aineiden tuotannosta, jota ELY-keskukset valvovat esimerkiksi maatiloilla tehtävän rehuvalvonnan yhteydessä. Niin tuotantoeläin- kuin lemmikkieläinrehuja valmistavilla tuotantolaitoksilla tehdään omavalvontaa, mutta myös viranomaistarkastuksia rehuturvallisuuden takaamiseksi. Tukkuliikkeiden sekä maatalous-, lemmikki- ja eläintarvike- sekä ruokakauppojen rehumarkkinavalvontaa tekevät ELY-keskukset. Viranomaisvalvontaa ja näytteenottoa tehdään riskiperusteisesti siis rehuketjun kaikissa vaiheissa, myös verkkokaupassa. Maahantuonnin valvonnassa apuna on Tulli.
Mitä rehuista tarkastetaan ja tutkitaan?
Ruokaviraston laboratorio tutkii näytteistä niiden koostumusta; sisältääkö rehu niitä rehuaineita ja siinä suhteessa, mitä tuoteselosteessa on kerrottu. Hygieeninen laatu tarkastetaan määrittämällä riskituotteista tietyt haittamikrobit, kuten salmonella. Myös haitallisia ja kiellettyjä aineita määritetään, joista mainittakoon vaikkapa elohopea.
Tarkastaja katsoo rehuista tuoteselosteen, joka tulee aina olla saatavilla, ja tarkastaa sen merkintävaatimukset. Markkinoinnissa ei saa olla harhaanjohtavuuksia tai perättömiä väitteitä. Jos vaikkapa viherkasviosastolla myydään viherkasveja kissan kuvalla varustettuna, mikä saattaa antaa kasvista mielikuvan syötävänä ”kissankaislana”, kielletään tällainen markkinointi rehulainsäädännön perusteella. Kasvi saattaa olla jopa myrkyllinen. Rehulainsäädäntö ei myöskään tunne eläimille tarkoitettuja ravintolisiä, terveysvaikutteisia rehuja tai uuselintarvikkeisiin verrattavia uusrehuja, joten tällaisilla väittämillä eläinruokia ei saa markkinoida.
Myös kaupanpitäjän velvoitteet tarkastetaan. Kauppa vastaa siitä, mitä rehuille tapahtuu myymälässä. Tuotteiden päiväyksiä valvotaan. Irtotavaran esiin panolle on omat vaatimuksensa. Entisten elintarvikkeiden markkinoinnissa eläimille syötettäväksi on oltava tarkkana. Erityisesti eläinperäisten elintarvikkeiden rehumyynnissä tarkasteltavaksi tulee helposti myös sivutuoteasetus, kun puhutaan vaikkapa kaupan lihan leikkuun tai kalan fileoinnin sivutuotteista.
Rehuturvallisuuden takaaminen jatkuu myös kotona
On hyvä muistaa, että lemmikkieläinten ruokinnassa rehuhygieniasta huolehditaan loppuun saakka myös kotona. Tähän kuuluu tietenkin se, että kukin eläinlaji saa vain sille tarkoitettua ruokaa. Monet pikkulapsetkin jo tietävät, ettei perheen koiralle tarjota maistiaista omasta suklaapatukasta. Entisiä elintarvikkeita lemmikeille tarjottaessa voi huomioida esimerkiksi kauppaa koskevan ohjeen, jonka mukaan viimeinen käyttöpäivä tai käytä ennen -merkinnöillä varustetut tuotteet tulee luovuttaa rehukäyttöön viimeistään seuraavana päivänä.
Erityisesti eläinperäisiä raakaruokia ja -pakasteita käytettäessä huolellisuuteen tulee kiinnittää vielä enemmän huomiota, sillä niihin liittyy väistämättä korkeampi mikrobiologinen riski kuin kuumennuskäsiteltyihin ruokiin. Sulatetusta pakasteesta valuva neste on bakteerien lisääntymisen unelmapaikka. Ihmiselle vatsa- ja virtsatietauteja aiheuttavia enterobakteereja sallitaan lemmikkien raakaruoissa lähtökohtaisesti enemmän kuin kypsissä tuotteissa, mikä on hyvä tiedostaa niitä käsitellessä. Myös muita suolistoperäisiä bakteereja sekä antibiooteille vastustuskykyisiä MRSA-bakteereja on Ruokaviraston tutkimuksissa todettu raakaruoista.
Lisätietoa lemmikkieläin ruoasta ja myös raakaruoan käytöstä löytyy: https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/lemmikki–ja-harraste-elaimet/lemmikkielainten-ruoka/
Rehujen markkinavalvonnassa havaittua
Suomessa rehuturvallisuus on korkealla tasolla, mutta puutteita tulee silloin tällöin valvonnassa ilmi. ELY-keskusten tekemän markkinavalvonnan osalta yleisimmät huomautukset koskevat rehujen merkintöjä ja markkinointiväittämät koettelevat lainsäädännön rajoja. Näiden suhteen kuluttajan kannattaakin valintoja tehdessään käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Lemmikkirehujen ravintoainepoikkeamia tuoteselosteisiin nähden todetaan myös vuosittain ja joitain erien pysäytyksiä tai takaisinvetoja tehdään hygieenisyyssyistä. Myös ulkomaisten linnunsiementen hukkakaurariski on tunnistettu. Hyvin harvoin näyteanalyyseistä paljastuu erikoisempia yksittäislöydöksiä, kuten raskasmetalleja. Kaiken kaikkiaan lemmikkejä uskaltaa kuitenkin ruokkia turvallisin mielin.
Rehuturvallisuuden näkökulmasta kannattaa siis käyttää hieman ajatusta lemmikkinsä ruokintaan ja ehkäpä itse varoa inhimillistämästä sitä.
Minna Ylikantola
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi 