Pohjalaismaakuntien tulvariskien hallintasuunnitelmissa varaudutaan tulvien vaikutuksiin nyt ja tulevaisuudessa

Pohjanmaan lakeudet tunnetaan tulvistaan ja viimeisen kymmenen vuoden aikana tulvia on koettu mm. Ähtävänjoella, Kimonjoella ja Vöyrinjoella, Lapuanjoella, Kyrönjoella, Maalahdenjoella, Närpiönjoella ja Lapväärtin-Isojoella. Tulvat ovat aiheuttaneet vahinkoja rakennuksille ja omaisuudelle, liikenne- ja sähköverkolle sekä ympäristölle. Vakavimmissa tulvatilanteissa on myös turvauduttu ihmisten ja tuotantoeläinten evakuointiin tulva-alueilta.   

Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sää- ja vesioloihin liittyviä ääritilanteita (Lue lisää: Ilmastonmuutos kasvattaa tulvariskiä – hallintasuunnitelmat pienentävät sitä | Vesi.fi). Pohjalaismaakunnissa tulisi varautua rankkasadetulvien yleistymiseen ja tulvien vuodenaikaisrytmin muutoksiin. Perinteisten kevättulvien ennustetaan pienenevän ja toisaalta talviaikaisten tulvien yleistyvän. Myös hyydetulvien ennustetaan lisääntyvän leutojen talvien seurauksena. Merenkurkun alueella maankohoaminen vähentää vielä vuosisadan puolivälissäkin merenpinnan nousun ennustettuja vaikutuksia merivesitulviin.  

Hyydettä.

Viidellä alueella on merkittävä tulvariski 

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsee viisi EU:n tulvadirektiivin mukaan määriteltyä merkittävää vesistöjen tulvariskialuetta: Lapua (Lapuanjoki), Ilmajoki – Seinäjoki ja Ylistaro – Koivulahti (Kyrönjoki), Laihia – Tuovila– Runsor (Laihianjoki) sekä Lapväärtti (Lapväärtin-Isojoki).  Näiden lisäksi Pohjalaismaakuntien alueella sijaitsee yhteensä 11 muuta tulvariskialuetta, joilla tehdään myös suunnittelua ja toimenpiteitä tulvariskien vähentämiseksi. Pohjalaismaakuntien tulvariskialueisiin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.vesi.fi/tulvat-pohjalaismaakunnissa/. Suuri osa alueemme vesistöistä on tulvakartoitettu ja tulvakartat löytyvät kootusti osoitteesta www.ymparisto.fi/tulvakartat.     

Merkittäviä tulvariskialueita sisältäville vesistöalueille on laadittu alueellisessa yhteistyössä tulvariskien hallintasuunnitelmat. Hallintasuunnitelmat kokoavat yhteen perustietoa vesistöalueesta, sen tulvariskeistä ja vahinkoarvoista. Mukana on myös vesistöalueen tulvaryhmän asettamat tavoitteet ja toimenpiteet alueen tulvariskien vähentämiseksi. Lisäksi hallintasuunnitelmassa kuvataan, miten osallistaminen ja tiedottaminen on varmistettu hallintasuunnitelman laatimisvaiheessa. Maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt 22.12.2021 Lapuanjoen, Kyrönjoen, Laihianjoen ja Lapväärtin-Isojoen tulvariskien hallintasuunnitelmat vuosille 2022–2027. Kaikki Pohjalaismaakuntien tulvariskien hallintasuunnitelmat löytyvät verkosta osoitteesta www.vesi.fi/trh (Alueelliset tulvariskisisällöt > Pohjanmaa tai Etelä-Pohjanmaa).  

Kyrönjoki.

Toimenpiteillä edistetään sopeutumista ja varautumista ilmastonmuutokseen

Kaikissa tulvariskien hallintasuunnitelmissa keskeisiksi toimenpiteisiksi on tunnistettu ennakoiva suunnittelu, kuten tulvien huomioiminen maankäytön suunnittelussa sekä tulvaennusteiden ja -kartoitusten kehittäminen ja ennakkovaroitusjärjestelmät. Lisäksi tärkeänä pidetään kuntien, asukkaiden ja muiden toimijoiden omatoimista varautumista tulvatilanteisiin ja yhteistyön kehittämistä tulvatilanteita varten. Kaikkien näiden toimenpiteiden arvioidaan myös helpottavan sopeutumista ilmastonmuutokseen. Vesistöissä, joissa on säännösteltyjä järviä, säännöstelykäytäntöjä muuttamalla voidaan varautua perinteisten kevättulvien lisäksi ympärivuotisiin tulviin. Valuma-alueella tehtävillä toimenpiteillä, kuten vesien pienimuotoisella pidättämisellä, katsotaan laajassa mittakaavassa olevan tärkeä merkitys tulvahuippujen pienenemiselle herkästi tulvivilla alueilla. Pienimuotoisen pidättämisen keinoja ovat esimerkiksi kosteikot, tulva-altaat sekä metsä- ja maatalouden vesiensuojelurakenteet. Näiden toimenpiteiden arvioidaan myös parantavan vesien tilaa ja lisäävän luonnon monimuotoisuutta.  

Tulvariskien hallinnan suunnittelun tavoitteena on, että ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle ei aiheudu vaaraa ja että yhteiskunnan tärkeät toiminnot ovat suojassa erittäin harvinaisenkin tulvan sattuessa. Toimenpiteiden toteutuminen edellyttää jokilaaksojen asukkaiden, toiminnanharjoittajien, kuntien, pelastuslaitosten, alueellisten viranomaisten ja tulvakeskuksen panosta.  

Tie poikki tulvan vuoksi.

Planerna för hantering av översvämningsrisker i de österbottniska landskapen omfattar översvämningsverkningar både nu och i framtiden 

De österbottniska slätterna är kända för sina översvämningar och under de senaste tio åren har översvämningar inträffat bland annat längs Esse å, Vörå och Kimo å, Lappo å, Kyro älv, Malax å, Närpes å och Lappfjärds å. Översvämningarna har orsakat skador på byggnader och annan egendom, väg- och elnätet samt miljön. Vid de värsta översvämningarna har man också varit tvungen att evakuera människor och produktionsdjur från de översvämningsdrabbade områdena.   

Enligt prognoserna kommer klimatförändringen att leda till att extremt väder ökar (läs mer i bloggen (på finska) på vatten.fi: Ilmastonmuutos kasvattaa tulvariskiä – hallintasuunnitelmat pienentävät sitä). I de österbottniska landskapen bör man förbereda sig på det oftare förekommer översvämningar som beror på störtregn och på att det sker förändringar i årstidsrytmen för översvämningar. De traditionella vårflödena beräknas bli mindre, men å andra sidan beräknas översvämningar vintertid bli vanligare. Enligt prognoserna kommer även översvämningar på grund av kravis att öka som en följd av de milda vintrarna. I Kvarkenområdet motverkar landhöjningen ännu fram till mitten av århundradet de konsekvenser som en stigande havsnivå har på översvämningar från havet.  

På fem områden är översvämningsrisken betydande 

På NTM-centralen i Södra Österbottens område finns fem områden som har angetts ha betydande risk för översvämningar enligt EU:s översvämningsdirektiv: Lappo (Lappo å), Ilmajoki–Seinäjoki och Ylistaro–Kvevlax (Kyro älv), Laihela–Toby–Runsor (Laihela-Toby å) samt Lappfjärd (Lappfjärds å).   Utöver dessa finns det totalt 11 andra områden med översvämningsrisk i de österbottniska landskapen. Även för dessa områden finns planer och åtgärder för att minska översvämningsrisken. Mer information om områdena med översvämningsrisk i de österbottniska landskapen finns på https://www.vesi.fi/sv/oversvamningar-i-landskapen-i-osterbotten/. En stor del av vattendragen i vårt område har översvämningskarterats och översvämningskartorna hittas samlade på adressen www.ymparisto.fi/tulvakartat.     

På områden med betydande översvämningsrisk har det i form av regionalt samarbete utarbetats planer för hanteringen av översvämningsrisker. Hanteringsplanerna samlar grundläggande uppgifter om avrinningsområdet, dess översvämningsrisker och uppskattningar av skadorna. Planerna inkluderar även de mål som ställts av översvämningsgruppen och åtgärderna för att minska översvämningsriskerna. Utöver det beskrivs hur deltagande och information om utarbetandet av planerna har genomförts. Jord- och skogsbruksministeriet har 22.12.2021 godkänt planerna för hantering av översvämningsrisker i Lappo ås, Kyro älvs, Toby-Laihela ås och Lappfjärds ås avrinningsområden för åren 2022–2027. Alla planer för hantering av översvämningsrisker i de österbottniska landskapen finns på webben: https://www.vesi.fi/sv/hantering-av-oversvamningsrisker/.  

Jäiden sahausta.

Åtgärderna främjar anpassningen till och beredskapen inför klimatförändringen

I alla hanteringsplaner har identifierats att förhandsplanering är en central åtgärd, bland annat hur översvämningar beaktas i planeringen av markanvändningen och hur översvämningsprognoser och -karteringar kan utvecklas, liksom även varningssystem. Dessutom anses det vara viktigt att kommuner, invånare och andra aktörer har egen beredskap inför översvämningar och att samarbetet mellan olika parter utvecklas för att kunna hantera översvämningssituationer. Alla dessa åtgärder anses också underlätta anpassningen till klimatförändringen. I vattendrag där det finns reglerade sjöar, är det möjligt att förbereda sig för såväl vårflöden som stora flöden andra tider på året genom att justera regleringspraxis.  Åtgärder som görs i avrinningsområdet, till exempel genom att i liten skala kvarhålla vatten, kan ha en avsevärd betydelse i större omfattning när det är frågan om att skära ner flödestoppar i översvämningskänsliga områden. Olika sätt att kvarhålla flödesvatten i liten skala är till exempel våtmarker, flödesbassänger och konstruktioner för vattenskydd inom jord- och skogsbruket. Dessa åtgärder bedöms också förbättra vattnens status och öka naturens mångfald.  

Målet med planeringen av hantering av översvämningsrisker är att se till att människors hälsa och säkerhet inte är i fara och att verksamheter som är viktiga för samhället är skyddade även om en mycket sällsynt översvämning skulle inträffa. Genomförandet av åtgärderna förutsätter insatser från ådalarnas invånare, verksamhetsutövare, kommuner, räddningsverk samt regionala myndigheter och Översvämningscentret.  

Erika Saarenpää
Vesitalousasiantuntija,
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
Vattenhushållningsexpert,
NTM-centralen i Södra Österbotten

Miksi ELY-keskusten vastuulla on vesitaloushankkeita ja vesistörakenteita?

Vesitaloushankkeella tarkoitetaan vesilain (587/2011) ja sen edeltäjien mukaisia hankkeita. Valtio on toteuttanut 1800-luvun lopulta lähtien hyvinkin erilaisia vesitaloushankkeita, tekojärvien rakentamisesta lintuvesien kunnostuksiin. Yhteistä hankkeille on, että niillä on tarkoitus parantaa yleishyödyllisiä vesien käyttömuotoja, kuten tulvasuojelua, kalojen kulkua, virkistyskäyttöä ja vesien moninaiskäyttöä.

Miksi valtio on sitten ryhtynyt hakijaksi erilaisiin vesitaloushankkeisiin? Syyt ovat vaihdelleet aikojen ja tarpeiden mukaan. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa uitto oli merkittävä kuljetusmuoto, joten valtio rakensi paljon uittoväyliä. Sotien jälkeen maatalousmaata tarvittiin lisää ja valtio perkasi jokiuomia ja suunnitteli ja toteutti suuria tulvasuojeluhankkeita. Myös vesihuollon tarpeisiin on toteutettu suuri vesistöhanke, kun Kaskisiin 1970-luvulla perustetulle sellutehtaalle tarvittiin riittävästi makeaa vettä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) hallintaan vesitaloushankkeet ja niihin liittyvät rakenteet ovat tulleet maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja ympäristöministeriön (YM) rahoittamien yleishyödyllisten hankkeiden kautta. MMM:n rakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. YM:n kohteet liittyvät pääosin lintuvesien kunnostukseen. ELY-keskusten lisäksi esimerkiksi Metsähallitus omistaa vanhoja uittorakenteita ja Luonnonvarakeskus luonnonravintolammikkoja. Tässä kirjoituksessa keskitytään ELY-keskusten vastuulla oleviin MMM:n hallinnonalan hankkeisiin.

Esimerkkejä valtion vesitaloushankkeista

Esimerkkinä valtion toteuttamista hankkeista on ensimmäisenä syytä mainita tulvasuojelu, joka on ollut tärkein hanketyyppi erityisesti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella. Tulvasuojeluhankkeissa toimenpiteisiin on kuulunut mm. tekojärvien rakentamista sekä näiden ja luonnonjärvien säännöstelyä, tulvapengerryksiä ja uomien perkauksia. Tällaisia hankkeita on toteutettu mm. Perhonjoella, Lapuanjoella ja Kyrönjoella. Toinen esimerkki ja tänä päivänä selvästi lisääntyvä hankeluokka on kalataloudelliset kunnostukset, joiden tavoitteena on yleensä lohikalojen, kuten taimenen ja lohen kantojen vahvistaminen ja palauttaminen. Usein valtion vastuulla olevat kalataloudelliset kunnostukset liittyvät valtion aikaisemmin toteuttamiin muihin hankkeisiin eli kyseessä on ns. vanhojen syntien korjaaminen.

Valtion vesitaloushankkeisiin liittyy suuri määrä vesistörakenteita. ELY-keskusten hallinnassa on noin 440 MMM:n toimialan vesitaloushanketta, joihin liittyy 3700 vesistörakennetta ja -laitetta. Merkittävimpiä rakenteita ovat mm.

• 21 tekojärveä,
• 55 maapatoa,
• 480 muuta patoa,
• 150 säädettävää juoksutusrakennetta ja
• 77 pumppaamoa.

ELY-keskusten vastuulla on myös 52 patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltua patoa, joista ns.1-luokan patoja on 12 kappaletta. Tällainen 1-luokan pato on määritelty sellaiseksi, joka onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle tai huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle.

Maakunnittain tarkastellen valtion vesistörakenteiden määrä on suurin Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa tulvien hallitsemiseksi ja virkistyskäytön edistämiseksi on varsinkin 1960–1980-luvuilla tehty paljon rakenteita. Toisaalta esimerkiksi Kainuussa löytyy paljon vanhoja uittorakenteita, Pohjois-Savosta ja Satakunnasta säännöstelyluukkuja sekä Uudeltamaalta pohjapatoja.

ELY-keskusten vastuulla on useita tekojärviä, jotka on ensisijaisesti rakennettu tulvasuojelun tarpeisiin, mutta niillä on suuri merkitys myös virkistyskäytölle. Kuvassa Kyrkösjärven tekojärvi.

Vesistörakenteiden omistajuus keskistetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle

MMM:n vesistörakenteiden omistajuus on keskitetty valtakunnallisesti Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan vuonna 2016. Keskittämisen seurauksena, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus vastaa vesistörakenteiden ylläpidon koordinoinnista. Hankkeiden luvanhaltijana toimii kunkin toimialueen ELY-keskus. Vesilain mukaiset luvat ja niiden velvoitteet ovat toistaiseksi voimassa olevia. Tästä syystä luvanhaltijana toimivilla ELY-keskuksilla onkin hankkeisiin liittyviä merkittäviä kunnossapitovelvollisuuksia ja muita velvoitteita. Paikallisen ELY-keskuksen vastuulla on uusien hankkeiden suunnittelua ja vanhojen hankkeiden lupien päivittäminen. Esimerkiksi säännöstelymääräyksien muutoksilla pyritään sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Vesistörakenteiden ylläpitoon sisältyy, sekä rakenteiden lupien mukainen kunnossapito, että perusparannukset, joilla pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta. Ylläpidon koordinoinnissa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus suunnittelee, miten vesistörakenteiden valtakunnallinen rahoitus (keskimäärin 4–5 milj. euroa/vuosi) kohdennetaan ja huolehtii perusparannusten kilpailuttamisesta. Vesistörakenteiden kunnossapito, mm. pengerten niitto, ojien kaivuu, huoltoteiden sorastus, hankitaan pääosin ELY-keskusten liikennevastuualueiden alueurakoiden yhteydessä.

Löyhingin pumppaamo on rakennettu 1970-luvulla ja se perusparannus alkoi syksyllä 2021. Hankkeen kustannusarvio on 1,3 milj. euroa.

Mauri Keränen
Vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Miten valtion vesistörakenteita hoidetaan vuonna 2017?

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen perusteella valtion vesistörakenteet ja hydrologiset havaintoasemat on viime syksynä keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hallintaan. Vesistörakenteet liittyvät yleensä tulvasuojeluun, vesien käyttöön ja kalataloudellisiin kunnostuksiin. Kunnossapidon keskittämisen tarkoituksena on asiantuntijaosaamisen säilyttäminen, rakenteiden ylläpidon yhtenäistäminen ja myös tulevaan maakuntauudistukseen valmistautuminen. Perusparannusten osalta pyritään etenkin lisäämään automatiikkaa ja parantamaan patoturvallisuutta.

Vesistörakenteita sisällytetään teiden hoidon alueurakoihin

ELY-keskukset ovat jo pidemmän aikaa hoitaneet teiden kunnossapidon ns. alueurakoiden kautta. Liikenteen alueurakat sisältävät teiden talvi- ja kesähoidon. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on yhdeksän urakka-aluetta (Kokkola, Pietarsaari, Lapua, Kauhajoki, Veteli, Seinäjoki, Alavus, Kristiinankaupunki ja Vaasa). Linkki alueurakkakarttaan.

Myös vesistörakenteiden ylläpito liitetään tulevaisuudessa mukaan alueurakoihin. Kyse voi olla esim. ojastojen kaivuutöistä, niitoista, raivauksesta, salaojaputkien huuhteluista ja huoltoteiden ylläpidosta. Tässä vaiheessa vesistörakenteiden kunnossapitoa on liitetty alueurakoihin Etelä-Pohjanmaalla mm. Lapuan ja Alavuden alueilla. Kaikkiin alueurakoihin ei tule kuulumaan vesistörakenteita, koska kaikilla alueilla ei ole ylläpidettäviä vesistörakenteita.

Pohjois-Pohjanmaalla vesistörakenteet kuuluvat pääosiltaan jo alueurakoihin. Ne on kilpailutettu samoilla periaatteilla kuin Etelä-Pohjanmaalla. Esimerkiksi pumppaamoja on vain Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla. Pohjois-Pohjanmaalla pumppaamot on jo osittain viety liikennevastuualueen pumppaamojen ylläpitosopimukseen, Etelä-Pohjanmaalla tämä on vielä edessä ja ratkaisut pohdittavina.

Säännöstelypatorakenteiden osalta on omat toimintatavat, ja näiden osalta on vielä päättämättä, voiko ne yhdistää liikenteen sopimuksiin vai pitääkö ne kilpailuttaa erikseen. Osa ELY-keskuksista on säännöstelypatojen osalta tehnyt jo paikallisten urakoitsijoiden kanssa hoitosopimuksia yksittäisistä pienemmistä hoidettavista kohteista.

ELY-keskusten resurssit tulevat tulevaisuudessa pienenemään ja ulkopuolista työtä joudutaan joka tapauksessa hankkimaan.

Perusparannushankkeita vuonna 2017

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus sopii vuosittaisesta kunnossapito-ohjelmasta muiden ELY-keskusten kanssa. Kun ohjelma on hyväksytty, sitä lähdetään toteuttamaan tarpeiden pohjalta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tarvittaessa mukana suunnittelussa sekä kilpailutusasiakirjojen valmistelussa, mutta tarkoitus on kuitenkin, että alueellinen ELY-keskus vie asioita eteenpäin. Käytännön toimintatavat muotoutunevat tulevan vuoden aikana.

Vuosittain vesistörakenteiden ylläpitoon käytetään noin 5 miljoonaa euroa ja perusparannusten osuus tästä on 2-3 miljoonaa euroa. Merkittävimmät vuonna 2017 käynnistymässä olevat perusparannushankkeet sijaitsevat Varsinais-Suomen ja Pohjois-Savon ELY-keskuksissa.

Pohjois-Savossa Kuopion Maaningassa tehdään Viannankosken säännöstelypadon perusparannus, joka sisältää automatisoinnin ja nostokoneistojen tekemisen neljälle luukulle. Osa padon luukuista on jo automatisoitu aiemmin. Perusparannuksen kustannus on 500 000-700 000 euroa.

Varsinais-Suomen Pomarkussa toteutetaan Harjakosken padon kunnostaminen. Padon betonirakenteet ovat heikossa kunnossa ja tutkimukset ovat osoittaneet, että rakenteet vaativat kunnostuksen. Patoon tehdään uudet kantavat rakenteet ja toiseen päähän rakennetaan lisäksi kalatie. Perusparannukseen sisältyy myös padon automatisointia niiltä osin, joilta sitä ei vielä ole tehty. Hankkeen kustannusarvio on noin miljoona euroa.

Valtakunnallisella tasolla on lisäksi käynnistymässä säännöstelyn automatisointiin liittyvä hanke, jonka kustannusarvio noin 1,5 miljoonaa euroa. Hankkeella pyritään lisäämään säännöstelyautomaatiota sekä mahdollistamaan erillisten automaatioiden yhteen liittäminen.

Vesistörakenteiden ylläpidon keskittämisen etuna on se, että vesistörakenneomaisuuden ylläpidon koordinointia ja hankkeita voidaan viedä valtakunnallisesti eteenpäin, esimerkiksi hyödyntämällä hyväksi todettuja toimintatapoja. Alueilla tarvitaan myös edelleen henkilöitä, jotka tuntevat oman alueensa erityispiirteet ja kohteet sekä pystyvät edistämään vesistörakenteiden ylläpitoon liittyviä asioita.

 

Tommi Mäki
Säännöstely- ja patoturvallisuusryhmän päällikkö
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

Sopivasti vettä kaikille!

Miksi vesistöjä säännöstellään?

Vesistön säännöstelyssä säädellään vedenkorkeuksia ja virtaamia patorakenteiden avulla. Monin paikoin säännöstelyn ensisijainen tavoite on alun perin ollut maatalouden tulvasuojelu. Nykyisin keskeisellä sijalla on asutuksen ja yhteiskunnan infrastruktuurin suojaaminen tulvilta.

Moniin säännöstelyhankkeisiin on liittynyt vesivoimalaitoksen rakentaminen ja energiatuotanto. Paikoin vesistöjä säännöstellään myös teollisuuden vedenhankintaa varten. Lisäksi vesistöjen virkistyskäyttö ja vesiensuojelu ovat tärkeitä säännöstelyn tavoitteita.

Miksi pohjalainen joki tulvii?

Pohjanmaan joille on tunnusomaista suuret virtaamavaihtelut ja tulvimisherkkyys. Virtaama on tyypillisesti suurimmillaan keväisin lumen sulamisen seurauksena. Kesäisin joen virtaamat ovat tavanomaisesti pieniä, mutta kasvavat syksyä kohti mentäessä. Tulvat eivät aiheudu niinkään suuresta vesimäärästä, vaan jokilaakson tasaisuudesta ja uoman pienuudesta. Alueen vähäjärvisyys, järvien sijoittuminen latva-alueille sekä pelto- ja metsäojitukset lisäävät virtaamavaihteluita. Jokien vedenkorkeusvaihtelut saattavat olla useita metrejä vesitilanteesta riippuen. Keväisin tulvia aiheuttavat lumien sulaminen ja jääpadot, muina aikoina syynä ovat erityisesti runsaat sateet.

Miten tekojärvien ja luonnonjärvien säännöstely vaikuttaa tulviin?

Tekojärvien ja luonnonjärvien säännöstely tasaavat virtaamien vaihtelua ääripäästä toiseen. Tulva-aikana jokien virtaamaa pyritään hillitsemään keräämällä suuren tulvavirtaaman aikana vettä tekojärviin ja säännösteltyihin järviin. Säännöstellyissä järvissä vedenkorkeutta alennetaan kevättalvisin ja vedenkorkeus on alimmillaan juuri ennen lumien sulamisen alkamista. Taso, jolle järvien pinnat lasketaan ennen lumien sulamista, määräytyy säännöstelyluvan määräysten ja lumen määrän mukaan.

Keväällä järviin on tarpeen kerätä sulamisvesiä niin paljon, että vedenpinta on hyvällä korkeudella kesän virkistyskäyttöä ajatellen. Vettä täytyisi järvissä riittää myös kuivina kesinä, jolloin vedenpinta saattaa alentua pelkästään haihdunnan vaikutuksesta yli senttimetrillä päivässä, vaikka järvestä ei juoksutettasi vettä pois ollenkaan. Kesäaikaan säännösteltyjen luonnonjärvien vedenkorkeudet pyritään usein pitämään melko lähellä säännöstelyn ylärajaa, jos vettä vain riittää. Useissa järvissä on minimijuoksutusvelvoite eli järven säännöstelypadon kautta tulee juoksuttaa vettä koko ajan alapuoliseen jokeen, jotta joen vesi vaihtuu ja vesiluonnon tila pysyy parempana.

Kaikkina vuodenaikoina säännöstelyssä on tarpeen varautua myös runsaisiin sateisiin. Jokilaaksojen tulvia ajatellen olisi hyvä, että sadevesille olisi varastointitilaa muulloinkin kuin keväällä jokien sadetulvavirtaamien hillitsemiseksi.

Vesien säännöstely pienentää yleensä vedenkorkeuksien vaihtelua huomattavasti luonnontilaiseen verrattuna. Vesiolosuhteista riippumatta vedenkorkeudet ovat yleensä lähellä ajankohdan keskiarvoa.

Lappajärveä säännöstellään Niskan säännöstelypadon avulla.

Virkistyskäyttöä…

Alkukesällä 2014 Hirvijärven tekojärvellä oli niukasti vettä.

Vesistön säännöstelyn lupa ja sen muuttaminen

Vesistön säännöstelyyn tarvitaan vesilain mukainen lupa. Säännöstelyä koskevaan lupapäätökseen liittyy lupaehtoja, joissa määritetään esimerkiksi vedenkorkeudelle ylä- ja alarajat sekä ehtoja virtaamalle Aluehallintovirastot (AVI) myöntävät säännöstelyluvan ja ELY-keskukset valvovat säännöstelyjen lupaehtojen noudattamista.

Valtaosa säännöstelyluvista on myönnetty 1950–1970-luvuilla. Sittemmin vesistöihin liittyvät odotukset ja arvostukset ovat muuttuneet, minkä vuoksi säännöstelyjä on ollut tarpeen kehittää. Säännöstelyjen kehittämisessä pyritään yhteen sovittamaan eri tahojen tarpeet ja näkemykset.  Säännöstelyn kehittämisen keskeisenä tavoitteena on usein vesiluonnolle ja virkistyskäytölle aiheutuneiden kielteisten vaikutusten lieventäminen.

Tällä hetkellä monissa vesistöissä selvitetään onko säännöstelyn lupaehtoja tarpeen tarkistaa ilmastonmuutokseen varautumisen vuoksi. Ilmastonmuutoksen arvioidaan muuttavan jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaih­telua. Ilmaston muutokseen varautumisen vuoksi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on esimerkiksi vuonna 2015 hakenut säännöstelylupaan muutosta Liikapuron, Patanan, Vissaveden ja Venetjoen tekojärville.

Liikapuron tekojärven patopengertä.

Ilmaston muutos ja Pohjanmaan vesistöt

Pohjanmaalla kevään lumen sulamistulvien ennustetaan tulevaisuudessa pienenevän lauhempien ja vähälumisempien talvien johdosta. Kesän vedenkorkeudet todennäköisesti alenevat useissa järvissä aikaisemman kevään ja kasvavan haihdunnan vaikutuksesta. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat voivatkin tulevaisuudessa olla pohjalaisilla järvillä entistä suurempi ongelma. Syksyn sateiden ennustetaan lisääntyvän, jolloin loppusyksyn virtaamat ja syystulvien riskit kasvavat. Talven vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun talven aikana entistä suurempi osa sateesta tulee tulevaisuudessa vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Myös hyyde­tulvien riski kasvanee ilmastonmuutoksen myötä.

Hyydettä Lapuanjoelle Tampparikosella tammikuussa 2016.

Valtio säännöstelee Pohjanmaalla

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella valtio on säännöstelyluvan haltijajana useissa jokilaaksoissa, koska säännöstelyhankkeilla on ollut laajalle ulottuvia vaikutuksia. ELY-keskus huolehtii valtion vastuulla olevista säännöstelyistä runsaalla kymmenellä tekojärvellä ja noin 30 luonnonjärvellä. Valtion lisäksi muita säännöstelyluvanhaltijoita ovat mm. voimayhtiöt, kunnat ja järjestely-yhtiöt.

Kyrönjoen vesistöalueella valtio säännöstelee Kalajärven, Kyrkösjärven, Liikapuron ja Pitkämön allasta sekä Seinäjärven luonnonjärveä. Lapuanjoen vesistöalueelle säännöstellään Hirvijärven ja Varpulan tekojärviä, Hipin allasta ja luonnonjärvistä mm. Kuortaneenjärveä, Kuorasjärveä ja Kätkänjärveä.

Ähtävänjoen vesistöalueella valtio säännöstelee Alajärveä, Lappajärveä ja Evijärveä. Lappajärven suuresta koostaan johtuen järven pinnanmuutokset ovat hitaita ja esimerkiksi syksyn runsaat sateet vaikuttavat alueella ainakin seuraavaan kevääseen asti.

Perhonjoen vesistöalueella Patanan, Vissaveden ja Venetjoen tekojärvet ovat valtion vastuulla. Säännösteltyjä luonnonjärviä ovat mm. Halsuanjärvi sekä Perhonjoen keskiosan järviryhmä.

Närpiönjoen vesistöalueella säännösteltyjä järviä ovat Kivi- ja Levalammen tekojärvi, Västerfjärdenin allas ja Säläisjärvi, joiden kaikkien säännöstelyluvat ovat valtiolla. Västerfjärdenin altaan osalta vastuu on siirretty sopimuksella Kaskisten metsäteollisuudelle.

Valtion vastuulla olevia säännöstelyjä päivittäisiä toimenpiteitä hoitavat sopimuksella pääosin voimayhtiöt ja yksityiset tehtävään nimetyt henkilöt. He siis avaavat ja sulkevat säännöstelypatojen luukkuja joko paikanpäällä käyden tai valvomosta etäyhteydellä.  ELY-keskus vastaa säännöstelyjen ohjauksesta: kulloiseenkin vesitilanteeseen sopivista juoksutuksista ja tavoitevedenkorkeuksista sovitaan säännöstelyä hoitavan tahon kanssa. Säännöstelyjen ohjaus ja hoito edellyttää vesistöjen, vesistörakenteiden ja säännöstelylupien hyvää tuntemusta ja kokemusta erilaisista vesi- ja jäätilanteista.

Tekojärvet ja säännöstellyt luonnonjärvet Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Millä tiedolla vesistöjä säännöstellään?

Vesitilanteen seurannassa ja säännöstelyn hoidossa käytetään Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä vesistömallijärjestelmää, jonka avulla voidaan tarkastella vesistöalueen vesitilannetta ja sen kehittymistä. Vesistöennusteiden laskennassa hyödynnetään ympäristöhallinnon hydrologisen havaintoverkoston havaintoja, Ilmatieteenlaitoksen säähavaintoja ja ennusteita, säätutkan sadetietoja sekä satelliittien lumen peittävyystietoja. Vesistöennusteita voi seurata osoitteessa www.ymparisto.fi/vesistoennusteet. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen jokien ja järvien mittausasemien vedenkorkeus- ja virtaamahavaintoja voi seurata osoitteesta http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/RealTime/lsu.htm

 

Katja Haukilehto
Johtava vesitalousasiantuntija
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus