Rati riti ralla- eipä tullut halla

Eletään tammikuun puolta väliä ja maa on musta, vettä sataa, päivät ovat harmaita. Ei tietoakaan talvesta – narisevasta pakkaslumesta, paksusta lumipeitteestä, kirpsakkaista aurinkoisista pakkapäivistä. Olisipa tämä talvi poikkeus!

Marras- joulukuussa oli lyhyt pakkasjakso, jonka myötä pienet lammet jäätyivät ja maa oli jäässä. Sen jälkeen tulivat sateet, päivästä toiseen jatkuvat sateet. Sadevesistä alkoi muodostua ongelmia, koska maa oli jäässä eikä se silloin ime vettä. Porissa kaupunki nosti tulvasuojelun varautumistasoa tulvavaaran takia, Lounais-Suomessa Loimijoella ja Lapuan Liinamaalla vesi nousi pelloille, Tikkurilassa Keravanjoki tulvi kävelytielle, Salossa tulvavesi katkaisi kadun ja Vallilassa kerrostalon kellariin päätyi tuhansia litroja vettä. Mitä kaikkea muuta, mikä ei ole päätynyt tiedotusvälineisiin, sateet ovat aiheuttaneetkaan?

Ilmastonmuutoksen eteneminen tuo haasteita hulevesien kanssa

Ilmastomuutoksen todetaan lisäävän säiden ääri-ilmiöitä, kesät ovat kuumia ja kuivia ja sateet lisääntyvät sekä yleistyvät etenkin talvella. Lämpötilan noususta johtuen sateet tulevat useimmiten vetenä. Olettaa saattaa, että tulevaisuudessa meillä on entistä enemmän haasteita sade- ja sulamisvesien eli hulevesien kanssa. Keskustoissa ja tiiviillä alueilla vesien hallinta on haasteellisempaa, koska tilaa on vähän ja rakentaminen on kallista. Perinteisesti hulevedet on johdettu putkissa vesistöihin. Olemassa oleva verkosto jää auttamatta tulevaisuudessa pieneksi ja vesien määrän ennustaminen on entistä hankalampaa.

Maankäytön suunnittelussa tulisi tehdä hulevesiä varten uusia ratkaisuja

Miten sitten tulisi varautua ennalta arvaamattomiin sateisiin ja suuriin vesimääriin sekä niistä aiheutuviin haasteisiin? Maankäytön suunnittelu ja ajatusten päivittäminen hulevesien suhteen ovat mielestäni avainroolissa ennaltaehkäisemään hulevesistä aiheutuvia ongelmia tulevaisuudessa. Hulevesien johtaminen tulisi nähdä toisinkin kuin perinteisenä putkiratkaisuna.

Vesien pidättäminen ja johtaminen avoimissa luonnonmukaisissa uomissa parantaa varautumista suurten yllättävien vesimäärien hallitsemiseksi. Mielestäni monessa tilanteessa putkiratkaisun ja maanpinnallisia ratkaisuja yhdistämällä saataisiin aikaan järjestelmä, jolla voitaisiin paremmin varautua yllättäviin virtaamiin. Sade- ja sulamisvesien johtaminen, pidättäminen maaperään ja viivyttäminen vaativat fyysistä tilaa, josta kilpailee kaupunkirakenteessa moni muukin toiminto. Viheralueet olisi hyvä suunnitella siten, että niihin voitaisiin toteuttaa hulevesilammikoita, -uomia ja avoimia vesipintoja, jotka ovat parhaimmillaan varsin viihtyisiä virkistäytymisalueita. Hulevettä johtavan verkoston täytyy olla jatkuva ja usein myös varsin laaja, jotta vettä voidaan johtaa eteenpäin. Perinteinen maan alla oleva putkiverkosto on usein laaja ja monihaarainen. Sade- ja sulamisvesien kuljettamiseksi ja viivyttämiseksi maanpinnalla, tulisi mielestäni suunnitella maankäytön suunnittelun yhteydessä vastaavan tyyppinen verkosto, esimerkiksi viheralueita hyödyntäen. Yleispiirteisen maanpäällisen hulevesiverkoston aluevaraukset on hyvä osoittaa yleiskaavassa, josta ilmenee myös helposti verkoston jatkuvuus. Yleiskaavassa hulevesille varattujen alueiden tarkempi suunnittelu toteutetaan yksityiskohtaisemmassa vaiheessa.

Hulevesien johtamiseen, viivyttämiseen ja pidättämiseen liittyy rajoituksia ja suosituksia, jotka tulee muistaa huomioida suunnittelun yhteydessä. Esimerkiksi hulevesiä ei saa johtaa pohjavesialueille pilaantumisriskin takia eikä maanteiden kuivatusojiin tierakenteiden vettymisvaaran takia.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tilannut työn, jossa on tutkittu viiden kunnan yleiskaavasta, miten hulevesien hallinta on niissä huomioitu.
Oheinen työ löytyy linkistä.

Anu Schulte-Tigges
Maankäytön asiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

 

 

 

Maisemanhoito – näkymän sommittelua vai managementtia?

Minulle tarjoutui loppuvuodesta 2019 mieleenpainuva mahdollisuus seurata väitöstilaisuutta, jossa väitöstutkimuksen kohteena oli kolme ensimmäistä luonnonsuojelulain nojalla perustettua valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Aihe on henkilökohtainen, sillä olin yhden alueista perustamishankkeen projektipäällikkönä, ja maisemanhoitoalueen perustamisen jälkeen olen ollut intensiivisesti mukana alueen maisemanhoitoon tähtäävässä toiminnassa myös ELY-keskuksen edustajana. Oli kihelmöivää kuulla väitöstutkija Matti Riihimäen analyysi maisemanhoidon näkemyksistäni. Tässä blogissa jatkan tarinaa.

Riihimäki oli pannut merkille, että maisemanhoito-sana herättää Suomessa usein harmittavan kapean mielikuvan: laitetaan työhaalarit päälle ja lähdetään risusavottaan. Tutkijan mukaan mielikuvan laajentamista vaikeuttaa mm. tietyt puutteet sopivissa termeissä suomen kielessä. Ollapa ytimekäs suomen kielen vastine kokonaisvaltaista monimutkaisten prosessien hallintaa kuvaavalle englannin kielen sanalle management ja kernaasti myös sanalle landscape (vrt. view, scenery), niin olisi helpompi laajentaa käsitystä maisemanhoidosta näkymien hoitamisesta prosessien hallintaan.

Museo vai muutos?

Maisemanhoito ei ole varsinaisesti myöskään sommittelutehtävä tai museaalista toimintaa. Maisema on elävä systeemi ja prosessi, jota ei voi sijoittaa tarkoin kontrolloituihin olosuhteisiin ja säilyttää konservoiden, kuten arvokasta taulua. Elävää maatalousmaisemaa on lähes mahdotonta entisöidä, kuten vanhaa rakennusta yhden aikakauden tyyli-ihanteiden ja tekniikoiden mukaisesti, paitsi pienialaisessa ulkomuseossa. Ihmisen luoma kulttuurimaisema on väistämättä vuorovaikutuksessa sitä ylläpitävien elinkeinojen, ympäröivän yhteiskunnan ja luonnonprosessien kanssa. Maisemanhoito on siten muutoksen hallintaa ja jatkuvaa arvoyhteyksien pohtimista pikemmin kuin kehityksen pysäyttämistä tai valmiiksi suunnittelua. Maiseman ilmiasun takana on niin maaseudulla kuin urbaanissa ympäristössäkin monimuotoinen toimintojen verkosto.

Kulttuurimaisema on niin laaja käsite, että siitä puhuttaessa tarvitaan täsmentävä etuliite: maaseudun kulttuurimaisema, urbaani kulttuurimaisema, liikenteen kulttuurimaisema jne. Maaseudun kulttuurimaiseman hoitopyrkimyksissä tulisi mielestäni pitää prioriteetit selvänä: maaseudun maisemaa ylläpitää parhaiten elävä maatalous, muu on hienosäätöä. Maisemanhoidon nimissä ei siten tulisi vaikeuttaa maatalouselinkeinojen harjoittamista tai kehittymistä. Sitä vastoin muu maankäyttö maiseman piirteiden säilyttämisen ja maatalouden toimintamahdollisuuksien säilyttämisen näkökulmasta voi tarvita tarkempaa ohjausta. Erityisesti taajamien läheisillä alueilla, joihin kohdistuu monenlaisia maankäytön odotuksia, tämä voi edellyttää valintojen tekemistä ja tarpeiden yhteensovittamista.

Viranomaisten maisemanhoidolliset tehtävät korostuvat alueilla, jotka on nimetty tavalla tai toisella arvokkaiksi. Jotta viranomainen voisi valvoa maiseman arvojen huomioimista esimerkiksi maankäyttö- ja infrahankkeissa, tulisi statusointivaiheessa tuottaa riittävän selkeät kuvaukset niistä arvoista ja piirteistä, joita halutaan vaalia. Siten tarjotaan eväitä järkevään muutoksen hallintaan, erilaisten tarpeiden yhteensovittamiseen ja ratkaisujen kestävään perusteluun.

Hulevesistä urbaania maisemaa

Myös urbaani maisema on elävä ihmistoiminnan tulos ja kulutuksen kohde. Viime syksynä sain tutustua Oslossa innostaviin esimerkkeihin rakennetuista maisemista, joissa erilaiset yhdyskunnan tarpeet oli valjastettu palvelemaan toisiaan.  Urbaaneissa viher-, asuin- ja katuympäristöissä hulevesien käsittelyn ja johtamisen ratkaisut näyttäytyivät viihtyisinä viheralueiden ja julkisen tilan elementteinä sekä katutilojen yksityiskohtina. Hulevesien johtaminen maan alle putkiin on onneksi epämuodikasta, ja hienoista hulevesiratkaisuista kannattaa inspiroitua Suomessakin.

Maisema ja ilmastonmuutos

Maiseman, niin urbaanien toimintojen kuin maaseudun elinkeinojenkin, sopeutumista ilmastomuutokseen sekä roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä pohdittiin viime vuoden aikana kansainvälisessä AELCLIC-hankkeessa. Hankealueita oli 16 yhdeksässä maassa, joista yksi, Kauhajoen Hyypänjokilaakso, Etelä-Pohjanmaalla. Hankealueet toivat esille maiseman ilmastonmuutokseen mukautumisen haasteet eri puolilla Eurooppaa. Sään ääri-ilmiöt tuottavat uhkia paitsi ihmisille ja yhdyskunnille myös viherympäristölle ja maataloustuotannolle. Hyypässä monipuolisesti koottu yhteistyöryhmä pohti ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalousalueella, ja sijoittikin tarkastelun keskiöön alku- ja energian tuotannon, low-tec-jatkojalostuksen sekä maaseudun ja luonnon ekosysteemipalvelut. Isoissa kaupungeissa korostuivat hulevesien hallinta sekä kuumuuden ja kuivuuden tuottamat haasteet kaupunkivihreälle ja ihmisten asuinolosuhteille.

Maisemanhoito on siis todentotta managementtia: rakentamisen ohjausta, infrastruktuurin fiksua sovittamista elinympäristöön, luonnonprosessien hallintaa, arvoyhteyksien ylläpitämistä ja vahvistamista, elinkeinotoimintaa, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia.

Marketta Nummijärvi
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus